Valtiollinen propagandatoimistomme YLE
julkaisi tällä viikolla uutisen
uutisen,
jossa oltiin kumoamassa väitettä kotimaamme kalleudesta. Tämä
väite pitää jossain määrin paikkansa, koska kyse on aika
pitkälti siitä, mihin maihin hintoja vertaa. Meillä jokaisella on
varmasti jonkinlainen mielipide Suomen kalleudesta, koska kaikki
tuntuu täällä maksavan paljon ja veroja on hinnoissa
merkittävästi. Silti täällä on monet asiat edullisia, kun
vertailukohde on esimerkiksi köyhemmät maat Euroopassa. Kun
verrataan Suomen kanssa suunnilleen samoissa tilanteissa oleviin
maihin niin tilanne onkin toinen.
Kyseenomaisessa uutisessa verrattiin
asioiden hintoja ihmisten reaalipalkkoihin eli toisin sanoen siihen
kuinka paljon maksetaan palkkaa verrattuna maiden hintatasoon.
Jutussa kyseinen toimittaja oli ottanut tilastonsa EuroStatilta ja
uutisessa mainittiin mm. seuraavaa: ”Saksassa, jossa kaikki tuntuu
olevan Suomea halvempaa, tienaa yksinelävä keskimäärin yhden
kuukauden bruttopalkan verran vähemmän kuin Suomessa.” Itse taas
löysin
OECD:n tilaston. Jos sitä
taas katsoo niin ostovoimakorjattu keskimääräinen (PPP
tilastoissa) vuosipalkka on Saksassa noin 9%:ia Suomea korkeampi.
Minulla on sellainen hämärä mielikuva, että Saksassa on
perheverotus, mutta en ole siitä ihan varma. Se saattaisi selittää
eron tilastoissa. Tämä siksi, että YLE:n uutisessa puhutaan
yksinelävän tuloista. Jos tätä epämääräistä eroa katsoo niin
voi tietysti ajatella YLE:n tai minun valinneen rusinat pullasta.
OECD:n tilastoja katsellessa näkyy
myös se tosiasia, että Suomalaisten ostovoimakorjatut palkat eivät
pärjää tilastoissa esiintyville maille, jotka ovat suunnilleen
samassa tilanteessa, mutta kovin suurista eroista ei ole kyse
etenkään Ranskaan, Saksaan tai Ruotsiin verrattuna. Näitä maita
on syytä käyttää verrokkeina Suomen suhteen, koska ne ovat ehkä
lähinnä maatamme keskimäärin. Pientä eroa näihin maihin
verrattuna voidaan pitää pienenä yllätyksenä, koska ainakin
allekirjoittanut oli odottanut suurempaa eroa. Muihin vauraisiin
Euroopan maihin kuten Belgiaan, Alankomaihin, Itävaltaan ja Tanskaan
nähden erot ovat jo reilusti yli 10%:ia. Suomi on siis toisin sanoen
peränpitäjä vauraiden maiden joukossa ja tämä ei varmasti ole
yllätys kenellekään.
Vaikka Suomessa erityisesti puhutaan
polttoaineiden kalleudesta niin verrattuna köyhempiin maihin on se
melkein halpaa kuin saippua. Tämä korkeista polttoaineveroista
huolimatta. Sen verran voidaan mielestäni yleistää asioita, että
tuontituotteet ovat köyhissä maissa keskimäärin kalliita. Tämä
on tietysti luonnollinen ilmiö. Kotimaiset tuotteet köyhissä
maissa ovat sen sijaan hyvinkin kilpailukykyisiä reaalipalkkojen
suhteen verrattuna moniin rikkaisiin maihin. Köyhemmissä maissa
tuloerot ovat valtavat ja siksi köyhät ovat siellä todella köyhiä
ja rikkaat taas vastaavasti erittäin rikkaita jopa verrattuna
suomalaisiin. Tämän takia monissa kaupunkien keskustoissa näkyy
enemmän luksustuotteiden myymälöitä kuin Suomessa. Köyhillä
taas on vaikeuksia selviytyä heille kalliiden hintojen vuoksi.
Yksi iso ongelma ihmisten omissa
hintavertailuissa on se, että ne ovat lähes aina erittäin
suppeita. Esimerkiksi Saksassa käydessäni ruoka tuntui ihan
järjestään olevan jopa 30%:ia halvempaa kuin Suomessa. Varsinkin
siinä saksalaisessa joka toimii molemmissa maissa. Tämän takia on
vaikeaa suhtautua tilastoihin puolueettomasti. Verrattaessa Suomea
Saksaan tulee myös jonkinlaisia harhakäsityksiä, koska
itä-Saksassa on paljon huonommat palkat. Tämän takia läntisessä
Saksassa tuntuvat ihmiset olevan paljon rikkaampia kuin Suomessa.
Ruotsissa ja varsinkin Tukholmassa on mielestäni hintataso vähintään
suomalainen. Länsinaapuriimme verrattuna meillä on hintataso
palkkoihin nähden aika lailla kohdillaan. Saksa ja Ruotsi ovat
ainoat maat niistä maista joita voin henkilökohtaisesti verrata
Suomeen.
Jos katsotaan tulevaisuuteen niin
silloin uskon Suomen jäävän pahasti jälkeen ainakin Ruotsista ja
Saksasta ostovoiman suhteen. Suomessa on paljon enemmän paineita
laskea palkkoja kuin edellämainituissa. Suomessa ollaan myös viime
vuodet keskitytty verojen nostamiseen ja suunta tuntuu olevan sama,
vaikka vaalilupauksia annetaankin toiseen suuntaan. Viimeiset pari
kuukautta ovat olleet sen verran synkkiä yt-neuvotteluiden suhteen,
että palkat eivät varmasti ainakaan nouse. Tämän seurauksena
ihmisten ostovoima tulee tippumaan nousevien ”pakollisten”
verojen kuten kiinteistöverojen myötä. En tietystikään omaa
kristallipalloa asioiden suhteen, mutta oletan asioiden menevän
kuten aiemminkin. Mikäli tulee jostain syystä positiivinen yllätys
niin olen siitä varsin iloinen.
Näin minä asiat näen, mites te muut?
Mikäli tulkintani noista OECD:n tilastaoista ostovoiman suhteen ovat
vääriä niin korjatkaa ne ihmeessä.
-TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti