keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Luottoluokitus meni, entä sitten?

Perjantai-iltana Suomen aikaa Standard & Poors laski luottoluokitustamme yhdellä pykälällä. Tämä ei ollut mikään suurempi yllätys varmaan kenellekään. Syy siihen on päin sitä itseään hoidettu julkinen taloutemme ja teollisuutemme kilpailukykyvyn rapautuminen. Varsinkin vallassa olevat poliitikkomme vierittävät syyt muiden kuin omien toimiensa niskoille. Tämän kirjoituksen aihe on se mitä tämä luottoluokituksen lasku tarkoittaa.

Käytännössä maailmassa on kolme suurta luottoluokituslaitosta ja niistä jokainen antaa tiettyä maksua vastaan lausunnon jokaisen maan taloudellisesta tilanteesta ja siitä kuinka luotettava velanmaksaja kukin maa on. Tämä pätee myös yrityksiin, mutta tällä kertaa keskitytään vain maihin. Mitä huonompi luottoluokitus on kyseessä sitä kalliimmaksi keskimäärin rahan lainaaminen tulee. Tämä yksittäinen luottoluokituksen lasku tulee nostamaan Suomen maksamia lainakorkoja ehkä noin sata miljoonaa euroa vuodessa. Suomen valtion vuosibudjetti on kymmeniä miljardeja Euroja, joten lainojen maksun osuus budjetista tulee nousemaan hyvin vähän verrattuna kokonaissummaan. Meidän jokaisen tulee muistaa se, että luottoluokituksen laskeminen on vain seuraus eikä syy. Sen takia se ei merkitse juuri yhtään mitään. Syyt luokituksen laskuun ovatkin paljon hälyttävämpiä kuin pienet seuraukset.

Syyt eivät ehkä ole kaikista yksinkertaisimpia, koska yhteiskuntamme koostuu ihmisistä ja vaaleilla valitut poliitikkomme ovat meidän valitsemia lisäksi teollisuutemme kilpailukyky on rapautunut. Teemme päätöksemme vaalilupausten ja niistä muodostamiemme mielikuvien tai mahdollisten muuttumattomien ennakkokäsitystemme mukaan. Kyvyttömyytemme valita kansanedustajiksi sellaisia ihmisiä, jotka eivät pelkästään keskity uudelleenvalitsemisen varmistamiseen on ehkä se suurin syy miksi saamme sellaiset poliitikot kuin ansaitsemme. Toinen mahdollisuus on tietysti se, että kuka tahansa eduskuntaan valittu ihminen muuttuu siinä paikassa omia ja puolueensa etuja ajavaksi byrokraatiksi joka ostaa ääniä lupauksilla joita ei kannattaisi pitää. Ehkä tämä riittää itse poliitikoista. Teollisuutemme kilpailukyky on osittain rapautunut myös poliitikkojemme päätösten seurauksena, mutta myös omien virheidensä vuoksi.

Mennään sitten pikemminkin siihen mitä viimeiset kaksi hallitusta ovat tehneet, jottta luottoluokituksemme on tippunut. Tärkein syy tähän on se ettemme yhteiskuntana ole pysyneet muuttuvan maailman mukana vaan olemme toimineet kuten aina ennenkin. Entiset tavat hoitaa asiat eivät enää toimi nykymaailmassa. Tämä koskee niin poliitikkojamme kuin liike-elämäämme. Tämän asian suhteen on poikkeuksia, joten täydellistä asioiden yleistämistä ei kannata harrastaa. Entiset rakenteet eivät enää toimi, joten meidän on rakennettava uudet. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että muutokset koskevat kaikkia. Niin poliitikkoja kuin kansalaisiakin. Päätä ei voi laittaa perseeseen enää jatkossa ja toivoa parasta eli tulematonta talouskasvua. Sitä ei näillä rakenteilla saada aikaan, koska kilpailu on selkeästi koventunut.

Meidän pitää tehdä uudistuksia, joiden seurauksena rakenteemme kevenevät. Nykypäivänä on entistä vähemmän reagointiaikaa maailman tapahtumiin. Tämän seurauksena entiset kankeat organisaatiot eivät pärjää. Sote-uudistus on hyvä esimerkki uudistuksesta joka voisi toimia ihmisten parhaaksi, mutta mikäli seurauksena on isot ja kankeammat rakenteet tulee siitä vielä suurempi katastrofi kuin nykytilanteesta. Jostain syystä minä en usko kyseisen uudistuksen tuovan mitään muuta kuin lisää byrokratiaa ja virkamiehiä. Toivottavasti olen väärässä. Korupuheita poliitikkomme ovat aina osanneet pitää, mutta tekemiset ovat olleet toisia. Valitettavasti nyt ollaan jo siinä tilanteessa etteivät pelkät puheet enää auta, koska ikävä todellisuus hyppää kansalaisten silmille.

Rakenteiden pienentyessä tulee meidän kansalaisten keskittyä jatkossa pitämään parempaa huolta itsestämme. Vastuumme tulevat kasvamaan. Meillä jokaisella on ensisijaisesti vastuu itsestämme ja hyvinvoinnistamme jatkossa. Tältä tosiasialta emme voi paeta. En tietystikään ole sitä mieltä, ettei heikompiosaisista pitäisi pitää huolta. Yhteiskuntamme tulee menemään enemmän siihen suuntaan, että ihmiset joutuvat itse pitämään huolta heikommin pärjäävistä lähimmäisistään tulevaisuudessa. Ensimmäinen näyte tulevaisuudesta saatiin uuden lastenklinikan rahankeräyksessä. Me voimme tietysti olla mitä mieltä tahansa siitä kenen pitäisi tuokin laitos rahoittaa, mutta tulevaisuuden päänäkymä on se ettei yhteiskunnan rahat enää tule riittämään tässä maassa ilman suuria muutoksia. Luottoluokituksemme tulee laskemaan tämänkin jälkeen ja todennäköisesti paljon nopeammin kuin aiemmin. Jos meiltä meni 12 vuotta menettää tämä yksi pykälä niin todennäköisesti meiltä menee 12 kuukautta seuraavaan. Seurauksena alkaakin olla jo merkittävämpi korkojemme nousu ja se voi tulla liian kalliiksi. Suunta on tämä ilman todellisia muutoksia ja niitä eivät poliitikkomme ole tehneet aiemmin, joten on epätodennäköistä, että he tekisivät niitä seuraavien vuosien aikana.

Tämmöstä tällä kertaa,

-TT

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti