Perjantai-iltana Suomen aikaa Standard
& Poors laski luottoluokitustamme yhdellä pykälällä. Tämä
ei ollut mikään suurempi yllätys varmaan kenellekään. Syy siihen
on päin sitä itseään hoidettu julkinen taloutemme ja
teollisuutemme kilpailukykyvyn rapautuminen. Varsinkin vallassa
olevat poliitikkomme vierittävät syyt muiden kuin omien toimiensa
niskoille. Tämän kirjoituksen aihe on se mitä tämä
luottoluokituksen lasku tarkoittaa.
Käytännössä maailmassa on kolme
suurta luottoluokituslaitosta ja niistä jokainen antaa tiettyä
maksua vastaan lausunnon jokaisen maan taloudellisesta tilanteesta ja
siitä kuinka luotettava velanmaksaja kukin maa on. Tämä pätee
myös yrityksiin, mutta tällä kertaa keskitytään vain maihin.
Mitä huonompi luottoluokitus on kyseessä sitä kalliimmaksi
keskimäärin rahan lainaaminen tulee. Tämä yksittäinen
luottoluokituksen lasku tulee nostamaan Suomen maksamia lainakorkoja
ehkä noin sata miljoonaa euroa vuodessa. Suomen valtion
vuosibudjetti on kymmeniä miljardeja Euroja, joten lainojen maksun
osuus budjetista tulee nousemaan hyvin vähän verrattuna
kokonaissummaan. Meidän jokaisen tulee muistaa se, että
luottoluokituksen laskeminen on vain seuraus eikä syy. Sen takia se
ei merkitse juuri yhtään mitään. Syyt luokituksen laskuun ovatkin
paljon hälyttävämpiä kuin pienet seuraukset.
Syyt eivät ehkä ole kaikista
yksinkertaisimpia, koska yhteiskuntamme koostuu ihmisistä ja
vaaleilla valitut poliitikkomme ovat meidän valitsemia lisäksi
teollisuutemme kilpailukyky on rapautunut. Teemme päätöksemme
vaalilupausten ja niistä muodostamiemme mielikuvien tai mahdollisten
muuttumattomien ennakkokäsitystemme mukaan. Kyvyttömyytemme valita
kansanedustajiksi sellaisia ihmisiä, jotka eivät pelkästään
keskity uudelleenvalitsemisen varmistamiseen on ehkä se suurin syy
miksi saamme sellaiset poliitikot kuin ansaitsemme. Toinen
mahdollisuus on tietysti se, että kuka tahansa eduskuntaan valittu
ihminen muuttuu siinä paikassa omia ja puolueensa etuja ajavaksi
byrokraatiksi joka ostaa ääniä lupauksilla joita ei kannattaisi
pitää. Ehkä tämä riittää itse poliitikoista. Teollisuutemme
kilpailukyky on osittain rapautunut myös poliitikkojemme päätösten
seurauksena, mutta myös omien virheidensä vuoksi.
Mennään sitten pikemminkin siihen
mitä viimeiset kaksi hallitusta ovat tehneet, jottta
luottoluokituksemme on tippunut. Tärkein syy tähän on se ettemme
yhteiskuntana ole pysyneet muuttuvan maailman mukana vaan olemme
toimineet kuten aina ennenkin. Entiset tavat hoitaa asiat eivät enää
toimi nykymaailmassa. Tämä koskee niin poliitikkojamme kuin
liike-elämäämme. Tämän asian suhteen on poikkeuksia, joten
täydellistä asioiden yleistämistä ei kannata harrastaa. Entiset
rakenteet eivät enää toimi, joten meidän on rakennettava uudet.
Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että muutokset koskevat
kaikkia. Niin poliitikkoja kuin kansalaisiakin. Päätä ei voi
laittaa perseeseen enää jatkossa ja toivoa parasta eli tulematonta
talouskasvua. Sitä ei näillä rakenteilla saada aikaan, koska
kilpailu on selkeästi koventunut.
Meidän pitää tehdä uudistuksia,
joiden seurauksena rakenteemme kevenevät. Nykypäivänä on entistä
vähemmän reagointiaikaa maailman tapahtumiin. Tämän seurauksena
entiset kankeat organisaatiot eivät pärjää. Sote-uudistus on hyvä
esimerkki uudistuksesta joka voisi toimia ihmisten parhaaksi, mutta
mikäli seurauksena on isot ja kankeammat rakenteet tulee siitä
vielä suurempi katastrofi kuin nykytilanteesta. Jostain syystä minä
en usko kyseisen uudistuksen tuovan mitään muuta kuin lisää
byrokratiaa ja virkamiehiä. Toivottavasti olen väärässä.
Korupuheita poliitikkomme ovat aina osanneet pitää, mutta tekemiset
ovat olleet toisia. Valitettavasti nyt ollaan jo siinä tilanteessa
etteivät pelkät puheet enää auta, koska ikävä todellisuus
hyppää kansalaisten silmille.
Rakenteiden pienentyessä tulee meidän
kansalaisten keskittyä jatkossa pitämään parempaa huolta
itsestämme. Vastuumme tulevat kasvamaan. Meillä jokaisella on
ensisijaisesti vastuu itsestämme ja hyvinvoinnistamme jatkossa.
Tältä tosiasialta emme voi paeta. En tietystikään ole sitä
mieltä, ettei heikompiosaisista pitäisi pitää huolta.
Yhteiskuntamme tulee menemään enemmän siihen suuntaan, että
ihmiset joutuvat itse pitämään huolta heikommin pärjäävistä
lähimmäisistään tulevaisuudessa. Ensimmäinen näyte
tulevaisuudesta saatiin uuden lastenklinikan rahankeräyksessä. Me
voimme tietysti olla mitä mieltä tahansa siitä kenen pitäisi
tuokin laitos rahoittaa, mutta tulevaisuuden päänäkymä on se
ettei yhteiskunnan rahat enää tule riittämään tässä maassa
ilman suuria muutoksia. Luottoluokituksemme tulee laskemaan tämänkin
jälkeen ja todennäköisesti paljon nopeammin kuin aiemmin. Jos
meiltä meni 12 vuotta menettää tämä yksi pykälä niin
todennäköisesti meiltä menee 12 kuukautta seuraavaan. Seurauksena
alkaakin olla jo merkittävämpi korkojemme nousu ja se voi tulla
liian kalliiksi. Suunta on tämä ilman todellisia muutoksia ja niitä
eivät poliitikkomme ole tehneet aiemmin, joten on epätodennäköistä,
että he tekisivät niitä seuraavien vuosien aikana.
Tämmöstä tällä kertaa,
-TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti