Luottoluokitus meni, entä sitten?

Perjantai-iltana Suomen aikaa Standard & Poors laski luottoluokitustamme yhdellä pykälällä. Tämä ei ollut mikään suurempi yllätys varmaan kenellekään. Syy siihen on päin sitä itseään hoidettu julkinen taloutemme ja teollisuutemme kilpailukykyvyn rapautuminen. Varsinkin vallassa olevat poliitikkomme vierittävät syyt muiden kuin omien toimiensa niskoille. Tämän kirjoituksen aihe on se mitä tämä luottoluokituksen lasku tarkoittaa.

Käytännössä maailmassa on kolme suurta luottoluokituslaitosta ja niistä jokainen antaa tiettyä maksua vastaan lausunnon jokaisen maan taloudellisesta tilanteesta ja siitä kuinka luotettava velanmaksaja kukin maa on. Tämä pätee myös yrityksiin, mutta tällä kertaa keskitytään vain maihin. Mitä huonompi luottoluokitus on kyseessä sitä kalliimmaksi keskimäärin rahan lainaaminen tulee. Tämä yksittäinen luottoluokituksen lasku tulee nostamaan Suomen maksamia lainakorkoja ehkä noin sata miljoonaa euroa vuodessa. Suomen valtion vuosibudjetti on kymmeniä miljardeja Euroja, joten lainojen maksun osuus budjetista tulee nousemaan hyvin vähän verrattuna kokonaissummaan. Meidän jokaisen tulee muistaa se, että luottoluokituksen laskeminen on vain seuraus eikä syy. Sen takia se ei merkitse juuri yhtään mitään. Syyt luokituksen laskuun ovatkin paljon hälyttävämpiä kuin pienet seuraukset.

Syyt eivät ehkä ole kaikista yksinkertaisimpia, koska yhteiskuntamme koostuu ihmisistä ja vaaleilla valitut poliitikkomme ovat meidän valitsemia lisäksi teollisuutemme kilpailukyky on rapautunut. Teemme päätöksemme vaalilupausten ja niistä muodostamiemme mielikuvien tai mahdollisten muuttumattomien ennakkokäsitystemme mukaan. Kyvyttömyytemme valita kansanedustajiksi sellaisia ihmisiä, jotka eivät pelkästään keskity uudelleenvalitsemisen varmistamiseen on ehkä se suurin syy miksi saamme sellaiset poliitikot kuin ansaitsemme. Toinen mahdollisuus on tietysti se, että kuka tahansa eduskuntaan valittu ihminen muuttuu siinä paikassa omia ja puolueensa etuja ajavaksi byrokraatiksi joka ostaa ääniä lupauksilla joita ei kannattaisi pitää. Ehkä tämä riittää itse poliitikoista. Teollisuutemme kilpailukyky on osittain rapautunut myös poliitikkojemme päätösten seurauksena, mutta myös omien virheidensä vuoksi.

Mennään sitten pikemminkin siihen mitä viimeiset kaksi hallitusta ovat tehneet, jottta luottoluokituksemme on tippunut. Tärkein syy tähän on se ettemme yhteiskuntana ole pysyneet muuttuvan maailman mukana vaan olemme toimineet kuten aina ennenkin. Entiset tavat hoitaa asiat eivät enää toimi nykymaailmassa. Tämä koskee niin poliitikkojamme kuin liike-elämäämme. Tämän asian suhteen on poikkeuksia, joten täydellistä asioiden yleistämistä ei kannata harrastaa. Entiset rakenteet eivät enää toimi, joten meidän on rakennettava uudet. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että muutokset koskevat kaikkia. Niin poliitikkoja kuin kansalaisiakin. Päätä ei voi laittaa perseeseen enää jatkossa ja toivoa parasta eli tulematonta talouskasvua. Sitä ei näillä rakenteilla saada aikaan, koska kilpailu on selkeästi koventunut.

Meidän pitää tehdä uudistuksia, joiden seurauksena rakenteemme kevenevät. Nykypäivänä on entistä vähemmän reagointiaikaa maailman tapahtumiin. Tämän seurauksena entiset kankeat organisaatiot eivät pärjää. Sote-uudistus on hyvä esimerkki uudistuksesta joka voisi toimia ihmisten parhaaksi, mutta mikäli seurauksena on isot ja kankeammat rakenteet tulee siitä vielä suurempi katastrofi kuin nykytilanteesta. Jostain syystä minä en usko kyseisen uudistuksen tuovan mitään muuta kuin lisää byrokratiaa ja virkamiehiä. Toivottavasti olen väärässä. Korupuheita poliitikkomme ovat aina osanneet pitää, mutta tekemiset ovat olleet toisia. Valitettavasti nyt ollaan jo siinä tilanteessa etteivät pelkät puheet enää auta, koska ikävä todellisuus hyppää kansalaisten silmille.

Rakenteiden pienentyessä tulee meidän kansalaisten keskittyä jatkossa pitämään parempaa huolta itsestämme. Vastuumme tulevat kasvamaan. Meillä jokaisella on ensisijaisesti vastuu itsestämme ja hyvinvoinnistamme jatkossa. Tältä tosiasialta emme voi paeta. En tietystikään ole sitä mieltä, ettei heikompiosaisista pitäisi pitää huolta. Yhteiskuntamme tulee menemään enemmän siihen suuntaan, että ihmiset joutuvat itse pitämään huolta heikommin pärjäävistä lähimmäisistään tulevaisuudessa. Ensimmäinen näyte tulevaisuudesta saatiin uuden lastenklinikan rahankeräyksessä. Me voimme tietysti olla mitä mieltä tahansa siitä kenen pitäisi tuokin laitos rahoittaa, mutta tulevaisuuden päänäkymä on se ettei yhteiskunnan rahat enää tule riittämään tässä maassa ilman suuria muutoksia. Luottoluokituksemme tulee laskemaan tämänkin jälkeen ja todennäköisesti paljon nopeammin kuin aiemmin. Jos meiltä meni 12 vuotta menettää tämä yksi pykälä niin todennäköisesti meiltä menee 12 kuukautta seuraavaan. Seurauksena alkaakin olla jo merkittävämpi korkojemme nousu ja se voi tulla liian kalliiksi. Suunta on tämä ilman todellisia muutoksia ja niitä eivät poliitikkomme ole tehneet aiemmin, joten on epätodennäköistä, että he tekisivät niitä seuraavien vuosien aikana.

Tämmöstä tällä kertaa,

-TT

Laatu ja kilpailukyky sekä lisäarvon tuottaminen palveluilla

Taisteluväsymys alkaa painaa niin henkisesti kuin fyysisestikin tällä Saksan keikalla, joten saa nähdä miten tätä kirjoittaessa se tulee näkymään. Kuitenkin olen aika hyvillä mielin juuri tällä hetkellä, sillä tunnelin päässä alkaa pikkuhiljaa näkymään valoa ja kaikki alkaa taas pikkuhiljaa näyttämään kirkkaammalta kuin vielä muutama päivä sitten. Kuitenkin on huomioitava, että tietysti tämä ainut viikoittainen vapaapäiväni parantaa fiilistäni ja huomenna asiat voivat olla taas ihan toisin. Elämään tosin kuuluvat ylä- ja alamäet eikä varsinkaan jälkimmäisiltä voi välttyä vaikka asiat näyttäisivät menevän juuri siihen suuntaan kuin on itse halunnut.

Paskanjauhanta on hyvä sitten lopettaa aika nopeasti, sillä tiedän joidenkin teistä lukijoista kuitenkin jopa todella odottavan aina seuraavaa kirjoitusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen hintakilpailukyky teollisuudessa alkaa olla mennyttä tuottavuuden hyvästä pitkäaikaisesta kasvusta huolimatta. Tässä tapauksessa onkin sitten pakko löytää uusia kilpailuvaltteja joista itse ainakin näiden vähäisten Saksan kokemusten perusteella olettaisin laadun olevan kuitenkin se juttu jolla myös suomalaistenkin on mahdollista kilpailla muiden maiden kanssa globaalissa kilpailukentässä.  Ainakin itse täällä Saksassa törmään kahteen sanaan, jotka ovat ylitse muiden mitä asiakkaiden suusta pääsee. Toinen on Schlecht ja toinen lecker ensimmääinen on huono tai surkea ja lecker on sitten maukasta tai jotain vastaavaa ja varsinkin paikalliset lapset tuntuvat sitä sanaa viljelevän, kun he meidän markkinapaikkamme ohi kulkevat. Koska ”tavaramme” ovat aika pitkälti kaikkien näkyvillä niin vähäisellä Saksan kielen taidollanikin on helppo nähdä mahdolliset maksavat asiakkaamme. Kun tavaran laatu näyttää huonolle niin tässä tapauksessa se myös yleensä onkin sitä. Itse tosin tykkäsin ruoastamme pari ekaa viikkoa, mutta kaikki alkaa jossain vaiheessa maistumaan puulta. Hyvä laatu on mielestäni olennainen osa hyvää tuotetta ja sekundaa voi aina myydä hyvin vähän aikaa ennen kuin totuus paljastuu ja se paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin. Suomessa on aivan ainutlaatuiset mahdollisuudet tehdä laatua, sillä ainakin vielä tällä hetkellä monien vientiyritysten työntekijät ovat hyvin ammattitaitoisia johtuen korkeasta koulutuksesta. Itse koulutus ei tietenkään ole tae mistään ammattitaidosta vaan se luo paremmat mahdollisuudet sitä hankkia. Varsinkin nykypäivänä suomalainen koulutus keskittyy enemmän tasapäistämiseen ja muodolliseen pätevyyteen kuin itse oikeaan asiaan. Korkeakouluissa on paljon sellaisia opiskelijoita jotka eivät pysty minkäänlaiseen kunnolliseen itsenäiseen ajatteluun vaan jopa teknillinen korkeakoulutus on mahdollista hankkia opettelemalla kaiken ulkoa ja opettelemalla vanhojen tenttien kysymykset ja niihin vastaukset. Jos miettii eri alojen huippuja Suomessakin niin suurin osa heistä ei ole koulutusjärjestelmämme tulosta vaan he ovat menestyneet siitä huolimatta mikä kertoo aika pitkälti siitä ettei meidän tarvitsisi laittaa suurinta osaa ikäluokistamme korkeakoulutukseen vaan jotenkin onnistua kannustamaan heitä luottamaan omaan tekemiseensä ja kehitykseensä. Pidän omaehtoista kouluttautumista kaikista parhaimpana vaihtoehtona mitä tulee todelliseen oppimiseen. Myös tekeminen on ihan helvetin tärkeää, sillä ilman tiettyjä määriä harjoitusta on turha odottaa kovin laadukasta tekemistä. Itselleni tämä tekeminen on hyvinkin vaikeaa aina välillä, sillä olen huomattavan paljon enemmän pohdiskelevaa kuin tekevää ihmistyyppiä. Tämä on ehkä tällä hetkellä suurin kuiluni sen suhteen, että olisi mahdollista luoda tästä blogista ja asiasta bisnestä. Lukijoiden määrää en usko pystyväni kasvattamaan juuri muilla tavoin kuin luomalla parempaa sisältöä.

Mitä sitten taas tulee lisäarvon tuottamiseen niin Suomesta on tullut järkyttävän selkeästi itsepalveluyhteiskunta mikä ei sitten taas yhtään helpota teollisuutemme kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Ainakin täällä Saksassa sentään saa jonkinlaista palvelua mitä ei oikein voi millään sanoa Suomesta, kun siellä ei edes monilla huoltoasemilla saa minkäänlaista huoltoa autoonsa. En tosin ole täälläkään huoltoasemilla vieraillut, mutta esimerkiksi paikallisessa kirjakaupassa on sijoitettu sohvia ihmisille, jotta he voivat lukea kirjoista osia. Itse käytin tätä mahdollisuutta viime viikolla ja tulen sitä varmaan tänäänkin käyttämään. Tämän seurauksena myös ostin itselleni kirjan jota en muuten olisi tullut hankkineeksi mikä tarkoitaa käytännössä sitä etten usko näiden sohvien ja näiden seurauksena suuremman tilantarpeen maksavan tälle kirjakaupalle yhtään vaan itseasiassa tuovan huomattavan paljon lisäarvoa asiakkaille. Nykypäivänä kun on varsin helppoa tilata kirjansa netin kautta ”ilmaisella postituksella” ihan mihin maahan tahansa. Ilmaiseksi on tietysti lainausmerkeissä, sillä asiakas maksaa lähestulkoon aina osansa yritysten kuluista tavalla tai toisella. Itse en usko ostavani suomalaisista kirjakaupoista juuri tämän lisäarvon puuttumisen vuoksi mitään, sillä nettikaupoistakin joutuu tilatessaan joko maksamaan ylisuuren postimaksun tai sitten hakemaan itse kirjakaupasta asti tilaamansa. Näitä esimerkkejä riittää monia, mutta ehkä itselleni tämä asia on kaikista läheisin johtuen juuri siitä, että luen hyvin paljon.

Jos löytyy kommentteja niin yritän tänään niihin vastata. Viikonloppuna ovat kiireisimmät aikamme, joten en varmaan jaksa kovin paljoa nettiä selata työpäivien jälkeen. Seuraava kirjoitus tulee varmaan vasta viikon päästä.

Over and out,

TT

Globalisaatio, uhka vai mahdollisuus

Kyseessä on tietysti kompa, sillä se on molempia kuten suurin osa ihmisistä varmasti ymmärtääkin. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä asiaa läpi, mutta suhteellisen suppeasti johtuen asian laajuudesta. Globalisaatio on tosiasia jota ei kannata yrittääkään kieltää vaan se täytyy hyväksyä ja siihen täytyy jokaisen sopeutua, sillä se koskettaa meitä kaikkia halusimme sitä tai emme.

Kaiken kaikkiaan globalisaatio ideaalitilanteessa johtaisi meidän kaikkien hyvinvointiin, mutta valitettavasti ihmisluonnon tuntien kyseessä on pelkkä utopia. Tätä utopiaa kuvaa talousnobelisti Stiglitz hyvin kirjassaan making globalization work. Ottaen huomioon kyseisen herran toimineen jonkin kv-laitoksen työryhmässä meidän kotoisan muumimammamme kanssa ei ole mikään ihme ettei tässä kirjassa kuvailtua maailmankuvaa pystytä ikimaailmassa toteuttamaan. Hän ehdottaa maailmanhallintoa, jossa kaikilla kansoilla olisi yhtä suuri rooli maapallomme hyvinvoinnissa mikä on todennäköisyydeltään samaa luokkaa kuin Jeesuksen toinen tuleminen. Vaikea siis uskoa koko hommaan, kun en usko niihin edellisiinkään ihmeisiin. Tämä maailmanhallinto toimisi lähestulkoon yhtä hyvin kuin Eurostoliittokin mikäli sellainen joskus perustettaisiin.

Itse näkisin kuitenkin globalisaation hyvin toisin ja ennen kaikkea siinä on kyse kilpailun koventumisessa asiassa kuin asiassa mikä tarkoittaa käytännössä sitä ettei nykymaailmassa pärjää enää hirttäytymällä vanhoihin sääntöihin tai entiseen erinomaisuuteen vaan ennen kaikkea muuttamalla tapaa jolla maailmanmenoa nykypäivänä katsoo itse kukin. Tällainen maailma näkyy eniten liike-elämässä missä kilpailu on hyvin raakaa eikä pääomat juurikaan omaa isänmaata vaan menevät sinne mistä saa suurimman tuloksen panostukselleen. Hirttäytymällä entiseen erinomaisuuteen ja kilpailukykyyn ay-liikkeen tavoin voidaan vain todeta teollisuuden työpaikkojen siirtyvän pois Suomesta kiihtyvällä tahdilla. Tämä ei tietystikään ole ainut syy vaan poliitikkomme taitavat vielä paremmin omiin muroihin pissaamisen. Viimeisin esimerkki tässä on Hassin erityisesti lobbaama rikkidirektiivi mikä käytännössä saattaa johtaa tuhansien työpaikkojen siirtymiseen muihin maihin. Myös kaikki poliitikkojemme päätökset nostaa veroja lisäävät ay-liikkeen intoa vaatia kovempia palkkoja joihin meillä ei varsinkaan julkisella sektorilla ole edes varaa. Globalisaatio siis toisin sanoen nykypäivänä ennen kaikkea vähentää työpaikkoja täällä Suomessa mikäli jatkamme samaa rataa emmekä sopeudu muuttuvaan maailmaan. Varsinkin vientiyrityksemme ja heidän omistajansa ovat ennen kaikkea hyötyneet globalisaatiosta uusina asiakkaina ympäri maailmaa. Myös pääomille on saatavissa parempaa tuottoa ulkomailta. Näin pienellä ja syrjäisellä maalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua tähän uuteen tilanteeseen mikä tulee pidemmällä aikavälillä johtamaan rakenteiden uudistamiseen pakon edessä mikäli emme sitä aikaisemmin suostu tekemään.

Yksilötasolla on tietysti globalisaatiota pakko pitää jossakin määrin hyvinkin suurena uhkana, sillä keskimäärinen suhteellinen elintasomme tulee jatkossa vain laskemaan kilpailukykymme laskiessa jatkossakin. Tämä tapahtuu aika monella tapaa, mutta suurin ongelma on työttömyyden kasvu joka tulee jatkumaan, sillä tuo supistuva yksityinen sektori on kuitenkin se osa talouttamme joka maksaa julkisen sektorin ylläpidon. Toinen ongelma on hallituksen tapa sopeutua nykyiseen kehitykseen mikä lisää tavallisten ihmisten elinkustannuksia huomattavasti. Tämä on tapahtunut tähän asti lähinnä kulutukseen kohdistuvien verojen nostamisena, mutta ilman rakennemuutosta kaikkitietävä koneistomme ulosmittaa kyllä kaiken ylimääräisen ihmisten omaisuuden pakkoveroina niiltä jotka eivät pysty sitä siirtämään ulkomaille turvaan. Tämä omaisuuden siirtäminen on varmasti helpottunut globalisaation myötä. Aika monet ihmiset tosin pystyvät säästämään aika paljon rahaa kuluttamalla rahansa joko ulkomailla tai tilaamalla tavaroita Internjetin kautta halvemmalla. Suurin hyöty globalisaatiosta yksilötasolla on kuitenkin niiden saatavilla jotka ovat OIKEASTI lahjakkaita siinä mitä tykkäävät tehdä. Nopea tiedonsiirto ympäri maailmaa mahdollistaa oman lahjakkuuden markkinoinnin monelle miljardille ihmiselle netin kautta. Tietysti kilpailijoiden määrän myötä tämä on vain entistä vaikeampaa ja se vaatii myös markkinointiosaamista jota pitää löytyä siltä talentilta joka itseään myy, sillä aika harvoin kukaan pystyy siitä muille maksamaan.

Globalisaatio myös mahdollistaa maastamuuton lähes kaikille mikäli alkavat nuo kotimaamme verot ahdistamaan. Jos joku väittää ettei ole mahdollista muuttaa maailmalle parempiin töihin niin se johtuu ainoastaan itse henkilön halusta jäädä kotimaahan. Mielestäni on aivan turhaa alkaa sitten siinä tapauksessa vinkumaan, kun koneisto tekee kaiken niin vaikeaksi ja epätasa-arvoiseksi. Uskallan väittää suurimman osan näistä valittajista olevan wanna be kapitalisteja, jotka eivät pärjäisikään siinä kovassa kilpailussa jota monilla eri aloilla Suomen ulkopuolella tai kansainvälisessä bisneksessä on. Ei muuta kuin muuttamaan mikäli siltä tuntuu. Itse pidän yksilötasolla globalisaatiossa parhaana etuna sitä ettei maan rajat ole enää kovin suuri este siirtyä jonnekin muualle vaikka lomailemaan mikäli kokee sen mielekkääksi. Itse ainakin tykkään tavata ihmisiä muista maista matkoillani ja heiltä voi yleensä aina jotain oppia.

Ja näin pienenä loppukaneettina voin todeta Suomen suurimman edun suomalaisille olevan kuitenkin loppujen lopuksi helvetin hyvin toimivan infran. Tämän puutteesta nimittäin monet ihmiset oikeasti kärsivät ympäri maailmaa. Tästä sain tänä aamuna hyvän muistutuksen huomatessani veden tulon olleen katkaistuna taloyhtiöstä ja jouduin lähtevään jönssille 15 minuutin kävelymatkan päähän kodistani. Tämä on monille ihmisille arkipäivää ja itse kärsin tästä ehkä kerran vuosikymmenessä.

Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä sekä hyvää loppuviikkoa!

- TT