Velattomuudesta

Tällä kertaa on tarkoitus keskittyä kirjoittamaan velattomuudesta ja velasta pelkästään henkilökohtaisella tasolla, koska aihepiiri on sen verran laaja ettei muiden yksiköiden kuten yritysten tai valtioiden mukaan ottaminen ole oikein mahdollista yhteen kirjoitukseen enkä muutenkaan voi pitää itseäni mitenkään suurempana asiantuntijana mitä tähän aihepiiriin tulee. Yksityisellä ihmisellä velka kuten rahakin on hyvä renki, mutta hyvin huono isäntä ja näistä eri puolista on tarkoitus nyt kirjoittaa.

Henkilökohtaisella tasolla en ole koko elämäni aikana kärsinyt kovin suuresta velkaantumisesta ja suurimmat yksittäiset velkani ovat tainneet olla noin tuhannen Euron luottokorttivelat muutama vuosi sitten. En siis voi väittää ymmärtäväni mitä tarkoittaa esimerkiksi parinkymmenen vuoden asuntovelka ihmiseen psykologisesti. Sen sijaan matemaattisesti pystyn hyvin helposti laskemaan kuinka suuri osa siitä syntyy itseasiassa koroista. Parinkymmenen vuoden asuntolaina ainakin allekirjoittaaneelle tuntuu mahdottomalta ajatukselta ja tämä taas johtuu aika lailla siltä ettei missään vaiheessa elämääni ole tullut sellaista hetkeä joka olisi vaatinut tällaisen panostuksen tekemistä. Joku voi tietysti pitää allekirjoittanutta onnekkaana, mutta ehkä jokaisen on sitten parempi käsittää tämän ”onnekkuuteni” syntyneen isäni kuolemasta ollessani hyvin nuori ja tämä taas ainakin allekirjoittaneelle tarkoittaa sitä, että olisin mielelläni ottanut toisenlaisen kohtalon vastaan. Tästä asiasta en oikeastaan halua blogini puitteissa enempää kirjoittaa vaan se on jo sitten yksityisasia. Henkilökohtaisella tasolla velattomuus edustaa minulle vapautta tehdä valintoja joita eivät kaikki velkaiset voi harkita. Omalla tahollani tämä sisältää mm. harrastukseni jota voin tehdä ”työnä” ja tienata vähemmän rahaa vähemmillä työtunneilla mitä monet muut. Tämä myös tarkoittaa mahdollisuutta lähteä pidemmälle reissulle ulkomaille mikäli yhtäkkiä matkakärpänen puree. Tämän lisäksi omaan myös mahdollisuuden lähteä vaikka työkeikalle ulkomaille, koska ”työni” ajankohdat voin aika lailla päättää myös itse tiettyjen rajaehtojen vallitessa kuten kuukauden varoajalla. Pystyn kuitenkin itse tiedostamaan ettei tällainen elämä tietystikään sovi kaikille vaan monesti se kohtuukokoinen asuntolaina on vaan se paras vaihtoehto ja se on tietysti ihan normaalielämää. Tällaisena niin sanottuna poikkeustapauksena sitä vaan on monesti hyvin vaikeaa tajuta. Toisaalta myös monille muille tällainen elintapa on vaikea sisäistää. Uskon myös hyvin selkeästi, että pelkkä velattomuus ei riitä mitenkään parempaa elämään vaan se on vain yksi osa-alue raha-asioissa ja tähtäimeni onkin päästä taloudellisesti riippumattomaksi mikä on vielä hyvin kaukainen asia.

On tietysti muistettava ettei velattomuus ole missään mielessä se autuaaksi tekevä asia vaan velka voi myös olla hyvin järkevä tapa saavuttaa monia asioita. Varsinkin omaa kotia on nykypäivänä hyvin vaikeaa hankkia velattomana ja sen hankkiminen on ihan järkevää. Toisaalta jonkinlainen järki pitäisi tässä asiassa pitää ja pitää velka suhteellisen lyhytaikaisena kuten viisitoistavuotisena, koska sen jälkeen korolle korkoa ilmiö alkaa vaikuttaa raskaampana kuin mitä aiemmin. Tämän voi jokainen tarkistaa joko laskimellaan tai excelillä. Tietysti nykyisten olemattomien korkojen aikana tämä ei näytä niin pahalle, mutta ei ole mitään takeita siitä, että alhaiset korot pysyvät koko laina-ajan. Lisäksi on muistettava asuntojen hintojen normaaleissa markkinatalouksissa nousevan korkojen madaltuessa. Suomessa tämä vaikutus on vielä entistä pahempi johtuen markkinatalouden puutteesta asuntorakentamisessa varsinkin pääkaupunkiseudulla. Optimitapauksessa velka tietysti lisää varallisuutta ja tällöin on syytä löytää joku toinen maksaja otetulle velalle. Tämä tapahtuu silloin, kun tuotto on suurempi kuin velasta maksettavat korot ja muut maksut. Tämä on myös itselleni mahdollinen syy ottaa velkaa, vaikka tällä hetkellä sitä en vakavasti harkitsekaan. On tärkeää pitää velan koko myös järkevänä suhteessa omaan varallisuuteensa ja tuloihinsa ja tämä tietysti vaihtelee henkilö- ja perhekohtaisesti. Itsellä seuraava jakso velkaantuneena taitaa olla tuleva putkiremontti jonka aloittamiseen tuskin menee kymmentä vuotta pidempään. Voi tietysti olla, että jotain muutakin tapahtuu mikä muuttaa rahatilanteeni ja siihen on sitten reagoitava asian vaatimalla tavalla. Monesti hyvätkin suunnitelmat menevät uusiksi ja saatankin ottaa velkaa jo aiemmin. Tässä tapauksessa on kyseessä lainanotto mitä todennäköisimmin joko osakesijoittamista tai sitten sijoitusasunnon hankkimista varten. Tällä hetkellä pidän kuitenkin molempia vaihtoehtoja hyvin kaukaisina molempien omaisuuserien hintojen ollessa aivan liian korkeat ja oman nettovarallisuuden ollessa vielä suhteellisen pieni. Osakesijoittamiseen tulen tuskin ikinä ottamaan kovin suurta lainaa verrattuna varallisuuteeni, mutta asuntosijoittamista varten tätä voisi harkita. Voi tietysti olla ettei lainoja tulee enää otettua ja tämäkin spekulaatio on ollut vain mietintämyssyn päähän pistoa.

Itse olen kiinnostunut myös suuren velan psykologisista vaikutuksista ja jos jollakin on hyvä näkökulma ja omakohtaisia kokemuksia niin areena on vapaa tai jos joku tietää hyvän blogin jossa asiaa käsitellään niin ottaisin mielelläni ehdotuksia vastaan. Tämä oma mielipiteeni kun on vain yksi näkökulma asiaan.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Pankeista

”On pienempi rikos ryöstää pankki kuin perustaa se” En tiedä kuka tuon lauseen on keksinyt, mutta se saattaa kuvastaa aika monenkin ihmisen tuntoja tässä maassa. Jos miettii sitten sitä kuinka hyvin se kuvaa pankkitoimintaa niin aika yleismaailmallisesti voisi sanoa lauseessa olevan jotain todenperäisyyttäkin.

Kaikki pankit eivät kuitenkaan syyllisty samanlaiseen kusetukseen ja asiakkaidensa hyväksikäyttöön kuin eräät kansainväliset investointipankit, jotka ovat vuosien varrella tehneet yhtä sun toista manipuloidakseen sekä markkinoita että asiakkaitaan. Tästä räikein esimerkki on mielestäni jenkkien subprime-kriisi, jossa täysin persaukisille köyhille asiakkaille annettiin lainoja joiden olematon takaisinmaksukyky oli tiedossa jo etukäteen. ”Me teemme jumalan työtä” sanoi eräs Goldman Sachsin johtajista. Tietysti jos ihmisten hyväksikäyttö mahdollisimman laajassa mittapuussa on jumalan tahto niin ehkä tämä pankkiiri sitten on oikeassa, mutta ainaki oma suhteellisuudentajuni toteaa tämän olevan pahinta mahdollista korruptiota, joten pakko olla aika rankastikin eri mieltä. Muista tämän pankin aikaansaannoksista tulee heti mieleen Kreikan tilastojen vääristely antamalla lainaa valtion tulevaisuuden tuottoja vastaan. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin pisara meressä mitä tulee väärinkäytöksiin eikä näistä valitettavasti juurikaan tuomioita jaella, jos ei lasket muutamaa harvaa syntipukkia mukaan. Tämän lisäksi Eurokriisissä on ja nimenomaan pankkien vallasta rahoitusmarkkinoilla, sillä Kreikan pelastaminenkin on tehty vain ja ainoastaan ranskalaisten ja saksalaisten pankkien takia hölmöjen poliitikkojen myötäavustuksella. Tietysti jotkut voivat väittää pelastustoimien olevan tavallisia kansalaisia varten, mutta tosiasiassa tämä on silkkaa roskaa. Tämä kehitys on ollut nähtävissä jo melkein heti Lehman-konkurssin jälkeen. En tosin itse ole ihan niin viisas ollut vaan minua huomattavasti valveutuneemmat kansalaiset ovat tästä kehityksestä maininneet jo erinäköisillä keskustelupalstoilla hyvinkin paljon aiemmin ennen kuin Kreikkaa edes alettiin pelastamaan. Myös niin sanotut pankkien luottotappiot ovat olleet näiss bailouteissa itseasiassa pienemmät kuin mitä lainojen markkina-arvot olisivat olleet. Turha siis kenenkään väittää poliitikkojen osaavan pelata tätä peliä paremmin kuin pankkien. Tavalliset veronmaksajat ympäri Eurooppaa tuleekin sitten maksumiehiksi pankkien edelleen jakaessa bonuksiaan, vaikka monien niistä pitäisi jo olla konkurssissa ja pankkiirien kortistossa. Valitettavasti nyt on sitten jo EKP otettu mukaan zombie-pankkien pystyssä pitämiseen eikä veronmaksajien laskuille ole loppua tiedossa.

No jos nyt sitten jotain lohdullista hakee tästä tilanteesta niin Suomessa pankkien tilanne onkin sitten aivan loistava, jos vertaa niitä keski- ja etelä-Euroopan pankkeihin. Harmi vaan, että Suomessa ei juurikaan ole enää suomalaisten omistamia isompia pankkeja vaan suurin osa rahoista valuu ulkomaille. Toisaalta ”taivaan romahtaessa” ei tappioita juurikaan kovin paljoa tähän maahan pitäisi enää tulla, sillä suuremmista pankeista vain OP on suomalaisomistuksessa. OP teki tylyt temput työntekijöilleen ilmoittaessaan seitsemänsadan henkilön yt-neuvotteluista tehdessään ennätystuloksen. Toisaalta pörssiyritys on vain ja ainoastaan vastuussa osakkeenomistajilleen ja tulevaisuudennäkymät eivät tietystikään ole kovin hyvät. Se onko oikein pitää kyseistä pankkia pörssissä onkin sitten sellainen asia ettei ainakaan allekirjoittaneella ole juurikaan mielipidettä Pankit tulevat tulevina vuosina Suomessakin näkemään suuria luottotappioita vientiyritystemme kilpailukyvyn ollessa mennyttä ja julkisten alojen tulevien irtisanomisten myötä. Tämä jälkimmäinen on ainoa mahdollisuus pitää Suomi poissa konkurssista velkojemme kasvuvauhdin kiihtyessä taloutemme alamäen myötä. Pankkien talletussuojarahastokin on aika lailla tyhjä arpa ottaen huomioon ettei siihen ole kerätty kuin noin prosentin verran rahaa verrattuna talletusten kokonaismäärään. Pankkien konkurssissa siis toisin sanoen keskimääräinen käteisen palautusprosentti on yksi paitsi, jos valtio sitten päättääkin taata talletukset, mutta siinä tapauksessa koko homma kaatuu samojen ihmisten niskaan ylimääräisinä veroina, joten sekin on tyhmä arpa.

Pidän suomalaisia pankkeja nykyaikana huomattavasti vastuullisempina kuin monia ulkomaalaisia, mutta kyllä meilläkin on omat ongelmamme mitä tulee pankkien luotettavuuteen asiakkaiden näkökulmasta katsottuna. Nykypäivän hyvä tilanne saattaa olla harhaa, sillä vaikeiden aikojen tullessa nähdään pankkien todellinen moraali ja jos katsoo 1990-luvun alkua niin silloin monet pankit käyttivät surutta hyväkseen asiakkaidensa ahdinkoa ja onnistuivat viemään terveitäkin yrityksiä konkurssiin. Yksityisasiakkaiden hyväksikäytössä räikeimpinä esimerkkeinä oli joidenkin pankkien vetäessä asiakkaat konkurssin nämä pankit hankkivat laina-asiakkaiden talot pilkkahintaan pankinjohtajien asunnoiksi. Jos miettii mitä palvelua pankeista sitten oikeasti tarvitsee niin ensimmäisinä tulee mieleen käyttötili ja asuntolaina. Tämä jälkimmäinen niille jotka sitä tarvitsevat. Myös arvo-osaketili on tärkeä niille, jotka sijoittavat rahansa mahdollisesti osakkteisiin. Luottokortti on tietysti aika monelle ulkomailla matkustelevalle tärkeä, mutta kotimaassa sillä ei juurikaan ole mitään käyttöä. Kaiken kaikkiaan luottokorttivelat ovat asuntovelkojen lisäksi suurin syy ongelmiin oman taloutensa kanssa tavallisilla ihmisillä. Luottokortteja en missään nimessä suosittele hankkimaan yhtä enempää, sillä niiden korot alkavat myös tappaa ihmisen taloutta hyvin nopeasti. Tämän lisäksi luottokorteista menee myös muita maksuja.

Asuntolainan pituudeksi suosittelisin maksimissaan viittätoista vuotta, sillä sitä pidemmällä aikavälillä korolle-korkoa-ilmiö alkaa tehdä tuhojaan entistä enemmän. Parikymmentä vuotta voi tietysti tuntua vielä nykykoroilla erittäin kannattavalta vaihtoehdolta, mutta ongelmaksi muodostuu epävarmuus mitä tulee korkojen liikkeisiin. Kannattaa myös jokaisen asuntolainaa ottavan huomioida mahdollinen korkojen nousu yli viiden prosentin. Asuntolainan takaisinmaksukyvyn yliarviointi saattaa johtaa suuriin vaikeuksiin ja riippuvaisuuteen pankkien hyväntahtoisuudesta. Tästä hyvänä esimerkkinä on jo aiemmin mainitsemani 1990-luvun alku, jossa pankit pystyivät käyttämään hyväkseen ihmisten ahdinkoa. Jos joku luulee asioiden olevan nykyään paremmin niin siitä hyväuskoisuudesta saattaa joutua maksamaan hyvinkin kalliisti. En missään nimessä suosittele kenellekään niin sanotun korkokaton hankkimista ylimääräisellä maksulla, koska tämä maksu sataa suoraan pankkien laariin. Sen sijaan suosittelisin harkitsemaan asuntolainan sitomiseen huomattavan paljon pidempään korkoon. Se on tietysti tällä hetkellä hyvinkin paljon kalliimpaa kuin mitä lyhyempiin korkoihin sidotuissa asuntolainoissa, mutta kiinteä korko tuo ison siinä mielessä, että asuntovelkainen tietää tasan tarkkaan kuinka paljon sitä asuntolainaa on jäljellä ja oma rahankäyttönsä on paljon helpompi suunnitella. Mikäli helvetti on irti ja Euroalue hajoaa niin asuntolainat saatetaan joutua neuvottelemaan uudelleen ja silloin korot ovat moninkertaiset nykypäivään verrattuna.

Pankkien yksi lypsylehmistä ovat aktiiviset osakerahastot joiden kulut ovat tässä maassa hyvin korkeat- En suosittele niitä kenellekään vaan lähestulkoon kaikille ihmisille on parempi ratkaisu sijoittaa passiivisiin indeksirahastoihin joissa kulut ovat hyvin paljon pienemmät. Jos haluaa sijoittaa osakkeisiin suoraan niin sitten kannattaa sijoittaa itse kunhan ottaa järjen käteen eikä käytä siihen rahoja joita ei ole varaa siihen tarkoitukseen täyttää. Vaikka aktiiviset osakerahastot saattavat lyhyellä aikavälillä näyttääkin houkuttelevilta tuottojensa suhteen niin pitkällä aikavälillä niiden kulut syövät ylituotot takuuvarmasti. Monet osakerahastot myös vaihtavat salkunhoitajia ja sen takia lyhyemmän aikavälin tuotot eivät kerro mitään useampien vuosikymmenien tulevista tuotoista.

Suhtautuminen pankkeihin ei ole mitään ydinfysiikkaa vaan ihan yksinkertaista ajattelua. Kannattaa pitää huolta siitä ettei pankit pääse niskan päälle vaan olla varma omasta lainanmaksukyvystä ja välttää luoton käyttöä sekä huolehtia siitä ettei hanki turhia pankkien palvelumaksuja turhien palveluiden takia. Aika paljonhan tässä kirjoituksessa oli jo aiemmin kirjoittamaani asiaa, mutta kertaus tekee välillä ihan hyvää. Tästä aiheesta kirjoittaminen johtuu itseasiassa siitä, että sain kutsun ensi viikolle keskustelutilaisuuteen, jossa on kyse pankeista, joten palaan mahdollisesti asiaan siellä käytyäni. Seuraavana vuorossa on kuukausikatsaus syyskuulta joka tulee joko sunnuntaina tai maanantaina.

-TT