Vähemmän on Enemmän kirja 16/xx

4. Tekeminen

Vähemmän on enemmän periaatteen mukaan suurin osa tuotoksista on seurausta pienestä osasta panostuksia. Se tarkoittaa myös sitä, että suurin osa ajastasi valuu hukkaan. Liike-elämässä tämä tarkoittaa eri asioita, kuten sitä ettei suurta osaa tuotteista kannattaisi tehdä ollenkaan. Sen sijaan kannattaa panostaa asioihin, jotka tekevät todella tulosta. Tämä vaatii asioiden havainnoimista ja tutkimista. Se ei tarkoita sitä ettei mitään kannattaisi tehdä. Sinun tulee keskittyä vahvuusalueisiisi, jotka vaihtelevat riippuen sinusta itsestäsi. Kirjan tarkoitus on keskittyä yksilöihin, joten kirja keskittyy heihin. Kokonaiskuvaa tulisi ajatella myös suuremmassa mittakaavassa.


Tässä luvussa  kerrotaan kuinka voit vaikuttaa elämääsi täysin keskittymällä tekemisiisi. Muista se ettei työmäärä ole olennaisin asia mikäli sitä ei osaa täysin hyödyntää. Parasta tapa työskennellä tarkoittaa keskittynyttä tekemistä, ilman häiriötekijöitä, tietäen mitä tekee ja miksi. Tällöin tarvittava määrä aikaa ja panostuksia saa enemmän aikaan kuin huitaisemalla. Myös lopputulos on parempi. Tämä ei pidä kokonaan paikkaansa luovuutta vaativissa asioissa. Työ on yksi tärkeimmistä tavoista toteuttaa itseään. Ensin tulee määrittää mitä työnteko tarkoittaa. Yksinkertaisimmillaan työ on ajan ja ammattitaidon vuokraamista sovittua korvausta vastaan. Mikäli haluat saada työstäsi eniten hyötyä irti, on sinulla kaksi vaihtoehtoa. Voitko joko vähentää käytettyä aikaa samaa korvausta vastaan tai kasvattaa saamaasi korvausta samaa työaikaa vastaan.

Hyöty = Korvaus / Panostus

Yhtälö 1. Suhteellinen hyöty

Yksi  luvun pääaiheista on selvittää kuinka voit vähentää työntekoon tarvittavaa aikaa vähentämättä saatua korvausta ja kuinka nostaa palkkaa parantamalla osaamistaan ilman työajan kasvatttamista. Yhtälössä 1 aika on korvattu panostuksella, koska voit saada hyötyä myös muiden panostuksista, kuten sijoituksien kautta saaduista korvauksista muiden tekemistä töistä. Tämä luku keskittyy henkilökohtaisen tekemisen näkökulmaan. Taloudellisin käsittein voimme puhua investoinnin tuottoprosentista ROI:sta

ROI = Palkka / Työaika

Yhtälö 2. Suhteellinen hyöty työnteossa.

Kyseessä on suuri kokonaisuus. Älä ihmettele, että aluksi puhutaan vain perusasioista.

4.1 Yksinkertaista

 

Monimutkaisuus on nykyajan vitsaus. Yksinkertaistaminen on paras ase monimutkaisuutta vastaan. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta se on sitäkin arvokkaampaa. Monimutkaisuus aiheuttaa suurempaa tehottomuutta. Muista ettei pelkkä yksinkertaisuuskaan ole aina tehokasta tai mielenkiintoista. Saman asian toistaminen päivästä toiseen alkaa maistua puulta ennen pitkää. Asioiden pitäminen mahdollisimman yksinkertaisina on paras vaihtoehto. Voit ajatella sitä myös kakkosluvussa mainitsemani MED:n kautta. Tässä luvussaon tarkoitus selvittää miten asioita yksinkertaistetaan ja kuinka monimutkaisuus tuottaa ongelmia.


Maailma on monimutkainen. Se kehittyy koko ajan monimutkaisemmaksi. Mitä monimutkaisemmiksi asiat kehittyvät sitä tehottomimmiksi ne menevät. Ilmiön aiheuttamia ongelmia ei usein hahmoteta niiden ollessa piilossa. Niitä on vaikea analysoida. Asioiden parantamisen sijaan tulisi miettiä toimivatko ne ollenkaan sen sijaan että miettisi kuinka niitä voisi parantaa. Tämä koskee myös liike-elämää yksilöiden lisäksi. Monimutkaisuuden kasvua voi verrata rinnettä laskevaan ja suojalumesta kasvavaan lumipalloon. Kustannukset kasvavat kiihtyvästi monimutkaisuuden lisääntyessä. Vyöryvän pallon kasvu kiihtyy, kunnes se pysähtyy esteeseen ja hajoaa. Paras tapa taistella on hajoittaa lumipallo pienempiin osiin ja tuhota tarpeettomat ennen sen lähtemistä alamäkeen. Tämä ei aina onnistu ajoissa ja yksinkertaistaminen vaikeutuu.



Mitä monimutkaisempi järjestelmä sitä enemmän sen toimimiseen pitää puuttua. Yksinkertaisempi järjestelmä tooimii paremmin. Yksinkertainen järjestetelmä toimii paremmin ilman valvontaa. Yritystoiminnassa yksinkertaistaminen vähentää kalliiden johtajien tarvetta ja ylimääräisiä kustannuksia. Yksinkertaisuus auttaa keskittymään merkityksellisiin asioihin, kuten lisäarvon tuottamiseen. Suuri koko ei aina tarkoita monimutkaisuutta eikä sitä voi vähentää minimoimalla kokoa. Pikemminkin kyse on siitä, että yksinkertaisempia tuotteita on helpompi kasvattaa kannattavasti. Verrataan vaikka Nokiaa ja Applea. Nokia tarjosi monia eri puhelinmalleja asiakkailleen. Applella eri malleja taas ei ollut montaa. Apple onnistui myös yksinkertaistamaan käyttäjäkokemuksen joka helpotti myyntiä. Mitä yksinkertaisempi tuote oli, sitä helpompi sitä oli käyttää. Tämä maksimoi käyttäjän kokeman lisäarvon, joka helpotti suuremman hinnan pyytämistä tuotteesta.

Vähemmän on Enemmän kirja 12/xx

3.1.1 Oikeat kysymykset tärkeimpiä kriittisessä ajattelussa

Oikeat kysymykset ovat kriittisen ajattelun tärkein lähde. Niiden tekeminen on tärkeämpää kuin saada oikeat vastaukset vääriin kysymyksiin. Otetaan yksi esimerkki tälläisesta kysymysparista:

Miten voin tehdä asian tehokkaammin?
Tarvitseeko tätä asiaa tehdä ollenkaan?

Meidän ei tarvitse tehdä ensimmäistä kysymys ollenkaan mikäli vastaus toiseen kysymykseen on ei. Mikäli vastaus toiseen kysymykseen on kyllä, tulee meidän kysyä itseltämme myös ensimmäinen kysymys. Oikeat kysymykset vähentävät radikaalisti jätettämme. Saamme laadukkaita vastauksia vain laadukkailla kysymyksillä. Meidän tulee varata aikaamme laadukkaiden kysymysten tekoon, koska niiden hyöty voi olla korvaamaton. Saadessamme oikeat vastaukset vääriin kysymyksiin, luomme itsellemme mahdollisuuden suureen katastrofiin. Seurauksena voi olla pidemmällä tähtäimellä suuren katastrofin aiheuttava ketjureaktio.

Suurin osa tekemistämme kysymyksistämme ovat vääriä. Ne johtavat vääriin johtopäätöksiin. Kysymys on lähes aina tärkeämpi kuin vastaus. Esimekiksi tehdessämme tiedettä, teemme kysymyksiä, joiden vastauksista meillä ei ole tietoa etukäteen. Seurauksena voi tulla yllättäviä läpimurtoja. Oikeiden kysymysten hyöty muuttuu tällöin korvaamaattomaksi. Oikeat kysymykset yksinkertaistavat asioita. Saadaksemme oikeita vastauksia on meidän pidettävä kysymyksemme yksinkertaisina, koska aivokapasiteettimme on rajallinen. Seuraavassa pari kysymysparia, joissa ensimmäinen kysymys on väärä ja toinen oikea:

Miksi minulla kuluu niin paljon vaivaa tähän asiakkaaseen?
Tarvitsenko tätä asiakasta ollenkaan?

Miksi poliitikoiden pitää koko ajan lisätä veroja?
Miten voin maksaa vähemmän veroja?

Oikeiden kysymysten tekeminen on vaikeaa, mutta ne tuovat suuria hyötyjä. Vähemmän on enemmän filosofiassa yksi kysymys ylittää merkitykseltään kaikki muut:

Mitkä ovat ne muutamat kriittiset asiat, jotka voimme tehdä, jotta ne tekemällä kaikista muista asioista tulee joko helpompia tai tarpeettomia?

Meidän tulee käydä tämän kysymyksen anatomia tarkasti läpi:

Kohta 1. Mitkä ovat ne muutamat kriittiset asiat, jotka Voimme tehdä. Tämän kohdan tärkein sana on voida. Kyseessä mahdollinen tekeminen. Emme voi laittaa voimme sanan tilalle ehdollista muotoa, kuten voisimme, tekisimme, meidän pitäisi tehdä. Tekeminen voittaa aina aikomuksen.

Kohta 2. Jotta ne tekemällä. Tämä kohta tarkoittaa tarkoituksenmukaista tekemistä. Se ei tarkoita sitä, että teemme asiat tekemisen vuoksi. Tarkoituksenmukaisuuden löytäminen vaatii syvällistä ajatteluamme, koska tekemällä yhtä asiaa, jäävät muut tekemättä.

Kohta 3. muista asioista tulee joko helpompia tai tarpeettomia. Tämä tarkoittaa sitä, että kriittiset asiamme tuottavat niin suuret hyödyt, että pääseminen omiin tavoitteisiimme helpottuu muiden asioiden tullessa helpommiksi tai tarpeettomiksi. Meistä suurin osa ei ymmärrä kuinka paljon meillä on asioita, joi meidän ei tarvitse tehdä saavuttaaksemme jotain merkittävää. Näiden sijaan meidän tulee tehdä oikeita asioita.

3.1.2 Elämänlaatu VS Elintaso

Vähemmän on enemmän ajattelun yksi pääperiaatteista on elämänlaatumme parantaminen. Se ei tarkoita suoraan elintason nostoa. Elintaso on määriteltävissä rahassa. Elämänlaatu ei ole elintasosta kiinni. Vähemmän on enemmän filosofia oon tarkoitettu nostamaan elämänlaatua mahdollisimman hyväksi, mahdollisimman pienellä panostuksella. Voimme nostaa elintasoamme työskentelemällä ympäri vuorokauden. Tämä johtaa elämänlaadun laskemiseen, koska meitä ei ole tarkoitettu näin pitkien työpäivien tekemiseen.

Varsinkin Suomessa ylipitkät työpäivät ovat järjettömiä, koska verottja ottaa aina suuremman osan ylimääräisestä työstämme. Meidän tulee kysyä itseltämme, haluammeko tehdä kahdeksankymmentä tuntia viikossa töitä verojen ja veronkaltaisten maksujen viedessä maksimissaan viisikymmentä prosenttia enemmän kuin työskennellessämme puolet vähemmän. Meidän kannattaa maksimoida jokaista työtuntiamme kohden tienaamamme rahasumma mieluummin kuin tulojemme suuruus. Suhteellisen hyödyn ajattelu on paras vaihtoehto panostaessamme elämäämme. Meidän tulisi pohtia sen maksimoimista tasaisin väliajoin. Suhteellinen hyöty ei koske vain työntekoa. Se toimii kaikilla elämämme osa-alueilla koulutuksesta siivoamiseen. Lähes jokainen meistä panostaa elintasonsa nostamiseen. Se tulee koko ajan vaikeammaksi. Monissa muissa maissa ollaan valmiita elintason nostamiseen pitkien työpäivien avulla.

Meidän kannattaa ajatella eri tavoin. Meidän tulee parantaa suhteellista hyötyämme ajattelemalla eri tavoin kuin muut. Tämä tapa voi yllättää monet, koska esimerkiksi hieman halvempi isompi talo kauempana työpaikasta voi tuntua hyvältä idealta. Laskemalla suhteellista hyötyä, voimme huomata pitenevien työmatkojen laskevan suhteellista hyötyämme enemmän kuin mitä talo kauempana työpaikaltamme säästää asumiskuluissamme.

Työviikot tulevat lyhenemään

Taisi olla eilen maanantaina, kun Suomen tämän hetken suurin puolue Kokoomus ehdotti työajan pidentämistä, jotta Suomen kilpailukyky nousisi. Tämä voi pitää joissakin harvoissa asioissa paikkansa, mutta todellisuudessa suunta on toinen. Työviikot tulevat ainakin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä pikemminkin lyhenemään. Tämä ei ole sinänsä minulle yllätys, koska olen puhunut siitä aiemminkin. Sen sijaan minulle on yllätys, että pikkuhiljaa myös maailmalla aletaan puhua tästä.

Koko jutun voi lukea mm. täältä Yksi perusteluista on se, että hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin pidemmällä työajalla. Jos Kokoomus ei ole vielä huomannut niin maailma on muuttunut. Se mikä oli totta aiemmin ei ole sitä nykyään. Tämä tosiasia koskee tietysti meitä kaikkia muitakin, joten yksi puolue ei ole yksin väärässä tässä tai muissa asioissa. On luonnollista, että ihmiset turvautuvat vanhoihin kaavoihin, koska muutos ei ole koskaan helppo asia. Maailmalla ainakin kaksi isomman kaliiberin yritysjohtajaa Richard Branson ja Carlos Slim kannattavat vähempiä työtunteja. He tosin ovat ensisijaisesti kolmen pitkän työpäivän kannalla. Heidän kahden näkemyksistä voi lukea seuraavista linkeistä: täältä ja täältä

Jos lyödään faktat suoraan tiskiin niin työtuntien tarvittavan määrän väheneminen johtuu suoraan siitä, että ihmiset ovat nykypäivänä keskimäärin paljon tuottavampia kuin aiemmin. Tämä johtuu teknologioiden kehittymisestä. Meillä ei ole tarvetta olla enää töissä niin montaa tuntia kuin aiemmin. Nykyinen noin kahdeksan tunnin työpäivä on jäänne joka ei perustu enää tosiasioihin. Nykypäivänä fyysinen työ vähenee jatkuvasti lisääntyvän automaation vuoksi. On tietysti olemassa monia töitä joita tarvitsee tehdä edelleen yhtä pitkään. Tulevaisuudessa näiden töiden määrä tulee entisestään vähenemään. Fyysisen työn sijaan joudumme käyttämään tulevaisuudessa enemmän aivokapasiteettiamme niihin töihin jotka jäävät jäljelle. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että työviikon lyhentämisen lisäksi työt täytyy järjestellä uudelleen. Nykyajan avokonttorihelvetti ei sovi tulevaisuuden työn vaatimuksiin. Tämä johtuu lähinnä siitä, että raakaa ajattelua ja keskittymistä vaativaa työtä ei voi tehdä tehokkaasti paikassa, jossa häiriöitä on liikaa. Vaikka ihmiset eivät ehkä itse rekisteröikään häiriöiden vaikutusta suoraan työskentelyyn niin aivot sen kyllä tekevät.

Oma näkemykseni ei vastaa täysin Bransonin tai Slimin ajatuksia, koska ainakin Slimin kolmen päivän työviikko kymmenen tunnin työpäivineen ei missään nimessä ole paras tapa järjestää työviikko. Nämä päivät ovat aivan liian pitkiä tehokkaaseen työntekoon varsinkin tietotyöläisille. Oma arvioni järkeväksi työpäivän pituudeksi on viiden tunnin tehokas työaika. Tähän viisituntiseen lisättäisiin maksimissaan tunnin tauot päivän mittaan. Ne tutkimukset jotka olen itse lukenut ovat antaneet maksimissaan puolitoistatuntia työtä tauotta maksimaalisen suorituskyvyn ylläpitämiseksi. Tämän lisäksi parhaalla mahdollisella suorityskyvyllä on mahdollista tehdä töitä maksimissaan neljä tuntia päivässä. Koska puhun viisituntisesta työpäivästä niin lienee syytä mainita, että ylimääräinen tunti menisi hallinnollisiin töihin joissa ei tarvitse keskittyä samalla tavalla. Erään Suomessa tehdyn kyselyn mukaan suomalaisilla työntekijöillä menee keskimäärin noin kaksi tuntia työpäivästä muuhun kuin varsinaiseen työhön. Tutkimuksesta tehty uutinen löytyy mm. täältä

Jokaisen täytyy muistaa, että työt eivät ole toistensa kopioita eikä toisen ihmisen työteho vastaa välttämättä samaa kuin täysin samaa työtä tekevän. Me emme voi yleistää kaikkea. Voimme vain arvioida tulevaisuuden keskimääräistä työaikaa joka ainakin omien näkemysteni mukaan tulee lyhenemään. Tämä koskee erityisesti niitä aloja joilla ei ole samanlaista läsnäolopakkoa kuten esimerkiksi poliiseilla tai vartijoilla. Tämä ei tule mielestäni johtamaan elintason laskuun, koska ihmiset tulevat tekemään asiat viisaammin lyhyemmillä työajoilla. Tietysti joissakin maissa suhteellinen elintaso tulee laskemaan, mutta tämä ei tule johtumaan lyhyemmistä työajoista vaan pikemminkin siitä ettei tulevaan muutokseen sopeuduta yhtä nopeasti kaikkialla. Vähemmän työajan viisaampi käyttö on myös yksi tulevan kirjani kantavista teemoista. Siitä lisää joku toinen kerta.

Tässä minun näkemykseni tähän asiaan. Jos olette eri mieltä niin kommentoikaa ihmeessä.

-TT

Raha ei ratkaise ongelmiasi

Ellet ole oikeasti köyhä. Jos mun pitäis tehdä arvaus siitä kuinka moni blogin lukijoista on ollut oikeasti köyhä niin arvaus olisi ei kukaan. Tämä siitä syystä, että me elämme länsimaisessa yhteiskunnassa joka pitää edes jollain tavalla huolta ihmisistä. Oikea köyhyys on minulle mysteeri eikä minulla ole mitään tietoa siitä mitä se tarkoittaa. En ole koskaan joutunut elämään ilman kattoa pään päällä tai nälässä useita päiviä. Pitäisin tätä jonkinlaisena mittapuuna köyhyydelle, mutta koska minulla ei ole asiasta todellista tietoa voin vain arvata mitä se tarkoittaa.

Jos minun pitäisi tehdä jonkinlainen arvaus siitä kuinka suuri osa lukijoista lukee tätä sen takia, että kirjoitan usein rahasta niin arvaukseni on noin 90%:a. Valitettavasti tämä motiivi myös tarkoittaa sitä, että suurin osa lukijoista ajattelee liian suppeasti. Tämä sen takia, että vaikka raha on tärkeätä nykypäivänä niin se on silti enemmän seuraus kuin syy mikäli mietitään rikasta elämää. Raha ei ole syy rikkaaseen elämään vaan se on seurausta rikkaasta elämästä. Tämän takia pelkistä raha-asioista lukeminen tästä blogista ei ole viisasta. Kyse on suuremmasta kokonaisuudesta. Tätä asiaa voi hahmottaa yksinkertaisella tavalla: Mieti kumpi on tehokkaampi työssään, ihminen joka pitää työstään ja nousee aamulla mielellään töihin vai ihminen jota ei erityisemmin välitä työstään tai pahimmassa tapauksessa ihminen jota vituttaa työt joka minuutti. Ei ole vaikea arvata kumpi on tehokkaampi, mutta se mikä on huomattavampi asia on se, että työstään pitävä ihminen on todennäköisesti hyvin paljon tehokkaampi kuin ihminen jota työ vituttaa.

Koska työ vie suuren osan ajasta jolloin olemme hereillä on meidän pakko saada siitä mahdollisimman paljon hyötyä ja iloa. Tehokkaampi ihminen myös saa palkkaa pidemmällä aikavälillä paljon enemmän kuin tehoton. Tällöin rikkaampi elämä luo sivutuotteena enemmän rahaa. Ihmisellä on rajallinen määrä aikaa käytössä ja silloin väärän työn tekeminen tuhoaa sitä tehokkaasti. Hukattua aikaa ei saa koskaan takaisin, mutta lisää rahaa voi aina saada. Lisärahan saaminen on helpompaa onnellisena kuin onnettomana. Väärän työn tekeminen rahan tai jonkin muun syyn kuten puolison tai vanhempien miellyttämisen vuoksi on yleinen moka josta ihminen ehtii kärsiä pitkän elämänsä aikana riittävästi. Kuukauden kesäloma vuodessa ei ole vielä riittävä määrä aikaa nauttia elämästään, kun muuten vituttaa jatkuvasti. En ole sitä mieltä, että niiden ihmisten jotka ovat onnettomia nykyisessä työssään pitäisi suoraan hypätä pois oravanpyörästä vaan alkaa ottamaan askelia siihen suuntaan. Tämän voi esimerkiksi tehdä yrittämällä löytää keino jolla omista harrastuksistaan saa rahaa. Tällä tavalla on ajan myötä parempi mahdollisuus tehdä sitä mitä itse haluaa.

Rahanpuute on erittäin harvinainen syy ihmisen ongelmille. Syyt ovat aina jossain syvemmällä kuin tiliotteen numeroissa tai velkojen määrissä. Onneton ihminen ei muutu onnelliseksi millään rahasummalla. Syyt ovat aina jossain muualla. Lisärahan etsimisen sijaan tulisi ensimmäiseksi tarkastella elämäänsä syvemmin. Minulle tulee heti mieleen muutama hyvä kysymys:

• Teenkö asioita joista oikeasti nautin?
• Ovatko lähimmät ihmiset minulle hyväksi vai pahaksi?
• Mitkä ovat todelliset motiivini asioille joita teen?

Näitä asioita pitäisi jokaisen miettiä tasaisin väliajoin. Aikavälin pituus on riippuvainen ihmisestä. Mitä useammin vastaus on odottamaton sitä tarkemmin asioita tulee pohtia. Tarvittaessa on myös ryhdyttävä toimenpiteisiin. Vaikka mikään ei olisi pielessä on hyvä välillä kysyä itseltään miten asiat sujuvat.

Kaikki liittyy kaikkeen. Ei ole olemassa mitään yksittäistä asiaa jonka avulla ihminen voi hyvin. Kukaan ei voi siis keskittyä pelkkään rahaan, jotta elämä tuntuisi paremmalta. Raha on myös ainoastaan vaihdonväline, joten sille ei pidä antaa liikaa arvoa. Vaikka se on tärkeä osa elämäämme niin se on vain yksi osa sitä. Antamalla jollekin asialle liian suuren arvon antaa muille välttämättömyyksille liian pienen. Toivottavasti jokainen lukija pohtii tätä asiaa mielessään, koska se on tärkeä asia. Ei ole olemassa oikotietä onneen.

-TT

Työ ja ROI

Työtä voi ajatella osaamisensa ja aikansa vuokraamisena työnantajalle. Keskimäärin voidaan ajatella siten, että mitä enemmän osaa ja tekee töitä niin sitä enemmän siitä maksetaan. Nämä kun lasketaan yhteen niin saadaan sitten summa mikä tulee tästä itsensä vuokraamisesta. Kyseessä on silloin absoluuttinen tuotto jota monet haluavat. Itse olen kuitenkin suhteellisen tuoton maksimoinnin kannalla mikä silloin tarkoittaa käytännössä tuntipalkkaa. Tämä ei tietystikään tarkoita hyvin eksaktia suhteellista hyötyä, koska monesti työnteossa on myös muita etuja kuin raha ja niiden laskeminen on hyvin vaikeaa. Yksinkertaistamisen vuoksi en kuitenkaan tässä kirjoituksessa tule näitä käsittelemään.

Teoriassa maksimaalinen suhteellinen tuotto ROI perustuu omaan osaamiseen ja sen arvoon työnmaksajalle. Tämä ei kuitenkaan pidä täydellisesti paikkaansa vaan se perustuu monesti tuotokseen jonka maksaja luulee saavansa. Sen tarkemmin asiaan menemättä on hyvä muistaa ettei työnantajan kannata maksaa mitään niille jotka eivät tuota kustannuksiaan enemmän. Tämä summa on vähintään kaksinkertainen verrattuna maksettuihin palkkoihin. Todellisuudessa paljon suurempi. Otetaan esimerkiksi, vaikka joku ns. asiantuntija-statuksella toimiva jolle maksetaan 30€:n tuntipalkkaa. Mikäli tätä osaamista vuokrataan jollekin muulle niin siitä pyydetään vähintään 100€:a. Mikäli satut kuulumaan tähän ryhmään niin on järkevää harkita vakavasti sen miettimistä kuinka saada tuo yli 100€:a omalle tilille. Periaatteessa kaikkien näiden kannattaisi perustaa oma firma. Kuitenkin faktaa on se, että suurin osa työntekijöistä maksaa enemmän kuin mitä he taloon tuovat ja harvemmat tekevät talolle paljon enemmän rahaa kuin mitä muut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita suuripalkkaisten johtajien tulojen puolustelua vaan on heti huomattava, että monet heistä ovat itseasiassa vain hyvin neuvottelevia tunareita joiden pitäisi maksaa saadakseen työskennellä yrityksessä. Joku hitsari-Reiska voi yhtä hyvin tehdä monikymmenkertaiset rahat työnantajalleen eikä tajua pyytää kunnon palkkaa.

Työnantajan hyväksikäytön lisäksi monien työntekijöiden ROI:ta vähentää hyvin tehokkaasti verokarhu ja sitä ei missään nimessä voi unohtaa laskuista. Seuraavat Eurosummat kertovat paljonko tietystä kuukausipalkasta jää tekijälle käteen, kun oletetaan hänen olevan Helsingissä asuva ei-kirkollisverovelvollinen ja veroihin luetaan mukaan vielä eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut:

1000€/kk 902.50€/kk (veroja 9.75%)

2000€/kk 1595€/kk (veroja 20.25%)

3000€/kk 2182.5€ (veroja 27.25%)

4000€/kk 2730€/kk (veroja 31.75%)

5000€/kk 3262.5€/kk (veroja 34.75%)

6000€/kk 3795€/kk (veroja 36.75%)

7000€/kk 4252.5€/kk (veroja 39.25%)

8000€/kk 4700€/kk (veroja 41.25%)

9000€/kk 5152.5€/kk (veroja 42.75%)

10000€/kk 5625€/kk (veroja 43.75%)

Verohallinnon laskuri antoi aikaisemmin mainitut tulokset ja olin ennen tätä kuvitellut progression olevan suurempi kuin todellisuudessa. Mielenkiintoista huomata tällainen seikka, koska se hieman sekoittaa konseptia josta ajattelin kirjoittaa, mutta ei voi mitään kun matematiikka kertoo totuuden paremmin kuin perstuntuma. Verottaja ei mielestäni ota kovin paljoa lisää siltä joka tienaa 10000/kk verrattuna puolet pienempään tienestiin, joten keskituloiset kustantavat tämän verohelvetin tavalla tai toisella. Hyvin pienituloinen on itseasiassa hyvin edullisessa asemassa muihin verrattuna. Otetaanpa sitten muutama laskutoimitus verojen vaikutuksesta siten, että oletetaan kuukaudessa olevan keskimäärin 20 työpäivää ja jokaisena tehdään töitä 8h ja matkaan menee 1h/päivä. Tällöin saadaan 180h/kk. Otetaan tästä muutama esimerkki ROI:sta eli suhteellisesta tulosta:

2000€/kk 8.86€/h

4000€/kk 15.17€/h

6000€/kk 21.08€/h

10000€/kk 31.25€/h

Näistä tuloksista näkee hyvin, että mikäli suhteellisen pienituloinen (2000€/kk) tuplaa, triplaa tai viisinkertaistaa palkkansa (kaksi viimeistä eivät todennäköisiä) niin ROI nousee 71%, 138%, tai 253%:ia.

Työpaikkansa vieressä asuvat säästävät ajassa 12.5% mikä tarkoittaa siis myös ROI:n nousua samalla prosentilla. Toisin sanoen omiin tuloihin nähden voi maksaa asumisestaan tuon verran enemmän ja silti ROI pysyy samana teoriassa. Tämä ei kuitenkaan pidä suoraan paikkaansa, koska silloin todennäköisesti maksaa työmatkastaan myös vähemmän. Tämän vaikutus vaihtelee kuitenkin ja sen laskeminen jää johonkin toiseen hetkeen. Tällä hetkellä emme ole vielä saaneet kovin suuria eroa suhteellisiin tuottoihin, mutta jatketaan laskutoimituksia.

Verrataan seuraavaksi kolmipäiväistä työviikkoa tekevää ja sen mukaan palkkaa saavaa työntekijää jonka palkka on 3000€/kk ja täysipäiväistä työntekijää jonka palkka on 5000€/kk jonka työmatka on tunnin päivässä ja jatketaan kahdeksan tunnin työpäivällä ja kahdenkymmenen päivän kuukausittaisella työmäärällä:

Saadaan ROI:t seuraaville:

3000€/kk: 20.21€/h

5000€/kk: 18.13€/h

Eli prosenteissa 3000€/kk tienaavan ROI on 11.5% korkeampi. Vieläkään ei siis saada kovin suuria eroja, mutta mietitäänpä sitten mitä etätyöt parhaimmillaan tarkoittavat: Oletetaan normaalin kahdeksan tunnin työpäivää tekevän voivan hoitaa kahtena päivänä viikossa etänä työnsä. Etätyöt vähentävät sosiaalista kanssakäymistä ja turhia häiriötekijöitä mikä johtaa vähempään ajankäyttöön mikä tarkoittaa ROI:n kasvamista tuntimäärien vähentymisestä johtuen. Katsotaan mitä tästä syntyy ja lasketaan pari etäpäivää/vko: Normaali työviikko tekee 180h/kk tunnin päivittäisellä matkaamisella.

a) kahdeksan tunnin työpäivä muuttuu kuudeksi tunniksi: 156h/kk

b) kahdeksan tunnin työpäivä muuttuu neljäksi tunniksi: 140h/kk

Koska palkan oletetaan pysyvän samana voidaan ROI:n muutos laskea suoraan työtunneista eli tapauksessa

a) ROI on 13.3% pienempi normaalilla työviikolla

b) ROI on 22.2% pienempi normaalilla työviikolla.

Paras tapa nostaa omaa suhteellista työnteosta saatua tuottoa on hoitaa työnsä etänä ja mahdollisimman tehokkaasti ainakin parina päivänä viikossa. Tämä saattaa kuitenkin työpaikasta riippuen olla joko hyvin haastavaa tai mahdotonta. Tämän lisäksi on asuinpaikalla ja sen seurauksena työmatkaan käytetyllä ajalla oma roolinsa. Parhain tapa nostaa suhteellista tuottoa on kerätä työnsä tulokset itse ilman välikäsiä. Tämä vaatii kuitenkin erityisesti osaamista ja sitä ei läheskään kaikilla ole. Osaaminen ja sen osaava markkinointi ovat parhaat tavat nostaa ROI:ta. Tämä mahdollistaa paremman neuvotteluvaran myös etätöiden suhteen niillä aloilla joilla niitä voi tehdä.

Tästä taisi tulla hieman sekava kirjoitus johtuen monista sekalaisista laskelmista. Toivottavasti niistä on muille hyötyä. Jos ei niin kävi tämä ainakin minulle hyvästä harjoituksesta. Mikäli laskut ovat väärin niin korjatkaa ihmeessä!

Ensi viikon alussa minua odottaa nokkani korjaus, joten ennen sitä tulee varmaan vielä yksi kirjoitus ja sitten pidän ehkä viikon lomaa riippuen siitä kuinka paljon nenääni särkee ja kuinka pitkään tuon operaation jälkeen.

-TT

Kun on rahaa ei ole aikaa ja kun on aikaa niin ei ole rahaa

Tämä suurimmalle osalle varmasti hyvin tuttu ongelma saattaa olla mielessä useammalla meistä hyvin usein. Onko kyseessä todellinen vitsaus vai olemmeko me vain sittenkin enemmän ympäristömme muokkaamia uhreja jotka eivät ole ikinä ajatelleet molempien saamisen olevan mahdollista? Tunnustettakoon heti tähän hätään, että juuri tällä hetkellä minulla on aikaa varmasti riittävästi, mutta rahaa voisi tulla selkeästi enemmänkin. Tässä blogissahan olen tähän dilemmaan tavallaan yrittänyt vastausta löytää.

Paras tapa päästä otsikossa mainittuun tilanteeseen on nostaa suhteellista palkkaansa. Käytännössä työhän on enemmän tai vähemmän oman aikansa ja osaamisensa myymistä sen maksajalle. Mikäli työnantaja tai asiakas saa siitä enemmän hyötyä kuin siitä maksaa niin silloin joku hyötyy siitä. Aina ei näin tietystikään ole vaan se kuuluisa lisäarvo hukkuu jonnekin ja selkeästi pidemmällä tähtäimellä kyseinen homma tulee jossain vaiheessa loppumaan. Hyvin usein on kuitenkin kyse oman työn aliarvostamisesta ja silloin hyödyn kerää joku muu. Paras ratkaisu otsikossa mainittuun ongelmaan on tuottaa lisäarvoa niin paljon muille, että voi ITSE valita milloin tekee töitä ja minkä verran. Periaatteessa homma on hyvin yksinkertainen, mutta eihän se sitä tietenkään ole. Valitakseen hommansa on pakko olla niin jumalattoman hyvä siinä mitä tekee ettei tarvitse kovin paljon työskennellä. Tämä taas vaatii harjoittelemista, koska ainoastaan olematon määrä ihmisiä syntyy niin lahjakkaaksi ettei hirveää määrää töitä tarvita. Etätyöt ovat myös yksi hyvä tapa saada lisättyä omaa vapaa-aikaansa. Ne voivat säästää aikaa kahdella eri tavalla ja ensimmäinen ja se todennäköisesti vähäisempi on työmatkan lyheneminen. Se parempi on työtehokkuuden nostaminen paljon korkeammaksi ja sitä myötä töihin kuluvan ajan väheneminen. Häiriötekijöiden väheneminen tätä kautta saattaa myös johtaa automaattiseen työtehon nousuun.

Yksi mahdollisuus on tietysti keksiä tai luoda jotain sellaista jota kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt. Sen jälkeen voi kaiken mennessä kohdalleen vain nauttia työnsä tuloksista ja rahaa juoksee tilille tekemättä mitään. Tämäkään ei riitä mikäli joku tai jotkut eivät ole valmiita tästä tuotoksesta maksamaan. Näitäkään neroja olivat he sitten luovia tai muuten osaavia ei ole kovin paljoa. Todennäköisesti on pakko myös osata myydä omat tuotoksensa riittävän kovalla hinnalla tai sitten kyseessä on vain yksinkertaisesti ylivoimaisen hyödyllinen keksintö tai palvelu ostajalleen. Raha on tietysti mahdollista laittaa työskentelemään puolestaan, mutta sekään ei tietysti takaa mitään. Se on kuitenkin yksi vaatimus mikäli ei halua työskennellä enää ollenkaan.

Monet ”työläiset” valittavat ajan olevan koko ajan kortilla, mutta mikäli he alkaisivat tarkastelemaan kuinka he sitä käyttävät esimerkiksi iltaisin huomaisivat he nopeasti ettei tämä pidä paikkaansa. Ymmärrän tietysti ettei kukaan ”kiireinen” tätä väittämää kovin helpolla niele. Periaatteessa kuitenkin jo muutamat yksinkertaiset toimenpiteet vähentävät ajanhukkaamista reilusti. Näistä ehkä suurimmalle osalle helpoin asia olisi yksinkertaisesti vähentää telkkarin luomaa kiirettä huomattavasti. Hyvin monilla tämä pölhöpurkki on pari tuntia illalla auki, kun sieltä löytyy aina jotain katsottavaa tai vaikka ei löytyisikään niin se on silti auki taustalla. Tästä seuraa sen verran taustahälyä mikä vaikuttaa ihmisen aivoihin, vaikka sitä ei tuijottaisikaan koko aikaa. Tämä häly sitten itseasiassa vaikuttaa keskittymiskykyyn ja aiheuttaa kiireentuntua. Ihmisellä ei ole kovin hyvää kykyä keskittyä moneen asiaan samalla kertaa ja silloin tekeminen yksinkertaisesti radikaalisti hidastuu. Pelkkä television pitäminen suljettuna arki-iltaisin riittää radikaaliin kiireen vähentämiseen. Tätä voi jokainen kokeilla kotonaan. Muita riippakiviä on mm. turhien lehtien lukeminen. Tällöin on sitten hyvin paljon mahdollista keskittyä niihin asioihin joista tuppaa olemaan itselle hyötyä ja iloa. Ne voi olla ihan mitä vaan pitsinnypläyksestä paritanssiin. Nämä säästetyt vapaa-ajan tunnit on myös mahdollista käyttää itsensä kehittämiseen ja ne parantavat mahdollisuuksia saada sitä ammattitaitoa joka mahdollistaa korkean tuoton investoimalleen ajalle.

Yksi asia mikä on pakko mainita on se ettei tämä ylimääräinen käytettävissä oleva aika tuo suoralta kädeltä onnea vaan siitä voi myös muodostua riippakivi jonka seurauksena ei tiedä mitä sillä tekisi. On siis hyvä olla suunnitelma tämän ylimääräisen ajan hyödyntämiseen jo etukäteen. Tästä voin pitää itseäni ainakin jonkinlaisena esimerkkinä, koska varsinkin nyt kesäaikana telkkarin ja yleensäkin netin käyttö telkkariohjelmien suhteen oli varsinkin elokuun alussa harvinaista. Viikon jälkeen aloin huomata kuinka hukkasin aikaani utuubin parissa ja yhdellä viikolla kulutinkin peräti viisi tuntia päivässä pelkästään netin ääressä mikä on ihan helvetin paljon minullekin puhumatta muista ihmisistä. Toinen esimerkki on eräs kaveri joka työttömäksi jäätyään istuu joka päivä samassa paikassa juomassa olutta aina kun menen siitä ohi. Hänellä sitä aikaa näyttäisi riittävän, mutta se kuluu ihan vääriin asioihin.

Tällaisia asioita tuli mieleen tällä kertaa. Jokainen voi tietysti laitella omia ajansäästövinkkejä ja kuinka nostaa oman työnsä tai muiden lisäarvoa, vaikka kommentteihin..

-TT

Suhteeni rahaan muuttunut vuosien saatossa

Tällä kertaa olisi vuorossa kirjoitus suhteestani rahaan ja kuinka se on muuttunut. Vaikka aika monesta kirjoituksesta saa usein kuvan minun olevan tarkan markan mies niin se ei kyllä ainakaan ennen pitänyt paikkaansa. Nykypäivänä olen tietysti aika pitkälti jo olosuhteidenkin pakostakin suhteellisen säästäväinen, mutta sekin on aika pitkälti kuitenkin hyvin lyhyen aikavälin käytöstä ja jos katsoo rahankäyttöni historiaa niin se on ollutkin sitten suhde rahaani onkin sitten ollut ihan toisenlainen.

Elikkäs käytännössä olen jo hyvin nuoresta saakka elänyt yksinhuoltajaperheessä ja tämä ei valitettavasti tapahtunut äitini niin halutessa vaan isäni kuoli junaonnettomuudessa mikä johti tähän tilanteeseen. Onneksi isälläni oli kuitenkin vakuutukset kunnossa eikä äitini tarvinnut elää kovin köyhää elämää vaan hänellä oli varaa olla aika paljon kotona. Joitakin jaksoja hän oli kuitenkin töissä veljeni ja minun ollessani vanhempia. Se mitä hän teki oli sijaisuudet eikä siitä sen enempää, sillä taustoja lukuunottamatta pidän kyllä perheeni tämän blogin ulkopuolella. En siis ole kokenut minkäänlaista köyhyyttä, joten siitä ei valitettavasti ole niin suurta kokemusta. Tietysti joinakin aikoina on ollut vähän rahaa, mutta en ole ikinä nähnyt nälkää, jos ei lasketa mukaan satakiloisen ruhoni tarvetta saada vatsantäytettä suhteellisen tasaisin väliajoin :D

Ensimmäiset rahani tienasin ollessani noin 15-vuotias, kun saimme erään kaverini kanssa idean lähteä mansikanpoimijoiksi ja siellä olikin ihan mukavaa, vaikka mitään suurta rahasummaa ei tullutkaan tienattua. Näillä ensimmäisillä palkoilla ostinkin sitten ”keket” eli ne jotka eivät tiedä mistä on kyse niin ne olivat Ray Banin pilotti-malliset aurinkolasit. Tämän jälkeen seuraava työ taitaakin sitten jo olla tämä nykyinen talviduuni, mutta en nyt jaksa tarkemmin miettiä sitä. Tämä talvi”duuni” on ollut siitä hyvä, että lukuunottamatta länsi-siperian vuosiani ei ole tarvinnut juurikaan äidiltäni pyytää käyttörahaa vaan siitä on kohta kaksikymmentä vuotta kuin sen aloitin ja olen vieläkin samalla tiellä. Joskus joutuu kyllä ihmettelemään miten siitä edes maksetaan, mutta se on yleensä hetkellinen pohtimisen aihe ja se menee ohi. Turha sitä on taistella kysynnän ja tarjonnan lakia vastaan vaan ottaa palkka tilillensä. En tiedä pitäisikö tätä pitää haittana, mutta olen käytännössä aina saanut rahojeni eteen ”työtä” josta olen pitänyt. Tähän poikkeuksen tekevät pari kesäduunia. Ulkomailla olen pariin otteeseen ollut lyhyet reissut töissä ja vaikka niissä on joutunut töitäkin tekemään niin töiden ulkopuoliset asiat aika hyvin nollasivat nämä taakat. Helpolla siis olen toistaiseksi päässyt rahan tienaamisen suhteen eikä tällä hetkellä ole suurempaa muutosta tämän suhteen näkyvissä.

Tuossa olikin sitten aika pitkälti käyty läpi suhteeni siihen vaikeampaan osaan eli rahan tienaamiseen ja jäljelle jäi sen tuhlaaminen jonka suhteen olen kyllä aika pitkälti elänyt hyvinkin kaksijakoisesti ja vain viime vuosina olen pikkuhiljaa alkanut todella käsittämään rahan arvon ja sen käyttöön on vihdoinkin tullut järkeä. Lähes kaksikymmentä vuotta olen tuhlannut aina kaikki saadut ja tienatut rahat enkä ole mitään säästöön jättänyt, mutta kuten blogini väliaikatiedoista näkee niin se tilanne on nyt jokseenkin muuttunut. Pienenä kinusin äidiltäni kaikkea mahdollista enkä varmasti ollut sen suhteen kovin helppo lapsi. Ensimmäiset viisitoista ”työvuottani” heitin rahani aika hyvin kurkusta alas ja ostin paljon kaikkea tavaraa sen lisäksi tietenkin meni elämiseen omat rahansa, mutta opiskelijakämpissä ja ”omassa” kaksiossa ei asumiseen ole paljoa kulunut. ”ei se tässä konkurssissa enää tunnu” oli hyvin pitkään mielilauseeni persaukisena. Kuitenkin jossain vaiheessa viisastuin hieman ja tuhlasin rahani kokemuksiin kuten ulkomaan reissuihin. Näihin käytän vieläkin mielelläni kaikki ylimääräiset rahat ja tavaran hamuaminen on nykyään aika olematonta. Viime vuonna ostin uuden läppärin ja tänä vuonna en ole tehnyt yhtään ainutta isompaa hankintaa. Suurimmat kulutushyödykkeet ovat olleet shortsit ja gore-tex lenkkarit. Nyt kun käytän itse tienaamiani rahoja niin kaikki kuluttaminen tuntuu hyvin vieraalta idealta, koska käytännössä minulla on kaikkea mitä tarvitsen jota voi rahalla ostaa. Olen myös huomannut ettei laatua korvaa mikään määrä tavaraa, joten yksi hyvä takki on paljon arvokkaampi kuin viisi huonoa. Yritän nykyään panostaa siihen, että kaikki tavarat joita ostan ovat laadukkaita ja kestävät hyvin monta vuotta mikä taas sitten näkyy siinä ettei kalliilla ostetun tavaran kokonaiskustannukset ole kuitenkaan suhteessa kovin suuret vaan pidemmällä tähtäimellä itseasiassa tuottavat säästöä ostajalleen. Varsinkin vaatteisiinsa ja kenkiin kannattaa tässä maassa panostaa, sillä kuten viime päivinäkin olemme nähneet ovat Suomen säät hyvin arvaamattomat ja pahimmillaan hyvinkin vaikeat. Tätä saamme kestää noin seitsemän kuukautta vuodessa, joten ei panostukset muutamiin asusteisiin mene hukkaan. Muuten en kyllä rahaa juuri laita mihinkään isompia summia, jos ei matkustelua lasketa mukaan. Tietysti viikonloppuriennot vie keskimäärin kerran kuussa hieman rahaa, mutta siinä ne ”turhat” menoerät sitten ovatkin allekirjoittaneella. Kirjoihin menee myös rahaa, mutta varsinkin netin kautta tilattaessa ne ovat halpoja kuin saippua. Esimerkiksi kovakantinen hieman käytetty Clancyn kirja tuli hankittua neljällä Eurolla kotiin kannettuna mikä ei ole juuri mitään verrattuna Suomen hintoihin. Suurimmat rahasummat on tarkoitus tulevaisuudessa laittaa matkustamiseen eikä turhaan tavaraan, mutta sitä varten saa kyllä varmasti taistella oman sisimpänsä kanssa vielä tulevaisuudessakin, sillä nuorempana opittuja tapoja on hyvin vaikea muuttaa vanhana.

Tällä hetkellä säästöön jää nelisen tuhatta Euroa vuodessa joka on tarkoitus sitten sijoittaa, jotta joskus tulevaisuudessa on vanhempana varaa olla eläkkeellä, sillä valtion apuun ei tässä asiassa kannata meidän kolmikymppisten ja nuorempien ikäluokkien juuri luottaa. Tarkoitus on kolmenkymmenen vuoden aikana kerätä puoli miljoonaa nykyrahassa mikä vaatii tuota noin neljää tuhatta ylijäämää vuodessa noin pitkään, kun laskee ylimääräisen rahan sijoittamiselle keskimääräiseksi tuotoksi seitsemän prosenttia mikä on keskimääräinen osakemarkkinoiden reaalituotto viime vuosisadan aikana. Mennyt ei tosin ole tae tulevasta, joten olisi parempi näin nuorempana saada tuota ylijäämä kasvatettua, sillä vanhempana sen hankkiminen menee vaikeammaksi. Varsinkin sijoittamisessa suhtautuminen rahaan on ehkä se suurin kompastuskiveni, mutta tulevaisuus näyttää miten käy. Varsinkin markkinoiden mennessä ”väärään” suuntaan kärsivällisyyteni on kovilla, mutta toivottavasti pystyn tässäkin itseäni kehittämään oikeaan suuntaan. Säästämiseni on taas siinä mielessä lyönyt överiksi, että nykyään kyttäilen päivittäin kulutustani ja tulojani joka olisi vielä viisi vuotta sitten ollut ihan mahdoton ajatus. Parempi överit kuin vajarit on toisaalta ollut aina mottoni kaikissa asioissa, joten ei mitään uutta sen suhteen. Kohtuus kaikessa on ollut itselleni aina hyvin vaikeaa tässä on-off-persoonassa.

Onko teidän suhde rahaan muuttunut nuoruudesta? Kommentoikaa ihmeessä, jos siihen tunnette tarvetta.

-TT