Uusi kirjoitussarja: ihmisten psykologiset taipumukset toimia omien etujensa vastaisesti

Keskimäärin ihminen on enemmän oikeassa kuin väärässä. Tämä ei automaattisesti tarkoita sitä etteikö ihminen tekisi virheitä. Meitä pidetään monesti täysin rationaalisina päätöksentekijöinä, mutta tämä on suuri väärinkäsitys. Meillä on kaksi puolta: rationaalinen ja tunteellinen. Näistä kahdesta tunteellinen puoli on suurimman osan ajasta käytössä ja rationaalinen puoli harvemmin. Tästä monet ovat varmasti eri mieltä, mutta faktat puhuvat puolestaan. Jos haluaa vaikuttaa toisen ihmisen käytökseen, tulee keskittyä tuottamaan toiselle tunteita, jotka saavat hänet toimimaan. Järjelliseen puoleen vetoaminen toimii paljon harvemmin kuin luulemme. On tärkeää ymmärtää, että tunteellinen puolemme on useimmiten oikeassa ja järjellinen puolemme on välillä väärässä.

Ihmisen käyttäytymistä ohjaavat hermosoluista löytyvät käyttäytymisalgoritmit eli yksinkertaisiset ohjeet, joiden avulla tehtävät suoritetaan. Ihmisen toiminta perustuu joko hermosoluihin valmiiksi ohjelmoituihin toimintoihin, jotka johtuvat geeneistä tai aikaisempien kokemusten opettamiin toimintoihin tai molempien edellämainittujen yhdistelmiin. Nämä hermosoluihin ohjelmoidut yksinkertaiset toimintaohjeet toimivat suurimman osan ajasta hyvin, mutta ihmistä voi ohjata haluttuun suuntaan suhteellisen helposti mikäli käyttäytymisalgoritmejamme käytetään tietoisesti hyväksi.

Joskus meitä manipuloidaan tietoisesti käyttäytymään halutulla tavalla ja silloin hyväksikäytetään meihin ohjelmoituja algoritmeja. Toinen mahdollisuus on manipuloida meitä hitaasti siten etteivät aistimme juuri sitä huomaa. Tällaista aivopesua ovat käyttäneet mm. monet valtiot. Manipuloinnin lisäksi jotkin yllättävät tapahtumat voivat muuttaa hermosolujemme algoritmeja. Ympäristömme myös vaikuttaa hermosoluihimme pidemmällä aikavälillä. Ainoastaan äkillisten tapahtumien vaikutukset ovat helposti huomattavissa. Muuten ne jäävät yleensä huomaamatta. 

Näitä psykologisia taipumuksia on ihmiseläimellä lukuisia ja käyn tässä sarjassa niistä mielestäni tärkeimmät läpi. Suurin osa näistä taipumuksista voidaan jäljittää suoraan evoluutioon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa näistä psykologisista taipumuksistamme ovat olleet meille hyödyllisiä aiemmin ja ovat sitä myös tänä päivänä. Maailma on kuitenkin muuttunut jonkin verran niistä ajoista, kun nämä taipumukset ovat ohjelmoituneet aivoihimme eivätkä aivomme ole onnistuneet sopeuttamaan näitä vaistoja nykypäivän maailmaan. Näitä taipumuksia voi kukin ihminen käyttää joko omaksi hyödykseen tai suojautumiseen niiden käyttämiseltä jonkun muun hyödyksi. En missään nimessä halua kenenkään manipuloivan toista ihmistä omaksi hyödykseen näitä taipumuksia käyttämällä. En voi siitä huolimatta olla varma siitä etteikö näin käy.

Vaikka käynkin taipumukset yksi kerrallaan läpi niin on ymmärrettävä, että äärimmäisen harvoin psykologiset taipumuksemme vaikuttavat meihin yksittäisinä ilmiöinä. Lähes aina kyseessä on useamman psykologisen taipumuksen summa. Mitä useampi taipumus vaikuttaa meihin samanaikaisesti sitä suurempi vaikutus näillä meihin on. Joskus vaikutukset kumoavat toisiaan, joten ihan yksinkertaisista asioista ei ole kyse. Tällöin vahvemmat taipumukset jyräävät heikommat. Ihmiset ovat myös erilaisia, joten me reagoimme eri tavoin kokemiimme asioihin. Toisille tappionpelko on suurempi asia kuin toisille. Myös erilaisissa tilanteissa voivat eri taipumukset vaikuttaa meihin voimakkaammin kuin toiset. 

Tässä kirjoitussarjassa tulee olemaan ainakin seuraavat osat:

1. Vastavuoroisuus-periaate
2. Tappionpelko
3. Auktoriteetit
4. Pitäminen/vihaaminen/samaistuminen
5. Suhteellisuus
6. Sosiaaliset paineet
7. Johdonmukaisuus

Edellämainitut eivät kuitenkaan ole julkaisujärjestyksessä. Tämän kirjoitussarjan osat julkaisen keskimäärin kerran viikossa. Todennäköisesti julkaisupäivät ovat alkuviikosta, mutta joitakin poikkeuksia saattaa olla. Kirjoitussarja alkaa vastavuoroisuus-periaatteella joko ensi sunnuntaina tai maanantaina. Tämä kirjoitussarja loppuu mitä todennäköisimmin ennen vappua. Kaikki väärinkäsitykseni saa vapaasti korjata tämän kirjoitussarjan aikana. Olisin yllättynyt mikäli niitä ei yhtään tule, koska kaikki materiaalini sarjan suhteen on julkaistu Lontooksi. Tämän kirjoitussarjan lisäksi minun on tarkoitus julkaista kirjoituksia muista aiheista säännöllisen epäsäännöllisesti. 

-TT

Ihminen ei ole pelkästään rationaalinen päätöksentekijä, luojan kiitos

Joskus tulee hetki ihmisen elämässä jolloin on vain pakko myöntää olevansa väärässä ja allekirjoittaneelle tämä tapahtuu yleensä tieteen muodossa. Olen aika hyvin yleensä uskonut omaan rationaalisuuteeni ja omaan analyysiini, vaikka olen ollut keskimäärin sitä mieltä ettei ihminen kuitenkaan ole kokonaan järkevä päätöksentekijä niin olen aina pitänyt tunteellisuutta haittana joka estää järkevän päätöksenteon. Koska kuitenkin lukemalla oppii monia asioita niin tällä kertaa olen oppinut tunteiden olevan käytännössä pakollisia jotta päätöksiä yleensä saadaan edes tehtyä ja tässä kirjoituksessa onkin sitten tarkoitus hieman miettiä mitä se tarkoittaa keskimäärin.

Tämä kirja oli Jonah Lehrerin The decisive moment – How the brain makes up its mind ja suosittelen kirjan hankkimista mikäli aihealue on sellainen johon kiinnostusta löytyy. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, joten en osaa sen tarkemmin sanoa kannattaako sitä lukea. Koska kirjan aihealue ei ole itselleni tuttu en ala hirveästi viljelemään sen sanastoa vaan yritän lähinnä selittää sen sanoman. Kirjan perusajatus on ihmisen omaavan periaatteessa kaksi eri päätöksentekokoneistoa jotka ovat kuitenkin kytketty toisiinsa ja se taas vaikuttaa toisen osapuolen ollessa poissa kuvioista syystä tai toisesta päätöksenteon halvaantumista tai oikeiden päätöksien tekemistä. Tämä johtuu siitä, että ihmisaivojen evoluutio on alkanut jo kirjan mukaan miljoonia vuosia sitten, kun kyseessä olivat ihan muutaman solun eläimet. Koska olemme vielä kuitenkin osittain eläimiä kilpailevat rationaaliset aivomme osat näiden alkukantaisten vaistojemme kanssa. Mikäli meillä ei olisi vaistojamme ei päätöksentekokykyämme olisi ollenkaan. Tämä tosiasia on havaittu tutkimuksissa niillä ihmisillä joilla ei ole toimintakykyä siinä aivolohkossa, jossa vaistomme sijaitsevat. Silloin yksinkertaisen päätöksen tekemiseen voi mennä päiviä tai viikkoja.

Jos mietitään sitä kuinka tämä niin sanotut vaistot toimivat niin yksi esimerkki siitä on samojen asioiden toistuminen yhä uudellleen ja tällöin ihmisen vaistot pikkuhiljaa tottuvat käsittelemään tätä tilannetta jo niin sanottujen ennakkotapausten mukaan eikä silloin tarvitse turvautua rationaaliseen puoleen joka hidastaa tätä päätöksentekoa sellaisissa tilanteissa joissa hetkenkin epäröiminen saattaa kostautua kuten vaaran uhatessa. Mikäli tapahtuu täysin uusi asia joka on ennenkokematon aivot alkavat heti keskittyä siihen. Kun näitä uusia tunteita sitten koemme niin aivot lataavat tämän kokemuksen muistiinsa, jotta osaavat reagoida sitten myöhemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä ettei ilman jatkuvaa harjoittelua aivojen vaistonvaraiset toiminnot kykene järkevään päätöksentekoon. Tämän takia monissa ammateissa joissa joutuu vaaratilanteisiin on pakko harjoittaa omia aivojaan simuloiden erilaisia vaaratilanteita, jotta toiminta niissä on nopeampaa. Vaistojen käyttäminen on nopeassa päätöksenteossa välttämätöntä, mutta elämässä on olemassa paljon sellaisia tilanteita joissa sen ”järkevän” aivolohkon käyttö on viisasta. Oman elämänsä suunnittelu pidemmällä aikavälillä on kuitenkin järkevää tehdä sillä ”viisaammalla” osalla, sillä vaistot ovat kuitenkin herkkiä ylireagoimaan niihin impulsseihin jotka tuottavat mielihyvää nopeasti. Tällaisia pidemmän aikavälin suunnitelmia voivat olla esimerkiksi asunnon tai auton ostaminen tai uravalinnat.

Kuinka sitten tehdä parempia päätöksiä? Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa eli päätöksiä on vain pyrittävä tekemään jatkuvasti. Järkevät vaistot ovat tarkoituksellisen harjoituksen tulos. Oli kyseessä sitten mikä tahansa päätöksentekoa tarvitseva elämänala on oikopolkujen kulkeminen hyvin hankalaa ja paras tapa pärjätä hyvin on tulla lähes riivatuksi omasta alastaan jolloin tämän asian pohtiminen saa lisäpontta. Kuitenkin paras tapa oppia on keskittyä virheisiinsä. Tämä ei kuitenkaan riitä vaan jokaiseen päätökseensä pitää suhtautua kriittisesti ja analysoida mikä meni pieleen. Tämän takia asiantuntijoina voidaankin pitää niitä jotka ovat tehneet eniten virheitä omalla kapealla alallaan. Tästä voi joku myös tehdä sen johtopäätöksen ettei virheitä tarvitse pelätä vaan ne ovat jopa välttämättömiä kehittymisen kannalta. Päätöksenteon kannalta olennaista on myös onnistua jotenkin karistamaan hyvän olon tunne, kun kaikki alkaa mennä ihan helvetin hyvin. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat talouskuplat jolloin menestys alkaa nousta hattuun. Silloin olisi jotenkin katkaistava näiden hyvää oloa tuottavien impulssien kulku omiin aivoihinsa. Tämä ei tietystikään ole helppoa kenellekään, mutta mahdollista se on. Rationaalinen päätöksenteko on kaikista helpointa silloin, kun huomioon otettavia asioita ei ole kovin paljoa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä ettei esimerkiksi jotain kestokulutustavaraa ostaessa kannata keskittyä kovin moneen eri ominaisuuteen vaan esimerkiksi hintaan ja pariin muuhun asiaan. Kirjassa esitettiin, että neljän eri huomioon otetttavan asian jälkeen aivojen rationaalinen osa ei enää kykene toimimaan luotettavasti vaan silloin siihen iskee ylikuormitus. Tämä ylikuormitus saa ihmisen keskittymään epäolennaisiin asioihin mikä taas vaikuttaa päätösten laatuun. Informaation suuri määrä vaikuttaa siihen kuinka aivojen rationaalinen puoli pystyy hallitsemaan vaistonvaraisia impulsseja.

Jos haluaa tiivistää tätä sanomaa jotenkin niin vaistojensa hyödyntäminen päätöksenteossa on hyvä asia niin kauan, kun ihmisellä on aiempaa kokemusta tästä päätöksenteosta. Mikäli näin ei ole niin on syytä harkita paljon pidempään silloin kun on aikaa, sillä järkevämmällä aivopuoliskolla kunhan ei yritä ottaa huomioon liian montaa asiaa kerralla.

-TT

vapaus epäonnistua

Tämä Timo Soinin kommentti "freedom to fail" siitä, että epäonnistuminen on sallittua ei kuvaa pelkästään pankkien mahdollisia konkursseja vaan se tuli meidän jokaisen ottaa ohjenuoraksemme jokapäiväisessä elämässämme, sillä me kaikki epäonnistumme hyvin usein eikä niistä mokista kannata kuitenkaan tehdä suurta johtopäätöstä epäonnistumisesta ja alkaa ruveta pelkäämään virheitä vaan pikemminkin kannattaisi miettiä mitä mokasta voi oppia.

Valitettavasti virheiden välttäminen alkaa meillä Suomessa jo hyvin aikaisin, sillä aika monesti pieniä lapsiakin varjellaan kaikenlaisilta pieniltä kommelluksilta mitkä monesti johtuvat uteliaisuudesta. Tämä virheiden välttely on myös hyvin nähtävissä koulutuksessa jo ihan nuoremmasta iästä lähtien, sillä virheistä rokotetaan ja muistutetaan kohtuuttomasti ja kollektiivisesti joko vanhempien tai muiden lasten taholta. Tämän jatkumon seurauksena ihmiset eivät monesti sitten uskalla ottaa pieniäkään riskejä mikä johtaa siihen ettei uskalleta tehdä yhtään mitään. Tämä taas johtaa täydelliseen päätöksentekokyvyn halvaantumiseen, vaikka tiedetään ettei ilman minkäänlaisia muutoksia päästä minnekään. Tämä on valitettavasti meille nyt käytännössä jokapäiväistä kauraa, sillä mitään tarpeellisia ja radikaaleja päätöksiä ei ole tulossa vaan kilpailukyky rapautuu ja ihmiset jäävät työttömiksi yksityisellä sektorilla koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.

Vaikka olenkin sitä mieltä että vähemmän on enemmän niin ihmiset voisivat suojautua tältä kaikelta paskalta joka on tulossa ilman heittäytymistä yhden kortin varaan, sillä kun se homma menee vituiksi niin siinä on sitten ihmettelemistä. Tämä yhden kortin varaan heittäytyminen ei tarkoita pelkästään yhtä työpaikkaa vaan sitä pitää ajatella hieman laajemmin. Olisi hyvin olennaista järjestellä oma elämänsä sellaiseksi, jotta olisi kykyä reagoida joustavammin muuttuvaan maailmaan, jossa mikään ei enää ole itsestään selvää. Tämä tarkoittaa sitä ettei kannata luottaa siihen ettei mitään sellaista tule tapahtumaan johon ei ole varaa. Esimerkiksi kyse on työpaikan menettämisestä juuri sellaisella alalla, josta on hyvin vaikea siirtyä enää muihin hommiin. Tähän voi varautua kouluttamalla itseään osaajaksi myös joihinkin muihin hommiin. Tämä on täysin mahdollista, mutta se tietysti vaatii jonkin verran duunia. Tämä on myös mahdollista sen vuoksi ettei meillä kenelläkään ole vain yhdenlaista lahjakkuutta vaan todennäköisemmin monia.

Valtioidenkin kilpailukyvyn kanssa kannattaa muistaa ettei yhteen vientisektoriin panostaminen tuota pidemmällä aikavälillä tuloja ulkomailta ja munien laittaminen samaan koriin on suuri virhe. Mikäli taas vientiponnisteluja on pistetty useammalla teollisuuenalalle voidaan siis yhdessä epäonnistua vaikka täydellisesti eikä silti ole luvassa mitään kauheaa katastrofia. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää rakasta kotimaatamme Suomea jonka teollisuus on pystynyt uudistumaan niin paperiteollisuuden kuin IT-yritysten romahtamisen jälkeen ja nykyään pystymme kilpailemaan suhteellisen hyvin monilla muillakin teollisuuden aloilla. Kilpailukykymme kehitys on menossa väärään suuntaan ja tämä virhe taas johtuu siitä, että kaikki munat on laitettu yhteen koriin joka on heitetty betonipainon kanssa veteen eli maailmantalouden kasvuun luottavat poliitikkomme eivät todellakaan osaa varautua siihen ettei tätä kasvua ole oikeastaan tulossa hyvin pitkään aikaan mikä tulee viemään maamme konkurssiin vielä tämän vuosikymmenen aika ilman radikaaleja muutoksia. Tämä konkurssi johtuu julkisen sektorin rahoittamisesta velkarahalla joka voisi vielä toimiakin mikäli talouskasvua olisi luvassa, mutta kun sitä ei tule niin varsinkin julkisen sektorin työntekijät ja tulonsiirroista riippuvaiset tulevat eniten kärsimään ja ne jotka ovat ottaneet liian suuret lainat. Heillä ei nimittäin ole monilla mahdollisuutta epäonnistua työpaikkojen pitämisessä, sillä siitä saattaa uhata henkilökohtainen konkurssi.

Minulla olisi teille yksi pieni pyyntö: Miettikää hetki itseksenne onko jokin elämänne iso asia jäänyt tekemättä vain epäonnistumisen pelon vuoksi? Mikäli on niin miettikää olisiko sitä kuitenkin vielä varaa kokeilla, sillä epäonnistumisestakin yleensä aina oppii jotain. Flunssa painaa päälle ja laivareissu odottaa, joten jäi vähän lyhyeksi tämä pohdinta. Viikonloppuna julkaisen mitä todennäköisimmin TT:n listan ja vertaan sitä Balancen listaan, kun vuosi on mennyt vertailun aloittamisesta. Palataan asiaan.

-TT