Vaihtoehtoiskustannukset

Tässä taas yksi termi rahaan liittyen joka voidaan ymmärtää väärin. Sen avulla saadaan myös asiat näyttämään joko paremmilta tai huonommilta mitä ne todellisuudessa ovat. Toisin sanoen omavastuu tämän termin ollessa kyseessä on erittäin tärkeä ymmärtää. Vaihtoehtoiskustannukset tarkoittavat sitä, että kun teemme päätöstä jossain rahaan liittyvässä asiassa on meidän ymmärrettävä kuinka paljon enemmän tai vähemmän seuraavaksi paras vaihtoehto tulee maksamaan.

Otan tähän yksinkertaisen itseäni koskevan esimerkin. Luvut eivät ole mitään eksakteja lukuja jotka olen laskenut. Ne ovat arvioni siitä kuinka paljon rahaa olisin säästänyt ja tienannut mikäli olisin jäänyt Suomeen kirjoittamaan. Puolassa ollessani minulla meni rahaa noin 2500€:a. Kotona pysyessäni olisin kuluttanut varmaan suunnilleen yhtä paljon. Suomessa pysyessä minä olisin tienannut noin 2000€:a samassa ajassa. Tällä laskutoimituksella saamme vaihtoehtoiskustannuksiksi palkkatuloista vähentyneet 2000€:a. Kyseessä on tietysti yksinkertaistettu esimerkki ja asiat ovat keskimäärin paljon monimutkaisempia. Tämä siitä syystä, että on vaikea määritellä rahassa sitä aikaa mikä minulta säästyi onnistuessani kirjoittamaan asiat paljon nopeammin kuin mitä Suomessa olisi ollut mahdollista. On myös huomattava, että päätökseni lähteä Puolaan tapahtui jo aiemmin ja olisin todennäköisesti silloin arvioinut tulevat kuluni pienemmiksi ja tuloni hieman suuremmiksi. Jo tästä esimerkistä näemme etteivät arvioidut vaihtoehtoiskustannukset aina pidä paikkaansa.

”Jos lehmällä olisi pyörät se olisi maitoauto.” Kun arvioimme vaihtoehtoiskustannuksia niin ne eivät koskaan pidä täysin paikkaansa. Siitä huolimatta niiden arviointi on järkevä operaatio. Parempi olla suurinpiirtein oikeassa kuin olla täysin väärässä. Vaihtoehtoiskustannukset ovat hyvä ajattelumalli miettiessä päätösten taloudellisia vaikutuksia elämään. Niitä ei voi koskaan käyttää tarkkojen laskujen tekemiseen, koska elämä menee äärimmäisen harvoin juuri suunnitelmien mukaan. Vaihtoehtoiskustannuksia miettiessä kannattaa pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina. Mitä monimutkaisemmiksi asiat muunnetaan sitä varmemmin ne menevät pahasti pieleen ja silloin tämän ajattelumallin hyödyt muuttuvat olemattomiksi. Lähimmäksi absoluuttista totuutta päästään siinä vaiheessa, kun vaihtoehtokustannusten vaikutuksia mietitään hyvin lyhyellä aikavälillä. Mitä lyhyemmistä aikaväleistä puhutaan sitä vähemmän asioita joutuu miettimään tarkemmin. Mitä pienemmistä rahasummista puhutaan sitä vähemmän tulee mielestäni vaivata päätänsä näiden asioiden miettimisellä. Isompien rahasummien ollessa kyseessä miettimiseen käytetty vaiva maksaa pidemmällä aikavälillä helposti käytetyt hetket takaisin.

Suurin sudenkuoppa vaihtoehtoiskustannusten laskemisessa tulee itsensä kusettamisesta. Näitä lukuja on helppo liioitella siinä vaiheessa kun alkaa perustella niillä jonkin tunnepohjaisen päätöksen tekemistä. Näissä asioissa tulisi aina keskittyä mahdollisimman puolueettomaan ajatteluun. Jos ei siihen itse pysty niin kannattaa vakavasti harkita pyytävänsä apua joltain muulta. Kun kuuntelee joitain muita ihmisiä näissä asioissa niin silloin ei kannata suoraan purematta niellä kaikkia laskutoimituksia. Usein jotkin ihmiset liioittelevat asioita saadakseen omat mielipiteensä paremmin toisten ihmisten tietoisuuteen. Meidän täytyy siis muistaa aina kysyä mihin faktoihin toisten ihmisten tai omat laskumme perustuvat. Vaihtoehtoiskustannusten ollessa kyseessä me emme voi keskittyä ainoastaan jonkin tietyn asian kustannuksiin vaan muistaa se, että niitä pitää aina verrata johonkin toiseen asiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen on pidettävä huolta molempien vaihtoehtojen realistisuudesta. On myös pidettävä aina huoli siitä, että vertaa jotain tiettyä asiaa toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon.

Yksi usein unohdettu asia vaihtoehtoiskustannusten suhteen on se, että harvoin pystyy päätöksiään mittaamaan ainoastaan rahassa. Raha on tosin kaikista helpoin mittari. Valitettavasti pelkästään rahaan perustuvia päätöksiä tulee elämässä erittäin vähän. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja silloin pelkästään yhden mittarin käyttäminen tuottaa kasan epäonnistuneita päätöksiä mikäli ei ymmärrä yhden mittarin käyttämisen rajoituksia. Absoluuttista totuutta on hyvin vaikea löytää missään asiassa ja jokaisen tulee aina muistaa se, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne näyttävät. Tämäkään asia ei missään nimessä ole poikkeus. Vaihtoehtoiskustannusten miettiminen on vain yksi työkalu jota käyttämällä voi saada paremmin selville omien päätöstensä vaikutuksia. Oikein käytettynä työkaluna se on hyödyllinen ja väärin käytettynä siitä on vain haittaa. Vaihtoehtoiskustannuksia voi käyttää myös muissa asioissa kuin miettiessä rahankäyttöään kuten esimerkiksi ajankäytössä, mutta niiden asioiden miettimiseen ei tällä kertaa kannata mennä, koska silloin kirjoituksesta olisi tullut niin pitkä ettei sitä kukaan olisi jaksanut lukea.

Jos olen ajatellut jotain väärin niin kertokaa ihmeessä mikä meni pieleen.

Hyvää alkanutta viikkoa!

-TT

Päätöksenteon viholliset

Elämme valintojen maailmassa, jossa teemme päätöksiä jatkuvasti. Toiset ovat suurempia ja toiset pienempiä. Pienemmät päätökset kuten yksittäiset valinnat siitä mitä haluamme syödä esimerkiksi tänään eivät ratkaise kokonaisuuden kannalta oikeastaan yhtään mitään. Sen sijaan suurempi päätös siitä minkälaista ruokavaliota haluaa jatkuvasti noudattaa onkin jo sitten paljon tärkeämpi. Tässä ja mahdollisesti myös tulevissa kirjoituksissa on tarkoitus käydä läpi suurempien päätösten tärkeimmät viholliset ja kuinka näitten vaikutusta omassa päätöksenteossa voi vähentää. Me emme koskaan tule tekemään pelkästään oikeita päätöksiä, koska olemme inhimillisiä olioita. Täten vähentäminen on realistisempi olettamus kuin jatkuva täydellinen päätöksentekoprosessi.

Jos sitten jaamme päätöksenteon yksittäisiin komponentteihin niin ne ovat seuraavat:

• Kohtaamme valinnan
• Analysoimme vaihtoehdot
• Teemme valinnan
• Elämme tekemämme valinnan mukaan

Tämä näyttää siis hyvin selkeältä prosessilta joka ei voi mennä pieleen eikö totta? Kuitenkin jokainen kohta noista sisältää vaaroja joiden seurauksena teemme prosessissa virheet.

Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen henkilö Pekka joka on juuri päättämässä lukiota ja hän alkaa sitten miettimään mitä hän haluaa sen jälkeen tehdä. Hän on pärjännyt hyvin koulussa ja vanhempiensa esimerkistä rohkaistuneena hän haluaa joko lääkäriksi tai pankkiiriksi. Vanhemmat ovat suitsuttaneet Pekan elämän alkuvuodet omia vaihtoehtojaan toivoen hänen jatkavan heidän ammateissaan. Tämän seurauksena Pekka sitten keskittyy ainoastaan näihin kahteen vaihtoehtoon. Tällöin Pekka tekee ensimmäisen virheensä tässä päätöksentekoprosessissaan eli hän on supistanut vaihtoehtonsa hyvin pieneen määrään eli kahteen. Koska Pekka oli pärjännyt hyvin koulussa hänellä oli myös muita vaihtoehtoja. Tätä ensimmäistä päätöksenteon vihollista voi kutsua vaihtoehtojen liialliseksi kaventamiseksi. En ole varma parhaasta Suomennoksesta, mutta Lontoon murteella tätä kutsutaan nimellä Narrow framing.

Kun Pekka on kaventanut vaihtoehtonsa kahteen eli lääkäriin ja pankkiiriin on hänellä vuorossa näiden kahden vaihtoehdon analysointi. Pekka on jo nuoresta pitäen ihannoinut pankkiiri-isäänsä ja tämän seurauksena hän alkaa analysoimaan näitä kahta vaihtoehtoa ja jossain sielunsa syövereissä olevan vaistonsa takia hän sitten alkaa löytämään enemmän hyötyjä mennä kauppakorkeaan kuin lääkikseen jonka kautta hän sitten voi halutessaan ja hyvin asiansa hoitaessaan päästä pankkiiriksi. Tämä prosessi on päätöksenteon toinen vihollinen eli vahvistusharha joka tarkoittaa ihmisen olevan taipuvainen tukemaan omia ennakkokäsityksiään. Tämän seurauksena henkilöt vahvistavat tätä näkemystään keräämällä todisteita ennakkokäsityksensä mukaan.

Näiden kahden prosessin seurauksena Pekka saa päähänsä yhtenä iltana laittaa hakupaperinsa ainoastaan kauppakorkeakouluun jättäen hakematta lääkikseen. Valinnan teko on sitten tapahtunut tämän illan aikana ihan tunneperäisistä syistä. Lyhytkestoiset tunnepuuskat ovat yksi järkevien päätösten suurin vihollinen.

Tämän päätöksenteon jälkeen Pekka on sitten erittäin luottavainen tulevaisuutensa suhteen ja on varma, että parin vuosikymmenen päästä hän elää kuin isänsä: tekee paljon rahaa ja töitä joista pitää, käy pidemmillä työreissuilla nauttien matkustelusta ja omistaa hienon talon ja kalliin auton. Tämän ylipursuvan luottamuksen seurauksena Pekka elää seuraavat vuodet menestyen opinnoissaan, saaden erittäin hyvän työpaikan josta saa erittäin hyvää palkkaa. Tämän seurauksena myös hänen elinkustannuksensa nousevat samaa vauhtia eikä ylimääräistä rahaa jää yhtään vaan hänellä onkin yhtäkkiä helvetillinen asuntolaina ja hän sairastuu masennukseen huomatessaan ettei hänen työllään ole muuta merkitystä kuin pankin osakkeenomistajien ja johtajien omaisuuden kartuttaminen. Tällöin hän yhtäkkiä huomaakin haluavansa tehdä jotain ihan muuta, mutta siihen ei olekaan enää mahdollisuutta ilman suurta katastrofia joka on varmasti tulossa muutenkin. Tämä on päätöksenteon neljäs vihollinen jota kutsutaan yliluottamusharhaksi.

Päätöksenteon vihollisia on paljon muitakin, mutta tällä kertaa en niihin puutu. Yksi suurimmista muista vihollisista on ympäristöstä tuleva paine joka koskee näitä kaikkia prosessin osia. Käydään vielä kerran koko prosessi läpi, jotta lukijoille jää parempi kuva

• Kohtaamme valinnan, mutta rajoitamme vaihtoehtomme liian suppeiksi
• Analysoimme vaihtoehdot, mutta vahvistusharha saa meidät keräämään harhaa vahvistavaa informaatiota hyläten muut vaihtoehdot
• Teemme valinnan, mutta se tapahtuu hetkellä jolloin meillä on tunteet pinnassa jostain syystä
• Elämme valintamme mukaan, mutta olemme liian luottavaisia tulevaisuuteen jonka olemme itsellemme mielikuvissamme luoneet.

Mitä todennäköisimmin tämän kirjoituksen jälkeen tulen jollain aikataululla julkaisemaan tekstejä joissa yritän selvittää miten voimme vähentää tai välttää edellämainittujen vihollisten rooleja tehdessämme päätöksiä.

- TT

PS. Jos joku lukijoista sattui huomaamaan mikä vahvistusharha itselläni tässä kirjoituksessa on niin saa sen mainita kommenteissa. Mikäli itse teki saman erheen niin kertokaa ihmeessä niin huomaamme kuinka helppoa on erehtyä tekstissä mainitulla tavalla.

Ihminen ei ole pelkästään rationaalinen päätöksentekijä, luojan kiitos

Joskus tulee hetki ihmisen elämässä jolloin on vain pakko myöntää olevansa väärässä ja allekirjoittaneelle tämä tapahtuu yleensä tieteen muodossa. Olen aika hyvin yleensä uskonut omaan rationaalisuuteeni ja omaan analyysiini, vaikka olen ollut keskimäärin sitä mieltä ettei ihminen kuitenkaan ole kokonaan järkevä päätöksentekijä niin olen aina pitänyt tunteellisuutta haittana joka estää järkevän päätöksenteon. Koska kuitenkin lukemalla oppii monia asioita niin tällä kertaa olen oppinut tunteiden olevan käytännössä pakollisia jotta päätöksiä yleensä saadaan edes tehtyä ja tässä kirjoituksessa onkin sitten tarkoitus hieman miettiä mitä se tarkoittaa keskimäärin.

Tämä kirja oli Jonah Lehrerin The decisive moment – How the brain makes up its mind ja suosittelen kirjan hankkimista mikäli aihealue on sellainen johon kiinnostusta löytyy. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, joten en osaa sen tarkemmin sanoa kannattaako sitä lukea. Koska kirjan aihealue ei ole itselleni tuttu en ala hirveästi viljelemään sen sanastoa vaan yritän lähinnä selittää sen sanoman. Kirjan perusajatus on ihmisen omaavan periaatteessa kaksi eri päätöksentekokoneistoa jotka ovat kuitenkin kytketty toisiinsa ja se taas vaikuttaa toisen osapuolen ollessa poissa kuvioista syystä tai toisesta päätöksenteon halvaantumista tai oikeiden päätöksien tekemistä. Tämä johtuu siitä, että ihmisaivojen evoluutio on alkanut jo kirjan mukaan miljoonia vuosia sitten, kun kyseessä olivat ihan muutaman solun eläimet. Koska olemme vielä kuitenkin osittain eläimiä kilpailevat rationaaliset aivomme osat näiden alkukantaisten vaistojemme kanssa. Mikäli meillä ei olisi vaistojamme ei päätöksentekokykyämme olisi ollenkaan. Tämä tosiasia on havaittu tutkimuksissa niillä ihmisillä joilla ei ole toimintakykyä siinä aivolohkossa, jossa vaistomme sijaitsevat. Silloin yksinkertaisen päätöksen tekemiseen voi mennä päiviä tai viikkoja.

Jos mietitään sitä kuinka tämä niin sanotut vaistot toimivat niin yksi esimerkki siitä on samojen asioiden toistuminen yhä uudellleen ja tällöin ihmisen vaistot pikkuhiljaa tottuvat käsittelemään tätä tilannetta jo niin sanottujen ennakkotapausten mukaan eikä silloin tarvitse turvautua rationaaliseen puoleen joka hidastaa tätä päätöksentekoa sellaisissa tilanteissa joissa hetkenkin epäröiminen saattaa kostautua kuten vaaran uhatessa. Mikäli tapahtuu täysin uusi asia joka on ennenkokematon aivot alkavat heti keskittyä siihen. Kun näitä uusia tunteita sitten koemme niin aivot lataavat tämän kokemuksen muistiinsa, jotta osaavat reagoida sitten myöhemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä ettei ilman jatkuvaa harjoittelua aivojen vaistonvaraiset toiminnot kykene järkevään päätöksentekoon. Tämän takia monissa ammateissa joissa joutuu vaaratilanteisiin on pakko harjoittaa omia aivojaan simuloiden erilaisia vaaratilanteita, jotta toiminta niissä on nopeampaa. Vaistojen käyttäminen on nopeassa päätöksenteossa välttämätöntä, mutta elämässä on olemassa paljon sellaisia tilanteita joissa sen ”järkevän” aivolohkon käyttö on viisasta. Oman elämänsä suunnittelu pidemmällä aikavälillä on kuitenkin järkevää tehdä sillä ”viisaammalla” osalla, sillä vaistot ovat kuitenkin herkkiä ylireagoimaan niihin impulsseihin jotka tuottavat mielihyvää nopeasti. Tällaisia pidemmän aikavälin suunnitelmia voivat olla esimerkiksi asunnon tai auton ostaminen tai uravalinnat.

Kuinka sitten tehdä parempia päätöksiä? Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa eli päätöksiä on vain pyrittävä tekemään jatkuvasti. Järkevät vaistot ovat tarkoituksellisen harjoituksen tulos. Oli kyseessä sitten mikä tahansa päätöksentekoa tarvitseva elämänala on oikopolkujen kulkeminen hyvin hankalaa ja paras tapa pärjätä hyvin on tulla lähes riivatuksi omasta alastaan jolloin tämän asian pohtiminen saa lisäpontta. Kuitenkin paras tapa oppia on keskittyä virheisiinsä. Tämä ei kuitenkaan riitä vaan jokaiseen päätökseensä pitää suhtautua kriittisesti ja analysoida mikä meni pieleen. Tämän takia asiantuntijoina voidaankin pitää niitä jotka ovat tehneet eniten virheitä omalla kapealla alallaan. Tästä voi joku myös tehdä sen johtopäätöksen ettei virheitä tarvitse pelätä vaan ne ovat jopa välttämättömiä kehittymisen kannalta. Päätöksenteon kannalta olennaista on myös onnistua jotenkin karistamaan hyvän olon tunne, kun kaikki alkaa mennä ihan helvetin hyvin. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat talouskuplat jolloin menestys alkaa nousta hattuun. Silloin olisi jotenkin katkaistava näiden hyvää oloa tuottavien impulssien kulku omiin aivoihinsa. Tämä ei tietystikään ole helppoa kenellekään, mutta mahdollista se on. Rationaalinen päätöksenteko on kaikista helpointa silloin, kun huomioon otettavia asioita ei ole kovin paljoa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä ettei esimerkiksi jotain kestokulutustavaraa ostaessa kannata keskittyä kovin moneen eri ominaisuuteen vaan esimerkiksi hintaan ja pariin muuhun asiaan. Kirjassa esitettiin, että neljän eri huomioon otetttavan asian jälkeen aivojen rationaalinen osa ei enää kykene toimimaan luotettavasti vaan silloin siihen iskee ylikuormitus. Tämä ylikuormitus saa ihmisen keskittymään epäolennaisiin asioihin mikä taas vaikuttaa päätösten laatuun. Informaation suuri määrä vaikuttaa siihen kuinka aivojen rationaalinen puoli pystyy hallitsemaan vaistonvaraisia impulsseja.

Jos haluaa tiivistää tätä sanomaa jotenkin niin vaistojensa hyödyntäminen päätöksenteossa on hyvä asia niin kauan, kun ihmisellä on aiempaa kokemusta tästä päätöksenteosta. Mikäli näin ei ole niin on syytä harkita paljon pidempään silloin kun on aikaa, sillä järkevämmällä aivopuoliskolla kunhan ei yritä ottaa huomioon liian montaa asiaa kerralla.

-TT