Mitä yhteistä on ämpäreillä, mikroaaltouuneilla ja bonus-korteilla?

Oikea vastaus ei tällä kertaa ole se, että näitä kaikkia saa samasta paikasta. Mehän olemme taas viime viikkoina saaneet lukea siitä kuinka ihmiset ovat jonottaneet tunteja saadakseen ämpäreitä ja mikroaaltouuneja ilmaiseksi tai olemattomaan Euron hintaan. Tarkoitus ei myöskään ole haukkua niitä ihmisiä jotka näitä ovat jonottaneet vaan miettiä mitä tämä kaikki oikeasti tarkoittaa. Jos joku ihmettelee miksi bonus-kortit ovat laitettu mukaan samaan pakettiin niin kerrottakoon, että asiakas maksaa AINA jollakin tavalla saamansa edut ja bonus-kortit edustavat tätä totuutta varmasti eniten.

Eli toisin sanoen mikään ei tule ilmaiseksi tässä maailmassa. Vaikka jokin asia saattaa olla nimellisesti ilmainen niin sitä se ei käytännössä ole. Olen itsekin odotellut pari tuntia juuri avattavan kaupan jonossa rinkkaa jonka ostamisessa säästin noin sata Euroa. Käytännössä kulutin aikaani tähän sadan Euron säästöön kolmisen tuntia kun lasketaan matkat jonottamaan. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että voimme laskea yhden tunnin olevan noin kolmenkymmenen Euron arvoinen tässä tapauksessa. Onko se paljon vai vähän on yksilöllinen asia. Minusta tämä ”diili” oli järkevän ja typerän käytöksen rajamailla. Yksi suuri syy siihen oli myös se, että ennen kauppaan lähtöä minulla ei käynyt mielessäkään se vaihtoehto, että joutuisin jonottamaan niin pitkään. Toisin sanoen minut yllätettiin housut kintuissa ja se oli minun oma vikani. Vielä jonottaessanikin mietin sitä kannattaako lähteä menemään kesken kaiken vai ei. Yksi iso syy tähän jonoon jäämiseen oli se, että minulla oli tarve saada ostettua rinkka ennen lähtöäni itä-Eurooppaan.

Kun me saamme joitakin etuja kuten ”ilmaista” kurssitusta tai muuta vastaavaa niin me maksamme jollakin tavalla. Niitä tapoja on monenlaisia kuten aikamme hukkaaminen jota pidän suurimpana kuluna mitä voi tulla. Käytettyä aikaa emme saa koskaan takaisin ja jonottaminen on ajantuhlausta pahimmillaan, koska harva meistä saa mitään hyötyä seistessään jonossa. Tämän lisäksi joskus jonottamillamme asioilla voi olla suurempiakin käyttökustannuksia ja ne tulisi myös ottaa huomioon. Esimerkiksi mikroaaltouunit ja rinkat vaativat tilaa varastointiin ja se tulisi ottaa mukaan mikäli haluaa miettiä jonottamisen todellisia kustannuksia. Joissakin tapauksissa ihmiset joutuvat myös laskemaan mukaan vaihtoehtoiskustannukset, koska jonottaminen voi olla työajasta pois. Tämän lisäksi me saatamme jonottaa sellaista tavaraa joka on meille vahingollista ihan vain sen takia, että sitä kutsutaan ilmaiseksi. Jos vielä mennään äärimmäisyyksiin niin jotkut voivat hamuta ilmaiseksi jotain sellaista josta ei edes pidä. Itselleni tällaista roskaa edustaa mm. erään virvoitusjuomayrityksen jakamaa ”kevytvaihtoehtoa” joka on pahaa kuin perkele ja olen sitä joskus kerran jonottanutkin, mutta toista kertaa tuskin teen saman virheen.

Mennään sitten kanta-asiakaskortteihin: s-mafian ja k-mafian kanta-asiakaskortit ovat ne yleisimmät käytössä olevat kortit. Nehän ovat tunnettuja siitä, että keskittämällä ostonsa juuri edellämainittujen ketjujen liikkeisiin saa niistä bonusta ehkä kerran kuussa tai vuodessa. Koska en omista kumpaakaan korttia niin en ole varma siitä kuinka usein niitä bonuksia tippuu. Tosiasiat ovat sellaisia, että asiakkaat maksavat ne kaikki bonuksensa kalliimpien ostoksien myötä todennäköisesti moneen kertaan. Kanta-asiakaskortit ovat hyvää liiketoimintaa yrityksille, koska ne saavat ihmiset keskittämään ostoksiaan tarpeettomasti samoihin liikkeisiin. Mitä enemmän asiakkaat kerääntyvät samoihin liikkeisiin sitä varmemmin niillä on varaa pidemmällä tähtäimellä nostaa hintojaan kilpailun vähentyessä. Vaikka markkinatalous on keskimäärin hyvä asia niin meidän on myös muistettava se tosiasia, että siinä pyritään aina monopoleihin, koska ne takaavat suurimmat voitot. S-mafia ja k-mafia edustavat tätä kehitystä pahimmillaan. Suomessa on jo sijaintinsa ja harvaanasutun pinta-alansa vuoksi vähän kilpailua eikä sen väheneminen ole missään nimessä hyväksi.

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa ja ilmainen voi tulla vielä kalliimmaksi kannattaa pitää mielessä seuraavan kerran, kun lähtee jonottamaan jotakin. Näitä asioita kannattaa mielestäni välillä miettiä ennen kuin säntää muiden mukana jonoon. On tietysti inhimillistä välillä erehtyä, mutta virheiden toistaminen ei ole järkevää. Tässä vähän miettimistä sunnuntain ratoksi.

-TT

Vaihtoehtoiskustannukset

Tässä taas yksi termi rahaan liittyen joka voidaan ymmärtää väärin. Sen avulla saadaan myös asiat näyttämään joko paremmilta tai huonommilta mitä ne todellisuudessa ovat. Toisin sanoen omavastuu tämän termin ollessa kyseessä on erittäin tärkeä ymmärtää. Vaihtoehtoiskustannukset tarkoittavat sitä, että kun teemme päätöstä jossain rahaan liittyvässä asiassa on meidän ymmärrettävä kuinka paljon enemmän tai vähemmän seuraavaksi paras vaihtoehto tulee maksamaan.

Otan tähän yksinkertaisen itseäni koskevan esimerkin. Luvut eivät ole mitään eksakteja lukuja jotka olen laskenut. Ne ovat arvioni siitä kuinka paljon rahaa olisin säästänyt ja tienannut mikäli olisin jäänyt Suomeen kirjoittamaan. Puolassa ollessani minulla meni rahaa noin 2500€:a. Kotona pysyessäni olisin kuluttanut varmaan suunnilleen yhtä paljon. Suomessa pysyessä minä olisin tienannut noin 2000€:a samassa ajassa. Tällä laskutoimituksella saamme vaihtoehtoiskustannuksiksi palkkatuloista vähentyneet 2000€:a. Kyseessä on tietysti yksinkertaistettu esimerkki ja asiat ovat keskimäärin paljon monimutkaisempia. Tämä siitä syystä, että on vaikea määritellä rahassa sitä aikaa mikä minulta säästyi onnistuessani kirjoittamaan asiat paljon nopeammin kuin mitä Suomessa olisi ollut mahdollista. On myös huomattava, että päätökseni lähteä Puolaan tapahtui jo aiemmin ja olisin todennäköisesti silloin arvioinut tulevat kuluni pienemmiksi ja tuloni hieman suuremmiksi. Jo tästä esimerkistä näemme etteivät arvioidut vaihtoehtoiskustannukset aina pidä paikkaansa.

”Jos lehmällä olisi pyörät se olisi maitoauto.” Kun arvioimme vaihtoehtoiskustannuksia niin ne eivät koskaan pidä täysin paikkaansa. Siitä huolimatta niiden arviointi on järkevä operaatio. Parempi olla suurinpiirtein oikeassa kuin olla täysin väärässä. Vaihtoehtoiskustannukset ovat hyvä ajattelumalli miettiessä päätösten taloudellisia vaikutuksia elämään. Niitä ei voi koskaan käyttää tarkkojen laskujen tekemiseen, koska elämä menee äärimmäisen harvoin juuri suunnitelmien mukaan. Vaihtoehtoiskustannuksia miettiessä kannattaa pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina. Mitä monimutkaisemmiksi asiat muunnetaan sitä varmemmin ne menevät pahasti pieleen ja silloin tämän ajattelumallin hyödyt muuttuvat olemattomiksi. Lähimmäksi absoluuttista totuutta päästään siinä vaiheessa, kun vaihtoehtokustannusten vaikutuksia mietitään hyvin lyhyellä aikavälillä. Mitä lyhyemmistä aikaväleistä puhutaan sitä vähemmän asioita joutuu miettimään tarkemmin. Mitä pienemmistä rahasummista puhutaan sitä vähemmän tulee mielestäni vaivata päätänsä näiden asioiden miettimisellä. Isompien rahasummien ollessa kyseessä miettimiseen käytetty vaiva maksaa pidemmällä aikavälillä helposti käytetyt hetket takaisin.

Suurin sudenkuoppa vaihtoehtoiskustannusten laskemisessa tulee itsensä kusettamisesta. Näitä lukuja on helppo liioitella siinä vaiheessa kun alkaa perustella niillä jonkin tunnepohjaisen päätöksen tekemistä. Näissä asioissa tulisi aina keskittyä mahdollisimman puolueettomaan ajatteluun. Jos ei siihen itse pysty niin kannattaa vakavasti harkita pyytävänsä apua joltain muulta. Kun kuuntelee joitain muita ihmisiä näissä asioissa niin silloin ei kannata suoraan purematta niellä kaikkia laskutoimituksia. Usein jotkin ihmiset liioittelevat asioita saadakseen omat mielipiteensä paremmin toisten ihmisten tietoisuuteen. Meidän täytyy siis muistaa aina kysyä mihin faktoihin toisten ihmisten tai omat laskumme perustuvat. Vaihtoehtoiskustannusten ollessa kyseessä me emme voi keskittyä ainoastaan jonkin tietyn asian kustannuksiin vaan muistaa se, että niitä pitää aina verrata johonkin toiseen asiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen on pidettävä huolta molempien vaihtoehtojen realistisuudesta. On myös pidettävä aina huoli siitä, että vertaa jotain tiettyä asiaa toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon.

Yksi usein unohdettu asia vaihtoehtoiskustannusten suhteen on se, että harvoin pystyy päätöksiään mittaamaan ainoastaan rahassa. Raha on tosin kaikista helpoin mittari. Valitettavasti pelkästään rahaan perustuvia päätöksiä tulee elämässä erittäin vähän. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja silloin pelkästään yhden mittarin käyttäminen tuottaa kasan epäonnistuneita päätöksiä mikäli ei ymmärrä yhden mittarin käyttämisen rajoituksia. Absoluuttista totuutta on hyvin vaikea löytää missään asiassa ja jokaisen tulee aina muistaa se, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne näyttävät. Tämäkään asia ei missään nimessä ole poikkeus. Vaihtoehtoiskustannusten miettiminen on vain yksi työkalu jota käyttämällä voi saada paremmin selville omien päätöstensä vaikutuksia. Oikein käytettynä työkaluna se on hyödyllinen ja väärin käytettynä siitä on vain haittaa. Vaihtoehtoiskustannuksia voi käyttää myös muissa asioissa kuin miettiessä rahankäyttöään kuten esimerkiksi ajankäytössä, mutta niiden asioiden miettimiseen ei tällä kertaa kannata mennä, koska silloin kirjoituksesta olisi tullut niin pitkä ettei sitä kukaan olisi jaksanut lukea.

Jos olen ajatellut jotain väärin niin kertokaa ihmeessä mikä meni pieleen.

Hyvää alkanutta viikkoa!

-TT