Opi elämänkerroista

Itse tykkään huomattavan paljon lukemisesta ja olen siitä paljon aikaisemmin jo maininnutkin. Monesti ongelmanani on se, että luen liian paljon ja teen liian vähän ja sitä voi ja on tietysti syytä kritisoidakin. Yksi erityinen mielenkiintoni kohde on ihmisten elämänkerrat ja joidenkin ihmisten omakätisesti tehdyistä ”raamatuista” oppii tietysti vielä enemmän. Nämä ovat kuitenkin suhteellisen harvassa ja yleensä ainakin jossain määrin joutuukin sitten lukemaan ”toisen käden” tietoa henkilöistä. Hyvin usein kuitenkin näitä lukiessa pomppaavat aina samat asiat esiin ja tällä kertaa onkin sitten tarkoitus ainakin jollain tasolla käydä näitä läpi. Alla lista niistä opetuksista jotka tulevat ensimmäisenä mieleen.

1. Ilman intohimoa ei tule suuria tuloksia.
2. Viisaimmatkaan ihmiset eivät pärjää täysin yksin
3. Viisaimmatkin ihmiset voivat olla täysin väärässä tärkeimmissäkin asioissa
4. Viisaimmatkin ihmiset kokevat aina suurta vastarintaa
5. Ketään pelkästään kopioimalla ei voi saada aikaan mitään suurta
6. Lähestulkoon kaikki ideat on jo keksitty aiemmin, mutta niitä parantamalla voi saada ihmeitä aikaan

Vaikka nämä kaikki yllä mainitut ovat monille itsestään selviä niin minusta on niitä kuitenkin hyvä käydä läpi, koska ne yksinkertaisina ilmaistenkin ovat kuitenkin sellaisia ettei niiden todellinen tarkoitus välttämättä aina kaikille avaudu. Ensimmäisessä faktassa on huomioitava se ettei suurin osa ihmisistä ymmärrä mitä oikea intohimo tarkoittaa. Tämä tarkoittaa lähestulkoon hulluuden rajamailla olevaa päähänpinttymää jota voi kutsua riivaavaksi pakkomielteeksi eli lähestulkoon koko elämän täyttävää aikaahaaskaavaa pakonomaista tarvetta jota ei tavallinen täysjärkinen ihminen edes pysty ymmärtämään. Tästä ehkä parhaita esimerkkejä ovat Newton ja Einstein, jotka ”lukkiutuivat” lähestulkoon kokonaan kammioihinsa todistaakseen oikeaksi väitteensä maailmankaukkeuden salaisuuksista ja he unohtivat kaiken ylimääräisen ulkopuolisen elämän kuten syömisen ja muun normaalielämän. Varsinkin Einstein oli ainakin pahimmillaan lähes nääntymässä nälkään. Tästä intohimosta on myös hyviä esimerkkejä urheilun puolelta, kun uran loppumisen jälkeen tai sen aikana nämä sankarit ovatkin sitten sortuneet erilaisiin addiktioihin.

Suurmiehet ovat käytännössä aina tarvinneet myös ainakin jonkinlaisen yhteistyökumppanin saavuttaakseen suurta menestystä. Näistä esimerkkejä ovat urheilijoiden mahdolliset valmentajat, Steve Jobsilla Wozniak, Einsteinilla monet eri tutkijaystävät ja kollegat, jne. Kyseessä ei kuitenkaan ole minkäänlaiset hännystelijät vaan sellaiset ihmiset joilla on yleensä annettavaa näille mestareille.

Vaikka olisit kuinka viisas ja ymmärtäisit maailmankaikkeuttakin erittäin hyvin niin voit silti pahimmassa tapauksessa olla omien uskomustesi uhri ja ainakin se mitä olen Einsteinista lukenut on se ettei hänkään esimerkiksi uskonut kvanttimekaniikkaan vaan yritti koko ajan saada aikaiseksi yhteinäistä kenttäteoriaa. Jos olen väärässä tämän uskomukseni kanssa niin saa vapaasti korjata. Kannattaa siis huomata se, että vaikka katsoisitkin ylöspäin näitä neroja niin on aina muistettava se tosiasia, että hekin voivat olla väärässä.

Hyvin monet näistä suurmiehistä ovat kokeneet vielä vastarintaa senkin jälkeen, kun he ovat onnistuneet todistamaan väitteensä oikeaksi ja varsinkin sitä ennen. Aina löytyy ihmisiä jotka tulevat kilpailemaan sinua vastaan oli sitten kyse lähestulkoon asiasta mistä hyvänsä. Aina löytyy myös niitä jotka pitävät sinun elämäntyötäsi pelkkänä paskana. Näiden ihmisten määrä tulee aina lisääntymään sitä enemmän mitä paremmin sinulla menee. Tämän takia on parempi pitää päänsä eikä ainakaan luovuttaa, kun kyse on jostain intohimosta joka sinulla on.

Kaikkien on pakko löydettävä oma tapa hoitaa asiansa itse parhaaksi havaitsemallaan tavalla, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia eikä se mikä sopii sinulle sovi välttämättä kaverillesi. On siis aina muistettava pitää päänsä eikä kuunnella niitä jotka luulevat tietävänsä parhaiten. On toki hyvä oppia niiltä jotka ovat OIKEASTI tosi hyviä siinä mitä tekevät. Keskinkertaisuuksia ei taas juurikaan kannata kuunnella.

Jos nyt esimerkiksi miettii Applea ja sen menestystä niin kylmä faktahan on se, että tämä yritys ei itse ole keksinyt juuri yhtään mitään, vaikka onnistuikin sitten jalostamaan kosketusnäyttöjensä käyttöliittymän maailman parhaaksi. Hyviäkin ideoita voidaan käytännössä lähestulkoon aina parantaa ja poikkeuksena yleensä ovatkin sellaiset oikeat tieteet joissa on käytännössä olemassa vain yksi ainoa ratkaisu ja näitä ei tosin ole monia.

Tässä noista elämänkertojen opetuksista lyhyesti. Tällä hetkellä on takki aika tyhjä, kun ollut viimeiset vuorokaudet tulipalokiire. Palaan joskus pyhien jälkeen blogin ääreen. Huomenna on mediaton päivä, joten mikäli kommentteja tulee niin yritän vastata niihin Wappuaattona. Ei muuta kuin hyvää Wappua kaikille! Muistakaa ottaa rennosti juhlimisenkin osalta. Aika harvalle muutaman päivän kaatokännit ovat se rentouttava vaihtoehto, vaikka olen sitä itsekin monesti harjoittanut :D

- TT

Oppimiskäyrä osa 2

Eli edellisessä kirjoituksessani kävin läpi sitä miten olen käyttänyt alkeellisimpia oppimisen muotoja raha-asioiden hoidossa kuten kopiointia ja vertailua. Tällä kertaa onkin sitten vuorossa kehittyneemmät oppimisasteet ja sitä kuinka olen niihin päässyt sisään.

Kolmas vaihe onkin sitten keräily, jossa etsitään tietoa erinäköisistä lähteistä kuten kirjoista ja blogeista. Itse pitäisin tätä kolmatta vaihetta monimutkaisempana asiana kuin mitä sitä voisi ajatella. Suurin syy tähän on se ettei näiden lähteiden laadun ymmärtäminen ole läheskään aina niin itsestään selvä asia, koska maailma on täynnä sellaistakin tietoa mistä ei ole kenellekään hyötyä vaan lähinnä haittaa. Hyvien tietolähteiden tunnistaminen ei ole yksinkertainen asia vaan se vaatii aika paljon omaa pohdintaa. Tämä oma pohdinta myös vaatii aikaa hyvin paljon, koska tiettyjen tietolähteiden lukeminen saattaa kestää kauan eikä esimerkiksi muutamaa blogikirjoitusta lukemalla vielä pääse sinuiksi kirjoittajan ja hänen neuvojensa järkevyydestä. Pelkkä tietolähteiden ja informaation keräily ei tosin kyllä vie ihmistä yhtään eteenpäin ja itse pystyn hyvin allekirjoittamaan tämän omalta kohdaltani, koska itselläni taisi mennä vuosi hyvää sijoitusaikaa hukkaan silloin, kun ensimmäiset osakkeeni ostin viime vuosikymmenen alkupuolella. Tällöin luin mm. Saarion ja Lindströmien pörssiraamatut ennen minkäänlaisten päätösten tekemistä ja näiden lisäksi myös paria muuta opusta Lontoon murteella. Nämä siis käytännössä ainoastaan osakesijoittamista ajatellen. Tämän alun jälkeen olenkin sitten ostanut palttiarallaa puolisensataa raha-asioista tai muista elämänhallintaan liittyvistä asioista ja olen vieläkin lähinnä keräilyvaiheessa, vaikka suurimmasta osasta kirjoja tuskin enää jo unohtunutta materiaalia etsin. Näistä ylimääräisistä kirjoista tulisi siis päästä eroon, mutta tämä ainut tämänhetkinen ”paheeni” ei ole niin helppo katkaistava.

Itse näkisin olevani juuri tällä hetkellä liikkuvan tuon kolmannen vaiheen lisäksi myös neljännessä joka on käsittelyvaihe, jossa noita kerättyjä oppeja sitten hyödynnetään. Ensimmäinen kirja sijoitusopusten lisäksi jota olen käyttänyt jollain tavalla hyväkseni raha-asoiden hoidossa on ollut Robert Kiyosakin kirja rikas isä, köyhä isä joka vaikutti parilla eri tavalla. Hänellä on myös ollut muita aihepiiristä tehtyjä kirjoja joita olen myös lukenut vuosien aikana. Näistä suurimmat oppini ovat olleet maksa ensin itsellesi ja se ettei sillä ole mitään väliä mitä tienaat mikäli kasvatat kulujasi samaa vauhtia, koska jäljelle jäävä summa menee kuitenkin jopa miinukselle mikäli se ei nolliin jää. Kulujen minimoimisen lisäksi teen itselleni nykyään myös kuukausi- ja vuosibudjetit joissa rahankäyttöäni yritän ennustaa mahdollisimman tarkkaan. Kuitenkin on aina huomioitava ettei varsinkaan kuukausibudjetin teko ole kovin helppoa, koska siitä tulee yleensä aika lailla joustamaton. Mitä taas tulee vuosibudjettiin niin siihen on helpompi pakata hieman joustovaraa.

Itse voisin myös ajatella olevani myös viidennessä oppimisvaiheessa, koska olen oppinut aika lailla säätämään noita kolmannen ja neljännen vaiheen asioita omaan elämääni. Tämä varmasti sen takia, että olen säätänyt noita oppimiani asioita aika lailla vähemmän on enemmän filosofian mukaisiksi eli en kuitenkaan missään määrin suoraan ole kopioinut noita kirjoista ja blogeista oppimiani asioita omaan elämääni vaan pyrin pitämään kaiken mahdollisimman yksinkertaisena. Tästä asiasta voi tietysti olla aika lailla montaa eri mieltä, mutta se on vain minun näkemykseni asiaan. En kuitenkaan missään nimessä ole tätä asiaa täysin sisäistänyt, koska minulla on vielä tälläkin hetkellä selkeästi liikaa tavaraa joista nuo aikaisemmin mainitsemani kirjat ovat vain yksi esimerkki. Minulla on myös turhan paljon kaikkia harrastevälineitä joita en ole ainakaan viimeiseen vuosikymmeneen käyttänyt.

Kuudes vaihe on sitten jo täydellinen elämäntyylin muutos joka tapahtuu omin ehdoin. Tämä on myös se vaihe johon en usko itse ikinä selviäväni. En tosin usko tällaisia ihmisiä olevan kovin monia Suomessa. Enkä nyt tarkoita raha-asioita pelkästään vaan sellaisia ihmisiä jotka ovat onnistuneet luomaan täysin uuden elämäntyylin. Tämä on tietysti jossain määrin myös mahdoton asia huomata, koska asiat eivät ole aina niin kuin miltä ne näyttävät. Tähän kuudenteen vaiheeseen pääseminen sitten vaatiikin jo mitä todennäköisimmin vuosia ja pelkästään omaa ajattelua mikä on ehkä se pahin este siihen pääsemisessä.

Ehkä tässä kaikki tällä kertaa. Palaan muihin asioihin joko sunnuntaina tai sitten vasta vapun tienoilla, koska ajattelin minulla ei ole enää muita päiviä vapaana mediatonta vuorokautta varten ennen ensi kuuta kuin maanantai.

-TT

Omien raha-asioiden oppimiskäyrä osa 1

Kuten edellisessä kirjotuksessa lupasin niin nyt olisi tarkoitus miettiä kuinka olen kaikkien vuosikymmenien saatossa kehittynyt omien raha-asioideni hoidossa ja kuinka sitä voi tutkia käyttämällä oppimiskehikkoa jota yritin viime kirjoituksessa selittää. Tarkoitus on yrittää päästä kriittiseen tarkasteluun, mutta oman tekemisen ollessa kyseessä se ei ole mikään kaikista yksinkertaisin juttu. Ei muuta kuin sitten suoraan asiaan.

Ensimmäinen vaihe on kopiointi ja tämän vaiheen alkujuuret ovat aivan varmasti sellaiset etten niitä itse muista, joten jossain vaiheessa lapsuuttani olen nähnyt joko molempien vanhempien rahankäyttöä tai sitten ainoastaan äitini, koska isäni kuoli ollessani hyvin nuori. Jos pitää sitten arvata kummasta on kyse niin mitä todennäköisimmin olen alkutahdit saanut molemmilta vanhemmiltani. Ehkä radikaalein oivallus mitä asiaa pohtiessani olen huomannut, että käytän tätä menetelmää vieläkin jollain tavalla. En tiedä onko se kovin monelle muulle yllätys, mutta ainakin itselleni se on, sillä olen käyttänyt hyvin paljon aikaa ja jonkin verran myös rahaa optimoidessani omaa elämääni ja opiskellut jo kahdesta kolmeen vuotta sitä kuinka pärjätä mahdollisimman vähällä ja silti juuri nyt huomaan kopioivani äitiäni tietyllä tapaa, vaikka tietysti suurin osa tavastani käyttää ja tienata rahaa onkin hyvin erilainen kuin mitä tämänhetkinen tilanteeni perheessäni. Jotta tämä ei sitten jäisi vain sanahelinäksi niin on varmaan syytä sitten selittää mitä tällä tarkoitan.

Elikkä koko nuoruuteni tilanne isäni kuoleman jälkeen oli sellainen, että olimme kolmistaan veljeni ja äitini kanssa. Me emme ole missään vaiheessa kuitenkaan kärsineet yksinhuoltajaperheelle tyypillisestä rahapulasta mikä johtui käytännössä isäni vakuutusturvasta joka oli hyvin kattava. En ole tietoinen tarkoista yksityiskohdista, mutta tämän turvan ansiosta elimme jo hyvin pienestä lähtien omistusasunnossa joka oli ehkä siihen akoihin normaali neljä huonetta ja keittiö. Käytännössä perheen tulot olivat suurimmaksi osaksi erinäisten vakuutusten ja eläkkeiden ansiosta riittävät normaaliin elintasoon mikä tarkoitti sitä ettemme juurikaan joutuneet pihistelemään ruoasta tai muista elintärkeistä asioista. Käytännössä tämä siis tarkoitti sitä, että kaikki rahat jotka tulivat menivät suunnilleen joka kuukausi. Näiden ansioiden lisäksi äitini kävi sijaishammashoitajana lähellä olevissa kouluissa. En enää muista tarkalleen milloin hän töissä kävi, mutta palttiarallaa ainakin ollessani ala- ja yläasteilla. En muista tarkalleen minkä verran hän oli töissä, mutta palttiarallaa ehkä kolmasosa ajasta. Näiden ansaintatapojen lisäksi perheellämme on ollut vaihteleva määrä nykyisen UPM:n osakkeita jotka isäni sai kai töistä joskus vuonna xx. Nämä osakkeet sitten jakaantuivatkin aikojen saatossa ja olivat parhaimmillaan noin satatonnia Suomen rahassa eli markoissa. Onneksemme sitten saimmekin nämä myytyä juuri vahingossa oikeeseen aikaan, kun tuli tarvetta remontille.

Jos nyt sitten mietitään asiaa siltä kannalta mitä olen mahdollisesti kopioinut niin ensimmäisenä tulee mieleen tuo osa-aikatyö jota käytännössä teen säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämän ”työn” tekemisen aloitin ollessani 17-vuotias ja se oli ensimmäinen säännöllisempi tapa tienata rahaa itselleen. Toisaalta on muistettava ettei äitini tehnyt kyseistä asiaa tarvitakseen rahaa, joten siinä on selkeä eroavaisuutta allekirjoittaneen nykypäivään. Tämä muutos tapahtui allekirjoittaneen kohdalla kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen olen elättänyt itseni lähinnä jo tuolla 17-vuotiaana hankitulla ”työllä”. Tällä hetkellä voisin olla oikein säästelisäästi eläessäni pari vuotta vapaalla, mutta siinä tapauksessa olisin taas sen jälkeen persaukinen ja koko rumba alkaisi alusta. Kuluttamiseni on ollut lukuunottamatta paria viime vuotta sitä ettei rahaa ole menojen jälkeen ollut yhtään ylimääräistä ja tämäkin asia oli kopioitu mitä ilmeisimmin äidiltäni joka tosin on vieläkin siinä tilanteessa ettei ylimääräistä jää terveydenhoitokulujen kasvaessa jatkuvasti. Omien ylimääräisten rahojen meno osakesijoituksiin on mitä ilmeisimmin ainakin osittain perua jo aikaisemmin mainituista perheen UPM:n osakkeista. Näissä tuli hyvin ilmi korolle korkoa ilmiön vaikutus ja varmasti saikin sitten allekirjoittaneeseen iskostettua myös tämän sijoitusmuodon hyvät puolet. Myönnettäköön nyt kuitenkin heti alkuun etten ole saanut osakkeitani tai rahojani näihin nykysijoituksiini mistään vaan olen hankkinut ne itse säästämällä. Opiskelin myös varmaan vuoden verran sijoittamista, joten sitä ei voi pitää suorana kopiointina, mutta siitä lisää myöhemmässä vaiheessa, koska se ei koske varsinaisesti tätä oppimisvaihetta.

Vertailukohtia itselläni ei tietysti ehkä ihan nuoruudessani hirveästi ollut, koska raha ei oikeastaan ollut mikään mielenkiinnon kohde kovin aikaisin. Olin itse huomattavan paljon enemmän makean perään nuorempana ja siitä olikin sitten jatkuvat vierailut hammaslääkärissä. Vertailu raha-asioitten hoidossa on tapahtunut sitten hieman vanhemmalla iällä, koska hyvin nuorena uskoin rahan ”kasvavan puissa”. Tämä ei tietystikään pidä paikkaansa, joten ehkä joskus teini-iän jälkeen aloin havainnoimaan tätä puolta. Tätä vertailuosuutta on ehkä hyvin vaikea havainnoida, koska se tapahtuu aika lailla kuitenkin automaattisesti. Parin kaverini isät kuitenkin olivat niin sanotuissa matkahommissa usein poissa kotoa ja sitä olen mahdollisesti vertaillut jollain tavalla äitiini joka oli kotona silloin, kun sitä eniten tarvitsimme. Kulutusvertailusta ehkä sen verran, etten ole juurikaan huomannut lähimmäisten kavereideni ikinä juurikaan säästäneen, joten ehkä kulutustottumuksia on tullut vertailtua hyvin vähän. Mitä taas tulee sijoittamiseen niin lähipiirini sijoituksiin en ole juuri huomiotani kiinnittänyt, joten vertailupohjaa osakesijoittamista lukuunottamatta ei minulla ole koskaan ollut.

Ehkä tässä kaikki näistä kahdesta ensimmäisestä vaiheesta. Seuraava kirjoitus jatkaa siitä mihin tämä jäi aihepiirin ympäriltä. Kommentointia voi harjoittaa tästäkin aihepiiristä, joten sana on vapaa.

-TT

Yksilöllisestä oppimisesta

Jos haluaa muuttaa omaa elämäntapaansa niin on hyvä rekisteröidä myös tapa kuinka ihmiset oppivat ja se on jokaisella hyvin yksilöllinen. Keskimäärin koulutusjärjestelmämme vertaa oppimistamme suoraan käytettyihin tuntimääriin ja lähestulkoon mestarin rajana pidetään klassista kymmenentuhannen tunnin rajaa jolloin ihmisestä voi tulla huippu omalla alallaan. Jos sitten mietitään kuinka pitkä aika se on niin vuosi ei riitä vaikka tekisi jotain 24/7. Tämä on muutenkin mahdotonta, joten parempi olisi ehkä todeta tämän ajan olevan vaikka 5 tuntia päivässä 2000 päivää joka on palttiarallaa vajaa kuusi vuotta mitä ei tehdä tietystikään järjestelmän kautta vaan se vaatii omaehtoista toimintaa erittäin paljon. Ilman tiettyä määrää harjoitus on kuitenkin mahdotonta tulla hyväksi tai erinomaiseksi kyvyksi.Yksilöllisempi tapa jakaa oppiminen voidaan tehdä toisellakin tavalla ja se voidaan jakaa kuuteen eri asteeseen:

1. Kopiointi
2. Vertailu
3. Keräily
4. Käsittely
5. Koordinointi
6. Luonti

Kopiointi on alkeellisin ja ylivoimaisesti kaikista vaarallisin tapa oppia asioita ja monissa tärkeissäkin jutuissa saattaa olla sellainen tilanne, että tämä on ainut menetelmä jolla ihminen oman oppimisensa hoitaa. Tällöin poimitaan omasta ympäristöstä tapoja tehdä jokin asia miettimättä sen enempää tapojen hyvyyttä vai huonoutta. Tämä on myös tapa jolla pikkulapset reagoivat silloin, kun heillä ei ole mitään mahdollisuuttakaan ajatella vielä omilla aivoillaan. Tämä tapa on kuitenkin luonnollisin ja siksi olisi parempi itse toimia positiivisena roolimallina niille, jotka mahdollisesti sinua kunnioittavat ja sinusta ottavat oppia. Tämä tapa on kyllä jossain määrin jopa pakollinen ihmiselle, koska aivokapasiteettimme rajat tulevat vastaan jossain vaiheessa.

Vertaillessa ihminen ehtii jo havahtumaan siihen ettei ole olemassa ainoastaan yhtä tapaa tehdä asiat vaan niitä on monia. On kuitenkin huomattava, että vertailu ei itsessään kuitenkaan sisällä vielä minkäänlaista kriittistä ajattelua. Nämä kaksi ensimmäistä tapaa oppia ovat molemmat hyvin alttiita ulkopuolisille vaikutteille eivätkä itsessään juurikaan paranna omaa kriittistä ajattelutapaa ja sen myötä oppimista ajattelemalla omilla aivoilla.

Keräily onkin sitten jo hieman edistyneempi tapa päästä eteenpäin, sillä se vaatii jo jonkin verran myös omaa aktiivisuutta. Keräilyssä ihminen aktiivisesti etsii eri tapoja tehdä jokin asia. Tämä tapahtuu erilaisia tietolähteitä etsimällä. Näitä voivat olla kirjat, blogit, jne. Kolmatta vaihetta voi vaikka kuvata ihmisen etsimässä tietoa siitä mitä eri osia moottoreista löytyy.

Käsittelyvaiheessa hyödynnetäänkin sitten noita kolmannessa vaiheessa keräiltyjä tapoja tehdä asioita ja aletaan hyödyntää niitä jokapäiväisessä elämässä. Tämä neljäs vaihe on yleensä jo sellainen ettei suurin osa ihmisistä tule sitä ikinä hyödyntämään vaan viimeistään kolmas vaihe on jo se viimeinen. Neljännessäkin vaiheessa yleensä ollaan vielä suhteellisen alkeellisella tasolla, vaikka kolmanneessa vaiheessa keräiltyjä tapoja käytetäänkin jo silloin tällöin jokapäiväisessä elämässä. Jos nyt sitten mietiään jatkoa noille kolmannessa vaiheessa esitetyille moottorien osille niin neljännessä vaiheessa voidaan kuvata sitä miten nuo eri osat moottoreissa toimiva ja kuinka ne yhdessä muodostavat toimivan moottorin.

Viidennessä vaiheessa ihminen pystyykin jo koordinoimaan ja kehittämään eri vinkkejä päästäkseen tiettyihin tavoitteisiin. Viides vaihe on niin sanottu elämäntyylin suunnitteluvaihe eli tällöin muutetaan kaikki opittu elämäntyyliksi, jossa on tietyt periaatteet joita noudatetaan suunnitelmien mukaisesti. Itse seilailen tällä hetkellä neljännen ja viidennen vaiheen välimaastossa raha-asioiden suhteen. Kuitenkin on tyypillistä, että joissakin asioissa mennään alkuvaiheissakin ja tämähän johtuu jo ihmisen tiedonkäsityskyvyn rajallisuudesta.

Viimeisessä kuudennessa vaiheessa ihminen pystyy itse luomaan uusia malleja tehdä asioita ja silloin ihminen taas palaa perusasioiden äärelle ja näiden luomiseen ei sitten tarvitakaan suurempaa ajan- tai rahankäyttöä vaan asiat onnistuvat itsestään. Tässä viimeisessä vaiheessa näyttää siltä, että ihminen kopioi niin sanottuja ammattilaisia, mutta silloin ihminen ei kopioi mitä muut tekevät vaan on sellainen kuin nämä ammattilaiset. Jos tätä viimeistä konseptia on vaikea käsittää niin se on ymmärrettävää, koska se tarkoittaa käytännössä ihmisessä tapahtuvaa sisäistä muutosta enemmän kuin sitä tekemistä joka ulkopuolisille saattaa näyttää muiden seuraamiselta.

Seuraavassa kirjoituksessani on tarkoitus hieman käydä läpi tätä prosessia omalta kohdaltani ja siitä miten hyvin tai huonosti olen onnistunut muuttamaan omia tapojani käyttää rahaa ja kuinka olen tähän asti päässyt eteenpäin. Tätä niin sanottua oppimiskehystä voi käyttää aika lailla kaikkeen mahdolliseen, mutta itselleni tutuin raha-asiat ovat kuitenkin selkeimmät selittää. Ensi viikolla siis jatketaan samasta aiheesta.

Affecto-analyysi

Analyysiharjoitukset jatkuvat ja tällä kertaa vuorossa on Affecto.

Affecto tuottaa tiedonhallinnan infrastruktuuria, tiedon käytettävyyden parantaminen, verkkopalvelusovellukset ja liiketoimintaprosessien optimointia. Lisäksi se tuottaa monille eri sektoreille kuten työttömyyskassoille, ammattiliitoille, lääkelogistiikkaan ja satamapalveluille.

Liikevaihdon kehitys vuodesta 2003 lähtien. (Milj. €)

2003, 17,8

2004, 26,7

2005, 46,7

2006, 50,2

2007, 97,5

2008, 131,6

2009, 103,

2010, 114,

2011, 127,3

2012, 133,4

Keskimääräinen liikevaihdon kasvu on ollut 22.3% vuosittain ja kuten noista liikevaihtoluvuista näkee niin vuodet 2007 ja 2008 ovat olleet huikean kasvun aikaa josta ollaan sitten palauduttu normaaliuralle. Vaikka nuo vuodet olivat myös orgaanisen kasvun aikaa niin myös pari suurempaa yrityskauppaa olivat myötävaikuttamassa yrityksen kasvuun. Näiden vuosien jälkeen vuonna 2009 tuli selkeää takapakkia kasvun suhteen, mutta sen jälkeen on palattu noin kymmenen prosentin kasvun paikkeille vuodesta riippuen.

Konsernin liiketoiminta jakautui vuonna 2012 (2011) seuraavalla tavalla:

Liikevaihto maantieteellisten alueiden mukaan vuonna 2012 (2011):

Suomi 39.3% (39.5%)

Norja 20.4% (21.8%)

Ruotsi 18.0% (16.9%)

Tanska 12.0% (11.1%)

Baltia 12.5% (12.7%)

Muut -2.2% (-2.0%)

Tämä viimeinen miinusmerkkinen liikevaihtoerä on ainakin minulle hämärän peitossa enkä löytänyt siitä suoraa mainintaa Affecton tilinpäätöksestä vuodelta 2012. Kyseessä on sen verran pieni osa liikevaihdosta ettei sitä voi pitää kovin merkittävänä kokonaisuuden kannalta. Kaiken kaikkiaan Suomen osuus liikevaihdosta on vielä turhan suuri, mutta se tulee mitä ilmeisimmin pienenemään tulevina vuosina. Varsinkin Tanskassa liikevaihto kasvoi nopeasti viimeisellä neljänneksellä. Tulevaisuus on sumea tällä hetkellä ainakin allekirjoittaneelle, joten en osaa sanoa siitä paljon mitään. Viime aikoina yritys on pystynyt kasvamaan hieman orgaanisesti markkinoiden mukana pohjoismaissa mikä on tietysti ihan hyvä asia. Uskon Suomen osuuden laskevan pikkuhiljaa alemmaksi.

Osakekohtaisen tuloksen kehitys:

2003, 0.03€

2004, 0.30€

2005, 0.25€

2006, 0.16€

2007, 0.38€

2008, 0.40€

2009, -0.33€

2010, 0.05€

2011, 0.25€

2012, 0.36€

AVG, 0.185€

Osakekohtaisen tuloksen keskimääräinen kasvu kymmenessä vuodessa on ollut noin 28.2% mikä on ollut suurempi kuin keskimääräinen liikevaihdon kasvu. En kuitenkaan laittaisin tälle kovin suurta painoarvoa, koska 2003 on ollut selkeästi pienempi tulos kuin jo seuraavana vuonna, joten jos miettii tuloksentekokykyä ja sen kasvattamista sehän ei missään nimessä ole vuoden 2004 jälkeen kasvanut kovin paljoa. Affecto on myös niin sanottu jälkisyklinen osake jonka tulos liikkuu normaalin talouskehityksen jäljessä eli, kun muiden yritysten tulos on alkanut jo nousta tai laskea niin sen tulos seuraa vuoden pari perässä talouskasvua. Mitä ilmeisimmin ainakin tämä vuosi vielä kasvattaa yrityksen tulosta, mutta seuraavista kahdesta vuodesta voidaan mitä ilmeisimmin taas odotella vaikeita. En tosin usko yhtä pahaan tulosromahdukseen tällä kertaa kuin vuonna 2009, joten nollatulos on varmasti lähempänä totuutta. Seuraavien kymmenen vuoden aikana uskoisin keskimääräisen tuloksen olevan jonkin verran korkeampi kuin edellisen kymmenen vuoden aikana eli jotain 25:n sentin luokkaa.

Osinkohistoria:

2003, 0.00€

2004, 0.00€

2005, 0.10€

2006, 0.10€

2007, 0.16€

2008, 0.14€

2009, 0.06€

2010, 0.06€

2011, 0.11€

2012, 0.16€

AVG, 0.09€

Keskimääräinen osinkojen kasvu on ollut viimeisen kahdeksan vuoden aikana 6% mikä on ihan kohtuullinen saavutus. Jos vertaa tätä tuloskasvuun niin aika lailla kyseessä on samanlainen saavutus tällä ajanjaksolla eli osingonmaksukyky ei ole vaarantunut näiden vuosien aikana. Se näkyy myös yhtiön nettovelkaisuusasteesta joka on lähestymässä nollaa tämän vuoden aikana ilman yritysostoja.

Johtoporras:

Ensiksi on mainittava se etten pidä siitä ettei yrityksen nettisivuilta löydy kunnolla informaatiota johtoryhmän työurasta vaan sen joutuu etsimään muista lähteistä. Toimitusjohtaja Eloholma on ollut mukana vuodesta 2006, joten kädenjälki on varmasti näkynyt jo jonkin aikaa yrityksessä. Muut nimet eivät sitten olekaan minulle muutenkaan aikaisemmilta ajoilta tuttuja, joten heistä on vaikea sanoa yhtään mitään. Suurin osa johtoportaasta on tosin ollut aika pitkään mukana yrityksessä, joten pitkäjänteisyyttä ainakin riittää. Myös sisäpiirin omistus on normaalia suurempi johtuen lähinnä hallituksen puheenjohtajan Cantellin yli 10%:n omistusosuudesta sijoitusyhtiön kautta. Myös toimitusjohtajalla ja suurella osalla muista johtoryhmän jäsenistä on merkittävät osakeomistukset lähipiirinsä kautta eli mitä todennäköisimmin kyseessä on sijoitusyhtiö Affecto Management joka omistaa vajaa neljä prosenttia koko yrityksestä.

Lyhyt SWOT-analyysi Affectossta

Strengths:

Affecton vakavaraisuus on hyvällä kantilla, vaikka taseessa liikearvon määrä on suuri eli sillä on varaa ainakin pienin yritysostoin parantaa tulosta. Lisäksi se pystyy kasvamaan myös orgaanisesti mikä on hyvä asia. Yritys ei myöskään ole riippuvainen missään nimessä ainoastaan yhdestä isosta asiakkaasta vaan sillä on monia pienempiä sopimuksia mikä pienentää radikaalin liiketoiminnan muutoksen riskiä. Tämä riippumattomuus tietystä asiakkaasta nostaa yrityksen kilpailukykyä.

Weaknesses:

Ruotsin liiketoiminta on ollut jo pidempään heikko lenkki yrityksessä ja sitä se on vieläkin, vaikka mitä ilmeisimmin siellä mennään koko ajan parempaan suuntaan. Pienen koon voi tietysti myös nähdä heikkoutena, sillä tapellessa isoja nimiä vastaan on myös hintakilpailu kovaa.

Opportunities:

Yrityksen taloudellinen tilanne on hyvä mikä mahdollistaa ainakin maltilliset yritysostot. Big Data-ratkaisut ovat myös yksi iso mahdollisuus, koska se kasvattaa yrityksen BI-ratkaisujen myyntiä. Tätä voi myös pitää jonkinlaisena suurtrendinä, mutta itse en ainakaan sitä vielä megatrendiksi kutsuisi.

Threats:

Kun osakkeen markkina-arvo on noin kahdeksankymmentä miljoonaa Euroa ja yrityksen liikearvo taseessa on seitsemänkymmentäneljä miljoonaa voidaan tämän mahdollisen liikearvon alaskirjauksen aiheuttavan osakekurssin isomman niiauksen. En tosin tiedä paljon tästä liikearvosta on ”höttöä”. Tämä ”höttö” vaikuttaa myös oman pääoman tuottoon joka on kymmenen prosentin paikkeilla. Tämä sitten taas vaikeuttaa yrityksen kilpailuedun määrittämistä, koska sitä ei ainakaan suoraan oman pääoman tuotosta näe. Palkkainflaation kiihtyminen hyvinä aikoina on myös jonkinlainen riski työvoimakustannusten ollessa suurin kustannuserä.

Loppusanat:

Affecton tuloskehitys heittelee jonkin verran mikä vaikeuttaa arvonmääritystä huomattavasti. Taseessa on mielestäni pakosti jonkinverran höttöä mikä voi alaskirjausten tullessa ajankohtaisiksi aiheuttaa kurssin nopean laskun. Itse yrityksen olemassaololle en sitä näe suurena uhkana vaan ehkä pikemminkin mahdollisuutena mitä tulee ostopaikkoihin. Oma konservatiivinen arvioni yrityksen arvosta voisi olla jotain 2.50€:n luokkaa ja turvaväli huomioon ottaen yritystä voisi alkaa ostaa parin Euron tuntumasta. Tähän on tällä hetkellä hyvin pitkä matka, mutta yrityksen jälkisyklisyys saattaa hämätä sijoittajia ja siksi tulevien vuosien tulosarviot voivat olla liian positiivisia. Voi tietysti hyvinkin olla, että olen täysin väärässä. Tulevaisuus tulee sitten näyttämään missä mennään.

Kiitoksia mielenkiinnosta. Muistakaa ettei kyseinen analyysi edusta absoluuttista totuutta eikä sen takia kannata sijoittaa vaan tehdä omat johtopäätökset ja analysoida itse uudelleen. Kuitenkin näistäkin riveistä varmasti löytyy totuuden siementä ja se pitää osata sieltä suodattaa. Näitä analyyseja tulee varmaan enemmänkin lähiaikoina, koska uskon selkeän tasokorjauksen olevan jo menossa mitä osakekursseihin tulee, joten te joita nämä eivät kiinnosta niin älkää tuskastuko.

- TT

Sijoittaminen pyhällä hengellä

Vaikka itse pidänkin varsinkin roomalaiskatollista kirkkoa ehkä maailmanhistorian suurimpana varkaana niin kyse ei tällä kertaa ole siitä vaan kuinka monet sijoittavat hyvin vähällä informaatiolla tai oikeastaan olemattomalla mikä sitten saattaa näkyä erinäköisinä paniikkiratkaisuina tai käsittämättöminä sijoituksina WinCapitan kaltaisiin huijauksiin. Tällainen toivotaan toivotaan tapa sijoittamiselle johtaa pahimmassa tapauksessa suuriin rahavaikeuksiin eikä missään nimessä ole suositeltavaa.

”Inspiraatio” tähän kirjoitukseen on tullut minulle, koska aika monet kavereistani tietävät minun kirjoittavan tällaista blogia ja tekevän myös itse sijoitukseni ja sen ansiosta saankin sitten itse monenlaisia kysymyksiä koskien joko mahdollisia tulevia sijoituksia tai jo tehtyjä. Vaikka vastaankin ihan mielelläni näihin kysymyksiin niin muistan kyllä aina korostaa näiden omien vastauksieni olevan mielipiteitä eikä missään nimessä suosituksia enkä varsinkaan halua vastata niihin kysymyksiin jotka ovat suunnilleen seuraavia: ”Pitäisikö minun myydä x-yrityksen osakkeet” tai ”Kannattaako nyt ostaa juuri yrityksen x-osakkeita? Itse en halua todellakaan ottaa minkäänlaista henkistä vastuuta vastaamalla näihin kysymyksiin, joten lähestulkoon jokainen vastaus on aina ”En osaa sanoa, koska jokaisen tilanne on erilainen” Se mikä näissä kyselyissä enemmän itseasiassa hämmästyttää on kuinka vähillä tiedoilla monet jopa hyvinkin yritysmaailmassa menestyneet voivat sijoittaa ja jopa perin tärkeät perustiedot kuten mitä osakkeen splittaus, jne tarkoittavat. Myös viime aikojen jakautumisuutiset ovat saaneet kysymyksiä aikaiseksi ja näihinkään ei tietysti ole yksiselitteistä vastausta vaikka niin mielelläni sellaisia antaisin. Perustietojen puuttuminen on ainakin mielestäni sellainen asia ettei kannattaisi sillä tietomäärällä välttämättä sijoittaa ollenkaan vaan olisi hyvin tärkeää opetella ensin perusasiat. Nämä perusasiat eivät missään mielessä ole mitään hyvin vaikeasti ymmärrettävää rakettitiedettä vaan jopa keskimääräisellä älykkyydellä varustettu ihminen pystyy helposti ne tajuamaan. Näiden opiskeluun ei myöskään mene kovin pitkään vaan ne on hetkessä opittu ja on myös syytä muistaa ettei sijoittamisessa edes vuosi ole välttämättä kovin pitkä aika mikäli tässä tiedonhankinnassa menee pidempään.

Jos sitten miettii ihan niitä perusasioita jotka olisi hyvä tietää sijoittaessaan niin se ettei sijoita niitä rahoja joita ei ole varaa hävitä on se ensimmäinen sääntö ainakin allekirjoittaneelle. Tämäkään asia ei tietysti ole aivan yksinkertainen, joten jokaisen on itse mietittävä minkä osan tuloistaan tai varoistaan on varaa hävitä. Toinen yhtä tärkeä sääntö on sijoitushorisontti jonka on parempi ainakin osakkeisiin sijoittavalle olla vuosikymmeniä. Lyhyemmän aikavälin sijoituksia ei sitten niihin sijoittaessa ole vaan kyse on spekulaatiosta. Tästä sijoitushorisontin hämärtymisestä on ainakin seuraava kysymys allekirjoittaneelle: ”kannattaako x-yrityksen osakkeet myydä lapsen salkusta pois, kun ne on juuri sinne ostettu”. Voi tietysti olla, että jotkut osakkeet on ostettu kalliilla, mutta horisontin ollessa hyvin pitkä on mielestäni turha enää oston jälkeen muuttaa mieltään, kun ei ole mitään olennaista tapahtunut yrityksessä. Tämän lisäksi olisi hyvä ymmärtää sijoittamansa kohteen ansaintamekanismi eli miten tämä kohden tekee rahaa sinne viivan päälle ja sen lisäksi olisi hyvä pystyä laskemaan ainakin jonkinlainen arvo investoinnilleen eli onko sijoituskohteen hinta kohdallaan. Tässä asiassa varsinkin osakkeiden kohdalla on muistettava, että paljon laskeneet osakkeet eivät ole välttämättä halpoja ja paljon nousseet kalliita vaan kyse on ennen kaikkea hinnan suhteesta tuloksentekokykyyn. Eivät nämäkään asiat tietysti ole kovin yksinkertaisia ja viisaammatkin monesti erehtyvät, mutta kuitenkin todennäköisyys onnistuneille sijoituksille paranee kun viitsii edes vähän paneutua asiaan. Toisaalta on muistettava tuurin osuus mikä parhaimmassa tai pahimmassa tapauksessa vaikuttaa niin paljon ettei taidot vaikuta lopputulokseen. Tämän tuurikomponentin takia on parempi muistaa hajautus sijoittamisessa eli ei kaikkia munia yhteen koriin eikä ajallista hajauttamistakaan saa unohtaa.

Kaiken kaikkiaan tämän viestin voisi tiivistää ettei kannata sijoittaa itse mikäli ei viitsi ottaa perustiedoista selvää ja sen näiden selvittämisen jälkeen sitten tehdä ITSE päätökset eikä kuunnella niitä jotka eivät omaa tilannettasi tiedä yhtä hyvin. Tuurilla on hyvin suuri osuus lyhyellä tähtäimellä, joten vaikka sillä pyhällä hengellä hetken osuukin sijoitukset kohdalleen niin pidemmällä tähtäimellä kostautuu turhat luulot ja tietämättömyys. Tästä paasauksesta huolimatta toivon kaikille onnistuneita sijoituksia. Mitään takuuta ei hyville neuvoillekaan voi antaa, koska aina voi sattua jotain arvaamatonta.

Hyvää viikkoa kaikille!

- TT

Kannattaako yhtiökokouksissa käydä?

Kuten monesti aiemmissakin kirjoituksissa olen maininnut niin maailma ei ole niin mustavalkoinen paikka, että olisi vain yksi ainut oikea kanta asiaan ja muut olisivat vääriä. Yhtiökokoukset kuuluvat myös tähän kategoriaan ja ainakin itselleni vastaus vaihtelee tapauskohtaisesti. Olen viimeisen viikon aikana ollut kahdessa kokouksessa ja toinen niistä oli hyvin hyödyllinen ja toinen olis sitten pitkälti ajan haaskausta. Tässä kirjoituksessa ajattelin lähinnä kertoa omista kokemuksistani ja mielipiteeni asiaan.

Perusperiaatehan on se, että kaikilla yhtiön osakkeenomistajilla on oikeus osallistua yhtiökokouksiin riippumatta siitä kuinka monta osaketta löytyy salkusta. Kutsut yhtiökokouksiin ovat joko yhtiön nettisivuilla tai sitten suuremmissa sanomalehdissä. Muitakin vaihtoehtoja on varmasti olemassa, mutta en ole näihin törmännyt ainakaan muistaakseni. Käytännössä tämä osallistuminen tarkoittaa myös äänestämis- ja puhemahdollisuutta joista hieman enemmän kohtapuoliin. Yhtiökokouksen kestot vaihtelevat suuresti ja myös kokoustajien määrä vaikuttaa hyvin paljon ainakin yhtiökokousten kestoon omien kokemuksieni mukaan. Yhtiökokoukset järjestetään normaalisti jossain yrityksen kotipaikan lähistöllä sijaitsevassa sopivassa tilassa. Tämän tilan suuruus on verrannollinen väkimäärään ja tiistaina olin Finlandia-talolla ja viime viikolla olin pörssitalolla PKC Groupin vastaavassa tapahtumassa. Näillä tapahtumilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä ja Fortumin kokous kesti aika lailla pidempään kuin PKC Groupin. Nämä kokemukset eivät ole ainuita vaan olen ollut jo aiemminkin vastaavissa, mutta lukuunottamatta PKC:n kokousta viime vuonna niistä on sen verran aikaa ettei hyviä muistikuvia ole jäänyt. Näistä tämän vuoden kokemuksista ja mahdollisista muista muistikuvista lisää seuraavassa kappaleessa.

Käytännössä yhtiökokouksissa käydään yleensä läpi mennytä vuotta ja riippuen eri asioista yleensä äänessä ovat jossain vaiheessa sekä hallituksen puheenjohtaja että yrityksen toimitusjohtaja ja joskus harvemmin joku muukin. Tämän lisäksi yhtiökokouksen asialistalla oleviin asioihin on osakkeenomistajilla olemassa mahdollisuus osallistua keskusteluun pyytämällä puheenvuoroja kustakin eri asiasta ja näitä myös käytetään tai ollaan käyttämättä. Mitä isompi yritys niin sitä enemmän löytyy aina ihmisiä joilla tätä asiaa on joko yrityksen hallitukselle tai toimitusjohtajalle. PKC Groupin kokouksessa näitä muiden osakkeenomistajien puheenvuoroja ei tainnut juurikaan olla mikä nopeutti kokouksen läpikäyntiä huomattavasti. Fortumin kokous taas oli päinvastainen esimerkki ja tämä kysely- ja kommentointiosuus oli käsittämättömän pitkä ja hermoja repivä. Se mikä tekee tällaisesta tilaisuudesta hermoja repivän on eräät herrasmiehet jotka yksinkertaaisesti vain tykkäävät liikaa omasta äänestään ja joiden on sitten pakko saada puheenvuoronsa, jotta voivat joko pönkittää omaa egoaan tai sitten he vain eivät yksinkertaisesti aina ymmärrä ettei niitä samoja kysymyksiä joihin toimitusjohtaja on jo vastannut tarvitse kysyä montaa kertaa uudelleen. Vaikka vastaukset saattavat hieman vaihdellakin sanallisesti on niiden sisältö aika pitkälti sama. En usko tämän olevan kovinkaan suuri ongelma pienempien kokousten kannalta eikä näin käynyt PKC:n yhtiökokouksessakaan. Parhaimmillaan nämä ihmiset sitten haluavat vielä äänestyksen, vaikka on selvää ettei heidän ehdotuksillaan ole mitään toivoa läpimenosta. Yksi herra ei edes ymmärtänyt ettei asioista tarvitse äänestää sen takia, että valtiolla on yli puolet yhtiökokouksen äänistä eikä silloin muiden äänillä ole minkäänlaista vaikutusta asiaan. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan pidä sitä pahana, että johtoryhmälle esitetään kysymyksiä ja monesti niistä oppiikin lisää vaan kyse on ihmisten ajan tuhlaamisesta näiden kysymysten tapahtuessa yhä uudelleen. Fortumin yhtiökokouskin olisi kestänyt ainakin tunnin vähemmän ilman tätä ”kiusantekoa” ja silti oltaisiin saatu sama informaatio. Mitä ilmeisimmin nämä samat herrat osallistuvat myös muiden isompien yritysten kokouksiin ja silloin sama sirkus käynnistyy uudelleen. Kannattaa varautua siihen mikäli näihin olette menossa. Ehdottomasti tärkeimpänä asiana yhtiökokousten suhteen pidän toimitusjohtajan katsausta menneeseen vuoteen ja sitä kannattaa kyllä mennä mielestäni kuuntelemaan. En ole ihan varma voisiko näitä yhtiökokouksia katsoa myös Webcastina yritysten nettisivuilta. Jos jollakin on tietoa niin valaiskaa ihmeessä meitä kaikkia. Tämä tapa nimittäin karsisi aika lailla näiden aikaterroristien tekemää vahinkoa, kun voisi ensimmäisten muutaman kysyjän jälkeen keskittyä muihin asioihin ja koska nämä kysyjät on suhteellisen helppo muistaa jo naamaltaankin. En tiedä menenkö vielä Fortumin yhtiökokoukseen, mutta mikäli menen niin etsin sellaisen paikan josta kehtaa lähteä kesken tämän ”kyselyshown” aikana. Sama taitaa päteä myös muihin isoihin yrityksiin. PKC:n kokouksesta vielä sen verran, että toimitusjohtaja veti hyvän katsauksen jota oli ilo kuunnella ja siitä saikin uutta informaatiota lisää. Myös ihmisten eleistä saa jonkin verran informaatiota siitä miten yrityksellä menee.

Virallisen yhtiökokouksen jälkeen on sitten vielä yleensä aina ollut kahvitilaisuus, jossa pääsee keskustelemaan muiden osakkeenomistajien kanssa ja jos oikein hyvä tuuri niin myös johdon kanssa. Isoissa yhtiökokouksissa on tietysti hyvin vaikea päästä johdon juttusille, mutta pienemmissä tämä taas on mahdollista. PKC:n kokouksessa juttelin parin johtoryhmäläisen kanssa niitä näitä mikä oli ihan mielenkiintoinen tilaisuus. Herrat eivät olleet yhtään töykeitä vaan sain jutella heidän kanssaan kymmenisen minuuttia. Fortumilla en nähnyt johtoa ollenkaan enää virallisen osuuden jälkeen, mutta minulla alkoikin olla jo kiire kokouksen venymisen vuoksi enkä heitä yrittänyt löytääkään. PKC:n kahvittelutilaisuus oli vielä niin pienessä tilassa, että siinä kuuli pakostikin ihmisten juttuja ja ainakin Suutari ehti todeta nykyisen toimitusjohtajan olevan parempi vaihtoehto kuin mitä hän itse olisi tähän tilanteeseen. Tämä on tietysti kuulopuhetta, joten en tietystikään suosittele ketään tätä uskomaan vaan ehkä olen vain kuullut omiani. Tarjoilut olivat myös hieman paremmat kuin Fortumilla missä oli joku kakkupala kahvin kanssa ja jokin konvehti. PKC:lla sai parin kakun lisäksi myös hieman pikkusuolaista kahvin kanssa. Teetä oli myös molemmissa tarjolla. Muiden yhtiökokousten tarjoiluista en osaa sanoa, mutta epäilisin pienemmillä yrityksillä olevan paremmat edellytykset tarjota pienemmälle väkijoukolle paremmat eväät.

Sen verran vielä kommentoisin ettei pienien osakemäärien ollessa kyseessä kovin kaukaa näihin kokouksiin kannata tulla niiden informaation ja pikkusuolaisten takia, koska vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat. Entäs muiden ihmisten kokemukset vastaavista tilaisuuksista? Tässä kaikki tällä kertaa.

-TT

Velattomuudesta

Tällä kertaa on tarkoitus keskittyä kirjoittamaan velattomuudesta ja velasta pelkästään henkilökohtaisella tasolla, koska aihepiiri on sen verran laaja ettei muiden yksiköiden kuten yritysten tai valtioiden mukaan ottaminen ole oikein mahdollista yhteen kirjoitukseen enkä muutenkaan voi pitää itseäni mitenkään suurempana asiantuntijana mitä tähän aihepiiriin tulee. Yksityisellä ihmisellä velka kuten rahakin on hyvä renki, mutta hyvin huono isäntä ja näistä eri puolista on tarkoitus nyt kirjoittaa.

Henkilökohtaisella tasolla en ole koko elämäni aikana kärsinyt kovin suuresta velkaantumisesta ja suurimmat yksittäiset velkani ovat tainneet olla noin tuhannen Euron luottokorttivelat muutama vuosi sitten. En siis voi väittää ymmärtäväni mitä tarkoittaa esimerkiksi parinkymmenen vuoden asuntovelka ihmiseen psykologisesti. Sen sijaan matemaattisesti pystyn hyvin helposti laskemaan kuinka suuri osa siitä syntyy itseasiassa koroista. Parinkymmenen vuoden asuntolaina ainakin allekirjoittaaneelle tuntuu mahdottomalta ajatukselta ja tämä taas johtuu aika lailla siltä ettei missään vaiheessa elämääni ole tullut sellaista hetkeä joka olisi vaatinut tällaisen panostuksen tekemistä. Joku voi tietysti pitää allekirjoittanutta onnekkaana, mutta ehkä jokaisen on sitten parempi käsittää tämän ”onnekkuuteni” syntyneen isäni kuolemasta ollessani hyvin nuori ja tämä taas ainakin allekirjoittaneelle tarkoittaa sitä, että olisin mielelläni ottanut toisenlaisen kohtalon vastaan. Tästä asiasta en oikeastaan halua blogini puitteissa enempää kirjoittaa vaan se on jo sitten yksityisasia. Henkilökohtaisella tasolla velattomuus edustaa minulle vapautta tehdä valintoja joita eivät kaikki velkaiset voi harkita. Omalla tahollani tämä sisältää mm. harrastukseni jota voin tehdä ”työnä” ja tienata vähemmän rahaa vähemmillä työtunneilla mitä monet muut. Tämä myös tarkoittaa mahdollisuutta lähteä pidemmälle reissulle ulkomaille mikäli yhtäkkiä matkakärpänen puree. Tämän lisäksi omaan myös mahdollisuuden lähteä vaikka työkeikalle ulkomaille, koska ”työni” ajankohdat voin aika lailla päättää myös itse tiettyjen rajaehtojen vallitessa kuten kuukauden varoajalla. Pystyn kuitenkin itse tiedostamaan ettei tällainen elämä tietystikään sovi kaikille vaan monesti se kohtuukokoinen asuntolaina on vaan se paras vaihtoehto ja se on tietysti ihan normaalielämää. Tällaisena niin sanottuna poikkeustapauksena sitä vaan on monesti hyvin vaikeaa tajuta. Toisaalta myös monille muille tällainen elintapa on vaikea sisäistää. Uskon myös hyvin selkeästi, että pelkkä velattomuus ei riitä mitenkään parempaa elämään vaan se on vain yksi osa-alue raha-asioissa ja tähtäimeni onkin päästä taloudellisesti riippumattomaksi mikä on vielä hyvin kaukainen asia.

On tietysti muistettava ettei velattomuus ole missään mielessä se autuaaksi tekevä asia vaan velka voi myös olla hyvin järkevä tapa saavuttaa monia asioita. Varsinkin omaa kotia on nykypäivänä hyvin vaikeaa hankkia velattomana ja sen hankkiminen on ihan järkevää. Toisaalta jonkinlainen järki pitäisi tässä asiassa pitää ja pitää velka suhteellisen lyhytaikaisena kuten viisitoistavuotisena, koska sen jälkeen korolle korkoa ilmiö alkaa vaikuttaa raskaampana kuin mitä aiemmin. Tämän voi jokainen tarkistaa joko laskimellaan tai excelillä. Tietysti nykyisten olemattomien korkojen aikana tämä ei näytä niin pahalle, mutta ei ole mitään takeita siitä, että alhaiset korot pysyvät koko laina-ajan. Lisäksi on muistettava asuntojen hintojen normaaleissa markkinatalouksissa nousevan korkojen madaltuessa. Suomessa tämä vaikutus on vielä entistä pahempi johtuen markkinatalouden puutteesta asuntorakentamisessa varsinkin pääkaupunkiseudulla. Optimitapauksessa velka tietysti lisää varallisuutta ja tällöin on syytä löytää joku toinen maksaja otetulle velalle. Tämä tapahtuu silloin, kun tuotto on suurempi kuin velasta maksettavat korot ja muut maksut. Tämä on myös itselleni mahdollinen syy ottaa velkaa, vaikka tällä hetkellä sitä en vakavasti harkitsekaan. On tärkeää pitää velan koko myös järkevänä suhteessa omaan varallisuuteensa ja tuloihinsa ja tämä tietysti vaihtelee henkilö- ja perhekohtaisesti. Itsellä seuraava jakso velkaantuneena taitaa olla tuleva putkiremontti jonka aloittamiseen tuskin menee kymmentä vuotta pidempään. Voi tietysti olla, että jotain muutakin tapahtuu mikä muuttaa rahatilanteeni ja siihen on sitten reagoitava asian vaatimalla tavalla. Monesti hyvätkin suunnitelmat menevät uusiksi ja saatankin ottaa velkaa jo aiemmin. Tässä tapauksessa on kyseessä lainanotto mitä todennäköisimmin joko osakesijoittamista tai sitten sijoitusasunnon hankkimista varten. Tällä hetkellä pidän kuitenkin molempia vaihtoehtoja hyvin kaukaisina molempien omaisuuserien hintojen ollessa aivan liian korkeat ja oman nettovarallisuuden ollessa vielä suhteellisen pieni. Osakesijoittamiseen tulen tuskin ikinä ottamaan kovin suurta lainaa verrattuna varallisuuteeni, mutta asuntosijoittamista varten tätä voisi harkita. Voi tietysti olla ettei lainoja tulee enää otettua ja tämäkin spekulaatio on ollut vain mietintämyssyn päähän pistoa.

Itse olen kiinnostunut myös suuren velan psykologisista vaikutuksista ja jos jollakin on hyvä näkökulma ja omakohtaisia kokemuksia niin areena on vapaa tai jos joku tietää hyvän blogin jossa asiaa käsitellään niin ottaisin mielelläni ehdotuksia vastaan. Tämä oma mielipiteeni kun on vain yksi näkökulma asiaan.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

”Olispa mulla enemmän rahaa niin ei olisi rahaongelmia”

Tämä toiveajattelu on aika yleistä eikä siihen oikeastaan ole muuta lääkettä kuin tosiasioiden hyväksyminen. Tämä tarkoittaa siis lähinnä niitä ihmisiä joilla rahaongelmia tuppaa olemaan. Pelkästään tosiasioiden hyväksyminen ei tietystikään riitä vaan tarvitaan myös käyttäytymismallien muutoksia ja tämä tarkoittaa käytännössä jonkinlaista persoonallisuuden muutosta.

Olen itsekin hyvin monesti ajatellut aikaisemmin ajatellut, että tienaamalla jonkin verran enemmän tai saamalla jostain ylimääräistä rahaa huoleni asian suhteen loppuisivat kokonaan. Tämän väitteen olen myös jopa pariin otteeseen onnistunut todistamaan vääräksi viimeisten viidentoista vuoden aikana. Olen toisaalta myös onnistunut muuttamaan näitä vääristyneitä rahankäyttötapoja ainakin hetkellisesti kuitenkin on huomioitava ettei pysyvää muutosta voida suoraan pitää onnistuneena vielä näin lyhyen ajanjakson jälkeen vaan siihen tarvitaan huomattavasti pidemmän aikavälin todisteet joita saadaan tässä tapauksessa odottaa vielä kovin pitkään. Ainakin itse olen onnistunut käyttämään näitä paria klassikkoa tekosyynä holtittomaan rahankäyttöön ”Ei se tässä konkurssissa tunnu” tai ”kerran se vaan kirpasee”. Näitä tekosyitä löytyy kyllä monia muitakin ja persaukisten rahantuhlaajien mielikuvitus on aika villi. Itsellänikin näitä tekosyitä on varmasti ollut lukemattomia muitakin, mutta nuo edellämainitut ovat olleet ne yleisimmät. Jokaisen kannattaa joskus omalla tahollaan kuunnella mitä omasta suustaan päästää, koska ne ensimmäiset ajatukset eivät yleensä tule minkään tietoisen prosessin kautta. Ja sitten kysymys kaikille lukijoille: Oletteko itse huomanneet kuulleenne näitä tekosyitä joko omasta tai läheisen ihmisen suusta? Pidän sitä aika suurena ihmeenä mikäli ette näitä ole kuulleet. On mahdollista tietysti se ettei nämä lausahdukset ole vain rekisteröityneet päähänne tai sitten satutte olemaan vain niin onnekkaita ettei nämä lausahdukset kuulu siihen ympäristöön mikä johon kuulutte mikä on tietysti sitten jo puoli voittoa. En itse ole ainut ihminen joka on perustanut ajattelutapansa näille pohjille vaan kyllä se on valitettavan yleistä ja tämä on myös nähtävissä huomattavan suurena yhteiskunnallisena ongelmana ja varsinkin purkkalassa ja välimeren maissa tämä onkin sitten tullut ilmi ja nyt maksamme kaikki ympäri maailmaa tällaisesta ajattelusta. Ehkä parhain esimerkki tästä ovat suomalaiset poliitikot jotka kuvittelevat mahdollisen talouskasvun nostavan kestävyysvajeemme plussalle. Valitettavasti tämä toivottu vaje ei ole pienenemässä vaan pikemminkin kasvaa jatkuvasti mikä taas tulee epämieluisana yllätyksenä sekä kansalle että poliitikoille. Ainut mahdollisuus on tosiasioiden tunnistaminen mikä tässä tapauksessa tarkoittaa elintason laskua sille tasolle jossa sen pitäisi olla.

Tosiasioiden tunnistaminen on kuitenkin vasta se ensimmäinen askel ja sitten on vielä pakko muuttaa omia käyttäytymismalleja mikä onkin sitten vielä tuplasti vaikeampaa. Näiden käyttäytymismallien muuttaminen sitten tietysti aiheuttaa vastarintaa niin omassa pääkopassa kuin mahdollisesti siinä ympäristössä missä elää. On tärkeämpää mielestäni ymmärtää suuret linjat muutoksessa kuin ruveta keskittymään epäoleellisiin pieniin yksityiskohtiin kuten siihen, että voinko ostaa tämän kahvin pullan kanssa. Näiden pikkuasioiden huomioiminen yleensä tuottaa turhan suuren henkisen taakan mikä sitten taas vaikuttaa negatiivisesti isompaan kuvaan. Tärkeämpää olisi saada siirrettyä huomio suurimpiin kulueriin kuten asumiseen, autoon ja päivittäisten ostoksien tekemiseen ja siihen kuinka vähentää näistä aiheutuvaa kulutusta. Yhden turhan huoneen hinta voi helposti alkaa sadasta Eurosta kuukaudessa, joten asunnon optimikoko on hyvin tärkeä asia. Aika harva lähikaupassa käyvä osaa ajatella, että vähäiset ostokset voivat olla monia kymmeniä prosentteja kalliimpia siinä perussiwassa tai k-marketissa kuin isommissa kaupoissa. Tämä ei tietysti kertakäyntinä ole paljon mitään, mutta isommassa kuvassa normaalit ruokaostokset kannattaa hankkia isoista marketeista tai siitä halvemmasta saksalaisesta. Itse suosin jälkimmäistä, mutta myös ensin mainitut ovat paljon lähikauppoja halvempia. Auton kulut ovat myös parhaimmillaan joitakin tuhansia Euroja vuodessa ja varsinkin pk-seudulla on turhaa tällaista kuluerää pitää mikäli se ei ole välttämätöntä ja varsinkin sinkuille tämä on se turha kuluerä. Näihin isompiin asioihin keskittyminen monesti myös itseasiassa riittää omien rahaongelmien ratkaisuun eikä sitä toivottua lisärahaa edes välttämättä tarvita.

Mikäli sitä lisärahaa sitten jostain tulee niin on kuitenkin erittäin tarpeellista huomata, että sen käyttäminen on järkevää eikä sitä käytetä suurempiin kiinteisiin kuluihin tai turhaan kulutukseen vaan rahatilannetta voi sillä parantaa joko nopeampaan velkojen maksuun tai sitten järkeviin investointeihin jotka ajan kanssa sitten itseasiassa selkeästi parantavat omaa taloudellista tilannetta. Näiden investointien hyödyllisyyttä on monesti hyvin vaikea tajuta, koska todelliseen ja näkyvään hyötyyn menee niin pitkä ajanjakso ettei kovin monella yksinkertaisesti riitä kärsivällisyys. Itse olen ollut hyvin pitkään malliesimerkki tästä, mutta pikkuhiljaa olen onnistunut omaa ajatteluani muuttamaan, vaikka tälläkin hetkellä kyllä hyvin huomaan ajoittaisen tuskastumiseni asioiden hitaaseen muutokseen. Tämä kärsivällisyyden kasvattaminen on hyvin olennainen asia ja siinä koen omaavani eniten parannettavaa.

Ehkä tässä kaikki tällä kertaa,

- TT

10000€

Kuten otsikosta näkee on ensimmäinen välitavoite saavutettu ja kymppitonni on saatu säästettyä ja tienattua sijoittamalla. Kyseessä on tietysti vasta maratonin ensimmäinen kilometri joka on saatu päätökseen eikä tämän ensimmäisen pikkutavoitteen jälkeen voida vielä kovin suuria johtopäätöksiä tehdä onnistumisen suhteen. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus hieman kertoa miten tämä alku on mennyt ja mitä olen mahdollisesti oppinut tässä lyhyessä ajassa. Siis lähinnä pintapuolisesti kuitenkin, koska kaiken kirjaamisessa on mennyt noin kaksi ja puoli vuotta ja monta sataa sivua on tullut kirjoitettua tämän blogin aikana.

Lähtötilanne on ollut se ettei allekirjoittaneella pysyneet rahat pankkitilillä vaan kaikki mikä tuli oli myös mennyttä jonkin ajan kuluttua. Jos miettii ensimmäistä kymppitonnia niin tuossa vuosituhannen alussa minulla oli parhaimmillaan pankkitilillä rahaa paljon enemmän ja ne kaikki menivät viihtyessäni länsi-Siperiassa. Nämä rahat eivät olleet tullu omalla työnteolla mikä on saattanut vaikuttaa myös niiden tuhlaamiseen. Se että nämä rahat yleensä riittivät edes sen viitisen vuotta taitaa johtua lähinnä siitä, että onnistuin tuossa edellisten huippukurssien aikana tekemään hyviä sijoituksia ja niiden avulla pystyin käytännössä elelemään ilman opintotukia tai minkäänlaisia muitakaan vastaavia järjestelmiä. Aika lailla nämä kokemukset osakesijoittamisesta ovat myös vaikuttaneet nykyisiin sijoituksiini ja sen vuoksi osakkeet tulevat myös varmasti jatkossakin olemaan se tapa jolla tienaan niin sanottua ”passiivista” tuloa. Tämän passiivisen tulon lisäksi tienaan rahaa harrastuksistani joita voi tietysti myös jotkut kutsua työksi, mutta en sitten tiedä millä nimellä sitä kutsuttaisiin.

Tämä kaksi ja puoli vuotta on ollut matkana suhteellisen tasainen eikä mitään hirveän ihmeellistä ole tapahtunut. Ehkä suurin ongelma jonka olen kohdannut on ollut jalkavammani. ”Työni” on sen verran fyysistä ettei sitä juuri voi harrastaa puolikuntoisella nilkalla ja sen takia olen joutunut hieman viimeisen puolen vuoden aikana hölläämään vauhtia mikä ei välttämättä pidemmällä tähtäimellä ole paha asia. Tämän loukkaantumisen seurauksena tämän ensimmäisen välitavoitteen saavuttaminen kesti joitakin kuukausia pidempään. En ole kuitenkaan hirveästi jossittelija-tyyppiä, joten suurempaa merkitystä tälle asialle ei kannata antaa. Ehkä suurin oppi mitä olen tässä ”lyhyessä” ajassa oppinut on se ettei entisestä tuhlaajasta tule säästeliästä ilman persoonallisuuden muutosta. Tämä muutos taas ei tapahdu ilman omaa halua tai jotain hyvin radikaalia tapahtumaa joka muuttaa elämää hyvin paljon. Tämä persoonallisuuden muuttuminen on ehkä se suurin yllätys, vaikka jossain määrin osasin sitä odottaakin. Osittain tämä johtuu myös omasta pragmaattisuudestani eli teen tarvittaessa sen mitä täytyy, vaikka se saattaakin tuntua vittumaiselta. En kuitenkaan tee enempää, jos ei ole pakko. Ehkä tämä asia on myös se mikä erottaa jyvät akanoista silloin, kun tulee tilanne jonka hoitamiseen vaaditaan tiettyä kikkeliä. Tässä tapauksessa kyse on uskosta vaikeisiin aikoihin ja tulevaan huonoon taloustilanteeseen. Toinen syy tähän on se ettei ainakaan allekirjoittanutta huvita hukata puolet elämästä töissä jotka eivät kiinnosta ja tämän tajuamiseen minulla on myös mennyt hyvin kauan, vaikka olen aina ollut ihmistyyppiä laiska. Olen kuitenkin hyvin positiivisesti yllättynyt siitä ettei isompia repsahduksia ole vielä tapahtunut, vaikka niitä on varmasti jossain vaiheessa edessä. Ehkä suurempi asia on pitää ne repsahdukset sitten hieman kooltaan pienempinä mallia muutama sata Euroa kuin olla supertarkka sen suhteen, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Näistä mokista kun aina oppii jotakin. Se mikä on itselleni ollut myös yllätys on ollut pörssikurssien liikkuminen lähinnä ylöspäin näiden ensimmäisten hetkien aikana. Jossain vaiheessa tulee tietysti myös alamäkiä ja silloin sitä vasta otetaankin miehestä mittaa. Tällä hetkellä sijoitusasteeni on hyvin konservatiivinen ja tuotot olisivat voineet olla suurempiakin, mutta aina täytyy muistaa ettei kyseessä ole mikään lyhyt pikamatka vaan monen vuosikymmenen maratoni. Osakeostojen todelliset tuotot nähdään kuitenkin vasta vuosikymmenien varrella eikä yhtään aiemmin.

Tulevaisuuden suhteen olen hyvin luottavainen, vaikka se on kuitenkin aika lailla vielä hämärän peitossa kuten kaikilla muillakin. Ehkä suurimpana uhkana pidän sitä, että kusi alkaa nousta päähän mikäli osakeostot näyttävät osuvan kohdilleen. Tämä on tietysti universaali ongelma johtuen siitä ettei ihmisten päitä ole suunniteltu kestämään jatkuvaa euforiaa ja tätä asiaa on syytä miettiä tarkemmin varsinkin nyt johtuen alkuvuoden kurssinoususta ainakin allekirjoittaneen salkussa. Mitään typeryyksiä ei siis parane ruveta harkitsemaan. Toinen mahdollinen ongelmakohta on se ettei terveys jostain syystä kestä, mutta sitä ei sen tarkemmin kannata ruveta pohtimaan tai se murehtiminen alkaa toteuttaa itseään. Kaiken kaikkiaan pullat ovat mielestäni tällä hetkellä hyvin uunissa ja tarkoitus on jatkaa tulevaisuudessakin samaan malliin. Seuraava välitavoite onkin sitten jo 50000€ ja siihen uskon menevän 6-7 vuotta. Toivottavasti ei sen kauempaa.

Aika lailla tässä suurimmat mietteet tosta ekasta välitavoitteesta ja matkasta sitä kohti.

- TT

Maaliskuu 2013 Cash + 615€ Salkku +8.2% Yhteensä 10245€

Huhhuh. Kun katsoo kokonaissaldoa niin ei voi kuin ihmetellä kuinka paljon yli kymppitonnin yli sitä ”vahingossa” mentiinkään. Tämähän oli itselleni ensimmäinen virstanpylväs joka piti saavuttaa. Kirjoitan siitä oman postin, joten ei siitä sen enempää.

Menopuolella ei hirveän suuria yllätyksiä ollut, mutta ainut ylläri sen suhteen oli se ettei huvibudjetille löytynyt yhtään käyttöä, vaikka pääsiäislomakin on käytännössä ollut jo maaliskuussa. En myöskään tilannut vielä lentolippuja Puolan reissulle, joten tällä kertaa säästyi nekin rahat. Kävin kyllä katselemassa lentolippujen hintoja, mutta en vielä niitä kuitenkaan ostanut. Huhtikuussa onkin sitten odotettavissa niiden hankkiminen ja kesäurheilun maksut, joten saattaapi olla hyvin mahdollista, että plussalle ei juurikaan jäädä. Tähän kesäurheiluun kuuluu myös uuden nilkkatuen hankinta joka on varmaan alle satasen luokkaa mikäli oikein muistan. Tämä on valitettava välttämättömyys, joten sille ei vaan voi mitään. Terveys on kuitenkin tärkeä asia, joten siihen kannattaa panostaa ja mielestäni omat investoinnit ovat ne tärkeimmät ja pidemmällä aikavälillä ne tulevat entistä tärkeämmiksi. Jos jollakin löytyy vinkkejä jostain hyvästä nilkkatuesta niin otan niitä vastaan. Mieluummin sitten liikkeen olisi hyvä olla pääkaupunkiseudulla, jotta voisin sitä tukea käydä kokeilemassa.

Tulopuoli olikin ihan mukava yllätys ja sen suhteen on pakko olla hyvin tyytyväinen. Tällä kertaa tulot sisälsivät jopa pienen summan blogin tuottoja ensimmäistä kertaa tämän historiassa. Sitten vaan täytyykin miettiä tuleeko vielä toinenkin kerta. Voi tietysti olla, että niitä tulee vielä useampia ja harkinnassa onkin jopa oman yrityksen perustaminen, mutta en ole mitään vielä lyönyt lukkoon. Omat aivonystyrät kuitenkin pohtivat tätä vaihtoehtoa ensi syksyksi, mutta mitään päätöstä en ole vielä tehnyt. On nimittäin aika lailla pakko siinä tapauksessa harkita tarkkaan mikäli lisätuloja alkaa blogista tippua. En ole kuitenkaan poissulkenut mitään vaihtoehtoa ja se saattaisi olla luonnollinen jatkumo asialle. Suurempia hyötyjä ei ole tällä saralla vielä näkyvissä, joten ilman kunnon perusbisnestä sitä ei ole järkevää tehdä. Ehkä tämä on vielä kaukainen haave, mutta katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tulopuolelta on odotettavissa huhtikuussa aika lailla samaa tuloa kuin viime vuonna mikä on ihan hyvä asia. Suurimpana erona on kuitenkin suuremmat osingot mikä saattaa nostaa hieman käteisen määrää, mutta tämä tuleekin sitten todennäköisesti tapahtumaan sijoitusten kustannuksella, joten eiköhän tilanne ole sellainen ettei tästä nollasummapeliä suurempia muutoksia tule.

Mitä taas tulee sijoituksiin niin Fortum on ollut maaliskuussa selkeässä nosteessa, mutta toimitusjohtaja Kuulan sairastuminen syöpään katkaisi sen lennon. Mitä ilmeisimmin markkinat ottivat huonosti vastaan nämä uutiset, mutta toisaalta kyseessä saattaa myös olla pikavoittojen kotiuttaminen. PKC taas roikkuu lähellä kaikkien aikojen huippua, joten mielenkiinnolla odotan jaksaako se kiivetä edellisten huippujen yli. Mikäli näin tapahtuu niin en olisi yhtään yllättynyt, vaikka se sen seurauksena nousisi yli kahdenkymmenen Euron, mutta se toki vaatii markkinoiden pysymistä vähintään näillä nykyisillä tasoilla ja mielestäni nyt aletaan olla viimeistään siinä tilanteessa ettei kurssit enää nouse juurikaan seuraavan puolen vuoden aikana, mutta olen taas jälleen kerran varmasti väärässä, joten olen yksi parhaimmista vastaindikaattoreista pörssilaskulle. Sitten vasta kun alan uskoa markkinoiden jatkuvaan nousuun alkaa lasku. Uusia sijoituksia varten on kyllä käteistä, mutta ostettavaa en meinaa kyllä löytää vieläkään Suomen markkinoilta. Harkinnassa on hyötykäyttää Nordnetin mahdollisuutta kuukausisäästämiseen, mutta pohdin sitäkin vaihtoehtoa lähinnä hallintokulujen suuruuden vuoksi. Ne taas johtuvat lähinnä siitä etten tule tätä vaihtoehtoa käyttämään kuin mahdollisesti Aasiaan sijoittamalla ja sen takia en ole ehtinyt vielä ostaa niitä. Toinen asia mikä hämmästyttää on se ettei allekirjoittaneella tämä palvelu jostain syystä näytä toimivan, vaikka tiettyyn pisteeseen asti pääsenkin. Onko jollakin tietoa voiko se johtua siitä ettei minulla ole rahaa kuin talletustilillä? No näillä mennään ainakin vielä huhtikuu. Alla ”salkun”koostumus

Mitä taas tulee terveystilanteeseeni niin oman klyyvarini takia pääsinkin sitten leikkausjonoon. Huhtikuussa on myös allergiatestit ja tietokonetomografia. Tämä jälkimmäinen kai nenäleikkauksen takia? Palstaa lukee tietääkseni ainakin yksi lääkäri, joten kertokaa ihmeessä onko se päänskannaus normaali toimenpide ennen nenän korjaamista? En oikein saanut selvää nenälääkärillä käydessäni tästä asiasta. Maaliskuu meni kokonaan ilman kipuja nilkassa ja fysioterapeuttikin sanoi ettei tarvitse tulla enää käymään mikäli kipua ei taas ala tulla. Kuitenkin ”jumppaa” on pakko jatkaa, joten mikään ei ole sen suhteen muuttunut. Eiköhän tämä jatku hamaan tulevaisuuteen saakka. Olen kuitenkin hieman unohdellut tätä, joten huhtikuussa pitää skarpata sen suhteen.

Mitä tulee muihin suunnitelmiin huhtikuussa niin olisi kiva keksiä jotain uutta, mutta tällä hetkellä sekin on vain ajatus. Huvibudjetissa alkaa myös olla enemmän tilaa, joten jo oman mielenterveytensä takia pitäisi jotain keksiä tällä saralla. Onko kenelläkään tutulla mitään hyviä ajatuksia tämän suhteen? Olisi tarkoitus kuitenkin viettää viikonloput vielä huhtikuussa ”hommissa” ja sen jälkeisinä kesäkuukausina olisi tarkoitus lomailla enemmän nimenomaan juuri viikonloppuina.

Ei kai tässä kummempia maaliskuun osalta. Seuraava kirjoitus onkin sitten ensimmäisen välitavoitteen saavuttamisen pohtiminen.

-TT