”Olispa mulla enemmän rahaa niin ei olisi rahaongelmia”

Tämä toiveajattelu on aika yleistä eikä siihen oikeastaan ole muuta lääkettä kuin tosiasioiden hyväksyminen. Tämä tarkoittaa siis lähinnä niitä ihmisiä joilla rahaongelmia tuppaa olemaan. Pelkästään tosiasioiden hyväksyminen ei tietystikään riitä vaan tarvitaan myös käyttäytymismallien muutoksia ja tämä tarkoittaa käytännössä jonkinlaista persoonallisuuden muutosta.

Olen itsekin hyvin monesti ajatellut aikaisemmin ajatellut, että tienaamalla jonkin verran enemmän tai saamalla jostain ylimääräistä rahaa huoleni asian suhteen loppuisivat kokonaan. Tämän väitteen olen myös jopa pariin otteeseen onnistunut todistamaan vääräksi viimeisten viidentoista vuoden aikana. Olen toisaalta myös onnistunut muuttamaan näitä vääristyneitä rahankäyttötapoja ainakin hetkellisesti kuitenkin on huomioitava ettei pysyvää muutosta voida suoraan pitää onnistuneena vielä näin lyhyen ajanjakson jälkeen vaan siihen tarvitaan huomattavasti pidemmän aikavälin todisteet joita saadaan tässä tapauksessa odottaa vielä kovin pitkään. Ainakin itse olen onnistunut käyttämään näitä paria klassikkoa tekosyynä holtittomaan rahankäyttöön ”Ei se tässä konkurssissa tunnu” tai ”kerran se vaan kirpasee”. Näitä tekosyitä löytyy kyllä monia muitakin ja persaukisten rahantuhlaajien mielikuvitus on aika villi. Itsellänikin näitä tekosyitä on varmasti ollut lukemattomia muitakin, mutta nuo edellämainitut ovat olleet ne yleisimmät. Jokaisen kannattaa joskus omalla tahollaan kuunnella mitä omasta suustaan päästää, koska ne ensimmäiset ajatukset eivät yleensä tule minkään tietoisen prosessin kautta. Ja sitten kysymys kaikille lukijoille: Oletteko itse huomanneet kuulleenne näitä tekosyitä joko omasta tai läheisen ihmisen suusta? Pidän sitä aika suurena ihmeenä mikäli ette näitä ole kuulleet. On mahdollista tietysti se ettei nämä lausahdukset ole vain rekisteröityneet päähänne tai sitten satutte olemaan vain niin onnekkaita ettei nämä lausahdukset kuulu siihen ympäristöön mikä johon kuulutte mikä on tietysti sitten jo puoli voittoa. En itse ole ainut ihminen joka on perustanut ajattelutapansa näille pohjille vaan kyllä se on valitettavan yleistä ja tämä on myös nähtävissä huomattavan suurena yhteiskunnallisena ongelmana ja varsinkin purkkalassa ja välimeren maissa tämä onkin sitten tullut ilmi ja nyt maksamme kaikki ympäri maailmaa tällaisesta ajattelusta. Ehkä parhain esimerkki tästä ovat suomalaiset poliitikot jotka kuvittelevat mahdollisen talouskasvun nostavan kestävyysvajeemme plussalle. Valitettavasti tämä toivottu vaje ei ole pienenemässä vaan pikemminkin kasvaa jatkuvasti mikä taas tulee epämieluisana yllätyksenä sekä kansalle että poliitikoille. Ainut mahdollisuus on tosiasioiden tunnistaminen mikä tässä tapauksessa tarkoittaa elintason laskua sille tasolle jossa sen pitäisi olla.

Tosiasioiden tunnistaminen on kuitenkin vasta se ensimmäinen askel ja sitten on vielä pakko muuttaa omia käyttäytymismalleja mikä onkin sitten vielä tuplasti vaikeampaa. Näiden käyttäytymismallien muuttaminen sitten tietysti aiheuttaa vastarintaa niin omassa pääkopassa kuin mahdollisesti siinä ympäristössä missä elää. On tärkeämpää mielestäni ymmärtää suuret linjat muutoksessa kuin ruveta keskittymään epäoleellisiin pieniin yksityiskohtiin kuten siihen, että voinko ostaa tämän kahvin pullan kanssa. Näiden pikkuasioiden huomioiminen yleensä tuottaa turhan suuren henkisen taakan mikä sitten taas vaikuttaa negatiivisesti isompaan kuvaan. Tärkeämpää olisi saada siirrettyä huomio suurimpiin kulueriin kuten asumiseen, autoon ja päivittäisten ostoksien tekemiseen ja siihen kuinka vähentää näistä aiheutuvaa kulutusta. Yhden turhan huoneen hinta voi helposti alkaa sadasta Eurosta kuukaudessa, joten asunnon optimikoko on hyvin tärkeä asia. Aika harva lähikaupassa käyvä osaa ajatella, että vähäiset ostokset voivat olla monia kymmeniä prosentteja kalliimpia siinä perussiwassa tai k-marketissa kuin isommissa kaupoissa. Tämä ei tietysti kertakäyntinä ole paljon mitään, mutta isommassa kuvassa normaalit ruokaostokset kannattaa hankkia isoista marketeista tai siitä halvemmasta saksalaisesta. Itse suosin jälkimmäistä, mutta myös ensin mainitut ovat paljon lähikauppoja halvempia. Auton kulut ovat myös parhaimmillaan joitakin tuhansia Euroja vuodessa ja varsinkin pk-seudulla on turhaa tällaista kuluerää pitää mikäli se ei ole välttämätöntä ja varsinkin sinkuille tämä on se turha kuluerä. Näihin isompiin asioihin keskittyminen monesti myös itseasiassa riittää omien rahaongelmien ratkaisuun eikä sitä toivottua lisärahaa edes välttämättä tarvita.

Mikäli sitä lisärahaa sitten jostain tulee niin on kuitenkin erittäin tarpeellista huomata, että sen käyttäminen on järkevää eikä sitä käytetä suurempiin kiinteisiin kuluihin tai turhaan kulutukseen vaan rahatilannetta voi sillä parantaa joko nopeampaan velkojen maksuun tai sitten järkeviin investointeihin jotka ajan kanssa sitten itseasiassa selkeästi parantavat omaa taloudellista tilannetta. Näiden investointien hyödyllisyyttä on monesti hyvin vaikea tajuta, koska todelliseen ja näkyvään hyötyyn menee niin pitkä ajanjakso ettei kovin monella yksinkertaisesti riitä kärsivällisyys. Itse olen ollut hyvin pitkään malliesimerkki tästä, mutta pikkuhiljaa olen onnistunut omaa ajatteluani muuttamaan, vaikka tälläkin hetkellä kyllä hyvin huomaan ajoittaisen tuskastumiseni asioiden hitaaseen muutokseen. Tämä kärsivällisyyden kasvattaminen on hyvin olennainen asia ja siinä koen omaavani eniten parannettavaa.

Ehkä tässä kaikki tällä kertaa,

- TT