Kuten otsikosta näkee on ensimmäinen
välitavoite saavutettu ja kymppitonni on saatu säästettyä ja
tienattua sijoittamalla. Kyseessä on tietysti vasta maratonin
ensimmäinen kilometri joka on saatu päätökseen eikä tämän
ensimmäisen pikkutavoitteen jälkeen voida vielä kovin suuria
johtopäätöksiä tehdä onnistumisen suhteen. Tässä
kirjoituksessa on tarkoitus hieman kertoa miten tämä alku on mennyt
ja mitä olen mahdollisesti oppinut tässä lyhyessä ajassa. Siis
lähinnä pintapuolisesti kuitenkin, koska kaiken kirjaamisessa on
mennyt noin kaksi ja puoli vuotta ja monta sataa sivua on tullut
kirjoitettua tämän blogin aikana.
Lähtötilanne on ollut se ettei
allekirjoittaneella pysyneet rahat pankkitilillä vaan kaikki mikä
tuli oli myös mennyttä jonkin ajan kuluttua. Jos miettii
ensimmäistä kymppitonnia niin tuossa vuosituhannen alussa minulla
oli parhaimmillaan pankkitilillä rahaa paljon enemmän ja ne kaikki
menivät viihtyessäni länsi-Siperiassa. Nämä rahat eivät olleet
tullu omalla työnteolla mikä on saattanut vaikuttaa myös niiden
tuhlaamiseen. Se että nämä rahat yleensä riittivät edes sen
viitisen vuotta taitaa johtua lähinnä siitä, että onnistuin
tuossa edellisten huippukurssien aikana tekemään hyviä sijoituksia
ja niiden avulla pystyin käytännössä elelemään ilman
opintotukia tai minkäänlaisia muitakaan vastaavia järjestelmiä.
Aika lailla nämä kokemukset osakesijoittamisesta ovat myös
vaikuttaneet nykyisiin sijoituksiini ja sen vuoksi osakkeet tulevat
myös varmasti jatkossakin olemaan se tapa jolla tienaan niin
sanottua ”passiivista” tuloa. Tämän passiivisen tulon lisäksi
tienaan rahaa harrastuksistani joita voi tietysti myös jotkut kutsua
työksi, mutta en sitten tiedä millä nimellä sitä kutsuttaisiin.
Tämä kaksi ja puoli vuotta on ollut
matkana suhteellisen tasainen eikä mitään hirveän ihmeellistä
ole tapahtunut. Ehkä suurin ongelma jonka olen kohdannut on ollut
jalkavammani. ”Työni” on sen verran fyysistä ettei sitä juuri
voi harrastaa puolikuntoisella nilkalla ja sen takia olen joutunut
hieman viimeisen puolen vuoden aikana hölläämään vauhtia mikä
ei välttämättä pidemmällä tähtäimellä ole paha asia. Tämän
loukkaantumisen seurauksena tämän ensimmäisen välitavoitteen
saavuttaminen kesti joitakin kuukausia pidempään. En ole kuitenkaan
hirveästi jossittelija-tyyppiä, joten suurempaa merkitystä tälle
asialle ei kannata antaa. Ehkä suurin oppi mitä olen tässä
”lyhyessä” ajassa oppinut on se ettei entisestä tuhlaajasta
tule säästeliästä ilman persoonallisuuden muutosta. Tämä muutos
taas ei tapahdu ilman omaa halua tai jotain hyvin radikaalia
tapahtumaa joka muuttaa elämää hyvin paljon. Tämä
persoonallisuuden muuttuminen on ehkä se suurin yllätys, vaikka
jossain määrin osasin sitä odottaakin. Osittain tämä johtuu myös
omasta pragmaattisuudestani eli teen tarvittaessa sen mitä täytyy,
vaikka se saattaakin tuntua vittumaiselta. En kuitenkaan tee enempää,
jos ei ole pakko. Ehkä tämä asia on myös se mikä erottaa jyvät
akanoista silloin, kun tulee tilanne jonka hoitamiseen vaaditaan
tiettyä kikkeliä. Tässä tapauksessa kyse on uskosta vaikeisiin
aikoihin ja tulevaan huonoon taloustilanteeseen. Toinen syy tähän
on se ettei ainakaan allekirjoittanutta huvita hukata puolet elämästä
töissä jotka eivät kiinnosta ja tämän tajuamiseen minulla on
myös mennyt hyvin kauan, vaikka olen aina ollut ihmistyyppiä
laiska. Olen kuitenkin hyvin positiivisesti yllättynyt siitä ettei
isompia repsahduksia ole vielä tapahtunut, vaikka niitä on varmasti
jossain vaiheessa edessä. Ehkä suurempi asia on pitää ne
repsahdukset sitten hieman kooltaan pienempinä mallia muutama sata
Euroa kuin olla supertarkka sen suhteen, että kaikki menee
suunnitelmien mukaan. Näistä mokista kun aina oppii jotakin. Se
mikä on itselleni ollut myös yllätys on ollut pörssikurssien
liikkuminen lähinnä ylöspäin näiden ensimmäisten hetkien
aikana. Jossain vaiheessa tulee tietysti myös alamäkiä ja silloin
sitä vasta otetaankin miehestä mittaa. Tällä hetkellä
sijoitusasteeni on hyvin konservatiivinen ja tuotot olisivat voineet
olla suurempiakin, mutta aina täytyy muistaa ettei kyseessä ole
mikään lyhyt pikamatka vaan monen vuosikymmenen maratoni.
Osakeostojen todelliset tuotot nähdään kuitenkin vasta
vuosikymmenien varrella eikä yhtään aiemmin.
Tulevaisuuden suhteen olen hyvin
luottavainen, vaikka se on kuitenkin aika lailla vielä hämärän
peitossa kuten kaikilla muillakin. Ehkä suurimpana uhkana pidän
sitä, että kusi alkaa nousta päähän mikäli osakeostot näyttävät
osuvan kohdilleen. Tämä on tietysti universaali ongelma johtuen
siitä ettei ihmisten päitä ole suunniteltu kestämään jatkuvaa
euforiaa ja tätä asiaa on syytä miettiä tarkemmin varsinkin nyt
johtuen alkuvuoden kurssinoususta ainakin allekirjoittaneen salkussa.
Mitään typeryyksiä ei siis parane ruveta harkitsemaan. Toinen
mahdollinen ongelmakohta on se ettei terveys jostain syystä kestä,
mutta sitä ei sen tarkemmin kannata ruveta pohtimaan tai se
murehtiminen alkaa toteuttaa itseään. Kaiken kaikkiaan pullat ovat
mielestäni tällä hetkellä hyvin uunissa ja tarkoitus on jatkaa
tulevaisuudessakin samaan malliin. Seuraava välitavoite onkin sitten
jo 50000€ ja siihen uskon menevän 6-7 vuotta. Toivottavasti ei sen
kauempaa.
Aika lailla tässä suurimmat mietteet
tosta ekasta välitavoitteesta ja matkasta sitä kohti.
- TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti