Velattomuudesta

Tällä kertaa on tarkoitus keskittyä kirjoittamaan velattomuudesta ja velasta pelkästään henkilökohtaisella tasolla, koska aihepiiri on sen verran laaja ettei muiden yksiköiden kuten yritysten tai valtioiden mukaan ottaminen ole oikein mahdollista yhteen kirjoitukseen enkä muutenkaan voi pitää itseäni mitenkään suurempana asiantuntijana mitä tähän aihepiiriin tulee. Yksityisellä ihmisellä velka kuten rahakin on hyvä renki, mutta hyvin huono isäntä ja näistä eri puolista on tarkoitus nyt kirjoittaa.

Henkilökohtaisella tasolla en ole koko elämäni aikana kärsinyt kovin suuresta velkaantumisesta ja suurimmat yksittäiset velkani ovat tainneet olla noin tuhannen Euron luottokorttivelat muutama vuosi sitten. En siis voi väittää ymmärtäväni mitä tarkoittaa esimerkiksi parinkymmenen vuoden asuntovelka ihmiseen psykologisesti. Sen sijaan matemaattisesti pystyn hyvin helposti laskemaan kuinka suuri osa siitä syntyy itseasiassa koroista. Parinkymmenen vuoden asuntolaina ainakin allekirjoittaaneelle tuntuu mahdottomalta ajatukselta ja tämä taas johtuu aika lailla siltä ettei missään vaiheessa elämääni ole tullut sellaista hetkeä joka olisi vaatinut tällaisen panostuksen tekemistä. Joku voi tietysti pitää allekirjoittanutta onnekkaana, mutta ehkä jokaisen on sitten parempi käsittää tämän ”onnekkuuteni” syntyneen isäni kuolemasta ollessani hyvin nuori ja tämä taas ainakin allekirjoittaneelle tarkoittaa sitä, että olisin mielelläni ottanut toisenlaisen kohtalon vastaan. Tästä asiasta en oikeastaan halua blogini puitteissa enempää kirjoittaa vaan se on jo sitten yksityisasia. Henkilökohtaisella tasolla velattomuus edustaa minulle vapautta tehdä valintoja joita eivät kaikki velkaiset voi harkita. Omalla tahollani tämä sisältää mm. harrastukseni jota voin tehdä ”työnä” ja tienata vähemmän rahaa vähemmillä työtunneilla mitä monet muut. Tämä myös tarkoittaa mahdollisuutta lähteä pidemmälle reissulle ulkomaille mikäli yhtäkkiä matkakärpänen puree. Tämän lisäksi omaan myös mahdollisuuden lähteä vaikka työkeikalle ulkomaille, koska ”työni” ajankohdat voin aika lailla päättää myös itse tiettyjen rajaehtojen vallitessa kuten kuukauden varoajalla. Pystyn kuitenkin itse tiedostamaan ettei tällainen elämä tietystikään sovi kaikille vaan monesti se kohtuukokoinen asuntolaina on vaan se paras vaihtoehto ja se on tietysti ihan normaalielämää. Tällaisena niin sanottuna poikkeustapauksena sitä vaan on monesti hyvin vaikeaa tajuta. Toisaalta myös monille muille tällainen elintapa on vaikea sisäistää. Uskon myös hyvin selkeästi, että pelkkä velattomuus ei riitä mitenkään parempaa elämään vaan se on vain yksi osa-alue raha-asioissa ja tähtäimeni onkin päästä taloudellisesti riippumattomaksi mikä on vielä hyvin kaukainen asia.

On tietysti muistettava ettei velattomuus ole missään mielessä se autuaaksi tekevä asia vaan velka voi myös olla hyvin järkevä tapa saavuttaa monia asioita. Varsinkin omaa kotia on nykypäivänä hyvin vaikeaa hankkia velattomana ja sen hankkiminen on ihan järkevää. Toisaalta jonkinlainen järki pitäisi tässä asiassa pitää ja pitää velka suhteellisen lyhytaikaisena kuten viisitoistavuotisena, koska sen jälkeen korolle korkoa ilmiö alkaa vaikuttaa raskaampana kuin mitä aiemmin. Tämän voi jokainen tarkistaa joko laskimellaan tai excelillä. Tietysti nykyisten olemattomien korkojen aikana tämä ei näytä niin pahalle, mutta ei ole mitään takeita siitä, että alhaiset korot pysyvät koko laina-ajan. Lisäksi on muistettava asuntojen hintojen normaaleissa markkinatalouksissa nousevan korkojen madaltuessa. Suomessa tämä vaikutus on vielä entistä pahempi johtuen markkinatalouden puutteesta asuntorakentamisessa varsinkin pääkaupunkiseudulla. Optimitapauksessa velka tietysti lisää varallisuutta ja tällöin on syytä löytää joku toinen maksaja otetulle velalle. Tämä tapahtuu silloin, kun tuotto on suurempi kuin velasta maksettavat korot ja muut maksut. Tämä on myös itselleni mahdollinen syy ottaa velkaa, vaikka tällä hetkellä sitä en vakavasti harkitsekaan. On tärkeää pitää velan koko myös järkevänä suhteessa omaan varallisuuteensa ja tuloihinsa ja tämä tietysti vaihtelee henkilö- ja perhekohtaisesti. Itsellä seuraava jakso velkaantuneena taitaa olla tuleva putkiremontti jonka aloittamiseen tuskin menee kymmentä vuotta pidempään. Voi tietysti olla, että jotain muutakin tapahtuu mikä muuttaa rahatilanteeni ja siihen on sitten reagoitava asian vaatimalla tavalla. Monesti hyvätkin suunnitelmat menevät uusiksi ja saatankin ottaa velkaa jo aiemmin. Tässä tapauksessa on kyseessä lainanotto mitä todennäköisimmin joko osakesijoittamista tai sitten sijoitusasunnon hankkimista varten. Tällä hetkellä pidän kuitenkin molempia vaihtoehtoja hyvin kaukaisina molempien omaisuuserien hintojen ollessa aivan liian korkeat ja oman nettovarallisuuden ollessa vielä suhteellisen pieni. Osakesijoittamiseen tulen tuskin ikinä ottamaan kovin suurta lainaa verrattuna varallisuuteeni, mutta asuntosijoittamista varten tätä voisi harkita. Voi tietysti olla ettei lainoja tulee enää otettua ja tämäkin spekulaatio on ollut vain mietintämyssyn päähän pistoa.

Itse olen kiinnostunut myös suuren velan psykologisista vaikutuksista ja jos jollakin on hyvä näkökulma ja omakohtaisia kokemuksia niin areena on vapaa tai jos joku tietää hyvän blogin jossa asiaa käsitellään niin ottaisin mielelläni ehdotuksia vastaan. Tämä oma mielipiteeni kun on vain yksi näkökulma asiaan.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT