Pöö! Meillä ei ole mitään pelättävää!

Tällä otsikolla ei ole tarkoitus viitata mitenkään ”Mooses” Paavo Lipposen vaalimainoksiin vaan tulevaan talousromahdukseen. Tämä romahdus tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa, mutta se saattaa tarkoittaa ihan mitä tahansa jo huomisesta muutamaan vuoteen. Tämä muutaman vuoden lisäaika voidaan saavuttaa ainoastaan pistämällä ”painokoneet” käyntiin. Tämä ei vaan auta mikäli niitä ei huudateta liikaa, mutta sen jälkeen puhutaankin sitten rankasta inflaatiosta. Tämä johtuu siitä ettei nykyisessä likviditeettiansassa painettu raha hakeudu tuottaviin investointeihin jotka voivat ainoastaan saada aikaan talouskasvun. Ainoastaan energiavallankumous saattaisi tuoda riittävän talouskasvun ainakin allekirjoittaneen näkemyksen mukaan. Toisaalta en kyllä oleta tietäväni yhtään mitään. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ole perustella tuleeko talousromahdusta vai ei vaan sitä mitä se tarkoittaisi käytännössä meille suomalaisille.

Mahdollisen talouslaman tullessa tänne lintukotoonkin on tietysti ilmeistä, että tulemme näkemään suuren määrän kärsimystä vaikka tilanne ei tulekaan olemaan niin paha kuin mitä monet voisivat olettaa. Me suomalaisethan olemme tunnetusti olleet aina helvetin hyviä tekemään sen mitä selviytymiseen vaaditaan kuten koko vajaa itsenäisyytemme vuosisata osoittaa. Tästä suomalaisten vahvuudesta paras esimerkki lähimenneisyydestä on Thaimaan tsunami, jossa ruotsalaiset jotka eivät ole nähneet mitään kriisiä moneen sataan vuoteen lähettivät jonkun naisministereistä itkemään jollekin Thaimaan rannalle pelastustöiden ollessa kiihkeimmillään. Suomesta sen sijaan lähetettiin vain tarvittavaa apua eikä siellä ministereistämme olisi mitään hyötyä ollutkaan. Toinen maailmansota ja sotakorvausten hoitaminen saatiin myös kunnialla tehtyä, vaikka kärsimykset ja korvaukset olivatkin raskas taakka. En usko tälläkään kertaa asioiden olevan toisin vaan teemme sen mitä täytyy ihan kansakuntana vaikka monet yksilöt tulevatkin kärsimään huomattavan paljon.

Me suomalaiset olemme siitä kummallista kansaa, että asioiden mennessä päin helvettiä olemme parhaimmillamme emmekä todellakaan silloin kun kaikki menee niin kuin pitääkin. Tästä johtuen onnistumme jotenkin aina löytämään menestyksestä jotain ihan helvetin negatiivista, vaikka kaikista saavutuksista pitäisi olla ihan helvetin ylpeä oli ne sitten yksilön tai kansakunnan tai yksittäisten yritysten menestystä. Tämä negatiivisuus on jotenkin niin syvällä mielemme syövereissä etten tiedä miten siitä pääsisimme eroon. Jos jollakin on mahdollisesti tietoa siitä kuinka tämä ajattelutapa saataisiin kitkettyä maastamme niin kertokaa ihmeessä. Ongelmanamme on myös tietynlainen muiden miellyttämisen tarve joka näkyy nyt tässä Eurokriisin hoidossakin. Kun melkein kaikki muut maat pitävät kiinni omista eduistaan niin suomalaiset jostain syystä pyrkivät vain yhteiseen hyvään ja sen takia ammattivalehtelijat ja huijarit kuten pankkiirit ja etelä-Euroopan maat käyttävät säälimättä meitä hyväkseen. Tästä muiden perseiden nuolemisesta paras esimerkki on talouskomissaarimme Olli Rehn joka ajaa vain EU:n etua meidän etumme kustannuksella. On tietysti olennaista muistaa hänen tekevän töitä vain EU-komissiolle eikä maallemme, mutta enpä usko muiden komissaarien tinkivän kotimaidensa eduista. Tämä miellyttäminen tulee pahentamaan kriisiä kotimaassamme, mutta ei juurikaan vaikuta siihen tuleeko sitä vai ei.

Kaiken kaikkiaan tulevat ongelmat eivät ole mikään ylitsepääsemätön ongelma maallemme vaan tulemme siitäkin selviämään ilman kenenkään muun apua. Emme sitä saaneet 1990-luvulla emmekä sitä nytkään tarvitse, vaikka kaikki näyttääkin menevän päin helvettiä. Suurten ongelmien seurauksena tuleva luova tuho alkaa jo näkyä maassamme ja sen vaikutus tulee vain vahvistumaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Nokia-clusterin lähtiessä maastamme helvettiin on jo nähtävissä uusien yritysten kasvaminen pikkuhiljaa sen tilalle. Näinä aikoina saamme jatkuvasti lukea uutisia start-upien saamasta riskirahoituksesta. Näistä tietysti suurimpana keihäänkärkenä Rovion Angry Birds joka jatkaa ainakin vielä tällä hetkellä nopeaa kasvuvauhtiaan. Tämä on tietysti vasta alkua tällä tiellä eikä se vielä tällä hetkellä riitä korvaamaan kaikkia menetyksiä kansantaloudellemme. Olemme kuitenkin ainakin vielä tällä hetkellä huomattavan hyvässä asemassa verrattuna moniin romahtaviin kansantalouksiin.

Luovan tuhon positiivisista vaikutuksista 1990-luvulla on esimerkkinä teollisuutemme tuottavuuskehitys joka vuosina 1995-2005 oli maailman ykkönen lyöden jopa Yhdysvallat puhumattakaan muista maista. MAAILMAN PARAS kehitys ei ole missään mielessä pieni saavutus vaan ihan helvetin iso! Ei tietystikään pidä olettaa näin olevan tulevaisuudessa kuten on vuoden 2005 jälkeen nähty. Kuitenkin potentiaalia on ja se pitää muistaa. Huolimatta monien muiden mielipiteistä niin suomalainen insinööri on keskimäärin ihan helvetin luova ja sen takia tuo edellinenkin tuottavuuskehitys oli mahdollinen. Tällä kertaa ollaan siinä tilanteessa, että tämä luova tuho tulee myös iskemään julkiseen sektoriin sen ollessa ainut vaihtoehto. Julkinen sektori on ollut se riippakivi menestyksen kengässä joka viimeistään aiheuttaa talousvaikeudet tähän maahan mikäli Eurokriisi saadaan hallintaan. Julkinen sektori on myös se osa taloudesta joka tulee tarvitsemaan tuota luovaa tuhoa enemmän kuin suomalainen teollisuus. Käytännössä joudumme järjestämään sen kokonaan uudelleen ja vähentämään selkeästi byrokratiaa ja siirtämällä resursseja sinne missä niitä eniten tarvitaan kuten sairaanhoidossa. Luova tuho saa myös toivottavasti aikaan sellaisen rakennemuutoksen, että ihmiset pääsevät hyödyntämään omia vahvuuksiaan maksimaalisesti. On hyvin turhaa yliopistojen tohtoreiden käyttää puolet työpäivästään paperien täyttelemiseen, kun he voisivat samaan aikaan tehdä perustutkimusta joka hyödyttää suurempaa osaa kansasta kuin papereiden täyttely. Myös lääkärit ja monet muut hyvin tarpeelliset ammattiryhmät kärsivät tuosta jatkuvasti kasvavasta byrokratiasta ja sen lisäämistä tarpeista kohdistaa ajankäyttö jonnekin muualle kuin itse tarpeelliseen työhön.

Meillä ei kansakuntana ole kaiken kaikkiaan mitään hätää vaan tulemme selviämään tulevista vaikeuksista kuten aina ennenkin. Ainoastaan liiallinen negatiivisuus saattaa aiheuttaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Vaikka pessimisti ei ikinä pety, niin sitä vituttaa aina! Kaiken kaikkiaan lopuksi on sanottava, että tunkekaa se liiallinen negatiivisuus hanuriinne ja olkaa ylpeitä tästä maasta ja itsestänne :D

-TT

Back to basics!

Ensimmäisen vuoden vierähtämisen jälkeen on taas palattava perusaioihin ja kerrattava mistä tässä blogissa on oikein kyse. Joillekin tämä kirjoitus saattaa tuntua turhalta lukemiselta, mutta monesti asioiden tarkasteleminen uudelleen tuo asiat taas lähemmäksi niiden perustarkoitusta. Perusasiat nimittäin pääsevät monesti unohtumaan mikäli niihin ei palaa ikinä uudestaan.

Vähemmän on enemmän ei ole pelkästään tapa saada tehokkaammin tehtyä rahaa eläköitymiseen tai käyttää aikaansa paremmin vaan kokonaisvaltainen filosofia joka tuottaa hyvinvointia toteuttajalleen. Tämä johtuu aika pitkälti siitä ettei ihmisen elämä kulje eteenpäin mitenkään tasapainoisesti vaan yleensä sekä hyvät että huonot asiat kasaantuvat tiettyihin ajanjaksoihin. Tietyt tapahtumat myös vaikuttavat huomattavasti enemmän ihmisiin kuin toiset. Käytännössä näiden suhde on hyvinkin pahasti epätasapainossa. Ihmiset ovat onnellisimmillaan hyvin vähän aikaa elämästään ja tämä pätee myös onnettomuuteen. Tätä aikaa on mahdollista lisätä miettimällä omaansa ja yrittämällä tunnistaa nämä hetket. Itse olen ollut onnettomimmillani pari ajanjaksoa. Ensimmäinen oli vuodet isäni kuoleman jälkeen nuoruudessani ja toinen oli pari vuotta sitten äitini sairastuttua. Monista saattaa tuntua epäuskottavalta, kun väitän tällä hetkellä olevani hyvinkin onnellinen. Tämä voi tietysti pahimmillaan olla vain itselleen valehtelua, mutta itse näen sen tällä tavalla. Jostain syystä monesti alamäen jälkeen siirrytäänkin heti ylämäkeen. En tiedä mistä tämä johtuu, sillä vajavainen elämänkokemukseni ei sitä kerro. Yksi mahdollisuus on tietysti suhteellisuus mikä nostaa hyvien asioiden arvoa, kun on eka ollut asiat huonommin.

Myös monet asiat joita ihmiset tekevät joko velvollisuudentunnosta tai pelkästä tottumuksesta aiheuttavat vain pahoinvoinnin kasaantumista, kun taas toiset ovat monille ihmisille hyvinkin tärkeitä ja tuottavat maksimaalista hyötyä toteuttajalleen. Näitä asioita ei voi yksilöidä mitenkään vaan ne on jokaisen ihmisen itse määriteltävä. Monille itselleen väärän työn tekeminen velvollisuudentunnosta yhteiskuntaa, vanhempiaan tai perhettään kohtaan voi johtaa hetkiin jolloin kaikki on päin sitä itseään. Työnteon määrä ei myöskään ole suoraan verrannollinen tuloksiin vaan ihminen on tuottavimmillaan huomattavasti vähemmän aikaa päivästä kuin mitä itse työpaikalla vietetään. Silloinkin on parempi tehdä vähemmän asioita samaan aikaan eikä ahnehtia tekemällä montaa eri asiaa.

Myös toisten ihmisten vaikutus omaan hyvinvointiin vaihtelee huomattavasti eikä kaikkia ystävyyssuhteita välttämättä kannata yrittää ylläpitää. Nämä ystävyyssuhteet saattavat monesti olla yksisuuntaisia, jossa ainoastaan toinen ihminen saa hyvinvointia ja toinen ihminen taas käytännössä ainoastaan kärsii. Tästä yhtenä esimerkkinä on pari mutsin siskoa, jotka kaatavat kaiken negatiivisen paskan elämässään äitini niskaan ottamalla yhteyttä lähinnä silloin, kun joku asia on päin helvetttiä. Jokaisen kannattaa miettiä omalta kohdaltaan mikä on parasta itselleen ja tehdä johtopäätökset ja toimia niiden mukaan. Tätä asiaa voi tietysti miettiä myös toisen ihmisen kannalta ja ajatella onko itse se riippakivi. On parempi keskittyä vähempiin ja syvällisempiin ihmissuhteihin kuin useampiin ja pinnallisiin.

Raha-asiat ovat tietysti olennainen osa vähemmän on enemmän filosofiaa ja niiden korostuminen nyt vaan sattuu olemaan nykypäivää. Myöskin raha-asioiden hoidossa on huomattavan paljon olennaisempaa päätösten laatu kuin määrä. Esimerkiksi sijoituskohteiden määrä ei ole läheskään suoraan verrannollinen niiden tuottoon, vaikka nykyaikainen portfolioteoria ja tehokkaiden markkinoiden teoria väittävät näin olevan sijoitusten sisältämiin riskeihin verrattuna. Kylmä fakta nyt vaan sattuu olemaan, että pieni osa sijoituskohteista saa aikaan suurimmat tuotot. Periaatteessa on mahdotonta etukäteen tietää mitkä kohteet ovat kyseessä, mutta pitämällä päätösten määrän pienenä on mahdollisuus parempiin tuottoihin kunhan muistaa pitää riittävän turvamarginaalin mitä tulee omaan arvioon sijoituskohteen arvosta ja maksettuun hintaan. Edelliset teoriat, kun lähinnä pitävät volatiliteettia riskin määritelmänä mikä taas lähinnä hyödyttää kärsivällistä sijoittajaa.

Tavaroiden määrä on myös nykyihmisillä aivan järjetön ja monet meistä ostavat niin paljon kaikkea sellaista mitä eivät tarvitse. Itse olen laskeskellut omistavani satoja eri tavaroita enkä mielestäni ole niitä hirveän paljon hankkinut mikäli vertaa moniin muihin tuntemiini ihmisiin. Kuitenkin harvat näistä tavaroista ovat sellaisia joita ihminen oikeasti tarvitsee. Suurin osa näistä ovat sellaisia ettei niitä käytetä montaa kertaa koko elämän aikana ja jälkeläiset saavat sitten tehdä työtä päästäkseen näistä eroon. Vähemmän on enemmän ajattelu tarkoittaa myös sitä, että on turha esimerkiksi ostaa kahdet viidenkymmenen Euron kengät, kun voi ostaa yhdet sadan Euron hyvälaatuiset kengät jotka toimivat kaikissa olosuhteissa satoi taikka paistoi, kun taas molemmat viidenkymmenen Euron tossut voivat olla käyttökelvottomia huonoissa olosuhteissa. 

Tietysti vähemmän on enemmän filosofia ajaa myös itsekkyyden asiaa, mutta mikään ei ole täydellistä eikä myöskään tämäkään ajattelu. Kuitenkin asian puolustukseksi on sanottava se, että mikäli suuri osa ihmisistä tekisi minkä tuntee itselleen mielekkäimmäksi tai josta tuntuu saavan suurimman hyödyn niin maailma olisi varmasti erilainen, mutta uskoisin sen olevan myös parempi paikka. Ihmisten onnellisuus, kun ei ole mikään pysyvä olotila eikä se jakaudu aina tasaisesti. Kuitenkin yksittäiset ihmiset tietävät parhaiten mikä on heille paras vaihtoehto elää.

Tälläistä tällä kertaa. Hyvää viikonlopun jatkoa!

- TT

Vähemmän on Enemmän blogi 1v.

Suureksi yllätyksekseni huomasin hieman ennen 1-vuotissynttäreitäni, että niitä vietetäänkin jo heinäkuun puolella enkä ollut siihen kyllä yhtään varautunut. Onneksi on kuitenkin pari päivää aikaa kirjoittaa, sillä yleensä fiilis tulee aina vähän miten sattuu. Jos nyt sitten alkuun vaikka katsottaisiin mitä vuoden sisään on tullut tehtyä?

• Blogikirjoituksia on ollut hieman vajaa 90
• Sivulla käyntejä on ollut hieman alle 10 000
• Aluksi kävijöiden määrä oli noin 20 päivässä ja nykyään 50-100 normipäivinä.
• Suosituimmat kirjoitukseni ovat olleet
  1. Ennustukset vuodelle 2012 osa 2
  2. Fortum-Analyysi
  3. Ennustukset vuodelle 2012 osa 1

Jostain syystä kakkososa ennustuksista vuodelle 2012 on ollut suositumpi kuin ykkönen. Tämä on hieman hämmentävä juttu, mutta epäilisin kyseessä olevan joku kuukkelihaun hakusana mikä on lisännyt osumia. Fortum-analyysi suosiosta en sen sijaan ole yllättynyt, sillä se tietysti kiinnostaa ihmisiä jo sähkölaskujen takiakin.

• Suosituimmat lukijamaat Suomen lisäksi ovat olleet
  1. Yhdysvallat
  2. Venäjä
  3. Ruotsi

Jostain syystä Yhdysvallat ovat kärjessä noissa ulkomaissa enkä siihen löydä kovin selvää syytä. Johtuisko tämä asia Lontoon murteella äännettävästä blogin nimestä? Venäjä ja Ruotsi taas naapurimaina eivät luonnollisestikaan ole mikään yllätys ainakaan allekirjoittaneelle. Perstuntumalla on sanottava torstain ja sunnuntain olleen suosituimmat käyntipäivät. Sunnuntai ei yllätä, mutta torstai kylläkin. En osaa arvata syytä, mutta jos jollakin on tietoa tai valistunut arvaus niin kertokaa ihmeessä.

Omat suosikkikirjoitukseni ovat olleet seuraavat: Omavastuu on ilmainen! Helmikuun alusta 2012 ja Be a sucker in your own game kesäkuulta 2012. Jos teiltä löytyy suosikkeja niin pistäkää ihmeessä kommentteja. Jos vielä on perusteluja asiaan niin antaa soittaa! Otan kaiken palautteen vastaan.

Eli kaiken kaikkiaan viimeisen vuoden aikana olen kirjoittanut vajaa 90 artikkelia joiden lukijoita on ollut noin 10 000 ja tarkoitus olisi jatkaa noin kahdella kirjoituksella viikossa. Onko tämä teidän lukijoiden mielestä sopiva tahti vai kärsiikö kirjoitusten taso siitä? Ainakin tällä hetkellä tarkoitus olisi jatkaa samaa vauhtia ainakin siihen asti kunnes alkaa tuntua siltä, että samat asiat toistuvat turhan usein ja tuntuu siltä ettei keksi enää lisää sanottavaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin muutama seuraava kirjoitus on jo mielessä ja osin kirjoitettunakin. Uskon saavani lisää lukijoita seuraavan vuoden aikana ja se kyllä tapahtuu ainoastaan panostamalla kirjoitusten laatuun, sillä olen huomannut laadukkaiden postauksien lisäävän ainakin hetkellisesti blogin seuraajia. Jossain vaiheessa ajattelin myös kehittää blogin käyttöliittymää, jotta tietyt asiat olisi paremmin näkyvillä. En usko tämän tapahtuvan ihan lähimpien kuukausien aikana, mutta varmasti joskus syksymmällä. Kaiken kaikkiaan olen melko tyytyväinen ensimmäiseen vuoteeni, joten suuria muutoksia en ajatellut tehdä.

Kun laskee ensimmäisen blogivuoden aikaisen kehityksen rahatilanteessa niin se on ollut aika lailla samaa luokkaa kuin tavoitteenikin. Riippuen hieman kuukauden viimeisten päivien muutoksista osakemarkkinoilla tulee ylijäämäni viimeisen vuoden aikana olemaan noin 4500 Euroa. Tätä tavoitetta on tarkoitus nostaa hieman seuraavan vuoden ajaksi ja tarkoitus on pyrkiä noin viidentuhannen ylijäämään. Tämä on mielestäni hyvin realistinen tavoite eikä siitä tule tinkiä. Olen nostanut sitä johtuen hieman menojen tippumisesta enkä usko niiden juurikaan muuttuvan seuraavan vuoden aikana. Tämän ylijäämän tarkoituksesta kerron varmasti jossain vaiheessa lisää, mutta se saattaa vaatia hieman pidemmän kirjoituksen.

Mikäli tulee kommentoitavaa tai kysyttävää niin kommentoikaa vaan mitä asiaa ikinä haluatte. Mitä tulee tähän asiaan niin minulla on kyllä myös paljon parannettavaa. Seuraava kirjoitus tulee viikonloppuna, jos ei tapahdu mitään ihmeellistä. Kiitoksia kaikille tämän vuoden aikana blogia seuranneille!

- TT

Raha-asioiden automatisoinnista osa 2

Elikkäs edellisessä kirjoituksessani esitin vaihtoehdon budjetoinnille joka tuntuu monista hyvinkin raskaalle mitä tulee omien rahojen vahtimiseen ja käyttöön. Automatisointi säästää aikaa, joten sen takia se saattaa myös monia kiinnostaa. Saattaa tietysti johtua ihan muistakin asioista, mutta edellisen kirjoituksen jälkeen oli jo maanantaina yli sata kävijää mikä tuppaa olemaan allekirjoittaneelle suhteellisen harvinaista. Voi tietysti olla, että pikkuhiljaa ihmiset palailevat kesälomilta ja sen vuoksi teitä tuppaa olemaan ruutujen ääressä hieman enemmän kuin vähään aikaan. Kuitenkin tämän yllättävän kävijämäärän vuoksi ja myös johtuen viime aikoina lomailun aikaan saamasta motivaatiopiikistä johtuen ajattelin sitten jatkaa tuosta automatisoinnista lisää, sillä siitä en ole aiemmin juurikaan kirjoittanut.

Käytännössä on olemassa niitäkin joille ei automatisointi sovi raha-asioissa ja itse näkisin ainakin kulutusongelmaiset tällaisena ryhmänä. Heille kuluttaminen on ongelma ja se tapahtuu myös suureksi osaksi luotolla, joten automatisointi käytännössä lisää vain vaikeuksia. Myös he jotka eivät välttämättä kärsi kulutusvimmasta ja omaavat paljon kovempikorkoista luottokorttivelkaa johtuen esimerkiksi yllättävästä työttömyydestä tai jostain satunnaisesta kulusta kuten korkeista sairaanhoitomaksuista jotka on ollut pakko rahoittaa korkeampikorkoisella velalla. Tietysti hekin voivat automatisoida osan rahankäytöstään kuten tietyn suuruiset luottokorttimaksut suoraveloituksella palkasta. Automatisointi ei myöskään sovi niille joilla on epäsäännölliset palkkapäivät, sillä yhtäkkiä saattaa olla sitten ongelmia tulopuolella ja silloin saattaa käydä niin ettei tilillä ole suoraveloitukseen rahaa ja jonkin ajan päästä tuleekin sitten yllättävä karhukirje kun on olettanut maksaneensa. Myös niille ihmisille jotka tykkäävät hoitaa omia raha-asioitaan ja seurata omaa kulutustaan on budjetointi selkeästi parempi vaihtoehto.

Jos sitten mietitään koko prosessia niin joitakin ongelmia saattaa siinäkin esiintyä, joten jatketaan niistä. Kohta 2 soita laskuttajillesi ja sovi eräpäivien muutoksista saattaa muodostua jossain määrin ongelmaksi, sillä monesti suomalainen asiakaspalvelu on sieltä minne aurinko ei paista ja joidenkin yritysten puhelintuissa voi jonotukseen mennä niin pitkä aika ettei varsinkaan kärsimättömimmät ihmiset sitä jaksa. Toisaalta hyvällä tuurilla saattaa ainakin jotkut yritykset hoitaa asiakaspalvelunsa myös netin kautta mikä lyhentää tämän asian hoitamiseen käytettävää aikaa radikaalisti. Itse olen kyllä joskus hoitanut näitä asioita menemällä yrityksen edustajan juttusille vaikka ostoskeskukseen. Tämä taas tapahtuu monesti samalla, kun käy ruokaostoksilla. Pelkästään yhden asian takia, kun ei välttämättä kannata raahautua yhtään kauemmas.

Kohdat 3 ja 4 Päätä kuukausittaiset summasi ja laita verkkopankkiisi sitten nämä suoraveloituksen kautta kuuluvat käytännössä melkein samaan askeleeseen, mutta selvyyden vuoksi laitoin ne erikseen. Käytännössähän on pakko tehdä päätös jollekin ajanjaksolle tuosta automatisoinnista ja monille vuosi on maksimi mitä voi ja kannattaa hoitaa eteenpäin. Aika monilla ihmisillä kuitenkin menot vaihtelevat riippuen vuodenajasta ja sen takia esimerkiksi säästämiseen saattaa olla vähemmän rahaa käytössä. Mikäli automatisoi rahankäyttönsä vaikka vuodeksi eteenpäin voi olla viisasta joillekin kuukausille automatisoida hieman enemmän rahaa säästöön kuin toisille. Monilla menee kesälomalla enemmän rahaa, joten alkuvuodesta saattaisi olla järkevää laittaa suurempi rahasumma säästämistä varten. Tämä vaatii hieman enemmän työtä, sillä silloin ei riitä yksittäinen suoraveloitus yhteen tarkoitukseen vaan vaatii jokaiselle kuukaudelle uuden laskun maksamisen jonka voi toki hoitaa etukäteen samalla kertaa kuin muutkin suoraveloitukset.

Kohta 6. nauti lopuista käyttötililläsi olevista rahoista ilman tunnontuskia onkin sitten hieman ihmisestä riippuva asia, mutta mikäli ei siihen pysty kannattaa vakavasti harkita budjetointia joka saattaa vaatia enemmän aikaa ja henkistä painolastia. Itse kuulun ainakin vielä tällä hetkellä tähän ihmisryhmään ja se johtuu aiemmista rahankäyttötavoista jotka olivat monesti suhteellisen holtittomat. Pidän vielä tällä hetkellä muutosta liian suurena, mutta yritän pyrkiä kohti automatisointia tulevina vuosina. Kädestä suuhun eläminen, kun saattaa taas päästä niskan päälle mikäli en siihen huomiota kiinnitä. Kaiken kaikkiaan automatisointia pidän parempana ratkaisuna niille jotka muutenkin pystyvät raha-asiansa hoitamaan ilman suurempia kupruja.

Vielä pari asiaa jotka kaipaavat huomauttamista. Raha-asioiden automatisointi säästää ennen kaikkea ihmisen aikaa joka on terveyden lisäksi kuitenkin arvokkain asia jota ihmisellä elämässään on. Toinen asia on se etten käsitellyt tulojen automatisointia ollenkaan, sillä se on tietysti asia johon kovin monet ihmiset eivät elämässään pysty saavuttamaan. Allekirjoittanut kuuluu myös tähän ryhmään ainakin vielä seuraavat vuosikymmenet, mutta aion sitä kuitenkin yrittää. Tällä hetkellä asiantuntemukseni ei kuitenkaan riitä tähän asiaan enkä siitä aiot tässä kirjoituksessani sen enempää mainita. Passiivisen tulon tärkeys muiden tulojen rinnalla on tietysti yksi asia joka saattaa vähentää ”oikeata” työntekoa. Tähän kuuluu käytännössä niin sijoitukset kuin monet immateriaalioikeudet kuten esimerkiksi patentit mutta ei siitä sen enempää.

Aion varmaan julkaista suhteellisen tiiviissä tahdissa kirjoituksia ainakin pari seuraavaa viikkoa, joten seuraavaan kertaan!

- TT

Budjetoinnin sietämätön vaikeus ja vaihtoehtoratkaisu

Kuten monet teistä varmasti välillä huomaavatkin niin monesti blogikirjoitukseni pyörittävät välillä samoja aiheita, mutta se alkaa näin ensimmäisen vuoden tullessa täyteen olla jo normaali asia ottaen huomioon kirjoitusten määrän. Tämän vuoksi onkin tarkoitus tällä kertaa yrittää ottaa uusi näkökulma asiaan ja miettiä sekä psykologisia tekijöitä että toista vaihtoehtoa raha-asioiden hoidolle joka on automatisointi, mutta ensin tässä kirjoituksessa olisi taas tarkoitus käydä hieman läpi budjetoinnin vaikeutta.

On hyvin selvää, että kuten monissa muissakin asioissa niin budjetoinnissa on myös vaara vetää överit tai luovuttaa heti alkuunsa ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa. Kuitenkin kultainen keskitie on monesti paras ratkaisu riippuen tietysti ihmisestä eikä yhtään ainutta oikeata vaihtoehtoa ole. Monet ihmisethän tekevät budjetin jopa kahdesti kuukaudessa, mutta itse en tässä näe järkeä, sillä mitä lyhyemmällä tähtäimellä mennään sitä vaikeampaa on itseasiassa pysyä siinä, sillä yhtäkkiä voikin tulla hyvin yllättävä meno kuten, vaikka auton hajoaminen tielle mikä käytännössä raiskaa varmasti budjetin mikäli se on hyvin lyhyeksi aikaa tehty. Tämä voi tuottaa ihmiselle epäonnistumisen tunteen, vaikka tilanne saattaa olla hyvinkin itsestä riippumaton. Myös liian yksityiskohtainen budjetti saattaa lisätä ihmisen henkistä kuormaa sen verran ettei budjettia pystytä noudattamaan. Myös tämä on hyvin yksilöllinen asia eikä oikeata ratkaisua voi antaa. On tietysti olemassa pilkunviilaajia jotka saavat taas kiksejä näistä pienistä yksityiskohdista. Itse teen kuukausi- ja vuosibudjetin, mutta pidän kuukausittaista menosuunnitelmaa vain suuntaa antavana ja pidän huolen siitä ettei vuosibudjetti ylity.

Budjetoinnissa onnistuminen ei ole missään nimessä helppoa, sillä muuttujia tuppaa olemaan suhteellisen paljon ja ihminen on monessakin mielessä heikko. Ensimmäinen tehtävä budjettia tehtäessä on päättää menot tulevalle ajanjaksolle riippuen tietysti omista tuloista. Se voi olla ihan mikä tahansa summa. Tärkeää on kuitenkin valita sellainen menoarvio joka on pienempi kuin käytettävissä olevat tulot. Tämän jälkeen onkin tarkoitus jakaa budjetti eri osioiden suhteen joita ei saisi olla liikaa. Yksinkertaisuus on tässäkin asiassa kaunista. Uskallan väittää kymmenen osion olevan suurelle osalle riittävä määrä. Tämän jälkeen voikin sitten jakaa kokonaisbudjetin jokaiselle osiolle määrätyksi summaksi. Tämän jälkeen voikin sitten miettiä eri osioiden riippuvuutta toisistaan, jotta on joustonvaraa. Itselläni esimerkiksi matkailu- ja huvittelubudjetit voivat ottaa toisiltaan tarvittaessa ylijäämää toisen alijäämää varten. Tärkeintä tässä on kuitenkin muistaa ettei näihin kahteen varattu kokonaissumma saa ylittyä missään tapauksessa. Tämä joustonvara lisää ainakin itselläni selkeästi mahdollisuuksia pysyä lasketussa menoarviossa. Tämä joustaminen eri osioiden kesken ei kyllä taida ihan kaikille ihmisille sopia, joten muistakaa aina ajatella omilla aivoilla sitä mikä on teille sopivin vaihtoehto. Mitä taas tulee ihmisen heikkouteen niin pelkkä menojen vahtiminen ilman minkäänlaista palkitsevuutta aiheuttaa vähänkin pidemmällä tähtäimellä vaikeuksia budjetissa pysymisessä. Tämän takia pitää myös asettaa itselle palkinto mikäli menobudjetti alittuu. Tähän palkitsemiseen voi olla monia eri vaihtoehtoja, mutta mielestäni paras palkinto on sijoittaa ylijäämäraha omien unelmien mahdolliseen toteuttamiseen. Toisilla tämä voi olla maailmanympärimatka ja toisilla vaikka unelmien auto tai muu vastaava leikkikalu. Itselläni se on tuo matkavaihtoehto.

Johtuen ihmisen henkisestä heikkoudesta budjetointi on hyvin osalle ihmisistä hyvinkin vaikeaa, joten mielestäni on järkevää harkita jotain toista vaihtoehtoa joka tässä tapauksessa on raha-asioiden automatisointi mikä voi tietysti olla myös osa budjetointia. Automaatiokin vaatii kuitenkin jonkin verran töitä, sillä ilman pakollisia töitä ja alkupanostusta sekään ei onnistu. Automaatiolla tarkoitan käytännössä laskujen suoraveloitusta ja muutaman eri tilin käyttöä. Käytännössä perusta on pankin tarjoama käyttötili josta sitten hoidetaan rahansiirrot laskuihin sekä eri käyttöä varten oleville tileille. Käytännössähän suurimmalle osalle työläisistä maksetaan palkka joko kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa. Joillakin ihmisillä se voi olla kolmekin kuten allekirjoittaneella pari kertaa vuodessa.

Automatisointi tapahtuu seuraavalla tavalla:

1. Selvitä palkkapäiväsi, jos et ole niistä varma.
2. Soita laskuttajillesi ja sovi eräpäivien siirroista lähelle noin viisi päivää palkkapäivän tai -päivien jälkeen. Pidä huoli siitä, että nämä laskutuspäivät ovat eri laskuille kuitenkin samat. Muista laittaa kaikki laskut suoraveloitukseen käyttötililtäsi verkkopankissa.
3. Päätä kuukausittaiset summasi, jotka laitat säästämiseen, sijoittamiseen tai unelmiesi toteuttamiseen ja avaa näille jokaiselle eri tili, jos et niitä vielä omaa.
4. Tämän jälkeen laita sitten verkkopankkisi kautta nämä summat jokaiselle kuukaudelle suoraveloitukseen suoraan palkkapäiväksesi, sillä silloin olet ensin pitänyt huolta omasta itsestäsi ennen laskuttajiasi.
5. Älä ota näiltä omilta tileiltäsi enää rahaa ilman TODELLISTA hätätilannetta.
6. Nauti lopuista käyttötililläsi olevista rahoista ilman tunnontuskia, mutta älä missään tapauksessa käytä luottokorttiasi vaan ainoastaan jäljelle jääneitä rahojasi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki perustarpeet pitää myös rahoittaa, joten vapauden tullessa pitää myös ottaa vastuuta itsestään.

Käytännössä automatisointi ei ole tuon monimutkaisempaa, mutta sekin vaatii kyllä hieman itsekuria ja viitseliäisyyttä hoitaa jossain välissä raha-asioitaan. Mitä taas tulee laskujen maksamiseen niin suuremmat summat kuten kämpän vuokra maksetaan yleensä kuukauden alussa. Jos taas saa kahtena päivänä kuukaudessa palkkaa niin silloin niitä pienempiä laskuja voi siirtää sen noin viisi päivää kuun puolivälin jälkeen. Säästämiseen ja sijoittamiseen on kuitenkin tärkeää siirtää rahaa heti palkkapäivänä, jotta saa maksettua itselleen ensin. Mikäli kyseessä on kaksi palkkapäivää kuukaudessa niin säästämiseen ja sijoittamiseen siirrettävät rahat voi automatisoida maksettavaksi kaksi kertaa kuussa aina puolet ja puolet kumpanakin päivänä. Myös muita tilejä voi käyttää ihan sen mukaan mitä tuntee tarvitsevansa, mutta kannattaa muistaa Suomessa pankkien aika hyvin vievän ylläpitomaksuja näiltä ylimääräisiltä tileiltä. Itselläni on Sampo pankissa kaksi tiliä ja kaksi eri tiliä Nordnetissä joille menee joka kuukauden viimeinen päivä tietyt summat.

Itse käytän budjetointia automatisoinnin sijaan. Tässä tapauksessa tärkeintä allekirjoittaneelle on pitää vuosibudjettinsa koossa kaikkien osioiden suhteen ja tähän asti olen siinä onnistunut. Automatisointia käytän lähinnä siinä, että maksan itselleni aina ensin ja sen jälkeen keskityn vasta muihin laskuihin joita tosin taitaa olla vähemmän kuin monilla muilla. Tämä on tietysti osittain tulojen määrän sanelema juttu, mutta toisaalta yksinkertaiset järjestelyt ovat myös yksinkertaiselle ihmiselle kuten minulle niitä parhaita. Tarkempiakin yksityiskohtia olisin voinut antaa, mutta sitten kirjoitus olisi tullut liian pitkäksi.

Tässä kirjoitukseni tällä kertaa. Ensi viikolla tulee vielä ainoastaan yksi kirjoitus, mutta sen jälkeen olisi tarkoitus palata normaaliin päiväjärjestykseen ja kirjoitella tiuhempaa tahtia. Itseasiassa kirjoituksia on jo muitakin tehtynä, mutta kävijämäärät ovat kyllä hieman pienentyneet mikä johtuu varmaan monestakin asiasta. Tarkoitus olisi kuitenkin palvella lukijoita mahdollisimman hyvin eikä mielestäni kesälomia kannata hukata päätteen ääressä ellei saa siitä jotain kiksejä kuten allekirjoittanut välillä saa näistä kirjoitushommista.

-TT

Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle

Eli kuten lupasin niin tällä kertaa aikomuksenani on kirjoittaa aika pitkälti Espanjan reissun tuntemuksista ja siitä kuinka kyseinen maa eroaa tästä meidän rakkaasta kotimaastamme Suomesta. Erot ovat kyllä aika suuria eikä se varmaan ole kenellekään yllätys. Kuitenkin on huomioitava se tosiasia, että on vaikeampaa huomata rakkaan asuinpaikkamme järjettömyydet sekä hyvät puolet pysyessä rajojen sisäpuolella. Itselläni meni oli parin vuoden tauko ulkomaan matkailusta. (en laske etelä-helsingin reissuja ulkomaanmatkoiksi)

Se asia mikä allekirjoittanutta eniten puistatti Espanjassa oli tajuta taas jälleen kerran kuinka pieniä summia pyydetään ruokakaupoissa elintarvikkeista verrattuna Suomen hintakartelleihin. Kylmä faktahan on se, että Suomessa ei mitään kilpailua juurikaan synny, kun on vain kolme suurta ketjua jotka hallitsevat ja oikeastaan käytännössä vain yksi, jolla on selkeästi suurin markkinaosuus. Mitä taas tulee näiden mafioiden kortteihin ja niiden bonuksiin niin jokaisen olisi parempi muistaa se, että asiakas maksaa AINA! Myöskin alkoholin hinnat ovat poskettomat johtuen verotuksesta ja ovat varmasti omalta osaltaan vaikuttamassa siihen etteivät suomalaiset muutu ikinä kohtuukäyttäjiksi vaan tulevat aina hamassa tulevaisuudessakin vetämään kännit, kun alkavat juomaan. Espanjassa, saa saman viinipullon muutamalla Eurolla joka maksaa täällä noin kympin. Monissa välimeren maissa viini on lähinnä ruokajuoma, vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys menee sielläkin koko aika lähemmäs pohjoismaita. Valitettavasti meidän sosiaalitanttamme eivät tajua ettei ihmiset opi juomaan ”eurooppalaisittain” vain kieltämällä heitä eikä myöskään syyllistämällä ihmisiä heidän juomisestaan.

Toinen asia mikä tuolla reissullani vain niin hirveästi ihmetytti oli tajuta kuinka poskettomia summia ihmiset maksavat vuokria mm. täällä pääkaupunkiseudulla verrattuna OIKEAN metropolin Barcelonan hintoihin. Siellä kun ex-kämppikseni maksaa noin 400 Euroa yksiöstään melkein keskustassa. Tietysti on otettava huomioon infran surkeus tuolla päin maailmaa, mutta ei sekään kaikkea selitä. Tästä infran surkeudesta hauskin esimerkki oli ex-kämppikseni nettipiuhan veto kylppärin ikkunasta. Tämä ei kyllä taitaisi ihan heti mennä läpi Suomessa. Myös putket alkavat monissa taloissa olla siellä suhteellisen huonossa kunnossa eikä aina voi olla varma miten lämmintä vettäkään tulee tai kuinka kauan sitä joutuu odottamaan puhumattakaan siitä miten helppoa on tuolla saada hanoista tuleva vesi sopivan lämpöiseksi. Tämä on taas mielestäni Suomen paras puoli, sillä itselläni ei ole ollut kotimaassamme kovin montaa kertaa ongelmia saada lämmintä vettä, jos ei lasketa Helsingin kaupungin omistamia liikunta-areenoita mukaan. Sähkökatkoksista en tosin ole joutunut kärsimään sielläkään päin.

Mitä taas tulee yleiseen turvallisuuteen ja ihmisten luotettavuuteen niin muutamista hulluista huolimatta arvioisin suomen olevan tässä suhteessa ihan helvetin paljon parempi paikka. Esimerkkinä voi pitää entisten duunikavereideni lupauksia tavata jossain vaiheessa, mutta sitten kun yritti soitella perään niin ei viitsitä edes vastata puhelimeen. No eipä tuo mitään. Hyvä muistutus taas siitä ettei aina hommat mene tuolla päin ihan niin kuin haluaisi. Toinen esimerkki on taskuvarkaiden määrä barcelonassa. Olen tosin hyvin perillä siitä, että onhan niitä kyllä aina suomessakin, mutta lähinnä pk-seudulla ja vain kesäisin ja mitä ilmeisimmin hyvin harvoin on kyseessä kotimaiset tekijät. Mitä taas tulee yleiseen vaurauteen niin tosiasia on se ettei mikään alue suomessa kilpaile esimerkiksi barcelonan kanssa ihmisten ostovoimalla mitattuna. Siellä kun voi selkeästi nähdä katukuvassa yleisen varallisuuden ja kulutusmahdollisuuksien olevan ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi tsadilaisilla joiden ”varallisuus” on kaikki keskittynyt lähinnä asuntoihin. Tämä johtuu lähinnä kuntien kaavoitusmonopoleista, asuntojen korkotukivähennyksestä ja matalista koroista joiden ansiosta normaaleissa markkinatalouksissa asuntojen hinnat nousevat johtuen kysynnän ja tarjonnan laista. Markkinakorot olisivat ilman Euroa selkeästi korkeammat ja asuntojen hinnat taas matalammat.

Jos nyt sitten ruvetaan miettimään työelämää niin siinäkin on hyvin suuret erot, sillä hyvin monissa työpaikoissa siestan viettäminen käytännössä jakaa työpäivän kahteen osaan mikä taas mielestäni aivan järjettömästi pidentää aikaa jolloin pääsee taas kotiinsa tai ulos illanviettoon. Toisaalta välimeren maissa pitkät lounaat ovat myös osa kulttuuria mikä taas on heille varsin normaali asia, mutta allekirjoittaneen ollessa duunissa siestaan tottuminen oli hyvin vaikeaa, vaikka vietimmekin kollegoiden kanssa nuo pitkät lounaat. Mitä taas tulee ex-kollegoihin niin lähestulkoon kaikki lähimmät työtoverini ovat saaneet monoa persiilleen ex-duunissani, joten kyllä tuo maan taloudellinen alakulo vaikuttaa ihmisiin hyvinkin paljon. Mitä taas tulee Suomen apuun Espanjan pankeille niin pidän sitä vielä järjettömämpänä kuin Kreikan valtiolle vaikka sekin on täysin järjettömyyden huippu. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että Madrid ja Barcelona ovat kuitenkin selkeästi vauraampia kuin pk-seutumme täällä Suomessa, joten hoitakoot noi keskukset sitten solidaarisuudesta muiden seutujen tukemisen siellä. Tiedän Katalonian itsehallinnon surkean taloustilanteen, mutta yksityisillä ihmisillä on selkeästi enemmän vaurautta kuin meillä.

Tiivistyksenä voisi vielä sanoa, että aion tästäkin lähin lomailla kyseisessä maassa, vaikka veronmaksajamme itsensä konkurssiin veisivätkin Espanjan pankkeja tukemalla. Seuraavaan kertaan tosin voi kulua hieman aikaa. Tämän lisäksi muistuttaisin Espanjan kielen perusteiden oppimisen olevan verrattain helppoa suomalaiselle ja mikäli tunnette kiinnostusta kyseisen kielen oppimiseen niin antaa soittaa vaan! Se ei ole vaikeaa, vaikka verbimuotoja siellä riittää. Niitä ei kuitenkaan montaa tarvitse pärjätäkseen siellä maan omalla kielellä vaan puhuminen riittää. Espanjalaiset kyllä arvostavat kielitaitoa vaikka korjailevatkin välillä mikäli jotkut lauseet menevät hieman väärin. Suomalainen kielten opetus on kyllä ihan hanurista eikä siinä keskitytä puhumiseen vaan kielioppiin jota ei kovin paljoa tarvitse osatakseen vierasta kieltä ja selvitäkseen sillä ulkomailla.

Tällästä tällä kertaa. Valitettavasti tuli taas turhan pitkän tauko kirjoituksissa alkuviikon kiireiden vuoksi ja lähden huomenna taas matkalle, joten en tiedä milloin jatkan kirjoittamista, mutta joskus ensi viikon puolella varmaan tulee uutta matskua.

-TT

Reppu ja Reissumies

Normibloggauksesta poiketen keskityn tällä kertaa enemmän henkilökohtaisiin tapahtumiin ja vielä tarkemmin lomareissuuni. Tällä kertaa olikin vuorossa taas jälleen kerran Espanja ja vielä tarkemmin sanottuna Barcelona. Tässä reissussa vietin noin kymmenen päivää ja tämä kirjoitus on kyllä aika puhtaasti matkakertomus, vaikka siinä saattaakin olla jotain mainintaa rahasta tai vähemmän on enemmän konseptista. Tämän kirjoituksen lisäksi aion myös avata sanaisen arkkuni Espanjasta ja miten kyseisen maan tilanteen itse näen, mutta sen kirjoituksen taidan hoitaa pois päiväjärjestyksestä myöhemmin tällä viikolla.

Kuten otsikosta näkee niin lähdin todellakin tuolle vajaan kymmenen päivän reissulle pelkän ”koulurepun” kanssa ja vaikka ajatus pienestä matkakassista on ainakin naisille täysin mahdoton niin olen sen huomannut kaikista kätevimmäksi tavaksi raahata mukana matkatavaroitaan. Tietysti on asiassa huonot puolensakin kuten nestemäisten tuliaisten pakollinen ostaminen vasta lentokentältä mikä nostaa näiden hintaa. En tässä nyt sen enempää ala jaarittelemaan vaan suoraan reissuuni. Elikkäs käytännössä starttasin 20. päivä aamupäivällä auringonpaisteessa kohti lentokenttää julkisilla tavaten sattumalta erään kaverini bussipysäkin kulmilla ja puhuimme paskaa jonkin aikaa kunnes aloin sitten ihmtellä jonkin ajan kuluttua miksi bussia ei näy jonka jälkeen tajusin katsoa pysäkin aikatauluja ja huomasinkin sitten komiasti bussin vaihtaneenkin kulkureittiään kesäaikatauluihin siirryttäessä ja kesäaikataulujen ollessa kyseessä lähtöväli oli yksi tunti. Crash and burn voisi joku todeta tässä vaiheessa. Onneksi allekirjoittaneella oli kuitenkin plan b valmiina ja otin toisen bussin josta jouduin sitten myöhemmin vaihtamaan lentokentälle menevään. Mikä on sitten tarinan opetus? Sopeudu, sopeudu, sopeudu. Ikinä ei nimittäin kannata asioitaan jättää yhden valttikortin varaan vaan on parempi olla valmiina muuttamaan suunnitelmiaan tarpeen vaatiessa.

Lentoni taisikin lähteä suunnilleen ajalleen ja välilasku olikin Dusseldorfissa jossa nautin Jurgen Klinsmannin maalintekotaitojen jälkeen parhaasta Saksasta tulleesta asiasta eli Weissbieristä joka oli mielestäni kohtuuhintainen ollen noin vitosen. Tätä nautintoa jaoinkin sitten osan aikaa Irlannista tulleen herrasmiehen kanssa joka kertoili aivovuodon olevan hyvinkin akuutti asia maassa nuorten suunnatessa maihin jotka antavat mahdollisuuden lupaavampaan tulevaisuuteen. Pienilaatuisena yllätyksenä kuulin, että Australia on suosituin maa nuorten keskuudessa, mutta olen ollut siinä uskomuksessa ettei sinne ole kovin helppo muuttaa edes hyvin kouluttautuneena. Ilmeisesti maiden kuuluminen brittiläiseen kansanyhteisöön saattaa liittyä tähän jotenkin? Jatkolento barcelonaan oli ajallaan ja johtuen pienestä repustani pääsin sitten samaa vauhtia suoraan lentokentältä lähtevään junaan odottamatta matkalaukkua. Tämä on yksi hyvä puoli pelkän repun kanssa matkustaessa. Tämän jälkeen odottelinkin ex-kämppikseni töistä pääsyä käymällä mm. mäkkärissä joka on paikallisen mittapuun mukaan aika kallis vaihtoehto syömiselle. Ex-kämppikseni sitten ilmoittelikin lähtevänsä pariksi viikoksi Ranskaan lomalle, joten parin yön jälkeen jouduin siirtymään hostelliin mikä ei ollut yhtään paha asia. Kämppikseni luukusta voisi oikeastaan mainita kyseessä olleen suhteellisen tilavan yksiön ja vuokra oli nelisensataa kuussa mikä on kohtuullinen ja suomalaisen mittapuun mukaan jopa halpa ottaen huomioon vaikka pk-seudun vuokrat. Kämppä muuten sijaitsee ihan Camp Noun vieressä ja terassilta näkyi toisen puolen katsomot. Pienenä kuriositeettina mainittakoon infran olevan aika selkeästi huonompi kuin Suomessa. Nettipiuhakin mm. tuli suoraan kylppärin läpi. Mainittakoon kämppikseni luona viipymisestä vielä sen verran, että kämppiksen tullessa siestalta lounastamaan vedettiin siinä sitten pari bisseä ruoan kanssa ja sen jälkeen takasin töihin. Ei taitais Suomessa kaveri olla kovin pitkään töissä noin aterioiden. Ottaen huomioon kaverin duunin optikkona niin en kyllä pidä tuota syntinä ottaen huomioon erilaisen kulttuurin.

Hostellini olikin sitten hyvin lähellä pääkallopaikkoja eli kävelymatkan päässä la Ramblasta ja keskustan ostoshelveteistä. Hostellini oli mielestäni kohtalaisen viihtyisä ja sisälsi ”ilmaisen” aamiaisen joka oli ihan normisetti eli käytännössä kyseessä oli muroja, leipää, kahvia, maitoa, mehuja, jne. Tällä saikin sitten startattua päivänsä kohtalaisen mukavasti. Hostellin hyvänä puolena oli myös se ettei sinne paistanut suoraan aurinko juuri ollenkaan mikä on varsinkin kesällä välimeren rannalla monesti kullanarvoinen asia. Tästä huolimatta viimeisinä päivinä oli sisälläkin helvetin lämmin iltaisin. Hostelli sisälti myös sisäpihalla olevan puutarhan, jossa oli ihan kiva viettää iltoja muiden hostellivieraiden seurassa. Nämä vieraat olivat myös aika laajalti ympäri maailmaa mikä on tietysti kiva asia mikäli on vähänkin sosiaalisempi ihminen. Muilta hostellivierailta oppii myös aika paljon muista maista ja kulttuureista ja kuulee mielenkiintoisia tarinoita. Tällä kertaa yksi australialaistyttö kertoi muuttaneensa toiselle puolelle maapalloa Kanadaan vain ja ainoastaan sen takia, että voisi harrastaa lumilautailua. Tätä jouduin hieman ihmettelemään ottaen huomioon sen ettei ausseissa ole lunta, mutta hän vain kertoi kokeilleensa lautailua Jaappanissa matkaillessaan. Itselläni ei kyllä ”kivet” riittäisi tuollaiseen elämänmuutokseen, joten hattua on pakko nostaa tuosta vedosta. Muitakin mielenkiintoisia tarinoita löytyy, mutta ehkäpä se ei ole niin olennainen asia tässä kertomuksessa.

Ensimmäisenä viikonloppuna olikin sitten vuorossa paikallinen ”juhannus” jota vietetään muistaakseni Johannes Kastajan vuoksi. En ota sen enempää kantaa syihin, mutta käytännössä lähestulkoon koko kaupunki viettää yönsä rannalla. Itsekään en ollut poikkeus muiden hostellivieraiden kanssa vaan olimme paikallisten mukana yönvietossa. Periaatteessahan ihmiset tekevät tulet rannalle ja jotkut rantabaarit huudattavat musiikkia. Tämän lisäksi paikalliset räjäyttelevät ilotulitteita ja innokkaimpia tuntuivat olevan kaikista pienimät eli noin viisivuotiaat jotka aloittavat paukuttelemisen perheidensä kanssa. Jostain syystä aika monet seurueestamme säikkyivät meteliä, vaikka allekirjoittaneesta siinä ei ollut mitään ihmeellisempää. Oli ihan hyvää vaihtelua kyllä perisuomalaiseen ”nyt perkele dokataan” juhannukseen viettää yö eri tavalla nauttien menosta ihan muutaman olusen voimalla eikä tarvinnut seuraavana päivänä elpyä darrassakaan. Seuraavana päivänä oli muutenkin lomani ”älä tee mitään” päivä ja käytännössä makailin hostellini sohvalla ja omalla sängylläni koko päivän kuunnellen raadiota ja chillaillen. Hostellin työntekijöillä ja muilla vierailla oli hieman epäuskoiset ilmeet nähdessään allekirjoittaneen röhnöttävän monet tunnit samassa paikassa muiden mennessä edes ja takas. Loppujen lopuksi jouduin sen verran venymään, että lähdin katsomaan Italia-Englanti peliä paikalliseen turistibaariin, jossa sainkin sitten ihmetellä brittien ja italialaisten reaktioita pelin kulkuun. Vaikka kyseessä oli kuolettavan tylsä matsi niin pilkkukisan seuraaminen kyseisessä paikassa oli kyllä hauskaa. Lopputuloksestakin selvitiin ilman suurempia purkauksia.

Viimeiset neljä päivää sitten otinkin iisisti välillä käyden rannalla, katsoen fudiksen välieriä ja katsoen bisneksen tekoa rannalla. Pakistanilaiset, intialaiset sekä afrikkalaiset kiertivätkin myyden olutta, muita juomia sekä joitakin palveluita joita olivat mm. rastojen teko naisille. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että ei voi muuta kuin ihailla kavereiden työmoraalia, vaikka osin saattaa kyseessä olla selviytymisen elinehto. Täytyy kyllä sanoa ettei lomalla välttämättä kannata suunnitella hirveästi ohjelmaa, sillä sitten ei mielestäni ehdi rentoutumaan kovin hyvin. Allekirjoittaneesta on hullua olla edes suurempia suunnitelmia seuraavalle päivälle. Better go with flow. Aina sitä kuitenkin jotain tuli keksittyä ja seurusteltua muiden hostellivieraiden kanssa. Oli matkassa muutama suomalaistyttökin, mutta enpä hirveän paljon heidän seuraansa tuppautunut, kun on parempi mielestäni pitää kielitaitoaan yllä puhumalla joko tässä tapauksessa Lontoota tai Espanjaa. Mielestäni on myös hyvin epäkohteliasta puhua sellaista kieltä jota muut eivät ymmärrä. Tätä näkee kyllä tapahtuvan hyvinkin usein maailmalla ja itsekin tulee siihen välillä sorruttua. Mitään suurempaa dramatiikkaa tai muuta ihmeellistä ei reissullani tapahtunut kuten ei yleensäkään. Ainoat ”tappiot” tulivat pyyhkeen ja boksereiden muodossa, mutta niitä ei voi pitää kovin mullistavina menetyksinä.

Näin sinkkumiehenä on vielä tähän loppuun pakosti mainittava se tosiasia, että suomalaismiesten markkina-arvo on aika korkealla tuolla maailmalla varsinkin mikäli sattuu vielä puhumaan edes Lontoota. Tämän markkina-arvon romahduttaminen on tosin aika helppoa hankkimalla turhan suuret promillet seurustellessaan muiden ihmisten kanssa. Ihan omalta kohdaltani voin sanoa, että maailmalla reissatessa tulee oltua enemmän naisten kanssa tekemisisissä viikossa kuin Suomessa vuodessa. Samanlaisen huomion on tehnyt myös eräs norjalaiskaveri, joten en ole varmastikaan mikään poikkeustapaus täällä pohjoismaissa. Jos nyt sitten mennään vielä hieman omiin naisjuttuihin tuolla reissussa niin kait niistä voisi jotain kirjoittaakin. Periaatteessahan on loppujen lopuksi kyse kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta ja tämä tietysti tarkoittaa sitä, että on molemminpuolista vetovoimaa ja sitä ei tietystikään voi aina voi olla kahden ihmisen kesken. Omien kokemusteni ja varmasti monien muidenkin tämä molemminpuolinen kiinnostus on itseasiassa aika harvinaista ja senkin voi erottaa siihen, että onko kyseessä pelkkää fyysistä kiinnostusta vai liittyykö siihen myös henkistä puolta sillä ainakin suurin osa heteromiehistä voi omata vain tuota ensimmäistä. Käytännössä noin paristakymmenestä naisesta joiden kanssa olin reissulla tekemisissä oli pari kiinnostavaa, mutta näiden kanssa en sitten ehtinytkään olla kovin kauaa tekemisissä ja kuten kaverini varmaan tietävät niin lyhyt aika ei tunnu riittävän edes nimen selville saamiseen allekirjoittaneelle. Toinen oli brasilialaistyttö joka matkusteli ympäri Eurooppaa ja oli hostellissamme vain yhden yön ennen lähtöään. Hänen kanssaan meni yksi ilta puhuessa ”paskaa”. Toinen oli espanjalaisnainen joka oli matkalla Puolaan Tanskan kautta ja hän sattui istumaan vieressäni lennollani köpikseen. Aika vähän jäi näistä kohtaamisista kerrottavaa jälkipolville kuten arvata saattaa. Loppuun vielä tähän liittyvä mietelause joka koskee allekirjoittaneen toimia naisten suhteen. Yrittämättä ei laiteta!

Tässä tämä tarina. Jatkoa seuraa jossain välissä, mutta tuskin ihan samasta asiasta.

- TT