Kun pelkkä lahjakkuus ei riitä, case olympialaiset

Olympialaiset ovat kuin maailma pienoiskoossa, vaikka se ei siltä välttämättä ensimmäisellä ajatuksella tunnukaan. Kuitenkin myös olympialaisissa alamme nähdä aika pitkälti sen, että suomalainen lahjakkuus ei ole mitenkään poikkeuksellista oli sitten kyse vaikka paraatilajistamme keihäänheitosta tai monista muista lajeista joissa kilpailu on aivan erityisen kovaa. Koska olen urheilumies henkeen ja vereen niin sen takia aion myös uhrata hieman aikaa tälle kohteelle. Tässä kirjoituksessa tulen siis keskittymään urheiluun. Tietysti lähimpänä sydäntäni on suomalaisten urheilijoiden suoritukset, joten niistä täytyy myös yrittää antaa riittävää kritiikkiä.

Ensin on pakko ottaa käsittelyyni koko kisojen suomalaisten lempilaji eli keihäänheitto jonka kultamitali käytännössä luovutettiin ilman kunnon taistelua Trinidadin pojalle joka ei varmastikaan uskonut voittoonsa ennen kuin kaikki muut olivat käyneet hoitamassa kuusi heittoaan. En usko keihäänheitossa otettavan noin helposti enää moneen vuosikymmeneen olympialaisten kultamitalia, mutta voin yhtä hyvin olla väärässäkin. Jostain syystä koko perkeleen kansa on niin tyytyväinen Ruuskasen pronssiin etten sitä millään ymmärrä. Varsinkin urheiluliiton herrat joilla on nollavaikutus suomalaiseen keihäänheittoon tuntuu ottavan taas suurimman hyödyn tästäkin mitalista, vaikka heidän pitäisi hävetä sitä ettei tuota kultamitalia saatu haettua. En tosin uskonut ennen kisaa suomalaisvoittoon, sillä pidin Thorkildseniä selkeänä voittajaehdokkaana. Jos nyt pitää sitten miettiä miksi tyydyttiin pronssiin niin siihen on niinkin yksinkertainen vastaus, että sitähän sinne lähdettiin hakemaankin. Ennen kisojen alkuahan kävi taas ”turhan”toimittajat kysymässä tavoitteita ja suomalaispojat sitten taas toivoivatkin yltävänsä mitaleille. Samat toimittajat sitten kysyivätkin Thorkildsenilta, että kuka ottaa pronssia johon hän sitten vastasi ”ei kiinnosta pätkääkään, sillä kultaahan sitä ollaan hakemassa”. Pelkästään tämä asenne-ero selittää sen miksi norjalaispojalla on kaksi olympialaisten kultamitalia ja muita voittoja, vaikka se yleensä nuorempana aina ottikin pataansa Pitkämäeltä. Lahjakkuutta on molemmilla ihan yhtä paljon, mutta asennetta löytyykin sitten ainoastaan toiselta. Keihäänheitto on raaka laji, jossa lähes joka suoritus sattuu niin perkeleesti. Se on myös aika pitkälti kuitenkin tekniikkalaji joka selittää hyvin pitkälle sen miksi heittojen pituudet niin paljon vaihtelevat.

On kuitenkin huomattava ettei ilman todellista lahjakkuutta noihin kisoihin ole juuri asiaa, joten sen takia ei mielestäni missään nimessä pidä aliarvioida niidenkin epäonnistuneiden lahjakkuutta jotka tulivat maaliin sijoilla ynnä muut tai hävisivät oman ottelunsa kuten Jarkko Nieminen. Valitettavasti pelkkä lahjakkuus ei enää riitä, kun jokaiseen urheilulajiin tulee menestyjiä lähestulkoon ympäri maailmaa. Tämä kehitys myös johtaa siihen etteivät suomalaiset voi odottaa enää tulevaisuudessakaan suurempia mitalisaaliita kuin mitä viime kisoissa on saatu ilman selkeitä muutoksia huippu-urheiluun. Käytännössä varmin tapa on yksinkertaisesti tehdä asiat paremmin kuin muut mikä onkin sitten selkeästi helpommin sanottu kuin tehty. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa panostusta vain kapeaan huippuun jolla on kaikki edellytykset absoluuttisen fyysisen lahjakkuuden lisäksi menestykseen. Tällaisia urheilijoita ei Suomen joukkueessa kuitenkaan näissäkään kisoissa kovin monia löytynyt. Ennen kaikkea tämä vaatii urheilijoilta suurinta panostusta eikä näitä ”oli ihan hyvä suoritus aamu-uinniksi” turisteja pidä missään nimessä tukea suuremmilla rahasummilla vaan antaa heidän kustantaa omat kisamatkansa ja harjoittelunsa. Ei allekirjoittaneella ole tietystikään mitään sitä vastaan jos he hoitavat asiansa ja hankkivat tukensa itse. Ennen kaikkea pitää panostaa niihin urheilijoihin, jotka todella antavat kaikkensa, vaikka vastus nyt sitten sattuisikin olemaan ykkössijoitettu kuten sulkapalloilija Ville Långilla joka antoi kaikkensa ja vielä vähän enemmänkin taistellessaan urhean pelin malesialaispoikaa vastaan. Yksi erävoitto oli ihan helvetin iso asia sulkapallossa tuollaisesta vastustajasta. Valitettavasti tämä henkinen ylisuorittaminen ei vaan riittänyt selkeästi parempaa pelaajaa vastaan. Toinen täysin vastakkainen suoritus oli Jarkko Niemisen peli Murrayta vastaan, jossa jarkko antautui jo ennen peliä.

Allekirjoittaneelle henkinen kantti jota urheilijat joko omaavat tai ei on vähintään yhtä tärkeä asia kuin absoluuttinen fyysinen lahjakkuus, sillä tiukassa paikassa se tulee ennen kaikkea ratkaisemaan menestyksen. Tätä ei voida opettaa, vaikka henkisen valmennuksen ”asiantuntijat” niin väittävätkin. Mikäli urheilija nyt on tyytyväinen loppukilpailupaikkaan tai himmeään mitaliiin niin hoitakoon sitten itselleen sponsorit. En muista kyseisen porilaisen rintauimarin nimeä, mutta kaveri totesi heti uintinsa jälkeen ottavan kultaa seuraavista kisoista. Tällä kaverilla on varmasti paremmat menestysmahdollisuudet kuin suurella osalla suomalaisurheilijoista. Tämä osoittaa jo heti hyvää henkistä kanttia ja sillä mennään jo selkeästi eteenpäin. Pelkän henkisen kantin ei pidä tietystikään riittää, joten tehtäköön se myös tässä selväksi. Ainoastaan ammattilaisuus voi viedä urheilijan nykypäivänä maailman huipulle ja monissa lajeissa ympärivuotiset harjoitusolosuhteet on haettava kauempaa. Tähän tarvitaankin sitten tukea ja sitä olkoon saatavilla, mutta ainoastaan huippulahjakkuuksille joita myös tässä maassa tulee joitakin joka vuosi.

Lyhykäisyydessään analyysini pärjäämisestä huippu-urheilusta on seuraava:

1.Urheilijan pitää olla huippulahjakas ja valmis ammattilaiseksi

2.Hänen pitää tavoitella vain ja ainoastaan olympiakultaa tai maailmanmestaruutta tulevaisuudessa.

3.Hänen pitää myös omata henkistä kanttia näihin kahteen edelliseen.

Mitään näistä osa-alueista ei pystytä kehittämään pelkästään valmennuksella vaan näitä joko löytyy fyysisesti tai pään sisältä ja tällaisiin urheilijoihin pitää panostaa. Muuten yhteiskunnan rahat ja panostus on syytä laittaa perusliikuntaan. Helpoin tapa saada vapaamatkustajat pois huippu-urheilusta on ennen kaikkea pitää ”järjestelmän” aisankannattajat poissa urheilijoiden ja näiden valmentajien jaloista. Tämä sisältääkin sitten kaikki ”Ippe Natuset” ja ne järjestöpaviaanit jotka olivat mm. juhlimassa Petäjän hopeamitalia Lontoossa. Jo pelkästään tällä tavalla saadaan resusseja kohdistettua huomattavasti paremmin ja sekin jo parantaa urheilijoiden menestystä nykyisilläkin resursseilla.

Ennen kaikkea on muistettava ettei huippu-urheilu kuitenkaan kuulu kansakunnan maksettavaksi vaan lähinnä tavallinen perusliikunta ja sen tukeminen. Mikäli kuitenkin jonkinlaista tukea jaetaan olisi se kohdennettava harvoille ja valituille. Tämä kilpailun koveneminen on myös näkyvissä liike-elämän globalisaatiossa ja Suomen tulisikin keskittyä tiettyihin osa-alueihin joissa voidaan pärjätä. Sen kirjoituksen aika on kuitenkin muulloin. Ensi kerralla keskitytään sitten ihan muihin asioihin.

- TT

Mediaton päivä.

Kuten tossa viime viikolla lupasin niin tarkoitus oli viettää kokonainen päivä mediapimennossa mikä sisälti internet- sanomalehti – televisio ja uutiskiellon. Tämän seurauksena pidin koko päivän myös kompjuutterinikin pois päältä. Onnistuinkin tässä aika pitkälle kunnes hyvin myöhään illalla sitten sorruinkin uutisten katseluun. Tässä kirjoituksessa onkin sitten tarkoitus kertoa tuntemuksiani ja siitä kuinka päivä meni tuohon iltaan saakka.

Elikkäs heräsi ensimmäisen kerran hieman normaalia aikaisemmin eli seiskan maissa. Ensimmäinen ajatukseni olikin se miten helvetissä keksin niin paljon tekemistä ettei tarvitse näitä koukuttavia medioita seurata. Olennaisin asia minkä huomasin heti tuolloin aamulla on se, että kun ihminen kieltää itseltään jotain niin se alkaa heti tuntua huomattavasti houkuttelevammalta kuin aiemmin. Tiesin myös hesarin tippuneen postilaatikosta, joten heti tuli samalla mieleen se miten siitä pääsee eroon katsomatta edes sisältöä. Tämä kuitenkin onnistui loppujen lopuksi hyvin vaivattomasti. Tätä operaatiota ennen kuitenkin aloin pötköttelemään ja huomasin sitten samalla herääväni kellon soittoon kasilta eli olin nukahtanut uudestaan ja sitten taas pyörivät samat ajatukset päässä eli mites helvetissä tän ajan saa kulumaan? Tämän jälkeen keitinkin sitten aamupuuroa jota en yleensä tee ikinä vapaapäivinäni jollaisen maanantaina vietin. Tämä lähinnä tekemisen puutteessa. Boorriiinnngg! Puuron jälkeen olikin vuorossa aamukahvi josta olen aina nauttinut rauhassa, sillä se on yleensä aamun paras hetkeni.

En muista enää tarkalleen mitä kello näytti, kun sain nämä aamutoimeni hoidettua, mutta sen jälkeen alkoikin sitten ensimmäisen kirjan lukeminen joka oli tällä kertaa jonkun kirjoittama kirja Jach Welchista joka oli General Electricin toimitusjohtaja kahdenkymmenen vuoden ajan kasikytluvun alusta vuosituhannen vaihteeseen. Jos ei laske mukaan lounasta johon meni noin tunnin verran aikaa tekemiseen ja syömiseen niin olin kirjan puolivälissä joskus yhden maissa. Monen tunnin lukeminen alkaa selvästi näkyä ja jossain välissä huomaa kuinka koomassa on tullut luettua, sillä joitakin kohtia joutuu kelaamaan uudestaan niiden mennessä täysin ohi aivotoiminnan lyödessä tyhjää. Yhden jälkeen olikin sitten vuorossa toisen kahvikupillisen aika. Nämä kahvikupilliset menevät yleensä aina hyvin rauhoittuessa ja elämästä nauttiessa, kun ei ole kiire minnekään eikä silloin paina huolet ja murheet. Itse en oikestaan pysty juomaan juuri muuta sumppia kuin juhla moskaa ja residenttiä, sillä muut kahvit maistuvat mielestäni kuralle. Yleensä tapana on vielä vetää vaaleaa paahtoa, mutta tällä viikolla on tullut juotua tummaa erehdyttyäni vahingossa sitä ostamaan. Jostain syystä tuntuu siltä ettei siinä ole ihan samaa potkua kuin vaaleassa paahdossa. Tietysti tämä voi olla vain harhaa, joten tiedä hänestä. Kofeiini on allekirjoittaneen ainut jokapäiväinen huume ja sen puute aiheuttaa kieltämättä aina hieman vitutusta väsymyksen kanssa.

Tämän jälkeen alkoikin olla sitten tekemisen puutetta, kun tarvitsi taukoa lukemisestakin. Siitä sitten innostuinkin siivoamaan joka on kanssa ihan helvetin harvinainen operaatio allekirjoittaneelle. Tämän siivousprojektin osana olikin sitten taas aika keräillä tavaraa roskiin ja sitähän sitten löytyikin taas jonkin verran. Tästä hyvänä esimerkkinä parikymmentä joskus yhdeksänkymmentäluvulla käytössä ollutta vhs-kasettia, jotka löysivät paikkansa jätesäkistä. Sivuhuomautuksena mainittakoon se, että mediaton päivä on ihan hyvä idea silloin, kun on paljon turhia rutiineja tehtävänä jotka eivät vaan kiinnosta, mutta ovat välttämättömiä. Varmasti on muitakin juttuja mitä tehdä, mutta nää nyt oli vaan juuri nyt tehtävä. Tämän operaation jälkeen olikin vuorossa aikaisemmin jo mainitun kirjan toinen puolisko joka oli noin sata sivua. Kaiken kaikkiaan kirja oli mielenkiintoinen, mutta liian pitkään saman kirjan lukeminen ei vaan toimi, jos täytyy sitten vielä ajatellakin samalla. Toisin sanoen kannattaa siis lukea jotain vähän kevyempää kuten jotain romaania mikäli haluaa viettää päivänsä kirjan ääressä. Tämä operaatio kestikin sitten johonkin iltakuuteen jonka jälkeen oli vuorossa iltaruoka. Syön aika paljon, mutta yritän pitää annokset pieninä silloin, kun ei ole liikuntaa tiedossa. Liikkuminen on ollut viime ajat aika vähissä johtuen nilkkani raiskaamisesta kaverini häissä saappaanheittokisassa. Tämän takia olen yrittänyt parannella sitä pysymällä kotona niinä päivinä, kun ei ole ollut pakollisia menoja. Illemmalla sitten aloittelinkin ruuan jälkeen toista kirjaa joka on varsin viihteellinen Cityboy joka kertoo suhteellisen todenmukaisen tarina eräästä nuoremmasta ”pankkiirista” joka ilman koulusta onkin yhtäkkiä kaikkien kokkelipäiden kanssa ”maailman huipulla” Tämä kirja kertoo aika hyvin siitä kuinka nuoret sekaisin olevat moraalittomat geelitukat tekevät päätöksiä vähillä yöunilla kokkelihuuruissaan. Suosittelen tätä lukemiseksi kaikille jotka kuvittelevat pankkiirien tekevän päätöksiää järkevästi ja omilla aivoillaan, vaikka totuus on jotain ihan muuta ainakin tässä tapauksessa. Kirjoittaja Geraint Anderson muuten kertoo ilmeisesti aika lailla itsestään vaikka muut henkilöt ovatkin lähinnä fiktiivisiä. Tätä kirjaa en tosin ehtinyt lukea läheskään kokonaan ja sen olen jo aiemmin lukenutkin. Alkoi vaan sen verran pahasti väsyttämään ettei mihinkään älylliseen lukemiseen ollut enää potkua. Tässä vaiheessa alkoin myös polttelemaan läppärin avaaminen ja sortuminen helppoon ratkaisuun. En sitä kuitenkaan tehnyt. En tosin tiedä olisiko sillä ollut mitään merkitystä olinhan jo taistellut omia mielitekojani vastaan jo melkein puoli vuorokautta. Loppuilta menikin sitten lähinnä tuon cityboy-kirjan kanssa vaikka repsahdinkin katsomaan kymmenen uutiset.

Yleisiä huomioita: Yksi mediaton päivä ei saa ketään rauhoittumaan vaan niitä pitäisi olla useampia peräkkäisiä. Kuitenkin ihmisen tuottavuus kyllä kasvaa hetkittäin, sillä turhaa ruudun tuijottamista ei mediattomana päivänä tapahdu. En usko pystyväni lukemaan yhtä paljon saman päivän aikana mikäli laittaisin jossain vaiheessa läppärini auki. Kuitenkin on huomioitava se, ettei ilman kunnon taukoja jaksa lukeakaan ajattelemalla samalla mitä kirjassa sanotaan. Viihteellinen luettava taas toimii hyvin aivotoiminnan nollaamisessa ja mediattomasta päivästä kannattaa suurempi osa käyttää nimenomaan tähän tarkoitukseen mikäli pitää lukemisesta. Mediaton päivä on myös erinomainen idea nauttia yhdessäolosta mikäli on perheellinen. Itseäni tämä ei tosin koske, mutta vanhempien lapsille antama aika on korvaamatonta. Varsinkin telkkarin ja tietokoneen pitäminen kiinni sopii kaikille varsin hyvin. Aamuhesarin tai muun lehden lukeminen heti aamulla voi olla ihan rentouttavaa myöskin vaikka en sitä kokeillutkaan. Edellisten päivien lehtiä ei tosin kannata jättää lojumaan sillä niiden otsikoita tulee varmasti aina tuijotettua informaationhimossa kuten itsellenikin kävi. En tosin avannut yhtään ainutta lehteä. Mediattomana päivänä kannattaa myös nauttia vaikka kahvia parvekkeella keskittyen omiin ajatuksiinsa ilman mitään oheistoimintaa, sillä siitä yllättävän paljon irti. Itse selvisin melkein koko päivän ilman sortumista, mutta lopulta kamelin selkä katkesi väsyneenä. Katsotaan tulisiko keksittyä joku toinen vastaava kokeilu. Tärkein asia oli kuitenkin se, että jonkin asian kieltäminen saa ihmisen haluamaan sitä entistä enemmän.

Tässä nää kaikki tällä kertaa, jos jollekin tulee mieleen jotain ton päivän kulusta tai ehdotuksia samanlaisen päivän viettämiseen niin kertokaa ihmeessä.

- TT

Konecranes-analyysi

Analyysiharjoitukset jatkuvat ja tällä kertaa vuorossa on Konecranes.

Konecranes on kansainvälinen nostolaitevalmistaja joka tuottaa a toimittaa tuottavuutta lisääviä nostoratkaisuja ja palveluita valmistus- ja prosessiteollisuudelle, ydinvoimaloille,laivanrakennusteollisuudelle ja satamille. Tämän lisäksi yritys tarjoaa huoltoja ja kunnossapitoa kaikille nosturimerkeille, satamalaitteille ja työstökoneille.

Liikevaihdon kehitys vuodesta 2002 lähtien. (Milj. €)

2002, 721

2003, 665

2004, 728

2005, 971

2006, 1482

2007, 1750

2008, 2102

2009, 1671

2010, 1546

2011, 1896

Keskimääräinen kasvu noin 10% vuodessa. Konecranesin ensimmäisen vuosipuoliskon liikevaihto on ollut 1035 miljoonaa Euroa. Tässä on kasvua hieman yli 20% edelliseen vuoteen. En tosin usko tämän vauhdin jatkuvan lähivuosina vaan pikemminkin arvioin liikevaihdon pysyvän viimeisen kolmen vuoden keskiarvossa joka on noin 1.7 miljardia Euroa ilman suurempia yritysostoja. Tällä hetkellä tilauskanta on tosin ennätyslukemissa, mutta uskon sen pienenevän tulevaisuudessa selvästi.

Konsernin liiketoiminta jakautuu seuraavalla tavalla:

Uudet laitteet: 60%

Huolto: 40%

Näiden liikevoittoprosentit ovat aika pitkälti samanlaiset eikä prosentin kymmenyksiä suurempaa eroa ollut ainakaan vuonna 2011. Huollon kate on tosin parantunut alkuvuonna selkeästi. Viime vuonna uusien laitteiden myynti kasvoi selkeästi nopeammin kuin palvelut. Sama kehitys on myös jatkunut tämän vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon aikana.

Liikevaihdon maantieteellinen jakauma:

EMEA 50% (55%)

Amerikka 29% (29%)

Aasia 21% (16%)

Huomattavaa liikevaihdon maantieteellisessä jakaumassa on Aasian nopea kasvu ja tämä tulee myös jatkumaan tulevina vuosina. Tämä johtuu maailmantalouden kasvupesäkkeiden olevan lähinnä Aasiassa tulevina vuosina. Vielä tällä hetkellä kuitenkin Euroopan ja lähi-idän alueet ovat hyvin suuressa osassa yrityksen toimintaa.

Tuloksesta ja sen mahdollisesta kehityksestä:

Huollon ja modernisoinnin osuus yrityksen tuloksesta on suurempi kuin uusien laitteiden myynti ja yritys on myös pyrkinyt tätä toimintaa kasvattamaan.

Osakekohtaisen tuloksen kehitys:

2002, 0.42€

2003, 0.22€

2004, 0.41€

2005, 0.46€

2006, 1.16€

2007, 1.92€

2008, 2.82€

2009, 1.08€

2010, 1.34€

2011, 1.35€

AVG, 1.12€

Keskimääräinen osakekohtaisen tuloksen nousu on näinä seitsemänä vuotena ollut 12% joka on aika lailla linjassa yrityksen liikevaihdon kasvun kanssa. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että yrityksen tuloskasvu on ollut hyvinkin tervettä. Maailmantalouden supersykli koki huipennuksen vuosina 2007-2008 Konecranesin osalta. Käytännössä vuoden 2008 tulos on niin hurja etten usko yrityksen pääsevän siihen hyvin moneen vuoteen. Seuraavien vuosien keskimääräisen tuloksen arvioisin olevan jotain 1-1.3€ välillä. Tämä on varmasti pessimistisempi arvio kuin monen muun, mutta en vain yksinkertaisesti näe mistä sitä kasvua maailmantalouteen joka nostaisi myös Konecranesin tulosta olisi tulossa. Yritysostojen kautta tosin on varmaan mahdollista parantaa osakekohtaista tulosta.

Osinkohistoria:

2002, 0.24€

2003, 0.25€

2004, 0.26€

2005, 0.28€

2006, 0.45€

2007, 0.80€

2008, 0.90€

2009, 0.90€

2010, 1.00€

2011, 1.00€

AVG, 0.61€

Keskimääräinen viimeisen seitsemän vuoden osinkojen kasvu on 15.3%. Pidän tätä erinomaisena saavutuksena. En tosin odota seuraavien vuosien osinkojen juurikaan kasvavan vaan ne tulevat todennäköisesti pysymään tuossa Euron pinnassa. Osinkoprosentti nykyhinnalla on selkeästi alle viisi mikä on kuitenkin ihan kohtalainen. Lähimmällä suomalaisella verrokilla cargotecilla se on nykyhintaan verrattuna suurempi. On toisaalta muistettava Cargotecin huonompi nykytilanne. Pitäisin Konecranesille parempana sijoittaa enemmän kasvuun lähivuosina, kun huonommassa taloustilanteessa olevat kilpailijat joutuvat myymään omia toimintojaan. Tällä hetkellä markkinaosuus on 16% ja kilpailijoiden taloustilanteiden heikentyessä Konecranesilla on hyvä mahdollisuus voittaa sitä lähivuosina.Toivoisin osinkojen ulosmaksumäärän pienenevän, jotta markkinaosuuksien voittaminen onnistuisi.

Lyhyt SWOT-analyysi Konecranesista:

Strengths:

Toimitusjohtaja Pekka Lundmark ja hallituksen puheenjohtaja Stig Gustavson ovat varmasti hyvinkin lähellä parhaita yritysjohtajia Suomessa, joten johtoporras on ainakin hyvissä käsissä. Lundmarkilla on muutaman miljoonan Eurosta osakkeita, joten hänen sitoutumista yhtiöön ei tarvitse kyseenalaistaa. Tämän lisäksi myös tuotteet ovat kilpailukykyisiä ja kannattavuus hyvällä mallilla. Oman pääoman tuotto on myös hyvä. Edellisen kymmenen vuoden aikana se on ollut keskimäärin 23%. Kun ottaa supersyklin ennätyslukemat pois on keskiarvo viidentoista luokkaa mikä on ihan kohtuullinen.

Weaknesses:

Heikkouksia on vaikea löytää yritykselle, mutta ehkä ensimmäisenä tulee aika pitkälti mieleen iso riippuvuus maailmantalouden käännöksistä. Toinen asia mikä pistää silmiin on Euroopan ja lähi-idän alueiden suuri osuus liikevaihdosta mikä varsinkin seuraavan vuosikymmenen aikana voi olla vaarallinenkin asia. Toisaalta voi hyvinkin olla mahdollista, että Aasian osuus liikevaihdosta kasvaa hyvinkin nopeasti. Heikkoutena voi myös pitää muiden johtokunnan jäsenten merkityksettömiä määriä Konecranesin osakkeita. Muutama tuhat noin ison yrityksen osakemääränä on ihan olematon.

Opportunities:

Yrityksen suurimpana mahdollisuutena pidän Aasian liikevaihdon ja markkinaosuuksien kasvattamisen. Tätä tukee hyvin Lundmarkin muutto Singaporeen. Myös onnistuneet yritysostot ovat mahdollisuus voittaa markkinaosuuksia. Pidän henkilöstön uutta osakesäästöohjelmaa mahdollisuutena saada motivoituneempaa työväkeä. Vaikka se tietysti tulee suhteellisen kalliiksi niin näen sen enemmän positiivisena asiana kuin uhkana.

Threats:

Suurin uhka on investointihalukkuuden todellinen sulaminen ympäri maailmaa. Tällöin yrityksen isoja investointeja vaativat tuotteet eivät mene kovin hyvin kaupaksi. Liika osinkojen maksu tulevaisuudessa saattaa vähentää yrityksen mahdollisuuksia investoida tuottavaan kasvuun, kun yritysostoja olisi saatavilla kilpailukykyiseen hintaan.

Konecranesin johtoporras:

Johtoporrasta pidän yrityksen vahvuutena kuten jo aikaisemmin mainitsinkin. Toimitusjohtaja Pekka Lundmark on ollut jo pitkään kyseisessä pestissä ja saanut selkeästi tuloksia aikaan. Hän aikoo myös viettää seuraavan vuoden Singaporessa vahvistamassa yrityksen läsnäoloa kyseisellä alueella. Siellä päin on monesti tärkeää, että isoimmat herrat ovat solmimassa kauppoja, joten pidän sitä hyvänä ideana. Lundmarkin lisäksi hallituksen puheenjohtaja entinen yrityksen toimitusjohtaja Stig Gustavson on toinen avainhenkilö johtoryhmässä ja hänellä on myös nosturibisneksestä hyvin pitkä kokemus. Hän myös onnistui luomaan Konecranesista maailmanlaajuisen yrityksen. Muita johtoryhmän jäseniä en tunnekaan enkä osaa heistä juuri paljon mitään sanoakaan. Ehkä toivoisin hieman enemmän kansainvälisyyttä, sillä pohjoismaat ovat hyvin vahvasti edustettuina.

Loppusanat:

Konecranes on Helsingin pörssin yhtiöistä selkeästi kymmenen parhaan joukossa, mutta kuitenkin selkeästi jäljessä parhaita kuten Konetta ja Nokian Renkaita mitä tulee liiketoimintaan ja yrityksen laatuun. Tällä hetkellä yrityksen osakekurssi on noin 21 Euroa mikä on aivan liian paljon, jotta kannattaisi harkita yrityksen osakkeiden hankkimista. Se on oman arvioni mukaan selkeästi yli yrityksen arvon joka on varmasti lähempänä viittätoista kuin kahtakymmentä Euroa. Itse voisin harkita yrityksen osakkeiden ostoa kolmentoista Euron hinnalla mikä on hyvin kaukana nykyisestä. En omista yrityksen osakkeita, vaikka pidänkin sitä hyvin laadukkaana.

Kiitoksia mielenkiinnosta.

- TT

informaatiotulvan vähentäminen

Elämme maailmassa, jossa ei oikeastaan saa hetken rauhaa informaatiotulvalta mikäli tähän ei juuri itse pyri. Kuitenkin on huomattava ettei ihminen ole kuitenkaan sopeutunut tähän tulvaan ja aivojemme kapasiteetti on kuitenkin rajallinen mikä käytännössä vaikuttaa huomattavasti siihen miten se tämän kaiken ”roskan” suodattaa. Yksinkertaista ratkaisua tähänkään ongelmaan ei tietysti ole, mutta itselläni on jonkinlainen näkemys siitä kuinka tätä tulvaa voi suodattaa tavalla joka sopii paremmin kuin siitä kärsiminen.

Tämä tulvahan tulee nykymaailmassa pisaroittain ja hyvin monelle jää vain jonkinlaisia pieniä muistikuvia siitä mitä on käsitellyt. Itselleni tämä näkyy monesti varsinkin surffatessani tiettyjen iltapäivälehtien nettisivuilla ja saatan lukea samat uutiset moneen kertaan huomaten yhtäkkiä, että perkele mähän luinkin jo tämän saman uutisen ja monesti vielä samoilta sivuilta. Myös pörssikursseja tulee seurattua aivan liian usein, vaikka en kuitenkaan ole aikomassa tehdä kauppoja niin siitä huolimatta käytännössä koneen ollessa auki ne ovat siellä jossain taustalla aina joka helvetin hetki kuten tätäkin kirjoittaessa. Eivät ne osakekurssit siitä seuraamisesta muutu, vaikka kuinka yrittäisikin käyttää omaa tahdonvoimaansa niiden muuttamiseen. Tämä on myös varmasti suhteellisen vaarallinen tapa, sillä yhtäkkiä saattaa tullakin mieleen myyminen tai ostaminen ilman vakaata aikomusta tehdä kyseinen asia. Netti on muutenkin allekirjoittaneella se suurin kompastuskivi mitä tulee järkevän informaation keräämiseen, sillä muita medioita seuraan sen verran vähän päivän aikana ettei Helsingin Sanomia lukuunottamatta tulee niihin juurikaan koskettua. Telkkarin katsomista olen kyllä onnistunut hyvin vähentämään viime vuosina johtuen oman telkkarini hajoamisesta ajat sitten. Tällä hetkellä olen vielä onneksi onnistunut välttämään mobiilinetin hankkimisen omaan nokialaiseeni, sillä surffaamista tulee jo muutenkin harrastettua aivan liian paljon. Onhan siinä luurissa Wifi, mutta sitä ei onneksi tule käytettyä kuin ulkomailla. En tiedä koska sorrun hankkimaan netin puhelimeeni, mutta varmaan jossain vaiheessa niin tulee käymään.

Jos haluaa itsensä sopeuttaa tämän informaatiotulvan vyörymiseen niin käytännössä paras tapa on välttää sitä kokonaan. Kuitenkin elämme sellaisessa maailmassa ettei tämän kaiken roskan välttäminen ole mahdollista, mutta sen vähentäminen onkin sitten toinen asia. Itse olen ainakin miettinyt vaihtoehtoa, jossa tietoisesti yritän välttää tälle altistumista. Parhaiten tämä tietysti onnistuu lähtemällä johonkin kauas, jossa ei välttämättä ole edes sähköjä ja jättää puhelimensa kotiin. Kuitenkin nykyaikana suurin osa ihmisistä ei välttämättä omaa tällaista piilopaikkaa tai on pilannut sen hankkimalla telkkarin ja sähköt kesämökilleen. Tämä saattaa olla yhteiskunnankin kannalta iso asia, sillä jotenkin allekirjoittaneesta tuntuu nykyisen kehityksen johtavan ihmisten zombiutumiseen joka tarkoittaa lähinnä sitä ettei aivot aina raksuta ihan siihen malliin kuin pitää, sillä niiden käydessä ylikierroksilla ei järkevästä päätöksenteosta meinaa tulla yhtään mitään. Tämä johtaakin sitten turhien ärsykkeiden iskemiseen suoraan alitajuntaan joka näkyy turhana roskan hankkimisena. Pahimmat mediat tähän asiaan ovat Internjet ja televisio jossa molemmissa nykypäivänä on sekä näkö- että kuuloaistille ärsykkeitä. Myös turha kaupoissa käynti on hyvin tehokas tapa turruttaa oma aivotoimintansa. Periaatteessa tämä tietotulva ei ole pelkästään paha asia, mutta sen suodattaminen voikin olla ylitsepääsemätöntä. Telkkarin voi onneksi pistää pois päältä. On myös olemassa sellaisia softia nettin liikakäyttöä varten jotka sammuttavat tietokoneen mikäli tietty aikamäärä ylittyy vaikka päivän aikana. En ole näitä itse vielä käyttänyt, mutta jossain vaiheessa niillekin voi tulla tarvetta. Itse kun on niin vaikea arvioida omaa riippuvuuttansa.

Itse olen pistänyt mietintämyssyni päähän ja todennut ettei vähäiset aivosoluni enää kestä samanlaista informaatiotulvaa niin paljon, joten tarkoitukseni on ruveta pikkuhiljaa sopeuttamaan omaa päätäni. Tämän seurauksena olenkin päättänyt aloittaa pikkuhiljaa ja pitäväni yhden ”mediattoman” päivän kuukaudessa mikäli siihen vain pystyn. Aion aloittaa tämän kokeilun ensi viikolla joku päivä ja ajattelin pitää ”päiväkirjaa” siitä miten se onnistuu. Olen sataprosenttisen varma, että heti ensimmäisten tuntien aikana alkaa henkien taisto. Tämä kokeilu siis tarkoittaa sitä etten voi silloin katsoa nettiä, en voi myöskään vilkaista telkkaria ja sitten se helpoin juttu eli aion myös pitää puhelimen pois päältä koko päivän. Tämä viimeinen osio onkin sitten harvinaisen helppo, sillä en tykkää puhelimenkäytöstä jostain syystä. Tästä olen saanut vahvistuksen kavereiltani jotka ovat sanoneet kuinka vittuuntuneelta kuulostan siihen vastatessani. Aion myös tähdätä siihen etten lue ainuttakaan iltapäivälehteä tai edes hesaria koko päivän aikana. Ajattelin julkistaa päiväkirjamerkintäni sitten myös blogissani, jotta jokainen voi sitten itse ihmetellä kuinka hankalaa moinen ärsykkeiden välttely on. Toisaalta kyseessä voi myös olla ”vapauttava” kokemus joten jääköön nähtäväksi. Olen varannut tätä kokeilua varten ihan oikeita kirjoja, mutta en laske niiden olevan minkäälainen vastine muille haitallisemmille medioille. Ne kun opettavat keskittymistä ja vaativampaa ajattelua kuin haitalliset mediat. En vielä tällä hetkellä tiedä tarkkaa päivää jolloin sen päivän pidän, mutta vaihtoehtoina ovat maanantai, keskiviikko ja torstai. Riippuu vähän ensi viikon menoista joista ei ole vielä täyttä varmuutta.

Tässä kaikki tällä kertaa,

- TT

Ajatuksia säästö- ja sijoitusprojektistani

Yksinkertaisimmillaanhan säästäminen on vain kulutuksen siirtämistä tulevaisuuteen. Sijoittaminen on taas käytännössä sitä varten, että voi ostaa jotain tulevaisuudessa halvemmalla kuin mitä hetkellä jolloin rahansa laittaa kiinni kohteeseensa. Yksinkertaisimmillaan on kyse juuri edellämainituista asioista, mutta elämä keskimäärin tekee asioista paljon monimutkaisempia.

Itse olen jo yli kolmekymppinen ”vanha jyyrä” jonka parhaat päivät ovat joissakien mielessä luetut ja tämän takia tulojen ja säästämisen suhdetta on välillä hyvä miettiä aina välillä uudelleen. Kylmä faktahan on se, että ihmisen vanhetessa kyky asioista nauttimisesta vähenee eikä samoja asioita jaksa enää välttämättä tehdä kuin parikymppisenä nuorena kloppina. Tämän takia kaikkea kulutusta ei missään nimessä kannata siirtää hamaan tulevaisuuteen vaan nauttia vielä niistä elämäniloista joista ei enää eläköityessään saa samalla tavalla välttämättä kiksejä. Toinen opettaja on elämän arvaamattomuus josta itse sain jo hyvin pienenä vähän liian suurenkin maistiaisen. Tällä hetkellä säästöön jää yli kolmekymmentä prosenttia tuloistani mikä on hyvinkin paljon verrattuna moniin ikätovereihini. Toisaalta myös menoni ovat pienemmät kuin suurella osalla muista. Tämä johtuu siitä ettei allekirjoittaneella ole mitään mahdottoman suuria kulueriä kuten asuntolainaa tai perhettä. Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen tähän tilanteeseen, mutta tarkoitukseni on kuitenkin jossain vaiheessa nauttia enemmänkin säästöistäni. Tällä hetkellä en pidä sitä kovin ajankohtaisena asiana, mutta olen jo päättänyt tavan nauttia hieman suuremmasta osasta rahavaroja kunhan sen aika koittaa.

Tällä hetkellä sijoitukseni tosin tuottavat lähinnä tappiota, mutta en pidä sitä juurikaan yllätyksenä vaan sen takia sijoitusasteeni onkin noin viisikymmentä prosenttia enkä usko sitä kovin nopeasti nostavani, sillä uskon nykyisen talouskriisin jatkuvan vielä lähivuodet ja hyvin vaikeat ajat ovat jo hyvinkin lähellä. Käytännössä en näe enää kuin kaksi vaihtoehtoa ja toinen on hyvin jyrkkä tiputus joka aiheuttaa samanlaisen luovan tuhon joka nähtiin Suomessa 1990-luvun alussa ja sen ansiosta maamme teollisuuden tuottavuuskasvu olikin maailman nopeinta. Valitettavasti julkinen sektori ei ole mennyt juuri ollenkaan eteenpäin, joten oman teollisuutemme kilpailukyvyn ollessa selkeästi laskussa ei tätä nykyistä ”hyvinvointivaltiota” pidetä enää montaa vuotta pystyssä. Toinen vaihtoehto on älytön ”rahanpainaminen” EKP:n ja muiden keskuspankkien toimesta joka johtaa tämän Euroopan Japanin esikuvansa mukaiseen taloustilanteeseen, jossa ollaan parikymmentä vuotta deflaatiossa kunhan rahanpainaminen on saavuttanut kliimaksinsa kuten Japanissa on käynyt. Molemmissa vaihtoehdoissa monet ihmiset tulevat valitettavasti kärsimään, mutta kukaan ei varmasti halua nähdä järjestelmäkriisiä mikä tulee koko ajan todennäköisemmäksi mitä pidempään välttämättömiä päätöksiä lykätään eikä ihmisille kerrota totuutta siitä kuinka kusiset paikat meilläkin tulee olemaan täällä lintukodossa.

Tästä kaikesta huolimatta tulevaisuus tuo hyviä mahdollisuuksia niille jotka hoitavat asiansa hyvin. Tämän takia en suosittele ketään kantamaan liian suurta murhetta tulevaisuudesta vaan suosittelen avointa mieltä, jotta pääsee hyvin eteenpäin. Itse aion seuraavan kymmenen vuoden aikana saada niin paljon rahaa säästöön, että voin lähteä jo pari vuotta himoitsemalleni maailmanympärysmatkalle. Arvioisin tämän reissun olevan mahdollinen saatuani viisikymmentätuhatta Euroa säästöön johon menee vielä kahdeksasta kymmeneen vuoteen. Käytännössä jos laskee inflaation noin kolmeen prosenttiin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi säästössä pitää olla silloin noin kuusikymmentäseitsemäntuhatta mikäli jostain syystä kyseinen raha on vielä käytössä mitä rohkenen epäillä. Toisaalta en kyllä usko edes kolmen prosentin inflaatioon tulevina vuosina, vaikka valtio verotuksen kautta tekeekin normaali-ihmisen elämästä hyvin paljon kalliimpaa. Käytännössä tämä reissu tulee kustantamaan noin kaksikymmentätuhatta Euroa silloisessa rahassa mikäli ei tapahdu hirveän suuria yllätyksiä tulevaisuudessa. Suurin syy sille miksi aion lähteä seuraavan kymmenen vuoden aikana on se ettei matkustaminen ole fyysisesti mitenkään vähäkuormaista vaan hyvinkin raskasta. Mitä enemmän tulee ikää niin sitä vaikeammaksi kyseinen reissu tulee. Tätä reissua odotellessa aion kuitenkin matkustella myös joka vuosi ainakin kerran, mutta suhteellisen pienellä budjetilla kuten tein myös Barcelonan reissun kesäkuun lopussa. Nämä lomareissut ovat tietysti henkisesti hyvin tärkeitä, sillä ne katkovat aika hyvin rutiineja. Hirveän lyhyitä matkoja ei kannata tehdä jo senkin takia ettei matkustaminen enää yli kolmekymppisenä ole ihan hirveän helppoa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähitulevaisuudessa on tärkeää saada ylijäämää kasvatettua hieman nopeammin, sillä uskon aika monien omaisuuserien halventuvan hyvinkin paljon seuraavan viiden vuoden aikana. Tämä tietysti avaa kärsivälliselle ihmiselle mahdollisuuksia saada sijoituksilleen parempia tuottoja kuin esimerkiksi juuri tällä hetkellä. Valitettavasti itse olen vielä aika kaukana siitä kärsivällisyydestä mitä kaivataan selkeiden ylituottojen saamiseen, mutta tulevaisuudessa on toivottavasti asiat toisin. Olen vielä räkänokka sijoittajana, joten kehitystä on varmaan tulossa.

Olen pahoillani siitä, että en saanut tätä kirjoitusta julkaistuksi aiemmin. Olin käytännössä aika pitkälti poissa kotoa torstai-illasta lähtien enkä ole ollut koneeni ääressä juurikaan. Olin remppahommissa ja kaverini hääjuhlassa, joten kiireitä on riittänyt. Tällä viikolla näitä kiireitä on huomattavasti vähemmän. Viikolla myös on itselleni olympialaisten kohokohta eli keihäänheitto joka on ainut laji joka on pakko nähdä. Jopa karsinnat ovat allekirjoittaneelle mielenkiintoiset. Sulkapallo on ollut lajeista yllätys, sillä varsinkin sen nelinpeli on hienoa seurattavaa.

Heinäkuu 2012 Cash +25 Salkku -2.6% Yhteensä 6665€

Heinäkuu meni aika pitkälti suunnitelmien mukaan, jos ei lasketa lounais-Suomen reissun peruuntumista. Kyseessä oli lomakuukausi, josta kaksi kolmasosaa meni laiskotellessa ja yksi kolmasosa töissä. Mitään suurempia kohokohtia ei ollut eikä suurempia pettymyksiäkään. Perussettiä kaiken kaikkiaan siis.

Menopuoli oli noin satasen pienempi kuin olin kesäkuun lopussa ajatellut ja lähinnä se johtui tuosta lounais-Suomen keikan peruuntumisesta. Toinen syy siihen oli se ettei puhelinlaskuni ilmeisesti ollut riittävän suuri, jotta se olisi minulle lähetetty. No elokuussa se sitten varmaan normalisoituu. Lenkkareita en myöskään ostanut, sillä ei vaan tullut sellaista fiilistä. Niiden hankkiminen on sitten ehkä edessä elokuussa tai myöhemmin syksystä. Toi lenkkeily nyt vaan on sellainen asia ettei se oikein yksin huvita ja sen takia ei sitten tullut riittävää motivaatiota ostaa uusia tossuja vaan vanhat saivat riittää. Länsi-Siperiassa tosin kävin niin kuin olin aikonutkin, mutta se ei tuonut mitään yllätyksiä rahanmenon suhteen. Elokuun menot näyttävät olevan aika pitkälti heinäkuun tasolla, vaikka tietyt rahanmenokohteet vaihtuvatkin. Elokuussa ei ole mitään reissuja tiedossa, joten mikäli lenkkareiden osto jää vieläkin ajatuksen asteelle niin menopuoli näyttää aika pitkälti samalta kuin heinäkuussakin, vaikka menojen kohteet vaihtelevatkin aika selkeästi. Elokuussa ei ole kuin yksi hääjuhla joka syö osan huvibudjetista ja mahdollisesti vikana päivänä odottava saarireissu joka on tietysti yksi kesän kohokohdista, vaikka ei se ehkä siihen aikaan kesältä tunnu. En tosin ole varma lähdenkö saareen vasta syyskuun ensimmäisenä, mutta siitä en vielä tässä vaiheessa tiedä. Heinäkuun lukukausimaksun korvaakin sitten urheiluun liittyvät kulut, jotka eivät liity lenkkareihin. Perussettiä siis menojen suhteen.

Heinäkuun tulopuoli oli loppujen lopuksi aika odotettu. Käytännössä neljän päivän hommat toivat kuitenkin kuusikymmentä prosenttia tuloista mikä on tietysti iso määrä, mutta kuitenkin hyvin odotettu. Heinäkuu on yleensä allekirjoittaneelle ollut lähinnä lomaa noiden neljän päivän lisäksi, mutta tällä kertaa oli hieman muitakin tuloja. Ensi vuonna asiat tulevatkin olemaan todennäköisesti toisin, mutta ei siitä sen enempää. Elokuusta lähtien tulot ovatkin sitten selkeästi suuremmat kuin heinäkuussa ja se tietää enemmän kiireitä. Tarkoitus olisi kuitenkin nauttia ulkohommista mikä takaa hieman suuremmat tulot työaikoihin nähden. Ehkä parisenkymmentä prosenttia, mutta ei sen enempää. Ensi kuussa tuloni tulevat olemaan normaalit verrattuna muihin normikuukausiin, joten arvioisin tässä tapauksessa tulojeni olevan noin 300-500 Euroa suuremmat kuin menoni. Tämä taas tulee mahdollistamaan käteisen keräämisen tulevia aikoja varten. Skaala on suhteellisen suuri johtuen lähinnä siitä ettei minulla ole kuin kolmen seuraavan viikon tulot suunnilleen tiedossa. Todennäköisesti ylijäämä tulee olemaan lähempänä tuota 500 Euroa, sillä jos viime vuosiin vertaa niin asia on suurin piirtein näin ollut.

Osakekurssien uskon elokuussa laskevan voimakkaasti mikäli rahanpainamisuutista ei tule ensimmäisten viikkojen aikana. Tällä hetkellä allekirjoittaneella olisi varaa yhteen isompaan sijoitukseen, mutta tarkoitus olisi odottaa ainakin pari ekaa viikkoa jo ihan senkin takia ettei hyviä sijoituskohteita ole näkyvissä kohtuuhinnalla. Elokuun yhdeksännen päivän PKC Groupin osavuosikatsausta odotan mielenkiinnolla, sillä se kertoo aika paljon siitä mihin suuntaan yleinen talostilannekin on menossa. Olen myös valmis tekemään johtopäätöksiä mikäli tämän osakkeen suhteen alkaa näyttää siltä ettei se pysy voitollisena enää loppuvuotta. Muuten en tosiaan ole suunnittelemassa myymistä, mutta kaikkeen pitää aina varautua. Fortumin osavuosikatsaus oli hieman huonompi, mutta toisaalta pörssikurssit ovat ennakoineet pidemmän aikaa sitä. Fortumia pidän kuitenkin lähinnä turvana totaalikatastrofia vastaan, sillä sen tullessa energiayhtiöt tulevat vielä kuitenkin pysymään voitollisina.

Kaiken kaikkiaan heinäkuu oli loppujen lopuksi aika tylsä kiireviikkoa lukuunottamatta eikä mitään spesiaalia tapahtunut. Sen verran siitä nyt voi mainita, että länsi-Siperiassa ollessani tajusin miksi en sinne enää halua muuttaa. Silloin oli tosin perinteinen suomalainen kesäsää sateineen, joten tekemistä oli käytännössä tasan nolla. Kaikki vanhat tutut näyttävät pikkuhiljaa sieltä lähtevän enkä voi sanoa sen olevan mikään yllätys. Aikansa kutakin! Uskon kuitenkin kyseisen paikan olevan hieno, kun on hyvä kesä. Sitä seuraavaa saakin sitten odottaa hyvin pitkään..

Kuntoiluprojekti oli ”lomalla” jonkin aikaa jäässä. Urheiltua tuli normaalia vähemmän, mutta muuten länsi-Siperian reissua lukuunottamatta tuli muuten syötyä hyvinkin terveellisesti enkä alkoholiakaan nauttinut kuin muutaman oluen verran. Elokuussa onkin sitten syysurheilukauden aika, joten saa nähdä miten se lähtee käyntiin. Ensi viikonloppuna onkin sitten kaverini hääjuhla ja sen jälkeen onkin tarkoitus pistää korkki kiinni loppuvuodeksi tai mahdollisesti pidemmäksikin aikaa. Se miksi olen päätynyt tälläiseen ratkaisuun johtuu siitä, että aina kun mietinkin ryyppäämistä niin alkaa ahdistamaan ja tämä ahdistus iskee vielä useita päiviä jälkeenkin. En tiedä enää muuta vaihtoehtoa kuin kyseisen ”nautintoaineen” juomisen lopettamisen ainakin joksikin aikaa.

-TT

Pöö! Meillä ei ole mitään pelättävää!

Tällä otsikolla ei ole tarkoitus viitata mitenkään ”Mooses” Paavo Lipposen vaalimainoksiin vaan tulevaan talousromahdukseen. Tämä romahdus tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa, mutta se saattaa tarkoittaa ihan mitä tahansa jo huomisesta muutamaan vuoteen. Tämä muutaman vuoden lisäaika voidaan saavuttaa ainoastaan pistämällä ”painokoneet” käyntiin. Tämä ei vaan auta mikäli niitä ei huudateta liikaa, mutta sen jälkeen puhutaankin sitten rankasta inflaatiosta. Tämä johtuu siitä ettei nykyisessä likviditeettiansassa painettu raha hakeudu tuottaviin investointeihin jotka voivat ainoastaan saada aikaan talouskasvun. Ainoastaan energiavallankumous saattaisi tuoda riittävän talouskasvun ainakin allekirjoittaneen näkemyksen mukaan. Toisaalta en kyllä oleta tietäväni yhtään mitään. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ole perustella tuleeko talousromahdusta vai ei vaan sitä mitä se tarkoittaisi käytännössä meille suomalaisille.

Mahdollisen talouslaman tullessa tänne lintukotoonkin on tietysti ilmeistä, että tulemme näkemään suuren määrän kärsimystä vaikka tilanne ei tulekaan olemaan niin paha kuin mitä monet voisivat olettaa. Me suomalaisethan olemme tunnetusti olleet aina helvetin hyviä tekemään sen mitä selviytymiseen vaaditaan kuten koko vajaa itsenäisyytemme vuosisata osoittaa. Tästä suomalaisten vahvuudesta paras esimerkki lähimenneisyydestä on Thaimaan tsunami, jossa ruotsalaiset jotka eivät ole nähneet mitään kriisiä moneen sataan vuoteen lähettivät jonkun naisministereistä itkemään jollekin Thaimaan rannalle pelastustöiden ollessa kiihkeimmillään. Suomesta sen sijaan lähetettiin vain tarvittavaa apua eikä siellä ministereistämme olisi mitään hyötyä ollutkaan. Toinen maailmansota ja sotakorvausten hoitaminen saatiin myös kunnialla tehtyä, vaikka kärsimykset ja korvaukset olivatkin raskas taakka. En usko tälläkään kertaa asioiden olevan toisin vaan teemme sen mitä täytyy ihan kansakuntana vaikka monet yksilöt tulevatkin kärsimään huomattavan paljon.

Me suomalaiset olemme siitä kummallista kansaa, että asioiden mennessä päin helvettiä olemme parhaimmillamme emmekä todellakaan silloin kun kaikki menee niin kuin pitääkin. Tästä johtuen onnistumme jotenkin aina löytämään menestyksestä jotain ihan helvetin negatiivista, vaikka kaikista saavutuksista pitäisi olla ihan helvetin ylpeä oli ne sitten yksilön tai kansakunnan tai yksittäisten yritysten menestystä. Tämä negatiivisuus on jotenkin niin syvällä mielemme syövereissä etten tiedä miten siitä pääsisimme eroon. Jos jollakin on mahdollisesti tietoa siitä kuinka tämä ajattelutapa saataisiin kitkettyä maastamme niin kertokaa ihmeessä. Ongelmanamme on myös tietynlainen muiden miellyttämisen tarve joka näkyy nyt tässä Eurokriisin hoidossakin. Kun melkein kaikki muut maat pitävät kiinni omista eduistaan niin suomalaiset jostain syystä pyrkivät vain yhteiseen hyvään ja sen takia ammattivalehtelijat ja huijarit kuten pankkiirit ja etelä-Euroopan maat käyttävät säälimättä meitä hyväkseen. Tästä muiden perseiden nuolemisesta paras esimerkki on talouskomissaarimme Olli Rehn joka ajaa vain EU:n etua meidän etumme kustannuksella. On tietysti olennaista muistaa hänen tekevän töitä vain EU-komissiolle eikä maallemme, mutta enpä usko muiden komissaarien tinkivän kotimaidensa eduista. Tämä miellyttäminen tulee pahentamaan kriisiä kotimaassamme, mutta ei juurikaan vaikuta siihen tuleeko sitä vai ei.

Kaiken kaikkiaan tulevat ongelmat eivät ole mikään ylitsepääsemätön ongelma maallemme vaan tulemme siitäkin selviämään ilman kenenkään muun apua. Emme sitä saaneet 1990-luvulla emmekä sitä nytkään tarvitse, vaikka kaikki näyttääkin menevän päin helvettiä. Suurten ongelmien seurauksena tuleva luova tuho alkaa jo näkyä maassamme ja sen vaikutus tulee vain vahvistumaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Nokia-clusterin lähtiessä maastamme helvettiin on jo nähtävissä uusien yritysten kasvaminen pikkuhiljaa sen tilalle. Näinä aikoina saamme jatkuvasti lukea uutisia start-upien saamasta riskirahoituksesta. Näistä tietysti suurimpana keihäänkärkenä Rovion Angry Birds joka jatkaa ainakin vielä tällä hetkellä nopeaa kasvuvauhtiaan. Tämä on tietysti vasta alkua tällä tiellä eikä se vielä tällä hetkellä riitä korvaamaan kaikkia menetyksiä kansantaloudellemme. Olemme kuitenkin ainakin vielä tällä hetkellä huomattavan hyvässä asemassa verrattuna moniin romahtaviin kansantalouksiin.

Luovan tuhon positiivisista vaikutuksista 1990-luvulla on esimerkkinä teollisuutemme tuottavuuskehitys joka vuosina 1995-2005 oli maailman ykkönen lyöden jopa Yhdysvallat puhumattakaan muista maista. MAAILMAN PARAS kehitys ei ole missään mielessä pieni saavutus vaan ihan helvetin iso! Ei tietystikään pidä olettaa näin olevan tulevaisuudessa kuten on vuoden 2005 jälkeen nähty. Kuitenkin potentiaalia on ja se pitää muistaa. Huolimatta monien muiden mielipiteistä niin suomalainen insinööri on keskimäärin ihan helvetin luova ja sen takia tuo edellinenkin tuottavuuskehitys oli mahdollinen. Tällä kertaa ollaan siinä tilanteessa, että tämä luova tuho tulee myös iskemään julkiseen sektoriin sen ollessa ainut vaihtoehto. Julkinen sektori on ollut se riippakivi menestyksen kengässä joka viimeistään aiheuttaa talousvaikeudet tähän maahan mikäli Eurokriisi saadaan hallintaan. Julkinen sektori on myös se osa taloudesta joka tulee tarvitsemaan tuota luovaa tuhoa enemmän kuin suomalainen teollisuus. Käytännössä joudumme järjestämään sen kokonaan uudelleen ja vähentämään selkeästi byrokratiaa ja siirtämällä resursseja sinne missä niitä eniten tarvitaan kuten sairaanhoidossa. Luova tuho saa myös toivottavasti aikaan sellaisen rakennemuutoksen, että ihmiset pääsevät hyödyntämään omia vahvuuksiaan maksimaalisesti. On hyvin turhaa yliopistojen tohtoreiden käyttää puolet työpäivästään paperien täyttelemiseen, kun he voisivat samaan aikaan tehdä perustutkimusta joka hyödyttää suurempaa osaa kansasta kuin papereiden täyttely. Myös lääkärit ja monet muut hyvin tarpeelliset ammattiryhmät kärsivät tuosta jatkuvasti kasvavasta byrokratiasta ja sen lisäämistä tarpeista kohdistaa ajankäyttö jonnekin muualle kuin itse tarpeelliseen työhön.

Meillä ei kansakuntana ole kaiken kaikkiaan mitään hätää vaan tulemme selviämään tulevista vaikeuksista kuten aina ennenkin. Ainoastaan liiallinen negatiivisuus saattaa aiheuttaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Vaikka pessimisti ei ikinä pety, niin sitä vituttaa aina! Kaiken kaikkiaan lopuksi on sanottava, että tunkekaa se liiallinen negatiivisuus hanuriinne ja olkaa ylpeitä tästä maasta ja itsestänne :D

-TT

Back to basics!

Ensimmäisen vuoden vierähtämisen jälkeen on taas palattava perusaioihin ja kerrattava mistä tässä blogissa on oikein kyse. Joillekin tämä kirjoitus saattaa tuntua turhalta lukemiselta, mutta monesti asioiden tarkasteleminen uudelleen tuo asiat taas lähemmäksi niiden perustarkoitusta. Perusasiat nimittäin pääsevät monesti unohtumaan mikäli niihin ei palaa ikinä uudestaan.

Vähemmän on enemmän ei ole pelkästään tapa saada tehokkaammin tehtyä rahaa eläköitymiseen tai käyttää aikaansa paremmin vaan kokonaisvaltainen filosofia joka tuottaa hyvinvointia toteuttajalleen. Tämä johtuu aika pitkälti siitä ettei ihmisen elämä kulje eteenpäin mitenkään tasapainoisesti vaan yleensä sekä hyvät että huonot asiat kasaantuvat tiettyihin ajanjaksoihin. Tietyt tapahtumat myös vaikuttavat huomattavasti enemmän ihmisiin kuin toiset. Käytännössä näiden suhde on hyvinkin pahasti epätasapainossa. Ihmiset ovat onnellisimmillaan hyvin vähän aikaa elämästään ja tämä pätee myös onnettomuuteen. Tätä aikaa on mahdollista lisätä miettimällä omaansa ja yrittämällä tunnistaa nämä hetket. Itse olen ollut onnettomimmillani pari ajanjaksoa. Ensimmäinen oli vuodet isäni kuoleman jälkeen nuoruudessani ja toinen oli pari vuotta sitten äitini sairastuttua. Monista saattaa tuntua epäuskottavalta, kun väitän tällä hetkellä olevani hyvinkin onnellinen. Tämä voi tietysti pahimmillaan olla vain itselleen valehtelua, mutta itse näen sen tällä tavalla. Jostain syystä monesti alamäen jälkeen siirrytäänkin heti ylämäkeen. En tiedä mistä tämä johtuu, sillä vajavainen elämänkokemukseni ei sitä kerro. Yksi mahdollisuus on tietysti suhteellisuus mikä nostaa hyvien asioiden arvoa, kun on eka ollut asiat huonommin.

Myös monet asiat joita ihmiset tekevät joko velvollisuudentunnosta tai pelkästä tottumuksesta aiheuttavat vain pahoinvoinnin kasaantumista, kun taas toiset ovat monille ihmisille hyvinkin tärkeitä ja tuottavat maksimaalista hyötyä toteuttajalleen. Näitä asioita ei voi yksilöidä mitenkään vaan ne on jokaisen ihmisen itse määriteltävä. Monille itselleen väärän työn tekeminen velvollisuudentunnosta yhteiskuntaa, vanhempiaan tai perhettään kohtaan voi johtaa hetkiin jolloin kaikki on päin sitä itseään. Työnteon määrä ei myöskään ole suoraan verrannollinen tuloksiin vaan ihminen on tuottavimmillaan huomattavasti vähemmän aikaa päivästä kuin mitä itse työpaikalla vietetään. Silloinkin on parempi tehdä vähemmän asioita samaan aikaan eikä ahnehtia tekemällä montaa eri asiaa.

Myös toisten ihmisten vaikutus omaan hyvinvointiin vaihtelee huomattavasti eikä kaikkia ystävyyssuhteita välttämättä kannata yrittää ylläpitää. Nämä ystävyyssuhteet saattavat monesti olla yksisuuntaisia, jossa ainoastaan toinen ihminen saa hyvinvointia ja toinen ihminen taas käytännössä ainoastaan kärsii. Tästä yhtenä esimerkkinä on pari mutsin siskoa, jotka kaatavat kaiken negatiivisen paskan elämässään äitini niskaan ottamalla yhteyttä lähinnä silloin, kun joku asia on päin helvetttiä. Jokaisen kannattaa miettiä omalta kohdaltaan mikä on parasta itselleen ja tehdä johtopäätökset ja toimia niiden mukaan. Tätä asiaa voi tietysti miettiä myös toisen ihmisen kannalta ja ajatella onko itse se riippakivi. On parempi keskittyä vähempiin ja syvällisempiin ihmissuhteihin kuin useampiin ja pinnallisiin.

Raha-asiat ovat tietysti olennainen osa vähemmän on enemmän filosofiaa ja niiden korostuminen nyt vaan sattuu olemaan nykypäivää. Myöskin raha-asioiden hoidossa on huomattavan paljon olennaisempaa päätösten laatu kuin määrä. Esimerkiksi sijoituskohteiden määrä ei ole läheskään suoraan verrannollinen niiden tuottoon, vaikka nykyaikainen portfolioteoria ja tehokkaiden markkinoiden teoria väittävät näin olevan sijoitusten sisältämiin riskeihin verrattuna. Kylmä fakta nyt vaan sattuu olemaan, että pieni osa sijoituskohteista saa aikaan suurimmat tuotot. Periaatteessa on mahdotonta etukäteen tietää mitkä kohteet ovat kyseessä, mutta pitämällä päätösten määrän pienenä on mahdollisuus parempiin tuottoihin kunhan muistaa pitää riittävän turvamarginaalin mitä tulee omaan arvioon sijoituskohteen arvosta ja maksettuun hintaan. Edelliset teoriat, kun lähinnä pitävät volatiliteettia riskin määritelmänä mikä taas lähinnä hyödyttää kärsivällistä sijoittajaa.

Tavaroiden määrä on myös nykyihmisillä aivan järjetön ja monet meistä ostavat niin paljon kaikkea sellaista mitä eivät tarvitse. Itse olen laskeskellut omistavani satoja eri tavaroita enkä mielestäni ole niitä hirveän paljon hankkinut mikäli vertaa moniin muihin tuntemiini ihmisiin. Kuitenkin harvat näistä tavaroista ovat sellaisia joita ihminen oikeasti tarvitsee. Suurin osa näistä ovat sellaisia ettei niitä käytetä montaa kertaa koko elämän aikana ja jälkeläiset saavat sitten tehdä työtä päästäkseen näistä eroon. Vähemmän on enemmän ajattelu tarkoittaa myös sitä, että on turha esimerkiksi ostaa kahdet viidenkymmenen Euron kengät, kun voi ostaa yhdet sadan Euron hyvälaatuiset kengät jotka toimivat kaikissa olosuhteissa satoi taikka paistoi, kun taas molemmat viidenkymmenen Euron tossut voivat olla käyttökelvottomia huonoissa olosuhteissa. 

Tietysti vähemmän on enemmän filosofia ajaa myös itsekkyyden asiaa, mutta mikään ei ole täydellistä eikä myöskään tämäkään ajattelu. Kuitenkin asian puolustukseksi on sanottava se, että mikäli suuri osa ihmisistä tekisi minkä tuntee itselleen mielekkäimmäksi tai josta tuntuu saavan suurimman hyödyn niin maailma olisi varmasti erilainen, mutta uskoisin sen olevan myös parempi paikka. Ihmisten onnellisuus, kun ei ole mikään pysyvä olotila eikä se jakaudu aina tasaisesti. Kuitenkin yksittäiset ihmiset tietävät parhaiten mikä on heille paras vaihtoehto elää.

Tälläistä tällä kertaa. Hyvää viikonlopun jatkoa!

- TT

Vähemmän on Enemmän blogi 1v.

Suureksi yllätyksekseni huomasin hieman ennen 1-vuotissynttäreitäni, että niitä vietetäänkin jo heinäkuun puolella enkä ollut siihen kyllä yhtään varautunut. Onneksi on kuitenkin pari päivää aikaa kirjoittaa, sillä yleensä fiilis tulee aina vähän miten sattuu. Jos nyt sitten alkuun vaikka katsottaisiin mitä vuoden sisään on tullut tehtyä?

• Blogikirjoituksia on ollut hieman vajaa 90
• Sivulla käyntejä on ollut hieman alle 10 000
• Aluksi kävijöiden määrä oli noin 20 päivässä ja nykyään 50-100 normipäivinä.
• Suosituimmat kirjoitukseni ovat olleet
  1. Ennustukset vuodelle 2012 osa 2
  2. Fortum-Analyysi
  3. Ennustukset vuodelle 2012 osa 1

Jostain syystä kakkososa ennustuksista vuodelle 2012 on ollut suositumpi kuin ykkönen. Tämä on hieman hämmentävä juttu, mutta epäilisin kyseessä olevan joku kuukkelihaun hakusana mikä on lisännyt osumia. Fortum-analyysi suosiosta en sen sijaan ole yllättynyt, sillä se tietysti kiinnostaa ihmisiä jo sähkölaskujen takiakin.

• Suosituimmat lukijamaat Suomen lisäksi ovat olleet
  1. Yhdysvallat
  2. Venäjä
  3. Ruotsi

Jostain syystä Yhdysvallat ovat kärjessä noissa ulkomaissa enkä siihen löydä kovin selvää syytä. Johtuisko tämä asia Lontoon murteella äännettävästä blogin nimestä? Venäjä ja Ruotsi taas naapurimaina eivät luonnollisestikaan ole mikään yllätys ainakaan allekirjoittaneelle. Perstuntumalla on sanottava torstain ja sunnuntain olleen suosituimmat käyntipäivät. Sunnuntai ei yllätä, mutta torstai kylläkin. En osaa arvata syytä, mutta jos jollakin on tietoa tai valistunut arvaus niin kertokaa ihmeessä.

Omat suosikkikirjoitukseni ovat olleet seuraavat: Omavastuu on ilmainen! Helmikuun alusta 2012 ja Be a sucker in your own game kesäkuulta 2012. Jos teiltä löytyy suosikkeja niin pistäkää ihmeessä kommentteja. Jos vielä on perusteluja asiaan niin antaa soittaa! Otan kaiken palautteen vastaan.

Eli kaiken kaikkiaan viimeisen vuoden aikana olen kirjoittanut vajaa 90 artikkelia joiden lukijoita on ollut noin 10 000 ja tarkoitus olisi jatkaa noin kahdella kirjoituksella viikossa. Onko tämä teidän lukijoiden mielestä sopiva tahti vai kärsiikö kirjoitusten taso siitä? Ainakin tällä hetkellä tarkoitus olisi jatkaa samaa vauhtia ainakin siihen asti kunnes alkaa tuntua siltä, että samat asiat toistuvat turhan usein ja tuntuu siltä ettei keksi enää lisää sanottavaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin muutama seuraava kirjoitus on jo mielessä ja osin kirjoitettunakin. Uskon saavani lisää lukijoita seuraavan vuoden aikana ja se kyllä tapahtuu ainoastaan panostamalla kirjoitusten laatuun, sillä olen huomannut laadukkaiden postauksien lisäävän ainakin hetkellisesti blogin seuraajia. Jossain vaiheessa ajattelin myös kehittää blogin käyttöliittymää, jotta tietyt asiat olisi paremmin näkyvillä. En usko tämän tapahtuvan ihan lähimpien kuukausien aikana, mutta varmasti joskus syksymmällä. Kaiken kaikkiaan olen melko tyytyväinen ensimmäiseen vuoteeni, joten suuria muutoksia en ajatellut tehdä.

Kun laskee ensimmäisen blogivuoden aikaisen kehityksen rahatilanteessa niin se on ollut aika lailla samaa luokkaa kuin tavoitteenikin. Riippuen hieman kuukauden viimeisten päivien muutoksista osakemarkkinoilla tulee ylijäämäni viimeisen vuoden aikana olemaan noin 4500 Euroa. Tätä tavoitetta on tarkoitus nostaa hieman seuraavan vuoden ajaksi ja tarkoitus on pyrkiä noin viidentuhannen ylijäämään. Tämä on mielestäni hyvin realistinen tavoite eikä siitä tule tinkiä. Olen nostanut sitä johtuen hieman menojen tippumisesta enkä usko niiden juurikaan muuttuvan seuraavan vuoden aikana. Tämän ylijäämän tarkoituksesta kerron varmasti jossain vaiheessa lisää, mutta se saattaa vaatia hieman pidemmän kirjoituksen.

Mikäli tulee kommentoitavaa tai kysyttävää niin kommentoikaa vaan mitä asiaa ikinä haluatte. Mitä tulee tähän asiaan niin minulla on kyllä myös paljon parannettavaa. Seuraava kirjoitus tulee viikonloppuna, jos ei tapahdu mitään ihmeellistä. Kiitoksia kaikille tämän vuoden aikana blogia seuranneille!

- TT

Raha-asioiden automatisoinnista osa 2

Elikkäs edellisessä kirjoituksessani esitin vaihtoehdon budjetoinnille joka tuntuu monista hyvinkin raskaalle mitä tulee omien rahojen vahtimiseen ja käyttöön. Automatisointi säästää aikaa, joten sen takia se saattaa myös monia kiinnostaa. Saattaa tietysti johtua ihan muistakin asioista, mutta edellisen kirjoituksen jälkeen oli jo maanantaina yli sata kävijää mikä tuppaa olemaan allekirjoittaneelle suhteellisen harvinaista. Voi tietysti olla, että pikkuhiljaa ihmiset palailevat kesälomilta ja sen vuoksi teitä tuppaa olemaan ruutujen ääressä hieman enemmän kuin vähään aikaan. Kuitenkin tämän yllättävän kävijämäärän vuoksi ja myös johtuen viime aikoina lomailun aikaan saamasta motivaatiopiikistä johtuen ajattelin sitten jatkaa tuosta automatisoinnista lisää, sillä siitä en ole aiemmin juurikaan kirjoittanut.

Käytännössä on olemassa niitäkin joille ei automatisointi sovi raha-asioissa ja itse näkisin ainakin kulutusongelmaiset tällaisena ryhmänä. Heille kuluttaminen on ongelma ja se tapahtuu myös suureksi osaksi luotolla, joten automatisointi käytännössä lisää vain vaikeuksia. Myös he jotka eivät välttämättä kärsi kulutusvimmasta ja omaavat paljon kovempikorkoista luottokorttivelkaa johtuen esimerkiksi yllättävästä työttömyydestä tai jostain satunnaisesta kulusta kuten korkeista sairaanhoitomaksuista jotka on ollut pakko rahoittaa korkeampikorkoisella velalla. Tietysti hekin voivat automatisoida osan rahankäytöstään kuten tietyn suuruiset luottokorttimaksut suoraveloituksella palkasta. Automatisointi ei myöskään sovi niille joilla on epäsäännölliset palkkapäivät, sillä yhtäkkiä saattaa olla sitten ongelmia tulopuolella ja silloin saattaa käydä niin ettei tilillä ole suoraveloitukseen rahaa ja jonkin ajan päästä tuleekin sitten yllättävä karhukirje kun on olettanut maksaneensa. Myös niille ihmisille jotka tykkäävät hoitaa omia raha-asioitaan ja seurata omaa kulutustaan on budjetointi selkeästi parempi vaihtoehto.

Jos sitten mietitään koko prosessia niin joitakin ongelmia saattaa siinäkin esiintyä, joten jatketaan niistä. Kohta 2 soita laskuttajillesi ja sovi eräpäivien muutoksista saattaa muodostua jossain määrin ongelmaksi, sillä monesti suomalainen asiakaspalvelu on sieltä minne aurinko ei paista ja joidenkin yritysten puhelintuissa voi jonotukseen mennä niin pitkä aika ettei varsinkaan kärsimättömimmät ihmiset sitä jaksa. Toisaalta hyvällä tuurilla saattaa ainakin jotkut yritykset hoitaa asiakaspalvelunsa myös netin kautta mikä lyhentää tämän asian hoitamiseen käytettävää aikaa radikaalisti. Itse olen kyllä joskus hoitanut näitä asioita menemällä yrityksen edustajan juttusille vaikka ostoskeskukseen. Tämä taas tapahtuu monesti samalla, kun käy ruokaostoksilla. Pelkästään yhden asian takia, kun ei välttämättä kannata raahautua yhtään kauemmas.

Kohdat 3 ja 4 Päätä kuukausittaiset summasi ja laita verkkopankkiisi sitten nämä suoraveloituksen kautta kuuluvat käytännössä melkein samaan askeleeseen, mutta selvyyden vuoksi laitoin ne erikseen. Käytännössähän on pakko tehdä päätös jollekin ajanjaksolle tuosta automatisoinnista ja monille vuosi on maksimi mitä voi ja kannattaa hoitaa eteenpäin. Aika monilla ihmisillä kuitenkin menot vaihtelevat riippuen vuodenajasta ja sen takia esimerkiksi säästämiseen saattaa olla vähemmän rahaa käytössä. Mikäli automatisoi rahankäyttönsä vaikka vuodeksi eteenpäin voi olla viisasta joillekin kuukausille automatisoida hieman enemmän rahaa säästöön kuin toisille. Monilla menee kesälomalla enemmän rahaa, joten alkuvuodesta saattaisi olla järkevää laittaa suurempi rahasumma säästämistä varten. Tämä vaatii hieman enemmän työtä, sillä silloin ei riitä yksittäinen suoraveloitus yhteen tarkoitukseen vaan vaatii jokaiselle kuukaudelle uuden laskun maksamisen jonka voi toki hoitaa etukäteen samalla kertaa kuin muutkin suoraveloitukset.

Kohta 6. nauti lopuista käyttötililläsi olevista rahoista ilman tunnontuskia onkin sitten hieman ihmisestä riippuva asia, mutta mikäli ei siihen pysty kannattaa vakavasti harkita budjetointia joka saattaa vaatia enemmän aikaa ja henkistä painolastia. Itse kuulun ainakin vielä tällä hetkellä tähän ihmisryhmään ja se johtuu aiemmista rahankäyttötavoista jotka olivat monesti suhteellisen holtittomat. Pidän vielä tällä hetkellä muutosta liian suurena, mutta yritän pyrkiä kohti automatisointia tulevina vuosina. Kädestä suuhun eläminen, kun saattaa taas päästä niskan päälle mikäli en siihen huomiota kiinnitä. Kaiken kaikkiaan automatisointia pidän parempana ratkaisuna niille jotka muutenkin pystyvät raha-asiansa hoitamaan ilman suurempia kupruja.

Vielä pari asiaa jotka kaipaavat huomauttamista. Raha-asioiden automatisointi säästää ennen kaikkea ihmisen aikaa joka on terveyden lisäksi kuitenkin arvokkain asia jota ihmisellä elämässään on. Toinen asia on se etten käsitellyt tulojen automatisointia ollenkaan, sillä se on tietysti asia johon kovin monet ihmiset eivät elämässään pysty saavuttamaan. Allekirjoittanut kuuluu myös tähän ryhmään ainakin vielä seuraavat vuosikymmenet, mutta aion sitä kuitenkin yrittää. Tällä hetkellä asiantuntemukseni ei kuitenkaan riitä tähän asiaan enkä siitä aiot tässä kirjoituksessani sen enempää mainita. Passiivisen tulon tärkeys muiden tulojen rinnalla on tietysti yksi asia joka saattaa vähentää ”oikeata” työntekoa. Tähän kuuluu käytännössä niin sijoitukset kuin monet immateriaalioikeudet kuten esimerkiksi patentit mutta ei siitä sen enempää.

Aion varmaan julkaista suhteellisen tiiviissä tahdissa kirjoituksia ainakin pari seuraavaa viikkoa, joten seuraavaan kertaan!

- TT