Toukokuu 2013 Cash -60€, salkku +2.6% Yhteensä 10315€

Kuten näkyy niin toukokuun osalta ollaan vielä hieman pimennossa, koska joudun vielä lähtemään ”töihin” ennen pörssin sulkeutumista. Käteisenkin osalta ollaan vielä hieman pimennossa, mutta miinukset tulevat olemaan kaksinumeroiset mikäli ei illan ”urheilusuorituksessa” tapahdu mitään normaalista poikkeavaa. En kuitenkaan pääse enää plussalle, joten hieman joutuu mitä ilmeisimmin tinkimään käteisvaroista toukokuun osalta. Nämä miinukset sitten mitä todennäköisimmin kuittaantuvat pörssikurssien toukokuun nousujen myötä. Laitan tarkemmat numerot myöhään tänään tai sitten huomisaamuna.

Menopuolella kaksi pientä yllätystä: Verojen liikamaksut mitkä johtuivat ensisijaisesti tulojen suuruudesta ja hampaan vihlonnan aiheuttama hammaslääkärireissu yksityiselle toimijalle. Vaikka tarkistuksessa ei mitään löytynytkään niin silti olen ihan tyytyväinen, koska epävarmuus kalvaa enemmän henkisestikin. En pidää viittäkymmentä Euroa kalliina, koska sain valita itse ajan jolloin menin ja kunnallisellakin puolella tuntuu olevan maksavan ainakin puolet tästä ja hoitoonpääsystä ei ole mitään takeita. Veroja tosiaan tuli maksettua ennakoitua enemmän, koska tienasinkin enemmän, joten ei siitä sen enempää. Kirjanostolakko tosin paloi loppukuusta, koska en juuri rahaa laittanut elämän huvituksiin muuten, joten oli sitten ”pakko” palkita itseään jotenkin. Kesäkuussa tuleekin sitten parikin reissua jotka tosin ovat hyvinkin kohtuuhintaisia. Laivamatka Ruotsiin ja juhannuksenvietto tutuissa maisemissa lounais-Suomessa. Muuten kesäkuussa ei sitten juuri menekään rahaa, jos ei mitään yllättävää tapahdu.

Tulopuoleen olen ihan tyytyväinen, vaikka käteisen suhteen tulikin hieman miinusta, koska odotin sitä enemmän. Tämä oikeastaan johtui siitä, että huomasin ettei niitä tuloja ole juurikaan saatavilla kesä- ja heinäkuussa, joten oli pakko olla hieman enemmän ”sorvin” ääressä kuin ensimmäiseksi ajattelin. Yleensä kesäkuussa on ollut hyvät tulot, mutta tällä kertaa ne jää saamatta johtuen parin viikon hyväpalkkaisen työn siirtymistä joidenkin halvempien kavereiden hoidettavaksi. Ei siinä mitään kummempaa voi sanoa kuin ettei sille nyt sitten enää mitään voinut. Elämä jatkuu ja Ruotsin matkalle pääsen lähtemään tämän toisen tilaisuuden peruunnuttua. Takaiskuista ei pidä hirveästi masentua vaan ajatella, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu samalla. Jos ei toukokuun miinukset toteutuneet täysimittaisina niin ainakin kesäkuussa näin pitäisi käydä. Nämä pari reissua, kun syövät hieman tuloja. Kesäkuulle arvioisin miinuksiksi 200-300€, mutta voin olla väärässäkin.

Sijoituksista sen verran, että ihan loppukuusta iski PKC Group tulosvaroituksen joka johtui brasilialaisesta ay-liikkeestä joka mitä ilmeisimmin on kiristänyt PKC:ta jo vuoden verran. Lisää tästä asiasta voi lukea blogikirjoituksesta viime vuoden toukokuulta ja se löytyy: täältä Tämän seurauksena yritys maksaa viimeisellä vuosipuoliskolla mainitsemattoman summan ay-liikkeelle. Se hieman tässä häiritsee ettei se kerro minkä suuruisesta summasta on kyse. Tämän maksun seurauksena tämän vuoden tulos tippuu viime vuoden vastaavasta. Liikevaihtoennuste kuitenkin pysyy ennallaan ainakin viimeisimmän tiedon mukaan. En olisi yhtään yllättynyt PKC:n tehtaan siirrosta jonnekin muualle ja se tuo mitä ilmeisimmin taas lisää kuluja mikä heikentää tulosta entisestään. Fortumista ei oikein sitten ole muuta sanottavaa kuin se, että vesimäärät ovat nousseet korkeammiksi mikä tarkoittaa sähkön hinnanlaskua. Toisaalta Fortum on jo suojannut suurimman osan tämänkin vuoden sähkönmyynnistään ettei sillä ole hyvin suurta merkitystä. Tätä menoa yritys tulee maksamaan vielä tämänkin vuoden tuloksesta ne totutut Euron osingot ja sitä rahavirtaa varten osakkeita olen ostanutkin. Tarkoitus oli myös suojata rahoja inflaatiolta jota ei tosin ole näköpiirissä. Pörssin arvaan kesäkuussa laskevan hieman ja odottelen ostopaikkoja joita ei kuitenkaan välttämättä tule. Salkun koostumus on seuraava:

Henkilökohtaisella tasolla toukokuu oli onnistunut, vaikka blogin kirjoittamisen suhteen on selkeää väsymystä havaittavana. Toisaalta kevätkelit ovat sen verran mainiot ettei niistä kannata nauttia läppärin ääressä kotona ja senkin takia kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Terveystilanne on koko ajan parantunut, vaikka tulikin jo sitä edellämainittua hampaidenvihlontaa. Oma fysiikkani ei ole kyllä vieläkään kohdallaan, mutta eteenpäin on menty sanoisi varmaan joku. Aloitin toukokuun viimeisellä viikolla oman itseni ihmiskoe-eläimenä eli toisin sanoen on tarkoitus tehdä pieniä muutoksia ruokavalioon ja treenaamiseen. Tarkoitus on testata onko niillä vaikutusta mihinkään vai ei. Niistä sitten enemmän, kun on ollut aikaa kokeilla niiden toimivuutta eli varmaan kuukauden päästä kesäkuun katsauksessa niistä lisää. Kaiken kaikkiaan on ihan hyvät fiilikset sekä menneestä että tulevasta kuukaudesta. Kesäkuussa tulee varmaan vielä vähemmän kirjoituksia, mutta se riippuu osittain säistäkin.

Hyvää viikonloppua!

-TT

Evoluutio ja markkinatalous

Evoluutiota usein kutsutaan vahvimman selviytymiseksi, mutta kyse ei ole siitä vaan siitä mikä tai kuka sopeutuu parhaiten vallitseviin olosuhteisiin. Todennäköisesti ihmiskuntakin olisi jo mennyttä kauraa ja Neanderthalilaiset voisivat olla vallitseva ihmisapinalaji mikäli kyse olisi vahvimman selviytymisestä. Tämä on tietysti vain spekulaatiota, koska asiat eivät menneet siten. Nykymaailmassa muutokset ja niihin sopeutuminen vain kasvattavat jatkuvasti merkitystään johtuen siitä, että maailma tulee koko ajan monimutkaisemmaksi ja kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen eikä enää muusta maailmasta eriytyneitä saarekkeita oikeastaan enää ole. Poikkeuksia tähän ovat kuitenkin jotkin diktatuurit jotka ei sitten kyllä kosketa tämän blogin lukijoita juuri ollenkaan. Paras tapa sopeutua tähän kaikkeen on evoluution mallintaminen omassa elämässään, koska nykyaikainen markkinatalous on malliesimerkki siitä kuinka kehitys kehittyy evoluution lailla. Se on prosessi joka tuottaa jatkuvasti uusia ratkaisuja juuri tämän hetken ongelmiin. Tässä kirjoituksessa yritän selvittää mitä yhteistä evoluutiolla ja markkinataloudella on keskenään ja kuinka omassa elämässään voi evoluutioprosessin ymmärtämisellä tehdä valintoja.
Evoluutio on prosessi joka ohjautuu muutoksen ja valinnan myötä. Biologiassa muutokset tapahtuvat mutaatioiden ja niiden seksuaalisessa kontaktissa tapahtuvan lisääntymisen myötä. Valinta tapahtuu perittyjen geenien kautta: onnistuneet yksilöt lisääntyvät ennen kuolemaansa ja tuottavat jälkeläisiä joilla on joko osa tai kaikki heidän geeninsä. Markkinataloudessa sama prosessi pyörii eikä siltä voida välttyä. Hyvin suuri osa insinöörien, tiedemiesten tai johtajien ideoista ei ikinä selviä markkinatalouden haasteista ja ne hylätään ennen pitkää. Tuotteiden on pakko olla sellaisia, että ne saavat asiakkaat liikkeelle sellaisiin hintoihin joilla pystytään lyömään kilpailijoiden vastaavat tuottaen voittoa yritykselle. Hyvät ideat taas joutuvat usein kilpailijoiden kopioitaviksi, spin-off-yrityksiin tai sitten ne onnistuvat kasvattamaan yrityksen liikevaihtoa ja voittoa. Nämä ovat markkinatalouden muutoksia ja valintoja. Toisin sanoen yritysten evoluutioprosessi tapahtuu ratkaisemalla ongelmia kokeiluiden ja virheiden myötä. Jos haluaa sitten miettiä mitä tämä kaikki tarkoittaa markkinatalouden kannalta niin se viittaisi siihen ettei hyvin suuret palkat johtoportaalle tai konsulteille ole perusteltuja, koska suuri osa heidän työtaakastaan valuu hukkaan mikäli tämä jatkuva evoluutioprosessi todellakin on käynnissä. Tämän sijaan olisi parempi hajauttaa päätöksentekoa alemmille portaille mikä maksaisi yrityksillekin vähemmän.
Tästä evoluutioprosessista kaikista parhaimpana nykypäivän esimerkkinä voidaan pitää Googlea joka antaa jokaiselle työntekijälleen yhden työpäivän omien projektiensa kehittämiseen ja hoitamiseen. Tällaisesta onnistuneesta prosessista yhtenä esimerkkinä on Gmail. Epäonnistuneesta prosessista Neuvostoliiton hajoaminen on hyvä esimerkki. Koska keskusjohto päätti miten asiat hoidetaan ei järjestelmä tuottanut minkäänlaisia muutoksia eikä sen myötä harjoittanut myöskään valintaa vaan piti asiat samanlaisina ympäri maata. Kun tämä olosuhteisiin sopeutuminen oli olematonta ei pidemmällä aikavälillä tullut kestävää kehitystä hajosi järjestelmä omaan mahdottomuuteensa. Tällainen top-down prosessi ei mahdollista sopeutumista muutoksiin jotka tapahtuvat ruohonjuuritasolla.
Tämä jatkuva kokeile ja epäonnistu prosessi on haastava myös ihmisille, koska meidän on vaikea ajatella kriittisesti omia tekemisiämme ja siksi onnistuminen vaatii palautetta josta voimme sitten jatkuvasti oppia. Palaute voi tulla joko sisäisen kriittisen ajattelun kautta tai ulkoisesta lähteestä. Tämä palautteesta oppiminen on meille vaikeinta juuri tappioiden hetkellä. Esimerkiksi monet pokerinpelaajat kokevat tappiot hyvin raskaiksi ja ottavat niiden jälkeen suurempia riskejä, vaikka järkevintä olisi vain hyväksyä tappionsa ja miettiä pelistrategiansa uudelleen. Omien tappioidensa jahtaaminen saattaa aiheuttaa vielä suuremmat häviöt. Tämä näkyy myös usein sijoittamisessa, kun jonkin yrityksen liiketoiminnassa tapahtuu iso muutos joka sitten aiheuttaa tappiot ja osakekurssin laskut niin monet sijoittajat ostavat vielä enemmän näitä tappiollisia osakkeita. Parempia vaihtoehto olisi näistä osakkeista luopuminen ja joidenkin toisten osto. Ihmisten luontainen reaktio on epäonnistumisensa kieltäminen ja jos siitä vaiheesta ei pääse yli niin seurauksena on kasvavat tappiot.
Sopeutumisen onnistuminen vaatii kolmea perusasiaa ja niiden tajuamista: Uusien menetelmien ja asioiden kokeilemista olettaen joidenkin niistä epäonnistuvan, Näistä epäonnistumisista pitää olla mahdollisuus selvitä ja pitää pystyä selvittämään itselleen milloin on epäonnistunut hakkaamatta päätänsä seinään samalla tavalla jatkuvasti. Nämä kaikki kolme asiaa ovat myös haasteellisia. Uusien asioiden ja menetelmien kokeileminen vaatii vallitsevien olosuhteiden haastamista, haasteista selviäminen vaatii yleensä hyvin pieniä muutoksia ja niitä on oltava valmis kokeilemaan useampia kertoja tai sitten hyvin isojen muutosten täytyy olla sellaisia etteivät ne tuhoa sinua kokonaan. Kaikista suurin haaste on kuitenkin tietää milloin on onnistunut ja kuinka saada muut ja itsensä siitä vakuuttuneeksi.
Tässä hieman pähkäilyjä evoluutiosta ja markkinataloudesta. Mikä on sinun mielipiteesi asiasta? Voiko evoluutioprosessia jäljittelevä yritys pärjätä muita paremmin? Omasta mielestäni voi. Myös yhteiskuntajärjestystä pitäisi enemmän ohjata siihen suuntaan, että annettaisiin mahdollisuus epäonnistua ja jopa kannustettaisiin siinä, koska parhaiten oppii omista virheistään. Eli toisin sanoen konkurssin tehnyttä yrittäjää ei pitäisi saattaa velkavankeuteen vaan pistää velkajärjestelyyn ja sen jälkeen antaa uusi mahdollisuus. Olenko mahdollisesti täysin väärässä? Jos ajatteluprosessini ei toimi niin kuulisin siitä mielelläni.



- TT

Roinaa, roinaa, lisää roinaa

Mä en aina vaan tajua miten se on niin helvetin vaikeaa luopua tavaroistaan, jos sitä vertaa uuden hankkimiseen. Ymmärrän kyllä vaan, että jossain määrin elämme kulutusyhteiskunnassa, jossa tavaroistaan luopuminen edustaa typeryyttä. En itsekään aina oikein ymmärrän miten sitä on vuosikymmenten saatossa kerääntynyt, vaikka olenkin yrittänyt ostamaan mahdollisimman vähän kaikkea roskaa.

Vaikka viime vuosina olen jotenkin onnistunut myös luopumaan tavaroistani on minulla niitä silti aivan liian paljon. Itseasiassa nuorempana olin ihan helvetin pahasti kaiken tavaran perään, mutta koin herätyksen palttiarallaa vuosituhannen vaihteessa jolloin jouduin veljeni ja äitini kanssa tyhjentämään kuolleen mummoni kämpän tavaroista. Tätä tavaraa olikin sitten kerääntynyt niin paljon, että meilä meni sitä roskiin viedessä monta päivää. Oli tietysti selvää ettei nuo vuosikymmenet olleet menneet ilman roinan keräämistä, mutta se määrä oli oikeastaan ihan käsittämätön. Laskeskelin, että kannoimme ainakin toista sataa parinsadan litran jätesäkkiä joko pois roskikseen tai sitten kellariin, jossa osa sitten on ollut jo ainakin vuosikymmenen säilössä käyttämättä. Mummoni oli nähnyt pula-ajat, joten hän ei sitten ollut heittänyt oikeastaan mitään pois vaan joka kaapissa oli käsittämättömät määrät tavaraa. Tänä päivänäkin tuntuu vielä hullulta, kun miettii sitä tavaramäärää.

Ja sitten nykypäivään: Tällä hetkellä en osta muita asioita itselleni kuin kirjoja, jos ei tule aivan välttämätön pakko-ostos kuten nilkkatukeni, jota ilman jäisi puolet kesästä tienaamatta. Tämä kirja-addiktio on sellainen etten sitä ole onnistunut vieläkään lopettamaan, vaikka lainaan niitä kyllä kirjastostakin. Kuitenkin monet kirjat joista olen kiinnostunut eivät tule kovin hyvin saataville pk-seudun kirjastoihin ja sen vuoksi niitä välillä ostankin. Pidän tätä kuitenkin suhteellisen terveenä, koska niihin ei vuodessa montaa sataa Euroa kulu. Valitettavasti näyttää tällä hetkellä siltä ettei äitini ole samaa mieltä roinan tarpeettomuudesta, joten joudun sitten taas jälleen kerran heittämään roinaa pihalle, kun se surkea päivä joskus koittaa mikäli olen silloin elossa. Kävin nimittäin seuraavan keskustelun hänen kanssaan:

”nämä syvät lautaset olivat hyvä ostos, kun ne olivat niin halvat”

”Eikös sinulla ole siellä niitä syviä lautasia kaapissasi?”

”Niitä ei voi käyttää, kun niissä on koristelut, jotka menevät pilalle tiskikoneessa” ”Niitä pitää sitäpaitsi säästää, jos satun järjestämään juhlat”

”Mitkä juhlat sä aiot pitää, kun et halua synttäreitäsikään enää juhlia?”

”No niitä kannattaa säästää sinua varten”

”No mulla ja veljelläni on ne mummon astiat”

”No jos sä hankit perheen niin sitten sitä varten”

Roaarr ja sitten iski epätoivo päälle. Eli toisin sanoen uusi kierros paskan ja turhan tavaran tyhjentämistä siis tiedossa. Mä en vaan tajua miten kukaan haluaa enää ostaa lisää tavaraa luopumisen sijaan ja silti itsekin sitä ainakin kirjojen muodossa kerään. Aina välillä iskee kuitenkin hyvä päivä jolloin lähtee roinaa taas pihalle. Ehkä se joku päivä vielä loistaa poissaolollaan. Ihannemäärä kamaa löytyy vain yhdeltä kaveriltani jolla on käytännössä vain parvisänky ja astiastot keittiössä. Muistaakseni löytyy vielä mikrokin, mutta esimerkiksi parven päällä olevan valon lisäksi ei muita valonlähteitä löydy ikkunan lisäksi. Tätä voi jo kutsua jonkinasteiseksi minimalismiksi. Kyse ei myöskään ole siitä etteikö hänellä olisi rahaa vaan palkka taitaa olla jotain toistasataatuhatta vuodessa. Tämä voi olla hyvin väärä arvio, joten ei siitä sen enempää. Pointti ei kuitenkaan ole ne tulot vaan tavaramäärä joka on saanut eräät naispuoleiset jopa itkemään heidän vieraillessaan hänen luonaan. Tämä on tietysti aika äärimmäinen tapa elää, mutta kunnioitan sitä erittäin paljon ja itsekin pyrin koko ajan tavaroitani vähentämään. Kuitenkin minulla se on hyvin hidas prosessi ja sitä pitäisi ehdottomasti saada nopeutettua.

On siis itse laitettava vauhtia tähän touhuun, koska sitä ei kukaan tee minun puolestani. Itseltäni löytyy esimerkiksi aika paljon erilaisia Lontoon murteella kirjoitettuja pokkareita joita ei tule välttämättä enää toiseen kertaan luettua ja luopuisin mielelläni niistä siten, että ne menisi jollekin luettavaksi sen sijaan, että veisin ne joko divariin pölyttymään tai heittäisin pois. Varsinkin Lee Childin ja David Baldaccin jännäreitä löytyy ja jos joku blogia lukevista kavereistani haluaa niitä niin voin niistä luopua ilmaiseksi, mutta takaisin en niitä halua. Mikäli joku muu haluaa niitä niin voin toimittaa ne Helsingin keskustaan tai jollekin rautatie- tai metroasemalle. En postita niitä erikseen, koska se vie liikaa aikaa enkä lahjoita kaikkia kerralla, koska joku kantaa ne sitten kuitenkin divariin saaden sen muutaman pikkurahan niistä. Muitakin jännäreitä toki on ja jonkin verran muitakin kirjoja, joten mikäli jotain kiinnostaa niin voin kyllä laittaa listan tähän blogiinikin joku päivä. Jos jollakin on joku parempi idea kuinka hoitaa tämä kirjojen kierrätys niin kertokaa ihmeessä. Kuukauden sisällä voisin ottaa ehdotuksia vastaan tai sitten vien ne vaan divariin.

Hyvää alkavaa viikkoa!

-TT

”Ne menee ylös ja alas”

Olipa kerran kaunis vappupäivä ja istuimme kavereiden kanssa Ulliksella piknikillä ja kaveri sitten kyseli minulta mikä rahatilanteeni on, kun Fortumin osakkeet ovat olleet menossa selkeästi alaspäin. Tällä kertaa en viettänyt vappupäivää krapulassa vaan ihan selvinpäin. Kuitenkin vastauksessa oli jonkinlainen hämmästyneisyyden sivumaku, sillä kysymys tuli sen verran puskista etten ollut sitä oikeastaan miettinyt. Ensimmäinen ajatukseni oli jo otsikossa mainittu vastaus.

Pörssikurssit liikkuvat kahteen eri suuntaan ja hyvin usein ilman minkäänlaista syytä, vaikka hyvin usein tälle ilmiölle jokin syy pyritään löytämään. Joskus nämä nousut ja laskut ovat hyvinkin nopeita ja välillä kurssit eivät liiku mihinkään pitkään aikaan. Tämä ylä- ja alamäkien vaihtelu on vain pakko hyväksyä mikäli aikoo sijoittaa osakkeisiin. Yhtä varmasti kuin tulee yö päivän jälkeen liikkuvat osakekurssit molempiin suuntiin. Mikäli tämä tosiasia on vaikea hyväksyä niin kannattaa etsiä joku muu tapa sijoittaa. Koska ihmiset ovat laumaeläimiä nämä ylä- ja alamäet yleensä kestävät pidempään kuin kukaan uskoo. Ainoastaan markkinoiden manipuloijat voivat tietää markkinoiden liikkeet ja onnistunut manipulointi todennäköisesti vaatii ihan helvetisti resursseja ja isommissa pörsseissä suuntaan vaikuttaminen on arvioni mukaan aika mahdotonta pidemmällä aikavälillä. Tällä hetkellähän pörssit ovat liikkuneet lähinnä keskuspankkien puhuvien päiden esityksiä tulkiten. Oman matematiikan tulkintani mukaan pörssikurssien kasvu on ollut viime aikoina enemmän eksponenttikäyrän mukaista ja parhaimmillaan lähes pystysuoraa jonka seurauksena ei voi enää korjausliikkeeltä välttyä. Eikä kyse ole pelkästään käyrän suunnasta vaan matematiikan laeista eli siitä kuinka pitkään ne ovat nousseet. Riittävä rahanpainaminen pidempään ei onnistu ilman liian suurta inflaatiota, vaikka sitä säännöllisesti kokeillaankin ympäri maailmaa. Jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja mitä ilmeisimmin se alkaa olla tässä. Sitä kuinka kauan tämä korjausliike kestää tai kuinka alas mennään niin ei minulla ole hajuakaan. Varmaa on kuitenkin ettei se enää jää muutamaan prosenttiin vaan puhutaan ainakin yli kymmenen prosentin laskusta viimeistään vuoden loppuun mennessä. Omat arvaukseni ovat yleensä menneet pieleen, joten näin käy varmasti tälläkin kertaa.

Mitä sitten pitäisi mahdollisesti tehdä tämän mahdollisen laskun suhteen on tuhannen pisteen kysymys? Vastaus on ehkä joillekin yllätys, mutta mikäli omat sijoittamiseen liittyvät perustat ovat kunnossa niin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Näitä perusasioita ovat ainakin se, että tietää sijoitushorisonttinsa olevan pitkä eli puhutaan vuosikymmenistä. Silloin on pakosti oletettava, että näitä koviakin laskuja on näköpiirissä hyvin monia eikä siten vuodenkaan liike alaspäin ole merkittävä ellei sitten tule jotain maailmansotaa vastaavaa kriisiä minkä seurauksena on todennäköisesti enemmän huolissaan omasta hengestään kuin rahoistaan. Toinen hyvin tärkeä asia on se ettei sijoita niitä rahoja joita ei ole varaa hävitä ja tämä vaihteleekin sitten aika lailla elämäntilanteen ja iän myötä. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa ettei eläkeiän lähestyessä enää välttämättä kannata osakkeissa pitää enää niin paljon rahojaan kuin mitä nuorena jolloin voi rauhassa odotella ja antaa korolle korkoa ilmiön tehdä tehtävänsä. Toisaalta mikäli osinkotulot tuppaavat olemaan suuremmat kuin omat menonsa niin siinä tapauksessa ei ole mitään tarvetta myydä omia osakkeita vanhempanakaan.

Murehtimisen sijaan olisi syytä hyödyntää nämä pörssikurssien liikkeet alaspäin, koska silloin on hyvin usein mahdollista saada sopivaan hintaan laatuosakkeita. Näiden ostaminen salkkuun sopivalla hinnalla ei ole missään nimessä helppoa ja siksi hieman pidempien alamäkien ja muiden ihmisten panikointien takia olisi syytä aina pitää jonkin verran käteistä odottamassa hyvää hetkeä tuottaviin investointeihin joita laatuyhtiöiden osakkeita ostamalla todennäköisemmin tekee. On tietysti selvää ettei kovin monella ole jatkuvasti sellaista käteiskassaa jota voisi käyttää aina uusiin osakeostoihin, joten tämän takia suurin osa ajasta kannattaa keskittyä tämän kasvattamiseen. Itselläni on keskimäärin puolen vuoden välein mahdollisuus ostaa osakkeita kustannustehokkaasti ja pyrin sopivien hintojen aikoina näin tekemään. Tällä hetkellä osakkeiden hintojen pitäisi laskea reippaasti, jotta ryhtyisin ostolaidalle. Kaikista vaikeinta sijoittamisessa on olla tekemättä mitään, kun se ei ole järkevää. Itse olen sen verran selkeästi ”kaikki mulle heti” sukupolvea ettei minusta taida kärsivällistä tulla koskaan, mutta yritän kuitenkin hillitä itseäni jatkuvasti. Tähän mennessä olen ihan kohtalaisen hyvin siinä onnistunutkin. Ylöspäin mennessä olisi sitten vain syytä nauttia siitä ja katsoa löytyisikö laatuyhtiöitä joiden hinta olisi kohdallaan. Myös pientä salkunsäätöä voi tehdä varsinkin vuoden lopussa mikäli haluaa niin alle tuhannen Euron myynneistähän ei mene myyntivoitoista veroa. Itse tosin epäonnistuin tässä kikkailussa ja jätin PKC:n osakkeet ostamatta takaisin. Tämä ei siis kannata mikäli ei ole tehnyt suunnitelmia tarkasti etukäteen, jotta epäröinnin varaa ei olisi. Pää kylmänä tulisi olla niin nousujen kuin laskujenkin aikana, mutta on inhimillistä erehtyä toimimaan välillä eri tavalla kuin on suunnitellut. Kaikille vaan pää pystyyn meni miten meni ja hyviä sijoitussäitä!

- TT

Suomessako korkea verotus?

On aina tärkeää miettiä mihin vertaa ja tällä kertaa on todettava Suomenkin taipuvan vertailussa hyvätuloisten korkeiden verojen suhteen ainakin Ranskalle. Eilen ilmestyi ainakin kauppalehden nettisivuille uutinen, jossa kerrottiin tuolla patonkien, baskereiden ja punaviinin maassa tuhansien kotitalouksien kokonaisveroasteen nouseminen yli sadan prosentin.

Suomi siis kaiken kaikkiaan häviää rikkaidenkin osalta vielä reilusti noille demokratian visionääreille. Suomessa ei taideta päästä tosirikkaiden osalta tuohon sataan prosenttiin, vaikka täälläkin on heille hyvin korkeat verot. Jos nyt sitten joku miettii mitä se yli sataprosenttia tarkoittaa niin silloin toisin sanoen maksetaan enemmän veroa vuodessa kuin mitä tienataan. Tämä ei kuitenkaan koske pelkkää tuloista maksettua veroa vaan koko pakettia johon kuuluvat tuloverot, osinkoverot, pääomatuloista maksetut verot, kulutusverot, jne. Tämä rikkaiden verottaminenhan oli presidentti Hollanden vaalivaltti ja sen avulla mitä ilmeisimmin sitten sai suuren kansan suosion. Tämä ei varmastikaan ollut ainoa syy voittoon vaan muitakin on riittänyt eikä varmastikaan pienin niistä ollut Sarkozyn hallinnon joidenkin jäsenien korruptio ja verojen pimittäminen.

Tämä yli sadan prosentin kokonaisveroaste tuhansille yli miljoonan tienaaville kotitalouksille on suuri saavutus johon ei ole tainnut pystyä kuin aniharva valtio ja yksikään niistä ei silloin ole ollut demokraattisilla vaaleilla valittu. Kaiketi ainakin Neuvostoliitto ja Kiina Maon aikaan olivat näitä yli sadan prosentin maita, vaikka nekään eivät tainneet kerätä kansalaisten työpanosta veroina vaan maatalous ynnä muina tuotteina ja vaatimuksina jotka nämä keskushallinnot keräsivät. Pohjois-Korea taitaa olla tällä hetkellä lähes ainut valtio joka tähän pystyy omalla tavallaan. Voi tietysti olla, että muutkin diktatuurit näin tekevät, mutta itselläni ei ainakaan ole sen tarkempaa tietoa asioista. Tästä Ranskan veromallista onkin sitten jo päästy ainakin siihen ettei kaikki maan rikkaat enää ole jaksaneet katsella menoa vaan ovat muuttaneet muualle kuten näyttelijä Depardieu karkasi Venäjälle katkeran tilityksen jälkeen. Tällainen kokonaisveroaste rikkaille tarkoittaa sitä ettei heillä ole varmastikaan halua asua maassa kovin pitkään vaan he siirtyvät jonnekin muualle ja vievät ennen pitkää todennäköisesti yrityksensäkin muualle. Tämän seurauksena taloudellinen toimeliaisuus vähenee ja valtiontalous alkaa heittää häränpyllyä. Tästä on Ranskan kohdalla jo näkyvissä selkeitä merkkejä. Koska siellä valtiolla on kuitenkin hyvin suuri merkitys talouselämässä ei tämä taloustaantuma näy niin nopeasti, koska valtio saa vielä puoli-ilmaiseksi lainattua rahaa. Kysymys lähinnä kuuluu, että mitä sitten tapahtuu kun näin ei ole enää asiat? Sama juttu on tosin täällä kotimaassakin, jossa verotulot alkavat hupenemaan menojen kasvun lisääntyessä.

Suomen tilanne on aika lailla sama, mutta pienemmässä mittakaavassa kuitenkin, koska yritykset pääsevät huomattavasti helpommalla kuin Ranskassa. Parhaimmillaan voidaan täälläkin puhua kokonaisveroasteen olevan suurituloisille jopa kahdeksankymmentäkin prosenttia. Suurituloiselle palkansaajalle suurimmat kokonaisveroasteeseen vaikuttava verot ovat tietysti tuloverot ja eläkkeet joita voidaan pitää myös veroluontoisina maksuina. Niiden yhteenlaskettu prosentti taitaa olla 55-60% riippuen kotikunnasta. Nämä tulot ovat kuitenkin hyvin harvassa eikä niitä kannata sen tarkemmin käydä läpi. Suomessa suurimmat kuluttamiseen tarkoitetut verot ovat mitä ilmeisimmin polttoaine- ja alkoholiverot jotka ylittävät selkeästi muut. Alkoholiverot vaihtelevat sen verran paljon, että jokainen voi tarkistaa omat veronsa mikäli ostaa Suomesta alkoholia. täältä Jotta saataisiin jonkinlainen kuva siitä paljon autoilusta maksetaan veroa jo pelkän polttoaineen kohdalla niin käytetään yksinkertaistuksen vuoksi 10 000 kilometriä vuodessa ajavaa henkilöä ja autoa joka kuluttaa seitsemän litraa sadalla kilometrillä. Bensan hintana käytetään 1.70€/l ja laskutoimitus on seuraava:

10000km*7L/100km*0.968€/L=677.60€

Polttoaineverotus löytyy täältä

Omaa kokonaisveroastettaan saa helposti kasvatettua, kun hankkii uuden auton jonka hinnasta yli puolet on veroa. En tiedä miten käytetyistä autoista veroa peritään, kun en muutenkaan omista autoa. Joku voi valaista tässä asiassa meitä kaikkia mikäli kokee sen tarpeelliseksi.

Suomessahan on vallalla sellainen meininki, että keski- ja suurituloiset palkolliset maksavat tämän leikin ja pienituloiset elävät käytännössä näiden muiden yhteiskuntaluokkien kustannuksella. Myönnetään asian olevan kärjistetty, mutta olen joskus seuraillut omaa kokonaisveroastetta ja voin todeta sen olevan reilusti alle 20%, koska virallisen totuuden mukaan elän aika lailla köyhää elämää. En osaa sen tarkemmin määritellä mikä se köyhyysraja on, joten ei siitä enempää. Syy miksi kokonaisveroasteeni on niin alhaalla on se etten ole maksanut senttiäkään alkoholiveroa Suomeen varmaan vuoteen, koska en ole sitä juonutkaan kuin yhden ilmaisen oluen ja pahvimukillisen vappuna viime elokuun jälkeen ja tuloveronikin jäävät reilusti alle kymmenen johtuen pienituloisten kunnallisveron vähennyksistä. Jos vertaa esimerkiksi bensaveroa maksamiini veroihin matkakorttini veroista niin vuoden aikana niihin menee hieman yli sata Euroa eli jos vertaa polttoaineveroon niin siinäkin säästää veroissa. Ainoa musta aukko minulla menee verojen suhteen kiinteistöverossa, josta en tiedä kuinka suuri osa vastikkeeseen menevistä rahoista siihen uppoaa. En myöskään osta Suomesta juurim mitään muuta kuin ruokaa ja siinäkin veroprosentti on vain neljätoista. En juurikaan enää nykyään syö edes makeaa, joten siitäkään verosta ei tule itselleni suurta laskua. Osinkoverot ovat tosin jonkinlainen lisälasku, mutta niitä ei voi oikein välttää. Ne ovatkin yli 40% riippuen tietysti lasketaanko mukaan yrityksen voitoistaan maksamat verot vai ei.

Suomessa on siis aika lailla mahdollista säätää kokonaisveroastettaan ja en pidä sitä pahana asiana. Se vain vaatii aika paljon valintoja. Esimerkiksi julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen voi viedä huomattavasti enemmän aikaa kuin omalla autolla. Ongelmana pienituloisilla on kuitenkin kaiken kalleus. On myös jossain määrin vaikea laskea kovin tarkasti missä om veroaste on, koska monien tuotteiden hinnassa saattaa olla veroja jo ennen kuluttajalle tapahtuvaa myyntiä. Tämä kaiken kalleus taas johtuu kaikenlaisista lakisääteisistä velvollisuuksista yrityksille ja monista eri verotuista jotka sitten vaikuttavat suoraan tuotteiden kuten asuntojen hintoihin. Oma mielipiteeni asiasta on se ettei järjestelmä missään mielessä kannusta pärjäämään vaan rankaisee heti hyvin asioitansa hoitaneita jotka ovat hyvä-veli-järjestelmän ulkopuolella. Pidän Suomea kuitenkin hyvänä ja turvallisena maana jossa infra on kunnossa jos vertaa moniin muihin paikkoihin ja siksi verojen maksamisella on hyvätkin puolensa. Valitettavasti uskon järjestelmän romuttumiseen seuraavien vuosikymmenien aikana kilpailun kovenemisen vuoksi ja silloin tämänkin maan tilanne saattaa olla aivan toinen. Toivotaan ettei niin kuitenkaan käy. Kommentteja ja mielipiteitä kaivataan edelleen ja luulisi tämän veroasian niitä ainakin keräävän.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Oma koti ei ole sijoitus

Joku on varmasti tästä asiasta eri mieltä kanssani ja varmasti monien mielestä se on sitä. Katto pään päällä tai suoja eri sääolosuhteilta kuuluu jokaisen ihmisen perustarpeisiin ja sen vuoksi suurin osa joutuu asumisestaan maksamaan oli sitten kyseessä vuokraluukku tai omistusasunto. En tosiaankaan aio kiistää kodin olevan varmasti yksi tärkeimmistä asioista joita ihminen tulee elämänsä aikana tarvitsemaan, mutta se ei siitä silti sijoitusta tee. En kuitenkaan usko kenenkään haluavan henkilökohtaiseen konkurssiin oman kodin takia, joten sen luokitteleminen yhtenä menoeränä varmasti vahvistaa ihmisen taloudellisia mahdollisuuksia pärjätä pidemmällä tähtäimellä, vaikka lyhyellä tähtäimellä hieno koti saattaakin tuntua korvaamattomalta eikä sille voi suoraan hintaa laskea. Oman kodin hankkimisen jälkeen onkin sitten alettava heti maksamaan sekä yhtiövastiketta että lainanlyhennyksiä tai vähintäänkin asuntolainaan liittyviä korkoja mikäli ei ole jostain syystä ehtinyt jo tienaamaan niin paljon rahaa ettei lainaa tarvita. Käytännössä oman kodin hankkimisen kustannuksethan eivät tietystikään lopu siihen hetkeen, kun asuntolaina on saatu maksettua vaan siinä vaiheessa ollaankin jo monesti siinä tilanteessa, että joudutaankin maksamaan erinäisiä korjaustoimenpiteitä jotka nostavat yhtiövastiketta. Oman kodin hankkiminen ei myöskään tuota minkäänlaista kassavirtaa omistajalleen vaan pelkkiä kuluja ainakin siihen asti kunnes se on myyty. Tällä hetkellä onkin sitten suurin osa ihmisistä siinä tilanteessa, että ostetaankin uusi ja kalliimpi koti joka taas vaatii saman rallin, mutta ehkä kuitenkin hieman lyhempiaikaisen kuin ensiasunnon hankkiminen. Tämän uuden kodin myötä onkin monien sitten pakko taas laittaa isompi asunto mieleisekseen mikä taas lisää kustannuksia. Hyvin usein tämä ”oravanpyörä” jatkuu eläköitymiseen saakka ilman radikaalia muutosta asiaan suhtautumisessa.

Säästämiseksi oman kodin hankkimista voi vielä jossakin mielessä kutsua, mutta sijoittamista se ei mielestäni missään nimessä ole. Tämä ajatusharha sijoituksesta on yksi syy velkakriisiin joka alkoi Yhdysvalloista, jossa monet miljoonat asuntovelalliset katsoivat uuden kodin sijoitukseksi. Tämä tapahtui käytännössä antamalla köyhille mahdollisuuden omaan asuntoon antamalla heille aikaa ”rikastua” oletetulla arvonnousulla jota ei sitten viimeisille hölmöille ikinä tullutkaan. Jokainen vähänkin taloutta seurannut sitten tietääkin seuraukset. Kuitenkin on myös olemassa niitä, jotka itseasiassa hyötyivätkin omasta kodistaan myymällä sen voitolla riittävän aikaisin, mutta he olivat kuitenkin hyvin vähissä. Jos sitten taas sattuukin myymään voitolla asuntonsa niin mikäli kyseinen raha menee kalliimpaan asuntoon niin silloinkin se voidaan aivan hyvin laskea menoeräksi, sillä käytännössä tällä ylijäämällä maksetaan vain toista kattoa pään päälle. Mikäli se ylijäämäinen raha jää vaikka myyjän tilille toisen asunnon hankinnan jälkeen niin silloin voi kyllä puhua säästämisestäkin. Tärkein asia joka pitää muistaa omasta kodista on se, että niin kauan kuin lainaa maksetaan ei se ole oma vaan mikäli laiminlyö maksunsa se siirtyy pakkolunastukseen. Tässä tapauksessa en tosiaan tarkoita sitten remonttilainaa vaan sitä lainaa joka otetaan asuntoa hankittaessa. Asunnon arvoa en taas pitäisi markkinahintana vastaavassa kohteessa vaan sinä summana minkä ostaja on juuri siitä omasta kodista valmis maksamaan ja käytännössä tämä selviää ainoastaan pistämällä koti myyntiin mikä ei taas monelle ole se realistinen vaihtoehto. Jos joku haluaa käyttää termiä asuntosäästäminen oman kodin hankinnassa niin en siinä näe välttämättä mitään väärää.

Hyvin usein kuulee ihmisten sanovan kuinka vuonna xx ostettu asunto maksaa juuri xx Euroa ja kuinka hienoa arvonnousua on asunnosta saatu. Hyvin harva kuitenkaa ymmärtää ottaa huomioon kaikki piilokulut jotka kuuluvat oman asunnon arvonmuutokseen. Aiemmin ostetun talon hinnan muutokseen täytyy ottaa huomioon inflaatio joka vaihtelee hieman ollen palttiarallaa kolme prosenttia viime vuosikymmenien aikana. Hyvin usein myös ihminen on maksanut korkoja ainakin vuosikymmenen ajan mikä vaikuttaa kokonaishintaan. Tänä päivänähän korot ovat hyvin matalalla, mutta marginaalit ovat nousussa ja vuoden loppuun mennessä puhutaan parista prosentista. Näiden lisäksi pahimmassa tapauksessa joutuu omasta kodistaan maksamaan vielä remonttien vuoksi tuplavastiketta ja esimerkiksi 70-luvulla rakennetussa elementtitalossa on saattanut/saattaa joutua maksamaan tuplavastiketta 20-40 vuotta mikä ei voi olla näkymättä kokonaissummassa.

Tämä kirjoitus johtuu lähinnä siitä, että hyvin monella on asuntolaina vedetty ihan tappiin saakka eli ei toisin sanoen ole varaa ylimääräisiin kuluihin tai palkkojen pienenemiseen ja on välillä hyvä muistuttaa ettei oman kodin takia kannata joutua rahavaikeuksiin uskoen hintojen jatkuvaan nousuun, kun ollaan käsittääkseni menty enemmän tai vähemmän ylöspäin viisitoista vuotta. Pitäkäähän järki kädessä mikäli hankitte uutta kotia ja tämä koskee varsinkin niitä jotka asuvat pääkaupunkiseudulla eivätkä halua täältä pois muuttaa. Muualla Suomessa hinnat ovat käsittääkseni kohtuullisia. Eipä muuta.

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Paskasta ei saa konvehteja

Eli kuten jotkut ehkä arvasivat niin nyt on jokavuotisen ”pakollisen” jääkiekon maailmanmestaruuskisakolumnin aika. On siis hyvä varoittaa niitä ihmisiä joita ei urheilu kiinnosta tässä vaiheessa jo odottamaan seuraavaa kirjoitusta. Kuitenkin on muistettava se, että oli mikä tahansa asia kyseessä niin aina voi oppia jotain uutta.

En nyt sen tarkemmin enää muista missä tilaisuudessa leijoniemme päävalmentaja tuon ”paskasta ei saa konvehteja” ilmaisun teki, mutta ehkä se ei ole kaikista olennaisin asia tässä kirjoituksessa. Tärkein asia on se, että suomalaisen jääkiekkoilun pelaajatuotanto on ollut aika lailla syväjäässä viimeisen vuosikymmenen ajan ja se näkyy myös tässä nykyisessä joukkueessa henkilökohtaisten taitojen riittämättömyytenä mitä tulee koko joukkueeseen. Suomen maajoukkueessa pelaa tällä hetkellä hyvin vähän sellaisia pelaajia, jotka mahtuisivat muiden huippumaiden joukkueisiin taidollisesti. Oman arvioni mukaan nämä riittävän taidokkaat kaverit voidaan laskea yhden käden sormilla ja hekin ovat luoneet nahkansa lähinnä suomalaisesta pelaajakasvatuksesta huolimatta eikä sen ansiosta. Jokainen pystyy varmasti itsekin arvioimaan keitä tarkoitan ja se näkyykin heidän tehoistaan aika lailla. Voidaan siis pitää suoranaisena ihmeenä sitä, että Suomi on voittanut seitsemän peliä kahdeksasta pelaamastaan tähän mennessä. Mistä tämä sitten johtuu voidaan tietysti oikeutetusti kysyä.

Tällainen lopputulos johtuu siitä, että hyvin usein 1+1 ei ole 2 vaan 3 tai joskus se on jopa paljon vähemmän kuin kaksi. Eli toisin sanoen kun laitetaan joukkue kasaan yksilöistä niin hyvällä yhteispelillä saadaan irti enemmän kuin mitä muuten saataisiin ja huonolla yhteistyöllä taas tämä pelaajien summa tippuu alaspäin. On huomattava ettei tämä yhteispelin laittaminen kasaan ole missään mielessä kovin helppo asia eikä se noin pariviikkonen joka joukkueilla on maailmanmestaruuskisoissa käytettävänään riitä kovin pitkälle. Suomen onneksi suurin osa pelaajista on kuitenkin ollut koko kauden mukana, joten se helpottaa aika lailla tätä kehitysprosessia mikä on tietysti yksi syy siihen miksi ollaan näinkin hyvin pärjätty. Tämän pelityylin on kuitenkin oltava sellainen, että se suosii suomalaista mielenlaatua ja kuten kaikki varmasti jo tietävätkin niin sitä kutsutaan meidän peliksi. Monet pitävät tätä tapaa pelata hyvin tylsänä ja myös vääränä, mutta en ymmärrä miten kukaan voi sitä kiistää etteikö se muka toimisi. Tämä on monesti muutenkin ymmärretty väärin, sillä meidän peli ei käsitä vain pelkkää kiekonsiirtelyä alaspäin ja pitämistä sitä oman maalin takana vaan kyse on ennen kaikkea kiekkokontrollijääkiekosta. Tarkoitus on pitää kiekko mahdollisimman paljon omalla joukkueella, jotta vastustaja ei pysty sillä tekemään maalia. Tämä periaate on kopioitu suoraan muista pallopeleistä jotka ovat joukkuepelin evoluutiossa huomattavan paljon jääkiekkoa vielä edellä. Meidän peli ei kuitenkaan sisällä pelkkää kiekkokontrollia vaan myös hyökkäämistä ylöspäin silloin, kun siihen on hyvät mahdollisuudet. Pahimmillaan kyseessä siis on hyvinkin ”tylsä” tapa pelata, mutta suomalaisille jääkiekkoilijoille se on tällä hetkellä kuitenkin parhain. Kuten viime vuosien tuloksista ollaan nähty niin Suomen pelaajamateriaaleilla ollaan pärjätty yllättävän hyvin ja se on nimenomaan Jukka Jalosen luoman pelitavan ansiota.

Tämän pelitavan lisäksi Suomella on maailman parhain maalivahtituotanto mikä takaa sitten joukkueen tärkeimpien pelaajien eli maalivahtien laadun. Tässä ollaan onnistuttu äärimmäisen hyvin ja siitä on syytä olla ylpeä. Toisaalta suomalaisten kansanluonne on myös puolustamista suosiva ja osittain siksikin meillä on maailman parhaimmat maalivahdit tällä hetkellä ja heitä pelaa hyvin monia ykkösmaalivahteina kovimmassa kiekkoliigassa pohjois-Amerikassa. Toinen asia mikä suosii Suomen joukkuetta on suomalainen mielenlaatu, jossa altavastaajana on kiva olla ja kun mitään ei odoteta etukäteen on paremmat lähtökohdat menestykseen. Suomalaiset eivät kestä menestyspaineita jostain syystä kovin hyvin, mutta tekevät kuiten aina tarvittavan mikäli tilanne niin vaatii. Silloin tällöin sitä menestystä sitten tuleekin näistä lähtökohdista eikä tämäkään vuosi mitä ilmeisimmin ole poikkeus. Vaikka en itse ikinä välittäisi muista mitaleista kuin kultaisista niin on silti todettava Suomen pelaajien ylittäneen itsensä ja he voivat olla ylpeitä itsestään. Jännityksellä seuraan miten lopuissa peleissä käy. Oma arvioni mahdollisuuksista voittaa Ruotsi on noin 60-40 Ruotsin hyväksi, mutta onneksi olen yleensä aina ollut väärässä näissäkin asioissa.

Jokaiselle lukijalle toivotan jännittävää kiekkoviikonloppua tai sitten ihan sitä tavallista!

-TT

PS. Toivottavasti Jalosen pojat todistavat valmentajansa olleen väärässä ja muuttuvat konvehdeiksi

Ihmiset ovat laumaeläimiä

Otsikon esittämä väite on tietysti ristiriidassa, jos miettii jokaisen olevan kuitenkin yksilö eikä samanlaisia ihmisiä ole olemassakaan. Kuitenkin ihmiset ovat monessa mielessä vielä selkeästi luolamiestasolla, vaikka aivomme ovatkin kehittyneet huomattavasti niiltä ajoilta. Tämä johtuu aika lailla siitä, että ilman tätä lauman seuraamista ihmiskuntaa tuskin olisi enää olemassakaan. Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että tämä lauma ei välttämättä ole aina oikeassa.

Tästä eräänä hyvänä esimerkkinä voi pitää mäkihyppyä, kun silloin aikoinaan kaikki huiput Matti Nykäsen lisäksi hyppäsivät mäkeä tyylillä jossa pidettiin kahta suksea hyvin lähellä toisiaan. Tämän jälkeen tuli ruotsalainen kaveri Jan Boklöv joka yhtäkkiä hyppäsikin aivan eri tavalla eli pistän sukset takaa ristiin ja levittäen ne sillä tavalla, että hän sai mahdollisimman paljon nostetta suksiensa ja vartalonsa alle mikä toikin sitten lisämetrejä huomattavasti. Nykypäivänä ei sitten enää mitään muuta tyyliä käytetäkään vaan jokainen huippu lentää v-tyylillä kohti hyppyrinkuoppaa. Se mitä haluan tällä sanoa on se ettei kannata aina seurata sitä laumaa joka on välillä oikeassakin. Tämä on tietysti yksi esimerkki ja ehkä selkein ainakin niille jotka seuraavat edes hieman urheilua. Monesti asiat tehdään vanhasta muistista juuri siten kuten ne on aina ennenkin, vaikka hyvin usein on olemassa parempikin tapa. Hyvin usein tämä parempi tapa on sellainen etteivät lauman jäsenet välttämättä sitä kovin helpolla hyväksy johtuen muutosvastarinnasta joka on aina voimakasta, kun tulee joku täysin uusi keino hoitaa paremmin asiat. Vaatii hyvin paljon siviilirohkeutta poiketa siitä lauman suojasta ja muuttaa toimintatapojaan. Hyvin usein siitä seuraa lauman hylkiminen ja käännyttäminen takaisin vanhojen tapojen ääreen. Mikäli uudet toimintatavat osoittautuvat hyviksi niin sitten on paljon helpompaa saada se koko lauma kehityksen taakse. Monesti ihmiset kuitenkin ehtivät luovuttaa tätä ennen ja hoitavat asiat kuten aina ennenkin, koska se tuntuu helpommalta kuin muitten lauman jäsenten tapojen muuttaminen samoiksi kuin itsellä. Usein laumoissa vallitsee kollektiivinen tyytyväisyys mikä sitten vaikuttaa negatiivisesti kehitykseen. Monesti kuitenkin laumoissakin kytee pinnan alla tyytymättömyys mikä sitten avittaa uusien toimintapojen hyväksymistä.

Itse näen tämän ilmiön suurempana yhteiskunnallisena ilmiönä, koska globalisaation myötä meillä on kansakuntana vähemmän mahdollisuuksia hukata niitä resursseja joita meillä on käytössä. Meillä ei ole varaa jäädä paikoillemme ja toivoa parasta. Muutos lähtee kuitenkin aina yksilöistä eikä omaa vastuuta tule ulkoistaa muille. Jos sitten katsotaan poikkeusyksilöitä niin heillä on aina oma tapansa tehdä asioita eivätkä he ole juurikaan järjestelmän tuotoksia vaan tulevat pikemminkin sen ulkopuolelta. Oli kyse sitten huippu-urheilijoista tai muista oman alansa lahjakkuuksista niin suurin osa kehityksestä on saatu aikaan järjestelmän ulkopuolella ja silloin on pakko miettiä sitä mikä järjestelmässä mättää vai onko kyse vain siitä ettei yksilöitä voikaan paimentaa millään ”ylemmältä” portaalta tulevalla ohjauksella. Parhaiten tämä mielestäni näkyy ylikoulutuksena ja sen painoarvon ollessa hyvin korkea nyky-yhteiskunnassamme. En välttämättä alkaisi puhumaan tässä kaikista aloista, mutta ainakin parhaiten tuntemani tekniikan koulutus on ainakin selkeästi kärsinyt tästä jo ainakin kymmenisen vuotta. Monilla opiskelijoilla, kun ei vaan riitä yksinkertaisesti matematiikan taidot niihin hommiin joihin he ovat kouluttautumassa.

Poikkeuksetta parhaita yksilöitä monesti pannaan maan rakoon vain sen takia etteivät he toimi samalla tavalla kuin muut. Tästä yksilönvastaisuudesta on päästävä eroon. Ne ihmiset jotka kysyvät ”miksi tämä tehdään tällä tavalla” kuulevat liian usein vastaukseksi ”Se on aina tehty niin”. Jos sitten erehtyy kysymään, että ”voisiko tämän tehdä näin” niin todennäköisesti tulee vastaukseksi joku vähemmän rakentava vastaus. Ei sillä tavalla valitettavasti saada kehitystä aikaiseksi. Tätä kirjoittaessanikin pitäisi ensimmäisenä tulla mieleen, että voisiko tätä asiaa käsitellä jollakin muullakin tavalla ja vastauksen ei välttämättä pitäisi olla kyllä. Yksilöllisyyden korostamisen puute on ehkä kuitenkin sitten enemmän minun ja vanhempien sukupolvien ongelma kuin nykyparikymppisten ja nuorempien. Käsittääkseni nämä edellämainitut hyväksyvät paremmin poikkeavaa käytöstä kuin me vanhemmat. Tunnistan tämän ongelman myös monesti omissa ajatuksissani nuorempia sukupolvia kohtaan. Mitä mieltä nuoremmat lukijat ovat tästä huomiostani? Te tiedätte kuitenkin oman ikäluokkanne asenteet paljon paremmin.

On vielä huomioitava sekin asia, että tämä laumakäyttäytyminen kuvaa myös asiantuntijoita ja heidän arvionsa tilanteesta on mitä useammin sama. Tässä pari päivää sitten suomalaisten pankkien analyytikoita haastateltiin, koska he ovat huolissaan mahdollisesta inflaatiosta keskuspankkien rahanpainannan vuoksi. Itse olen täysin eri mieltä asiasta ainakin Euroopan osalta, koska ei ole mitään syytä uskoa tämän rahan lähtevän kiertoon. Euroopassa kun keskuspankin likviditeetin lisäys on valunut suoraan zombi-pankkien taseisiin. Nämä eivät sitten sitä rahaa pysty lainaamaan eteenpäin, koska niillä ei ole ylimääräisiä pääomia riittävästi. Kaikkien raaka-aineiden hintojen laskun takia ei ole olemassa mitään mekanismia millä se inflaatio muodostuisi Euroalueelle. Lopputulos on Japanin tie eli parinkymmenen vuoden taistelu deflaatiota vastaan. Mikäli on eriäviä mielipiteitä niin saa sanoa minun olevan väärässä. Mikäli olen ollut väärässä niin minua saa siitä muistuttaa, vaikka vuoden päästä. Tämähän on toisaalta vain arvaus kaverilta jolta ei löydy yhtään ainutta kauppatieteiden tutkintoa, joten vastuu siirtyy lukijalle :D

Tässä kaikki tällä kertaa,

- TT

Outotec-analyysi

Osta kun valtionyhtiö myy ja varsinkin Outokummun myydessä liiketoimintojaan rahantekemistä ei voi estää. Katsotaanpa sitten tällä kertaa Outoteciä ja miten se on pärjännyt sekä minkälainen se sijoituskohteena on nykyään. Outotec irroitettiin Outokummusta vuonna 2005 ja nykyään, sillä ei juurikaan ole enää tekemistä entisen emoyhtiönsä kanssa.

Yli 80% Outotecin liikevaihdosta syntyy mineraalien rikastuksen ja metallurgisen teollisuuden toimituksista ja yhä enemmän energiateollisuuden, kemianteollisuuden ja teollisuusvesien käsittelyn ratkaisuista

Liikevaihdon kehitys vuodesta 2003 lähtien. (Milj. €)

2003, 366

2004, 426

2005, 546

2006, 740

2007, 1101

2008, 1218

2009, 878

2010, 967

2011, 1386

2012, 2087

Keskimääräinen kasvu noin 29% vuodessa mikä on erinomainen saavutus. Tätä edesauttanut on niin sanottu metallien supersykli joka on näkynyt erityisesti Kiinan valtavana raaka-ainetarpeena. Varsinkin viimeiset vuodet ovat olleet käsittämättömän kovan kasvun aikaa eikä sama kehitys tule todennäköisesti jatkumaan vaan pikemminkin Kiinan investointien hiipuessa tämä kasvu tulee mitä todennäköisemmin pienenemään tai jopa muuttumaan negatiiviseksi. Outotec toki tekee myös yritysostoja mikäli sopivia kohteita tulee saataville ja on niitä toki aiempinakin vuosina tehnyt, joten niiden avulla on kasvua tulossa, vaikka liiketoiminta ei muuten kasvaisi.

Konsernin liiketoiminta jakautui vuonna 2012 (2011) seuraavalla tavalla:

Non-ferrous solutions 62% (68%)

Ferrous solutions 18% (16%)

energia, kevytmetallit ja ympäristöteknologia 20% (17%)

Pienemmät liiketoiminta-alueet kasvoivat selkeästi nopeimmin viime vuonna, mutta se ei nyt periaatteessa ole yllätys, koska pienempiä toimintoja on helpompi kasvattaa varsinkin prosentuaalisesti. Mainittakoon myös palveluliiketoiminnan osuus joka on noin neljäsosa liikevaihdosta. Tämä ei kuitenkaan ole erillinen liiketoimintasegmentti vaan kuuluu kaikkiin kolmeen varsinaiseen liiketoiminta-alueeseen.

Liikevaihdon maantieteellinen jakauma vuonna 2011 (2010):

EMEA 46% (44%)

Aasia ja tyynen meren valtiot 19% (25%)

Amerikka 36% (31%)

Yksi mielenkiintoinen seikka tässä jakaumassa on kaukoidän tippuva osuus liikevaihdosta. Tämä saattaa johtua siitä ettei Australiaa lukuunottamatta siellä ole samanlaisia luonnonvaroja metallien suhteen kuin esimerkiksi etelä-Amerikassa.

Tuloksesta ja sen mahdollisesta kehityksestä:

Suurimman liiketoiminta-alueen voitot tuottavat selkeästi suurimman osan yrityksen voitoista mikä ei tietystikään ole suuri yllätys niiden koon dominoidessa pienempiään. Sen sijaan ferrous solutions paransi merkittävästi omaa liikevoittoaan vuoden 2011 seitsemästä miljoonasta Eurosta noin nelinkertaisiksi. Energia, ympäristö ja kevytmetallit säilyttivät aika lailla liikevoittotasonsa, vaikka niiden liikevaihto kasvoi huomattavasti.

Osakekohtaisen tuloksen kehitys:

2003, 0.03€

2004, 0.13€

2005, 0.10€

2006, 0.22€

2007, 0.46€

2008, 0.56€

2009, 0.25€

2010, 0.15€

2011, 0.44€

2012, 0.71€

AVG, 0.305€

On huomattava vuosien 2003-2005 vuosien tulosten olevan niiltä vuosilta, kun yritys on ollut vielä osa Outokumpua. Näiden vuosien tiedot on otettu suoraan Outotecin tilinpäätöstiedoista edellisiltä vuosilta, joten joudun vain olettamaan näiden olevan otettu Outotecin osasta Outokummun liiketoiminnassa, mutta mitenkään varma en siitä voi olla. Tämän vuoksi olen saanut vuosien 2006-2012 välisen ajan vuotuiseksi osakekohtaisen tuloksen kasvuksi 18% mikä on erinomainen suoritus. Kuitenkin tämä on vielä suhteellisen lyhyt aika eikä kerro kaikkea kyvystä tehdä tulosta. Kuitenkin on myös huomattava yrityksen pystyneen voitolliseen tulokseen huolimatta erittäin pahasta investointilamasta joka oli vuosina 2008-2010 pahimmillaan mikä kertoo aika lailla yrityksen kyvystä tehdä tulosta.

Osinkohistoria:

2006, 0.09€

2007, 0.24€

2008, 0.25€

2009, 0.18€

2010, 0.19€

2011, 0.21€

2012, 0.30€

AVG, 0.21€

Osinkojen kasvu on vuosien 2006-2012 välisenä aikana ollut keskimäärin 18.8% mikä on aika lailla samaa luokkaa kuin tuloksenkin kasvu. Odotettavissa on myös tämän kasvun hyytyminen pikkuhiljaa, kun taloudellinen aktiviteetti ympäri maailmaa hiljenee lähivuosina. Osinkoja on kuitenkin nostettu sen verran säästeliäästi ettei vakavaraisuutta ole vaarannettu, joten tulevaisuuden osingonmaksukyky ei ole vaarassa.

Lyhyt SWOT-analyysi Outotecista

Strengths:

Yksi erityinen vahvuus näinä taloudellisina aikoina on yrityksen nettovelattomuus mikä mahdollistaa yritysostojen teon. Outotec saa myös monesta projektista etupainotteisesti rahoja asiakkailtaan mikä tarkoittaa käytännössä tiettyjen välitavoitteiden saavuttamista tämä parantaa yrityksen rahoitusasemaa. Yrityksellä on hyvin uransa toimitusjohtajana yrityksessä aloittanut Pertti Korhonen ja hallituksen puheenjohtajana aloitti Koneen toimitusjohtaja, joten vahva johto yritykseltä ainakin löytyy. Vahvuutena myös yrityksen teknologia-osaaminen johon on panostettu koko olemassaolon ajan. Yrityksellä on myös erinomainen oman pääoman tuotto joka kertoo jonkinlaisesta kilpailuedusta.

Weaknesses:

Yksi heikkouksista on riippuvuus yleisestä taloustilanteesta ainakin silloin, kun asiakkaiden investoinnit ovat hyvin vahvasti pääomavaltaisia. Varsinkin Euroopassa on nähtävissä likviditeetin vähyys mikä näkyy sitten Outotecin tilauskannassa tällä maantieteellisellä alueella. Palveluiden osuuden ollessa noin neljäsosa liikevaihdosta on niihin mielestäni panostettava enemmän, koska investointilamassa ei uusia kauppoja välttämättä saada riittävästi. Palveluliiketoiminta tuo kuitenkin tasaista kassavirtaa ja se on välillä kullanarvoista.

Opportunities:

Mahdollisuudet yrityskauppoihin vahvan taloudellisen tilanteen turvin erinomaiset. Orgaanisen kasvun suhteen on hyvät mahdollisuudet mikäli kaikki menee nappiin. Megatrendit suosivat yrityksen liiketoimintaa ja niitä hyödyntämällä on mahdollista saada kasvettua kannattavasti tulevaisuudessakin mikäli suurempia kupruja rahoitusmarkkinoilla ei ole tulossa.

Threats:

Suurimpana uhkana pidän markkinoiden sulamista ja sen seurauksena sitten projektirahoituksesta johtuen alkaa sitten jäädä maksuja tulematta tiettyjen välietappien saavuttamisen jälkeen. Tällä hetkellä ei tosin näytä hirveän todennäköiseltä tällainen tapahtuma. Kilpailun kovuutta voidaan myös pitää jonkinlaisena uhkana, koska markkinat ovat hyvin hajallaan ja tämän vuoksi katteista joudutaan taistelemaan mikä voisi sitten näkyä yritysostoina joista maksetaan liikaa.

Johtoporras:

Toimitusjohtaja Korhonen on ollut kolmisen vuotta virassaan ja sinä aikana yritys on kehittynyt erinomaisesti. Pikkuhiljaa hänen kädenjälkensä on alkanut näkyä ja meno on ollut vakuuttavaa. Tämä johtuu tietysti osittain myös yleisestä tämän alan liiketoiminnan kehityksestä, mutta ei menestystä voi sen piikkiin pelkästään laittaa. Hallituksen puheenjohtajana aloitti juuri Koneen Matti Alahuhta, joten johdon kyvykkyydestä yrityksen menestys tuskin on kiinni. Suurimmalla osalla johtoportaasta on jonkinlaiset omistukset yrityksessä mitä pidän hyvänä asiana. Ne eivät kuitenkaan ole suurimmaksi osaksi mitenkään merkittäviä määriä.

Loppusanat:

Outotec on yksi viidestä Helsingin pörssin laadukkaimmasta yrityksestä ja sen lähitulevaisuus näyttää hyvälle. Se kulkee kuitenkin pitempien syklien mukaan, joten mikäli metallien hyödyntämisen supersykli hyytyy on sen pakko sopeuttaa rajusti toimintaansa. Tätä ei kuitenkaan ole juuri tällä hetkellä näkyvissä. Laadukkaasta yrityksestä voi maksaa hieman enemmän kuin mitä heikommista, joten ei ole mikään ihme, että tällä hetkellä hinta on yhdentoista ja puolen Euron paikkeilla. Itse uskon yrityksen tuloskasvun tasaantuvan huomattavasti, joten tällä hetkellä maksettu hinta on minulle kuitenkin liikaa. Oma arvioni yrityksen arvosta menee kuitenkin kahdeksan ja puolen Euron paikkeille. Kun sitten ottaa huomioon turvamarginaalin joka noin laadukkaalla yrityksellä on hieman ehkä pienempi kuin monilla muilla niin yritystä voi alkaa ostamaan hinnan ollessa seitsemän ja seitsemän ja puolen Euron välissä. Tämä vaatisi selkeää hinnanlaskua ja se tapahtuu silloin mikäli oma oletukseni investointien vähenemisestä tapahtuu ympäri maailmaa. Sitä odotellessa voi sitten kulua aikaa pidempäänkin. Suosittelen Outotecin ostamista omaan osakesalkkuun, kun aika on siihen oikea.

Kiitoksia mielenkiinnosta. Muistakaa ettei kyseinen analyysi edusta absoluuttista totuutta eikä sen takia kannata sijoittaa vaan tehdä omat johtopäätökset ja analysoida itse uudelleen. Kuitenkin näistäkin riveistä varmasti löytyy totuuden siementä ja se pitää osata sieltä suodattaa.

Hyvää viikon jatkoa!

- TT

TT:n lista Q113

TT:n lista Q113 on valmis kaikkien seuraamieni yritysten tulosten tultua tällä viikolla julkaistuksi. Olen käynyt niiden numerot läpi ja tällä perusteella olen sitten saanut seuraavan listan aikaiseksi. Tämä lista ei sisällä sijoitussuosituksia eikä minkäänlaista laadullista analyysia vaan perustuu ainoastaan yritysten ilmoittamiin eri tunnuslukuihin ja omiin laskelmiini niiden pohjalta. Allaolevassa taulukossa ensimmäinen hinta on 8.5.13, suluissa oleva hinta on 1.3.13 ja ensimmäiset pisteet ovat nykypisteet ja toiset pisteet suluissa ovat edellisessä TT:n listassa ollut tilanne. Valitettavasti jostain syystä blogger ei valitettavasti ymmärrä välejä, jotka on open officen dokumentissa. Jos joku osaa kertoa mistä se johtuu niin saa minua kouluttaa.

08.05.13 01.03.13

Outotec 11.41€ (12.72€) 1.10 (1.25)

Nokian Renkaat 33.37€ (34.50€) 1.00 (1.10)

Raisio K 3.68€ (3.18) 1.00 (0.60)

Huhtamäki 15.36€ (14.84€) 0.90 (0.90)

Sampo 31.61€ (28.59€) 0.80 (0.80)

PKC Group 19.60€ (16.86€) 0.75 (0.75)

Orion B 21.26€ (22.74€) 0.75 (0.75)

Apetit 15.95€ (16.20) 0.70 (-0.10)

Vacon 55.30€ (49.85€) 0.65 (0.70)

Kone 66.50€ (62.70€) 0.60 (0.70)

Okmetic 4.47€ (4.54€) 0.55 (0.15)

Fortum 14.60€ (14.59€) 0.35 (0.35)

Amersports 13.71€ (12.61€) 0.30 (-0.15)

Cramo 10.34€ (11.10€) 0.25 (0.35)

Raute 8.61€ (8.79€) 0.25 (-0.25)

Konecranes 27.83€ (27.79€) 0.20 (0.65)

Atria 6.56€ (6.60€) 0.20 (0.00)

Elisa 14.29€ (16.16€) 0.10 (0.15)

Metso 31.53€ (32.62€) 0.10 (0.15)

Wärtsilä 38.16€ (35.28€) 0.10 (0.10)

Nordea 9.35€ (8.85€) 0.10 (0.10)

Ramirent 7.77€ (8.08€) 0.05 (0.15)

YIT 15.30€ (17.18€) 0.05 (0.10)

Affecto 3.92€ (3.73€) 0.00 (0.00)

Lassila&Tikanoja 13.92€ (12.30€) -0.05 (-0.40)

UPM 8.325€ (8.935) -0.05 (-0.05)

Teleste 4.12€ (3.95€) -0.10 (-0.10)

Sanoma 6.52€ (7.795€) -0.10 (-0.10)

Etteplan 3.07€ (2.93€) -0,15 (0.05)

Cargotec 23.35€ (23.42€) -0.15 (-0.15)

Kesko B 23.46€ (23.91€) -0.15 (0.15)

Kemira 11.70€ (11.14€) -0.15 (-0.20)

Sponda 4.20€ (3.76€) -0.25 (0.25)

Uponor 12.00€ (10.74€) -0.30 (-0.25)

Basware 19.33€ (20.70€) -0.35 (-0.05)

HK 3.80€ (3.83€) -0.45 (-0.45)

Ponsse 6.03€ (6.59€) -0.50 (-0.55)

Lemminkäinen 15.03€ (16.3€8) -0.70 (-0.65)

Digia 3.40€ (3.04€) -0.70 (-1.00)

Rautaruukki 4.994€ (5.07€) -1.00 (-1.00)

Pöyry 4.40€ (3.95€) -1.15 (-1.05)

Comptel 0.42€ (0.39€) -1.15 (-1.25)

Martela 3.94€ (5.00€) -1.20 (-0.85)

Kesla 5.20€ (4.51€) -1.40 (-0.80)

Capman 0.83€ (0.81€) -1.50 (-1.35)

Nokia 2.718€ (2.722€) -1.55 (-0.90)

Outokumpu 0.630€ (0.672€) -1.60 (-1.60)

Ixonos 0.26€ (0.35€) -2.00 (-2.00)

Componenta 1.63€ (1.85€) -2.05 (-2.00)

Ja vielä vastuunvapautuslause: En tiedä mistään mitään enkä anna sijoitusvinkkejä. TT:n lista on yhden tunarin tekemä lista seuraamistaan yrityksistä eikä edusta minkäänlaista absoluuttista totuutta sijoituskohteen hyvyydestä tai huonoudesta!

- TT