sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Rahapeli, paras peli

Oma suhteeni rahaan ja varsinkin sijoittamiseen on sellainen, että kyseessä on ennen kaikkea peli jossa pelataan muita vastaan ja se tekee siitä niin mielenkiintoisen. Kyseessä ei varmastikaan ole kovin terve asenne, mutta ei elämästä toisaalta selviä hengissä. Rahan voi käsittää vaihdannan välineenä ja sitä se varmasti onkin. Kuitenkin kylmä fakta on se, että sillä on arvoa ainoastaan sen aikaa kun ihmiset sen niin näkevät. Mikäli luottamus rahaan menee kuten Saksassa ennen Hitlerin valtaannousua niin sitten seteleitä voi lähinnä käyttää perseensä pyyhkimiseen. Toisaalta raha alkaa siirtyä vielä enemmän elektroniseen muotoon mikä tarkoittaa sitä ettei sillä luottamuksen mennessä edes pyyhitä sitä itseään. En tosin usko ihan niin pahaan tilanteeseen, mutta kannattaa sekin aina pitää mielessään jo ihan vaan sen takia, että oppii pitämään rahaa epäolennaisempana kuin mitä muut siitä ajattelevat.

Joku tossa johonkin kirjoitukseen kommentoikin, että yhdeksänkymmentä prosenttia ammattilaisista häviää indeksille pitkällä tähtäimellä, joten voidaan sanoa sijoittamisen olevan yksi maailman vaikeimmista peleistä ja ainakin itse olen aina tykännyt haasteista. Käytännössä tavoitteenani on lyödä keskimääräinen inflaatiokorjattu tuotto joka on ainakin purkkalassa ollut seitsemän prosenttia vuodessa prosentilla vuodessa eli vuosittainen tavoitteeni hyvin pitkällä tähtäimellä on kahdeksan prosenttia reaalituottoa. Tämä saattaa monista kuulostaa hyvin pieneltä lukemalta, mutta ei se sitä kuitenkaan ole. Omalla sijoitussummalla (4000€/vuosi) toi tekee kolmessakymmenessä vuodessa aika lailla puoli miljoonaa Euroa. Käytännössä vuosittaiset sijoitustuotot saattavat heitellä miinukselta plussalle hyvinkin suurella erotuksella, joten kenenkään ei kannata kuvitella olevansa mestari tässä hommassa, jos sattuu hyvällä onnella saamaan pari vuotta 30-50%:n tuottoja. Kun näitä sijoitusvuosia tulee lisää niin sitten aletaan nähdä kuinka hyvät mahdollisuudet tämän prosentin ylituoton toteutumiseen ovat, mutta alle kymmenen vuoden en tekisi suuria johtopäätöksiä paitsi jos olen ottanut pataani tuolta keskimääräiseltä tuotolta hyvin selkeästi. Tässä tapauksessa se tarkoittaisi nollatuottoja tai tappioita niinä vuosina kun indeksit ovat nousussa. Suurin osa asiaan perehtyneistä tuskin pitää tavoitteitani mahdollisena tai osa jopa alimitoitettuna, mutta en pidä sitä oman murheenani vaan niiden jotka eri mieltä ovat.

Miten sitten aion päästä tähän tavoitteeseen, kun hyvin harvat ammattilaiset pääsevät siihen omilla paljon suuremmilla resursseillaan? Tämä on erittäin hyvä kysymys ja periaatteessa siihen on sellainen yksinkertainen vastaus, että hoitamalla asiat aivan eri tavalla kuin nämä niin sanotut spesialistit. Siis ihan teoriassahan kyse on siitä, että ostaa halvalla ja myy kalliilla. Käytännössä aina tähän pystyvät ainoastaan valehtelijat ja ei voi uskoa tai olettaa onnistuvansa joka kerta. Olen tässä asiassa onnistunut vuosien varrella vaihtelevasti, mutta hyvin suuria summia en ole onnistunut yhdellä osakkeella hukkaamaan. Käytännössä voin jakaa sijoittamiseni kahteen aikakauteen: toinen oli viime vuosikymmenen puolivälin paikkeilla ja toinen alkoi vuonna 2011. Tämä edellisen vuosikymmenen puoliväli oli sitä aikaa, kun minulla ei ollut käytännössä juuri muita tuloja, joten pistin toisin sanoen kaikki rahani menemään ja ne riittivät hieman pidempään sen takia, että ne olivat osakkeissa kiinni. Pari viimeistä vuotta ollaan tosiaan menty uusin kujein ja tarkoitus on nykyään sijoittaa vain pitkällä tähtäimellä, joten sen takia en ole myynyt osakkeita kuin kerran.

Piensijoittajan suurimpana ongelmana pidän sitä, että suhteelliset osto- ja myyntikulut ovat niin suuret ettei se mahdollista samanlaista hajauttamista kuin ammattilaisilla mikä tarkoittaa sitä ettei peliä voi pelata samalla tavalla. Toisaalta piensijoittajan vahvuus on siinä ettei osakkeiden ostoon tarvita läheskään niin montaa kauppaa. Vähäinen määrä johtaa kaupankäyntikulujen pysymiseen alle prosentin joka kerta. Pidän sitä ehdottomana maksimina pystyäkseni tavoitteisiini pidemmällä aikavälillä. Tämä johtaa myös suhteellisen pieneen hajautukseen jota kaikki rahoitustieteitä opiskelleet pitävät hyvin suurena riskinä. Itse taas olen sitä mieltä ettei hyviä tilaisuuksia ostaa osakkeita tule edes montaa kertaa vuodessa, joten jokaisen kaupan tekemiseen pitäisi käyttää äärimmäistä huolellisuutta ja tehdä niitä harvoin. Ammattilaisten pyörittämillä rahasummilla tämä on käytännössä mahdotonta mikä antaa hyvin suuren edun piensijoittajalle. En tosin tässä tosiaankaan aina onnistu kuten PKC Groupin verokikkailu viime vuoden lopulta näyttää. Silloin tosiaan myin viimeisenä kaupankäyntipäivänä hieman vajaan tuhannen Euron edestä osakkeita voitolla (ei veroseuraamuksia alle tuhannen Euron myynneistä per vuosi) ja ajattelin ostaa heti vuoden alusta. Kuitenkin onnistuin odottelemaan sen verran pitkään takaisinostoa, että verohyöty katosi osakkeiden hinnan noustua suuremmaksi kuin säästetyt verot. Tästä täytyy vain ottaa opikseen ja miettiä tämä asia uudestaan.

Jos nyt sitten alkaa miettimään mitkä ovat vahvuuteni tässä vaikeassa pelissä ammattilaisia vastaan niin piensijoittajan ketteryyden lisäksi uskon itseeni hyvinkin vahvasti. Koska omaan pelimiehen sielun (ei välttämättä hyvä asia tässä hommassa) niin ehkä lähden tätä asiaa lähestymään sitten siltä kantilta. Olen harrastanut varsinkin joukkuelajeja koko elämäni, jos ei ihan muutamaa ekaa vuotta lasketa ja olen aika hyvin perillä omista vahvuuksista ja heikkouksista. En ole ikinä ollut näissäkään lajeissa nopein, voimakkain tai taitavin, mutta olen silti pärjännyt ihan hyvin johtuen lähinnä omasta pääkopastani. En ole ollut edes kaikista älykkäin, vaikka hyvin lähellä sitä kuitenkin. Tästä voi tietysti monet ihmiset olla eri mieltä, mutta se on niiden ihmisten murhe. Se mikä on kuitenkin ollut suurin vahvuuteni on voitontahto ja se etten menetä hermojani millään kun pelataan jostakin tärkeästä panoksesta oli asia mikä tahansa. Tykkään myös haasteista eikä minulle sovi mitkään helpot nakit vaan saan kiksit nimenomaan parempiani vastaan suoritetuista taisteluista. Heikkoutenani pidä sitä etten aina näe metsää puilta omassa kuplassani ja toinen asia on laiskuus. Käytännössä sijoittamisessa ei tarvitse olla mitenkään erityisen älykäs vaan se mikä pään sisällä liikkuu on olennaisin asia. Silloin kun ei pidä tehdä mitään on syytä olla toimimatta. Tämä on se kaikista vaikein asia sisäistää ja se ratkaisee loppujen lopulta menestyksen. Toisaalta ei ole myös varaa pistää päätänsä perseeseen mikäli yrityksessä johon olet sijoittanut tapahtuu jokin radikaali muutos johon on pakko reagoida. Tästä omana esimerkkinäni on jo edesmenneen elcoteqin osakkeiden myynti ajoissa. Tämä on voinut olla tuuria tai sitten ei. Vaikea sanoa vielä näin jälkikäteenkin. Tämä taas johtuu siitä etten vielä silloin ollut tehnyt minkäänlaisia analyyseja yrityksistä. Toisin sanoen silloin reagoin lähinnä perstuntumalla mikä ei ole paras tapa hoitaa sijoituksiaan. Nykypäivänä pyrin tekemään analyyseja seuraamistani yrityksistä ja teen sijoitukseni niiden perusteella. Tällä hetkellä on hyvin vaikea nähdä mitään ostettavaa, joten silloin vain pitää olla tekemättä mitään.

Eiköhän tämä ollut tässä tällä kertaa. Haluan kiittää erityisesti niitä kaikkia jotka ovat jaksaneet vastata palautekyselyyni. Tulen palaamaan sen tuloksiin ja johtopäätöksiin mahdollisesti ensi viikon lopulla. Senkin jälkeen voi toki vastata aivan vapaasti. Olen tähän mennessä saanut pari hyvää neuvoa ja yritän ottaa niistä opikseni. Omaan kuitenkin sen verran itsepäisen luonteen, että saa nähdä miten käy.

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

- TT

perjantai 1. helmikuuta 2013

Anna ihmisille mitä he haluavat

Anna ihmisille mitä he haluavat

Olen sen verran kyyninen, että uskon aika lailla ihmisten itsekkyyteen, joten uskon parhaan tavan blogin kehittämiseen olevan ottaa selvää siitä mitä lukijat haluavat. Tämän vuoksi olen tehnyt pienen kyselyn asian selvittämiseen. Tämän kyselyn voi tehdä joko hyvin nopeasti tai sitten käyttää hieman enemmän aikaa. Valinta on tietysti teidän lukijoiden, joten en puutu asiaan sen enempää vaan annan teidän itse päättää kuinka asian hoidatte. Olen kiitollinen kaikista vastauksista, joten mikäli tuntuu siltä ettei blogissa ole mitään järkeä niin kertokaa sekin ihmeessä, mutta mielellään sitten jotenkin asiaa perustellen, jotta voin siitä palautteesta oppia jotain muutakin kuin vain sen ettei kaikki blogistani pidä. Uskon tämän olevan normaalia, joten en siitä loukkaannu vaan ymmärrän senkin täysin. Palautteen antamisella ei ole mitään deadlinea, joten voitte sitä antaa niin kauan kuin haluatte.

Linkki kyselyyn löytyy oikeasta reunasta blogiarkiston päältä.

Kiitoksia jo etukäteen!

torstai 31. tammikuuta 2013

Tammikuu 2013 Cash -780€ Salkku +1.0% Yhteensä 8990€

Tylyt luvut, mutta huonomminkin voisi mennä, sillä käytännössä olin saikulla lukuunottamatta kolmea viimeistä päivää, joten lukemat näyttävät tylyiltä. Käytännössä noi miinukset siis kertovat jonkinlaista taustaa siitä minkä verran kulutan rahaa normaalisti kuukaudessa. Kuitenkin tällä kertaa menoni sisältävät myös pari fysioterapeutilla käyntiä, yhden lekurireissun ja joitakin kymmeniä Euroja upposi myös lääkkeisiin. Olin kyllä varautunut pahempaankin, joten en ole hirveän pettynyt noihin lukemiin.

Tuloni olivat vajaat sata Euroa mikä ei todellakaan ole paljon, mutta olin varautunut täysin tulottomaan kuukauteen, joten on pieni summakin parempi tulos kuin mitä olin odottanut. Helmikuussa pitää varmasti vielä ottaa aika rauhallisesti ottaen huomioon sen ettei fyysinen kuntoni ole läheskään samalla tasolla kuin ennen Saksaa, joten olettaa voi ettei normaalikuntoon pääseminen välttämättä ole ihan parin viikon asia vaan siihen voi mennä hieman pidempään. Mikäli väsymys pääsee iskemään niin sen ainakin yleensä huomaan suhteellisen helposti, sillä silloin nukahtaminen on hieman vaikeampaa. Omat arvioni tuloista on se, että vähintään kaksisataa Euroa tulee viime helmikuusta takkiin, mutta siihen vaan täytyy tyytyä tässä tilanteessa.

Helmikuun menot tulevat mitä ilmeisimmin hieman pienenemään, jos vertaa niitä tammikuuhun, mutta mitä ilmeisimmin fysioterapeutilla käyminen tulee jatkumaan mikä ei ole yksityisellä puolella hirveän halpaa, mutta rohkenen epäillä ettei koko totuus olisi paljastunut mitä tulee koko alaruumiini terveydentilaan, jos olisin vain mennyt julkiselle puolelle nilkkaani hoidattamaan. Toisaalta sitä ei voi tietää mitä olisi tapahtunut, joten en sille asialle ole juurikaan päätäni vaivannut. Helmikuulle ei ole mitään suurempia menoeriä fysioterapeutin lisäksi tiedossa, mutta toisaalta voisin myös viettää jonkin aikaa pk-seudun ulkopuolella, mutta tällä hetkellä ei tosin ole minkäänlaista suunnitelmaa ja voi olla etten teekään mitään ihmeellistä. Muutaman päivän putkeen tosin ajattelin lomailla koulujen hiihtolomaviikolla, koska silloin ei ole juurikaan ”töitä”. Mitä ilmeisimmin helmikuussa on turha odotella suurempia muutoksia kassani määrään, sillä ennustelisin tulojeni ja menojeni suhteen olevan tasan. Voi tietysti olla, että nilkan kanssa tulee takapakkia mikä on mahdollista ja silloin tämä suhde voi olla melkein mitä vaan. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Jos nyt sitten mietitään sijoituksiani niin valitettavasti en omista kristallipalloa josta katsoa mihin suuntaan ollaan lähitulevaisuudessa menossa, joten on siis parempi keskittyä lähinnä miettimään sitä miten yritysten liiketoiminta on kehittynyt. Aloitetaan ensin Fortumista, sillä se on varmasti monesta mielenkiintoisempi johtuen tänään ilmestyneestä tilinpäätöksestä. Varsinkin viimeinen kvartaali Fortumilla oli harvinaisen hyvä ja yllätys käytännössä kaikille yritystä seuraaville. Tämän ansiosta ei johdon ollut vaikea ehdottaa Euron osinkoa ja yhtiökokous sitten päättää minkä verran sitä maksetaan. Koska pääomistaja on persaukinen valtiomme voimme olettaa osingon olevan ehdotettu Euro mikä nykyiseen osakekurssiin verrattuna on suuri. Tärkein yksittäinen luku kuluvaa vuotta ajatellen on Power-divisioonan suojaukset pohjoismaiselle tuotannolle. 70% tukkumyynnistä on suojattu 45 Euroon megawattitunnilta mikä takaa suhteellisen hyvän tuloksen myös tulevalle vuodelle. Tämän suojaamisen lisäksi voidaan olettaa Venäjän myös tuottavan lisätuloja, mutta tälle vuodelle on turha odottaa kovin paljon investointiohjelman ollessa vielä selkeästi keskeneräinen. Pikkuhiljaa itänaapuristamme on tosin odotettavissa parempia tuloja, mutta vielä tänäkään vuonna sillä ei suurempaa merkitystä ole. Mielenkiintoisimpana uutisena Fortumin suhteen pidän sähkönsiirrosta luopumisesta tehtävää selvitystä. Kylmä fakta on se ettei viranomaiset tule seuraavina vuosina helpottamaan tätä tilannetta, sillä mitä ilmeisimmin ilmajohtojen määrää halutaan vähentää ja silloin johdot kaivetaan maahan mikä on hyvin paljon kalliimpi investointi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös Ruotsin yritysverokannan muutoksen tuomat 0.22€/osake. PKC Groupilta odotan parempaa viimeistä neljännestä kuin viime vuonna johtuen pohjois-amerikan parantuneesta kuorma-automyyynnistä verrattuna viime vuoteen. Odotan myös tuloksen parantumisen seurauksena osingonmaksuesityksen nousevan jonkin verran. Kaiken kaikkiaan PKC näyttää olevan hyvässä hapessa tällä hetkellä huolimatta vaikeasta markkinatilanteesta, joten sitä ostaisin ihan mielelläni lisää sopivaan hintaan.

Yritän pitää tämän kirjoituksen sen verran lyhyenä, että kaikki jaksavat sen lukea, joten eiköhän tämä riitä raha-asioistani tällä kertaa. Voi olla, että kirjoitan vielä lisää muista tapahtumista tammikuussa, mutta lähden vielä urheilemaan, joten alkaa kirjoitusaika loppua pikkuhiljaa.

Ensikertaan!

- TT

tiistai 29. tammikuuta 2013

Terveys numero Uno, mutta onko se sitä oikeasti?

Kaikkihan pitävät omaa terveyttään itsestään selvästi aina tärkeimpänä asiana mitä omaan elämään tulee, mutta onko se sitä meille oikeasti? Hyvin harvat itseasiassa edes vaivaavat päätään kyseisellä asialla ennen kuin jotain tapahtuu joko itselle tai lähimmäisille. Itsekin olen aika lailla viime vuodet laiminlyönyt itseäni ja jättänyt terveyteni oman onnensa nojaan. Käytännössä terveydenhoidossa hyvin tärkeä ennaltaehkäisy ei vaadi kovin paljoa vaan siihen riittää terveellinen ruokavalio, riittävä liikunta, vähäinen päihteiden käyttö, tärkeiden ihmissuhteiden ylläpito ja miellyttävän tekemisen riittävä määrä.

Ensimmäisenä jokaisen kannattaisi miettiä sitä tosiasiaa, että suurin osa täysikäisistä ihmisistä tekee ainakin kahdeksan tuntia päivässä töitä, jotta saisivat rahaa. Kuitenkin suurin osa tekee päivässä ehkä maksimissaan puoli tuntia terveytensä eteen yhtikäs mitään saatikka ajattelee kyseistä asiaa yhtään sen enempää. Kuitenkin terveenä pysyminen on ehdoton edellytys hyvään elämään ja sen takia meidän jokaisen tulisi miettiä sitä, että teemmekö tämän asian eteen riittävästi vai luotammeko vain hyvään tuuriin ja sitten ihmettelemme kuinka olemmekin yhtäkkiä kipeinä ja kroppamme alkaa leviämään käsiin ikää tullessa lisää. Aika huolettomasti tosin suurin osa nuorista voi elää vielä reilusti kolmannelle vuosikymmenelle ennen kuin mitään tapahtuu. En ole lääkäri tai edes alan spesialisti, mutta olen tässä viime vuosina ja varsinkin viimeisen kuukauden aikana joutunut enemmän miettimään näitä asioita, sillä omaa terveyttäni en ole oikeastaan juuri muuten hoitanut kuin liikkumalla runsaasti ja tämänkin asian olen tehnyt ihan muista syistä. Koska en ole mikään alan spesialisti niin en voi mennä tarkempiin yksityiskohtiin, joten keskityn lähinnä omaan tilanteeseeni ja kirjoitan asiasta lähinnä yleisellä tasolla.

Käytännössä itse ainakin jakaisin asian kahtia eli fyysiseen ja psyykkiseen, vaikka tiedostan myös sen tosiasian, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen aina sen verran urheillut, että oikeastaan pienet säryt ovat kuuluneet asiaan enkä niistä ole ikinä viitsinyt stressata sen enempää vaan olen aina keskittynyt hoitamaan enemmän oireita kuin itse syitä. Tästä oireiden hoitamisesta on hyvänä esimerkkinä ollut se, että nilkkani ovat pyörähtäneet lukuisia kertoja ympäri enemmän tai vähemmän ja näiden seurauksena olenkin sitten keskittynyt lähinnä lepäämällä parantelemaan ja kun olen päässyt kuntoon niin olen kokeillut onneani uudestaan kunnes taas ollaan oltu siinä pisteessä jossa lepo maistuu. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut niin viime elokuussa olin sen verran humalassa kaverini häissä, että onnistuin pyöräyttämään nilkkani pahasti minkä seurauksena olinkin tuntenut siinä kipua aina marraskuuhun saakka jonka jälkeen lähdin Saksaan. Tammikuun alussa meninkin sitten näyttämään nilkkaani lääkärille joka totesi ettei siinä ole murtumaa. Tämän seurauksena hän ohjasikin minut fysioterapeutille, jossa olen pari kertaa ehtinyt käymään. Käytännössä ”tuomio” oli sellainen, että koko alaruumiini navasta alaspäin on enemmän tai vähemmän laiminlyöty mikä johtaa erinäisiin vaivoihin. Näitä vaivoja ovat alaselän meneminen notkolle ja sitten erilaiset mahdolliset jalkavammat joista useasti vääntyvät nilkat ovat yksi vaihtoehto. Käytännössä tarkoitus on vahvistaa sekä jalkojen lihaksi että alaselkää ja syviä vatsalihaksia. Tämä tapahtuu erilaisilla joka päivä tehtävillä harjoitteilla joita ei kyllä kannata unohtaa, vaikka ei mitään kipua tuntisikaan, sillä se auttaa pitämään paikat kunnossa paremmin. Tämä alaruumiin toimimattomuus on mitä ilmeisimmin yleistä varsinkin niin sanotuilla konttorirotilla, jotka eivät liiku tarpeeksi työssä tai sen ulkopuolella. Monipuolinen liikunta varmasti auttaa pitämään kropan kunnossa, joten muistakaa kaikki pitää huolta siitä, sillä varsinkin vanhempana tästä huolenpidosta on paljon hyötyä. Tietysti lihakset ovat vain pieni osa-alue mitä tulee terveyteen, joten kannattaa ottaa monta muutakin asiaa huomioon.

Olen myös kärsinyt hyvin pitkään jatkuneesta yskästä joka oli seurausta mitä ilmeisimmin poskiontelontulehduksesta johon sain loppujen lopuksi antibioottikuurin. Olen aina karsastanut ”turhaa” lääkärissä ramppaamista, sillä monesti kyseiset paikat ovat tautipesäkkeitä johon kaikki sairaat tuovat omat tautinsa. Mitä tulee normaaliflunssiin niin on parempi sairastaa ne kotona mikäli ei tule mitään kovin korkeaa kuumetta tai muita vakavia oireita. Mikäli flunssa kestää hyvin pitkään niin sitten on parempi painua lekuriin, sillä tuskin sitä paranee vain lepäämällä. Kuitenkin olen pikkuhiljaa sen kannalla ettei läheskään kaikkia oireita kannata väheksyä vaan olisi syytä mennä mahdollisimman nopeasti hakemaan hoitoa. Nämä ovat kaikenlaiset rintakivut ja muut vastaavat. Koska en tiedä noista vakavista sairauksista juuri mitään on parempi olla vain mahdollisimman hiljaa. Kuitenkin pidän jossakin määrin huolestuttavana sitä kuinka paljon lääkkeitä varsinkin vanhukset ja muut seniorit saavat, sillä ovathan nekin aikamoista myrkkyä ja niiden turha käyttö saattaa johtaa myös aikamoiseen elämänlaadun laskuun. Tietysti jotkin lääkkeet kyllä pitävät hengissä ja ovat tarpeellisia, mutta oliskohan kuitenkin 10-15 erilaista jo hieman liikaa? Näistä määristä kun alkaa jo tulla kaikenlaisia sivuvaikutuksiakin. En kuitenkaan osaa sanoa sen tarkemmin, mutta perstuntumalla se on vähän turhan paljon. Blogia lukevat lääkärit voivat varmaan sivistää minua tässä asiassa ja kertoa mihin niitä eri lääkkeitä tarvitsee niin paljon?

Yksi hyvin tärkeä, mutta aika monilla unohtuva asia ovat hampaat joiden terveyttä ei niin hirveän paljoa ajatella, mutta joita olisi syytä hoitaa joka päivä. Itselläni meni viitisentoistavuotta hammaslääkärittä kunnes ensimmäisen kerran alkoi kunnolla sattua leukaperiin. Tämän seurauksena ”pääsin” ensimmäistä kertaa tutustumaan juurihoidon ihmeelliseen maailmaan mikä ei ollut miellyttävä kokemus. Tämän jälkeen olen vielä kerran käynyt paikkauttamassa hampaani mikä nyt ei oikeastaan tuntunut miltään. Suuhygienisti tosin ilmoitti tylysti, että leegot tippuvat vanhempana mikäli en niitä hoida paremmin. En tiedä kuinka tarkka arvio se oli, mutta kyllä se ainakin herätti pitämään niistä parempaa huolta. Suosittelen myös muillekin. Käykää tarkastuksissa säännöllisin väliajoin. Jos mennään juurihoitoon asti niin sitten leego onkin siinä kunnossa, että pahimmassa tapauksessa se pitää ottaa pois. Koska julkiselle puolelle on tarkastukseen hyvin pitkät jonot niin investointi hammastarkastukseen yksityiselle lekurille tulee ihan vähänkin pidemmällä tähtäimellä halvaksi.

Koska kirjoituksestani tuli sen verran pitkä niin en mene sitten tällä kertaa tohon psyykkiseen hyvinvointiin sen enempää kuin totean ettei terve ruumis auta mikäli mieli järkkyy. Pitäkäähän terveydestänne huolta, sillä siihen investoiminen on hyvin järkevää. Aika pintapuolisestihan tätä joutuu käsittelemään, sillä asia on sellainen joka vaatisi monta eri kirjoitusta ja enemmän asiantuntemusta kuin allekirjoittaneella on. Huomenna on vuorossa mediaton päivä, joten en kommentoi asioita enää tämän illan jälkeen ennen torstaita.

- TT

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tilinpäätöskausi 2012 2. Viikko

Elikkäs ensimmäinen tulosviikko Suomessa takana ilman mitään sen suurempia yllätyksiä mikä tietysti voi olla joko hyvä tai huono asia, mutta tässä tapauksessa pidän sitä kuitenkin enemmän hyvänä kuin huonona asiana. Kyseessä oli kuitenkin kolme suurta suomalaista kalaa ja yksi pienempi. Tarkemmin menen näihin tilinpäätöksiin kohtapuoliin. Ensi viikolla on laskujeni mukaan 15 suomalaista tilinpäätöskatsausta tulossa, joten silloin voidaan sitten puhua tilinpäätöskauden käynnistymisestä täydellä teholla. En kuitenkaan seuraa näitä kaikkia vaan ainoastaan kymmentä joista jokaisen aion lukaista läpi. Tässä kirjoituksessa pohdin myös joitakin asioita joita näistä kannattaa seurata.

Ensimmäisen viikon tilinpäätöksistä voi sanoa etten ole hirveän yllättynyt niistä vaan ehkä suurin positiivisin yllätys oli kuitenkin Nokian kassan kohentuminen. Muuten en yrityksen tilinpäätöstä kommentoi, koska tämän kirjoituksen lukijoista suuri osa tietää Nokian asiat paremmin kuin minä. Olen kyllä hyvin kiinnostunut älypuhelinmarkkinoista yleisellä tasolla, mutta en näe Nokiaa riittävän vakaana sijoituskohteena vähille sijoitettaville rahoilleni. Basware oli ainoa pieni tekijä viime viikolla ja se ilmoitti selkeästi huonommasta tuloksesta verrattuna vuoteen 2011. Tämän seurauksena osinkoehdotusta leikattiin melkein puoleen viime vuodesta mikä kertoo aika paljon myös tulevista näkymistä. Tämä huolimatta liikevaihdon kasvusta mikä ainakin allekirjoittaneelle tarkoittaa hälytyskellojen soimista yrityksen suhteen. Tällä hetkellä pidän osakkeen nykyhintaa aivan liian kovana huolimatta parantuneista näkymistä, joten en näe mitään perusteltua syytä sijoittaa yritykseen nykyhinnoilla. Kone taas oli nimensä veroinen tälläkin kertaa ja sen on vaikea kuvitella pettävän sijoittajien odotukset mikäli ne eivät ole täysin ylimitoitettuja mahdollisuuksiin nähden. Tällä hetkellä pidän odotuksia ylimitoitettuina ja se varmaan myös tulee näkymään pörssikurssissa seuraavan vuoden aikana mikäli sen omat odotukset toteutuvat. Kaiken kaikkiaan on huomattava ettei rivakampaa kasvua ole odotettavissa muualta kuin Aasian ja Tyynenmeren alueilta joissa kaupungistuminen on vielä alkuvaiheessa. Wärtsiläkään ei pettänyt vaan raportoi odotetun kovasta tuloksesta ja tilauskannan kasvusta. Wärtsilän ongelmakohta eli meriliiketoiminta ei kasva vieläkään, vaikka yritys näkeekin hieman orastavia merkkejä paremmista ajoista. Suurin ongelma on kuitenkin alan ylikapasiteetti jonka purkamisessa menee pitkään. Palvelut-liitoiminta tosin kehittyy yllättävänkin nopeasti mikä tietysti tuottaa tasaista liikevaihtoa hyvin myös tulevaisuudessa. Pidän kuitenkin Wärtsilää aika selkeästi yliarvostettuna, joten mikäli vähänkin alkaa näyttää huonommalta tippuu myös pörssikurssi selkeästi.

Ensi viikon tilinpäätöksistä odotan eniten Fortumia torstaina, mutta se johtuu luonnollisesti suhteellisen suuresta omistuksestani yrityksessä. En mene sen tarkemmin siihen kuin mainitsemalla, että odotan yrityksen näkemystä siitä miten päästöttömien energiamuotojen kilpailuedut ovat säilyneet ja niiden tulevaisuus myös kiinnostaa. Fortumiin paneudun enemmän tammikuun kuukausikatsauksessa. Muita tärkeitä asioita seurattavaksi ensi viikolle on ainakin Nordean tilinpäätös ja siinä kiinnostaa eniten se mihin suuntaan luottotappiot ovat menneet ja miltä lähitulevaisuus niiden suhteen näyttää. Yksi syy pankkien nostamaan asuntolainojen marginaaliin löytyy nimenomaan näissä tulevissa luottotappioissa ja niihin varautumisessa. Myös UPM julkistaa tilinpäätöskatsauksensa ensi viikolla ja pidän myös sitä mielenkiintoisena raporttina, vaikka ennakkotietoja julkaistiinkin jo samalla kun yritys ilmoitti toimintojensa taseensa alaskirjauksesta paperipuolella. Myös energialiiketoiminnan tasearvot muuttuivat. Ei näistä enempää vaan minua ainakin kiinnostaa tulevaisuuden näkymät enemmän kuin tasearvojen muutokset. Suurista allekirjoittaneen seuraamista yrityksistä julkistaa tilinäätöksensä vielä Konecranes ensi viikolla. Tämän tilinpäätöksen yksi tärkeimmistä luvuista on tilauskanta. Sen kehityksestä näkee aika hyvin lähitulevaisuuden kehityksen.

Pienemmistä seuraamistani yrityksistä erityisen mielenkiinnon kohteina ovat ensi viikolla Sponda ja Digia. Spondan näkymät ovat mielenkiintoiset, sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että rakentaminen varsinkin täällä Suomessa on pahasti hyytymässä mikä tulee varmasti näkymään jo kuluvan vuoden tuloksessa. Toisaalta uudisrakentamista ei voi suoraan verrata Spondaan, koska kyseessä on enemmän toimitilojen vuokraamisesta riippuvainen yritys. Rakentamisen loppuminen tulee sitten epäsuorasti vaikuttamaan myös Spondaan lähitulevaisuudessa. Digia alkaa pikkuhiljaa muuttumaan Nokia-riippuvaisesta taas normaaliksi ohjelmistoyhtiöksi ja saattaa olla yksi vuoden 2013 yllättäjistä, vaikka viime vuoden viimeinen kvartaali meneekin tappiolliseksi. Vielä on tietysti matkaa niihin aikoihin, kun Nokia oli vielä edes jotenkin voimissaan. Kuitenkin yritys on huomattavan paremmin pärjännyt kuin esimerkiksi Ixonos, joten kyseessä ei ole mikään huono vaihtoehto mikäli alalle haluaa sijoittaa. Muitakin yrityksiä kuten Teleste ja Lassaila & Tikanoja on kertomassa tilinpäätöksensä ja seuraan niitäkin ensi viikolla ainakin jossain määrin.

Ensi viikkoon mennäänkin sitten näillä eväillä. Katsellaan mitä se tuo tullessaan.

-TT

torstai 24. tammikuuta 2013

onko maailman paras tänään riittävän hyvä kymmenen vuoden päästä?

En ole ihan varma milloin PISA-oppimistulokset ovat julkaistu, mutta itse luin tänään economist-lehdestä asiasta ja jälleen kerran kotimaamme Suomen koululaitos selviytyi testistä voittajana. Itse olisin odotellut pisa-tulosten jo hieman heikentyneen, mutta näin ei ole käynyt. Näkisin mielelläni Suomen pikkuhiljaa tippuvan ensimmäiseltä sijalta, jotta saisimme hieman herätettyä päättäjiämme ajattelemaan, että voisiko koulutuksen kuitenkin hoitaa paremmin? Itse ainakin näen huomattavasti parantamisen varaa, joten tässä hieman ajatuksiani asiasta.

Ilmeisesti suomalainen peruskoulu on ainakin vielä huippuluokkaa, mutta en pitäisi ongelmana vaikka tippumista sijalle palttiarallaa viisitoista, sillä vielä niilläkin sijoilla on sellaisia menestysmaita kuin Saksa. Kuitenkin olisi jo aika mielestäni miettiä, että kertovatko hyvät pisa-tulokset siitä ovatko peruskoulun käyvät nuoret valmiita vastaamaan nykymaailman haasteisiin? Ainakin vielä omana aikanani riitti, kun osasi opetella ulkoa riittävän paljon asioita ja istua hiljaa pulpetissaan ajattelematta omilla aivoillaan ja käyttäytyen hyvin. Itseäni häiritsee se, että miksi kuvittelemme olevan niin hyviä sillä perusteella miten nuoret pärjäävät peruskoulussa, sillä vaikka en halua millään tavalla väheksyä tämän yleissisivistävän instituution merkitystä niin kannan syvää huolta siitä, että nykyajan nopeasti muuttuvassa maailmassa ei nuo pisa-tulokset merkitse juuri mitään. Kannan myös syvää huolta siitä, että miksi emme koko ajan kyseenalaista sitä miten nuoriamme ja lapsiamme opetetaan? Itseäni ainakin hämmästyttää se, että vaikka opetamme lapsillemme esimerkiksi Englantia kymmenen vuotta eivät he sitä kuitenkaan osaa juurikaan puhua päästyään lukiosta? Itselläni kun tuppaa olemaan kokemuksia siitä, että riittävän hyvin kieltä oppii puhumalla sitä puoli vuotta. Kuitenkin suurimmalle osalle ihmisistä se puhuminen on tärkein hyöty mitä tulee vieraan kielen osaamisesta. En sitä itsekään oppinut kovin hyvin ennen jatkuvaa käyttöä. Miksi emme esimerkiksi parin ekan vuoden jälkeen opeta lapsiamme pelkästään ulkomaisella kielellä?

En kuitenkaan ole hirveän huolissani peruskoulusta Suomessa, mutta ylempien asteiden koulutus taas onkin sitten jo toinen juttu. Tämä johtuu osittain siitä, että peruskoulun käymisestä on niin paljon aikaa, että kaikki on toivottavasti jo muuttunut sen suhteen. Sen sijaan olen ällistynyt siitä määrästä ihmisiä, jotka tässä maassa pitää kouluttaa joko yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa, sillä kylmä fakta on se ettei ainakaan teknistä korkeakoulutusta pitäisi päästää suorittamaan edes puolet niistä jotka nykypäivänä sitä ovat lukemassa. Tämä on kylmä fakta jonka olen huomannut kymmenessä vuodessa. Alan tietysti vieraantumaan pikkuhiljaa tästä menosta, kun en ole ainakaan pariin vuoteen juurikaan ollut tekemisissä korkeakouluopintojen kanssa, mutta en tosin usko asioiden menneen yhtään parempaan suuntaan vaan pikemminkin päinvastoin.

Jo pelkästään sinä aikana, kun olin opiskelemassa täysipäiväisesti alettiin kurssien läpipääsyä säännönmukaisesti helpottamaan, jotta saataisiin edes puolet vaikeampien kurssien tenteistä läpi. Tämä saattaa käytännössä tarkoittaa sitä, että hyvin suurella osalla sähkötekniikan diplomi-insinööreiksi valmistuneista ei ole riittäviä tietoja esimerkiksi ymmärtämään sähkömagnetismin perusasioita riittävän hyvin. Tiedän ettei kyseessä ole kovin helppo aihe, mutta hyvin monissa asioissa kuten sähkövoimatekniikassa näiden tärkeiden perusasioiden osaaminen on välttämätöntä. Käytännössä siis pitäisi heivata noin 50% ainakin teknillisissä yliopistoissa opiskelevista insinöörikoulutukseen ammattikorkeakouluihin joista sitten taas pitäisi vähentää radikaalisti opiskelijoita. Näissä laitoksissa, kun on nykyään niitäkin ihmisiä, jotka eivät osaa laskea murtoluvuilla tai laskea prosenttilaskuja. Kaikista nyt kun ei vaan tarvitse tulla korkeakoulutettuja jo ihan pelkästään maamme menestyksen vuoksi. Käytännössä näin suuri määrä opiskelijoita joilla ei ole riittäviä perustaitoja opintoihinsa laskee myös niin sanottujen ”huippujen” taitoja, koska heiltäkään ei vaadita kovin kummoisia suorituksia. Käytännössä liian suuret opiskelijamäärät korkeakouluissa johtavat myös siihen ettei työelämään tulla riittävän nopeasti vaan hukataan käytännössä pari ylimääräistä vuotta opintojen parissa joita ei pitäisi edes yrittää suorittaa. Surkeimmat tapaukset joita olen nähnyt ovat sellaisia etteivät he osaa juuri mitään, mutta ovat kuitenkin opetelleet ulkoa viimeisten vuosien tentit jolloin he sitten riittävän pitkään yrittäen pääsevät läpi. Sitten kun pitäisi joitakin omia johtopäätöksiä esittää esimerkiksi kandityössä niin siitä ei tule yhtään mitään. Eräs proffistamme riittävän kauan tätä menoa katseltuaan ilmoitti eräälle opiskelijalle, että jos mä hyväksyn tämän työn niin mä en halua nähdä sua täällä enää koskaan. Tämä kaveri oli sellainen ettei sitä kukaan huolinut harkkatyöparikseen vapaaehtoisesti. Tällaisia korkeakoulutettuja ei voi kukaan palkata.

Ja sitten muna-kana-ongelmaan. Kumpi tuli ensin muna vai kana? Eli tässä tapauksessa voitaisiin kysyä, että onko Suomi menestynyt siksi, että olemme korkeakoulutettuja vai olemmeko korkeakoulutettuja siksi että olemme menestyneet? Jos katsoo esimerkiksi Sveitsiä joka on monessa mielessä menestystarina niin siellä ei esimerkiksi läheskään niin suurta osaa ikäluokasta laiteta opiskelemaan korkeakouluihin. En pidä oikeana tapana pärjätä globaalisti kilpaillussa maailmassa laittamalla hyvin suurta osaa ikäluokasta korkeakouluihin, kun vähempikin koulutus riittää. Toinen asia mikä tulee tapahtumaan on se, että uskon internetin muuttavan aika lailla tapoja hankkia hyvä koulutus. Paikkasidonnaisuus tulee vähenemään radikaalisti ja uskon internetin kautta tapahtuvan yliopistokoulutuksen lyövän läpi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Itse ainakin käytän jo nyt mahdollisuutta opiskella erinäköisiä asioita amerikkalaisten huippuyliopistojen kuten MIT:n ja Yalen materiaaleista. Nämä ovat kaikille avoimia ja helposti löydettävissä vaikka googlella, jos joitakin kiinnostaa niin voin myös lähettää linkkejä. Ainakin Shillerin Financial Markets luennot löytyvät helposti Youtubesta ilman apuani. Kurssit saattavat olla vuoden tai pari vanhoja, mutta eivät juuri haittaa oppimista. Jos ei ole kiinnostunut kaikkien materiaalien läpikäymisestä niin sekään ei ole tarpeen vaan voi erottaa rusinat pullista. Kaiken kaikkiaan nykypäivänä on vain taivas rajana oppimiselle ja Internetiä hyväksi käyttämällä on mahdollista oppia mitä vaan melkein mistä tahansa kunhan vain muistaa ettei läheskään kaikki tieto internjetissä ole totta. Käytännössä itsensä kehittäminen on myös pakko, koska ilman sitä tippuu aivan peruuttamattomasti kyydistä tässä hyvin nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Seuraava kirjoitus tulee varmaan sunnuntaina, sillä nyt täytyy vetää vähän henkeä tästä asiasta. Aika intensiivisesti ovat nämä vuoden ensimmäiset viikot menneet kirjoittaessa.

- TT

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kun satatonnia (100000€) ei riitä

Tässä ilmeisesti viikonloppuna oli joku perheenäiti (4 lasta) avautunut rahaongelmista hesarissa, kun perheelle ei riitä isän tienaama noin satatonnia vuodessa. Ensimmäisenä tietysti tulee heti suurimmalle osalle ihmisistä oksennusreaktio ja vitutus siitä kuinka joku voi marista tollaisesta asiasta? Jos sitten alkaa funtsimaan hieman tarkemmin niin tulee mieleen ainakin pari asiaa eli se, että joku on pielessä perheen menoissa ja toinen asia mikä tulee mieleen on tämä niin sanottu hyvinvointivaltio, jossa kaikki normaali elämiseen liittyvä nyt vaan tuppaa olemaan niin perkeleen kallista. En tiedä mikä on perheen oikea tilanne eikä se varmaan edes selviä siitä kirjoituksesta jota en ole viitsinyt lukea, sillä mielestäni itkeminen ja valitus nyt ei vaan auta ketään. Kuitenkin allekirjoittaneella tuppaa olemaan mielipide tähän asiaan, joten pakkohan se nyt on kertoa kun sitä on vähän ehtinyt miettimään.

Oma diagnoosini on se, että kyseinen perhe kärsii niin sanotusta oravanpyörä-oireyhtymästä, jossa pyöritetään samaa pyörää yhä uudelleen ja yritetään koko ajan juosta lujempaa pääsemättä yhtään eteenpäin. Oravanpyörä-oireyhtymä ei ole mikään virallinen termi, mutta jonkinlaisena ”ongelmana” sitä voidaan kuitenkin pitää johon ainut ratkaisu nyt on vaan yksinkertaisesti radikaali elämänmuutos jota ei pysty tekemään mikäli itkee ja valittaa. Tämän klassisen tilanteen oireita pahentaa tämä meidän niin sanottu hyvinvointivaltiomme, jossa niitä jotka hoitavat asiansa ”paremmin” rangaistaan enemmän kuin monissa muissa oikeissa hyvinvointivaltioissa. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä on progressiivinen tulovero mikä rankaisee erityisen paljon suurituloisia, kun taas pienituloiset eivät maksa juuri mitään. Jotta ei menisi puurot ja vellit sekaisin niin niille jotka eivät ole lukeneet blogiani pitkään tiedoksi sellainen asia, että kuulun pienituloisiin. Meitä pienituloisia tuetaan hyvin pienellä veroprosentilla verrattuna edes keskituloisiin. Kaiken kaikkiaan progressiivinen verotus moninkertaistaa veroprosentin, jos vertaa viisitoistatonnia vuodessa tienaavia ja tuota sataatonnia tienaavia. Ainakin itselleni on helvetin suuri kynnys edes harkita tienata paljon enemmän kuin nyt jo senkin takia ettei siitä ole kovin suurta hyötyä, jos vertaa vapaa-ajan menetystä ja sitä summaa mikä tulisi vakiotyöstä. Ainakin itse arvostan oman vapaa-aikani sen verran korkealle etten siitä kovin pienellä rahasummalla ole valmis luopumaan. Toinen syy tähän on kuitenkin se etten koe tarvitsevani enempää rahaa juuri tällä hetkellä.

Jos nyt sitten lasketaan mitä se tarkoittaa, että tienaa satatonnia niin perstuntumalta sanoisin, että silloin rahaa jää nettotuloina noin 4500-5000 Euroa. Jos joku haluaa antaa tarkan luvun niin saa sen tehdä. Koska perheellä on neljä lasta niin voin olettaa sen tarvitsevan suhteellisen isokokoisen kämpän tai itseasiassa se luulee tarvitsevansa sellaisen. Jos nyt sitten oletetaan sen kustantavan noin 1500€ kuukaudessa jää perheelle 3000-3500€. Tällöin menot perheenjäsentä kohden saavat olla 600-700€/kk. Oma arvioni noista rahasummista on se, että mikäli aikuiset elävät suhteellisen normaalioloissa niin 500€-600€/kk riittää aikuiselle helposti asumisen jälkeen. Itselleni asumisen jälkeen menee normaalimenoihin suunnilleen toi 500€ silloin, kun ei ole mitään suurempaa kuluerää. Se mikä ainakin itselleni on hämärän peitossa on lasten kuluihin menevät rahat. Mitä ilmeisemmin ainakin päivähoitomaksut ovat progressiivisia mikä tietysti nostaa lapsiin meneviä rahasummia. Kaiken kaikkiaan en epäile hetkeäkään ettei normaalioloissa tuo rahasumma riitä elämiseen kuusihenkisellä perheellä. Mutta mitä ilmeisimmin perheenäiti sairastaa joten tilanne muuttuu hyvinkin radikaalisti mikäli hoitoa tarvitaan jatkuvasti. Suomessa terveydenhuolto ei ole läheskään ilmaista, vaikka niin monet luulevat. Itse olen ainakin huomannut äitini joutuvan juuri silloin lainaamaan rahaa, kun terveydenhuoltokulut ovat reilusti toista sataa Euroa kuussa. Varsinkin hammashuoltoon uppoaa rahaa hyvin paljon enemmän kuin mitä voisi kuvitella. Lääkkeetkään eivät ole mitenkään erityisen halpoja ja julkinen terveydenhuolto on ainakin äitini asuinpaikassa surkeaa, joten hän joutuu pari kertaa vuodessa käymään yksityisellä.

Jos miettii sitten ratkaisua tähän ongelmaan niin ainakin tämän kyseisen perheen kannattaisi ruveta harkitsemaan asumiskulujen tiputtamista. Suomessa kun tämä yksittäinen kuluerä on verojen jälkeen normaalitapauksessa suurin. Asumiskustannuksiin, kun kuuluvat yhtiövastike ja lainanlyhennykset tai vuokra. Tämän lisäksi suuremman asunnon lämmittämiseen menee enemmän rahaa kuin monilla muilla. Myös korjauskulut joita varmasti tulee menevät myös varsinkin asunto-osakeyhtiössä asuessa koon mukaan. Kaiken kaikkiaan asuntojen hinnat ovat yksi suurimmista ongelmista mitä tulee normaalin suomalaisen perheen toimeentuloon. Valitettavasti valtiovalta ja kunnat tekevät kaikkensa etteivät nämä hinnat lähde laskuun. Uuden kämpän hankkiminen yhä uudestaan on myös pahin oire mitä tulee oravanpyörään, sillä isompaan asuntoon muuttaminen lisää myös tarvetta hankkia lisää tavaraa, jotta tila saataisiin täytettyä. Tätähän voidaan sitten jatkaa niin pitkään kunnes rahat loppuu ja ne loppuu aivan satavarmasti jossain välissä kuluttamalla koko ajan yhä enemmän. Asumiskulujen lisäksi olisi parempi seuraavat pari kuukautta kirjata kaikki menonsa ylös ja tehdä sitten johtopäätökset. Todennäköisesti suurin ongelma on se etteivät tulot nouse menojen vauhdissa mikä vaatii yksinkertaisesti vain hyvin rankkaa kulukuuria ja siitä ei noin monilapsisessa perheessä tule kovin helppoa.

Loppujen lopuksi kuitenkin tarinan opetus on sellainen ettei Suomessa työnteolla pääse kuin muutamat sadat mahdollisesti rikastumaan ja ainut tapa itseasiassa on ottaa riskiä ja alkaa joko yrittäjäksi tai rikastua muiden työnteolla eli sijoittamalla. Kumpikaan ei kuitenkaan ole helppo reitti tässä maassa, joten varsinkin näitä edellisiä olisi syytä tukea niin paljon kuin mahdollista. Ei tosin sen takia, että he tekisivät rahaa vaan työllistääkseen ihmisiä. Sijoittajiakaan on turha kadehtia, sillä todennäköisesti sijoitetuista rahoista on jo verot kerran maksettu tavalla tai toisella. Toinen opetus tarinaan on se, että menojen hallinta tässä maassa on paljon tärkeämpää kuin suuret tulot, sillä jälkimmäisistä rokotetaan mielestäni liian paljon.

Ehkä tämä riittää tästä aiheesta,

Ensikertaan!

- TT

tiistai 22. tammikuuta 2013

Torstaina tilinpäätöskausi starttaa kotipörssissämme.

Jostain syystä Suomessa startataan vasta tällä viikolla tilinpäätöskausi ja sitten aletaan pikkuhiljaa nähdä miten meillä kotimaahan sijoittavilla menee. Tällä viikolla tosiaan homma lähtee sitten niin sanottujen isojen pyssyjen voimin eli torstaina ovat vuorossa Nokia, Kone ja Basware ja perjantaina Wärtsilä. Koska seuraan näitä kaikkia niin ajattelin sitten tämän viikon alkuun miettiä pienessä päässäni mitä kannattaa seurata tällä viikolla tilinpäätöksiä lukiessa.

Kuten arvata saattaa niin lähestulkoon kaikkia suomalaisia kiinnostaa nimenomaan Nokia tuo meidän entinen ”elättäjämme” ja kruununjalokivemme. Vaikka hyvin pitkään pidin tätä yritystä merkkinä siitä miten meidän kansantaloudellamme menee on pakko todeta sen tilanteen olevan nyt historiaa joka ei taida toistua enää koskaan. Koska en ole ennustaja niin en tiedä onko todella näin, mutta pitäisin sitä aikamoisena ihmeenä mikäli näin kävisi uudelleen. Ei kuitenkaan pidä jäädä tuleen makaamaan vaan katsoa mielenkiinnolla tulevaisuuteen. Koska Nokia on jo julkistanut ennakkotietoja tilinpäätöksestään niin jokainen voi lukea vaikka Nokian sijoittaja-sivuilta mikä on ollut tulos viime vuonna. Itse kiinnittäisin huomiota tämän yrityksen kohdalla erityisesti tulevaisuuden näkymiin. Näistä tulevaisuuden näkymistä olisin eniten kiinnostunut Nokian kohdalla uusien Lumia-mallien näkymät. Mitä ilmeisemmin Asha-puhelimet tulevat menestymään erityisen hyvin vielä ainakin lähitulevaisuudessa, joten siksi kalliimman hintaluokan puhelimien näkymät ovat suuremman mielenkiinnon kohteena ainakin allekirjoittaneella. Myös kassan tilanne on hyvin tärkeä, sillä pääomat ovat viime vuosina selkeästi huvenneet yrityksen ollessa tappiolla. Pidän Nokiaa potentiaalisena yrityksenä, mutta helvetin arvaamattomana sijoituksena, joten en siihen kovin helpolla rahojani laittaisi.

Basware on normaalisti ollut aina ensimmäisten tulosjulkistajien joukossa ja yleensä jopa ensimmäinen, joten tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Olen pitänyt yritystä kohtuullisen kalliina viimeiset vuodet eikä tämäkään hetki ole poikkeus. Yrityksen hintavuutta ollaan hyvin pitkälle voitu perustella kasvulla ja hyvällä taloudellisella tilanteella, mutta parina viimeisenä vuotena on hommat alkaneet hieman tökkiä. Tökkiä siinä mielessä, että kasvu on alkanut hiipumaan ja tämä on myös näkynyt osakekohtaisessa tuloksessa varsinkin vuoden 2012 aikana. Mielenkiinnolla odotan viimeisen kvartaalin tulosta, sillä minua ainakin kiinnostaa onko parannusta näköpiirissä. Mikäli marginaalit jatkavat laskuaan on näköpiirissä myös pörssikurssin korjaus alemmaksi. Myös tämän vuoden näkymät kiinnostavat hyvin paljon. Viimeiseen kolmeen vuoteen eivät myöskään osingot ole juurikaan kasvaneet vaan ovat pyörineet tasaisesti 0.4€:n huippeilla enkä odota niiden kasvavan ainakaan merkittävästi.

Kone on mielestäni Helsingin pörssin laadukkain yritys, mutta myös niin ihanan hintava tällä hetkellä. Toisaalta on huomioitava ettei se ole omistajiaan pettänyt hyvin pitkään aikaan vaan on mennyt hyvin eteenpäin. Hieman voidaan nykypäivänä taas ihmetellä sitä kuinka se on on kasvanut niin kannattavasti. Monista luvuista voisi päätellä Koneen omaavan kilpailuedun ainakin tällä hetkellä mitä tulee moniin muihin saman alan yrityksiin ja on hyvin mielenkiintoista nähdä minkälaista kasvua yritys ennustaa tälle vuodelle ja kuinka tilauskanta on kehittynyt viimeisellä vuosineljänneksellä. On vaikea kuitenkaan kuvitella mitään suurempia yllätyksiä Koneelta, joten eiköhän se ole yhtä tylsä kuin edellisetkin vuodet. Kone jakoi jo syksyllä lisäosinkoa, joten en usko kuin pieneen kasvuun viime vuoteen verrattuna, kun ei huomioida lisäosinkoja.

Wärtsilä on onnistunut tänä vuonna yllättämään hyvin positiivisesti niin kannattavuutensa kuin liikevaihtonsakin suhteen. Liikevaihto on jonkin verran jäänyt huippuvuodesta 2009, mutta on kuitenkin yllättävän hyvällä tasolla. Wärtsilän tilinpäätöksen suhteen voidaan myös keskittyä lähinnä tulevaisuuden näkymiin ja tilauskannan kasvuun tai laskuun. Wärtsilän liikevaihdon kehitys erikoisaluksissa tulee olemaan mielenkiintoinen asia voimalapuolen kehittyessä varmasti odotetusti.Wärtsilän huoltoliiketoiminnan tilanne on myös kiinnostava, sillä se pitää liikevaihtoa pystyssä huonoina aikoina joita voi olla edessä hyvinkin pian. Osingonjakoehdotuksen uskoisin olevan hieman suurempi kuin viime vuoden 0.90€:a.

Mitä taas tulee pörssin reaktioihin mahdollisten tilinpäätöksien suhteen niin ainakaan allekirjoittaneella ei ole aavistustakaan mihin suuntaan sitä lähdetään. Nokiahan on noista tämän viikon yrityksistä se selkeästi arvaamattomin ja ehkä jollakin tavalla myös mielenkiintoisin. Tällä hetkellä mielikuvani on kuitenkin se ettei pörssi anna anteeksi mikäli tulosennusteista jäädään, joten ainakin liikettä pitäisi olla tiedossa. Tämähän suosii treidereitä, mutta sillä ei allekirjoittaneelle ole kovin suurta väliä. Näillä ajatuksilla mennään tämä viikko. Ennen keskiviikkoiltaa tulee varmaan seuraava kirjoitus.

- TT

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

tuhansien murheellisten laulujen maa

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin niin lähdin käymään etelä-Helsingissä ja olin tällä kertaa käytännössä selvin päin mikä oli tietysti allekirjoittaneelle uusi kokemus. Tämä kirjoitus siis kertoo alkoholista. Koska varmasti monet lukijat ovat saaneet jo tarpeekseen tästä aiheesta suosittelen heitä odottamaan uutta kirjoitusta joka tulee varmaan maanantai-iltana tai tiistaina aamupäivällä. Kuitenkin kyseessä on jossain määrin uutta asiaa, joten Suomi on sen verran vapaa maa, että voitte lukea ihan rauhassa mikäli siltä tuntuu.

Tosiaankin vietin perjantain ja lauantain välisen yön ja yhteensä melkein kokonaisen vuorokauden ”porauslautalla” joka oli tietysti suhteellisen hyvin silmiä avaava kokemus, kun sen tekee käytännössä selvin päin. Reissulla maistoin hieman punaviiniä mikä tässä tapauksessa oli muovimukin pohjasta sentin verran ja erään kauniimman sukupuolen drinksua, mutta siinä kaikki Vaikka tulenkin dokaamista varmasti moralisoimaan tässä tekstistä niin täytyy kuitenkin tunnustaa ettei siihen oikein olisi varaa. Varsinkin perjantain ja lauantain välisen yön meno oli suhteellisen mielenkiintoista, sillä aika monet ihmiset olivat siellä yksinkertaisesti liian jurrissa mikä ei kyllä allekirjoittaneellekaan ole yhtään tuntematon olotila. Se mikä itseäni jonkin verran ihmetytti se ettei kukaan tuntunut juurikaan välittävän sammuneista ja heitä oli enemmän kuin mitä olin aikaisemmin huomioinut mikä johtuu siitä etten yleensä ole hirveän tiedostavassa tilassa kyseisillä reissuilla. Voin ihan rehellisesti sanoa, etä laivalla voi olla kivaa myös selvin päin, mutta se riippuu hyvin paljon seurasta ja sen valinta on hyvin tärkeää. Sopivan seuran löytäminen voi taas olla hyvin vaikeaa, sillä lähinnä ihmiset dokaavat humaltuakseen eikä se välttämättä olisi huono asia, mutta kun se optimikänni kestää vain hyvin lyhyen aikaa, koska sen saapumista on aika lailla mahdotonta arvioida. Tämä optimikänni-konsepti on erään seurueemme jäsenen ainakin jonkinlainen pohdinta siitä mikä olisi optimaalinen olotila olla humalassa. Se on silloin, kun ihminen on hurmaavimmillaan hyvin sosiaalinen, iloinen ja kuitenkin osaa vielä kontrolloida käytöstään sen verran ettei aiheuta pahennusta ympäristössään. Harmi vain ettei tämän olotilan stabilisointi onnistu ainakaan sen seurueen jäsenillä, jotka olivat mukana lähdöstä saakka. Itselläni pahin idioottivaihde on yleensä jo silloin, kun tapaan tietyn porukan ekaa kertaa olin sitten juonut pisaraakaan tai en. Tämäkään reissu ei ollut poikkeus, joten pahimmat höyryt tuli jo päästettyä ennen laivaan menoa ratikassa ja sitä odottaessa. Huolimatta muitten ihmisten jurreista tuolla laivareissulla viihdyin siellä oikein hyvin mikä tosin saattoi johtua siitä, että oli myös naisseuraa jonkin verran tarjolla. Siitä ei sen enempää. Laivojen bänditkin ovat suhteellisen viihdyttäviä selvinkin päin, joten sekin on plussaa :D

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta ihmiset eivät dokaisi niin järjettömästi? Tähänkin kysymykseen vastaus löytyy jokaisella peilistä. Siihen ei mitkään meidän kielto- ja säännöstelypolitiikat auta valtionviranomaisten taholta paskan vertaa vaan ainoastaan läheiset ihmiset voivat mikrotasolla yrittää auttaa näitä ihmisiä joille dokaaminen on jonkin ongelman seuraus. Ihmisillä on erilaisia tekosyitä omalle alkoholinkäytölleen kuten työpaineet, työttömyys, huono parisuhde ja riittämätön itsetunto. On naurettavaa syyttää muita ihmisiä omasta alkoholinkäytöstä, sillä se on vain itsestä kiinni. Tämä on yllättävän yleistä enkä sitä oikein ymmärrä. Toisaalta muiden syyttäminen on asiassa kuin asiassa normaali tapa kieltää omat mokansa. Oma käyttöni on tällä hetkellä hyvällä tolalla jota voi myös pitää jonkinlaisena pienenä ihmeenä. Kun pystyin noin hyvin kontrolloimaan sitä tuossa seilaavassa alkoholihelvetissä seurassa, jossa sitä jatkuvasti tyrkytettiin niin on vaikea enää kuvitella tilannetta, jossa en siitä pystyisi kieltäytymään mikäli niin haluisin. Jonkin verran näen siinä kyllä kehitettävää vielä tuntemattomien seurassa, mutta olen kuitenkin helvetin ylpeä itsestäni juuri tällä hetkellä kyseisen asian suhteen.

Omiin ”ongelmiini” ratkaisuksi esitettiin naisen etsimistä mikä kuulostaa ainakin tällä hetkellä aika absurdilta varsinkaan, kun en koe sinkkuuttani minään ongelmana tällä hetkellä. Parisuhteista sen verran, että tiedän niiden olevan sekä onnettomia että onnellisia riippuen tilanteesta. Kuitenkin pidän sulana hulluutena ruveta parisuhteeseen, jos on itse selkeästi onneton. Se tulee vain päättymään katastrofiin ennemmin tai myöhemmin ja pahimmassa tapauksessa tekee toisen onnellisen ihmisen vain onnettomaksi ennen sitä vääjäämätöntä lopputulemaa. Itselläni ongelmat pitempiaikaisen parisuhteen luomisessa ovat aika syvällä ja niiden parantamiseen ei ole olemassa oikotietä. Parisuhteeseen ryhtyminen nykytilanteessa olisi vähän perse edellä puuhun menemistä, sillä ei siitä oikein mitään tulisi. Markkina-arvoni naisten suhteen koen suhteellisen hyväksi eikä itsetuntoni ole mitenkään maissa kuten joillakin toisilla. Sosiaalisten taitojen puute taas vaikeuttaa tutustumista paremmin vastakkaiseen sukupuoleen. Näiden kehittäminen muuten auttaa monessakin muussa asiassa, joten täytynee yrittää harjotella niitä taas vähän lisää. Alkoholinkäyttö tietysti lisää jonkin verran uskoa omiin sosiaalisiin kykyihin, mutta sehän on vain harhaa. Se ei tosin ole kyllä allekirjoittanutta juuri koskaan auttanut enkä sitä ole sen takia käyttänytkään.

Alkoholinkäyttö nyt ei kuitenkaan ole kaikille ihmisille negatiivinen asia, joten mielestäni siitä voi myös nauttia kohtuudella mikäli siihen vain itse pystyy. Itse en ainakaan tällä hetkellä sitä voi niin ajatella, joten parempi olla sitten kokonaan ilman. Ilman viinaakin voi olla hauskaa muutenkin kuin tekemällä sitä mikä itsestä on parasta viihdettä. Itselleni tämä paras viihde on urheilu ja siitäkin olen ollut ”lomilla” erinäköisten syiden takia. Kuitenkin on näkyvissä valoa tunnelin päässä, joten enköhän senkin suhteen pääse pikkuhiljaa taas normaalitilaan.

Mikäli jaksoitte lukea vuodatukseni tänne niin kiitos ja anteeksi! Seuraavina päivinä palataan taas normijuttuihin.

- TT

perjantai 18. tammikuuta 2013

Tipping point

En ole löytänyt kovin järkevää suomennosta otsikossa olevalle termille, joten en sitä ole ruvennut vielä kääntämäänkään. Lontoon murre kun monesti toimii paremmin näissä asioissa. Tämä kirjoitus käsittelee tuota termiä kuitenkin Suomeksi ja jos jollakin on hyvä suomennos niin saa kertoa sen allekirjoittaneellekin. Tämän termin ymmärtäminen on tärkeää sen vuoksi, että se selittää hyvin miksi pienet muutokset voivat johtaa hyvinkin suuriin tapahtumiin. Tämä tapahtuu yleensä silloin kun pinnan alla on kytenyt jo pidempään. Tästä viime aikojen tipping point hetkestä parhaana esimerkkinä oli katukauppiaan polttoitsemurha Tunisiassa joka johti arabikevääseen. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä yleisellä tasolla läpi tätä konseptia ja myös hieman epidemian synnyttäjistä kertoa.

Tipping point on se ajanhetki jolloin ollaan siinä pisteessä ettei kehitystä voida enää pysäyttää oli kyseessä sitten virusepidemia, vallankumous tai joku hetki jolloin jonkun tietyn asian suosion kasvu kiihtyy niin voimakkaaksi ettei mitkään toimenpiteet enää pysty sitä pysäyttämään ennen kun tullaan siihen pisteeseen, että jonkin asian suosio hiipuu kokonaan. Tämä hiipuminen saattaa johtua joko siitä, että ihmisille tulee joku uusi mielenkiinnon aihe tilalle tai sitten teknologia kehittyy niin paljon ettei edelliselle ole enää mitään käyttöä. Tämä teknologinen kehitys on ollut nähtävissä mm. matkapuhelimissa, jossa fyysinen näppäimistö on hävinnyt lähes kokonaan. Tämän kehityksenhän sai aikaan ”Omppu” vaikka kosketusnäyttöpuhelimet ovat olleet ainakin Nokian suunnittelupöydällä hyvin paljon pidempään kuin mitä ne ovat olleet markkinoilla.

Mitä sitten vaaditaan siihen, että tämä niin sanottu ”epidemia” ylittää sen pisteen ettei ole enää paluuta? Käytännössä tämä epidemia voidaan jakaa kolmeen osaan: ihmisiin jotka epidemiaa kantavat, itse ”tautiin” ja sitten ympäristöön jossa epidemia leviää. Käytännössä epidemiat voivat olla hyvin pieniä tai sitten jättimäisiä. Nämä pienet eivät kyllä ole missään mielessä oleellisia mitä tulee suurempaan kuvaan, joten ei niistä sen enempää. Yleensähän nämä tietysti alkavat hyvin pienestä ja sitten kasvavat käsittämättömän suuriksi, joten loppujen lopuksi kyse on vain suuruusluokista. Kuitenkaan ihan pienistä ihmisryhmistä ei voida epidemioiden kohdalla puhua, joten puhutaan kuitenkin sadoista ihmisistä.

Tällä kertaa voisin vielä lyhyesti kirjottaa niistä ihmisistä jotka yleensä saavat epidemiat leviämään hullun lailla ja ylittämään tuon pisteen josta ei ihan heti ole paluuta. Käytännössä nämä voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin joista jokainen kuitenkin tuntee hyvin suuren määrän ihmisiä ja heillä on myös lahjakkuutta sosiaalisen kanssakäymisen suhteen, sillä ilman näitä ominaisuuksia ei tietystikään epidemioiden levittäminen ole mahdollista. Kuitenkin näitä eri tyyppejä voi myös kaikkia löytyä yhdestä ihmisestä, joten ei pidä ajatella näiden ihmistyyppien olevan täysin sitä mitä on tarkoitus kuvata. Kolme eri tyyppiä ovat ”yhdistäjät”, ”ekspertit” ja ”myyjät”. Yhdistäjät ovat niitä ihmisiä jotka tuntevat kaikki ja tutustuvat toisiin hyvin nopeasti kuten ihmisiin jotka istuvat vastapäätä julkisissa kulkuvälineissä. He myös puhuvat paljon muiden ihmisten kanssa ja haluavat erityisen paljon tutustua uusiin ihmisiin. Varsinkin Suomessa he ovat hieman harvinaisempia kuin monissa muissa yhteiskunnissa joissa ihmiset ovat yleensäkin hieman sosiaalisempia. Kuitenkin näitä ihmisiä löytyy myös täältäkin ja hyvin monet varmasti tuntevat tai ainakin tietävät tällaisia ihmisiä. Näitä ihmisiä Suomesta on ehkä helpointa huomata facebookissa, sillä he ovat niitä joita et välttämättä edes itse muista heti, mutta he ovat kuitenkin pyytäneet sinutkin kaverikseen. Ekspertit ovat niitä ihmisiä, jotka mielellään nussivat pilkkuja, muistavat kahvin hinnan pennilleen parinkymmenen vuoden päästä tai korjaavat vaikka auton korjausmanuaalista siihen tulleet virheet. Ekspertit ovat myös niitä jotka mielellään kertovat näistä yksityiskohdista myös muille ihmisille ja valistavat muita siitä etteivät kaikki markkinointikikat ole välttämättä totta vaikka joku niin väittäisikään. Itse en lue itseäni ekspertiksi, mutta silti tekee mieli paljastaa sen saksalaisen ruokakaupan väitteen siitä etteivät he muka ole nostaneet hintojaan alvin mukana silkaksi paskaksi. Ainakin paikallisessa ”ladossani” he nimittäin nostivat hyvin monia hintoja jo ennen vuodenvaihdetta joko marras- tai joulukuussa ollessani Saksassa. Omaan sen verran hyvän numeromuistin, että muistan kyllä ulkoa ne edelliset hinnat. ”Marko” on sellainen kaveri, että se pystyisi myymään vaikka jäitä Eskimoille. Kuulostaako tutulle? Nämä luonnonlahjakkuudet ovat myyntimiehiä joka on kolmas ihmistyyppi joka pystyy myötävaikuttamaan siihen, että epidemiat ylittävät tämän pisteen jonka jälkeen epidemiat kasvavat hyvin nopeasti. Myyntimiehet ovat vain yksinkertaisesti hyvin vakuuttavia siinä mitä tekevät ja heidän pienetkin eleet kuten pään nyökkäilyt saattavat vakuuttaa signaalin vastaanottajan toimimaan halutulla tavalla tai samalla tavalla kuin myyntimies haluaa. Nämä myyntimiesten eleet voivat olla myös sellaisia ettei niitä paljaalla silmällä huomaa ollenkaan. Mikäli haluatte aiheuttaa sosiaalisen epidemian niin silloin on parempi kääntyä näiden ihmisten puoleen, jos vaan heitä tunnette. Mikään takuu sekään ei tosin ole, sillä tarvitaan vielä sopiva viesti tai tautia ja sopiva ympäristö epidemian muodostamiseen. Menen näihin kahteen viimeiseen joku toinen kerta.

Lisäinfoa voi googlata sanalla tipping point tai lukea mm. Gladwellin kirja tipping point joka on mielenkiintoista luettavaa tästä asiasta. Mikäli jollakin on hyvä sana kuvaamaan kyseistä pistettä kotimaisella kielellä niin antaa soittaa.

Seuraava kirjoitus tulee varmaan sunnuntai-iltana, sillä olen testaamassa luonteenlujuuttani raittiuslupaukseni suhteen risteilyllä etelä-Helsinkiin. Hyvää viikonloppua!

- TT