Rahapeli, paras peli

Oma suhteeni rahaan ja varsinkin sijoittamiseen on sellainen, että kyseessä on ennen kaikkea peli jossa pelataan muita vastaan ja se tekee siitä niin mielenkiintoisen. Kyseessä ei varmastikaan ole kovin terve asenne, mutta ei elämästä toisaalta selviä hengissä. Rahan voi käsittää vaihdannan välineenä ja sitä se varmasti onkin. Kuitenkin kylmä fakta on se, että sillä on arvoa ainoastaan sen aikaa kun ihmiset sen niin näkevät. Mikäli luottamus rahaan menee kuten Saksassa ennen Hitlerin valtaannousua niin sitten seteleitä voi lähinnä käyttää perseensä pyyhkimiseen. Toisaalta raha alkaa siirtyä vielä enemmän elektroniseen muotoon mikä tarkoittaa sitä ettei sillä luottamuksen mennessä edes pyyhitä sitä itseään. En tosin usko ihan niin pahaan tilanteeseen, mutta kannattaa sekin aina pitää mielessään jo ihan vaan sen takia, että oppii pitämään rahaa epäolennaisempana kuin mitä muut siitä ajattelevat.

Joku tossa johonkin kirjoitukseen kommentoikin, että yhdeksänkymmentä prosenttia ammattilaisista häviää indeksille pitkällä tähtäimellä, joten voidaan sanoa sijoittamisen olevan yksi maailman vaikeimmista peleistä ja ainakin itse olen aina tykännyt haasteista. Käytännössä tavoitteenani on lyödä keskimääräinen inflaatiokorjattu tuotto joka on ainakin purkkalassa ollut seitsemän prosenttia vuodessa prosentilla vuodessa eli vuosittainen tavoitteeni hyvin pitkällä tähtäimellä on kahdeksan prosenttia reaalituottoa. Tämä saattaa monista kuulostaa hyvin pieneltä lukemalta, mutta ei se sitä kuitenkaan ole. Omalla sijoitussummalla (4000€/vuosi) toi tekee kolmessakymmenessä vuodessa aika lailla puoli miljoonaa Euroa. Käytännössä vuosittaiset sijoitustuotot saattavat heitellä miinukselta plussalle hyvinkin suurella erotuksella, joten kenenkään ei kannata kuvitella olevansa mestari tässä hommassa, jos sattuu hyvällä onnella saamaan pari vuotta 30-50%:n tuottoja. Kun näitä sijoitusvuosia tulee lisää niin sitten aletaan nähdä kuinka hyvät mahdollisuudet tämän prosentin ylituoton toteutumiseen ovat, mutta alle kymmenen vuoden en tekisi suuria johtopäätöksiä paitsi jos olen ottanut pataani tuolta keskimääräiseltä tuotolta hyvin selkeästi. Tässä tapauksessa se tarkoittaisi nollatuottoja tai tappioita niinä vuosina kun indeksit ovat nousussa. Suurin osa asiaan perehtyneistä tuskin pitää tavoitteitani mahdollisena tai osa jopa alimitoitettuna, mutta en pidä sitä oman murheenani vaan niiden jotka eri mieltä ovat.

Miten sitten aion päästä tähän tavoitteeseen, kun hyvin harvat ammattilaiset pääsevät siihen omilla paljon suuremmilla resursseillaan? Tämä on erittäin hyvä kysymys ja periaatteessa siihen on sellainen yksinkertainen vastaus, että hoitamalla asiat aivan eri tavalla kuin nämä niin sanotut spesialistit. Siis ihan teoriassahan kyse on siitä, että ostaa halvalla ja myy kalliilla. Käytännössä aina tähän pystyvät ainoastaan valehtelijat ja ei voi uskoa tai olettaa onnistuvansa joka kerta. Olen tässä asiassa onnistunut vuosien varrella vaihtelevasti, mutta hyvin suuria summia en ole onnistunut yhdellä osakkeella hukkaamaan. Käytännössä voin jakaa sijoittamiseni kahteen aikakauteen: toinen oli viime vuosikymmenen puolivälin paikkeilla ja toinen alkoi vuonna 2011. Tämä edellisen vuosikymmenen puoliväli oli sitä aikaa, kun minulla ei ollut käytännössä juuri muita tuloja, joten pistin toisin sanoen kaikki rahani menemään ja ne riittivät hieman pidempään sen takia, että ne olivat osakkeissa kiinni. Pari viimeistä vuotta ollaan tosiaan menty uusin kujein ja tarkoitus on nykyään sijoittaa vain pitkällä tähtäimellä, joten sen takia en ole myynyt osakkeita kuin kerran.

Piensijoittajan suurimpana ongelmana pidän sitä, että suhteelliset osto- ja myyntikulut ovat niin suuret ettei se mahdollista samanlaista hajauttamista kuin ammattilaisilla mikä tarkoittaa sitä ettei peliä voi pelata samalla tavalla. Toisaalta piensijoittajan vahvuus on siinä ettei osakkeiden ostoon tarvita läheskään niin montaa kauppaa. Vähäinen määrä johtaa kaupankäyntikulujen pysymiseen alle prosentin joka kerta. Pidän sitä ehdottomana maksimina pystyäkseni tavoitteisiini pidemmällä aikavälillä. Tämä johtaa myös suhteellisen pieneen hajautukseen jota kaikki rahoitustieteitä opiskelleet pitävät hyvin suurena riskinä. Itse taas olen sitä mieltä ettei hyviä tilaisuuksia ostaa osakkeita tule edes montaa kertaa vuodessa, joten jokaisen kaupan tekemiseen pitäisi käyttää äärimmäistä huolellisuutta ja tehdä niitä harvoin. Ammattilaisten pyörittämillä rahasummilla tämä on käytännössä mahdotonta mikä antaa hyvin suuren edun piensijoittajalle. En tosin tässä tosiaankaan aina onnistu kuten PKC Groupin verokikkailu viime vuoden lopulta näyttää. Silloin tosiaan myin viimeisenä kaupankäyntipäivänä hieman vajaan tuhannen Euron edestä osakkeita voitolla (ei veroseuraamuksia alle tuhannen Euron myynneistä per vuosi) ja ajattelin ostaa heti vuoden alusta. Kuitenkin onnistuin odottelemaan sen verran pitkään takaisinostoa, että verohyöty katosi osakkeiden hinnan noustua suuremmaksi kuin säästetyt verot. Tästä täytyy vain ottaa opikseen ja miettiä tämä asia uudestaan.

Jos nyt sitten alkaa miettimään mitkä ovat vahvuuteni tässä vaikeassa pelissä ammattilaisia vastaan niin piensijoittajan ketteryyden lisäksi uskon itseeni hyvinkin vahvasti. Koska omaan pelimiehen sielun (ei välttämättä hyvä asia tässä hommassa) niin ehkä lähden tätä asiaa lähestymään sitten siltä kantilta. Olen harrastanut varsinkin joukkuelajeja koko elämäni, jos ei ihan muutamaa ekaa vuotta lasketa ja olen aika hyvin perillä omista vahvuuksista ja heikkouksista. En ole ikinä ollut näissäkään lajeissa nopein, voimakkain tai taitavin, mutta olen silti pärjännyt ihan hyvin johtuen lähinnä omasta pääkopastani. En ole ollut edes kaikista älykkäin, vaikka hyvin lähellä sitä kuitenkin. Tästä voi tietysti monet ihmiset olla eri mieltä, mutta se on niiden ihmisten murhe. Se mikä on kuitenkin ollut suurin vahvuuteni on voitontahto ja se etten menetä hermojani millään kun pelataan jostakin tärkeästä panoksesta oli asia mikä tahansa. Tykkään myös haasteista eikä minulle sovi mitkään helpot nakit vaan saan kiksit nimenomaan parempiani vastaan suoritetuista taisteluista. Heikkoutenani pidä sitä etten aina näe metsää puilta omassa kuplassani ja toinen asia on laiskuus. Käytännössä sijoittamisessa ei tarvitse olla mitenkään erityisen älykäs vaan se mikä pään sisällä liikkuu on olennaisin asia. Silloin kun ei pidä tehdä mitään on syytä olla toimimatta. Tämä on se kaikista vaikein asia sisäistää ja se ratkaisee loppujen lopulta menestyksen. Toisaalta ei ole myös varaa pistää päätänsä perseeseen mikäli yrityksessä johon olet sijoittanut tapahtuu jokin radikaali muutos johon on pakko reagoida. Tästä omana esimerkkinäni on jo edesmenneen elcoteqin osakkeiden myynti ajoissa. Tämä on voinut olla tuuria tai sitten ei. Vaikea sanoa vielä näin jälkikäteenkin. Tämä taas johtuu siitä etten vielä silloin ollut tehnyt minkäänlaisia analyyseja yrityksistä. Toisin sanoen silloin reagoin lähinnä perstuntumalla mikä ei ole paras tapa hoitaa sijoituksiaan. Nykypäivänä pyrin tekemään analyyseja seuraamistani yrityksistä ja teen sijoitukseni niiden perusteella. Tällä hetkellä on hyvin vaikea nähdä mitään ostettavaa, joten silloin vain pitää olla tekemättä mitään.

Eiköhän tämä ollut tässä tällä kertaa. Haluan kiittää erityisesti niitä kaikkia jotka ovat jaksaneet vastata palautekyselyyni. Tulen palaamaan sen tuloksiin ja johtopäätöksiin mahdollisesti ensi viikon lopulla. Senkin jälkeen voi toki vastata aivan vapaasti. Olen tähän mennessä saanut pari hyvää neuvoa ja yritän ottaa niistä opikseni. Omaan kuitenkin sen verran itsepäisen luonteen, että saa nähdä miten käy.

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

- TT