Osto Outotec 205 kpl hinta 7.32€/kpl

Siirryin sitten taas ostolaidalle Outotecin suhteen. Nappasin kohtuullisen suuren erän 205kpl joka tekee noin 1500€ yhteensä. Kaupankäyntikulut taitavat olla 7€, joten siitä tulee kuluiksi noin 0.6%. Jatkan mahdollisesti ostoja jossain välissä mikäli hinta laskee kutosella alkaviin numeroihin.

-TT

Tapojemme "Uhrit"

Tuntuuko joskus siltä, että teet joitakin asioita niitä itse huomaamatta? Mahdatko mahdollisesti raapia pallejasi tyttöystäväsi siitä huomauttaessa vai puretko kynsiäsi ihan muuten vaan? Minulla on sinulle sekä hyviä että huonoja uutisia: Hyvät uutiset ovat ne etteivät nämä tavat juurikaan rasita henkistä kapasiteettiasi ja huonot tarkoittavat sitä ettei tapojen lopettaminen ole kovin helppoa tai ylipäätänsä edes mahdollista.

Vaikka otinkin tarkoituksella hieman puistattavammat tavat esimerkeiksi niin on huomioitava meidän tapojen olevan aika pitkälti myös hyödyllisiä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa noin 40% teoistamme muodostuvat rutiineistamme. Näitä voivat olla simppelit asiat kuten kenkien solmiminen tietyllä tavalla, television laittaminen päälle tullessa kotiin, jne. Kun näitä rutiineja sitten noudatamme niin aivotoimintamme vetää henkeä ja silloin kuormitus laskee huomattavasti mikä taas mahdollistaa aivokapasiteettimme hyväksikäytön niihin asioihin jotka sitä huomattavan paljon enemmän tarvitsevat. Todisteena tästä ovat jotkin henkilöt jotka ovat kokeneet vakavan aivovamman syystä tai toisesta. Vaikka heillä olisi tällainen vamma niin silti he saattavat noudattaa tiettyjä rutiineja, vaikka aivot toimisivatkin hyvin heikosti. Tämä saattaa ehkä joillekin teistä muistuttaa näitä kirjoituksiani, mutta ehkä me sen kestämme :D Koska en ole mikää aivotutkija en osaa sen tarkemmin näitä asioita selittää, joten lisäinformaatiota voi etsiä alan kirjallisuudesta. Kuitenkin se tieto mitä olen tavoista oppinut lukemalla ei ole niin monimutkaista etten osaisi sitä selittää.

Tapojen anatomia muodostuu oikeastaan kolmesta osasta joiden hahmottaminen ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista kuin äkkiseltään voisi luulla. Ensimmäisenä tulee ”Vihje” joka voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan välillä kuten vatsan kurniminen. Seuraavaksi tuleekin sitten itse rutiini eli tapa mikä voi siis olla kynten purestekelu tai ihan mikä tahansa meille automaattinen tekeminen. Viimeisenä muttei todellakaan vähäisempänä tuleekin sitten palkinto joka voi olla mielen rauhoittuminen kynsien pureskelun seurauksena, liikkumisesta saadut hormonimyrskyt, jne. Hyvin moniin pahoihin tapoihin liittyvä palkinto tuntuu yksinkertaisesti niin ihanan maukkaalle, että sitä on sitten erittäin vaikea saada syrjäytetyksi. Tämä kolmen komponentin yhdistelmä sitten muodostaa tapamme ja ensimmäisten kertojen jälkeen siitä muodostuu automaatio jota voi kutsua esimerkiksi ikuiseksi silmukaksi joka on niin tuttu monille ohjelmointia harrastaville tai siihen turhautuneille (minä) henkilöille.

Ja sitten itse ongelmanratkaisuun: Pahojen tapojen uudelleenohjelmoiminen on hankalaa, koska niiden osasia on vaikeaa edes huomata. Vaikka on helppo ajatella monissa tapauksissa asioiden olevan itsestään selviä niin kaikkien tapojemme anatomioiden selvittäminen ja niiden osaset saattavat olla piilossa. Käytännössä jokaisen on siis mietittävä tarkkaan ja hahmotettava kaikki tapoihin liittyvät komponentit, jotta niitä pystytään muuttamaan. Tämä siis vaatii omien tekemisiensä tarkkailua kunnes on hahmottanut koko tapasilmukan sisällön. Käytännössä muutokset vaativat seuraavat askeleet:

1. Tunnista rutiini
2. Kokeile eri palkintoja
3. Eristä ”Vihje”
4. Tee suunnitelma tavan muuttamiseksi

Rutiinin tunnistaminen on näistä neljästä selkeästi helpoin asia, koska se on yleensä muutettava tapa. Tavan tunnistaminen ei kuitenkaan ratkaise juuri mitään. Palkinnot eivät välttämättä ole niitä mitä oletamme. Niiden pitää kuitenkin olla niin merkittäviä, jotta niihin muodostuvat erittäin suuret halut jotka aiheuttavat aivoissamme sitten mielihyväpiikin. Näiden palkintojen rooli on mahdollisesti selvitettävissä palkitessa itseään eri tavoin ja kirjaamalla sen jälkeen tuntemukset ensimmäisillä sanoilla jotka tulee mieleen tai sitten pyytää kaveri tai puoliso tarkkailemaan reaktiota. ”Vihje” on ehkä se hankalin osa löytää. Se sisältää yleensä kuitenkin ainakin yhden seuraavista viidestä asiasta: Tietyn kellonajan, paikan, seuran, henkisen tilan ja edeltävän teon. Nämä viisi asiaa tulisi aina kirjata riittävän monta kertaa, jotta vihjeen jäljittäminen onnistuu. Tämän tavan hahmottamisen jälkeen on tehtävä suunnitelma siitä kuinka tulee jatkossa käyttäytymään. Sen jälkeen on syytä parantaa rutiinejaan, jotta voi sitten vihjeen jälkeen valita tekonsa saadakseen halutun palkinnon.

Ja sitten muutama varoituksen sana: Älä heti yritä päästä kaikista pahoista tavoistasi eroon vaan keskity niihin joilla on suurin merkitys sinulle itsellesi. Liian suuri kuormitus kerralla ei ole järkevää. Kuitenkin on olemassa tiettyjä avainmuutoksia jotka saattavat saada lumipallon vyörymään erittäin nopeasti parantaen muitakin huonoja tapoja. Nämä vaihtelevat mitä ilmeisimmin ihmisistä riippuen, joten tarkempaa infoa en osaa muille antaa. Kokeile asiaa siis itse. On myös muistettava etteivät vanhat tapamme häviä itseasiassa mihinkään aivokopistamme vaan ne pitää vain uudelleenohjelmoida. Erityisesti stressitilanteissa saattavat nämä vanhat ”vihollisemme” sitten palata takaisin ja uudelleenohjelmointi on pakko suorittaa uudestaan. Ei muuta kuin sitten miettimään mitä tapoja kannattaa yrittää muuttaa. Se voi tuntua vaikealta, mutta sen pitäisi kuitenkin tuottaa paljon suurempaa hyötyä kuin mitä se ihmiseltä vaatii.

Lisäinformaatiota ainakin Charles Duhiggin kirjasta The Power of Habit

-TT

Homo Ecostupidus

Onko kirjoituksen otsikon nimi jotenkin outo tai pidät sitä mahdollisesti vääränä terminä Homo Economicukselle? Ei se mitään, sillä olet aivan varmasti oikeassa, koska otsikko ei varsinaisesti ainakaan tietääkseni tätä ennen ole tarkoittanut yhtään mitään vaan se on oma vastaehdotus taloustieteilijöiden hyväksymälle termille Homo Economicukselle joka tarkoittaa ihmistä joka tekee taloudelliset päätökset mahdollisimman viisaasti.

Homo Ecostupidus on taas ihminen joka tekee taloudelliset päätöksensä ainoastaan erittäin lyhyen aikavälin perusteella maksimoiden oman tämänhetkisen nautintonsa käyttäen rahaa ajattelematta juurikaan eteenpäin. Korostetaan nyt sitten sen verran ettei tämä termi ole tieteellinen vain minun joko jostain omaksumani tai sitten keksimän. Perinteisesti taloustieteessähän on oletettu ihmisen olevan rationaalinen päätöksentekijä ja tämä on taas aika lailla vastakohta. Olen joskus hyvin paljon miettinyt harrastusteni viedessä minua sunnuntaisin edestakaisin pk-seudulla sitä väen määrää joka julkisissa kulkuvälineissä liikkuu vapaapäivänään. Olen hyvin usein ajatellut ihmisten menevän syömään, kahville tai muuten viettämään aikaansa, mutta en olisi ikinä uskonut heidän menevän shoppailemaan, mutta olen mitä ilmeisimmin ollut koko ajan väärässä. Kyse voi tietysti olla yksittäistapauksesta, mutta kun eräs kauppakeskus avattiin menneellä viikolla oli sinne menossa täysi bussilastillinen ihmisiä ja sen lisäksi sinne olivat hirveän pitkät autojonot sunnuntaina mikä ylittää oman ymmärrykseni. Miksi kukaan haluaisi viettää parasta vapaa-aikaansa kauppakeskusten tungoksissa säästäen pikkuhiluja varsinkin kun pidemmällä tähtäimellä tuollaiset väenpaljoushelvetit aiheuttavat enemmän ahdistusta ja rahaongelmia kuin mitä iloa mahdollisista pienistä säästöistä heille tulee? Tällainen käytös tietysti saattaa aiheuttaa jonkinlaista euforiaa ja tuottaa hyvän olon tunteita lyhyellä aikavälillä, mutta aiheuttaa ongelmia pidemmällä. Hyvän olon maksimointi mahdollisimman nopeasti on varmasti meissä kaikissa jossain sisällä syvimmässä, mutta jotkut pystyvät kuitenkin tukahduttamaan nämä halut suhteellisen tehokkaasti. Niitä ei kuitenkaan pysty täysin sulkemaan ajatusmaailmastaan. Itse koen myös usein palavaa halua ostaa sellaista mitä en tarvitse, mutta pystyn aika usein itseni hillitsemään nykypäivänä. Aikaisemmin meni aina heti kaikki rahat mitä tulikin, mutta ei enää. Tämä on tietysti tilanne ainoastaan tällä hetkellä ja se voi muuttua milloin tahansa mikäli annan homman revetä.

Homo Ecostupidusta ei pidä sekoittaa ainoastaan kuluttamiseen vaan on syytä ymmärtää ettei lyhyen aikavälin tilanteen maksimointi koske ainoastaan kaupassakäymistä vaan se koskee myös muita osa-alueita kuten sijoittamista ja säästämistä. Koska säästäminen on perin yksinkertainen operaatio ei siitä sen enempää. Mitä taas tulee Homo Ecostupidukseen sijoittajana niin tämä havainto johtaa siihen, että pörssikurssit ja muiden sijoitusomaisuuksien hinnat ovat suurimman osan aikaa väärässä eli toisin sanoen sijoittaja on kaikkea muuta kuin rationaalinen päätöksentekijä. Toisin sanoen ihminen haluaa ennen kaikkea maksimoida lyhyen aikavälin onnellisuuden tunteen eli toisin sanoen olla oikeassa mikä johtaa toimintaan joka kopioi laumasieluisuutta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että suurin osa rahastojenhoitajista peesaa sitä vertailuindeksiä enemmän tai vähemmän, koska mikäli tulokset poikkeavat liikaa siitä alaspäin saavat he potkut mikäli sama ilmiö toistuu useammin. He eivät siis toisin sanoen uskalla olla juurikaan eri mieltä markkinoiden kanssa mikä johtaa lähinnä keskinkertaisiin tuottoihin. Tämä siis tarkoittaa oman työpaikan turvaamista mikä maksimoi rahastonhoitajan lyhyen aikavälin tuoton, mutta pidemmällä aikavälillä tämä tapa hoitaa rahastoa ei ole läheskään parhain. Tämä johtaa myös siihen ettei niitä niin sanottuja kassavirtamalleja joita suurin osa ammattilaisista tekee noudateta. Toisin sanoen keskittymällä omiin analyyseihin tällaisen tavallisenkin tallaajan pitäisi voittaa helposti keskimääräiset markkinatuotot. Ongelmaksi muodostuu pitkällä aikavälillä kuitenkin tunteidenhallinta ja se taas ei ole yksinkertainen asia, koska meissä kaikissa asuu se Homo Ecostupidus joka saattaa puuttua ratkaisevasti peliin väärillä hetkillä. Tämä Homo Ecostupidus elää meistä kaikista viisaimmissakin ja aika monet taloustieteen nobelistitkin ovat olleet usein erittäin pahasti väärässä, joten ei kannata heitäkään uskoa vaan itseensä.

Tämä Homo Ecostupidus ihmiseläin ei siis todellakaan perustu mihinkään tieteellisiin tosiasioihin vaan ainoastaan omiin havaintoihini ihmiseläimen turhamaisuudesta ja halusta maksimoida oma hyötynsä lyhyellä tähtäimellä niin sitä pitää myös ajatella vain yhtenä mielipiteenä eikä minään absoluuttisena totuutena. Toisin sanoen älä usko mitä juuri äsken luit vaan tee omat johtopäätöksesi.

-TT

Downshiftaamista harkitseville

Kävin edellisellä viikolla elämäni ensimmäisen kerran "toimittajan" haastateltavana, jossa eräs toimittajaopiskelija kyseli minulta downshiftauksesta. Vaikka en pidä tätä omaa elämäntyyliäni suoraan sellaisena on tällä kuitenkin hyvin puolin yhtäläisyyksiä sen kanssa ja sen seurauksena yritän nyt tällä kertaa sitten saada lisäinformaatiota niille jotka vastaavaa tapaa elää harkitsevat. Suurin ero omassani on se etten ole varsinaisesti elänyt normaalia työelämää kuin suhteellisen lyhyitä aikoja, joten se erottaa minut puhtaista downshiftaajista.

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että elät vain työlle ja se riistää sinulta sekä vapaa-ajan että perhe-elämän? Vituttaako pomo duunissa ja tekisikö mieli haistattaa pitkät koko touhulle? Tällöin saattaa downshiftaaminen tuntua hyvältä ajatukselta. Kyseessä ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen asia kuin mitä voisi luulla. Se ei ole mikään oikotie onneen ja helppo ratkaisu varsinkaan siinä tapauksessa, että tällainen asia koskee muita ihmisiäkin. Koska en väitä tietäväni mitään muiden holhoamisesta ja tavallisesta perhe-elämästä niin yritän keskittyä siihen mistä itse tiedän ja silloin tässä kirjoituksessa on tarkoitus keskittyä ainoastaan perheettömiin yksilöihin ja siihen mitä heidän kannattaa ottaa huomioon. Jotkut asiat tietysti koskevat myös muitakin, mutta ei niistä sen enempää. Downshiftaamista harkitsevalle on kaksi asiaa ylitse muiden joita pitää jokaisen miettiä ja ne ovat ajankäyttö ja raha.

Molemmat asiat ovat hyvin tärkeitä ja en halua erotella niiden järjestystä tarkemmin. Mennään ensin ajankäyttöön, koska sen suhteen saattaa olla ihmisillä ehkä enemmän vääriä mielikuvia kuin mitä rahan suhteen jos keskittyy ainoastaan downshiftaamiseen. Mielekkään tekemisen mahdollinen puute saattaa olla downshiftaajalle se suurin kompastuskivi siinä vaiheessa, kun päätös tästä muutoksesta on jo tehty ja toimenpiteisiin oman elämän muuttamiseksi on ryhdytty. Pidän sitä erittäin tärkeänä olit sitten työntekijä, yrittäjä tai downshiftaaja. Mikäli sinulla on mielenkiintoinen työ johon olet valmis laittamaan ainakin kolmasosan vuorokauden tunneistasi niin en näe mitään syytä siirtyä downshiftaajaksi mikäli työn henkinen tai fyysinen kuorma eivät käy liian raskaaksi. Ennen päätöksen tekemistä on myös erittäin tärkeää miettiä jo etukäteen kuinka tulee käyttämään sen ylimääräisen ajan mikä vääjäämättömästi jää yli ihmisten normaalien tarpeiden kuten syömisen, nukkumisen ja muiden rutiinien. Tämä mielekkään tekemisen puute johtaa ennemmin tai myöhemmin ongelmiin ja pahimmassa tapauksessa ylimääräisen ajan kuluttamiseen esimerkiksi dokaamiseen tai johonkin muuhun vahingolliseen ajanhukkaamiseen. Lyhyellä tähtäimellä tämä ajankuluttaminen ei varmastikaan ole ongelma, mutta kun aletaan puhua vuosista niin silloin siitä voi kehittyä sellainen.

Ja sitten rahankäyttöön. Tämäkään asia ei hirveän lyhyellä tähtäimellä ole mikään ongelma, mutta kun aletaan puhua keskipitkästä tai pitkästä aikavälistä niin silloin rahan riittävyys voi muodostua ongelmaksi. On tietysti myös selvää, että suurin osa downshiftaajista joutuu varmasti tulemaan toimeen pienemmillä rahamäärillä kuin mitä kokopäivätyössä ollessaan on tienannut. Tämä tarkoittaa suurimmalle osalle selkeää tulojen tippumista ja säästäväisempää elämäntapaa joka voi joskus tuntua vaikealta. Tämä vähentää radikaalisti turhien ostosten tekemistä ja pistää harkitsemaan ostopäätöksiä huomattavan paljon tarkemmin. Pidemmällä aikavälillä on otettava huomioon rahan suhteen sellainenkin asia kuin sairaudenhoitokulut, jotka eivät ole tässä maassa kovin pienet. Tälläkin hetkellä sairastaminen ei ole halpaa siitä huolimatta, että moniin sairauksiin saa yhteiskunnan tukea. Varsinkin mikäli satut sairastamaan jotain sellaista johon ei tukea saa ollenkaan tai et sitä hae. Silloin hoitokulut saattavat viedä suuren osan siitä ylimääräisestä rahasta minkä olet kuvitellut riittävän vapaa-aikaan kaikkien tavallisten elämiskulujen lisäksi. Toisin sanoen tarvitset paljon enemmän rahaa kuin mitä luulet downshiftaamiseen ja tavallisten kulujen lisäksi on vielä pakko säästää eläkettä itselleen nykypäivänä mikäli satut tällä hetkellä olemaan alle viisikymppinen. Kaikista tärkein asia joka sinun pitää ymmärtää rahasta downshiftaamisen suhteen on se, että sinun on PAKKO miettiä miten elätät itsesi tulevaisuudessa mikäli päätät näin elää, koska yhteiskunnan rahat ovat loppumassa. Sinä et siis toisin sanoen voi jäädä muiden elätettäväksi kovin pitkäksi aikaa tulevaisuudessa.

Näiden kahden asiaksi yksi vielä hieman mitättömämpi asia on ympäristön suhtautuminen downshiftaamiseesi. Aika harvat niin sanotut oravanpyöräläiset ymmärtävät heitä jotka haluavat elää toisenlaisella tavalla. Tämä johtuu varsinkin täällä kotimaassamme luterilaisesta työmoraalista, jossa on parempi tehdä paljon työtä, vaikka se olisi kuinka turhaa. Ahkeruuskin on suotavaa, vaikka hyvin monet ahkerat ihmiset saavat paljon enemmän tuhoa aikaan kuin mitä heistä hyödytään. Downshiftaaminen vaatii hyvin usein resurssien maksimointia, rahan- ajanhukkaamisen minimointia ja siten se on varsin tehokasta. Siitä ei myöskään tule ikinä kovin yleistä, joten huoli siitä ettei yhteiskunta pyörisi mikäli kaikki tekisi niin ei ole varteenotettava. Harva nimittäin haluaa tai uskaltaa elää paljon pienemmillä rahasummilla kuin mitä tällä hetkellä tai edes pystyy siihen.

Downshiftaus on loppujen lopuksi vain yksi erilainen tapa elää eikä se ole sen enempää väärä tai oikea kuin muidenkaan. Se mikä sen kustannus tai tuotto yhteiskunnalle sitten on ei ole yksinkertainen asia eikä siihen ole yksiselitteistä vastausta. En pidä downshiftaamista yhteiskunnan rahoilla hyväksyttävänä ja pyrin kuluttamaan sen resursseja mahdollisimman vähän. Mikäli lukijoista löytyy downshiftaajia tai sitä miettiviä niin sana on vapaa eli käyttäkää mahdollisuuttanne kommentoida hyväksi.

-TT

Hajauta tai hajoa, Jukka Oksaharju, kirja-arvostelu

Sain kotiin lähetettynä suoraan Nordnetilta kyseisen kirjan ennen julkaisupäivää. Kiitos siitä heille! Lueskelin sen ”saikullani” ja siitä tulee nyt sitten kirja-arvostelu ulos. Vaikka luin sen jo hieman aikaisemmin niin en kuitenkaan voinut siitä mitään julkisesti sanoa tai olisin tietysti voinut, mutta sitten olisi voinut tulla seuraamuksia. Täten julkaisen sen arvioni ny, kun kirja on virallisesti julkaistu.

Kirjan kirjoittajasta sen verran, että hän taitaa olla kuumin sijoitusbloggari juuri tällä hetkellä Suomessa. Hänen bloginsa löytyy Nordnetin blogeista, joten sieltä niitä voi sitten käydä lukemassa mikäli kiinnostusta löytyy. Tällä hetkellä kirjoitustahti on hänellä ihan kiitettävä, joten hänen aivoituksistaan kiinnostuneille siellä riittää luettavaa. Itsekin niitä luen suhteellisen usein, mutta en välttämättä joka kirjoitusta. En ole koskaan tavannut häntä, joten en tiedä hänestä muuta kuin mitä olen kirjoituksia lukenut ja muutaman lehtihaastattelun selannut.

Hajauta tai hajoa on Oksaharjun toinen kirja. En ole ensimmäistä lukenut, joten mitään sen erikoisempia odotuksia ei ollut etukäteen. Oksaharjun tapa kirjoittaa on mielestäni kuivahko professorityyli, jossa pysytään asiassa ja asiallisuuksissa koko ajan. En pidä tätä kovin pahana asiana, vaikka joillekin tällaisen tekstin lukeminen voikin tuntua raskaalta. Kaikilla kirjailijoilla on oma tyylinsä, joten se täytyy sitten jokaisen vain hyväksyä. Mikäli Oksaharju yrittäisi kirjoittaa kovin lennokasta tekstiä vitseillä höystettynä niin todennäköisesti sitä ei kukaan jaksaisi lukea, koska se olisi niin kaukana hänen persoonastaan ja luonnollisesta tavastaan kirjoittaa.

Kirja on kolmisensataa sivua pitkä ja kertoo hajauttamisesta verraten sitä laatuyhtiöstrategiaan. Kolmesataa sivua kuivaa tekstiä saattaa kuulostaa hyvin pitkästyttävältä, mutta kirjaa on kuitenkin suhteellisen helppo lukea, koska se ei ole mielestäni hirveän tiiviisti pakattua. Kirjan teksti on myös ymmärrettävää jopa tällaisellekin typerykselle. Se sisältää vähän matematiikkaa mikä on hyvä asia. Kirja sisältää neljä lukua jotka sisältävät hajauttamisen perusteet, osakesalkun hajauttamisen, yhtiötason hajauttamisen ja viimeisenä lukuna vinkkejä osakesalkun kasaamiseen.

Kirja käy läpi monia eri asioita hajauttamisen näkökulmasta ja niitä laatuyhtiöstrategiaan verraten. En ala niitä kaikkia käydä nyt läpi vaan yritän keskittyä kirjan ydinviestin selvittämiseen. Loppujen lopuksi kirjan ydinviesti on yksinkertainen ja selkeä. Siinä puhutaan kuitenkin laatuyhtiöstrategiasta, vaikka kirjan nimi ei sitä ihan suoraan sanokaan. Tämä laatuyhtiöstrategian hyväksi todisteleminen tapahtuu tyrmäämällä eri hajautustavat keskittymällä laadukkaisiin suuriin yrityksiin joissa hajautus tapahtuu käytännössä niiden maantieteellisen ja liiketoiminnallisen hajaantumisen myötä. Näitä yrityksiä pitäisi kirjan mukaan olla maksimissaan 10-15, koska sillä määrällä saa jo suurimman hyödyn. Olen tästä asiasta tismalleen samaa mieltä ja jossain määrin olisin valmis tinkimään tuostakin osakemäärästä riippuen tietysti salkun koosta. Alle sadantuhannen Euron salkkuun riittää mielestäni 5-10 osaketta. Tämä taas johtuu siitä, että esimerkiksi suomalaisiin osakkeisiin sijoittaessa kaupankäyntikulut kasvavat liian suuriksi mikäli sijoittaa kerralla suhteellisen pieniä summia.

Toinen selkeä viesti kirjassa on keskittyminen ainoastaan yritysten liiketoiminnan kehittymiseen eikä välittää siitä mitä pörssikurssit sanovat ja sijoittaen silloin kun hinta on tähän kehitykseen nähden edullinen. Ainoastaan osto- ja myyntitilanteissa hinnoilla voi olla väliä. Liiketoiminnan kehittymisen kannalta on tärkeää tarkastella pidempää aikaväliä eli montaa vuotta. Pitkän aikavälin suotuisa kehitys mahdollistaa kasvavan osingonmaksukyvyn joka näkyy sitten sijoittajalle hyvänä pitkäaikaisena tuottona. Tämän asian tarkastelemiseen ei vaadita mitään suurempia poppakonsteja tai monimutkaisia yhtälöitä vaan perusmatematiikka riittää.

Kirjassaan Oksaharju listaa laatuyhtiöitä niin kotipörssistämme kuin ulkomailtakin. Koska en seuraa niin hirveästi pörssimme ulkopuolella olevia kansainvälisiä yrityksiä niin annan lyhyen mielipiteeni vain suomalaisista yrityksistä ja ne ovat Oksaharjun listaamana seuraavat:

Elisa

EQ

Kone

Konecranes

Nokian Renkaat

Nordea

Olvi

Orion

Outotec

Sampo

Tikkurila

Vacon

Näistä olen suurimmasta osasta samaa mieltä, kun puhutaan laatuyhtiöistä. EQ ja Tikkurila ovat sellaisia yrityksiä joista minulla ei ole tietoa, joten niistä en osaa sanoa mitään. Elisa ja Olvi eivät mielestäni kuulu enää laatuyrityksiin, vaikka ne niitä vielä ehkä muutama vuosi sitten vielä olivatkin. Perusteluni molempien suhteen ovat kutakuinkin samat eli noin sadan prosentin velkaantumisaste ja tapa jakaa lähes kaikki saadut osakekohtaiset voitot osinkoina omistajilleen. Tämä tapa ei suosi kasvavaa osinkovirtaa, koska yritykset eivät silloin investoi kasvattaakseen tulevia voittoja joita voisi sitten jakaa osinkoina eteenpäin. Myös Orion on aika lähellä tätä tilannetta, mutta sen tuotekehitysprosessi on sellainen jonka vaatimia pääomia en ymmärrä, joten en osaa siitä tarkemmin sanoa.

Kirjaa pidän hyvänä suomalaisena sijoituskirjana ja suosittelen sen lukemista. Kirjan nimi ei kuitenkaan ole mielestäni parhaiten sitä kuvaava ja sitä lukiessani kesti hyvin pitkään hahmottaa mistä siinä oikein kirjoitetaan. Tämän sekaannuksen olisin voinut välttää lukemalla ensiksi takakannen. Myös viimeinen luku kertoo hyvin olennaisimman osan koko sisällöstä ja mikäli jostain syystä ei ole aikaa koko kirjaa lukea niin silloin kannattaa keskittyä vain siihen.

Antoisia lukuhetkiä!

-TT

Norvestian aamiaistilaisuus ja sijoitusbarometri 3.10

Sain kutsun tilaisuuteen jo toisena vuonna peräkkäin ja kiitos siitä! Kävin sitten p kuuntelemassa mitä mieltä panelistit olivat osinkoverotuksesta. Paikalla olivat kansanedustajista SDP:n Jouni Backman ja Keskustan Tiilikainen. Heidän lisäksi keskusteluun osallistuivat verolakimies ja osakesäästäjien keskusliiton puheenjohtaja Antti Lahtinen. Keskustelun lisäksi Norvestia on julkistanut sijoitusbarometrinsa ja se löytyy yrityksen sivuilta. Tässä kirjoituksessa sivuan hieman myös sitä ja otan siitä yhden mielenkiintoisen kysymyksen.

Hyvin harvoin olen ”päässyt” kuuntelemaan poliitikkoja livenä mikä johtuu osittain kiinnostuksen puutteesta ja osittain muista asioista. Omat etukäteiskuvitelmani olivat ne, että Backman vastustaa erityisen paljon sijoittamista ja haluaa kasvattaa veroja ja Tiilikainen taas on enemmän oikealla tässä asiassa. Keskustelu kesti noin tunnin verran ja se oli sinänsä ihan mielenkiintoinen. Kauppalehtihan oli mukana paikalla ja julkaisi siitä uutisen jota en ole lukenut. Uutisotsikko sanoo suoraan sen, että Backman ei halua antaa pienille osingoille verovapausta. Tämän asian lehti on tulkinnut oikein, mutta en tiedä ymmärsivätkö ihmiset mitä hän sillä tarkoitti. Perusteluina hän käytti sitä, että kaiken verotuksen tulisi olla neutraalia ja mahdollisimman yksinkertaista. Tämä siis toisin sanoen tarkoittaa sitä, että veroprosentti tulisi olla sama riippumatta tuloista ja kuka saa osingot. Perusteluiksi hän mainitsi sen, että neutraali verotus on tutkimusten mukaan tehokkain. Siihen kysymykseen, että miksi nykyinen verojärjestelmä on niin monimutkainen, jos neutraali on tehokkain hän ei osannut vastata.

Herra Tiilikainen oli taas lobbaamassa oman puolueensa agendaa eli veropautta alle tuhannen Euron osingoille, kasvurahastoa ja infra-rahastoa joka myisi niin sanottuja valtionobligaatioita pankkien säästötilejä korkeammalla korolla. Luin viime viikon talouselämästä, että puheenjohtaja Sipilä oli ehdottanut kasvurahaston perustamista puolellatoista miljardilla Eurolla ja tämä toisi 40000 uutta työpaikkaa. Tämä tekisi yhden uuden työpaikan hinnaksi 37500€:a. Kysynkin nyt niiltä jotka työllistävät ihmisiä, että onko tuo summa yhden työpaikan suhteen paljon vai vähän? Valtionobligaatioita mainostettiin turvallisina sijoituksina, mutta ovatko ne sitä oikeasti? Asiahan on niin, että valtiomme luottokelpoisuutta on kovaa vauhtia murentamassa velkaantuminen yli äyräiden ja se tarkoittaa sitä, että näistä obligaatioista voi jäädä niin sanottu MustaPekka käteen mikäli niihin laittaa rahansa. Mitä tulee tuhannen Euron verottomiin osinkoihin niin vaan typerys jättäisi ne ottamatta, joten ei niistä sen enempää.

Mitä taas tulee näiden kahden mielipiteisiin niin kallistun tietyin reunaehdoin kuitenkin Backmanin mainitsemaan neutraaliin ja yksinkertaiseen verotukseen. On kuitenkin selvää ettei kukaan tällä hetkellä ymmärrä nykyverotusta ja Backman on ollut siihen yksi suurin syy SDP:n talouseksperttinä. Mikäli hän noudattaisi omaa näkemystään ja saisi sen lobattua niin sitten voisin sitä tukea. Tällä hetkellä kukaan ei tiedä millainen verotus on esimerkiksi ensi vuonna mitä tulee osinkoihin. Faktat puhuvat kuitenkin selkeästi neutraalin verotuksen puolesta tässä asiassa, koska valtion osinkoverotulot ovat vain 250 miljoonaa ja osinkoja maksetaan kahdeksan miljardia eli osingoista maksetaan keskimäärin kolme senttiä/Euro. Normaali-ihminen maksaa kymmenkertaisen määrän, joten neutraaliudesta nykypäivänä on ihan turha puhua. Pitäisi siis olla yksi ainut veroprosentti KAIKILLE, koska se olisi reilua. Tämä koskee niin säätiöitä kuin muitakin toimijoita kuten rahastoja. Veroprosentti voisi tällöin olla, vaikka viiden luokkaa ja silti valtio keräisi suuremmat osinkoverotulot. Tämän lisäksi verojen pitäisi olla ennustettavissa hyvin pitkäksi aikaa kuten muidenkin lakien, jotta ei tarvitsisi jatkuvasti arpoa mitä tapahtuu. En tiedä lakipykälien teosta mitään, joten mikäli joku tietää niin olisiko mahdollista luoda sellaisia lakeja, että ne olisivat voimassa vähintään kymmenen vuotta?

Neutraalia, yksinkertaista ja ennustettavaa. Siinä kolme taikasanaa, jotka sopivat aika lailla kaikkeen julkiseen toimintaan. Kaikki porsaanreiät ja poikkeukset v*****n. Asioiden hoitaminen olisi tällöin hyvin yksinkertaista ja tehokasta. Ei pidä tehdä asioista monimutkaisia vaan mahdollisimman helppoja. Tällöin valtion byrokratian pyörittämiseen tarvittaisiin paljon vähemmän resursseja. Haluisin vielä sen verran mainita, että osakesäästäjien puheenjohtaja on ihan järkimiehiä ja juttelin hänen kanssaan vähän aikaa. Lakimies kertoili muutamia juttuja, mutta oli aika lailla siirretty sivustakatsojaksi.

Sitten itse sijoitusbarometriin ja siitä haluan oikeastaan nostaa vain yhden kysymyksen, koska muuten siinä ei ollut mitään ihmeellistä ja sen voi jokainen varmaan ladata Norvestian sivuilta.

Hitsari, kuukausipalkka 2500 euroa, on sijoittanut omaan työpaikkaansa, joka on

suomalaisen raskaan teollisuuden yhtiö. Hän saa osinkoja 150 euroa vuodessa. Mikä on oikeudenmukainen veroprosentti? Vastaajista 59% oli sitä mieltä, että hänelle veroprosentti voisi olla nolla. Tämä vastaus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että omaan työhönsä sijoittamisesta voisi saada palkanlisää verottomana tuossa tapauksessa. Työnantajan kannalta pidän tuota järkevänä työntekijän sitouttamisena, mutta työntekijän tapauksessa en näe suurta hyötyä, koska hajautushyötyä siitä ei ole vaan kyse on pelkästään keskittämisestä. Jos kuitenkin motivoituu paremmin työhönsä tuossa tapauksessa niin sitten se kannattaa. Sijoittamalla työnantajaansa häviää rahansa ja työpaikkansa asioiden mennessä päin sitä itseään. Kannattaa sis vakavasti pohtia sijoittamista muualle.

Tässä varmaan kaikki tärkein mitä tuli mieleen.

-TT

Syyskuu2012 Cash +225 Salkku +9.9% (Q3 +20.7%) Yhteensä 10900€

Kuten luvuista näkee niin olen taas päässyt eteenpäin. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta olin yhden viikon sairaslomalla. Syyskuu on normaalisti ollut yksi parhaimmista kuukausistani ja ensimmäiset kolme viikkoa se olikin ihan mallillaan. Käteispottikin kasvoi ekan kerran muutamaan kuukauteen. Suureen tyytyväisyyteen ei ole varaa, koska koko vuosi on ollut olosuhteet huomioonottaen ainoastaan kohtalainen.

Menoja oli syyskuussakin enemmän kuin olin etukäteen kuvitellut ja suurin osa ylimääräisistä menoista johtui sairaudenhoitokuluista. Lääkkeet ovat yllättävänkin kalliita, vaikka en niitä kovin paljoa joutunut ostamaan. Särkylääkkeitä tuli ostettua yksinkertaisesti liikaa ja nyt niitä onkin sitten ”säästössä”. Rahallisesti tämä on hieman negatiivinen asia, mutta suuremmassa mittakaavassa hyvä, koska selvisin nenäleikkauksesta suhteellisen pienillä kivuilla, jos vertaa moniin muihin ihmisiin. Muut menot olivatkin suhteellisen odotetut. Mitä tulee lokakuun menoihin niin toivottavasti ne eivät sisällä mitään suurempia yllätyksiä. Syyskuun nenäleikkaus tulee mitä todennäköisimmin maksettavaksi lokakuussa ja sen olen laskenutkin mukaan.

Tulojen suhteen syyskuu oli odotettu. Hieman parempaan olisi voinut pystyä, mutta pettynytkään ei kannata olla. Lokakuusta odotan hieman parempaa, mutta mitään ihmeitä tulee tuskin saavutettua tällä saralla. Ensimmäinen viikko menee vielä aika lailla himmaillessa ja leikkauksen jälkeen tuli hieman väsynyt olo seuraavan viikon ajaksi. Mikä tarkoittaa rauhallista starttia lokakuulle Lokakuun tulot tulevat kasvamaan loppua kohti peruskunnon palautuessa taas normaaliksi. Perstuntumani sanoo, että lokakuu tulee jäämään noin parisataa Euroa plussalle mitä tulee käteiseen.

Mitä tulee sijoituksiin niin syyskuuhan oli mahtava vai mitä? Jos totta puhutaan niin tällä hetkellä sijoituksia on niin vähän ettei niiden lyhytaikaisella menestyksellä ole niin hirveän suurta merkitystä. Olisin paljon tyytyväisempi mikäli pääsisin ostamaan osakkeita, koska olen vielä suhteellisen nuori eikä tarkoitukseni ole nostaa eläkettä myymällä suurta määrää niitä vielä ainakaan pariin vuosikymmeneen. Koska osakkeiden pidemmän aikavälin tuotot seuraavat yritysten taloudellista menestystä on siis tärkeää aina keskittyä niiden liiketoiminnan kehittymiseen. Fortumin suhteen ei ole juurikaan muutoksia tapahtunut ja siitä ei nyt enempää, vaikka spekulointia verkkobisneksen myymisestä voisi harrastaa.

PKC on keräämässä suurta summaa rahoitusta liiketoiminnan kasvattamista varten. He ovat myös tehneet esisopimuksen kiinalaisen Sinotrukin kanssa maan markkinoilla toimimista varten. Rahoitusta yritys on hankkinut myymällä uusia osakkeita sijoittajille noin kymmenen prosentin verran. Tämä homma tapahtui lisäämällä yrityksen osakkeita samalla määrällä. Tämä prosessi vähentää osakekohtaista tuottoa samalla kymmenesosalla entisiltä osakkeenomistajilta. Tämän lisäksi yritys on laittanut liikkeelle sadanmiljoonan Euron verran bondeja kohtuullisella 4.25%:n korolla. En tiedä tarkkaan ovatko ne menneet kaupaksi vai ei. Tuo noin 140 miljoonaa ei ole pieni summa yritykselle vaan odotettavissa on hieman suurempi yritysosto. On kuitenkin huomattava, että muistaakseni tänä syksynä yrityksellä on/oli noin kuudenkymmenen miljoonan lainan erääntyminen ja Brasiliassa jonkin kokoinen isompi kertamaksu ay-mafialle. Tämä tarkoittaa sitä ettei hirveän suurta rahasummaa ole yritysostoihin käytettävissä. Käytännössä nämä yritysostot suuntautuvat joko Kiinaan, Eurooppaan tai etelä-Amerikkaan. Pohjois-amerikassa sillä on jo niin vahva asema etteivät kilpailuviranomaiset varmaan suostu suurempaan investointiin. PKC:ssa on menossa mielenkiintoiset ajat. Itsehän myin lähes puolet osakkeistani, koska pidän yrityksen kurssia paljon arvoa suurempana. En tätä olisi varmaan tehnyt ellei Suomessa olisi mahdollisuus saada myyntivoitot verottomina alle tuhannen Euron edestä vuodessa. Pidän tällä hetkellä arvostustasoja käsittämättömän korkeina ja siksi en näe houkuttelevia sijoituskohteita. Voin kuitenkin olla väärässä ja siksi aloitankin lokakuussa kuukausisäästämisen Nordnetin kautta kehittyvien markkinoiden ETF:ään. Rahasummat ovat kuitenkin pieniä eli maksimissaan 75€/kk. Suurimman osan sijoituksistani hoidan itse jatkossakin.

Siviilielämässäni olin tosiaan syyskuun lopussa nenäleikkauksessa ja sen takia pidin noin viikon tauon kirjoittamisesta, koska ajatukseni olivat muualla. Ehdin myös miettiä kirjoittamista aika paljon ja olen huomannut viime aikoina kirjoittamisen olleen vaikeaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että olen aika lailla takki tyhjänä asian suhteen ja tulen ainakin vähäksi aikaa vähentämään keskimääräisen kirjoitustiheyden kerta/viikko eli noin 4-6 kertaa kuukaudessa. En kuitenkaan aio lukkiutua kirjoittamaan jotain kerran viikossa vaan säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin. Tämän seurauksena aion keskittyä enemmän uusien asioiden ja materiaalien opiskelemiseen, jotta sanottavani määrä taas kasvaisi siihen mitä se on parhaimmillaan ollut. En siis makaa laakereillani, vaikka kirjoituksia ei tulekaan niin tiheään. Siviilielämääni jatkan aika lailla samalla tavalla kuin ennenkin eikä siitä sen enempää kirjoittamista ole. Lokakuussa käyn ensimmäistä kertaa työväenopiston kurssilla ja silloin on vuorossa ruoanlaiton opiskelua parina iltana.

Nenäleikkauksestani haluaisin sanoa vielä sen verran, että vaikka monet samanlaisen operaation käyneistä etukäteen pelottelivatkin minua jälkisäryistä niin itse en ole kokenut niitä hirvittävinä vaan urheiluvammatkin ovat minusta sattuneet enemmän. Nenä on tosin arka vielä suhteellisen pitkään, joten sitä pitää muistaa varoa. Itse operaatio ei itseäni jännittänyt ainakaan verenpaineeni ja pulssini perusteella, koska ne olivat 120/82 ja 65. Perjantaina onkin sitten ekat urheilut ja ne hieman jännittävät, mutta eiköhän nekin luonnistu ihan vanhaan malliin.

Onnea loppuvuodelle!

-TT