Siirryin sitten taas ostolaidalle Outotecin suhteen. Nappasin kohtuullisen suuren erän 205kpl joka tekee noin 1500€ yhteensä. Kaupankäyntikulut taitavat olla 7€, joten siitä tulee kuluiksi noin 0.6%. Jatkan mahdollisesti ostoja jossain välissä mikäli hinta laskee kutosella alkaviin numeroihin.
-TT
The purpose of the site is to improve the quality of life by minimizing the unnecessary waste of human life so that the reader can invest in the things that produce the greatest joy and benefit. Most of it will be an updated version of a Finnish version of the book called Less Is More. The basic less-is-more principle works best for social phenomena in life.
torstai 31. lokakuuta 2013
tiistai 29. lokakuuta 2013
Tapojemme "Uhrit"
Tuntuuko joskus siltä, että teet
joitakin asioita niitä itse huomaamatta? Mahdatko mahdollisesti
raapia pallejasi tyttöystäväsi siitä huomauttaessa vai puretko
kynsiäsi ihan muuten vaan? Minulla on sinulle sekä hyviä että
huonoja uutisia: Hyvät uutiset ovat ne etteivät nämä tavat
juurikaan rasita henkistä kapasiteettiasi ja huonot tarkoittavat
sitä ettei tapojen lopettaminen ole kovin helppoa tai ylipäätänsä
edes mahdollista.
Vaikka otinkin tarkoituksella hieman
puistattavammat tavat esimerkeiksi niin on huomioitava meidän
tapojen olevan aika pitkälti myös hyödyllisiä. Joidenkin
tutkimusten mukaan jopa noin 40% teoistamme muodostuvat
rutiineistamme. Näitä voivat olla simppelit asiat kuten kenkien
solmiminen tietyllä tavalla, television laittaminen päälle
tullessa kotiin, jne. Kun näitä rutiineja sitten noudatamme niin
aivotoimintamme vetää henkeä ja silloin kuormitus laskee
huomattavasti mikä taas mahdollistaa aivokapasiteettimme
hyväksikäytön niihin asioihin jotka sitä huomattavan paljon
enemmän tarvitsevat. Todisteena tästä ovat jotkin henkilöt jotka
ovat kokeneet vakavan aivovamman syystä tai toisesta. Vaikka heillä
olisi tällainen vamma niin silti he saattavat noudattaa tiettyjä
rutiineja, vaikka aivot toimisivatkin hyvin heikosti. Tämä saattaa
ehkä joillekin teistä muistuttaa näitä kirjoituksiani, mutta ehkä
me sen kestämme :D Koska en ole mikää aivotutkija en osaa sen
tarkemmin näitä asioita selittää, joten lisäinformaatiota voi
etsiä alan kirjallisuudesta. Kuitenkin se tieto mitä olen tavoista
oppinut lukemalla ei ole niin monimutkaista etten osaisi sitä
selittää.
Tapojen anatomia muodostuu oikeastaan
kolmesta osasta joiden hahmottaminen ei ole kuitenkaan niin
yksinkertaista kuin äkkiseltään voisi luulla. Ensimmäisenä tulee
”Vihje” joka voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan välillä
kuten vatsan kurniminen. Seuraavaksi tuleekin sitten itse rutiini eli
tapa mikä voi siis olla kynten purestekelu tai ihan mikä tahansa
meille automaattinen tekeminen. Viimeisenä muttei todellakaan
vähäisempänä tuleekin sitten palkinto joka voi olla mielen
rauhoittuminen kynsien pureskelun seurauksena, liikkumisesta saadut
hormonimyrskyt, jne. Hyvin moniin pahoihin tapoihin liittyvä
palkinto tuntuu yksinkertaisesti niin ihanan maukkaalle, että sitä
on sitten erittäin vaikea saada syrjäytetyksi. Tämä kolmen
komponentin yhdistelmä sitten muodostaa tapamme ja ensimmäisten
kertojen jälkeen siitä muodostuu automaatio jota voi kutsua
esimerkiksi ikuiseksi silmukaksi joka on niin tuttu monille
ohjelmointia harrastaville tai siihen turhautuneille (minä)
henkilöille.
Ja sitten itse ongelmanratkaisuun:
Pahojen tapojen uudelleenohjelmoiminen on hankalaa, koska niiden
osasia on vaikeaa edes huomata. Vaikka on helppo ajatella monissa
tapauksissa asioiden olevan itsestään selviä niin kaikkien
tapojemme anatomioiden selvittäminen ja niiden osaset saattavat olla
piilossa. Käytännössä jokaisen on siis mietittävä tarkkaan ja
hahmotettava kaikki tapoihin liittyvät komponentit, jotta niitä
pystytään muuttamaan. Tämä siis vaatii omien tekemisiensä
tarkkailua kunnes on hahmottanut koko tapasilmukan sisällön.
Käytännössä muutokset vaativat seuraavat askeleet:
- Tunnista rutiini
- Kokeile eri palkintoja
- Eristä ”Vihje”
- Tee suunnitelma tavan muuttamiseksi
Rutiinin tunnistaminen on näistä
neljästä selkeästi helpoin asia, koska se on yleensä muutettava
tapa. Tavan tunnistaminen ei kuitenkaan ratkaise juuri mitään.
Palkinnot eivät välttämättä ole niitä mitä oletamme. Niiden
pitää kuitenkin olla niin merkittäviä, jotta niihin muodostuvat
erittäin suuret halut jotka aiheuttavat aivoissamme sitten
mielihyväpiikin. Näiden palkintojen rooli on mahdollisesti
selvitettävissä palkitessa itseään eri tavoin ja kirjaamalla sen
jälkeen tuntemukset ensimmäisillä sanoilla jotka tulee mieleen tai
sitten pyytää kaveri tai puoliso tarkkailemaan reaktiota. ”Vihje”
on ehkä se hankalin osa löytää. Se sisältää yleensä kuitenkin
ainakin yhden seuraavista viidestä asiasta: Tietyn kellonajan,
paikan, seuran, henkisen tilan ja edeltävän teon. Nämä viisi
asiaa tulisi aina kirjata riittävän monta kertaa, jotta vihjeen
jäljittäminen onnistuu. Tämän tavan hahmottamisen jälkeen on
tehtävä suunnitelma siitä kuinka tulee jatkossa käyttäytymään.
Sen jälkeen on syytä parantaa rutiinejaan, jotta voi sitten vihjeen
jälkeen valita tekonsa saadakseen halutun palkinnon.
Ja sitten muutama varoituksen sana: Älä
heti yritä päästä kaikista pahoista tavoistasi eroon vaan keskity
niihin joilla on suurin merkitys sinulle itsellesi. Liian suuri
kuormitus kerralla ei ole järkevää. Kuitenkin
on olemassa tiettyjä avainmuutoksia jotka saattavat saada lumipallon
vyörymään erittäin nopeasti parantaen muitakin huonoja tapoja.
Nämä vaihtelevat mitä ilmeisimmin ihmisistä riippuen, joten
tarkempaa infoa en osaa muille antaa. Kokeile asiaa siis itse. On myös muistettava etteivät vanhat tapamme häviä
itseasiassa mihinkään aivokopistamme vaan ne pitää vain
uudelleenohjelmoida. Erityisesti stressitilanteissa saattavat nämä
vanhat ”vihollisemme” sitten palata takaisin ja
uudelleenohjelmointi on pakko suorittaa uudestaan. Ei muuta kuin
sitten miettimään mitä tapoja kannattaa yrittää muuttaa. Se voi
tuntua vaikealta, mutta sen pitäisi kuitenkin tuottaa paljon
suurempaa hyötyä kuin mitä se ihmiseltä vaatii.
Lisäinformaatiota ainakin Charles
Duhiggin kirjasta The Power of Habit
-TT
tiistai 22. lokakuuta 2013
Homo Ecostupidus
Onko kirjoituksen otsikon nimi jotenkin
outo tai pidät sitä mahdollisesti vääränä terminä Homo
Economicukselle? Ei se mitään, sillä olet aivan varmasti oikeassa,
koska otsikko ei varsinaisesti ainakaan tietääkseni tätä
ennen ole tarkoittanut yhtään mitään vaan se on oma vastaehdotus
taloustieteilijöiden hyväksymälle termille Homo Economicukselle
joka tarkoittaa ihmistä joka tekee taloudelliset päätökset
mahdollisimman viisaasti.
Homo Ecostupidus on taas ihminen joka
tekee taloudelliset päätöksensä ainoastaan erittäin lyhyen
aikavälin perusteella maksimoiden oman tämänhetkisen nautintonsa
käyttäen rahaa ajattelematta juurikaan eteenpäin. Korostetaan nyt
sitten sen verran ettei tämä termi ole tieteellinen vain minun joko
jostain omaksumani tai sitten keksimän. Perinteisesti
taloustieteessähän on oletettu ihmisen olevan rationaalinen
päätöksentekijä ja tämä on taas aika lailla vastakohta. Olen
joskus hyvin paljon miettinyt harrastusteni viedessä minua
sunnuntaisin edestakaisin pk-seudulla sitä väen määrää joka
julkisissa kulkuvälineissä liikkuu vapaapäivänään. Olen hyvin
usein ajatellut ihmisten menevän syömään, kahville tai muuten viettämään aikaansa, mutta en olisi ikinä uskonut heidän
menevän shoppailemaan, mutta olen mitä ilmeisimmin ollut koko ajan
väärässä. Kyse voi tietysti olla yksittäistapauksesta, mutta kun
eräs kauppakeskus avattiin menneellä viikolla oli sinne menossa
täysi bussilastillinen ihmisiä ja sen lisäksi sinne olivat hirveän
pitkät autojonot sunnuntaina mikä ylittää oman ymmärrykseni.
Miksi kukaan haluaisi viettää parasta vapaa-aikaansa
kauppakeskusten tungoksissa säästäen pikkuhiluja varsinkin kun
pidemmällä tähtäimellä tuollaiset väenpaljoushelvetit
aiheuttavat enemmän ahdistusta ja rahaongelmia kuin mitä iloa
mahdollisista pienistä säästöistä heille tulee? Tällainen
käytös tietysti saattaa aiheuttaa jonkinlaista euforiaa ja tuottaa
hyvän olon tunteita lyhyellä aikavälillä, mutta aiheuttaa
ongelmia pidemmällä. Hyvän olon maksimointi mahdollisimman
nopeasti on varmasti meissä kaikissa jossain sisällä syvimmässä,
mutta jotkut pystyvät kuitenkin tukahduttamaan nämä halut
suhteellisen tehokkaasti. Niitä ei kuitenkaan pysty täysin
sulkemaan ajatusmaailmastaan. Itse koen myös usein palavaa halua
ostaa sellaista mitä en tarvitse, mutta pystyn aika usein
itseni hillitsemään nykypäivänä. Aikaisemmin meni aina heti
kaikki rahat mitä tulikin, mutta ei enää. Tämä on tietysti
tilanne ainoastaan tällä hetkellä ja se voi muuttua milloin
tahansa mikäli annan homman revetä.
Homo Ecostupidusta ei pidä sekoittaa
ainoastaan kuluttamiseen vaan on syytä ymmärtää ettei lyhyen
aikavälin tilanteen maksimointi koske ainoastaan kaupassakäymistä
vaan se koskee myös muita osa-alueita kuten sijoittamista ja
säästämistä. Koska säästäminen on perin yksinkertainen
operaatio ei siitä sen enempää. Mitä taas tulee Homo
Ecostupidukseen sijoittajana niin tämä havainto johtaa siihen, että
pörssikurssit ja muiden sijoitusomaisuuksien hinnat ovat suurimman
osan aikaa väärässä eli toisin sanoen sijoittaja on kaikkea muuta
kuin rationaalinen päätöksentekijä. Toisin sanoen ihminen haluaa
ennen kaikkea maksimoida lyhyen aikavälin onnellisuuden tunteen eli
toisin sanoen olla oikeassa mikä johtaa toimintaan joka kopioi
laumasieluisuutta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että suurin osa rahastojenhoitajista peesaa sitä vertailuindeksiä
enemmän tai vähemmän, koska mikäli tulokset poikkeavat liikaa
siitä alaspäin saavat he potkut mikäli sama ilmiö toistuu
useammin. He eivät siis toisin sanoen uskalla olla juurikaan eri
mieltä markkinoiden kanssa mikä johtaa lähinnä keskinkertaisiin
tuottoihin. Tämä siis tarkoittaa oman työpaikan turvaamista mikä
maksimoi rahastonhoitajan lyhyen aikavälin tuoton, mutta pidemmällä
aikavälillä tämä tapa hoitaa rahastoa ei ole läheskään
parhain. Tämä johtaa myös siihen ettei niitä niin sanottuja
kassavirtamalleja joita suurin osa ammattilaisista tekee noudateta.
Toisin sanoen keskittymällä omiin analyyseihin tällaisen
tavallisenkin tallaajan pitäisi voittaa helposti keskimääräiset
markkinatuotot. Ongelmaksi muodostuu pitkällä aikavälillä
kuitenkin tunteidenhallinta ja se taas ei ole yksinkertainen asia,
koska meissä kaikissa asuu se Homo Ecostupidus joka saattaa puuttua
ratkaisevasti peliin väärillä hetkillä. Tämä Homo Ecostupidus
elää meistä kaikista viisaimmissakin ja aika monet taloustieteen
nobelistitkin ovat olleet usein erittäin pahasti väärässä, joten
ei kannata heitäkään uskoa vaan itseensä.
Tämä Homo Ecostupidus ihmiseläin ei
siis todellakaan perustu mihinkään tieteellisiin tosiasioihin vaan
ainoastaan omiin havaintoihini ihmiseläimen turhamaisuudesta ja
halusta maksimoida oma hyötynsä lyhyellä tähtäimellä niin sitä
pitää myös ajatella vain yhtenä mielipiteenä eikä minään
absoluuttisena totuutena. Toisin sanoen älä usko mitä juuri äsken
luit vaan tee omat johtopäätöksesi.
-TT
tiistai 15. lokakuuta 2013
Downshiftaamista harkitseville
Kävin edellisellä viikolla elämäni
ensimmäisen kerran "toimittajan" haastateltavana, jossa eräs toimittajaopiskelija
kyseli minulta downshiftauksesta. Vaikka en pidä tätä omaa
elämäntyyliäni suoraan sellaisena on tällä kuitenkin hyvin
puolin yhtäläisyyksiä sen kanssa ja sen seurauksena yritän nyt
tällä kertaa sitten saada lisäinformaatiota niille jotka vastaavaa
tapaa elää harkitsevat. Suurin ero omassani on se etten ole
varsinaisesti elänyt normaalia työelämää kuin suhteellisen
lyhyitä aikoja, joten se erottaa minut puhtaista downshiftaajista.
Tuntuuko sinusta joskus siltä, että
elät vain työlle ja se riistää sinulta sekä vapaa-ajan että
perhe-elämän? Vituttaako pomo duunissa ja tekisikö mieli
haistattaa pitkät koko touhulle? Tällöin saattaa downshiftaaminen
tuntua hyvältä ajatukselta. Kyseessä ei ole kuitenkaan niin
yksinkertainen asia kuin mitä voisi luulla. Se ei ole mikään
oikotie onneen ja helppo ratkaisu varsinkaan siinä tapauksessa, että
tällainen asia koskee muita ihmisiäkin. Koska en väitä tietäväni
mitään muiden holhoamisesta ja tavallisesta perhe-elämästä niin
yritän keskittyä siihen mistä itse tiedän ja silloin tässä
kirjoituksessa on tarkoitus keskittyä ainoastaan perheettömiin
yksilöihin ja siihen mitä heidän kannattaa ottaa huomioon. Jotkut
asiat tietysti koskevat myös muitakin, mutta ei niistä sen enempää.
Downshiftaamista harkitsevalle on kaksi asiaa ylitse muiden joita
pitää jokaisen miettiä ja ne ovat ajankäyttö ja raha.
Molemmat asiat ovat hyvin tärkeitä ja
en halua erotella niiden järjestystä tarkemmin. Mennään ensin
ajankäyttöön, koska sen suhteen saattaa olla ihmisillä ehkä
enemmän vääriä mielikuvia kuin mitä rahan suhteen jos keskittyy
ainoastaan downshiftaamiseen. Mielekkään tekemisen mahdollinen
puute saattaa olla downshiftaajalle se suurin kompastuskivi siinä
vaiheessa, kun päätös tästä muutoksesta on jo tehty ja
toimenpiteisiin oman elämän muuttamiseksi on ryhdytty. Pidän sitä
erittäin tärkeänä olit sitten työntekijä, yrittäjä tai
downshiftaaja. Mikäli sinulla on mielenkiintoinen työ johon olet
valmis laittamaan ainakin kolmasosan vuorokauden tunneistasi niin en
näe mitään syytä siirtyä downshiftaajaksi mikäli työn henkinen
tai fyysinen kuorma eivät käy liian raskaaksi. Ennen päätöksen
tekemistä on myös erittäin tärkeää miettiä jo etukäteen
kuinka tulee käyttämään sen ylimääräisen ajan mikä
vääjäämättömästi jää yli ihmisten normaalien tarpeiden kuten
syömisen, nukkumisen ja muiden rutiinien. Tämä mielekkään
tekemisen puute johtaa ennemmin tai myöhemmin ongelmiin ja
pahimmassa tapauksessa ylimääräisen ajan kuluttamiseen esimerkiksi
dokaamiseen tai johonkin muuhun vahingolliseen ajanhukkaamiseen.
Lyhyellä tähtäimellä tämä ajankuluttaminen ei varmastikaan ole
ongelma, mutta kun aletaan puhua vuosista niin silloin siitä voi
kehittyä sellainen.
Ja sitten rahankäyttöön. Tämäkään
asia ei hirveän lyhyellä tähtäimellä ole mikään ongelma, mutta
kun aletaan puhua keskipitkästä tai pitkästä aikavälistä niin
silloin rahan riittävyys voi muodostua ongelmaksi. On tietysti myös
selvää, että suurin osa downshiftaajista joutuu varmasti tulemaan
toimeen pienemmillä rahamäärillä kuin mitä kokopäivätyössä
ollessaan on tienannut. Tämä tarkoittaa suurimmalle osalle selkeää
tulojen tippumista ja säästäväisempää elämäntapaa joka voi
joskus tuntua vaikealta. Tämä vähentää radikaalisti turhien
ostosten tekemistä ja pistää harkitsemaan ostopäätöksiä
huomattavan paljon tarkemmin. Pidemmällä aikavälillä on otettava
huomioon rahan suhteen sellainenkin asia kuin sairaudenhoitokulut,
jotka eivät ole tässä maassa kovin pienet. Tälläkin hetkellä
sairastaminen ei ole halpaa siitä huolimatta, että moniin
sairauksiin saa yhteiskunnan tukea. Varsinkin mikäli satut
sairastamaan jotain sellaista johon ei tukea saa ollenkaan tai et
sitä hae. Silloin hoitokulut saattavat viedä suuren osan siitä
ylimääräisestä rahasta minkä olet kuvitellut riittävän
vapaa-aikaan kaikkien tavallisten elämiskulujen lisäksi. Toisin
sanoen tarvitset paljon enemmän rahaa kuin mitä luulet
downshiftaamiseen ja tavallisten kulujen lisäksi on vielä pakko
säästää eläkettä itselleen nykypäivänä mikäli satut tällä
hetkellä olemaan alle viisikymppinen. Kaikista tärkein asia joka
sinun pitää ymmärtää rahasta downshiftaamisen suhteen on se,
että sinun on PAKKO miettiä miten elätät itsesi tulevaisuudessa
mikäli päätät näin elää, koska yhteiskunnan rahat ovat
loppumassa. Sinä et siis toisin sanoen voi jäädä muiden
elätettäväksi kovin pitkäksi aikaa tulevaisuudessa.
Näiden kahden asiaksi yksi vielä
hieman mitättömämpi asia on ympäristön suhtautuminen
downshiftaamiseesi. Aika harvat niin sanotut oravanpyöräläiset
ymmärtävät heitä jotka haluavat elää toisenlaisella tavalla.
Tämä johtuu varsinkin täällä kotimaassamme luterilaisesta
työmoraalista, jossa on parempi tehdä paljon työtä, vaikka se
olisi kuinka turhaa. Ahkeruuskin on suotavaa, vaikka hyvin monet
ahkerat ihmiset saavat paljon enemmän tuhoa aikaan kuin mitä heistä
hyödytään. Downshiftaaminen vaatii hyvin usein resurssien
maksimointia, rahan- ajanhukkaamisen minimointia ja siten se on
varsin tehokasta. Siitä ei myöskään tule ikinä kovin yleistä,
joten huoli siitä ettei yhteiskunta pyörisi mikäli kaikki tekisi
niin ei ole varteenotettava. Harva nimittäin haluaa tai uskaltaa
elää paljon pienemmillä rahasummilla kuin mitä tällä hetkellä
tai edes pystyy siihen.
Downshiftaus on loppujen lopuksi vain
yksi erilainen tapa elää eikä se ole sen enempää väärä tai
oikea kuin muidenkaan. Se mikä sen kustannus tai tuotto
yhteiskunnalle sitten on ei ole yksinkertainen asia eikä siihen ole
yksiselitteistä vastausta. En pidä downshiftaamista yhteiskunnan
rahoilla hyväksyttävänä ja pyrin kuluttamaan sen resursseja
mahdollisimman vähän. Mikäli lukijoista löytyy downshiftaajia tai
sitä miettiviä niin sana on vapaa eli käyttäkää
mahdollisuuttanne kommentoida hyväksi.
-TT
tiistai 8. lokakuuta 2013
Hajauta tai hajoa, Jukka Oksaharju, kirja-arvostelu
Sain kotiin lähetettynä suoraan Nordnetilta
kyseisen kirjan ennen julkaisupäivää. Kiitos siitä heille! Lueskelin sen ”saikullani”
ja siitä tulee nyt sitten kirja-arvostelu ulos. Vaikka luin sen jo
hieman aikaisemmin niin en kuitenkaan voinut siitä mitään
julkisesti sanoa tai olisin tietysti voinut, mutta sitten olisi
voinut tulla seuraamuksia. Täten julkaisen sen arvioni ny, kun kirja
on virallisesti julkaistu.
Kirjan kirjoittajasta sen verran, että
hän taitaa olla kuumin sijoitusbloggari juuri tällä hetkellä
Suomessa. Hänen bloginsa löytyy Nordnetin blogeista, joten sieltä
niitä voi sitten käydä lukemassa mikäli kiinnostusta löytyy.
Tällä hetkellä kirjoitustahti on hänellä ihan kiitettävä,
joten hänen aivoituksistaan kiinnostuneille siellä riittää
luettavaa. Itsekin niitä luen suhteellisen usein, mutta en
välttämättä joka kirjoitusta. En ole koskaan tavannut häntä,
joten en tiedä hänestä muuta kuin mitä olen kirjoituksia lukenut
ja muutaman lehtihaastattelun selannut.
Hajauta tai hajoa on Oksaharjun toinen
kirja. En ole ensimmäistä lukenut, joten mitään sen erikoisempia
odotuksia ei ollut etukäteen. Oksaharjun tapa kirjoittaa on
mielestäni kuivahko professorityyli, jossa pysytään asiassa ja
asiallisuuksissa koko ajan. En pidä tätä kovin pahana asiana,
vaikka joillekin tällaisen tekstin lukeminen voikin tuntua
raskaalta. Kaikilla kirjailijoilla on oma tyylinsä, joten se täytyy
sitten jokaisen vain hyväksyä. Mikäli Oksaharju yrittäisi
kirjoittaa kovin lennokasta tekstiä vitseillä höystettynä niin
todennäköisesti sitä ei kukaan jaksaisi lukea, koska se olisi niin
kaukana hänen persoonastaan ja luonnollisesta tavastaan kirjoittaa.
Kirja on kolmisensataa sivua pitkä ja
kertoo hajauttamisesta verraten sitä laatuyhtiöstrategiaan.
Kolmesataa sivua kuivaa tekstiä saattaa kuulostaa hyvin
pitkästyttävältä, mutta kirjaa on kuitenkin suhteellisen helppo
lukea, koska se ei ole mielestäni hirveän tiiviisti pakattua.
Kirjan teksti on myös ymmärrettävää jopa tällaisellekin
typerykselle. Se sisältää vähän matematiikkaa mikä on hyvä
asia. Kirja sisältää neljä lukua jotka sisältävät
hajauttamisen perusteet, osakesalkun hajauttamisen, yhtiötason
hajauttamisen ja viimeisenä lukuna vinkkejä osakesalkun
kasaamiseen.
Kirja käy läpi monia eri asioita
hajauttamisen näkökulmasta ja niitä laatuyhtiöstrategiaan
verraten. En ala niitä kaikkia käydä nyt läpi vaan yritän
keskittyä kirjan ydinviestin selvittämiseen. Loppujen lopuksi
kirjan ydinviesti on yksinkertainen ja selkeä. Siinä puhutaan
kuitenkin laatuyhtiöstrategiasta, vaikka kirjan nimi ei sitä ihan
suoraan sanokaan. Tämä laatuyhtiöstrategian hyväksi
todisteleminen tapahtuu tyrmäämällä eri hajautustavat
keskittymällä laadukkaisiin suuriin yrityksiin joissa hajautus
tapahtuu käytännössä niiden maantieteellisen ja
liiketoiminnallisen hajaantumisen myötä. Näitä yrityksiä pitäisi
kirjan mukaan olla maksimissaan 10-15, koska sillä määrällä saa
jo suurimman hyödyn. Olen tästä asiasta tismalleen samaa mieltä
ja jossain määrin olisin valmis tinkimään tuostakin osakemäärästä
riippuen tietysti salkun koosta. Alle sadantuhannen Euron salkkuun
riittää mielestäni 5-10 osaketta. Tämä taas johtuu siitä, että
esimerkiksi suomalaisiin osakkeisiin sijoittaessa kaupankäyntikulut
kasvavat liian suuriksi mikäli sijoittaa kerralla suhteellisen
pieniä summia.
Toinen selkeä viesti kirjassa on
keskittyminen ainoastaan yritysten liiketoiminnan kehittymiseen eikä
välittää siitä mitä pörssikurssit sanovat ja sijoittaen silloin
kun hinta on tähän kehitykseen nähden edullinen. Ainoastaan osto-
ja myyntitilanteissa hinnoilla voi olla väliä. Liiketoiminnan
kehittymisen kannalta on tärkeää tarkastella pidempää aikaväliä
eli montaa vuotta. Pitkän aikavälin suotuisa kehitys mahdollistaa
kasvavan osingonmaksukyvyn joka näkyy sitten sijoittajalle hyvänä
pitkäaikaisena tuottona. Tämän asian tarkastelemiseen ei vaadita
mitään suurempia poppakonsteja tai monimutkaisia yhtälöitä vaan
perusmatematiikka riittää.
Kirjassaan Oksaharju listaa
laatuyhtiöitä niin kotipörssistämme kuin ulkomailtakin. Koska en
seuraa niin hirveästi pörssimme ulkopuolella olevia kansainvälisiä
yrityksiä niin annan lyhyen mielipiteeni vain suomalaisista
yrityksistä ja ne ovat Oksaharjun listaamana seuraavat:
Elisa
EQ
Kone
Konecranes
Nokian Renkaat
Nordea
Olvi
Orion
Outotec
Sampo
Tikkurila
Vacon
Näistä olen suurimmasta osasta samaa
mieltä, kun puhutaan laatuyhtiöistä. EQ ja Tikkurila ovat
sellaisia yrityksiä joista minulla ei ole tietoa, joten niistä en
osaa sanoa mitään. Elisa ja Olvi eivät mielestäni kuulu enää
laatuyrityksiin, vaikka ne niitä vielä ehkä muutama vuosi sitten
vielä olivatkin. Perusteluni molempien suhteen ovat kutakuinkin
samat eli noin sadan prosentin velkaantumisaste ja tapa jakaa lähes
kaikki saadut osakekohtaiset voitot osinkoina omistajilleen. Tämä
tapa ei suosi kasvavaa osinkovirtaa, koska yritykset eivät silloin
investoi kasvattaakseen tulevia voittoja joita voisi sitten jakaa
osinkoina eteenpäin. Myös Orion on aika lähellä tätä
tilannetta, mutta sen tuotekehitysprosessi on sellainen jonka
vaatimia pääomia en ymmärrä, joten en osaa siitä tarkemmin
sanoa.
Kirjaa pidän hyvänä suomalaisena
sijoituskirjana ja suosittelen sen lukemista. Kirjan nimi ei
kuitenkaan ole mielestäni parhaiten sitä kuvaava ja sitä
lukiessani kesti hyvin pitkään hahmottaa mistä siinä oikein
kirjoitetaan. Tämän sekaannuksen olisin voinut välttää lukemalla
ensiksi takakannen. Myös viimeinen luku kertoo hyvin olennaisimman
osan koko sisällöstä ja mikäli jostain syystä ei ole aikaa koko
kirjaa lukea niin silloin kannattaa keskittyä vain siihen.
Antoisia lukuhetkiä!
-TT
perjantai 4. lokakuuta 2013
Norvestian aamiaistilaisuus ja sijoitusbarometri 3.10
Sain kutsun tilaisuuteen jo toisena
vuonna peräkkäin ja kiitos siitä! Kävin sitten p kuuntelemassa
mitä mieltä panelistit olivat osinkoverotuksesta. Paikalla olivat
kansanedustajista SDP:n Jouni Backman ja Keskustan Tiilikainen.
Heidän lisäksi keskusteluun osallistuivat verolakimies ja
osakesäästäjien keskusliiton puheenjohtaja Antti Lahtinen.
Keskustelun lisäksi Norvestia on julkistanut sijoitusbarometrinsa ja
se löytyy yrityksen sivuilta. Tässä kirjoituksessa sivuan hieman
myös sitä ja otan siitä yhden mielenkiintoisen kysymyksen.
Hyvin harvoin olen ”päässyt”
kuuntelemaan poliitikkoja livenä mikä johtuu osittain kiinnostuksen
puutteesta ja osittain muista asioista. Omat etukäteiskuvitelmani
olivat ne, että Backman vastustaa erityisen paljon sijoittamista ja
haluaa kasvattaa veroja ja Tiilikainen taas on enemmän oikealla
tässä asiassa. Keskustelu kesti noin tunnin verran ja se oli
sinänsä ihan mielenkiintoinen. Kauppalehtihan oli mukana paikalla
ja julkaisi siitä uutisen jota en ole lukenut. Uutisotsikko sanoo
suoraan sen, että Backman ei halua antaa pienille osingoille
verovapausta. Tämän asian lehti on tulkinnut oikein, mutta en tiedä
ymmärsivätkö ihmiset mitä hän sillä tarkoitti. Perusteluina hän
käytti sitä, että kaiken verotuksen tulisi olla neutraalia ja
mahdollisimman yksinkertaista. Tämä siis toisin sanoen tarkoittaa
sitä, että veroprosentti tulisi olla sama riippumatta tuloista ja
kuka saa osingot. Perusteluiksi hän mainitsi sen, että neutraali
verotus on tutkimusten mukaan tehokkain. Siihen kysymykseen, että
miksi nykyinen verojärjestelmä on niin monimutkainen, jos neutraali
on tehokkain hän ei osannut vastata.
Herra Tiilikainen oli taas lobbaamassa
oman puolueensa agendaa eli veropautta alle tuhannen Euron
osingoille, kasvurahastoa ja infra-rahastoa joka myisi niin sanottuja
valtionobligaatioita pankkien säästötilejä korkeammalla korolla.
Luin viime viikon talouselämästä, että puheenjohtaja Sipilä oli
ehdottanut kasvurahaston perustamista puolellatoista miljardilla
Eurolla ja tämä toisi 40000 uutta työpaikkaa. Tämä tekisi yhden
uuden työpaikan hinnaksi 37500€:a. Kysynkin nyt niiltä jotka
työllistävät ihmisiä, että onko tuo summa yhden työpaikan
suhteen paljon vai vähän? Valtionobligaatioita mainostettiin
turvallisina sijoituksina, mutta ovatko ne sitä oikeasti? Asiahan on
niin, että valtiomme luottokelpoisuutta on kovaa vauhtia
murentamassa velkaantuminen yli äyräiden ja se tarkoittaa sitä,
että näistä obligaatioista voi jäädä niin sanottu MustaPekka
käteen mikäli niihin laittaa rahansa. Mitä tulee tuhannen Euron
verottomiin osinkoihin niin vaan typerys jättäisi ne ottamatta,
joten ei niistä sen enempää.
Mitä taas tulee näiden kahden
mielipiteisiin niin kallistun tietyin reunaehdoin kuitenkin Backmanin
mainitsemaan neutraaliin ja yksinkertaiseen verotukseen. On kuitenkin
selvää ettei kukaan tällä hetkellä ymmärrä nykyverotusta ja
Backman on ollut siihen yksi suurin syy SDP:n talouseksperttinä.
Mikäli hän noudattaisi omaa näkemystään ja saisi sen lobattua
niin sitten voisin sitä tukea. Tällä hetkellä kukaan ei tiedä
millainen verotus on esimerkiksi ensi vuonna mitä tulee osinkoihin.
Faktat puhuvat kuitenkin selkeästi neutraalin verotuksen puolesta
tässä asiassa, koska valtion osinkoverotulot ovat vain 250
miljoonaa ja osinkoja maksetaan kahdeksan miljardia eli osingoista
maksetaan keskimäärin kolme senttiä/Euro. Normaali-ihminen maksaa
kymmenkertaisen määrän, joten neutraaliudesta nykypäivänä on
ihan turha puhua. Pitäisi siis olla yksi ainut veroprosentti
KAIKILLE, koska se olisi reilua. Tämä koskee niin säätiöitä
kuin muitakin toimijoita kuten rahastoja. Veroprosentti voisi tällöin
olla, vaikka viiden luokkaa ja silti valtio keräisi suuremmat
osinkoverotulot. Tämän lisäksi verojen pitäisi olla
ennustettavissa hyvin pitkäksi aikaa kuten muidenkin lakien, jotta
ei tarvitsisi jatkuvasti arpoa mitä tapahtuu. En tiedä lakipykälien
teosta mitään, joten mikäli joku tietää niin olisiko mahdollista
luoda sellaisia lakeja, että ne olisivat voimassa vähintään
kymmenen vuotta?
Neutraalia, yksinkertaista ja
ennustettavaa. Siinä kolme taikasanaa, jotka sopivat aika lailla
kaikkeen julkiseen toimintaan. Kaikki porsaanreiät ja poikkeukset
v*****n. Asioiden hoitaminen olisi tällöin hyvin yksinkertaista ja
tehokasta. Ei pidä tehdä asioista monimutkaisia vaan mahdollisimman
helppoja. Tällöin valtion byrokratian pyörittämiseen
tarvittaisiin paljon vähemmän resursseja. Haluisin vielä sen
verran mainita, että osakesäästäjien puheenjohtaja on ihan
järkimiehiä ja juttelin hänen kanssaan vähän aikaa. Lakimies
kertoili muutamia juttuja, mutta oli aika lailla siirretty
sivustakatsojaksi.
Sitten itse sijoitusbarometriin ja
siitä haluan oikeastaan nostaa vain yhden kysymyksen, koska muuten
siinä ei ollut mitään ihmeellistä ja sen voi jokainen varmaan
ladata Norvestian sivuilta.
Hitsari,
kuukausipalkka 2500 euroa, on sijoittanut omaan työpaikkaansa, joka
on
suomalaisen
raskaan teollisuuden yhtiö. Hän saa osinkoja 150 euroa vuodessa.
Mikä on oikeudenmukainen veroprosentti? Vastaajista 59% oli sitä
mieltä, että hänelle veroprosentti voisi olla nolla. Tämä
vastaus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että omaan työhönsä
sijoittamisesta voisi saada palkanlisää verottomana tuossa
tapauksessa. Työnantajan kannalta pidän tuota järkevänä
työntekijän sitouttamisena, mutta työntekijän tapauksessa en näe
suurta hyötyä, koska hajautushyötyä siitä ei ole vaan kyse on
pelkästään keskittämisestä. Jos kuitenkin motivoituu paremmin
työhönsä tuossa tapauksessa niin sitten se kannattaa.
Sijoittamalla työnantajaansa häviää rahansa ja työpaikkansa
asioiden mennessä päin sitä itseään. Kannattaa sis vakavasti
pohtia sijoittamista muualle.
Tässä
varmaan kaikki tärkein mitä tuli mieleen.
-TT
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Syyskuu2012 Cash +225 Salkku +9.9% (Q3 +20.7%) Yhteensä 10900€
Kuten luvuista näkee niin olen taas
päässyt eteenpäin. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta olin
yhden viikon sairaslomalla. Syyskuu on normaalisti ollut yksi
parhaimmista kuukausistani ja ensimmäiset kolme viikkoa se olikin
ihan mallillaan. Käteispottikin kasvoi ekan kerran muutamaan
kuukauteen. Suureen tyytyväisyyteen ei ole varaa, koska koko vuosi
on ollut olosuhteet huomioonottaen ainoastaan kohtalainen.
Menoja oli syyskuussakin enemmän kuin
olin etukäteen kuvitellut ja suurin osa ylimääräisistä menoista
johtui sairaudenhoitokuluista. Lääkkeet ovat yllättävänkin
kalliita, vaikka en niitä kovin paljoa joutunut ostamaan.
Särkylääkkeitä tuli ostettua yksinkertaisesti liikaa ja nyt niitä
onkin sitten ”säästössä”. Rahallisesti tämä on hieman
negatiivinen asia, mutta suuremmassa mittakaavassa hyvä, koska
selvisin nenäleikkauksesta suhteellisen pienillä kivuilla, jos
vertaa moniin muihin ihmisiin. Muut menot olivatkin suhteellisen
odotetut. Mitä tulee lokakuun menoihin niin toivottavasti ne eivät
sisällä mitään suurempia yllätyksiä. Syyskuun nenäleikkaus
tulee mitä todennäköisimmin maksettavaksi lokakuussa ja sen olen
laskenutkin mukaan.
Tulojen suhteen syyskuu oli odotettu.
Hieman parempaan olisi voinut pystyä, mutta pettynytkään ei
kannata olla. Lokakuusta odotan hieman parempaa, mutta mitään
ihmeitä tulee tuskin saavutettua tällä saralla. Ensimmäinen
viikko menee vielä aika lailla himmaillessa ja leikkauksen jälkeen
tuli hieman väsynyt olo seuraavan viikon ajaksi. Mikä tarkoittaa
rauhallista starttia lokakuulle Lokakuun tulot tulevat kasvamaan
loppua kohti peruskunnon palautuessa taas normaaliksi. Perstuntumani
sanoo, että lokakuu tulee jäämään noin parisataa Euroa plussalle
mitä tulee käteiseen.
Mitä tulee sijoituksiin niin
syyskuuhan oli mahtava vai mitä? Jos totta puhutaan niin tällä
hetkellä sijoituksia on niin vähän ettei niiden lyhytaikaisella
menestyksellä ole niin hirveän suurta merkitystä. Olisin paljon
tyytyväisempi mikäli pääsisin ostamaan osakkeita, koska olen
vielä suhteellisen nuori eikä tarkoitukseni ole nostaa eläkettä
myymällä suurta määrää niitä vielä ainakaan pariin
vuosikymmeneen. Koska osakkeiden pidemmän aikavälin tuotot
seuraavat yritysten taloudellista menestystä on siis tärkeää aina
keskittyä niiden liiketoiminnan kehittymiseen. Fortumin suhteen ei
ole juurikaan muutoksia tapahtunut ja siitä ei nyt enempää,
vaikka spekulointia verkkobisneksen myymisestä voisi harrastaa.
PKC on keräämässä suurta summaa
rahoitusta liiketoiminnan kasvattamista varten. He ovat myös tehneet
esisopimuksen kiinalaisen Sinotrukin kanssa maan markkinoilla
toimimista varten. Rahoitusta yritys on hankkinut myymällä uusia
osakkeita sijoittajille noin kymmenen prosentin verran. Tämä homma
tapahtui lisäämällä yrityksen osakkeita samalla määrällä.
Tämä prosessi vähentää osakekohtaista tuottoa samalla
kymmenesosalla entisiltä osakkeenomistajilta. Tämän lisäksi
yritys on laittanut liikkeelle sadanmiljoonan Euron verran bondeja
kohtuullisella 4.25%:n korolla. En tiedä tarkkaan ovatko ne menneet
kaupaksi vai ei. Tuo noin 140 miljoonaa ei ole pieni summa
yritykselle vaan odotettavissa on hieman suurempi yritysosto. On
kuitenkin huomattava, että muistaakseni tänä syksynä yrityksellä
on/oli noin kuudenkymmenen miljoonan lainan erääntyminen ja
Brasiliassa jonkin kokoinen isompi kertamaksu ay-mafialle. Tämä
tarkoittaa sitä ettei hirveän suurta rahasummaa ole yritysostoihin
käytettävissä. Käytännössä nämä yritysostot suuntautuvat
joko Kiinaan, Eurooppaan tai etelä-Amerikkaan. Pohjois-amerikassa
sillä on jo niin vahva asema etteivät kilpailuviranomaiset varmaan
suostu suurempaan investointiin. PKC:ssa on menossa mielenkiintoiset
ajat. Itsehän myin lähes puolet osakkeistani, koska pidän
yrityksen kurssia paljon arvoa suurempana. En tätä olisi varmaan
tehnyt ellei Suomessa olisi mahdollisuus saada myyntivoitot
verottomina alle tuhannen Euron edestä vuodessa. Pidän tällä
hetkellä arvostustasoja käsittämättömän korkeina ja siksi en
näe houkuttelevia sijoituskohteita. Voin kuitenkin olla väärässä
ja siksi aloitankin lokakuussa kuukausisäästämisen Nordnetin
kautta kehittyvien markkinoiden ETF:ään. Rahasummat ovat kuitenkin
pieniä eli maksimissaan 75€/kk. Suurimman osan sijoituksistani
hoidan itse jatkossakin.
Siviilielämässäni olin tosiaan
syyskuun lopussa nenäleikkauksessa ja sen takia pidin noin viikon
tauon kirjoittamisesta, koska ajatukseni olivat muualla. Ehdin myös
miettiä kirjoittamista aika paljon ja olen huomannut viime aikoina
kirjoittamisen olleen vaikeaa. Tällä hetkellä näyttää siltä,
että olen aika lailla takki tyhjänä asian suhteen ja tulen ainakin
vähäksi aikaa vähentämään keskimääräisen kirjoitustiheyden
kerta/viikko eli noin 4-6 kertaa kuukaudessa. En kuitenkaan aio
lukkiutua kirjoittamaan jotain kerran viikossa vaan säännöllisen
epäsäännöllisin väliajoin. Tämän seurauksena aion keskittyä
enemmän uusien asioiden ja materiaalien opiskelemiseen, jotta
sanottavani määrä taas kasvaisi siihen mitä se on parhaimmillaan
ollut. En siis makaa laakereillani, vaikka kirjoituksia ei tulekaan
niin tiheään. Siviilielämääni jatkan aika lailla samalla tavalla
kuin ennenkin eikä siitä sen enempää kirjoittamista ole.
Lokakuussa käyn ensimmäistä kertaa työväenopiston kurssilla ja
silloin on vuorossa ruoanlaiton opiskelua parina iltana.
Nenäleikkauksestani haluaisin sanoa
vielä sen verran, että vaikka monet samanlaisen operaation
käyneistä etukäteen pelottelivatkin minua jälkisäryistä niin
itse en ole kokenut niitä hirvittävinä vaan urheiluvammatkin ovat
minusta sattuneet enemmän. Nenä on tosin arka vielä suhteellisen
pitkään, joten sitä pitää muistaa varoa. Itse operaatio ei
itseäni jännittänyt ainakaan verenpaineeni ja pulssini
perusteella, koska ne olivat 120/82 ja 65. Perjantaina onkin sitten
ekat urheilut ja ne hieman jännittävät, mutta eiköhän nekin
luonnistu ihan vanhaan malliin.
Onnea loppuvuodelle!
-TT
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)