Sain kotiin lähetettynä suoraan Nordnetilta
kyseisen kirjan ennen julkaisupäivää. Kiitos siitä heille! Lueskelin sen ”saikullani”
ja siitä tulee nyt sitten kirja-arvostelu ulos. Vaikka luin sen jo
hieman aikaisemmin niin en kuitenkaan voinut siitä mitään
julkisesti sanoa tai olisin tietysti voinut, mutta sitten olisi
voinut tulla seuraamuksia. Täten julkaisen sen arvioni ny, kun kirja
on virallisesti julkaistu.
Kirjan kirjoittajasta sen verran, että
hän taitaa olla kuumin sijoitusbloggari juuri tällä hetkellä
Suomessa. Hänen bloginsa löytyy Nordnetin blogeista, joten sieltä
niitä voi sitten käydä lukemassa mikäli kiinnostusta löytyy.
Tällä hetkellä kirjoitustahti on hänellä ihan kiitettävä,
joten hänen aivoituksistaan kiinnostuneille siellä riittää
luettavaa. Itsekin niitä luen suhteellisen usein, mutta en
välttämättä joka kirjoitusta. En ole koskaan tavannut häntä,
joten en tiedä hänestä muuta kuin mitä olen kirjoituksia lukenut
ja muutaman lehtihaastattelun selannut.
Hajauta tai hajoa on Oksaharjun toinen
kirja. En ole ensimmäistä lukenut, joten mitään sen erikoisempia
odotuksia ei ollut etukäteen. Oksaharjun tapa kirjoittaa on
mielestäni kuivahko professorityyli, jossa pysytään asiassa ja
asiallisuuksissa koko ajan. En pidä tätä kovin pahana asiana,
vaikka joillekin tällaisen tekstin lukeminen voikin tuntua
raskaalta. Kaikilla kirjailijoilla on oma tyylinsä, joten se täytyy
sitten jokaisen vain hyväksyä. Mikäli Oksaharju yrittäisi
kirjoittaa kovin lennokasta tekstiä vitseillä höystettynä niin
todennäköisesti sitä ei kukaan jaksaisi lukea, koska se olisi niin
kaukana hänen persoonastaan ja luonnollisesta tavastaan kirjoittaa.
Kirja on kolmisensataa sivua pitkä ja
kertoo hajauttamisesta verraten sitä laatuyhtiöstrategiaan.
Kolmesataa sivua kuivaa tekstiä saattaa kuulostaa hyvin
pitkästyttävältä, mutta kirjaa on kuitenkin suhteellisen helppo
lukea, koska se ei ole mielestäni hirveän tiiviisti pakattua.
Kirjan teksti on myös ymmärrettävää jopa tällaisellekin
typerykselle. Se sisältää vähän matematiikkaa mikä on hyvä
asia. Kirja sisältää neljä lukua jotka sisältävät
hajauttamisen perusteet, osakesalkun hajauttamisen, yhtiötason
hajauttamisen ja viimeisenä lukuna vinkkejä osakesalkun
kasaamiseen.
Kirja käy läpi monia eri asioita
hajauttamisen näkökulmasta ja niitä laatuyhtiöstrategiaan
verraten. En ala niitä kaikkia käydä nyt läpi vaan yritän
keskittyä kirjan ydinviestin selvittämiseen. Loppujen lopuksi
kirjan ydinviesti on yksinkertainen ja selkeä. Siinä puhutaan
kuitenkin laatuyhtiöstrategiasta, vaikka kirjan nimi ei sitä ihan
suoraan sanokaan. Tämä laatuyhtiöstrategian hyväksi
todisteleminen tapahtuu tyrmäämällä eri hajautustavat
keskittymällä laadukkaisiin suuriin yrityksiin joissa hajautus
tapahtuu käytännössä niiden maantieteellisen ja
liiketoiminnallisen hajaantumisen myötä. Näitä yrityksiä pitäisi
kirjan mukaan olla maksimissaan 10-15, koska sillä määrällä saa
jo suurimman hyödyn. Olen tästä asiasta tismalleen samaa mieltä
ja jossain määrin olisin valmis tinkimään tuostakin osakemäärästä
riippuen tietysti salkun koosta. Alle sadantuhannen Euron salkkuun
riittää mielestäni 5-10 osaketta. Tämä taas johtuu siitä, että
esimerkiksi suomalaisiin osakkeisiin sijoittaessa kaupankäyntikulut
kasvavat liian suuriksi mikäli sijoittaa kerralla suhteellisen
pieniä summia.
Toinen selkeä viesti kirjassa on
keskittyminen ainoastaan yritysten liiketoiminnan kehittymiseen eikä
välittää siitä mitä pörssikurssit sanovat ja sijoittaen silloin
kun hinta on tähän kehitykseen nähden edullinen. Ainoastaan osto-
ja myyntitilanteissa hinnoilla voi olla väliä. Liiketoiminnan
kehittymisen kannalta on tärkeää tarkastella pidempää aikaväliä
eli montaa vuotta. Pitkän aikavälin suotuisa kehitys mahdollistaa
kasvavan osingonmaksukyvyn joka näkyy sitten sijoittajalle hyvänä
pitkäaikaisena tuottona. Tämän asian tarkastelemiseen ei vaadita
mitään suurempia poppakonsteja tai monimutkaisia yhtälöitä vaan
perusmatematiikka riittää.
Kirjassaan Oksaharju listaa
laatuyhtiöitä niin kotipörssistämme kuin ulkomailtakin. Koska en
seuraa niin hirveästi pörssimme ulkopuolella olevia kansainvälisiä
yrityksiä niin annan lyhyen mielipiteeni vain suomalaisista
yrityksistä ja ne ovat Oksaharjun listaamana seuraavat:
Elisa
EQ
Kone
Konecranes
Nokian Renkaat
Nordea
Olvi
Orion
Outotec
Sampo
Tikkurila
Vacon
Näistä olen suurimmasta osasta samaa
mieltä, kun puhutaan laatuyhtiöistä. EQ ja Tikkurila ovat
sellaisia yrityksiä joista minulla ei ole tietoa, joten niistä en
osaa sanoa mitään. Elisa ja Olvi eivät mielestäni kuulu enää
laatuyrityksiin, vaikka ne niitä vielä ehkä muutama vuosi sitten
vielä olivatkin. Perusteluni molempien suhteen ovat kutakuinkin
samat eli noin sadan prosentin velkaantumisaste ja tapa jakaa lähes
kaikki saadut osakekohtaiset voitot osinkoina omistajilleen. Tämä
tapa ei suosi kasvavaa osinkovirtaa, koska yritykset eivät silloin
investoi kasvattaakseen tulevia voittoja joita voisi sitten jakaa
osinkoina eteenpäin. Myös Orion on aika lähellä tätä
tilannetta, mutta sen tuotekehitysprosessi on sellainen jonka
vaatimia pääomia en ymmärrä, joten en osaa siitä tarkemmin
sanoa.
Kirjaa pidän hyvänä suomalaisena
sijoituskirjana ja suosittelen sen lukemista. Kirjan nimi ei
kuitenkaan ole mielestäni parhaiten sitä kuvaava ja sitä
lukiessani kesti hyvin pitkään hahmottaa mistä siinä oikein
kirjoitetaan. Tämän sekaannuksen olisin voinut välttää lukemalla
ensiksi takakannen. Myös viimeinen luku kertoo hyvin olennaisimman
osan koko sisällöstä ja mikäli jostain syystä ei ole aikaa koko
kirjaa lukea niin silloin kannattaa keskittyä vain siihen.
Antoisia lukuhetkiä!
-TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti