Blogi 4V

Blogin syntymäpäivän kunniaksi haluan kysyä sinulta mitä olet oppinut sinä aikana, kun olet lukenut blogiani? Jos olet oppinut sen, että kirjoittaja on Nils Mulgersson tai häneltä ei voi oppia mitään niin onnittelen sinua. Hukkaat koko ajan arvokkainta hyödykettäsi.

Odotan mielenkiinnolla vastauksianne :) Seuraava pidempi kirjoitukseni on heinäkuun kuukausikatsaus, jossa käyn läpi myös tämän blogin tulevaisuudensuunnitelmia.

Pysykää kuulolla,

-TT

Kesäkuu 2015 Cash -500 Salkku -5.5%

Odotettu lopputulos kaikin puolin. Kesällä tulee aina tienattua vähemmän. Tämäkään kesäkuu ei ollut poikkeus. Kreikka laittoi pörssin liikkeelle kuun viimeisinä päivinä. Todellisuudessa hyvin vähän on vielä muuttunut. Kreikka on sen verran pieni tekijä. Vaikutus yritysten tuloksentekokykyihin tuskin on paljoa mikäli ei synny ketjureaktiota. Pidän sitä epätodennäköisenä, mutta heinäkuu varmasti näyttää aika hyvin totuuden.

Tulot ja menot suunnilleen odotettuja

Epäilin toukokuun lopussa, että miinuksia tulee viisisataa euroa. Aika tarkkaan tuohon lukuun päädyinkin. Kesällä minulla on myös keskimäärin vähemmän menoja eikä kesäkuukaan ollut poikkeus. Juhannuksenvieton jättäminen kaupunkiin säästi huvibudjetista rahaa. Jouduin tosin saman säästön verran käyttämään parin viikon bussilippuun. Heinäkuussa menot eroavat hieman kesäkuusta, koska veroja menee enemmän, johtuen siitä, että saan ne sivutuloverokortilla ja netti- ja puhelinlasku menee joka toinen kuukausi. Muita erityisiä menoja ei ole tiedossa. Heinäkuussa tuloja pitäisi olla sen verran enemmän, että miinuksia tulee noin kaksisataa. Tämä riippuu siitä tarvitseeko minun ostaa bussilippua heinäkuun lopussa vai ei.

Pörssit ottivat osumaa Kreikasta

Kreikan uutisten vuoksi pörssit ottivat osumaa maanantaiaamuna. Käytännössä Kreikka on niin pieni maa ettei sen tapahtumien vuoksi maailmantalous liiku suuntaan tai toiseen. Ei edes eurotalous, mikäli ei seuraa ketjureaktiota pankkien mahdollisten konkurssien myötä. Pelureille Kreikka-uutiset tosin ovat kultainen mahdollisuus saada haluamaansa liiketää markkinoille. Itselleni Kreikan tilanne ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä vaan olen edelleen sitä mieltä, että osakkeet ovat liian kalliita. Omistamieni yritysten PKC:n ja Outotecin osakkeet heiluivat kesäkuussa pörssin mukana. Uutiset molemmista yrityksistä olivat vähäisiä, joten heinäkuussa on odotettava lisää uutisia.

Kirjaprojekti rullaa eteenpäin, blogiin tulossa muutoksia elokuussa

Kirjaprojektini rullaa eteenpäin hyvää vauhtia. Kirjan nimi on todennäköisesti Rahapeli. Eli nimi on sama edelleen. Kirja tarvitsee vielä jonkin verran lisäyksiä. Sen pituus tulee olemaan noin parisataa sivua. Kirjan julkaisu tapahtuu mitä todennäköisemmin lokakuussa. En ole vielä päättänyt tarkkaa päivää, mutta tähtäimessä on kuun puoliväli. Aion pitää heinäkuussa noin kymmenen päivän tauon projektista, jotta on helpompi katsella sitä hieman kauempaa. Uudelleenkirjoitusprosessi jatkuu sen jälkeen samalla, kun täydennän kirjaa. Se on äärimmäisen tylsä, mutta pakollinen.

Tämä blogi täyttää heinäkuun lopussa neljä vuotta. Aika on ollut pitkä ja ensimmäisten vuosien jälkeen ovat kirjoitusaiheet vähentyneet. Tämän asian luonnollinen seuraus on se, että muutoksia on tapahduttava ja olen niistä omat päätökseni tehnyt. Jätän asian tähän tällä kertaa ja tiedotan asioista tarkemmin elokuussa bloggaamisesta pidetyn kesälomani jälkeen. Sen verran voin sanoa etten lopeta bloggaamista kokonaan.

Heinäkuussa on aika lomailla

Vaikka kirjaprojektini jatkuu heinäkuussa niin muuten pidän lähinnä lomaa. Toivottavasti ehdin käymään kavereideni mökeillä kylässä pari päivää mikäli minut sinne huolitaan. Tarkempia suunnitelmia minulla ei ole. Talveksi olisi tarkoitus parantaa fyysistä kuntoa ja heinäkuussa on siihen hyvä aika. Olen tällaisen projektin aikaisemminkin ottanut ja siinä epäonnistunut, mutta aina voi yrittää uudestaan. En ota tästäkään asiasta suurempaa stressiä. En ole tänä kesänä lähdössä ulkomaille, joten heinäkuu menee kotimaassa. Pidän kesäisestä kotimaastamme, vaikka säät voisivat olla usein paremmat.

Eipä mulla muuta,

Hyvää heinäkuuta!

-TT

Muistakaa lomailla! Blogi palaa asiaan heinä/elokuun vaihteessa

Moi kaikille!

Näin ennen juhannusta on aika laittaa blogin puolesta vähäksi aikaa pillit pussiin. Blogi palaa eetteriin elokuun alussa lukuunottamatta kesäkuun kuukausikatsausta mikä tulee normaaliin tapaan kuun lopussa.

Elämä maapallolla liikkuu sykleissä, hengityksellämme on rytmi, sydämellämme on rytmi, vuodenajat vaihtelevat ja niin edelleen. Tämän kaiken seurauksena meillä on omat rytmimme. Emme ole aina yhtä skarppeja. Meillä on niin huippuhetkemme kuin hetket, jolloin olemme väsyneitä. Lomamme ovat äärimmäisen tärkeitä palautumisen kannalta ja riittävään lepoon kannattaa kiinnittää huomiota. Koko lomaa ei kannata viettää ottaen irti itsestään kaiken. Kun olette oikeasti lomalla niin sulkekaa työpuhelimenne, jättäkää työpostinne lukematta ja keskittykään rentoutumiseen. Tällä tavalla palaudutte paremmin ja jaksatte taas seuraavan vuoden puskea töitä levon jälkeen.

Ei mulla muuta,

Hyvää kesää!

Suurimmat aikarosvot osa 2. ajankuluttajat ja muiden lupaa vaativat asiat

Ajankuluttajat

Ajankuluttajat eroavat ajanhukkaajista lähinnä siinä, että ne ovat tärkeämpiä kuin ajanhukkaajat. Ajankuluttajat ovat myös toistettavia asioita, jotka keskeyttävät tuottavan työn. Näitä ovat tärkeisiin sähköposteihin vastaaminen, niiden kirjoittaminen, tärkeämpiin puheluihin vastaaminen ja niiden soittaminen, asiakaspalvelu, henkilökohtaiset asiat ja kaikki muut usein toistettavat, tärkeät ja aikaavievät toimenpiteet. Tärkeät sähköpostit tulee hoitaa samaan aikaan päivästä. Tähän asiaan ei kannata ryhtyä heti työpaikalle tultuaan eikä myöskään silloin, kun on parhaimmassa vireystilassaan. Vain siinä tapauksessa, että sähköpostin hoitaminen on tärkein työasia, voi siihen käyttää hetket parhaimmassa vireystilassaan. Muuten tärkeille sähköposteille kannattaa varata se aika päivästä, kun tietää olevansa hieman väsynyt. Vaikka heti lounaan jälkeen tai työpäivän viimeisimpinä tunteina. Mieti itse mikä ajankohta on sinulle sopivin. 

Sähköpostit, niiden lukemisen ja kirjoittamisen järkeistäminen oon yksi parhaimmista tavoista saada enemmän aikaan vähemmässä ajassa. Tämä koskee erityisesti toimistorottia. Yhdysvaltain johtamisjärjestön mukaan toimistotyöläiset käyttävät keskimäärin tunnin ja kolme varttia sähköposteihin päivässä. Sähköpostien hoitaminen hajallaan sotkee koko päivän ja keskittyminen muiden töiden tekemiseen nollautuu. Ottamalla jatkuvat sähköpostintuloilmoitukset pois ja keskittymällä kerran päivässä postiensa hoitamiseen, säästää useita kymmeniä minuutteja päivästään. Työpostien lukeminen vapaa-ajalla ei kannata. Todennäköisyys sille, että asioille voisit tehdä jotain, on silloin pieni. Älä hukkaa aikaasi asioihin, joihin et voi heti vaikuttaa. Tämä aiheuttaa tarpeetonta stressiä hetkiin, jolloin voisit henkisesti palautua töistäsi.

Jokainen asia vaatii alkujärjestelynsä

Hyppääminen asiasta toiseen kuluttaa tietyn määrän aikaa. Tämä sekä fyysisesti että psykologisesti. Tämä on tosiasia, jota ei voi muuttaa. Samankaltaisten tehtävien kerääminen samoihin kellonaikoihin säästää aikaa. Kopiokoneen ja skannerin käyttö peräkkäin säästää aikaa, koska alkutoimenpiteet ovat samat riippuen tietysti koneista. Monitoimikonetta, mikä tulostaa ja skannaa kannattaa käyttää peräkkäin molempiin toimenpiteisiin. Aivojen virittäminen uuteen tehtävään vaatii pitkän ajan. Monen vaativan asian tekeminen samaan aikaan tehokkaasti on mahdotonta, koska aivokapasiteettimme ei riitä siihen. Tätä tosiasiaa eivät ehkä aivomme tuota tietoisuuteemme, joten sen takia se jää huomaamatta. Tehtävien ollessa täysin erilaiset voivat aivomme vaatio jopa kolme varttia uudelleenviritykseen ennen kuin keskittyminen on täydellinen. Pienistä keskeytyksistä muodostuvat pitkät purot. Keskeytysten määrän vähentäminen on yksi hyvä tapa nostaa työtehoaan oli kyseessä sähköpostit, tulostaminen, laskujenmaksu tai joku vastaava toimenpide niin niille kannattaa varata omat hetkensä ja tehdä niitä useampia samalla kertaa. 

Henkilökohtaisessa elämässä on hyvä tehdä monta asiaa samalla reissulla. Ruokakauppaan mennessä kannattaa hoitaa muita asioita samalla. Itse käyn kirjastossa samalla kertaa, kun se on matkan varrella. Myös työmatkan varrella kannattaa hoitaa niin paljon asioita kuin mahdollista. Suurimmalle osalle tämä tarkoittaa kotimatkaa. Jokainen voi itse miettiä paljon tällaisilla järjestelyillä voi säästää aikaansa ja rahaa. Tätä voit miettiä vaikka laskemalla kuinka monta tuntia menee viikossa turhaan pitämällä päiväkirjaa menemisistään. Jos haluaa laskea rahallisen arvon niin voi kertoa käytetyt tunnit tuntipalkallaan. Tämä tarkoittaa enemmän tai vähemmän vaihtoehtoiskustannusten laskemista. Toinen vaihtoehto on miettiä vapaa-aikansa rahallista arvoa ja kertoa se hävityillä tunneilla.

Jonkun muun lupaa vaativat asiat

Jonkun muun luvan saaminen koskee keskimäärin eniten alinta työntekijäkerrosta. Päätöksentekoa ei ole heille ehkä delegoitu ollenkaan mikä tarkoittaa huonoa asemaa. Monissa tapauksissa se tarkoittaa myös tehotonta ja turhaa byrokratiaa. Pienten asioiden hyväksymisen odottaminen tulee kalliimmaksi kuin alemman portaan työntekijän vastuiden lisääminen. Varsinkin monissa asiakaspalvelutehtävissä on turhaa siirtää vastuuta ylemmälle portaalle, koska vastuut ovat niin pieniä. Joissakin muissa kulttuureissa tällainen vastuun laittaminen alaisille olisi tosin ennenkuulumatonta, koska alimman hierarkiatason työntekijät eivät niissä yksinkertaisesti uskalla toimia yksin ja siksi he kysyvät jokaiseen asiaan lupaa ylemmiltä portailta. 

Meissä kaikissa elää pieni kontrollifriikki. Me emme pidä asioista, joihin emme voi vaikuttaa. Tämän seurauksena voi päätöksentekoon muodostua pullonkauloja. Pullonkaulat voivat kasata ongelmat samaan paikkaan ja yksinkertaisten asioiden suorittamiseen kuluu kohtuuttomasti aikaa. Meidän tulisi työntekijöinä onnistua lisäämään vastuuta asioissa, mitkä vaikuttavat eniten juuri meihin eli omassa työssämme. Yrittäjien ja pomojen tulisi taas ulkoistaa vastuuta päätöksenteosta alaisilleen vähentääkseen taakkaansa. Vähäpätöisiin päätöksiin ei tarvita kalliimman portaan sekaantumista, koska alaisten omavastuu tulee paljon halvemmaksi kuin jokaisen vähäpätöisen asian hyväksyttäminen ylemmällä portaalla. Usein kuvitellaan ylempien kerrosten tietävän paremmin asioista, mutta se ei läheskään aina pidä paikkaansa. Suorittavan portaan tekijät tietävät oman tilanteensa paremmin ja heidän vastuutaan näistä asioista kannattaa lisätä. Järjestelmä- ja auktoriteettiusko on monille iso kynnys keskittyä alhaalta-ylös-malliin, missä pienemmät yksiköt tietävät asiansa paremmin. Jokaisen kannattaa henkilökohtaisella tasolla hankkia omiin asioihinsa mahdollisimman paljon valtaa. 

-TT

Suurimmat aikarosvot osa 1. Ajanhukkaajat

Heti alkuun pahoitteluni siitä, että jostain syystä teksti on noin pientä. En tiedä miksi Blogger muuttaa tekstin kokoa itsestään julkaistessani kirjoituksen. Jos joku tietää mikä vikana niin voi kertoa allekirjoittaneelle.

Nykypäivänä suurimmat aikarosvot ovat muiden ihmisten aiheuttamia tai itseaiheutettuja keskeytyksiä ja oman ajan menetyksiä. Muiden ihmisten aiheuttamia ajanmenetyksiä voivat olla mm. sähköpostit, puhelut, kokoukset, ihmiset joilla ei ole mitään järkevää asiaa, jne. Itseaiheutetut ajanmenetykset koskevat usein eri medioita ja niitä ovat turhan tiedon kerääminen eri tavoin, televisio, iltapäivälehdet, jotkut itse keksimäsi velvollisuudet ja ne asiat joissa olet tehottomimmillasi.

Aikarosvot riippuvat erilaisista elämäntilanteista ja tavoista eivätkä ne koske kaikkia. Erilaisia häiriötekijöitä vähentämällä voit saada suuria säästöjä ajankäytössäsi. Ylimääräisiä tunteja voit käyttää parhaaksi näkemälläsi tavalla sinulle oikeasti hyödyllisiin asioihin. Sinun on aloitettava ryöstetyn ajan takaisinottaminen. Sinun täytyy itse kouluttaa ja opettaa sekä itsesi että muut ihmiskontaktisi hyväksymään se ettet ole koko ajan heidän käytettävissään. Tämä ei ole helppoa ja tulet varmasti kohtaamaan vastarintaa, mutta sinun aikasi on tärkein hyödykkeesi, joten vaali tätä ajatusta joka päivä.

Ulkoiset aikasyöpöt

Itseaiheutetun ja ulkopuolisten tahojen ahanhukan erottaminen on hankalaa. Mikäli sinusta tuntuu siltä, että jotkin ulkoisista syöpöistä ovat itseaiheutettuja niin määrittele itse tämä jaoitttelu. Sinulla on eri lähteet häiriöille, mutta nykypäivänä näiden aiheuttama ”jäte” kasvaa mielin määrin mikäli et asioille tee itse mitään. Tätä jätettä syötetään joka suunnasta niskaasi. Jokaisen mielestä oma asia on tärkein.

Jotkut keinot ulkopuolisten aikasyöppöjen vähentämiseksi saattavat aluksi tuntua sinusta mahdottomilta loukkaamatta ketään. Joskus sinun täytyy olla päättäväinen tai pahimmassa tapauksessa ilkeäkin. Et voi pitää kaikkia muita tyytyväisinä keräämättä isoa kasaa sitä itseään niskaasi. Ulkoiset aikasyöpöt jaoittelen itse seuraavasti:

1. Ajanhukkaajat

2. Ajankuluttajat

3. Muiden lupaa vaativat asiat

Ajanhukkaajat

Ajanhukkaajat ovat asioita, jotka voit sivuuttaa pienillä seurauksilla tai ilman niitä. Tähän kategoriaan kuuluvat: epäolennaiset sähköpostit, puhelut, keskustelut ja tapaamiset. Näistä sinun on helpointa päästä eroon tai vähentää niitä. Näiden tekemistä ja vastaanottamista olisi syytä rajoittaa mahdollisimman paljon.

Sähköpostit tuhoavat tehokkuutesi tehokkaimmin. Varsinkin turhat vastaanotetut postit. Turhia keskeytyksiä voit vähentää ottamalla automaattiset saapuvista viesteistä tulevat ilmoitukset pois. Tehokas työskentelysi keskeytyy, kun alat tarkistamaan mitä tulevassa viestissä oikein on. Ihmisen uteliaisuus voittaa monesti, vaikka kyseessä olisi roskaposti. Sähköposti on surkea tapa hoitaa asiansa, koska se on yksisuuntainen kommunikaatioväline eli sitä lukee ja kirjoittaa yksi ihminen kerrallaan.

Sinun kannattaa pitää kahta sähköpostiosoitetta, jotta pystyt erottamaan siviilielämäsi työhön liittyvistä hetkistä. Henkilökohtaisia posteja ei tarvitse katsoa kovin usein ja kerran viikossa riittää mainiosti. Sinun on koulutettava kaikki siviilielämään liittyvät ihmiset ilmoittamalla ettet vastaa posteihisi usein. Muiden opettaminen voi olla sinulle aluksi hankalaa, koska muidenen on vaikea uskoa jonkun lukevan sähköpostinsa vain kerran viikossa. Tämä tulee tapahtumaan ajan myötä ja aina on niitä ihmisiä jotka uskovat asiansa olevan niin tärkeitä etteivät he voi odottaa. Paras päivä viikosta lukea henkilökohtaiset postit on maanantai tai tiistai. Näitä sähköposteja ei kannata lukea työajallaan vaan hoitaa asiansa muulloin. Mikäli haluaa tarkistaa henkilökohtaiset sähköpostinsa joka päivä niin kannattaa sille varata jokin tietty ajankohta. Aloita tämän tavan muodostaminen viimeistään huomenna.

Itselläni ei ole hirveän suurta kokemusta puhelimen aiheuttamista häiriöistä, koska olen siinä mielessä onnellinen ihminen etteivät ihmiset halua puhua kanssani puhelimessa. Suosittelen yksityishenkilöitä välttämään niihin puheluihin vastaamista jotka tulevat salaisesta tai muuten vain tuntemattomasta numerosta. Hyvä tapa vähentää näitä puheluita on hankkia telemarkkinointikielto.Yleensä ne ovat roskapostiin verrattavaa ongelmajätettä. Työpuhelimet ovatkin asia erikseen ja niihin ei voi aina olla vastaamatta. Koska ajanhukkaajissa on kyse epäolennaisista puheluista on kyse lähinnä henkilökohtaisista asioista. Henkilökohtainen puhelin ja työpuhelin kannattaa monien pitää erillään ajanhukan vähentämiseksi, mutta asia on tapauskohtainen ja sinun täytyy tehdä asiasta omat johtopäätöksesi.

Kokouksia järjestetään liikaa ja ne ovat usein tehoton tapa tehdä työtä. Suomalaiset käyttävät 1.8 miljardia tuntia kokouksiin joka vuosi. Sinun pitää välttää turhia kokouksia. Kaikki kokoukset, joissa ei ole tarkoitus, selkeää päämäärää, aikataulua, tai joissa sinulla ei ole kriittistä roolia ovat sinulle turhia. Paskanpuhuminen on tietysti helppo tapa hukata työtehojaan. Nykyaikaiset avokonttorit ovat tähän erinomainen mahdollisuus. Työtoverisi, jotka puhuvat enemmän kuin muut, häiritsevät myös sinun työntekoasi. Paskanpuhuminen, vaikka et itse osallistuisi siihen haittaa keskittymistäsi, koska vaistosi reagoivat ympärilläsi tapahtuvaan toimintaan, vaikka et itse sitä huomaisikaan.

Tällaista tässä osiossa, seuraavana vuorossa ajankuluttajat ja muiden lupaa vaativat asiat.

-TT

Toukokuu 2015 Cash -650€, Salkku +0.4%

Brutaalin surkea lopputulos, mutta tästäkin on varmaan opittavissa jotain. Paljonkin pitäisi oppia, mutta saa nähdä mitä jatkossa seuraa. Odotettuakin surkeampi lopputulos, mutta ei voi mitään. Myöhästä se on rykäistä, kun on jo housuissa. En munannut edes kerran vaan kahdesti ja molemmat kerrat samalla tavalla. Kesäkuun alku menee vielä ainakin kärsiessä, mutta ei voi mitään.

Menot hallussa, tulot eivät

Menoja tuli aika lailla normaalisti. Sen sijaan tulot pettivät pahasti. Menoissa ei ollut yllätyksiä ja onnistuin jopa säästämään niissä vähän budjetoituihin menoihin verrattuna. Kesäkuu on minulle kuukausi, jolloin rahaa ei paljon mene Suomessa ollessa. Tällä hetkellä kesäkuu näyttää sen verran huonolta etten ehkä pysty lähtemään edes juhannuksenviettoon pois kotoa tai pystyisin, mutta en tiedä onko se järkevää. Tuloni olivat toukokuussa olemattomat, koska onnistuin telomaan itseni kaksi kertaa futistreeneissä. Olin siis lähes koko toukokuun kyvytön hankkimaan tuloja ja sama meno jatkuu mitä ilmeisimmin ainakin kesäkuun puoleenväliin saakka. Tässä täytyy vakavasti alkaa harkitsemaan mitä futisharrastukselleni tulen tekemään seuraavina vuosina mikäli sama meno jatkuu. Voi olla ettei nämä ole kuin poikkeuksia, mutta heinäkuussa on hyvä testata asiaa, kun minulla on lomaa silloin lähes koko kuukausi. Arvioni kesäkuun miinuksista on noin 500€:a. Voi olla hieman enemmän, mutta voi olla vähemmänkin riippuen siitä kuinka kauan toipuminen kestää.

Sijoituksista PKC:n tilanteessa hieman muutosta

PKC Group julkaisi osavuosikatsauksena toukokuun alussa ja se oli ennakoitua parempi kaikin puolin. Liikevaihto osakekohtainen tulos kasvoivat sekä markkinoiden että minun odotuksia enemmän. Seurauksena hieman yli kymmenen prosentin kurssinousu. PKC:n osalta tällaiset kurssinousut kvartaalituloksen jälkeen ovat ihmeellisiä, koska sen kvartaali on aika lailla vuosi. Johdinsarjojen kehittäminen uusia kuorma-automalleja varten kestää noin viitisen vuotta alkutunnusteluista itse tuotantoon. Liikevaihdon muutokset pysyvät tästä johtuen suhteellisen pieninä. Ainut asia mikä muuttuu on katteet. Ilmeisesti etelä-Amerikan liiketoimintojen katteet sekoittivat analyytikoiden päät mikä sen jälkeen vaikutti yrityksen osakekurssiin.

PKC:n nousuvireen kompensoi Outotecin laskuvire. Yritykseltä ei tullut muistaakseni minkäänlaisia uutisia toukokuussa, joten kyseessä on todennäköisesti vain kurssiheilunta. Outotecin tapauksessa uutisettomuus on tosin huono asia, koska sen pitää saada kaupaksi omia tuotteitaan ja palveluitaan. Isommista kaupoista tulee yleensä uutisia, joten voimme olettaa neuvotteluiden olevan käynnissä ja kaivosteollisuuden investointien olevan enemmän tai vähemmän vieläkin jäässä. Kiinassa sen sijaan pörssikurssit alkoivat loppukuussa heilua kunnolla, joten se tulee vaikuttamaan kehittyvien markkinoiden ETF:ien arvostuksiin. Todennäköisesti eletään aikoja, jolloin siellä on huiput nähty. Eipä tuo haittaa, koska aion jatkaa sinne sijoittamista vielä pitkään.

Kirjaprojekti hyvässä vauhdissa

Jokaisella pilvellä on hopeareunus vai miten se meni? Koska en ole pystynyt tienaamaan samalla tavalla rahaa, olen kirjoittanut ja korjannut tulevaa kirjaani lähes päivittäin. Joinakin päivinä jopa liian pitkään eli lähes aamusta iltaan taukoja välissä pitäen. Tämä on ollut mahdollista korjaamisprosessin vuoksi. Liian monta tuntia uusien lukujen kirjoittamista ei ole järkevää, koska ajatteluprosessia ei voi tehdä liian montaa tuntia kerrallaan. Oletan saavani kesäkuun puoliväliin mennessä ensimmäisen uudelleenkirjoituksen läpi.

Tätä prosessia läpikäydessäni minun oli helppo huomata kuinka vaikeasti ymmärrettävää tekstiä olin tehnyt ilman korjauksia. Nyt kirjan pitäisi olla helpompilukuisempi koelukijoitani varten. Tästä huolimatta se pitää uudelleenkirjoittaa vielä monta kertaa. Kyseinen prosessi on normaali ainakin ensimmäisen kirjani perusteella. Tästä kirjasta tulee tosin parempi, koska uutta kirjaa tehdessäni olen huomannut etten uudelleenkirjoittanut ensimmäistä kirjaani riittävästi. Kirjan nimeksi tulee todennäköisesti Rahapeli, mutta mieleni saattaa muuttua. Nimiehdotuksia saa antaa. Otan niitä vastaan. Kirjan sisällöstä tulee tarkempaa infoa myöhemmin, kunhan saan tehtyä viimeiset luvut siihen.

Aloitan blogini kesäloman juhannuksena ja loma jatkuu heinäkuun loppuun saakka. Todennäköisesti julkaisen kesäkuun kuukausikatsauksen heinäkuun alussa, mutta muuten pysyn lomalla tai tarkemmin sanottuna kirjaprojektini parissa. Yritän saada sen hieman nopeammin julkaistua, mutta odotan saavani kaiken valmiiksi viimeistään lokakuun lopussa.

Hyvää kesäkuun alkua kaikille!

-TT

Olet itse vastuussa ajankäytöstäsi

Sinä olet itse vastuussa oman ajankäyttösi hyödyllisyydestä. Mikäli olet antanut vastuun jollekin muulle niin sinun on otettava se takaisin. Ainoastaan sinä tiedät parhaiten miten pystyt käyttämään tehokkaimmin aikasi. Et voi ulkoistaa vastuuta muille, koska se johtaa aina suurempaan tehottomuuteen. Valitettavasti olet todennäköisesti näin tehnyt etkä ole valmis tekemään muutoksia. Mikäli et työskentele itsellesi on sinun neuvoteltava asiasta päättävän tahon kanssa. Paras tapa tehdä se on onnistua todistamaan asian hyödyt asioista päättävälle taholle. 

Sinä et pysty muuttamaan ajankäyttöäsi mikäli et samalla muuta ajatteluasi. Kiireisyytesi on suurimmaksi osaksi henkistä laiskuutta ja hukkaat aikaasi epäolennaisuuksiin. Muutama kriittinen teko ja niihin keskittyminen tuottaa suurimman osan saavutuksistasi. Kiireisyys on helppo ratkaisu, koska sinulla on aina lähes rajattomat mahdollisuudet keksiä uutta tekemistä. Paljon aikaa vaativat asiat eivät automaattisesti ole niitä joita sinun pitäisi tehdä päästäksesi päämääriisi. Ne ovat todennäköisemmin niitä jotka tuhlaavat eniten aikaasi. 

Kahdeksan tunnin pakollinen työaika on utopia jota sinun pitää yrittää välttää. En tiedä kuka on päättänyt, että juuri tuo määrä työtä on se sopiva määrä länsimaissa. Mihin se perustuu? Eivätkö kaikki ole erilaisia ajankäytöltään? Tämä työaika on päätetty joskus aikoja sitten. Harvalla meistä on tekemistä tuo koko kahdeksantuntinen, joten me joudumme keksimään ajantäytettä joka ei perustu mihinkään. Mieti seuraavaa: entä jos sinulla olisikin 8:n tunnin työajan sijaan 15:sta tunnin työaika? Etkö sinä silloinkin täyttäisi ylimääräiset tuntisi jollain turhalla ajanvietteellä?

Ainut tapa huomata tämä on mitata omaa ajankäyttöään ja mikäli siihen ei ole mahdollisuutta niin täytyy testata itse kuinka nopeasti hommansa voi hoitaa. Tämä tapahtuu seuraavalla tavalla: Jos sinulla on kahdeksan tunnin työaika niin aloita tekemällä päätös siitä, että sinulla on vain seitsemän tuntia aikaa töissä suoriutua jonka jälkeen laitat pillit pussiin. Viimeisen tunnin työajastasi käytät lepäämiseen mitä se sinulle ikinä tarkoittaakaan. Kokeile tätä sinä aikana, kun sinusta tuntuu kiireelliseltä. Kokeile vaikka viikon ajan. Jos seitsemän tuntia riittää helposti niin vähennät työaikaasi puolella tunnilla viikon välein. Sinun pitää tehdä testaaminen pienin askelin, koska et voi aiheuttaa itsellesi suurta vahinkoa vaan sinun tehtävä on optimoida hyöty verrattuna haittaan. 

Ajanhallinnassa ihmiset jakavat tehtävänsä yleensä A, B, C ja D-kategorioihin tärkeysjärjestyksen mukaan. Tämän jaoittelun hyödyt jäävät käyttämättä, koska suurin osa ihmisistä laittaa suurimman osan tehtävistään aina kahteen ensimmäiseen ja omasta mielestään tärkeimpään kategoriaan. Paras tapa päästä eroon suurimmasta osasta turhaa ajankäyttöään on keskittyä tärkeimpiin tehtäviinsä ja niitä ei ole montaa päivässä.

Toinen hyvä tapa saada vähennettyä ajankäyttöään on ymmärtää Parkinsonin laki joka sanoo tehtävän monimutkaistuvan mitä enemmän sen suorittamiseen varaa itselleen aikaa. Hyvin moni tämän blogin lukijoista on varmasti opiskellut jossain koulussa, jossa varataan joillekin projekteille kuukausia suorittamiseen. Tämän seurauksena huomataan viikko ennen määräajan umpeutumista ettei olla edes aloitettu. Tämä kasaa henkistä kuormaa turhaan, tehtävään joka olisi voitu suorittaa jo aikoja sitten. Lopputuloskaan ei ole laadukkaampi, koska keskittyminen projektiin on välttävää luokkaa suurimman osan ajasta. Lyhyempi määräaika projektille johtaa sekä tehokkaampaan ajankäyttöön että parempaan lopputulokseen.

Jotta pääsisit haluttuun lopputulokseen eli pakollisen ajankäytön vähentämiseen on sinun tehtävä kaksi listaa: Tehtävät asiat ja asiat joita et tee. Saadaksesi vastaukset näihin listoihin on sinun tehtävä itsellesi kaksi kysymystä:

1. Mitkä ovat ne muutamat kriittiset asiat tai ihmiset jotka tuottavat suurimman osan halutuista tuloksista ja onnellisuudesta?
2. Mitkä ovat ne muutamat ihmiset ja asiat jotka tuottavat minulle suurimman osan murheistani ongelmistani tai ajanhukastani?

Näiden kysymysten perusteella sinun täytyy luoda tee ja älä tee listat. Tämä varmasti tuntuu sinusta hyvin yksinkertaiselta ratkaisulta kiireen vähentämiseen ja sitä se onkin. Listojen luominen ei ole niin yksinkertainen asia, koska meitä revitään jatkuvasti eri suuntiin eri asioiden ja henkilöiden toimesta. Tämä on ymmärrettävää, koska monien ihmisten sisäiset ja ulkoiset paineet ovat kovat. 

Parissa, kolmessa seuraavassa kirjotuksessa menen tarkempiin yksityiskohtiin kunhan saan toukokuun kuukausiraportin ensin julkaistua.

-TT

Älykkyyttä on monenlaista

Tosiasia on se etteivät kaikki ihmiset ole varustettuja samoilla älynlahjoilla. On huomioitava se etteivät ihmiset aina osaa tiedostaa omia vahvuuksiaan vaan voivat keskittyä asioihin joista ei heille itselleen ole hyötyä. Nykypäivänä nerokkuutensa hyödyntäminen on helpompaa kuin vaikka parikymmentä vuotta sitten. Nykypäivänä itsensä voi saada yleisön tietoisuuteen helpommin vaikka Youtuben kautta mikä tarkoittaa esimerkiksi parhaille lahjakkuuksille helpompaa ja tuottoisampaa polkua. Kolikon kääntöpuolena on kilpailun koventuminen.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on selvittää lukijalle miten vahvuusalueet tai älykkyydet voidaan jaoitella, jotta ihmisten olisi helpompi ymmärtää missä he ovat hyviä. Periaatteessa älykkyyttä jaoitellaan monin tavoin, mutta olen päätynyt käyttämään Harwardin professori Howard Gardnerin seitsemää eri älykkyyden lajia, koska ne antavat mielestäni selkeän kuvan eri vahvuuksista. Ihminen voi olla älykäs tai lahjakas monin eri tavoin, joten eri älykkyydet eivät sulje pois toisiaan. Gardnerin seitsemän älykkyyttä ovat:

1. Loogis-matemaattinen

2. Kielellinen

3. Musikaalinen

4. Ruumiillinen

5. Avaruudellinen

6. Sosiaalinen

7. Itsensätunteminen

Loogis-matemaattisesti älykkäät ihmiset osaavat analysoida ongelmia loogisesti, osaavat käyttää matematiikkaa ja tutkia tieteellisesti asioita. Tämä on se älykkyys, jota vielä nykypäivänäkin suositaan muiden kustannuksella. Ongelmaksi se tulee, kun jotkut tällä osa-alueella lahjattomammat pistetään ratkaisemaan ongelmia joihin heillä ei älykkyys riitä. Varsinkin Suomessa insinöörejä koulutetaan liikaa.

Kielellinen lahjakkuus kuvaa ihmisen kykyä ymmärtää sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä ja tuottaa niitä sujuvasti. Myös ulkomaisten kielten oppiminen helpottuu. Lakimiehet, puhujat, kirjailijat ja runoilijat omaavat korkean kielellisen lahjan. Myös kielellinen nerous kuuluu älykkyyksiin, joille luodaan suuri painoarvo ihmisten koulutuksessa. En tosin ole varma onko suomalainen tapa kouluttaa kielellisiä lahjakkuuksia oikea. Tämä näkyy erityisesti vieraiden kielten opetuksessa.

Musikaalinen älykkyys on se, että ymmärtää musikaalisia asioita hyvin, osaa esittää musiikkia joko soittaen tai laulaen ja ymmärtää milloin sitä tehdään hyvin tai huonosti. Itselläni tällaista taitoa ei juurikaan ole, joten en näistä asioista mitään ymmärrä. Tämä on Gardnerin mielestä ehkä kyseenalaisin älykkyyden ala, sillä hänen mukaansa se on lähellä kielellistä neroutta.

Ruumiillinen lahjakkuus kuvaa sitä kuinka hyvin ihminen osaa käyttää joko koko ruumistaan tai sen osaa ratkaistaakseen ongelmia. Ruumiillisesti lahjakkaita ovat tietyt urheilijat, kuten voimistelijat, rakennusmiehet, kirurgit ja mekaanikot.

Avaruudellinen älykkyys tarkoittaa kykyä havaita ja manipuloida laajoja ja pienempiä tiloja. Laajojen tilojen hallitsijoista esimerkkinä voidaan käyttää lentäjiä ja lennonjohtajia. Pienempien muotojen hallitsijoita löytyy kuvanveistäjistä, shakinpelaajista ja arkkitehdeistä.

Sosiaalisesti älykkäät ihmiset pystyvät ymmärtämään muiden ihmisten aikeita, motivaatioita, haluja ja ovat hyviä työskentelemään muiden ihmisten kanssa. Tästä parhaita esimerkkejä ovat myyntimiehet, opettajat, sairaanhoitajat, poliitikot ja näyttelijät. Nämä ovat ihmisiä joiden roolia yhteiskunnassa usein väheksytään, sillä ilman sosiaalisia taitoja ihmiset ovat aika lailla avuttomia. Henkilökohtainen mielipiteeni suomalaisista on se, että emme ole sosiaalisesti hirveän lahjakkaita. Tämä voi osittain johtua siitä, että meidät opetetaan uskomaan tähän.

Hyvin itsensä tuntevat ihmiset omaavat suuren kyvyn ymmärtää itseään, luoda itselleen sopivia käyttäytymismalleja, ymmärtävät omat halunsa, pelkonsa ja kyvykkyytensä. Näitä he pystyvät käyttämään hyväkseen säädelläkseen omaa elämäänsä parhaaksi näkemällään tavalla. Tätä taitoa pidän hyvin tärkeänä ja ehkäpä tärkeimpänä.

Tällainen määrittely ei ole ainut oikea ja sen takia ei tarkkaan kannata tuota tulkita. On tärkeämpää miettiä kuinka älykkyyden muodot kuvaavat sinua. Mikäli tuntuu siltä etteivät tietyt osa-alueet ole hallussa niin niitä voisi parantaa. Liiallinen keskittyminen heikkouksiin tuottaa hukkatyötä. Ainoastaan ne asiat missä ihmiset ovat lahjakkaita voivat saada suurimman tuotoksen pienemmällä panostuksella. Tietysti on selvää, että lahjakkaiden kannattaa harjoitella, mutta jokaisella on tietyt keihäänkärkensä, joihin panostamalla tuottaa suurimman hyödyn itselleen. Ei kannata pyrkiä osaamaan kaikkea käyttäen sellaisia tuntimääriä jotka eivät tuota suurempaa kokonaishyötyä. Niitä asioita joissa ihminen on surkein kannattaa kehittää itseään jonkin verran täystunarista ylöspäin, koska silloin pienellä panostuksella saa hyvän tuloksen.

Itsensä tunteminen on edellämainituista se johon kannattaa panostaa aina, koska ilman sitä ei ymmärrä vahvuusalueitaan ja hakkaa päätänsä seinään tarpeettomasti. Hyvänä esimerkkinä ovat television Idolsiin pyrkivät ”laulajat” jotka kuulostavat siltä kuin raapisivat ruuvimeisselillä metallipintaa. Kun joku tuomareista kertoo totuuden joko ystävällisesti tai ilkeästi, mennään shokkiin ja haukutaan nämä ammattilaiset. Itsensä tunteminen auttaa myös silloin, kun oma äitikin kannustaa lastaan, kun ei kehtaa totuutta sanoa ääneen. Tämän asian kehittäminen usein laiminlyödään, koska itsensätuntemista pidetään selvyytenä, jota se ei kaikille ole.

Missä asioissa sinä olet lahjakas/älykäs?

-TT

Taloudenhoito on taitolaji

Otsikosta voisi päätellä, että tämän kirjoituksen tarkoitus on kehua ihmisiä joilla taloudenhoito on hallussa. Pikemminkin kyse on siitä, että taloudenhoitoon ja sen osaamiseen sopivat samat lainalaisuudet kuin muidenkin taitojen kehittämiseen. Koska kaikkea on mahdotonta saada mahtumaan yhteen kirjoitukseen, on tämä kirjoitus lyhyt peruskatsaus. Ennen vuodenvaihdetta ilmestyvässä kirjassani asiasta tulee lisäinformaatiota.

Taloudenhoito on taito joka koostuu useammasta pienemmästä palasesta. Järkevä kuluttaminen, oikeiden maksuvälineiden käyttö, säästäminen ja sijoittaminen ovat pienempiä taitoja, mutta eivät ainoita. Mainittakoon vielä sen verran, että taitoja ei voi kehittää mikäli ei ole tietoa siitä mitä tulee oppia. Tietoa voi oppia joko itse sitä etsimällä tai kokemalla asioita. Tieto ei yksin riitä, koska pelkkä tieto ei automaattisesti johda toimintaan.

Taloustaidot ovat yksilöllisiä

Taloustaidot ovat yksilöllinen asia. Jotkin ihmiset ovat parempia toisissa taloustaidoissa kuin toiset. Jotkut osaavat kuluttaa järkevästi, mutta eivät osaa sijoittaa ollenkaan mikä johtaa ylimääräisten rahojen pitämiseen käyttötilillä. Inflaatio syö niiden arvoa silloin tasaista vauhtia. Toiset taas osaavat sijoittaa, mutta eivät meinaa osata tehdä ylijäämää kuluttaessaan liikaa, jotta rahaa sijoittamiseen jäisi. Ihmisen lahjakkuus tai lahjattomuus vaikuttaa myös kuinka taloustaitoja opitaan. Meillä jokaisella on omat toistuvat ajattelumallimme, jotka vaikuttavat oppimiseen.

Siihen kuinka hyvät taidot ovat kokonaisuudessa, on suhteellisen helppo löytää vastaus. Kyse on jatkuvuudesta. Mitä enemmän on tehnyt asioita oikein sitä enemmän pidemmällä aikavälillä on kertynyt ylijäämää kaikkien kulujen jälkeen. Tätä ylijäämää tulee verrata sen hankkimiseen käytettyihin työtunteihin. Alijäämä on tietysti myös mahdollinen lopputulos jota ei voi poissulkea. Surkeat rahankäyttötaidot omaavalla henkilöllä alijäämä on merkittävä, vaikka ihminen tekee paljon töitä. Nämä ovat karkeita yleistyksiä jotka eivät kerro kuinka hyvä ihminen on kussakin taloustaitojen alalajissa. Ne eivät kerro myöskään siitä minkälainen motivaatio kenelläkin on rahankeräämiseen. Toisilla on muita tärkeämpiä asioita. Tarkempaan analyysiin tarvitaan enemmän tietoja, mutta niiden selvittäminen ei mahdu tähän kirjoitukseen.

Toistot, toistot, toistot

Taidot kehittyvät toistojen avulla. Ne voivat kehittyä sekä hyvään että huonoon suuntaan. Huonoon suuntaan taitojaan kehittäneet, ovat tehneet asiat väärin eli toistaneet tekemiään virheellisiä asioita. Väärien asioiden toistaminen on johtanut siihen, että aivot ovat ohjelmoituneet väärään suuntaan. Tähän ohjelmointiin on voinut mennä useampi vuosi tai vuosikymmen. Väärä ohjelmointi on tapahtunut tekemällä vääriä asioita pitkän ajan eli toisin sanoen vääriä asioita on toistettu niin pitkään, että aivomme ovat automatisoineet ne tavoiksi, jotka säästävät aivoilta prosessointiin tarvittavaa energiaa. Mitä pidemmälle automatisointi on mennyt sitä vaikeampaa ohjelmointi on ja sitä kauemmin uudelleenohjelmointi kestää. Aivojen uudelleenohjelmointi tapahtuu oikeiden toistojen avulla ja siihen kuluu aikaa.

Taloustaitoja pitäisi opettaa enemmän nuorille

En pidä näitä asioita kovin mahdottomina oppia. On helpompaa mikäli lapsi saa varhain oikeaa oppia talousasioidensa kehittämiseen, mutta suurin osa taitaa toistaa vanhemmiltaan oppimia asioita niiden suhteen. Tämän seurauksena monet oppivatkin vääriä asioita ja toistavat niitä pitkään. Yksi usein unohtuva asia kaikkien taitojen kehittäessä on se, että jokaisen tulee opetella oikeat asiat oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä. Asiat pitää opetella yksi kerrallaan askel askeleelta ja vaikeusastetta tulee lisätä pikkuhiljaa. Me emme voi opettaa pikkulastakaan kävelemään mikäli hän ei osaa ryömiä. Meidän ei tule opetella myöskään sijoittamaan ennen kuin olemme oppineet käyttämään rahaa siten, että emme joudu ottamaan velkaa sijoittamista varten.

Mitä aikaisemmin aloitetaan sitä helpompaa taitojen opettelusta tulee. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhempien pitää ottaa vastuu taloustaitojen opettamisesta. Valitettavasti harvat vanhemmat edes osaavat hoitaa omaa talouttaan riittävän hyvin ja sitä myötä pystyvät opettamaan lapsilleen oikeita asioita.

Kuinka sinä opetat talousasioita lapsillesi tai kuinka sinulle on asiat opetettu?

Hyvää viikonjatkoa!

-TT

Nalle ja idiootit

Alunperin piti julkaista kirjoitus toisesta asiasta, mutta Nallen sutkautus ja sen tulkinta lehdistössä on ollut liian herkullinen, jotta sen voisi jättää hyödyntämättä bloggaajana. Nalle oli ainakin Iltalehden mukaan sutkauttanut seuraavaa:

” 80 prosenttia ihmisistä on idiootteja – ainakin, mitä tulee rahaan. Finanssisektori on tunneli, joka ottaa rahaa idiooteilta ihmisille, jotka ovat parempia rahan kanssa. Tästä hyötyvät kaikki – sekä idiootit että ne toiset. ”

Nallesta ei tarvitse pitää, mutta häntä kannattaa kuunnella

Aikaisemmin lauseesta voi olla montaa mieltä ja se on mitä todennäköisimmin irroitettu asiayhteydestä. Silti siinä on varmasti hieman totuutta mukana. Nallesta voi henkilönä olla mitä mieltä tahansa, mutta hänen sanojaan pitäisi kuunnella siitä huolimatta mitä mieltä hänestä on. Nalle on yksi ainoista suomalaisista yhteiskunnan keskustelijoista, joita julkisuudessa useasti siteerataan joka puhuu asioista kaunistelematta ja rehellisesti omien näkökulmiensa mukaan. Vaikka hän ensisijaisesti ajaa omaa etuaan, ei se estä häntä keskustelemasta älykkäästi taloudesta. Myös Wahlroos on välillä väärässä, vaikka hän on useimmiten oikeassa.

Olen Nallen kanssa samaa mieltä enemmän tai vähemmän

Asioita tutkittuani olen Wahlroosin kanssa samaa mieltä puolittain. Uskon suurimman osan ihmisistä olevan huonoja rahankäyttäjiä. Tätä pidän osittain luonnonlakija, koska kaikki eivät voi olla hyviä tässä asiassa. Toinen syy tähän ovat tilastot, jotka sanovat pienen osan ihmisistä omistavan suuren osan maailman varallisuudesta. Mikäli ihmiset olisivat keskimäärin hyviä rahankäyttäjiä, ei tämä voisi pitää paikkaansa. Aika moni on varmasti tästä eri mieltä, koska he uskovat olosuhteiden olevan heitä vastaan. Tämä toki selittää osan tilastoista, mutta ei läheskään kaikkea. Taloudenhoito on taitolaji ja meillä kaikilla on erilaiset taidot rahankäytössä ja -tienaamisessa.

Se mistä olen eri mieltä on se, että ammattisijoittajat tai pankkiirit osaisivat käyttää rahaa paremmin kuin muut. Se mitä itse olen ottanut selvää niin sanotuista rahoituksen ammattilaisista maailmalla tarjoaa kuvan yli varojensa elävistä toisten rahoja hallinnoivista persaukisista ja liian suuret luulot itsestään ja taidoistaan omaavista typeristä pyrkyreistä. Uskon suhdeluvun järkevää ja surkeaa taloudenhoitoa tekevien olevan suunnilleen sama ammattilaisten kohdalla kuin amatöörien. Tästä maailmasta parikin hyvää kuvausta löytyy helposti. Yksi niistä on Wolf of Wall Street ja toinen on Cityboy.

Ammattilaisten osaaminen useimmiten hyödytöntä

En voi kiistää sitä tosiasiaa etteikö suurin osa ammattilaisista tiedä enempää kuin amatöörit. Tieto ei ole raha-asioissa valtaa vaan taito hyödyntää tietojaan. Hyvä taidot ilmenevät jatkuvana hyvä suorittamisena ja tähän pystyvät vain äärimmäisen harvat ammattilaiset. Vain harvat ammattilaiset pystyvät tuottamaan hyviä tuloksia vuosikymmenestä toiseen. Suurin osa ammattilaisten toimista on verrattavissa nopanheittoon tai lottoon. Kun taas menestyvät ammattilaiset pitävät huolen siitä, että todennäköisyydet ovat selkeästi heidän puolellaan.

Suurin osa ammattilaisten epäonnistumisista on selitettävissä liian suurella itseluottamuksella. Tämä saa ammattilaisen uskomaan liikaa omiin kykyihinsä ja unohtamaan omat rajoituksensa. Varsinkin sijoittamisen ammattilaiset sortuvat tähän harhaan. Heidän ongelmansa on se ettei tulevaisuutta voi ennustaa ja sen unohtaminen saa ammattilaisen ottamaan suurempia riskejä kuin mitä on tarpeen. Omien rajoitustensa ymmärtäminen on tärkeämpää kuin lisätietojen haaliminen. Duken yliopiston professorit keräsivät 11600 vastausta suurten yritysten rahoitusjohtajilta kysymykseen siitä mihin suuntaan S&P500-indeksi oli menossa lyhyellä aikavälillä. Vastauksia verrattiin todelliseen kehitykseen ja huomattiin, että korrelaatio pörssin kehityksellä ja vastauksilla oli alle nolla. Toisin sanoen, rahoitusjohtajat olisivat olleet todennäköisemmin oikeassa heittämällä kolikkoa suunnasta.

Nallen bisnekset ja idiootit

Idiootti on vahva sana ja sitä ei ehkä pitäisi käyttää, mutta käytetään sitä nyt kuitenkin. Rahoitusalaa ei olisi olemassa nykyisen kokoisena liiketoimintana mikäli ihmiset käyttäisivät rahojaan oikein. Nallen bisneksistä Nordea ja vakuutusyhtiöt, kuten IF tuskin pärjäisivät yhtä hyvin mikäli ihmiset käyttäisivät rahojaan rationaalisesti. Käsittääkseni molemmat edellämainitut yritykset tarjoavat asiakkailleen kalliimpaa palvelua kuin toiset alojen yritykset.

Tietojeni mukaan ainakin Nordean rahastoyhtitöt ottavat asiakkailtaan enemmän palkkioina kuin suuri osa muista vastaavista yrityksistä. Esimerkiksi Nordean tarjoamat indeksirahastot ovat kalliimpia kuin monien muiden. Ymmärtääkseni myös IF:in vakuutukset ovat kalliimpia kuin vastaavat muiden yritysten tarjoamat palvelut. Koska vakuutusyhtiöiden liiketoiminta perustuu eniten todennäköisyyksiin ja niiden arviointiin on kysyttävä miksi maksaa enemmän IF:ille, kun todennäköisyydet ovat samat asiakkaalle? Muita syitä voi toki olla, mutta kannattaako niistä maksaa paljon enemmän on toinen asia.

Olen melkein saanut valmiiksi seuraavan kirjoituksen ja julkaisen sen lähipäivinä. Otsikkona on taloudenhoito on taitolaji. Eipä muuta!

Hyvää viikonlopun jatkoa!

-TT