Psykologiset taipumukset osa 6 häviönpelko

Kuvittele tilanne, jossa sinulle tarjotaan vedonlyöntiä, jossa sinulla on 50%:in mahdollisuus voittaa 110€:a ja 50%:in mahdollisuus hävitä 100€:a. Ottaisitko vedon vastaan? Suurin osa ihmisistä ei tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä ei osallistuisi näillä mahdollisuuksilla vedonlyöntiin, vaikka vedon odotusarvo on positiivinen. Tämä johtuu ihmisten taipumuksista pelätä häviötä enemmän kuin arvostaa voittoa. 

Häviönpelko on seurausta siitä, että savannilla vuosisatoja sitten kirmatessa ihmiselle tappio tarkoitti todennäköistä kuolemaa ja sen välttämiseksi tuli tehtyä kaikkensa. Nykyään emme kärsi tappioista enää samalla tavalla, mutta aivomme on silti viritetty pelkäämään tappiota enemmän kuin mitään muuta. Hävitty euro tuntuu paljon pahemmalta kuin voitettu. Lisäksi jokaisen hävityn euron vaikutus pienenee ja suurin tuska tulee ensimmäisestä. Sama pätee myös toiseen suuntaan eli jokainen voitettu lisäeuro tuottaa hieman vähemmän nautintoa. Myös pelkkä ajatus jostakin tavarasta luopumisesta aiheuttaa meille jonkinlaisen tuskan. 

Tuskan vahvuus riippuu jokaisesta tavarasta ja henkilöstä erikseen. Toiselle jostakin tavarasta on helppo luopua ja toiselle vaikea, vaikka tavara olisi lähtökohtaisesti sama. Yksi asia joka vaikuttaa paljon on panostus joka on laitettu tavaran hankkimisen eteen ja kokoamisen eteen. Muun muassa tästä syystä IKEAn huonekalut hankkivien ihmisten ja ne kokoavien ihmisten asiakastyytyväisyys on normaalia suurempi. Toinen syy on se kuinka rakas ihminen on mahdollisesti tavaran antanut. Luopumisen tuskan seurauksena monet asiat tuntuvat myös suuremmilta riskeiltä kuin mitä ne oikeasti ovat. Näitä ovat mm. yrityksen perustaminen ja sijoittaminen osakkeisiin tai muihin arvopapereihin. Monesti mahdollisuus menettää isoja rahasummia tuntuu suurelta riskiltä. Tämän takia mm. kasinot käyttävät pelimerkkejä ja pankit tarjoavat luottokortteja oikeiden rahojen sijaan. 

Kun alamme luopumaan jostakin tavarasta niin arvioimme sen lähes poikkeuksetta arvokkaammaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Tämän takia monilla kirpputorilla myytävillä tavaroilla on lähes aina liian suuri hinta sen arvoon nähden. Koska ostajalla ei ole samanlaista tunnesidettä tavaraan, on hänellä taipumus arvostaa myyty tavara halvemmaksi kuin myyjällä.

Elämme maailmassa, jossa on vaikeampaa ajatella asioita pidemmällä aikavälillä ja tappioiden tullessa olemme entistä herkempiä toimimaan mahdollisimman nopeasti. Suuret voitot mm. rahankäytössä tulevat pidemmällä aikavälillä ja niiden hankkiminen jää helposti lyhyemmän aikavälin toimien varjoon. Kärsivällisyys on kilpailuetu jota tulee hyödyntää. Mikäli pystyy odottamaan riittävän pitkään hetkiä, jolloin todennäköisyydet menestyä jossain kasvavat saavuttaa todennäköisemmin jotain suurempaa. Pidemmän tähtäimen suunnittelu on vaikeampaa, koska tappiot syövät henkistä kapasiteettiamme jatkuvasti nopeammin. Seuraamme entistä tarkemmin sitäkin mihin suuntaan mm. sijoituksemme menevät, koska pystymme aiheuttamaan itsellemme häviöntunteita jatkuvasti. 

Tappionpelkoamme käytetään hyväksi tarjoamalla ”riskittömiä” tuottoja. Todellisuudessa riskittömät tuotot tarkoittavat todennäköisemmin mahdollisten tuottojen vähenemistä palkkioiden viedessä suhteellisesti suuremman osan. Tämä on luonnollinen asia, koska pääomanturvaaminen maksaa palveluntarjoajalle. Vaihtoehtoiskustannukset unohtuvat helposti, kun tappionpelko vähenee. Riskittömiä tuottoja ei ole olemassakaan. Kaikissa tuotteissa on omat riskinsä. Yksi näistä riskeistä on palveluntarjoajan konkurssi. Tätä riskiä ei voi unohtaa. Tällöin asiakas voi menettää kaikki rahansa. Meidän tulee aina etsiä mahdollisimman vakavaraisia palveluntarjoajia tästä syystä mikäli haluamme vähentää tappioiden riskiä. 

Me olemme tällä hetkellä ainutlaatuisessa tilanteessa, koska korkomarkkinoilla keskuspankit pitävät huolta likviditeetistä. Tämä on nostanut kaikkien korkotuotteiden hintoja mikä on tehnyt niin sanotuista vähäriskisistä rahamarkkinatuotteista kalliita. Toisin sanoen ”riskittömyyden” vaihtoehtoiskustannukset verrattuna mm. hajautettuun osakesalkkuun ovat korkeat tällä hetkellä. Tämän todellisten vaihtoehtojen puuttumisen vuoksi myös osakkeiden hinnat ovat korkeammat kuin mitä ne korkomarkkinoiden toimiessa normaalisti olisivat. Tämä on johtanut siihen, että lyhyen aikavälin tuottoja hakevat tekevät tällä hetkellä paljon parempaa tulosta kuin pitkää aikaväliä ajattelevat. Tämä vääristymä ei tosin jatku ikuisesti, koska keskuspankit eivät pysty manipuloimaan korkomarkkinoitakaan vuodesta toiseen ilman ongelmia. Tähän asti ne ovat siinä tosin onnistuneet. Siihen kuinka kauan nykymeno vielä jatkuu, ei minulla ole vastausta. Onko sinulla?

-TT

Kurssilasku, hieno homma

Jos joku kokee tämän otsikon hieman sarkastiseksi niin se on ihan ymmärrettävää, koska me ihmiset suhtaudumme usein asioihin tunteilla ja osakekurssien lasku on yksi niistä asioista joka aiheuttaa meihin tunneperäisiä reaktioita. Kurssilasku on hyvä asia pitkäjänteiselle sijoittajalle eikä siitä pidä hankkia itselleen suuria paineita. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä läpi sitä miten kurssilaskuun pitäisi suhtautua ja minkä takia ihmiset reagoivat siihen juuri päinvastoin.

Kuvittele itsesi sadantuhannen vuoden päähän ja etsimään ruokaa vihamielisessä ympäristössä, jossa suurimmat uhat ovat suurpedot ja toiset vihamieliset heimot. Tällöin sinun jokapäiväinen selviytymisesi on usein vaakalaudalla. Tällöin koet vaarantunteen ja huomaat, että joku vihamielinen olento on havainnut sinut. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Joko lähdet karkuun tai taistelet. Ensimmäinen on varmasti järkevämpi reaktio, mutta joka kerta tämä ei ole ollut mahdollinen, joten olet joutunut tappelemaan pedon kanssa. Tällöin lopputulema on ollut se, että olet joko taistellut voitokkaasti ja selvinnyt ilman vaurioita tai sitten olet saanut joko vakavan tai kuolettavan vamman. Ihmisaivot ja fysiologia eivät ole kehittyneet noista ajoista kovin paljoa. Sen vuoksi reagointi tappioihin on niin voimakas. Tämän takia ihmiset sitten tutkimusten mukaan kärsivät paljon enemmän kurssien laskemisesta kuin iloitsevat kurssinoususta. Tämä pätee myös kaikkeen muuhunkin rahan kanssa toimimiseen.

Miksi kurssilasku on sitten hyvä asia, jos kerrran psykologinen kipu tuntuu suuremmalta kuin voitontunne toiseen suuntaan mentäessä? Suurin syy tähän on se, että kurssien laskiessa osakkeet muuttuvat halvemmiksi ja silloin tuotto-odotukset myös nousevat. Tämä yksinkertainen tosiasia on helppo unohtaa silloin, kun psykologinen paine alkaa kasvaa ja muut ihmiset alkavat panikoida. Ihmiset ovat laumaeläimiä ja toisten käytös tartuu hyvin helposti. Tämän näkee, vaikka liikennevaloissa jolloin yhden lähtiessä ylittämään tietä seuraavat toisetkin helposti ja lauma valuu yli suojatien. Toisten ihmisten käytös on vahvistus sille, että on itse oikeassa. Itsekin olen tämän saman tosiasian huomannut itsessäni kurssilaskun iskiessä ja välillä tulee hetkiä jolloin tunne vahvistuu, vaikka se itsessään onkin täysin järjetön. Tunteet ovat kuitenkin mahdollisia pitää kurissa, kun keskittyy aina miettimään asioita lukujen kautta. Tämän vuoksi on syytä keskittyä aina analysoimaan omistamiaan yrityksiä ja laskemaan onko kurssilasku perusteltua vai ei. Oma ajattelu on hyvin tärkeää sijoittamisessa ja pään pitäminen koossa on yksi suurin syy sille miten oma sijoitustulos vuosien myötä muotoutuu.

Kurssilasku on hyvä asia, koska on hyvin hankalaa saada laatuyhtiöiden osakkeita ostettua kohtuuhintaan ilman jonkinlaista yleistä paniikkireaktiota markkinoilla. Joskus voi laatuyhtiökin kokea joitain tilapäisiä vaikeuksia joiden myötä sijoittajatkin alkavat myydä osakkeitaan, mutta nämä tapahtumat ovat yhtä harvinaisia kuin suuremmat kurssilaskut. Näitä molempia tapahtumia varten täytyy sijoittajan keskittyä ensisijaisesti keräämään ostovoimaa joka tapahtuu muilla tavoilla kuin myymällä osakkeita. Suurin tarmo pitäisikin keskittyä nimenomaan ylimääräisen rahan keräämiseen. Tähän toimintaan paras aika on silloin, kun kurssit ovat nousseet jo monta vuotta putkeen kuten tällä hetkellä. Tällöin on yleensä paras hetki painaa tukka putkella töitä jo senkin takia, että niitä tuppaa yleensä olemaan eniten juuri kovimman kurssinousun aikaan. Tämä rahankerääminen on se asia johon sijoittajan tulisi enimmäkseen keskittyä menestyäkseen. Hyvän ostohetken tullessa voi sitten tehdä sijoituksia riittävän kustannustehokkaasti.

Koska en omista kristallipalloa niin en tiedä milloin ostohetki tulee olemaan parhaimmillaan. Tiedän kuitenkin sen ettei tällä hetkellä kannata keskittyä sijoituksiin vaan rahankeräämiseen. On siis odotettava kärsivällisesti hyviä ostohetkiä ja niitä tulee harvakseltaan. Loppuaika on sitten keskityttävä muuhun tuottavaan toimintaan. Mikäli harrastaa kuukausisäästämistä indeksirahastoihin eikä juurikaan seuraa osakkeita niin silloin suosittelen jatkamaan kyseistä toimintaa katkeamattomasti.

Tsemppiä menestystä olivat sijoituspäätökset millaisia tahansa!

-TT

Talvivaarasta

Olen tähän asti ollut hiljaa Talvivaarasta, koska olen kokenut asian siten ettei minulla ole mitään sanottavaa. Kuitenkin aika monet henkilöt ovat ottaneet kantaa asiaan ja pikkuhiljaa allekirjoittaneellekin on tullut jotain sanottavaa.

Ensiksi haluan todeta, että pidän sitä harmina ettei kyseinen pulju ole saanut aikaan positiivista kassavirtaa asian tiimoilta mikä olisi ollut elintärkeää tämän Kainuun projektin onnistumisessa. Kuten monet ovatkin jo lukeneet niin yrityksellä on satoja miljoonia Euroja velkaa ja niiden maksaminen on mahdotonta. Tämän takia yritys onkin hakenut velkasaneeraukseen, jossa velkoja olisi tarkoitus kohtuullistaa. Tämä kuulostaa periaatteessa hyvältä idealta, mutta sitten kun lyödään faktat pöytään niin huomataan ettei yrityksellä tule olemaan mahdollisuuksia maksaa velkojaan koskaan pois, koska sitä positiivista kassavirtaa ei vain yksinkertaisesti saada aikaan. Voidaan tietysti aina jeesustella sitä kuinka yrityksellä on kasoissaan satojen miljoonien edestä omaisuutta. Se ei valitettavasti auta tässä tilanteessa, vaikka kuinka toivottaisiin.

Mitä taas tulee yhteiskunnalliseen merkitykseen tässä tapauksessa niin on huomattava ettei niiden niin paljon ihmisten lobbaamien Kainuun puuttuvien työpaikkojen takia kannata Talvivaaraan laittaa rahaa. Käytännössä yhden työpaikan säilyttäminen maksaisi keskimäärin satojatuhansia Euroja. Tämä saadaan suhteellisen yksinkertaisella laskutoimituksella, jossa työpaikkoja säilyisi noin 1100 mikä tarkoittaisin jokaisen valtion laittaman sadan miljoonan suhteen noin 90000€/työpaikka. Koska tähän roskaan on jo laitettu ainakin Kalle Isokallion mukaan parisataa miljoonaa voidaan jo huomata, että yhtä työpaikkaa on subventoitu jo parillasadallatuhannella mikä on varmasti jonkin sortin ennätys. Mitä ilmeisimmin veronmaksajille tulee kuitenkin maksettavaksi ympäristövahingot joiden kustannuksia ei vielä kukaan tiedä. On kuitenkin vaikea kuvitella näiden olevan niin kalliita kuin yrityksen pitäminen hengissä. Tällaisten mustien aukkojen pitämistä hengissä on minun aivan mahdotonta ymmärtää ja ainakin itse uskon tällä hetkellä olevan se tilanne, että Talvivaara on yksinkertaisesti TBTP eli Too Big To Pay eli liian suuri paskakasa maksettavaksi. Tällaisessa mustan aukon tapauksessa on muistettava, että uutta osakeantia voisi verrata asunnon ostamisessa laitettavaan käteisrahaan, koska sillä saataisiin ostettua käytännössä vain lisää aikaa ennen uusia maksueriä. Toivon myös veronmaksajien ”edustajien” tämän tajuavan ja selviämme pienimmällä mahdollisimmalla laskulla.

Mitä sitten tulee Talvivaaran piensijoittajiin niin heidän on ymmärrettävä, että sijoittamisessa tulee välillä turpiin ja niistä kerroista on otettava opikseen. Rahojaan ei myöskään kannata ehdoin tahdoin hävitä, vaikka kyseessä olisivat pienemmätkin rahasummat Talvivaaran tilanne on nyt sellainen etteivät yritykseen rahansa laittaneet piensijoittajat tule saamaan senttiäkään takaisin mikäli he eivät osakkeitaan ala myymään. Eli myykää siis ihmeessä ne viimeisetkin osakkeenne mikäli haluatte säilyttää edes pienet rahasummanne. Tämä perustuu oikeastaan siihen tosiasiaan, että yritys tulee tarvitsemaan niin paljon lisää pääomaa, että osakkeiden arvo tulee vielä laskemaan pohjamutiakin alemmas, koska ilman uutta osakeantia ei tulla selviämään mikäli konkurssilta jostain syystä vältytään. Ja mikäli konkurssi taas tulee seuraa siitä se ettei osakkeenomistajat tule saamaan yhtään mitään, koska he eivät ole samassa asemassa kuin yritysten velkojat jotka ovat ensimmäisenä jonossa mitä tulee omaisuuden jakoon. Mitä sitten tästä ”katastrofista” voi sijoittaja oppia? Itselleni tulee ainakin ensimmäisenä sellainen asia mieleen, että spekulointi mahdollisilla tulevilla tuotoilla tappiollisten yritysten kanssa on todennäköisyyksien mukaan erittäin hataralla pohjalla. Varsinkin Talvivaaran tapauksessa, koska yritys ei ole juurikaan koskaan tuottanut positiivista kassavirtaa. Pidemmällä tähtäimellä on tällaisilta yrityksiltä harvoin tulossa mitään kannattavaa liiketoimintaa. Eri asia on sittne kuitenkin sellaiset yritykset, jotka menevät hyvin lyhyeksi aikaa tappiolle. Niidenkin liiketoiminnan kannattaa antaa nousta voitolle ennen rahojensa panostamista. Tämä on tietysti joidenkin toisten sijoittajien mielestä typerää jeesustelua, mutta itselläni on ainakin periaatteena se etten sijoita tappiota tekeviin yrityksiin.

Ja sitten vielä tähän loppuun muistutukseksi, että kyse on vain rahasta eikä sen kummemmasta asiasta. Toivottavasti kukaan ei ole ajautumassa konkkaan sijoituksiensa takia.

-TT