tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maaliskuu 2015 Cash +45€ salkku +7.2%

Maaliskuu oli varmasti tylsä teidän lukijoiden osalta, koska minulle ei tapahtunut mitään yllätyksiä. Toisin sanoen, jos ei pieniä asioita lasketa mukaan niin kaikki meni suunnitelmien mukaan mikä tarkoittaa sitä ettei minulla tässä kuukausiraportissa ole kovin paljoa sanottavaa. Itseasiassa tämä on jopa poikkeustilanne sen suhteen miten hyvin suunnitelmat pitivät. Mainittakoon vielä sen verran ettei oma arkeni ole tylsää puurtamista, vaikka siitä ei paljoa sanottavaa tällä kertaa olekaan.

Koska maaliskuussa ei tapahtunut mitään yllättävää menojenkaan suhteen niin mennään saman tien huhtikuuhun. Tällä hetkellä näyttää siltä, että huhtikuussa tulee olemaan hieman vähemmän menoja kuin maaliskuussa. Olen päättänyt palata taas kilpaurheilun pariin, joten huhtikuussa joutuu maksamaan hieman koko kesän menoja. Osan maksaminen saattaa tosin venyä toukokuulle, koska en tarkkaan tiedä vielä milloin maksut tulevat. Tällä ei tosin ole suurempaa merkitystä, koska jossain vaiheessa maksamaan kuitenkin joutuu. Huhtikuun tuloista ei voi hirveän paljon sanoa vielä, koska oma aktiivisuus tulee ratkaisemaan aika paljon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin ensimmäinen puolisko alkaa olla tiedossa, mutta toinen puolisko on vielä lähes kokonaan hämärän peitossa. Tulojen epävarmuuden vuoksi jouduin hankkimaan itselleni pääsiäiseksi pariksi päiväksi hommia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että huhtikuussa tulisi noin satanen miinusta, mutta se jääköön nähtäväksi.

Sijoitusteni suhteen ei maaliskuussa tapahtunut juuri mitään ihmeellistä. Normaalia heiluntaa eikä mitään muuta. Mitään suurempia uutisia ei tullut. Ehkä hieman olen huolestunut siitä kuinka vähän esimerkiksi Outotec on saanut uusia tilauksia. Tätä tärkeämpää on mielestäni se kuinka johto reagoi asiaan. Tällä hetkellä kulujen leikkaaminen on menossa, joten toivottavasti niitä saadaan nyt riittävästi leikattua, koska niissä on vielä löysää. Johdon reagointi on mielestäni ollut liian hidasta. Saa nähdä miten tulevaisuudessa. Oma näkemykseni osakkeiden hinnoittelun suhteen on se, että suurin osa on ylihinnoiteltuja. En usko osakkeiden olevan kuplassa, lukuunottamatta joitakin tekno-osakkeita Yhdysvaltojen pörsseissä. Tulen lähitulevaisuudessa jatkamaan kuukausisäästämistä kehittyvien markkinoiden ETF:iin. Se tulevatko rahasummat ehkä hieman pienentymään riippuu siitä minne kurssit menevät. Uskon tulevaisuudessa laittavain osan kuukausittain säästetyistä rahoista myös Yhdysvaltojen S&P:n ETF:iin, mutta tällä hetkellä en näe sitä järkeväksi.

Henkilökohtaisessa elämässäni ei hirveästi tapahtunut muutoksia, mutta kokeilin pari kertaa täysin päihteetöntä elämää eli minun tapauksessani se tarkoitti kahvinjuonnin jättämistä väliin. Seurauksena oli yöunten pidentyminen selkeästi. En ole ihan varma oliko tämä ainut syy vai oliko minulla vain noina hetkinä tarvetta pidemmille yöunille. Tulen kokeilemaan tätä uudestaan varsinkin viikonloppuisin, jolloin fyysinen kuormani kasvaa. Huomasin myös etten ole täysin addiktoitunut kahvin suhteen, vaikka aika lähellä sitä tilannetta olenkin. En kuitenkaan ole valmis jättämään kahvinjuontia kokonaan, koska pidän sen mausta.

Bloggaamisen suhteen tulen jatkamaan samalla tiellä kuin muutamat edelliset kuukaudet lukuunottamatta Lontoon murteella pitämäni blogin lopettamista. Lopetin sen ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sillä ei ollut riittävästi lukijoita. En tule hylkäämään ideaa vieraalla kielellä kirjoittamisesta kokonaan, mutta todennäköisesti silloin aihe tulee olemaan uusi. Tällä hetkellä en usko aloittavani uutta projektia ennen syksyä. Kirjaprojektini etenee kohtuullisen hyvin ja tulen todennäköisesti pysymään suunnitelmassani julkaista kirja ennen vuodenloppua. Tästä asiasta en tosin ole täysin varma, koska ensimmäiset koelukijoideni palautteet tähän asti tehdystä osasta on vielä saamatta. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska olen vasta viime viikolla saanut lähetettyä materiaalia heille. Asialla ei myöskään ole kiire, koska ensin minun pitää saada koko materiaali tehtyä. Todennäköisesti tästä toisesta kirjastani tulee parempi kuin ensimmäisestä mikä on ihan luonnollinen kehityspolku. Olen vielä aikalailla poikanen vielä tässä prosessissa, joten parantamisen varaa on paljon. Se kuinka kauan tulen jatkamaan kirjojen tekemistä on vielä mysteeri itsellenikin, mutta en usko lopettavani vielä näiden kahden ensimmäisen jälkeen.

Toivotan kaikille hyvää pääsiäistä, koska en varmaan päivitä blogia enää ennen ensi viikkoa.

-TT

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Psykologiset taipumukset osa 4. Auktoriteetit

Ihmisillä on taipumus uskoa auktoriteetteihin. Vanhempamme neuvovat meitä lapsesta lähtien, opettajamme kertovat meille lapsena kuinka tiettyihin asioihin pitää suhtautua ja pomomme kertovat mitä asioita pitää tehdä ja miten. Me alistumme tiettyjen hierarkioiden alle, kuten yrityselämässä pomo voi päättää asioista ilman, että uskallamme olla eri mieltä silloin, kun niin pitäisi tehdä. Meihin on vuosikymmenien saatossa luotu syvä usko auktoriteetteihin. Tästä uskosta on vaikea irtautua, koska se on seurausta aivopesustamme. Jossain määrin tämä aivopesu on varmasti ollut meille hyväksi, mutta mitä vanhemmaksi tulemme sitä enemmän meidän tulee keskittyä ajattelemaan omilla aivoillamme. Meidän tulee myös ottaa asioista itse selvää turvautumatta auktoriteetteihin. 


Auktoriteetit voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: titteleihin, ulkoiseen olemukseen ja esineisiin. Nämä kolme ryhmää voi olla yhdistettynä yhteen henkilöön ja näitä kaikkia voi käyttää hyödyksi, jotta haluttu viesti menee perille. Meillä on monenlaisia tutkintoja, niistä mahdollisesti saatuja arvonimiä, joita käytetään vahvistamaan käsitystämme jostakin ihmisestä. Me uskomme helpommin arvonimiin, esimerkiksi professori saattaa olla sellainen arvonimi ettemme uskalla kyseenalaistaa hänen näkemystään. Mikään arvonimi ei automaattisesti tarkoita tietämystä asioista. Ammattitaito on asia, jonka pitäisi ratkaista se uskommeko siihen asiaan tai mielipiteeseen, jota meille tarjotaan. 


Vaatteet ja yleisesti ottaenkin jonkin ihmisen ulkonäkö vaikuttaa siihen kuinka me suhtaudumme häneen. Me uskomme helpommin siististi pukeutuneeseen kauniiseen ihmiseen kuin resuisissa vaatteissa esiintyvään hieman suttuiseen persoonaan. Me uskomme myös univormuihin. Poliisien käskyt menevät paremmin läpi siinä vaiheessa, kun heillä on univormut. Miehet puvuissaan pystyvät helpommin myymään sijoituspalveluita, koska meillä on pinttynyt käsitys siitä, että kalliit puvut symboloivat menestyneitä sijoituksia.


Myös esineet helpottavat viestin perillemenoa. Kallis auto tuo uskottavuutta silloin, kun on tarkoitus myydä jotain kallista. Näistä kolmesta eri vaihtoehdosta esineet ovat varmasti vähiten käytetty vaihtoehto. Enemmän niillä korostetaan omaa sosiaalista statusta kuin yritetään vaikuttaa muihin heidän tehdessä jotain päätöksiä. On helpompaa uskoa sijoitusneuvojaa joka ajaa kalliilla autolla kuin karvalakkimallin Toyotalla suhaavaa kaveria, vaikka Toyotalla ajava kaveri voi tietää asioista enemmän.


Auktoriteettien lisäksi me voimme myös käyttää antiauktoriteetteja yrittäessämme levittää viestiämme eteenpäin. Meidän on helppo näyttää ihmisille joku laitapuolen kulkija ja kertoa kuinka ryyppääminen ei kannata ,koska silloin voi käydä niin ettei elämä parane viinaa juomalla. Antiauktoriteettien käyttö on suhteellisen harvinaista, mutta niillä voisi olla jopa suurempi vaikutus viestien läpimenoon. Varoittavia esimerkkejä käytetään lähinnä äärimmäisissä tapauksissa, mutta jokaisen kannattaa harkita niiden hyötyjä.


Tuhannen taalan kysymys on se kuinka tunnistaa väärät auktoriteetit. Se ei ole yksinkertaista, mutta ei missään nimessä myöskään mahdotonta. Väärillä auktoriteeteilla on jonkin verran yhtäläisyyksiä. Keskimäärin he keskittyvät enemmän ulkoiseen olemukseen kuin omaan asiantuntemukseen. Väärät auktoriteetit puhuvat yleensä lähinnä ympäripyöreitä asioita eivätkä ota kantaa suuntaan tai toiseen. Tämän lisäksi he yleensä käyttävät sellaisia termejä etteivät heidän kohteensa näitä ymmärrä. Näitä termejä he eivät joko osaa muuttaa ymmärrettävään muotoon tai he eivät halua sitä tehdä, koska asioiden yksinkertaisuus saattaa paljastaa sen etteivät he tiedä asioista muita enempää. 


Jokaisen puheisiin kannattaa suhtautua tietyllä skeptisyydellä. Myös ulkoisiin viitteisiin asiantuntijuudesta kannattaa suhtautua varauksella. Jos et ymmärrä jotain ihmistä ja hänen puheitaan niin silloin todennäköisesti sinun ei pidäkään välittää siitä mitä hän sanoo. Sinä voit toki kysyä mitä hän tarkoitti ja mikäli hän ei osaa selittää asioita niin, että sinäkin ymmärrät niin unohda hänen puheensa. Hän ei nimittäin silloin todennäköisesti tiedä itsekään mistä puhuu tai hän yrittää tarkoituksella manipuloida sinua. 


Ehkä parhaiten tämän asian voi kiteyttää seuraavalla tavalla: ”Typerys joka ajaa kalliilla autolla, pukeutuu hienoon pukuun ja käyttää hienoa pukua on silti ainoastaan typerys, jota ei kannata uskoa.” Valeauktoriteeteista ehkä nykyajan kuuluisin on Bernie Madoff, joka onnistui kavaltamaan useampia kymmeniä miljardeja, vaikka hän ei epävirallisen elämänkerran mukaan osannut kovin hyvin matematiikkaa. Silti hänen onnistui vakuuttaa ihmiset ”tehokkaasta” kaupankäyntialgoritmistaan, joka oli ”ulkopuolisille liian vaikea ymmärtää.” Tosiasiassa hän ei tehnyt kauppaa juuri ollenkaan vaan ainoastaan markkinoi palveluaan. Tarkempiin yksityiskohtiin ei kannata mennä, koska se veisi liikaa aikaa.


Tässä kaikki tällä kertaa,


-TT

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Rahaa yliromantisoidaan

Rahan arvoa jatkuvasti yliromantisoidaan eri tavoin. Milloin saamme lukea kuinka joku on äkkirikastunut lottoamalla tai perustamalla yrityksen, jonka on myynyt miljoonilla euroilla. Saamme joka vuosi tiettyyn aikaan katsella lehdissä kirjoittelua suurista tuloista. Kaikki tämä ja monet muut hehkutukset rahasta saavat monet ihmiset kuvittelemaan ison lottovoiton tai lisätulojen ratkaisevan heidän ongelmansa ja luovan onnellisuutta. 


Brutaali totuus on se ettei raha itsessään ole yhtään mitään. Nykypäivänä raha on lähinnä ykkösiä ja nollia bittiavaruudessa. Rahalla ei ole tunteita eikä se valitse kenen luo se menee. Ainoastaan meillä on tunteemme rahaa kohtaan. Raha ei tosin vastaa näihin tunteisiin millään tavalla. Siltä ei saa minkäänlaista vastarakkautta, vaikka itse olisikin siihen täysin hullaantunut. Raha ei itsessään ole paha tai hyvä asia. Vain rakkaus rahaan on paha asia. Raha ei puhu sinulle eikä muillekaan. Mikäli kuvittelet sen puhuvan sinulle niin suosittelen menemistä hoitoon. Me olemme luoneet käsityksemme rahasta ihan itse. Tunteisiimme rahaa kohtaan tosin vaikuttavat monet asiat, kuten kasvatuksemme, ympäristömme, vastaanottamamme propaganda ja ne ihmiset joiden kanssa olemme tekemisissä. Nämä kaikki muodostavat meille jonkin käsityksen rahan arvosta.


Raha on yksinkertaisimmillaan ainoastaan vaihdonväline jonka arvo vaihtelee joka kerta kun se vaihtaa omistajaa. Rahan lisäksi on olemassa paljon muitakin vaihdonvälineitä ja niistä yksi esimerkki on talkootyö. Kaupassa käydessä tuotteilla on suurimman osan ajasta kiinteät hinnat, vaikka joissakin tapauksissa niistä voidaankin neuvotella. Saman tuotteen rahallinen arvo voi myös vaihdella. Koska raha on vaihdonväline niin sillä on tietty arvo vain sen aikaa kuin me niin kuvittelemme. Mikäli ihmisten mielikuvat rahasta muuttuvat, vaihtelee rahan arvo vaihdonvälineenä. Mikäli kaikki ihmiset yhtäkkiä päättävät, että rahaa ei voi käyttää vaihdonvälineenä, muuttuu se meille täysin arvottomaksi. Me emme käytännössä voi syödä rahaa tai käyttää sitä ravintona ja mikäli kaikki päättävät ettei sillä saa mitään niin se on meille täysin hyödytöntä. Me voimme hieman historiaa tutkiessamme nähdä kuinka raha aina aika ajoin muuttuu jossain päin maailmaa arvottomaksi. Näin voi käydä myös Suomessakin, vaikka se näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä.


Me vertaamme taloustilannettamme usein toisiin ihmisiin, vaikka emme voi edes tietää totuutta heidän rahankäytöstään. Me saatamme olla kateellisia toisille ihmisille heidän omaisuudestaan. Me voimme myös pitää yhtäkkiä rahaa tienanneita ihmisiä täysinä mulkvisteina ihan vain sen takia, että heillä nyt vain sattuu olemaan enemmän rahaa. Tosiasia on se ettei suurin osa näistä ihmisistä ole juuri muuttuneet suurempien rahasummien myötä. Suuremmat rahasummat mielestäni pikemminkin antavat ihmisille mahdollisuuksia olla enemmän itsensä. Mulkvistit ovat mulkvisteja, oli heillä rahaa tai ei. Todennäköisesti mielikuvamme rikastuneista vastenmielisinä ihmisinä on ainoastaan oman päämme mielikuvien tuote. Me olemme voineet saada kasvatuksen joka on vuosien aikana vahvistanut käsitystämme rikkaista vastenmielisinä, vaikka emme ole tunteneet ainuttakaan rikasta ihmistä. Mitä pidempään tällainen uskomus on ollut päässämme sitä vahvempana se siellä elää.


Olen jossain määrin tunnistanut itseni ja ajatukseni rikkaista aiemmin edellämainitun kaltaisiksi. Viime vuosina olen ehkä onnistunut jossain määrin muuttamaan ajatuksiani, mutta tunnen silti välillä kateutta. Nykypäivänä uskon enemmän siihen, että polku kohti mahdollista vaurautta on paljon tärkeämpi kuin itse mahdollinen lopputulos. Uskon myös siihen, että jo mahdollisesti rikastuneet ihmiset ovat saaneet omia polkujansa kulkemalla saaneet paljon enemmän kuin mitä lopputulos heille mahdollisesti tulevaisuudessa antaa. Minä en esimerkiksi usko siihen, että stadionkeikkoja tekevät artistit voivat saada palkkakuiteistaan tai lomamatkoistaan samanlaiset sävärit kuin itse esiintymisestä tai menestyneet urheilijat saisivat tilitietonsa nähdessään samanlaiset onnistumisen tunteet kuin itse suorituksista. Suuremmat tulot yhtäkkiä ovat todennäköisesti myös vuosien aikana tehtyjen uhrausten tulosta, joten äkkirikastuneita ei kannata pitää yhtäkkisen onnenpotkun saaneina yksilöinä.


Rahaa tulisi lähinnä käyttää hyödyllisenä työkaluna omien tarpeidensa ja halujensa tyydyttämiseksi. Voimme käyttää sitä parantamaan joko omaa tai muiden elämää. Me voimme ostaa sellaisia tuotteita tai palveluita, jotka parantavat elämänlaatuamme. Sitä voi tosin käyttää myös väärin ostamalla tuotteita tai palveluita, jotka eivät paranna elämänlaatuamme. Itse käytän rahaa oman arkeni pyörittämiseen, elämyksiin ja itseni kehittämiseen. Nämä kolme asiaa vaativat yllättävän vähän rahaa. Vielä allekirjoittanuttakin pienemmällä rahamäärällä voi elää tyydyttävää elämää. Tämä on vain minun tapani käyttää rahaa, joten jokainen voi valita omansa. Jokaisen meistä kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja jättää muiden ihmisten ja heidän rahojensa miettiminen. Meidän täytyy ensisijaisesti keskittyä oman elämämme parantamiseen. Siihen pääsee pienemmilläkin rahasummilla ja tekemällä sitä mistä pitää. Pelkän rahan takia ei kannata elämäänsä hukata johonkin, josta ei saa niitä elämyksiä jotka parantavat omaa elämäänsä.


Minkä verran sinä arvostat rahaa?


-TT

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kirjoitussarja psykologiset taipumukset osa 3. johdonmukaisuus

Ihmisellä on taipumus johdonmukaisuuteen. Toimiminen johdonmukaisesti säästää energiaa. Me voimme ajatella johdonmukaisuutta myös fysiikan lakien mukaan. Kappale pysyy paikoillaan tai liikkuu tiettyyn suuntaan, kunnes siihen vaikuttaa voima joka joko liikuttaa paikoillaan olevaa kappaletta tai voima joka tuottaa riittävän vastavoiman, jotta liikkuva kappale joko pysähtyy tai muuttaa suuntaansa. Ihmiset muuttavat äärimmäisen harvoin tapojaan. Me olemme niiden orjia niin hyvässä kuin pahassa. Huonojen tapojen välttäminen on helpompaa kuin jo valmiiksi muodostuneiden tapojen muuttaminen.


Me muutamme harvoin tekemiämme johtopäätöksiä asioista tai muista ihmisistä, pidämme kiinni itsellemme luodusta identiteetistä, tehdyistä sitoutumuksista tai muutamme näkemystämme siitä missä olemme hyviä. Edellämainittujen asioiden lisäksi pidämme kiinni ensivaikutelmistamme. Johdonmukaisuus seuraa mukanamme huolimatta siitä millaisia todisteita sitä vastaan saamme. Me tunnistamme paljon helpommin muiden ihmisten taipumukset järjettömään johdonmukaisuuteen kuin omamme.


Johdonmukaisuus on usein hyödyllinen ominaisuus, mutta samalla se on monesti myös vaarallinen. Meidän on helppo unohtaa se ettei johdonmukaisuus aina vie meitä eteenpäin. Johdonmukaisuus on enimmäkseen alitajuntamme hallitsema sisäinen ominaisuutemme. Aivomme säästävät energiaa, koska meidän ei tarvitse tehdä tietoisia päätöksiä tai analysoida vastaanottamaamme informaatiota. Aivomme sopeuttavat toimintaansa tällä tavalla jatkuvasti monimutkaistuvaan maailmaan. Johdonmukaisuus saattaa joskus johtaa todellisuuden vääristymiseen omissa aivoissamme. Tästä yksi hyvä esimerkki on tappiollisten osakkeiden ostaminen yhä uudelleen, olettaen olleensa aikaisemmin oikeassa, vaikka tappiot puhuvat puolestaan.


Taipumustamme johdonmukaisuuteen voidaan käyttää hyväksi. Suuria sitoumuksia alustetaan monesti useilla pienillä pyynnöillä joihin meidän on helppo sanoa kyllä. Nämä pienet pyynnöt eivät ole läheskään niin tärkeitä kuin hieman myöhemmin tulevat isommat. Esimerkiksi yritykset voivat pyytää asiakkaitaan juttelemaan palveluistaan, kun kyseessä on todellisuudessa myyntitapahtuma, jossa tarjotaan yrityksen tuotteita. Tämän jälkeen asiakas on johdonmukaisuutensa takia alttiimpi hankkimaan tuotteita ja palveluita. Yleensä tällaista tapaa käytetään lähinnä kalliimpien tuotteiden tai palveluiden myynnissä, koska halvempien tuotteiden katteisiin sillä voi olla merkittävä negatiivinen vaikutus. Paras tapa välttää johdonmukaisuuden hyväksikäyttöä on miettiä tarkkaan jokaista pientäkin pyyntöä.

Erityisen vahvasti johdonmukaisuuden rooli ihmisen teoissa tulee näkyviin silloin, kun joku tekee julkisen lupauksen toimia tietyllä tavalla. Julkisen lupauksen antaminen vahvistaa ihmisen toimintaa johdonmukaisesti identiteettiään vaalien. Tätä julkista lupausta voi käyttää myös hyväkseen, kun haluaa saada itse jonkin tietyn asian tehtyä. Mitä useampi ihminen on ollut tätä julkista lupausta todistamassa sitä herkemmin se myös pidetään. Julkisia lupauksia vielä tehokkaampi tapa vahvistaa ihmisen johdonmukaisuutta, on hankkia tai tehdä lupaus kirjallisena. Kirjallinen lupaus vaatii enemmän vaivannäköä kuin suullinen. Paras tapa hoitaa asia on pyytää toista ihmistä tekemään lupaus julkisesti kirjallisena. Mitä enemmän näkee vaivaa sitä suurempi arvo lupauksella on tekijälle.


Johdonmukaisuuden yksi suurimmista vaaroista on se, että ihminen keskittyy niin vahvasti oppimiinsa asioihin ettei osaa ajatella kuin yhdestä näkökulmasta. Erityisen hyvin tämä näkyy jokaisen keskittyessä hyödyntämään koulutustaan ottamatta huomioon muita tieteitä, joita hyödyntämällä voisi saada aikaan ratkaisuja oman tieteenalan ongelmiin. Paras tapa välttää tällaista liiallista johdonmukaisuutta on kouluttaa itseään laaja-alaisesti keskittymättä pelkästään yhteen asiaan. Insinöörien tulee ymmärtää esimerkiksi humanistien näkemyksiä jonkin monimutkaisen teknisen tuotteen käyttöliittymästä, jotta he pystyvät suunnittelemaan käyttäjäystävällisen tuotteen. Toinen tärkeä tapa välttää liiallista johdonmukaisuutta on muodostaa itselleen tapa, jossa yrittää aina todistaa olevansa väärässä. Esimerkiksi Charles Darwin yritti jatkuvasti todistaa oman teoriansa lajien evoluutiosta vääräksi. Tätä myötä hän tosin todisti olleensa oikeassa. 

Eipä muuta,

Hyvää alkavaa viikkoa!

-TT

torstai 19. maaliskuuta 2015

Mille asioille tulisi sanoa ei

Viime viikolla kirjoitin siitä, että pitäisi oppia sanomaan ei. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä läpi asioita, joille meidän pitää sanoa ei. Meidän on muistettava, että olemme kaikki yksilöitä ja toisten asioiden tekeminen sopii toisille paremmin. Eroon päästävillä aioilla on kuitenkin monia yhtäläisyyksiä. Suurin osa näistä yhtäläisyyksistä pätee kaikille ihmisille, mutta eivät aivan kaikki. Ensimmäisenä tulisi yrittää poistaa ne asiat elämästään joita ei tykkää tehdä. Näitä on tietysti kaikilla paljon ja kaikkia epämieluisia asioita ei pysty välttämään, mutta niiden muuttaminen rutiineiksi tai teettäminen jollakin muulla on mahdollista. Toisena tulevat mieleen asiat joissa olet erityisen huono. Nämä tuottavat kaikennäköisiä sivuvaikutuksia elämääsi ja heittävät resurssejasi hukkaan. Epäonnistumiset saattavat myös tuottaa lisää epäonnistumisia ja vierivä lumipallo alkaa kasvamaan.


Seuraavassa muutamia muita eliminoitavia asioita:

  • Ne asiat, jotka aina keskeytetään aiheuttavat ajanhukkaa, koska silloin on pakko virittäytyä uudestaan tekemiseen mikä ottaa oman henkisen virittäytymisensä.
  • Vastaaminen turhiin sähköposteihin ja puheluihin. Näitä tulisi ehdottomasti välttää, koska ne vievät nykyään suuren osan työntekijän ajasta.
  • Asiat jotka ovat “aina tehty näin” eivät toisin sanoen ole kehittyneet ja ovat siten ennen pitkää muuttuneet tehottomiksi. Saman asian tekeminen yhä uudelleen, odottaen uutta lopputulosta on yksi typeryyden tunnusmerkeistä ainakin Einsteinin mukaan.
  • Asiat joissa yhteistyökumppanisi ovat joko surkeita tai epäluotettavia. Joskus näitä asioita ei pysty välttämään.
  • Asiat, jotka eivät ole valmistuneet aikataulun mukaan ja joiden saavuttamista päätökseen ei ole näkyvissä.
  • Kokoukset, joilla ei ole selkeää tarkoitusta, päämäärää tai aikataulua tai joissa sinulla ei ole kriittistä roolia. Applen yrityskulttuuri oli ainakin Steve Jobsin aikana erityisesti turhien kokouksien vastainen.
  • Velvollisuudentunnosta suoritettavat kissanristiäiset. Näitä voivat olla mm. työpaikkojen vapaamuotoiset illanvietot tai jonkin kaukaisemman sukulaisen (jota et ole nähnyt vuosiin) järjestämät juhlat. Kummistakaan ei ole hyötyä ja molemmat imevät elämänhalumme.

On helppoa edellisestä listasta huomata kuinka paljon näitä turhempia ja resursseja hukkaavia tekemisiä jokaisella meistä on. Niitä eliminoimalla voi helpottaa elämäänsä. Tämä johtaa parempaan lopputulokseen kuin yrittämällä saada turhista asioista hieman enemmän irti. Asioiden eliminoiminen saattaa joissakin tapauksissa tuottaa odottamattomia yllätyksiä. On pakko vain kokeilla mitä tapahtuu, jotta näkee tulokset. 


Eliminoinnissa on tärkeää olla haukkaamatta liian suurta palaa kerralla. Keskity ensin haitallisimpiin tapoihisi ja tekoihisi. Keskity maksimissaan kahden vähentämiseen kerralla. Itse suosittelisin haitallisimmasta aloittamista ja siirtymistä pikkuhiljaa muihin. Omien kokemusteni mukaan kaiken lopettaminen kerralla ei onnistu. Mikäli eliminointi tai delegointi ei ole täysin mahdollista on turhemmista asioista tehtävä rutiineja, joihin ei tarvitse tuhlata keskittymistä eikä myöskään tahdonvoimaansa. 


Minun on mahdotonta sanoa sinulle mitkä asiat ovat sinulle turhia. Sinun tulee itse päättää ne ja yrittää hoitaa asiat parhaasi mukaan. Usein meille käy niin, että joku muu päättää puolestamme mitä meidän pitää tehdä. Tällöin on vain yritettävä selvittää tälle henkilölle miksi sinun ei pidä jotain asiaa hoitaa. Yleensä tällaisia asioita tulee erityisesti työpaikoilla. Monesti pomot luulevat tietävänsä paremmin, vaikka heillä ei juuri olisi tietoa asioista. Koska kyseessä ovat kaksipiippuiset asiat, ei kannata pomolleen sanoa suoraan, että pitäköön tunkkinsa, vaikka tietäisikin olevansa oikeassa. 

Mille asioille sinä sanot ei?

-TT

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kirjoitussarja psykologiset taipumukset osa 2 Tykkääminen/Vihaaminen

Me sanomme mieluummin niille ihmisille kyllä, joista pidämme ja jotka tunnemme. Me pidämme enemmän niistä ihmisistä, jotka tuovat meille hyviä uutisia ja vihaamme niitä, jotka kertovat meille asioita, joista emme pidä. Me myös uskomme enemmän niitä uutisia, joista pidämme kuin niitä joista emme pidä. Pitämiemme ihmisten vaikutus päätöksiimme toimii myös silloin, kun kyseinen ihminen ei ole läsnä. Pelkät suositukset aiheuttavat meille tarpeen hyödyntää niitä.


On tietysti selvää, että sanomme niille ihmisille kyllä joista pidämme. Se mikä ei ole ihan niin selvää on se millaisista ihmisistä pidämme. Heillä on joitakin yhtäläisyyksiä, kuten fyysinen viehättävyys, samankaltaisuus kanssamme, heidän kertomat kohteliaisuudet ja tämän lisäksi meillä on taipumus alkaa pitämään enemmän niistä ihmisistä joiden kanssa vietämme aikaa. Toki muitakin ominaisuuksia löytyy, mutta tässä tämän jutun kannalta olennaisimmat. 


Fyysisen viehättävyyden vaikutusta monesti aliarvioidaan, kun aletaan miettimään miksi joillakin ihmisillä on meihin suurempi vaikutus kuin muilla. Tämä pätee molempiin sukupuoliin yhtä paljon. Me yleensä onnistumme yhdistämään fyysisen viehättävyyden moniin muihin meille tärkeisiin ominaisuuksiin, kuten älykkyyteen, lahjakkuuteen, ystävällisyyteen ja rehellisyyteen. Fyysisellä viehättävyydellä ei kuitenkaan ole suoraa korrelaatiota minkään ominaisuuden kanssa. Viehättävät ihmiset saavat keskimäärin enemmän palkkaa ja heidät palkataan helpommin. Viehättävät ihmiset saavat myös viestinsä helpommin perille kuin muut. Viehättävä fyysinen olemus auttaa mm. myyntimiehiä ja poliitikkoja. 


Fyysisen viehättävyyden lisäksi me pidämme enemmän niistä ihmisistä, jotka ovat kaltaisiamme Tämä samankaltaisuus voi olla myös fyysisten ominaisuuksien yhdistelmä tai tapa pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. Me pidämme niistä ihmisistä enemmän, jotka omaavat samanlaiset elämänarvot, asuvat samassa ympäristössä tai omaavat samat harrastukset kanssamme. Me hakeudumme myös jatkuvasti samankaltaisten ihmisten seuraan. 


Myyntimiehet yrittävät löytää kanssamme yhteisen puheenaiheen ja saattavat esittää omaavansa kanssamme samanlaisen taustan. Tämän lisäksi monet menestyvät myyntimiehet osaavat mukauttaa eleensä vastapuolen mukaan. Kannattaa aina muistaa, että samankaltaisuus voi olla pelkkää esitystä. Samankaltaisuus voi toimia myös negatiivisesti mikäli yhdistämme joidenkin ihmisten samankaltaiset piirteet joihinkin ihmisiin, joista emme pidä. 


Me pidämme myös enemmän niistä ihmisistä, jotka osaavat kehua meitä. Me kaikki haluamme tuntea itsemme älykkäiksi, komeiksi tai muuten vain merkittäviksi. Jokainen haluaa olla erityinen. Me kaikki pidämme kehuista, vaikka ne eivät olisi edes totta. Jokainen varmasti muistaa ainakin kerran elämässään tunteneen itsensä erityiseksi, kun on saanut jostakin asiasta kehuja. Toisen ihmisen kehuminen nostaa todennäköisyyttä saada myytyä jotain hänelle. Joskus liialliset kehut voivat saada mittamme täyttymään eikä ylenmäärinen kehuminen johda mihinkään. Kehumista kannattaa harrastaa säästeliäästi. Silloin kehuilla on positiivisempi vaikutus. 


Me emme pidä niistä ihmisistä, jotka tuovat meille huonoja uutisia tai sanovat meille sellaisia asioita, joista emme pidä. Näiden ihmisten ei tarvitse edes olla syypäitä näihin asioihin. Me emme pidä niistä ihmisistä, jotka sanovat meille ettei meillä ole varaa ostaa jotakin asiaa tai muuten vain kertovat ettemme osaa hoitaa raha-asioitamme. Me emme pidä niistä poliitikoista, jotka ilmoittavat ettei valtion kassassa ole rahaa antaa meille niitä tulonsiirtoja, joita olemme ennen saaneet. Me emme pidä myöskään niistä ihmisistä, jotka kertovat meille järkevien suorien osakesijoitusten vaativan työtä. Me emme pidä myöskään niistä ihmisistä, jotka kertovat meidän olevan huonompia sijoittajia tai olemme tehneet huonompia sijoituksia kuin luulemme. 


Me emme pysty täysin välttämään vääriä johtopäätöksiä, joita olemme tehneet, koska pidämme toisista ihmisistä. Fyysinen viehättävyys voi vaikuttaa meihin niin voimakkaasti ettemme näe metsää puilta, vaikka yrittäisimme, Välttääksemme vääriä vaikutuksia sen takia, että pidämme viestin tuojasta tai itse viestistä, on keskityttävä tunteisiin joita ne/he herättävät meissä. Kun huomaamme innostuvamme joistakin viesteistä voimakkaasti, tulee meidän miettiä sitä miksi pidämme tästä viestistä niin paljon. Tai mahdollisesti mikäli pidämme viestintuojasta vain hetken tuttavuuden jälkeen, tulee meidän miettiä mitä tällä hetkellä tapahtuu. Meidän tulee kysyä itseltämme olemmeko innostuneet liikaa sen takia, että olemme kuulleet tai nähneet sen minkä haluamme miettimättä itse asiaa, jota olemme tekemässä.


Poliitikot ovat ammattiryhmä joka on parhaiten sisäistänyt ihmisten taipumuksen pitää eniten niistä henkilöistä, jotka eivät kerro huonoja uutisia tai lupaavat kaikkea hyvää. Joka kerta ennen vaaleja tehdään lupauksia, joita ei ole koskaan edes aiottu pitää, jotta saataisiin ääniä kalasteltua. Tähän retkuun me äänestäjät aina lampaina suostumme. Tämä ei mielestäni ole suomalaisten erityisominaisuus vaan pätee ympäri maailmaa. Turhien lupausten lisäksi totuuden piilottelu on poliitikoidemme standardipuuhaa. Tämä johtuu siitä, että totuuden kertominen laskee satavarmasti äänisaalista. 


Tässä lyhyt katsaus tähän ihmisten psykologiseen taipumukseen. 


Hyvää alkavaa viikkoa!


-TT


PS. Rahasta kertovan kirjani koelukijaksi voi hakea vielä viikon verran. Lisäohjeita löytyy mm. täältä.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Opi sanomaan EI

On tärkeää oppia sanomaan EI asioille, joiden tietää olevan turhia tai tuskallisia. Tällaisia asioita on paljon. Jotkut ihmiset osaavat sanoa ei, mutta toiset ihmiset mieluummin kärsivät kuin käyttävät sanaa hallitakseen omaa ajankäyttöään. Tämä kirjoitus on ensisijaisesti tällaisia ihmisiä varten. Omaa aikaansa ja resurssejaan hyvin vaalivat ihmiset eivät juuri tästä kirjoituksesta hyödy. Meillä jokaisella on olemassa tuttavia, sukulaisia tai jopa ystäviä joiden kanssa viettää aikaansa, vaikka ei satu juuri pitämään heistä. Sinun on valittava itse ajankäyttösi, koska sinä tiedät parhaiten mitkä asiat sinua kiinnostavat ja joita haluat tehdä yhä uudelleen tai joista sinulle on todellista hyötyä. Olen itsekin huono sanomaan ei, koska en halua loukata toista ihmistä sanomalla suoraan etten ole kiinnostunut tekemään jotain asiaa.


Ei-sanan jääminen pois sanavarastosta aiheuttaa ajanhukkaa ja turhaa vaivaa. Se on sana joka voi usein käytettynä johtaa ihmisten katoamiseen elämästäsi ja heidän mielikuvansa sinusta muuttumaan. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää ja jotkut voivat pahoittaa mielensä. Tämä on se hinta, jonka joutuu maksamaan mahdollisesti parantuneesta ajankäytöstään. Toisille kuspiän maine on vaikeasti sulatettava asia ja toisille, kuten minulle se ei ole ongelma. Viisaat ihmiset kyllä ymmärtävät, että priorisointia on tehtävä. Ihmiset usein luopuvat turhaan itselleen tärkeistä asioista, kun toiset ihmiset pyytävät heiltä apua tai aikaa johonkin heille tärkeään asiaan. Miksi näille itselle vähemmän tärkeille asioille ei voi sanoa ei?


On ymmärrettävä se, että joka kerta kun sanoo ei jollekin asialle tai ihmiselle niin sanoo kyllä jollekin muulle. Me emme voi tehdä kahta asiaa samaan aikaan ainakaan molempien kärsimättä.. Sen vuoksi meidän on käytettävä sanaa ei. Jokainen kyllä, on monien kymmenien ei-sanojen tulos. Ei-sanaa käyttämällä suojelet asioita joille sanot kyllä. Joka kerta kun sanot kyllä sinun pitää tajuta mille asioille sanot ei. Keskittyessäsi tärkeään asiaan, sinun pitää sanoa ei muille asioille. Sinulla on aina vain muutama asia joille pitää sanoa kyllä ja lopuille ei. Sanomalla ei riittävän usein saat aikaan parempia tuloksia. 


Sanomalla kyllä hukkaa usein keskittymiskykynsä. Sinua pommitetaan erilaisilla kutsuilla, pyynnöillä ja vaatimuksilla joille sinun pitää sanoa ei. Vain tärkeille pyynnöille ja asioille sinun tulee sanoa kyllä. Myös itselle tärkeille ihmisille pitää antaa myönteinen vastaus ja jättää vähemmän tärkeät ihmiset vähemmälle. Tämä on harvinaista. Minä sanon itse kyllä liian usein, vaikka olen pikkuhiljaa oppinut käyttämään sanaa ei useammin. On helpompaa sanoa kyllä ja tuntea lämmin tunne kehossasi kuin käyttää toista vaihtoehtoa. Valitettavasti kieltäytyminen ei tunnu hyvälle usein.
Ei on sana, jota kannattaa käyttää myös silloin, kun tarvetta jollekin tavaralle tai ei ole. Tavaran tai palvelun ilmaisuudella ei ole väliä, koska jokaisella tavaralla on omat kustannuksensa. Niistä voit lukea mm. täältä Turhien tavaroiden vastaanottaminen tai niiden odottelu voi hukata merkittävän määrän aikaasi. Tästä ajanhukasta hyvänä esimerkkinä on Tokmannin ämpäreiden odottelu. Vaikka niiden mukana on saattanut tulla jotain hieman hyödyllistäkin niin monen tunnin odottelu ei ole viisasta ilman lopputulosta, josta ei löydy todellista hyötyä. On tietysti niitäkin ihmisiä, jotka tuntien odottelusta hyötyivät, mutta he ovat olleet vähemmistössä. 


Tarvetta sanoa riittävän usein ei pääse karkuun. Se seuraa sinua koko elämäsi ajan. Turhien asioiden tekeminen vie suuren osan elämästä mikäli ei opettele kieltäytymistä. Kieltäytymistä on syytä alkaa opettelemaan mikäli se tuntuu itsestä vaikealta. Seuraavan kerran, kun joku pyytää sinulta jotain sano ei ja katso mitä siitä seuraa. Todennäköisemmin kieltäytymisellä ei ole juuri merkitystä. En ehkä kuitenkaan lähtisi kokeilemaan kieltäytymistä joistain työtehtävistä joita pomo sinulle tarjoaa. Ensimmäisenä kokeilisin jotain vähäpätöisempiä asioita, kuten sukulaisvierailuita tai joitain kissanristiäisiä. Saattaapa jopa käydä niin, että yhtäkkiä huomaa elämänlaadun paranevan näitä vähentämällä.


Tulen palaamaan tähän asiaan suhteellisen nopeasti miettimällä mitä yhteistä on asioilla, jotka tulisi eliminoida omasta elämästään. Jokaisella on omansa, mutta kyllä niitä yhtäläisyyksiäkin löytyy, kun alkaa asiaa hieman ajattelemaan. 


Pitemmittä puheitta,
Hyvää viikonjatkoa!
-TT

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kirjoitussarja: psykologiset taipumukset osa 1. Vastavuoroisuus-periaate

Vastavuoroisuus-periaate sanoo, että meidän tulee yrittää vastata meille tehtyyn myönnytykseen, palvelukseen, lahjaan, kutsuun tai muihin vastaaviin tekoihin samanlaisella teolla tulevaisuudessa. Ilman vastapalvelusta me rikomme tätä periaatetta ja se saattaa johtaa siihen, että palveluksen tehnyt henkilö alkaa hyljeksimään meitä. Vastavuoroisuus on hyödyttänyt ihmiskunnan kehitystä siten, että olemme voineet luopua jostain meille tärkeästä, kuten ruoasta, suojasta tai energiasta ilman pelkoa ponnistelujemme tai meille tärkeiden resurssien menetyksistä. Ihmisyhteisöt tuskin olisivat kehittyneet tälle tasolle ilman vastavuoroisuus-periaatetta. Tämän säännön rikkominen on aiemmin johtanut yksilön hylkäämiseen omasta yhteistöstään ja niin käy joskus vielä nykypäivänäkin.

Mikään ei ole ilmaista. Kun jollekin tarjotaan jotain ilmaiseksi niin yleensä takana on jokin motiivi joka ei ole pelkkä hyväntekeväisyys, vaikka sellaisena asia monesti halutaankin esittää. Ilmaisnäytteet ovat tästä hyvä esimerkki. Kun kaupassa tarjotaan maistiaisia niin silloin yleensä toivotaan, että ihminen vastavuoroisesti ostaa ilmaiseksi tarjottua tuotetta. Tämän lisäksi monet yhteiskunnalliset toimijat, kuten poliitikot, tarjoavat vähemmän arvokkaita pikkupalveluksia, kuten kahvi- tai ruokatarjoilua halutessaan saada ihmisten ääniä vaaleissa. Tämä pikkupalvelus tuottaa vastavuoroisuus-periaatteen mukaan ihmiselle tarpeen tehdä vastapalvelus äänen muodossa. On selvää ettei pelkkä kahvitarjoilu vielä riitä kääntämään äänestäjän päätä, mutta se voi vahvistaa äänestäjän mielipidettä jostain poliitikosta tai puolueesta myönteisempään suuntaan.

Vastavuoroisuus-periaate on tehokas tapa saada ihminen tekemään jotain sellaista jota hän ei muuten tekisi. Ihmisille muodostuva henkinen kiitollisuudenvelka saattaa saada toisen ihmisen myöntymään sellaisen ihmisen pyyntöön, josta hän ei edes pidä. Tämä ei tarkoita automaattisesti sitä, että toinen ihminen tekisi aina vastapalveluksen, mutta lisää sen todennäköisyyttä. Ilmaisnäytteiden ja -palveluiden saaminen ja tekemisen menestys ei johdu pelkästään siitä, että on helppo tuottaa vastapalvelus vaan myös siitä, että on hyvin vaikea kieltäytyä ilmaisista lahjoista. Kun ilmaisnäytteet ovat sellaisia etteivät vastaanottajat niitä missään nimessä halua, kumoutuvat vastavuoroisuuden vaikutukset. 

Vastavuoroisuus-periaatetta käytetään usein ihmisten muiden psykologisten taipumusten kanssa. Yksi tehokkaimmista tavoista hyödyntää tätä periaatetta on hyödyntää ihmisten taipumusta reagoida kontrasteihin vastavuoroisuuden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyritään tekemään kaksi toisistaan poikkeavaa pyyntöä, joista vasta jälkimmäiseen pyritään saamaan myönteinen vastaus. Otetaan esimerkiksi jokin hyväntekeväisyysjärjestö jonka edustaja pyytää ensin yritykseltä kymmenentuhannen euron lahjoitusta. On tietysti selvää, että aika harva yritys tähän myöntyy, joten ensin tulee kielteinen vastaus. Tämän jälkeen pyydettävää summaa lasketaan esimerkiksi tuhanteen euroon. Tällöin pyynnön vastaanottaja on saanut pyytäjältä myönnytyksen joka lisää tuhannen euron lahjoituksen saamisen todennäköisyyttä huomattavasti.
Tämä niin sanottu hanki ensin kieltäytyminen ja tee sen jälkeen myönnytys tekniikka toimii, koska se vihjaa hienovaraisesti pyynnön vastaanottajalle, että on hänen vuoronsa tehdä vastaava myönnytys. Toinen syy siihen miksi tämä tekniikka toimii on ihmisten taipumus kontrastien tuottamaan vertailuun. Kun jälkimmäinen pyyntö on pienempi kuin ensimmäinen, toimii kahden pyynnön välinen kontrasti pyyntöjen tekijän hyväksi. Kontrastin toimimisen yksi syy on se, että myönnytyksen saaja tulee tyytyväiseksi saadessaan toisen osapuolen myöntymään omaan näkemykseensä. Tämä on siinäkin mielessä nerokas tapa toimia, että mikäli ensimmäiseen pyyntöön vastataan kyllä, tulee siitä parempi lopputulos kuin mihin on pyritty.

Vastavuoroisuuden negatiivisten vaikutusten välttäminen ei onnistu aina, koska tämä periaate on syvällä ihmisten selviytymisvaistoissa. Suurimman osan ajasta vastavuoroisuus toimii myös ihmisten ja yhteisöjen hyväksi, joten sitä ei pidä nähdä pelkästään pahana asiana. Tuhannen euron kysymys tässä asiassa on kuinka välttää vastavuoroisuuden negatiiviset vaikutukset omien asioiden hoidossa? Oman ympäristönsä hallinta on paras tapa. Jokaisen kannattaa välttää paikkoja, jossa joutuu tekemisiin mm. myyntimiesten kanssa. Toinen tapa on se, että tekee jo etukäteen toimintasuunnitelman, kun tietää joutuvansa toimimaan vastavuoroisuutta hyväksikäyttävien ihmisten kanssa. Esimerkiksi myyntimiehille voi sanoa suoraan etsivänsä tuotetta x.

Ilmaisnäytteiden tai -palveluiden ollessa kyseessä, kannattaa niistä kieltäytyä mikäli kyse oon jostain itselle todella tärkeästä asiasta. Asuntolainaa tai muuta isompaa talousasiaa hoitaessa voi kieltäytyä ”ilmaisesta” kahvista, pullasta tai vastaavista tarjoiluista ja keskittyä myyjän kanssa heti asiaan. Tämä saattaa tuntua hyvin mitättömältä asialta, mutta se ei sitä ole isoja päätöksiä tehdessä. Kontrastin käytöltä suojautuminen ei ole helppoa, mutta jokaista pyyntöä tulisi aina yrittää miettiä erikseen riittävän pitkään ennen myöntymistä. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta siihen pitää pyrkiä. Pomminvarmoja tapoja ei ole olemassa, eikä kaikesta kannatakaan kieltäytyä. Meidän täytyy myös muistaa, että suurin osa ihmisistä ei käytä vastavuoroisuutta hyväkseen saadakseen siitä itsellensä hyötyä vaan he pitävät tällaista toimintaa ihan normaalina kanssakäymisenä. 

Eipä mulla muuta,

-TT

PS. Rahasta kertovan kirjani koelukijaksi voi hakea vielä seuraavat kaksi viikkoa

torstai 5. maaliskuuta 2015

Uusi kirjoitussarja: ihmisten psykologiset taipumukset toimia omien etujensa vastaisesti

Keskimäärin ihminen on enemmän oikeassa kuin väärässä. Tämä ei automaattisesti tarkoita sitä etteikö ihminen tekisi virheitä. Meitä pidetään monesti täysin rationaalisina päätöksentekijöinä, mutta tämä on suuri väärinkäsitys. Meillä on kaksi puolta: rationaalinen ja tunteellinen. Näistä kahdesta tunteellinen puoli on suurimman osan ajasta käytössä ja rationaalinen puoli harvemmin. Tästä monet ovat varmasti eri mieltä, mutta faktat puhuvat puolestaan. Jos haluaa vaikuttaa toisen ihmisen käytökseen, tulee keskittyä tuottamaan toiselle tunteita, jotka saavat hänet toimimaan. Järjelliseen puoleen vetoaminen toimii paljon harvemmin kuin luulemme. On tärkeää ymmärtää, että tunteellinen puolemme on useimmiten oikeassa ja järjellinen puolemme on välillä väärässä.

Ihmisen käyttäytymistä ohjaavat hermosoluista löytyvät käyttäytymisalgoritmit eli yksinkertaisiset ohjeet, joiden avulla tehtävät suoritetaan. Ihmisen toiminta perustuu joko hermosoluihin valmiiksi ohjelmoituihin toimintoihin, jotka johtuvat geeneistä tai aikaisempien kokemusten opettamiin toimintoihin tai molempien edellämainittujen yhdistelmiin. Nämä hermosoluihin ohjelmoidut yksinkertaiset toimintaohjeet toimivat suurimman osan ajasta hyvin, mutta ihmistä voi ohjata haluttuun suuntaan suhteellisen helposti mikäli käyttäytymisalgoritmejamme käytetään tietoisesti hyväksi.

Joskus meitä manipuloidaan tietoisesti käyttäytymään halutulla tavalla ja silloin hyväksikäytetään meihin ohjelmoituja algoritmeja. Toinen mahdollisuus on manipuloida meitä hitaasti siten etteivät aistimme juuri sitä huomaa. Tällaista aivopesua ovat käyttäneet mm. monet valtiot. Manipuloinnin lisäksi jotkin yllättävät tapahtumat voivat muuttaa hermosolujemme algoritmeja. Ympäristömme myös vaikuttaa hermosoluihimme pidemmällä aikavälillä. Ainoastaan äkillisten tapahtumien vaikutukset ovat helposti huomattavissa. Muuten ne jäävät yleensä huomaamatta. 

Näitä psykologisia taipumuksia on ihmiseläimellä lukuisia ja käyn tässä sarjassa niistä mielestäni tärkeimmät läpi. Suurin osa näistä taipumuksista voidaan jäljittää suoraan evoluutioon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa näistä psykologisista taipumuksistamme ovat olleet meille hyödyllisiä aiemmin ja ovat sitä myös tänä päivänä. Maailma on kuitenkin muuttunut jonkin verran niistä ajoista, kun nämä taipumukset ovat ohjelmoituneet aivoihimme eivätkä aivomme ole onnistuneet sopeuttamaan näitä vaistoja nykypäivän maailmaan. Näitä taipumuksia voi kukin ihminen käyttää joko omaksi hyödykseen tai suojautumiseen niiden käyttämiseltä jonkun muun hyödyksi. En missään nimessä halua kenenkään manipuloivan toista ihmistä omaksi hyödykseen näitä taipumuksia käyttämällä. En voi siitä huolimatta olla varma siitä etteikö näin käy.
Vaikka käynkin taipumukset yksi kerrallaan läpi niin on ymmärrettävä, että äärimmäisen harvoin psykologiset taipumuksemme vaikuttavat meihin yksittäisinä ilmiöinä. Lähes aina kyseessä on useamman psykologisen taipumuksen summa. Mitä useampi taipumus vaikuttaa meihin samanaikaisesti sitä suurempi vaikutus näillä meihin on. Joskus vaikutukset kumoavat toisiaan, joten ihan yksinkertaisista asioista ei ole kyse. Tällöin vahvemmat taipumukset jyräävät heikommat. Ihmiset ovat myös erilaisia, joten me reagoimme eri tavoin kokemiimme asioihin. Toisille tappionpelko on suurempi asia kuin toisille. Myös erilaisissa tilanteissa voivat eri taipumukset vaikuttaa meihin voimakkaammin kuin toiset. 

Tässä kirjoitussarjassa tulee olemaan ainakin seuraavat osat:
  1. Vastavuoroisuus-periaate
  2. Tappionpelko
  3. Auktoriteetit
  4. Pitäminen/vihaaminen/samaistuminen
  5. Suhteellisuus
  6. Sosiaaliset paineet
  7. Johdonmukaisuus
Edellämainitut eivät kuitenkaan ole julkaisujärjestyksessä. Tämän kirjoitussarjan osat julkaisen keskimäärin kerran viikossa. Todennäköisesti julkaisupäivät ovat alkuviikosta, mutta joitakin poikkeuksia saattaa olla. Kirjoitussarja alkaa vastavuoroisuus-periaatteella joko ensi sunnuntaina tai maanantaina. Tämä kirjoitussarja loppuu mitä todennäköisimmin ennen vappua. Kaikki väärinkäsitykseni saa vapaasti korjata tämän kirjoitussarjan aikana. Olisin yllättynyt mikäli niitä ei yhtään tule, koska kaikki materiaalini sarjan suhteen on julkaistu Lontooksi. Tämän kirjoitussarjan lisäksi minun on tarkoitus julkaista kirjoituksia muista aiheista säännöllisen epäsäännöllisesti. 

-TT

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Helmikuu 2015 Cash +110€ Salkku +1.3%

Otsikko ei kerro kaikkea helmikuusta. Päällimmäisin puolin kaikki näyttää lukujen muodossa hyvältä, mutta totuus on hieman toisenlainen. ”Tulos” näyttää kohtuulliselta, mutta totuus on hieman erilainen. Tienasin selkeästi vähemmän kuin mitä suunnittelin ja käytin myös rahaa paljon vähemmän. Käytännössä yksi vatsatauti teki noin satasen loven tuloihin.

Menot olivat pienimmät pitkään aikaan. Helmikuu on minulle normaalistikin se kuukausi, jolloin minulla on pienimmät menot. Tämä ei johdu pelkästään kuukauden lyhyydestä vaan monista muistakin seikoista, kuten se ettei helmikuussa ole yleensä minkäänlaisia kissanristiäisiä. Tämän lisäksi pari pientä kuluerää siirtyi eteenpäin. Maaliskuu näyttää tällä hetkellä normaalilta maaliskuulta. Tällöin kuluu normaalia enemmän rahaa mm. vakuutuksiin. Tämän lisäksi kesäharrastuksista alkaa tulla kuluja maaliskuussa. Olen näihin kaikkiin tosin varautunutkin.

Helmikuun tuloista lähti noin 150 euroa lähinnä vatsatautiin ja siitä toipumiseen. Tämä on suurin syy sille miksi tulot jäivät vajaiksi. Vatsatauti on sellaienen asia, jolle ei voi mitään. Olen ollut viime aikoina mielestäni liian usein kipeä, joten täytyy alkaa pitää parempaa huolta itsestään. Toivottavasti maaliskuussa ei tule vastaavaa yllätystä. Maaliskuu on yleensä ollut sellainen, jolloin tulot ovat keskimäärin suurimmillaan vuoden aikana. Näin saattaa käydä tänäkin vuonna, mutta jääköön nähtäväksi. Oma arvioni on se, että maaliskuussa tulojen ja menojen suhde on aika lailla tasan. Saa nähdä mihin suuntaan se kääntyy.

Helmikuu oli sijoitusten kannalta suhteellisen mielenkiintoista aikaa, koska molemmat yritykset eli Outotec ja PKC Group joihin olen sijoittanut suoraan julkaisivat tilinpäätöstietonsa. Itse elän Outotecin osalta siinä mielessä kriittisiä aikoja, että minusta on alkanut näyttää yhä enemmän siltä, että toimitusjohtaja Korhonen ei osaa hoitaa hommiaan. Kiinteät kulut kasvoivat liian nopeasti eikä niistä pidetty riittävää huolta. Toivottavasti säästökuurit alkavat nyt vaikuttaa. Odotan todennäköisesti vielä pari kvartaalia ennen kuin teen suurempia johtopäätöksiä tämän sijoituksen suhteen. Voi olla, että toimin aiemminkin mikäli yrityksen toimet eivät tuota toivottuja tuloksia. Tällöin joudun hyväksymään Outoteciin sijoittamisesta tulevat tappiot, mutta joskus sekin on tehtävä.

PKC Groupin tilinpäätöstiedot eivät tuottaneet allekirjoittaneelle yllätyksiä, joten sen suhteen en välttämättä toimi mitenkään paitsi siinä tapauksessa, että osakekurssi nousee selkeästi yliarvostetuksi eli jonkin verran yli 20€:n. PKC osti Puolasta yrityksen joka valmistaa sähkökeskuksia, teholähteitä ja johdinsarjoja kiskokalustovalmistajille. Yrityksen liikevaihto oli 56 miljoonaa euroa ja velaton kauppahinta oli 50 miljoonaa. EBITDA oli noin 7%:ia. Hinta on mielestäni jonkin verran liian korkea, mutta tulevaisuus näyttäköön miten tämä kauppa palvelee yritystä. Kehittyvien markkinoiden ETF:iin olen jatkanut kuukausittaisia sijoituksia. Näillä näkymin en näe tekeväni muutoksia tähän, mutta mikäli länsipörssit tulevat alas voin myös laittaa niihin lisää rahaa. Tällä hetkellä en edes harkitse asiaa enempää.

Kirjoitusprojekteista bloggaaminen on tällä hetkellä jäänyt vähemmälle. Suurin syy on se, että olen ensisijaisesti keskittynyt kirjaprojektiini. Tarkoitus on paras koskaan henkilökohtaisesta taloudenhallinnasta tehty kirja tässä maassa. Niitä ei ole tehty yhtään liikaa. Itseasiassa paras on ainut vaihtoehto mikäli haluaa tehdä jotain tällä saralla. Tämä tavoite on realistinen jo senkin vuoksi, että tämä kirja on valmis muiden jälkeen. Kirjan koelukijaksi voi hakea vielä kolmisen viikkoa näillä näkymin. Otan hakemuksia vastaan sähköpostilla osoitteessa lessismorefinland@gmail.com. Bloggaaminen on tällä hetkellä jäänyt hieman taka-alalle ja tulee jäämään jossain määrin ainakin vielä maaliskuun ajan. Maaliskuun jälkeen pitää katsoa asiaa uudestaan.

Henkilökohtaisen elämän suhteen ei maaliskuussa pitäisi tulla suurempia muutoksia eikä niitä ollut helmikuussakaan. Tällä hetkellä minulla ei ole suurempia reissusuunnitelmia. Myöskään suurempaa määrää kissanristiäisiä ei pitäisi löytyä. Maaliskuussa, kuten muinakin kuukausina aion panostaa siihen, että olen joka päivän jälkeen hieman viisaampi. Koko ajan hieman parantaen pääsee pitkälle.

Hyvää viikonalkua!

-TT

PS. Uusi TT:n lista on julkaistu ja se löytyy täältä