Olet itse vastuussa ajankäytöstäsi

Sinä olet itse vastuussa oman ajankäyttösi hyödyllisyydestä. Mikäli olet antanut vastuun jollekin muulle niin sinun on otettava se takaisin. Ainoastaan sinä tiedät parhaiten miten pystyt käyttämään tehokkaimmin aikasi. Et voi ulkoistaa vastuuta muille, koska se johtaa aina suurempaan tehottomuuteen. Valitettavasti olet todennäköisesti näin tehnyt etkä ole valmis tekemään muutoksia. Mikäli et työskentele itsellesi on sinun neuvoteltava asiasta päättävän tahon kanssa. Paras tapa tehdä se on onnistua todistamaan asian hyödyt asioista päättävälle taholle. 

Sinä et pysty muuttamaan ajankäyttöäsi mikäli et samalla muuta ajatteluasi. Kiireisyytesi on suurimmaksi osaksi henkistä laiskuutta ja hukkaat aikaasi epäolennaisuuksiin. Muutama kriittinen teko ja niihin keskittyminen tuottaa suurimman osan saavutuksistasi. Kiireisyys on helppo ratkaisu, koska sinulla on aina lähes rajattomat mahdollisuudet keksiä uutta tekemistä. Paljon aikaa vaativat asiat eivät automaattisesti ole niitä joita sinun pitäisi tehdä päästäksesi päämääriisi. Ne ovat todennäköisemmin niitä jotka tuhlaavat eniten aikaasi. 

Kahdeksan tunnin pakollinen työaika on utopia jota sinun pitää yrittää välttää. En tiedä kuka on päättänyt, että juuri tuo määrä työtä on se sopiva määrä länsimaissa. Mihin se perustuu? Eivätkö kaikki ole erilaisia ajankäytöltään? Tämä työaika on päätetty joskus aikoja sitten. Harvalla meistä on tekemistä tuo koko kahdeksantuntinen, joten me joudumme keksimään ajantäytettä joka ei perustu mihinkään. Mieti seuraavaa: entä jos sinulla olisikin 8:n tunnin työajan sijaan 15:sta tunnin työaika? Etkö sinä silloinkin täyttäisi ylimääräiset tuntisi jollain turhalla ajanvietteellä?

Ainut tapa huomata tämä on mitata omaa ajankäyttöään ja mikäli siihen ei ole mahdollisuutta niin täytyy testata itse kuinka nopeasti hommansa voi hoitaa. Tämä tapahtuu seuraavalla tavalla: Jos sinulla on kahdeksan tunnin työaika niin aloita tekemällä päätös siitä, että sinulla on vain seitsemän tuntia aikaa töissä suoriutua jonka jälkeen laitat pillit pussiin. Viimeisen tunnin työajastasi käytät lepäämiseen mitä se sinulle ikinä tarkoittaakaan. Kokeile tätä sinä aikana, kun sinusta tuntuu kiireelliseltä. Kokeile vaikka viikon ajan. Jos seitsemän tuntia riittää helposti niin vähennät työaikaasi puolella tunnilla viikon välein. Sinun pitää tehdä testaaminen pienin askelin, koska et voi aiheuttaa itsellesi suurta vahinkoa vaan sinun tehtävä on optimoida hyöty verrattuna haittaan. 

Ajanhallinnassa ihmiset jakavat tehtävänsä yleensä A, B, C ja D-kategorioihin tärkeysjärjestyksen mukaan. Tämän jaoittelun hyödyt jäävät käyttämättä, koska suurin osa ihmisistä laittaa suurimman osan tehtävistään aina kahteen ensimmäiseen ja omasta mielestään tärkeimpään kategoriaan. Paras tapa päästä eroon suurimmasta osasta turhaa ajankäyttöään on keskittyä tärkeimpiin tehtäviinsä ja niitä ei ole montaa päivässä.

Toinen hyvä tapa saada vähennettyä ajankäyttöään on ymmärtää Parkinsonin laki joka sanoo tehtävän monimutkaistuvan mitä enemmän sen suorittamiseen varaa itselleen aikaa. Hyvin moni tämän blogin lukijoista on varmasti opiskellut jossain koulussa, jossa varataan joillekin projekteille kuukausia suorittamiseen. Tämän seurauksena huomataan viikko ennen määräajan umpeutumista ettei olla edes aloitettu. Tämä kasaa henkistä kuormaa turhaan, tehtävään joka olisi voitu suorittaa jo aikoja sitten. Lopputuloskaan ei ole laadukkaampi, koska keskittyminen projektiin on välttävää luokkaa suurimman osan ajasta. Lyhyempi määräaika projektille johtaa sekä tehokkaampaan ajankäyttöön että parempaan lopputulokseen.

Jotta pääsisit haluttuun lopputulokseen eli pakollisen ajankäytön vähentämiseen on sinun tehtävä kaksi listaa: Tehtävät asiat ja asiat joita et tee. Saadaksesi vastaukset näihin listoihin on sinun tehtävä itsellesi kaksi kysymystä:

1. Mitkä ovat ne muutamat kriittiset asiat tai ihmiset jotka tuottavat suurimman osan halutuista tuloksista ja onnellisuudesta?
2. Mitkä ovat ne muutamat ihmiset ja asiat jotka tuottavat minulle suurimman osan murheistani ongelmistani tai ajanhukastani?

Näiden kysymysten perusteella sinun täytyy luoda tee ja älä tee listat. Tämä varmasti tuntuu sinusta hyvin yksinkertaiselta ratkaisulta kiireen vähentämiseen ja sitä se onkin. Listojen luominen ei ole niin yksinkertainen asia, koska meitä revitään jatkuvasti eri suuntiin eri asioiden ja henkilöiden toimesta. Tämä on ymmärrettävää, koska monien ihmisten sisäiset ja ulkoiset paineet ovat kovat. 

Parissa, kolmessa seuraavassa kirjotuksessa menen tarkempiin yksityiskohtiin kunhan saan toukokuun kuukausiraportin ensin julkaistua.

-TT

Pidä huolta itsestäsi ja lähimmäisistäsi

Tämä saattaa olla taas näitä itsestään selviä asioita monille meistä, mutta seuraavien vuosikymmenien aikana tämä tulee vain olemaan viel huomattavan paljon tärkeämpää ”hyvinvointiyhteiskunnan” todellisen tilan paljastuessa asioihin perehtymättömille. Jotkut meistä varmasti pitävät tärkeänä hyvää terveydenhoitoa ja jossakin määrin se sitä onkin nykypäivänä niille jotka sitä tarvitsevat.

Kuitenkin nyt on ensisijaisesti huomioitava se ettei ne jotka sitä terveydenhoitoa eniten tarvitsevat sitä kovin helposti loppujen lopuksi saa. Tämä koskee erityisesti eläkeikään tulleita ja vanhuksia joita kyllä pidetään hengissä, mutta on turha toivoa varsinaista hoitoa ja kuntouttamista joka takaisi ihmisarvoiset loppuvuodet elämälle. Esimerkiksi voin ottaa vaikka oman äitini jolta evättiin kuntoutukseen pääsy hänen täyttäessä 65 vuotta. Olin itse paikalla hoitavan lääkärin kanssa keskustelemassa ja pystyn vahvistamaan nämä sanat ihan milloin vain. Tämä on valitettava tosiasia ja mikäli eläkkeellä olevat vanhenpanne tarvitsevat hyvää sairaanhoitoa niin siitä joudutaan nykypäivänä valitettavasti maksamaan yksityiselle palveluntuottajalle.

Toinen tapaus on erään kaverini faija joka sattui valittamaan hirveän kokoisesta patista lääkärille joka totesi sen vain olevan rasvapatti joka ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä. Sen havaitsemisen jälkeen kesti sitten jonkin aikaa kunnes patti oli kasvanut ja sitten uusi keikka lääkärille ja sen jälkeen kokeisiin. Kokeiden jälkeen sitten todettiinkin levinnyt syöpä joka olisi ollut helpommin hoidettavissa, kun vain olisi aikaisemmin saatu selville asioiden todellinen tila. Tämä taas olisi varmasti ollut mahdollista yksityistä terveydenhoitoa käyttämällä ja tässä tapauksessa sen käyttäminen olisi myös ollut mahdollista ainakin rahallisen tilanteen ollessa hyvä.

Mitä tästä sitten tulisi oppia? Ensimmäisenä tulee mieleen se ettei julkisen terveydenhuollon tila välttämättä ole niin hyvällä tolalla kuin puhuvat päät väittävät telkkarissa. Kun ”Jykä” ja muut poliitikot puhuvat hyvinvointivaltiosta ja kansalaisten palvelujen turvaamisesta on hyvä vetää korvatulpat korviin tai sitten kääntää lehden sivua tai välttää puhuvia päitä ja näistä juttuja julkaisevia tiedotusvälineitä. Toinen asia mikä ei välttämättä noista tarinoista tullut mieleen on se, että vaatimalla kun vaatii niin jonkinlaista hoitoa kuitenkin saa, mutta ei sitä nykypäivänä taideta juuri tarjota varsinkaan mitä tulee eläkeiän jo saavuttaneisiin ihmisiin. Myös erilaisten laboratoriokokeiden ottaminen on mahdollista, mutta yleensä julkisen terveydenhoidon lääkärit vähättelevät sitä mahdollisuutta. En kuitenkaan lähtisin syyttämään lääkäreitä tästä asiasta vaan käskyt tulevat yleensä ylemmältä taholta. Tämän takia niiden kokeiden ottamisesta kun tulee puhe niin on syytä ne ottaa. Jos vanhempasi alkavat jo olla siinä kunnossa etteivät jaksa vaatia niin siinä vaiheessa on syytä itse ruveta osallistumaan vanhempiesi hoitoon ja lääkärissä käynteihin, jotta riittävää hoitoa on mahdollista saada. Toinen mahdollisuus on myös rahoittaa vanhempien käyntiä yksityisillä vastaanotoilla mikäli heillä ei ole siihen itse varaa.

Mitä taas tulee yhteiskunnan rooliin lähimmäisten hoidossa niin tällä hetkellä se on kyllä täysin ylikorostunut ja valitettavasti suurin osa ihmisistä olettaa yhteiskunnan hoitavan kaikki lähimmäistensä ongelmat ja sairaudet. Kuitenkin jokaisella on vastuu omista lähimmäisistään, joten ei ole varaa paeta vastuutaan vaan osallistua itse heidän auttamiseen ja hoitamiseen. Tämän tosiasian tiedostaminen tulee olemaan entistä tärkeämpää ihan jo lähivuosinakin, mutta lähivuosikymmeninä ollaan jo siinä tilanteessa ettei muita vaihtoehtoja enää ole. Kuten monet varmaan rekisteröivätkin niin taas ollaan keskustelemassa säästöjen suuruudesta ja veronkorotuksista. On kuitenkin huomioitava ettei nykypäivänä tässä maassa veroja pystytä juuri enempää keräämään johtuen siitä, että vientitulot ovat pysyvästi tippuneet 10 miljardin verran edellisen laskukauden seurauksena. Tämä 10 miljardia on pysyvästi poissa kansantaloudestamme ja siihen sopeutuminen tulee raapaisemaan entistä enemmän rahaa varsinkin heikommassa asemassa olevilta kuten vanhuksilta ja sairailta. Myös keskiluokan kuppaaminen tulee voimistumaan ja heiltä tullaan viemään suurin osa tarvittavista miljardeista jo ihan siitäkin syystä ettei Suomessa ole suurituloisia joilta viedä riittävästi rahaa pienenpituloisten elätykseen.

Kannattaa myös pitää omasta terveydestään huolta ja siitä kannattaa olla valmis maksamaan. Fyysisen kunnon ylläpitäminen vaatii liikkumista, joten se on varmasti helpoin tapa suojella itseään erilaisilta elämäntapasairauksilta kuten selkäkivuilta ja muilta vastaavilta. Ihminen on liikkunut vuosituhansia, joten meidän kroppamme vaatii liikuttamista, jotta pysymme terveinä. Kannattaa myös pitää huolta siitä, että on varaa tarvittaessa tukeutua myös yksityiseen terveydenhuoltoon, sillä monesti hoitamatta jättäminen tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin yksityiselle lääkärille meneminen. Omasta mielenterveydestään huolenpitäminen onkin sitten monimutkaisempi juttu, mutta siihen neuvoisin sitten ylilyöntien välttämistä oli mistä tahansa asiasta kyse. Tämän lisäksi myös niiden asioiden tekeminen jotka tuovat oikeasti iloa elämään ovat kullanarvoisia hyvinvoinnissa.

Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne! Ensin on kuitenkin tärkeää huolehtia itsestään, jotta jaksaa huolehtia muista!

- TT