Kirjoitussarja: psykologiset taipumukset osa 1. Vastavuoroisuus-periaate

Vastavuoroisuus-periaate sanoo, että meidän tulee yrittää vastata meille tehtyyn myönnytykseen, palvelukseen, lahjaan, kutsuun tai muihin vastaaviin tekoihin samanlaisella teolla tulevaisuudessa. Ilman vastapalvelusta me rikomme tätä periaatetta ja se saattaa johtaa siihen, että palveluksen tehnyt henkilö alkaa hyljeksimään meitä. Vastavuoroisuus on hyödyttänyt ihmiskunnan kehitystä siten, että olemme voineet luopua jostain meille tärkeästä, kuten ruoasta, suojasta tai energiasta ilman pelkoa ponnistelujemme tai meille tärkeiden resurssien menetyksistä. Ihmisyhteisöt tuskin olisivat kehittyneet tälle tasolle ilman vastavuoroisuus-periaatetta. Tämän säännön rikkominen on aiemmin johtanut yksilön hylkäämiseen omasta yhteistöstään ja niin käy joskus vielä nykypäivänäkin.

Mikään ei ole ilmaista. Kun jollekin tarjotaan jotain ilmaiseksi niin yleensä takana on jokin motiivi joka ei ole pelkkä hyväntekeväisyys, vaikka sellaisena asia monesti halutaankin esittää. Ilmaisnäytteet ovat tästä hyvä esimerkki. Kun kaupassa tarjotaan maistiaisia niin silloin yleensä toivotaan, että ihminen vastavuoroisesti ostaa ilmaiseksi tarjottua tuotetta. Tämän lisäksi monet yhteiskunnalliset toimijat, kuten poliitikot, tarjoavat vähemmän arvokkaita pikkupalveluksia, kuten kahvi- tai ruokatarjoilua halutessaan saada ihmisten ääniä vaaleissa. Tämä pikkupalvelus tuottaa vastavuoroisuus-periaatteen mukaan ihmiselle tarpeen tehdä vastapalvelus äänen muodossa. On selvää ettei pelkkä kahvitarjoilu vielä riitä kääntämään äänestäjän päätä, mutta se voi vahvistaa äänestäjän mielipidettä jostain poliitikosta tai puolueesta myönteisempään suuntaan.

Vastavuoroisuus-periaate on tehokas tapa saada ihminen tekemään jotain sellaista jota hän ei muuten tekisi. Ihmisille muodostuva henkinen kiitollisuudenvelka saattaa saada toisen ihmisen myöntymään sellaisen ihmisen pyyntöön, josta hän ei edes pidä. Tämä ei tarkoita automaattisesti sitä, että toinen ihminen tekisi aina vastapalveluksen, mutta lisää sen todennäköisyyttä. Ilmaisnäytteiden ja -palveluiden saaminen ja tekemisen menestys ei johdu pelkästään siitä, että on helppo tuottaa vastapalvelus vaan myös siitä, että on hyvin vaikea kieltäytyä ilmaisista lahjoista. Kun ilmaisnäytteet ovat sellaisia etteivät vastaanottajat niitä missään nimessä halua, kumoutuvat vastavuoroisuuden vaikutukset. 

Vastavuoroisuus-periaatetta käytetään usein ihmisten muiden psykologisten taipumusten kanssa. Yksi tehokkaimmista tavoista hyödyntää tätä periaatetta on hyödyntää ihmisten taipumusta reagoida kontrasteihin vastavuoroisuuden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyritään tekemään kaksi toisistaan poikkeavaa pyyntöä, joista vasta jälkimmäiseen pyritään saamaan myönteinen vastaus. Otetaan esimerkiksi jokin hyväntekeväisyysjärjestö jonka edustaja pyytää ensin yritykseltä kymmenentuhannen euron lahjoitusta. On tietysti selvää, että aika harva yritys tähän myöntyy, joten ensin tulee kielteinen vastaus. Tämän jälkeen pyydettävää summaa lasketaan esimerkiksi tuhanteen euroon. Tällöin pyynnön vastaanottaja on saanut pyytäjältä myönnytyksen joka lisää tuhannen euron lahjoituksen saamisen todennäköisyyttä huomattavasti.

Tämä niin sanottu hanki ensin kieltäytyminen ja tee sen jälkeen myönnytys tekniikka toimii, koska se vihjaa hienovaraisesti pyynnön vastaanottajalle, että on hänen vuoronsa tehdä vastaava myönnytys. Toinen syy siihen miksi tämä tekniikka toimii on ihmisten taipumus kontrastien tuottamaan vertailuun. Kun jälkimmäinen pyyntö on pienempi kuin ensimmäinen, toimii kahden pyynnön välinen kontrasti pyyntöjen tekijän hyväksi. Kontrastin toimimisen yksi syy on se, että myönnytyksen saaja tulee tyytyväiseksi saadessaan toisen osapuolen myöntymään omaan näkemykseensä. Tämä on siinäkin mielessä nerokas tapa toimia, että mikäli ensimmäiseen pyyntöön vastataan kyllä, tulee siitä parempi lopputulos kuin mihin on pyritty.

Vastavuoroisuuden negatiivisten vaikutusten välttäminen ei onnistu aina, koska tämä periaate on syvällä ihmisten selviytymisvaistoissa. Suurimman osan ajasta vastavuoroisuus toimii myös ihmisten ja yhteisöjen hyväksi, joten sitä ei pidä nähdä pelkästään pahana asiana. Tuhannen euron kysymys tässä asiassa on kuinka välttää vastavuoroisuuden negatiiviset vaikutukset omien asioiden hoidossa? Oman ympäristönsä hallinta on paras tapa. Jokaisen kannattaa välttää paikkoja, jossa joutuu tekemisiin mm. myyntimiesten kanssa. Toinen tapa on se, että tekee jo etukäteen toimintasuunnitelman, kun tietää joutuvansa toimimaan vastavuoroisuutta hyväksikäyttävien ihmisten kanssa. Esimerkiksi myyntimiehille voi sanoa suoraan etsivänsä tuotetta x.

Ilmaisnäytteiden tai -palveluiden ollessa kyseessä, kannattaa niistä kieltäytyä mikäli kyse oon jostain itselle todella tärkeästä asiasta. Asuntolainaa tai muuta isompaa talousasiaa hoitaessa voi kieltäytyä ”ilmaisesta” kahvista, pullasta tai vastaavista tarjoiluista ja keskittyä myyjän kanssa heti asiaan. Tämä saattaa tuntua hyvin mitättömältä asialta, mutta se ei sitä ole isoja päätöksiä tehdessä. Kontrastin käytöltä suojautuminen ei ole helppoa, mutta jokaista pyyntöä tulisi aina yrittää miettiä erikseen riittävän pitkään ennen myöntymistä. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta siihen pitää pyrkiä. Pomminvarmoja tapoja ei ole olemassa, eikä kaikesta kannatakaan kieltäytyä. Meidän täytyy myös muistaa, että suurin osa ihmisistä ei käytä vastavuoroisuutta hyväkseen saadakseen siitä itsellensä hyötyä vaan he pitävät tällaista toimintaa ihan normaalina kanssakäymisenä. 

Eipä mulla muuta,

-TT

PS. Rahasta kertovan kirjani koelukijaksi voi hakea vielä seuraavat kaksi viikkoa