Vähemmän on enemmän ihmissuhteissa

Elämme maailmassa, jossa on mahdollista kommunikoida nopeasti ja tehokkaasti kenen kanssa tahansa. Kommunikaatio tapahtuu salamannopeasti myös toiselle puolelle maailmaa. Monilla meistä on tuhansia ystäviä Facebookissa, seuraajia Twitterissa ja uraputkeamme hoidamme verkostoituen LinkedInissa. Kaikki tämä saa meidät lisäämään ihmissuhteidemme määrää. Tästä kaikesta huolimatta suurempi osa ihmisistä on yksinäisiä ja tuntevat itsensä syrjäytyneiksi, jos vertaa esimerkiksi 80-lukuun. Missä siis vika, jos meillä kerran on paremmat mahdollisuudet kommunikoida ihmisten kanssa?

Vastaus löytyy aivojemme kehityksestä. Ympäristömme on kehittynyt viime vuosikymmeninä hirveää vauhtia mikäli vertaa esimerkiksi edellisiin vuosisatoihin. Tämän seurauksena meillä on paljon enemmän ihmiskontakteja. Valitettavasti taas aivokapasiteettimme tarvitsee useita satoja tuhansia vuosia kehittyäkseen, joten se ei ole pysynyt kehityksessä mukana. Aivojemme rajat ihmissuhteiden suhteen tulevat vastaan jossain 150:n nurkilla riippuen siitä mitä tutkimuksia uskoo. On hyvin vaikea kuvitella mitään tarkkaa rajaa mikä sopisi kaikille, joten voimme tehdä oletuksia siitä, että tuon edellämainitun luvun molemmin puolin mennään jokaisen tätä lukevan kohdallakin. Tunnetuin tutkimusten tekijä on englantilainen antropologi Robin Dunbar joka sai tarkaksi luvuksi juuri 150. Tämä johtuu meidän ihmisten aivojen koosta. Dunbar on tutkinut myös muita kädellisiä ja esimerkiksi ihmisapinoilla tuo luku on selkeästi pienempi johtuen pienemmistä aivoista.

Dunbar on tehnyt paljon muitakin tutkimuksia juuri tästä aiheesta ja hän on huomannut ihmisillä olevan erilaisia sosiaalisia piirejä. Hän on huomannut kokojen hieman vaihtelevan, mutta perusperiaatteet ovat seuraavat. Ihmisillä on ensin kaikista läheisimmät ihmiset, jotka muodostuvat noin 3-5:n hengen ryhmästä. Tämän lisäksi meillä on 15:sta, 50:n ja 150:n ihmiset sosiaaliset piirit. Mitä suuremmasta piiristä on kyse sitä vähemmän ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa ja sitä vähemmän he keskimäärin myös kuluttavat aivokapasiteettia joka on rajoitettu. Mitä syvemmästä ihmissuhteesta on kyse sitä enemmän se myös vaatii sekä panostusta että kapasiteettiamme. Mitä suuremmasta ihmisjoukosta on kyse sitä enemmän joudumme myös havainnoimaan eri ihmisten välisiä suhteita. Kun puhumme suuremmista väkijoukoista on meidän muistettava, että suurempien ihmisjoukkojen ollessa kyseessä, joudumme havainnoimaan myös muiden väliset suhteet. Nämä vaatimukset eivät kasva lineearisesti vaan nopeammin kuin luulemme. Esimerkiksi viiden ihmisen ryhmässä joudumme seuraamaan 10:tä eri ihmissuhdetta, joista 4 on omiamme. Jos taas puhumme 20:n ihmisen ryhmästä niin seurattavia ihmissuhteita on 190:tä. Tästä näemme helposti kuinka paljon suuremmat ryhmät rasittavat aivokapasiteettiamme joka on rajallinen.

Mitä suuremmista ihmisjoukoista on kyse sitä enemmän joudumme myös käyttämään aikaa jo pelkästään kommunikointiin. Vaikka nykypäivänä meillä on työkaluja hoitaa asiat paremmin niin silti suurempien väkijoukkojen kommunikoiminen keskenään on hyvin vaikeata. Tietyn pisteen jälkeen kommunikoimiseen käytetty aika vie helposti suurimman osan siitä ajasta joka menee kanssakäymiseen. Esimerkiksi töitä tehdessä 5-8:n henkilön ryhmä alkaa olla maksimikokoa, jotta koko aikaa ei käytetä pelkästään kommunikointiin. Tätä on helppo testata yrittämällä järjestää jotain yhteistä tekemistä sekä pienemmän että suuremman väkijoukon kanssa. Itse asiaa järjestellessä huomaa kuinka paljon jokaisella on asiaan sanottavaa ja kuinka vaikeaa on järjestää ajankohtaa ja tekemistä joka sopii kaikille. Paras tapa hoitaa asia on laittaa yksi tai kaksi ”natsia” sanelemaan muille miten asiat hoidetaan ja ilmoittamalla, että mikäli asia ei jollekin sovi niin unohtaa koko homman. Tämä vähentää tarvetta kommunikoida huomattavasti.

Koska meillä kaikilla on rajamme mitä tulee mielekkäiden ja merkitsevien ihmissuhteiden määrään, tulisi meidän pikemminkin keskittyä kaikista tärkeimpien hoitamiseen erityisellä hartaudella. On tärkeää olla läsnä, kommunikoi sitten millä tavalla tahansa. Jos on samassa tilassa parhaan ystävän kanssa niin silloin kannattaa sulkea kaikki muut kommunikointivälineensä kuin suunsa. Tämän lisäksi on tärkeää muistaa, että läsnäolo on paljon tärkeämpää kuin se mitä ollaan tekemässä. Lyhyetkin hetket hyvän ystävän seurassa antavat paljon, kunhan niihin hetkiin keskitytään eikä yritetä väkisin ahtaa niihin paljon tekemistä.

1+1 on enemmän kuin 2 monissa tapauksissa. Hyvät ihmissuhteet antavat paljon ja syvät ihmissuhteet vaativat paljon energiaa. Niiden on siis parempi olla sellaisia, joista molemmat saavat paljon irti. Me olemme monesti lähimpien ihmistemme summa eli mikäli meillä on monia hyviä ihmissuhteita niin saamme myös itsestämme paljon irti. Huonoista ja läheisistä suhteista tulisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Tämä ei ole helppoa, mutta se on vaivan arvoista. Mikäli kyseessä on lähisukulainen niin monesti voi joutua lähinnä vähentämään tämän ihmissuhteen painolastia. Kaiken kaikkiaan on pidettävä huolta erityisesti juuri lähimmistä ihmissuhteista ja niiden hyödyistä molemmille osapuolille.

Eipä mulla muuta,

-TT

ajanhukkaa

Tällä kertaa onkin sitten vuorossa hieman tapoja hukata omasta elämästään kiitettäviä tuntimääriä ja olen tässä kohta kuukauden verran pitänyt koneellani erästä ohjelmaa joka mittaa sitä mihin eri tarkoituksiin sitä käytän. On huomioitava se tosiasia etten ole päivätyössä, joten siksi nämä aikamäärät tuppaavat olemaan hyvinkin suuria ja viikossa menee keskimäärin kaksikymmentäviisituntia koneella. Tämä on huikea määrä ja hieman yli kolme ja puoli tuntia per vuorokausi. Tarkoitus ei ole laittaa ihan kaikkea dataa vaan vain hieman demonstroida sitä mihin sitä aikaa oikein kulutan.

Kaikesta ajasta tietokoneella ohjelma laski tuottavuudekseni palttiarallaa 45%. En omaa harmainta aavistustakaan miten tuo algoritmi toimii, joten ei kannata kysyä siitä sen enempää. En edes tiedä onko tuo tehokkuus paljon vai vähän. Oma uskomukseni on se, että se ei ole hirveän paljoa ja sitä on varaa kyllä parantaa. Hyvin usein keskityn katsomaan netistä jotain hyvinkin turhaa uutisen tynkää josta ei sitten jää mitään mieleen. Tätäkin postia kirjoittaessani omat aivoni välillä harhailevat muissa asioissa. Kolme ja puoli tuntia päivässä kuulostaa suurelle ajalle ja tästä yli puolet valuu hukkaan mikä tekee tehokasta peliaikaa hieman yli puolitoista tuntia päivässä, kun laskee viikonloputkin mukaan. Seuraavassa hieman dataa mitä ohjelma on pulpauttanut ulos eli viisi eniten aikaa vievää kohdetta, jotka vievät yhteensä 45% koneella istumisesta.

OpenOffice 17.8% 40min/vrk

klehti_keskustelupalsta 12.2% 28min/vrk

Facebook 7.4% 17min/vrk

”työaika”(netti) 5.7% 13min/vrk

Nordnet 2.9% 6.5min/vrk

Muita aikasyöppöjä ovat iltapäivälehtien nettisivut ja muutamat blogit, mutta ne eivät yksittäisinä ajanhukkaajina näytä kovin suurilta. Kuitenkin jos ne nappaa kaikki samaan syssyyn niin siitä tuleekin sitten hieman isompi kuorma. Viittä suurinta ajanhukkaajaa katsoessa näkee niistä sen, että aika paljon minulta kuluu aikaa hukkaan sellaisiin asioihin joissa ei ole mitään järkeä. Varsinkin Facebook ja kauppalehden keskustelupalsta ovat sellaisia asioita joita voisin selkeästi vähentää. En edes kirjoittele millään nimimerkillä siellä, joten jo senkin takia siinä ei ole mitään järkeä. Siellä on kuitenkin muutamia nimimerkkejä joita kannattaa seurata, vaikka sekin on pikkuhiljaa hajoamassa käsiin, kun he ovat poistuneet takavasemmalle syystä tai toisesta. Ehkä mielenkiintoisin keskustelunaihe minulle on tradereiden keskustelu pörssien suunnista, vaikka en niistä niin paljoa ymmärräkään. Facebookin tuntee kaikki, mutta en ehkä itsekään osannut arvata kuinka paljon siihen menee aikaa, joten sitä täytyy yrittää tulevaisuudessa vähentää. Hyvin usein nämä molemmat edellämainitut ovat sellaisia, että niitä tulee selattua koko ajan, mutta hyvin harvoin menee kovin paljon aikaa putkeen. Näistä lyhyistä purskeista sitten muodostuu tuo ajanhukka. Ehkä kaikista turhin vaikkakin pienin ajanhukka noista viidestä suurimmasta on pörssikurssien selailu, koska osakkeiden hinnat eivät ole vielä kovinkaan lähellä ostotasojani enkä voi niihin mitenkään seuraamalla vaikuttaa.

Jos miettii tuota kolmea ja puolta tuntia päivässä keskimäärin koneella niin onhan se aika addiktoivaa. Toisaalta television parissa ei sitten menekään kovin kauaa. Tätä aikaa on mahdollista vähentää ainakin tunnilla päivässä ja toivottavasti siihen tulee lähitulevaisuudessa päästyä. Tämä on toisaalta hieman ristiriitaista, koska kirjoittaminen vaatii aikaa ja siitä ei läheskään koko aika ole tehokasta työskentelyä. Olen siinä kuitenkin jonkin verran parin viime vuoden aikana kehittynyt ja itse näpyttelemiseen ei mene kauaa. Miettimiseen voi joskus palaa sitten enemmänkin aikaa ja joskus iskee luomisen tuska mikä sitten näkyy siinä ettei kirjoittaminen etene minnekään. Joskus on vaan sitten pakko pitää tauko, vaikka kirjoitus olisi loppuvaiheessakin. Pari tuntia päivässä koneella olisi minulle varmasti se optimimäärä ja silloin koneella oleminen olisi tehokkaampaakin.

Blogi jää noin viikoksi tauolle ruotsinreissun ja muiden kiireiden takia, joten palaan joskus ensi viikon puolivälissä asiaan. Kommentteihin pyrin kuitenkin vastaamaan normaalisti. Muistakaa nauttia kesästä, kun sitä nyt ainakin tällä hetkellä näyttää kestävän. Kannattaa kuitenkin muistaa viettää riittävästi aikaa varjossa, koska noin paahtava kuumuus voi olla vaarallinen monille ihmisille.

-TT