sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Psykologiset taipumukset osa 4. Auktoriteetit

Ihmisillä on taipumus uskoa auktoriteetteihin. Vanhempamme neuvovat meitä lapsesta lähtien, opettajamme kertovat meille lapsena kuinka tiettyihin asioihin pitää suhtautua ja pomomme kertovat mitä asioita pitää tehdä ja miten. Me alistumme tiettyjen hierarkioiden alle, kuten yrityselämässä pomo voi päättää asioista ilman, että uskallamme olla eri mieltä silloin, kun niin pitäisi tehdä. Meihin on vuosikymmenien saatossa luotu syvä usko auktoriteetteihin. Tästä uskosta on vaikea irtautua, koska se on seurausta aivopesustamme. Jossain määrin tämä aivopesu on varmasti ollut meille hyväksi, mutta mitä vanhemmaksi tulemme sitä enemmän meidän tulee keskittyä ajattelemaan omilla aivoillamme. Meidän tulee myös ottaa asioista itse selvää turvautumatta auktoriteetteihin. 


Auktoriteetit voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: titteleihin, ulkoiseen olemukseen ja esineisiin. Nämä kolme ryhmää voi olla yhdistettynä yhteen henkilöön ja näitä kaikkia voi käyttää hyödyksi, jotta haluttu viesti menee perille. Meillä on monenlaisia tutkintoja, niistä mahdollisesti saatuja arvonimiä, joita käytetään vahvistamaan käsitystämme jostakin ihmisestä. Me uskomme helpommin arvonimiin, esimerkiksi professori saattaa olla sellainen arvonimi ettemme uskalla kyseenalaistaa hänen näkemystään. Mikään arvonimi ei automaattisesti tarkoita tietämystä asioista. Ammattitaito on asia, jonka pitäisi ratkaista se uskommeko siihen asiaan tai mielipiteeseen, jota meille tarjotaan. 


Vaatteet ja yleisesti ottaenkin jonkin ihmisen ulkonäkö vaikuttaa siihen kuinka me suhtaudumme häneen. Me uskomme helpommin siististi pukeutuneeseen kauniiseen ihmiseen kuin resuisissa vaatteissa esiintyvään hieman suttuiseen persoonaan. Me uskomme myös univormuihin. Poliisien käskyt menevät paremmin läpi siinä vaiheessa, kun heillä on univormut. Miehet puvuissaan pystyvät helpommin myymään sijoituspalveluita, koska meillä on pinttynyt käsitys siitä, että kalliit puvut symboloivat menestyneitä sijoituksia.


Myös esineet helpottavat viestin perillemenoa. Kallis auto tuo uskottavuutta silloin, kun on tarkoitus myydä jotain kallista. Näistä kolmesta eri vaihtoehdosta esineet ovat varmasti vähiten käytetty vaihtoehto. Enemmän niillä korostetaan omaa sosiaalista statusta kuin yritetään vaikuttaa muihin heidän tehdessä jotain päätöksiä. On helpompaa uskoa sijoitusneuvojaa joka ajaa kalliilla autolla kuin karvalakkimallin Toyotalla suhaavaa kaveria, vaikka Toyotalla ajava kaveri voi tietää asioista enemmän.


Auktoriteettien lisäksi me voimme myös käyttää antiauktoriteetteja yrittäessämme levittää viestiämme eteenpäin. Meidän on helppo näyttää ihmisille joku laitapuolen kulkija ja kertoa kuinka ryyppääminen ei kannata ,koska silloin voi käydä niin ettei elämä parane viinaa juomalla. Antiauktoriteettien käyttö on suhteellisen harvinaista, mutta niillä voisi olla jopa suurempi vaikutus viestien läpimenoon. Varoittavia esimerkkejä käytetään lähinnä äärimmäisissä tapauksissa, mutta jokaisen kannattaa harkita niiden hyötyjä.


Tuhannen taalan kysymys on se kuinka tunnistaa väärät auktoriteetit. Se ei ole yksinkertaista, mutta ei missään nimessä myöskään mahdotonta. Väärillä auktoriteeteilla on jonkin verran yhtäläisyyksiä. Keskimäärin he keskittyvät enemmän ulkoiseen olemukseen kuin omaan asiantuntemukseen. Väärät auktoriteetit puhuvat yleensä lähinnä ympäripyöreitä asioita eivätkä ota kantaa suuntaan tai toiseen. Tämän lisäksi he yleensä käyttävät sellaisia termejä etteivät heidän kohteensa näitä ymmärrä. Näitä termejä he eivät joko osaa muuttaa ymmärrettävään muotoon tai he eivät halua sitä tehdä, koska asioiden yksinkertaisuus saattaa paljastaa sen etteivät he tiedä asioista muita enempää. 


Jokaisen puheisiin kannattaa suhtautua tietyllä skeptisyydellä. Myös ulkoisiin viitteisiin asiantuntijuudesta kannattaa suhtautua varauksella. Jos et ymmärrä jotain ihmistä ja hänen puheitaan niin silloin todennäköisesti sinun ei pidäkään välittää siitä mitä hän sanoo. Sinä voit toki kysyä mitä hän tarkoitti ja mikäli hän ei osaa selittää asioita niin, että sinäkin ymmärrät niin unohda hänen puheensa. Hän ei nimittäin silloin todennäköisesti tiedä itsekään mistä puhuu tai hän yrittää tarkoituksella manipuloida sinua. 


Ehkä parhaiten tämän asian voi kiteyttää seuraavalla tavalla: ”Typerys joka ajaa kalliilla autolla, pukeutuu hienoon pukuun ja käyttää hienoa pukua on silti ainoastaan typerys, jota ei kannata uskoa.” Valeauktoriteeteista ehkä nykyajan kuuluisin on Bernie Madoff, joka onnistui kavaltamaan useampia kymmeniä miljardeja, vaikka hän ei epävirallisen elämänkerran mukaan osannut kovin hyvin matematiikkaa. Silti hänen onnistui vakuuttaa ihmiset ”tehokkaasta” kaupankäyntialgoritmistaan, joka oli ”ulkopuolisille liian vaikea ymmärtää.” Tosiasiassa hän ei tehnyt kauppaa juuri ollenkaan vaan ainoastaan markkinoi palveluaan. Tarkempiin yksityiskohtiin ei kannata mennä, koska se veisi liikaa aikaa.


Tässä kaikki tällä kertaa,


-TT

4 kommenttia:

  1. Uskoisin, että auktoriteetteihin uskominen ei ole seurausta pelkästä aivopesusta, vaan on ihan evoluution seurausta. Ne, jotka uskoivat vanhempiaan ja muita auktoriteettiasemassa olevia, selviytyivät todennäköisemmin jatkamaan sukuaan, joten tämä ominaisuus nousi vallitsevaksi ihmisrodun geeniperimässä. Kapinoitsijat päätyivät eläinten ruoaksi tai kuolivat syötyään myrkyllisiä marjoja. Tai sitten heidät ajettiin sopeutumattomuuden takia pois yhteisöstä, mikä teki selviytymisestä ja lisääntymisestä suhteellisen vaikeaa.

    VastaaPoista
  2. Olet oikeassa. Evoluutio onkin itseasiassa mahdollistanut auktoriteettien suorittaman aivopesun nykyaikana, koska se on aikaisemmin ollut tarpeen selviytymisessä. Nykypäivänä ei enää lapsuuden jälkeen ole tarvetta uskoa auktoriteetteihin samalla tavalla. Suurin osa näistä ihmisen taipumuksista, kuten auktoriteettiuskokin on muodostunut evoluution kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse näkisin, että kyllä nykypäivänäkin auktoriteettiuskolla on huomattavat etunsa. Lapsena tapahtuva oppiminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, kun ei kyseenalaista kaikkea kuulemaansa, vaan uskoo vanhempiaan ja opettajia. Liika kyseenalaistaminen tuolloin johtanee heikkoon asemaan yhteisössä ja ylipäänsä hitaaseen oppimiseen. Myöhemmällä iällä olisi toki suotavaa, jos käyttäisi omaa päätään, eikä suoraan uskoisi muita.

      Poista
  3. kiitoksia kommenteista. Jouduin miettimään entistä tarkemmin auktoriteetteja ja uskon selkiyttäneeni ajatuksiani.

    Uskon auktoriteettien itseasiassa tulevan entistä tärkeämpään rooliin yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa. Tämä tarkoittaa sitä, että ne auktoriteetit joihin enemmistö uskoo eli vanhemmat ja opettajat, ovat entistä enemmän pihalla nykymaailman vaatimuksista. Nykyajan parikymppisten vanhemmat eli suuri osa 40-60 vuotiaista ja heidän reseptinsä pärjätä ovat vanhentuneet ja vanhentuvat yhä nopeammin.

    Nykyään pystyy oppimaan lähes mitä tahansa ilman vaatimuksia auktoriteettien läsnäolosta. Meidän on myös entistä helpompi päästä käsiksi omalla alallaan maailman parhaiden ajatuksiin ja tapoihin tehdä asioita. Suurin osa vanhemmistamme, opettajistamme tai proffistamme ovat kuitenkin vain keskinkertaisia omilla aloillaan, joten miksi ottaa heiltä mallia, kun huippuammattilaisiltakin saa neuvoja kunhan on itse hieman aktiivinen?

    VastaaPoista