Ihmisillä on taipumus uskoa auktoriteetteihin.
Vanhempamme neuvovat meitä lapsesta lähtien, opettajamme kertovat
meille lapsena kuinka tiettyihin asioihin pitää suhtautua ja
pomomme kertovat mitä asioita pitää tehdä ja miten. Me alistumme
tiettyjen hierarkioiden alle, kuten yrityselämässä pomo voi
päättää asioista ilman, että uskallamme olla eri mieltä
silloin, kun niin pitäisi tehdä. Meihin on vuosikymmenien saatossa
luotu syvä usko auktoriteetteihin. Tästä uskosta on vaikea
irtautua, koska se on seurausta aivopesustamme. Jossain määrin tämä
aivopesu on varmasti ollut meille hyväksi, mutta mitä vanhemmaksi
tulemme sitä enemmän meidän tulee keskittyä ajattelemaan omilla
aivoillamme. Meidän tulee myös ottaa asioista itse selvää
turvautumatta auktoriteetteihin.
Auktoriteetit voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään:
titteleihin, ulkoiseen olemukseen ja esineisiin. Nämä kolme ryhmää
voi olla yhdistettynä yhteen henkilöön ja näitä kaikkia voi
käyttää hyödyksi, jotta haluttu viesti menee perille. Meillä on
monenlaisia tutkintoja, niistä mahdollisesti saatuja arvonimiä,
joita käytetään vahvistamaan käsitystämme jostakin ihmisestä.
Me uskomme helpommin arvonimiin, esimerkiksi professori saattaa olla
sellainen arvonimi ettemme uskalla kyseenalaistaa hänen näkemystään.
Mikään arvonimi ei automaattisesti tarkoita tietämystä asioista.
Ammattitaito on asia, jonka pitäisi ratkaista se uskommeko siihen
asiaan tai mielipiteeseen, jota meille tarjotaan.
Vaatteet ja yleisesti ottaenkin jonkin ihmisen
ulkonäkö vaikuttaa siihen kuinka me suhtaudumme häneen. Me uskomme
helpommin siististi pukeutuneeseen kauniiseen ihmiseen kuin
resuisissa vaatteissa esiintyvään hieman suttuiseen persoonaan. Me
uskomme myös univormuihin. Poliisien käskyt menevät paremmin läpi
siinä vaiheessa, kun heillä on univormut. Miehet puvuissaan
pystyvät helpommin myymään sijoituspalveluita, koska meillä on
pinttynyt käsitys siitä, että kalliit puvut symboloivat menestyneitä sijoituksia.
Myös esineet helpottavat viestin perillemenoa.
Kallis auto tuo uskottavuutta silloin, kun on tarkoitus myydä jotain
kallista. Näistä kolmesta eri vaihtoehdosta esineet ovat varmasti
vähiten käytetty vaihtoehto. Enemmän niillä korostetaan omaa
sosiaalista statusta kuin yritetään vaikuttaa muihin heidän
tehdessä jotain päätöksiä. On helpompaa uskoa sijoitusneuvojaa
joka ajaa kalliilla autolla kuin karvalakkimallin Toyotalla suhaavaa
kaveria, vaikka Toyotalla ajava kaveri voi tietää asioista enemmän.
Auktoriteettien lisäksi me voimme myös käyttää
antiauktoriteetteja yrittäessämme levittää viestiämme eteenpäin.
Meidän on helppo näyttää ihmisille joku laitapuolen kulkija ja
kertoa kuinka ryyppääminen ei kannata ,koska silloin voi käydä
niin ettei elämä parane viinaa juomalla. Antiauktoriteettien käyttö
on suhteellisen harvinaista, mutta niillä voisi olla jopa suurempi
vaikutus viestien läpimenoon. Varoittavia esimerkkejä käytetään
lähinnä äärimmäisissä tapauksissa, mutta jokaisen kannattaa
harkita niiden hyötyjä.
Tuhannen taalan kysymys on se kuinka tunnistaa
väärät auktoriteetit. Se ei ole yksinkertaista, mutta ei missään
nimessä myöskään mahdotonta. Väärillä auktoriteeteilla on
jonkin verran yhtäläisyyksiä. Keskimäärin he keskittyvät
enemmän ulkoiseen olemukseen kuin omaan asiantuntemukseen. Väärät
auktoriteetit puhuvat yleensä lähinnä ympäripyöreitä asioita
eivätkä ota kantaa suuntaan tai toiseen. Tämän lisäksi he
yleensä käyttävät sellaisia termejä etteivät heidän kohteensa
näitä ymmärrä. Näitä termejä he eivät joko osaa muuttaa
ymmärrettävään muotoon tai he eivät halua sitä tehdä, koska
asioiden yksinkertaisuus saattaa paljastaa sen etteivät he tiedä
asioista muita enempää.
Jokaisen puheisiin kannattaa suhtautua tietyllä
skeptisyydellä. Myös ulkoisiin viitteisiin asiantuntijuudesta
kannattaa suhtautua varauksella. Jos et ymmärrä jotain ihmistä ja
hänen puheitaan niin silloin todennäköisesti sinun ei pidäkään
välittää siitä mitä hän sanoo. Sinä voit toki kysyä mitä hän
tarkoitti ja mikäli hän ei osaa selittää asioita niin, että
sinäkin ymmärrät niin unohda hänen puheensa. Hän ei nimittäin
silloin todennäköisesti tiedä itsekään mistä puhuu tai hän
yrittää tarkoituksella manipuloida sinua.
Ehkä parhaiten tämän asian voi kiteyttää
seuraavalla tavalla: ”Typerys joka ajaa kalliilla autolla, pukeutuu
hienoon pukuun ja käyttää hienoa pukua on silti ainoastaan
typerys, jota ei kannata uskoa.” Valeauktoriteeteista ehkä
nykyajan kuuluisin on Bernie Madoff, joka onnistui kavaltamaan
useampia kymmeniä miljardeja, vaikka hän ei epävirallisen
elämänkerran mukaan osannut kovin hyvin matematiikkaa. Silti hänen
onnistui vakuuttaa ihmiset ”tehokkaasta”
kaupankäyntialgoritmistaan, joka oli ”ulkopuolisille liian vaikea
ymmärtää.” Tosiasiassa hän ei tehnyt kauppaa juuri ollenkaan
vaan ainoastaan markkinoi palveluaan. Tarkempiin yksityiskohtiin ei
kannata mennä, koska se veisi liikaa aikaa.
Tässä kaikki tällä kertaa,
-TT
Uskoisin, että auktoriteetteihin uskominen ei ole seurausta pelkästä aivopesusta, vaan on ihan evoluution seurausta. Ne, jotka uskoivat vanhempiaan ja muita auktoriteettiasemassa olevia, selviytyivät todennäköisemmin jatkamaan sukuaan, joten tämä ominaisuus nousi vallitsevaksi ihmisrodun geeniperimässä. Kapinoitsijat päätyivät eläinten ruoaksi tai kuolivat syötyään myrkyllisiä marjoja. Tai sitten heidät ajettiin sopeutumattomuuden takia pois yhteisöstä, mikä teki selviytymisestä ja lisääntymisestä suhteellisen vaikeaa.
VastaaPoistaOlet oikeassa. Evoluutio onkin itseasiassa mahdollistanut auktoriteettien suorittaman aivopesun nykyaikana, koska se on aikaisemmin ollut tarpeen selviytymisessä. Nykypäivänä ei enää lapsuuden jälkeen ole tarvetta uskoa auktoriteetteihin samalla tavalla. Suurin osa näistä ihmisen taipumuksista, kuten auktoriteettiuskokin on muodostunut evoluution kautta.
VastaaPoistaItse näkisin, että kyllä nykypäivänäkin auktoriteettiuskolla on huomattavat etunsa. Lapsena tapahtuva oppiminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, kun ei kyseenalaista kaikkea kuulemaansa, vaan uskoo vanhempiaan ja opettajia. Liika kyseenalaistaminen tuolloin johtanee heikkoon asemaan yhteisössä ja ylipäänsä hitaaseen oppimiseen. Myöhemmällä iällä olisi toki suotavaa, jos käyttäisi omaa päätään, eikä suoraan uskoisi muita.
Poistakiitoksia kommenteista. Jouduin miettimään entistä tarkemmin auktoriteetteja ja uskon selkiyttäneeni ajatuksiani.
VastaaPoistaUskon auktoriteettien itseasiassa tulevan entistä tärkeämpään rooliin yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa. Tämä tarkoittaa sitä, että ne auktoriteetit joihin enemmistö uskoo eli vanhemmat ja opettajat, ovat entistä enemmän pihalla nykymaailman vaatimuksista. Nykyajan parikymppisten vanhemmat eli suuri osa 40-60 vuotiaista ja heidän reseptinsä pärjätä ovat vanhentuneet ja vanhentuvat yhä nopeammin.
Nykyään pystyy oppimaan lähes mitä tahansa ilman vaatimuksia auktoriteettien läsnäolosta. Meidän on myös entistä helpompi päästä käsiksi omalla alallaan maailman parhaiden ajatuksiin ja tapoihin tehdä asioita. Suurin osa vanhemmistamme, opettajistamme tai proffistamme ovat kuitenkin vain keskinkertaisia omilla aloillaan, joten miksi ottaa heiltä mallia, kun huippuammattilaisiltakin saa neuvoja kunhan on itse hieman aktiivinen?