Rahaa yliromantisoidaan

Rahan arvoa jatkuvasti yliromantisoidaan eri tavoin. Milloin saamme lukea kuinka joku on äkkirikastunut lottoamalla tai perustamalla yrityksen, jonka on myynyt miljoonilla euroilla. Saamme joka vuosi tiettyyn aikaan katsella lehdissä kirjoittelua suurista tuloista. Kaikki tämä ja monet muut hehkutukset rahasta saavat monet ihmiset kuvittelemaan ison lottovoiton tai lisätulojen ratkaisevan heidän ongelmansa ja luovan onnellisuutta. 

Brutaali totuus on se ettei raha itsessään ole yhtään mitään. Nykypäivänä raha on lähinnä ykkösiä ja nollia bittiavaruudessa. Rahalla ei ole tunteita eikä se valitse kenen luo se menee. Ainoastaan meillä on tunteemme rahaa kohtaan. Raha ei tosin vastaa näihin tunteisiin millään tavalla. Siltä ei saa minkäänlaista vastarakkautta, vaikka itse olisikin siihen täysin hullaantunut. Raha ei itsessään ole paha tai hyvä asia. Vain rakkaus rahaan on paha asia. Raha ei puhu sinulle eikä muillekaan. Mikäli kuvittelet sen puhuvan sinulle niin suosittelen menemistä hoitoon. Me olemme luoneet käsityksemme rahasta ihan itse. Tunteisiimme rahaa kohtaan tosin vaikuttavat monet asiat, kuten kasvatuksemme, ympäristömme, vastaanottamamme propaganda ja ne ihmiset joiden kanssa olemme tekemisissä. Nämä kaikki muodostavat meille jonkin käsityksen rahan arvosta.

Raha on yksinkertaisimmillaan ainoastaan vaihdonväline jonka arvo vaihtelee joka kerta kun se vaihtaa omistajaa. Rahan lisäksi on olemassa paljon muitakin vaihdonvälineitä ja niistä yksi esimerkki on talkootyö. Kaupassa käydessä tuotteilla on suurimman osan ajasta kiinteät hinnat, vaikka joissakin tapauksissa niistä voidaankin neuvotella. Saman tuotteen rahallinen arvo voi myös vaihdella. Koska raha on vaihdonväline niin sillä on tietty arvo vain sen aikaa kuin me niin kuvittelemme. Mikäli ihmisten mielikuvat rahasta muuttuvat, vaihtelee rahan arvo vaihdonvälineenä. Mikäli kaikki ihmiset yhtäkkiä päättävät, että rahaa ei voi käyttää vaihdonvälineenä, muuttuu se meille täysin arvottomaksi. Me emme käytännössä voi syödä rahaa tai käyttää sitä ravintona ja mikäli kaikki päättävät ettei sillä saa mitään niin se on meille täysin hyödytöntä. Me voimme hieman historiaa tutkiessamme nähdä kuinka raha aina aika ajoin muuttuu jossain päin maailmaa arvottomaksi. Näin voi käydä myös Suomessakin, vaikka se näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä.

Me vertaamme taloustilannettamme usein toisiin ihmisiin, vaikka emme voi edes tietää totuutta heidän rahankäytöstään. Me saatamme olla kateellisia toisille ihmisille heidän omaisuudestaan. Me voimme myös pitää yhtäkkiä rahaa tienanneita ihmisiä täysinä mulkvisteina ihan vain sen takia, että heillä nyt vain sattuu olemaan enemmän rahaa. Tosiasia on se ettei suurin osa näistä ihmisistä ole juuri muuttuneet suurempien rahasummien myötä. Suuremmat rahasummat mielestäni pikemminkin antavat ihmisille mahdollisuuksia olla enemmän itsensä. Mulkvistit ovat mulkvisteja, oli heillä rahaa tai ei. Todennäköisesti mielikuvamme rikastuneista vastenmielisinä ihmisinä on ainoastaan oman päämme mielikuvien tuote. Me olemme voineet saada kasvatuksen joka on vuosien aikana vahvistanut käsitystämme rikkaista vastenmielisinä, vaikka emme ole tunteneet ainuttakaan rikasta ihmistä. Mitä pidempään tällainen uskomus on ollut päässämme sitä vahvempana se siellä elää.

Olen jossain määrin tunnistanut itseni ja ajatukseni rikkaista aiemmin edellämainitun kaltaisiksi. Viime vuosina olen ehkä onnistunut jossain määrin muuttamaan ajatuksiani, mutta tunnen silti välillä kateutta. Nykypäivänä uskon enemmän siihen, että polku kohti mahdollista vaurautta on paljon tärkeämpi kuin itse mahdollinen lopputulos. Uskon myös siihen, että jo mahdollisesti rikastuneet ihmiset ovat saaneet omia polkujansa kulkemalla saaneet paljon enemmän kuin mitä lopputulos heille mahdollisesti tulevaisuudessa antaa. Minä en esimerkiksi usko siihen, että stadionkeikkoja tekevät artistit voivat saada palkkakuiteistaan tai lomamatkoistaan samanlaiset sävärit kuin itse esiintymisestä tai menestyneet urheilijat saisivat tilitietonsa nähdessään samanlaiset onnistumisen tunteet kuin itse suorituksista. Suuremmat tulot yhtäkkiä ovat todennäköisesti myös vuosien aikana tehtyjen uhrausten tulosta, joten äkkirikastuneita ei kannata pitää yhtäkkisen onnenpotkun saaneina yksilöinä.

Rahaa tulisi lähinnä käyttää hyödyllisenä työkaluna omien tarpeidensa ja halujensa tyydyttämiseksi. Voimme käyttää sitä parantamaan joko omaa tai muiden elämää. Me voimme ostaa sellaisia tuotteita tai palveluita, jotka parantavat elämänlaatuamme. Sitä voi tosin käyttää myös väärin ostamalla tuotteita tai palveluita, jotka eivät paranna elämänlaatuamme. Itse käytän rahaa oman arkeni pyörittämiseen, elämyksiin ja itseni kehittämiseen. Nämä kolme asiaa vaativat yllättävän vähän rahaa. Vielä allekirjoittanuttakin pienemmällä rahamäärällä voi elää tyydyttävää elämää. Tämä on vain minun tapani käyttää rahaa, joten jokainen voi valita omansa. Jokaisen meistä kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja jättää muiden ihmisten ja heidän rahojensa miettiminen. Meidän täytyy ensisijaisesti keskittyä oman elämämme parantamiseen. Siihen pääsee pienemmilläkin rahasummilla ja tekemällä sitä mistä pitää. Pelkän rahan takia ei kannata elämäänsä hukata johonkin, josta ei saa niitä elämyksiä jotka parantavat omaa elämäänsä.

Minkä verran sinä arvostat rahaa?

-TT