Ihmisellä on taipumus johdonmukaisuuteen.
Toimiminen johdonmukaisesti säästää energiaa. Me voimme ajatella
johdonmukaisuutta myös fysiikan lakien mukaan. Kappale pysyy
paikoillaan tai liikkuu tiettyyn suuntaan, kunnes siihen vaikuttaa
voima joka joko liikuttaa paikoillaan olevaa kappaletta tai voima
joka tuottaa riittävän vastavoiman, jotta liikkuva kappale joko
pysähtyy tai muuttaa suuntaansa. Ihmiset muuttavat äärimmäisen
harvoin tapojaan. Me olemme niiden orjia niin hyvässä kuin pahassa.
Huonojen tapojen välttäminen on helpompaa kuin jo valmiiksi
muodostuneiden tapojen muuttaminen.
Me muutamme harvoin tekemiämme johtopäätöksiä
asioista tai muista ihmisistä, pidämme kiinni itsellemme luodusta
identiteetistä, tehdyistä sitoutumuksista tai muutamme näkemystämme
siitä missä olemme hyviä. Edellämainittujen asioiden lisäksi
pidämme kiinni ensivaikutelmistamme. Johdonmukaisuus seuraa
mukanamme huolimatta siitä millaisia todisteita sitä vastaan
saamme. Me tunnistamme paljon helpommin muiden ihmisten taipumukset
järjettömään johdonmukaisuuteen kuin omamme.
Johdonmukaisuus on usein hyödyllinen ominaisuus,
mutta samalla se on monesti myös vaarallinen. Meidän on helppo
unohtaa se ettei johdonmukaisuus aina vie meitä eteenpäin.
Johdonmukaisuus on enimmäkseen alitajuntamme hallitsema sisäinen
ominaisuutemme. Aivomme säästävät energiaa, koska meidän ei
tarvitse tehdä tietoisia päätöksiä tai analysoida
vastaanottamaamme informaatiota. Aivomme sopeuttavat toimintaansa
tällä tavalla jatkuvasti monimutkaistuvaan maailmaan.
Johdonmukaisuus saattaa joskus johtaa todellisuuden vääristymiseen
omissa aivoissamme. Tästä yksi hyvä esimerkki on tappiollisten
osakkeiden ostaminen yhä uudelleen, olettaen olleensa aikaisemmin
oikeassa, vaikka tappiot puhuvat puolestaan.
Taipumustamme johdonmukaisuuteen voidaan käyttää
hyväksi. Suuria sitoumuksia alustetaan monesti useilla pienillä
pyynnöillä joihin meidän on helppo sanoa kyllä. Nämä pienet
pyynnöt eivät ole läheskään niin tärkeitä kuin hieman
myöhemmin tulevat isommat. Esimerkiksi yritykset voivat pyytää
asiakkaitaan juttelemaan palveluistaan, kun kyseessä on
todellisuudessa myyntitapahtuma, jossa tarjotaan yrityksen tuotteita.
Tämän jälkeen asiakas on johdonmukaisuutensa takia alttiimpi
hankkimaan tuotteita ja palveluita. Yleensä tällaista tapaa
käytetään lähinnä kalliimpien tuotteiden tai palveluiden
myynnissä, koska halvempien tuotteiden katteisiin sillä voi olla
merkittävä negatiivinen vaikutus. Paras tapa välttää
johdonmukaisuuden hyväksikäyttöä on miettiä tarkkaan jokaista
pientäkin pyyntöä.
Erityisen vahvasti johdonmukaisuuden rooli ihmisen
teoissa tulee näkyviin silloin, kun joku tekee julkisen lupauksen
toimia tietyllä tavalla. Julkisen lupauksen antaminen vahvistaa
ihmisen toimintaa johdonmukaisesti identiteettiään vaalien. Tätä
julkista lupausta voi käyttää myös hyväkseen, kun haluaa saada
itse jonkin tietyn asian tehtyä. Mitä useampi ihminen on ollut tätä
julkista lupausta todistamassa sitä herkemmin se myös pidetään.
Julkisia lupauksia vielä tehokkaampi tapa vahvistaa ihmisen
johdonmukaisuutta, on hankkia tai tehdä lupaus kirjallisena.
Kirjallinen lupaus vaatii enemmän vaivannäköä kuin suullinen.
Paras tapa hoitaa asia on pyytää toista ihmistä tekemään lupaus
julkisesti kirjallisena. Mitä enemmän näkee vaivaa sitä suurempi
arvo lupauksella on tekijälle.
Johdonmukaisuuden yksi suurimmista vaaroista on se,
että ihminen keskittyy niin vahvasti oppimiinsa asioihin ettei osaa
ajatella kuin yhdestä näkökulmasta. Erityisen hyvin tämä näkyy
jokaisen keskittyessä hyödyntämään koulutustaan ottamatta
huomioon muita tieteitä, joita hyödyntämällä voisi saada aikaan
ratkaisuja oman tieteenalan ongelmiin. Paras tapa välttää
tällaista liiallista johdonmukaisuutta on kouluttaa itseään
laaja-alaisesti keskittymättä pelkästään yhteen asiaan.
Insinöörien tulee ymmärtää esimerkiksi humanistien näkemyksiä
jonkin monimutkaisen teknisen tuotteen käyttöliittymästä, jotta
he pystyvät suunnittelemaan käyttäjäystävällisen tuotteen.
Toinen tärkeä tapa välttää liiallista johdonmukaisuutta on
muodostaa itselleen tapa, jossa yrittää aina todistaa olevansa
väärässä. Esimerkiksi Charles Darwin yritti jatkuvasti todistaa
oman teoriansa lajien evoluutiosta vääräksi. Tätä myötä hän
tosin todisti olleensa oikeassa.
Eipä muuta,
Hyvää alkavaa viikkoa!
-TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti