maanantai 17. maaliskuuta 2014

Keskiluokan kuolema on hidas ja tuskallinen

Jos aletaan katsomaan asioita hieman laajemmasta perspektiivistä kuin täältä lintukodosta voidaan huomata keskiluokan keskimääräisen ostovoiman tippuneen monissa länsimaissa jo 1980-luvun lopusta lähtien. Tämä kehitys tulee jatkumaan seuraavat vuosikymmenet. Suomi ja muut muutamat länsimaat ovat olleet poikkeuksia hyvin pitkään, mutta tämäkin ilo alkaa pikkuhiljaa loppumaan globalisaation lyödessä keskiluokkaa turpiin yhä lujemmin.

Suomi pärjäsi maana erittäin hyvin vuosiin 2006 ja 2007 saakka. Sen jälkeen keskimääräinen ostovoima on tippunut tasaisen varmasti ja tulee tippumaan hamaan tulevaisuuteen saakka. Nokia-klusteri oli yksi suurimmista syistä siihen miksi selvisimme 1990-luvun lamasta kuivin jaloin. Valitettavasti tämä kruununjalokivemme on himmentynyt niin pahasti ettei siitä ole paljon mitään enää jäljellä. Tämän maksajaksi tulee keskiluokka. Keskiluokka maksaa tätä laskua koko ajan korkeampien elinkustannusten myötä. Poliitikkomme ovat munanneet mahdollisuutemme sopeutua tähän jatkuvaan kehitykseen elämällä yli varojen ja rohkaisten kansalaisia tekemään samoin. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa laskua emme ole vielä alkaneet maksamaan. Tämä kehitys ei jatku enää montaa vuotta ja sen jälkeen keskiluokka romahtaa. Näin on tapahtunut jo monessa maassa kuten Kreikassa ja Espanjassa. Tulevaisuuden kuva on kollektiivisesti sama kuin Espanjassa. Tästä voi lukea lisää täältä.

Meillä yksilöillä on kuitenkin mahdollisuus sopeutua tähän kehitykseen, mutta se voi tapahtua ainoastaan hyväksymällä tosiasiat. En halua tahallani maalata piruja seinille, mutta tosiasioista on pakko kertoa, jotta asiat paranevat. Seurauksena on eriarvoisuuden lisääntyminen vielä entisestään. Rikkaat tulevat rikastumaan vielä enemmän ja köyhemmät joutuvat tulemaan toimeen vielä vähemmällä. Tiedän ettei se ole reilua, mutta elämässä harvoin menevät nallekarkit tasan. Voivottelu ei valitettavasti auta vaan toimiminen. Tämä on syytä aloittaa ennen kuin paska alkaa levitä tuulettimesta ympäriinsä. Tarkkaa ajankohtaa tulevalle romahdukselle on vaikea määrittää, mutta kyseessä on yli kaksi vuotta ja alle kymmenen. Suomessa tämä riippuu siitä kuinka kauan valtio ja kunnat saavat lainattua rahaa suhteellisen matalalla korolla. Koska velkaa otetaan paljon ulkomailta tulee romahdus tapahtumaan nopeammin kuin niissä maissa joissa sitä otetaan lähinnä kotimaasta kuten Japanissa. Japanihan on selvinnyt hyvin pitkään korkealla velalla.

Miten sitten sopeutua tähän kehitykseen? Tähän on periaatteessa olemassa kaksi mahdollisuutta tai niiden yhdistäminen eli

  1. Sopeuttaminen menonsa nykyisiä paljon pienemmiksi
  2. Tuottamalla niin paljon lisäarvoa muille, että kuuluu siihen pieneen joukkoon joka rikastuu tai sijoittamalla rahansa järkevämmin kuin keskiluokka

Oma arvioni palkkojen tulevasta laskusta on 20-40%:a joka tarkoittaa sitä, että menojen laskun on oltava vähintään tätä luokkaa. Tämä tulee erityisesti koskemaan kaikkia niitä jotka työskentelevät julkisella sektorilla. Sen sijaan yksityisellä sektorilla työskentelevien tulojen muutokset tulevat ennen kaikkea olemaan tapauskohtaisia. Ei ole väärin kuitenkaan olettaa näiden laskevan keskimäärin vähintään yhtä paljon. Tämä sopeutus on syytä aloittaa heti. Sen lisäksi sinun täytyy alkaa tuottamaan riittävästi lisäarvoa, jotta voit tienata suurempaa palkkaa. Toisin sanoen joko muiden ihmisten tai yrityksen tulee hyötyä sinun työpanoksestasi niin paljon, että he haluavat maksaa siitä enemmän. Toinen mahdollisuus on onnistua luomaan mielikuva siitä lisäarvon tuottamisesta. Tätä ”valehtelua” sinä et kuitenkaan voi jatkaa kovin pitkään vaan totuus paljastuu ennen pitkään. Rahojen sijoittaminen järkevämmin kuin keskiluokka ei tule koskaan olemaan vaikeeta, koska varsinkin Suomessa hyvin harva sijoittaa juuri muuhun kuin kivijalkapankkinsa tarjoamiin rahastoihin asuntolainojensa kytkykauppana. Tätä vaikeampaa sen sijaan on tienata rahaa sen verran, että sitä jää sijoittamiseen kallistuvien elinkustannusten ja palkan pienenemisen jälkeen.

Ja sitten vielä on mainittava näin lopuksi, että ainoastaan energiatehokkuuden radikaali parantaminen pitää länsimaiden keskiluokan elintason edes nykytasolla. Tällä hetkellä tätä ei ole näköpiirissä, mutta toivottavasti joku sellaisen kehityksen saa aikaan. Päinvastoin kuin voisi tästä kirjoituksesta luulla niin en toivo keskiluokan kurjistumista, vaikka olen lähes varma siitä.

Seuraava kirjoitus on 3. askel parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Se tulee joko huomenna tai sitten keskiviikkona.

-TT

4 kommenttia:

  1. Keskiluokan kurjistuminen on erittäin mielenkiintoinen aihe! "Duunari-ammatteihin" on kohdistunut suuri rakennemuutos. Iso osa tehtävistä automatisoidaan, tehtaat siirretään halvan työvoimanmaihin ja useat ammatit katoavat jopa kokonaan.

    Tätä ei pidä nähdä ongelmana, vaan mahdollisuutena. Nykyisin on huikeat mahdollisuudet luoda ja kehittää kaikkea uutta, jonka avulla ihmiskunta kehittyy ja länsimaalaisiakin saadaan jopa työllistettyä. Tärkeää on nähdä nämä mahdollisuudet ja irtaantua vanhasta ajoissa. "Auringonlaskun teollisuutta" ei pidä tukea (varsinkaan työpaikkojen säilyttämisen takia!), koska nämä hyvää tarkoittavat toimet ovat populistisia karhunpalveluksia, jotka vetävät kansakuntaa vain entistä pahimmin suohon. Jos nykyinen liiketoiminta ei ole kannattavaa ja trendi on alaspäin, niin ei tuollaisiin pohjattomiin kaivoihin kannata vähiä rahoja tuhlata.

    Me tarvitsemme avarakatseisia ja uudistushaluisia ihmisiä. Ihmisiä jotka eivät hakeudu suojatyöpaikkoihin, haali itselleen kaikkia hölmöjä etuisuuksia ja ajattele tilannetta vain pienessä piirissä oman napansa ympärillä. Ask not what your country can do for you, ask what you can do for your country!

    Itse tykkään tehdä asiat ripeästi ja tehokkaasti, mutta kuitenkin ihmilissesti. Niinpä joudun lähes päivittäin ihmettelemään miten yksinkertaisista asioista saadaan todella hankalia ja aikaa, sekä resursseja vieviä projekteja. Julkisenhallinnon olisi kyettävä karsimaan rankalla kädellä säädöstelyä, vähentää hallintoa, vähentää tukiä (kuten yritystuet) ja ylipäätään vähentää byrokratiaa. Kun orgainisaatioihin kohdistuu säästösuunnitelmia, kuulee lähes poikkeuksetta, ettei täältä voida enää mistään pihistää. Näin sanovat rajoittuneet ihmiset, jotka eivät edes halua yrittää löytää säästöjä. Tälläiset säästötoimet eivät automaattisesti tarkoita, työvoiman vähentämistä ja jäljelle jäävien työntekijöiden töiden lisääntymistä. Suuria säästöjä on aivan varmasti mahdollista löytää, kunhan käyttää päätään. Toimintoja voidaan tehostaa, todella paljon, siten että se ei hankaloita työntekijöiden työnsarkaa vaan saattaa jopa helpottaa sitä ja täysin turhista historiasta juurtuvista toimintatavoista päästään eroon. Ei tehdä asioita muodon vuoksi, vaan koska niin on perustellusti järkevää tehdä!

    Miten hienoa olisi asua maassa, jossa poliitikot olisivat suoraselkäisiä, rehellisiä sanansapitäviä ihmisiä, jotka eivät ajattele politiikkaa politiikkana, vaan tehtävänä kehittää yhteiskuntaa parempaan suuntaan, ilman turhia sitoomuksia eri sidosryhmiin (puolue, hallitus ym.) ja populistisia vivahteita vaaleja ajatellen. Virkamiehet näkisivät kokonaisuuden, eivätkä puolustaisi vaan omaa osastoaan ja hyväveli verkostoaan. Julkishallinnon tulee pystyä tekemään kiperiä ja tuskallisia päätöksiä, eikä mielistellä ja lupailla jokaiselle jotakin!

    ...Sivuraiteilta takaisin keskiluokkaan...
    Nykyisen keskiluokkalaisen on saatava innostus pärjätä globaalissa kilpailussa. Käytännössä olisi oltava valmiina rikkomaan vanhanaikainen käsitysurapolusta: koulu-> vakituinen työpaikka -> eläke -ja asennoiduttava jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja muutokseen. Lisäksi on ymmärrettävä kapitalimin rakenne ja pystyttävä hyödyntämään tätä järjestelmää. Nykyisin ei voida käyttää vastakkainasettelua työväenluokka vs. omistajaporras. Näitä voidaan ja täytyy pystyä sotkemaan keskenään. Itse olen täysin varma, että nykyinen suomalaisnuori pystyy menestymään, jos vain haluaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen (muuttaminen työnperässä, lisäkoulutus, sijoittaminen, yritystoiminta ym...)

    Toinen mielenkiintoinen keskiluokan kurjuutta läheltä lipova aihe on nykyinen eläkejärjestelmä ja sen tulevaisuus. Itse en aio julkisen eläkejärjestelmän varaan laskea mitään, koska en näe että sen turvin pystyy vuosikymmenten päästä pitämään kovinkaan mielekästä elintasoa yllä. Tämäkin on asia joka on mahdollista jokaisen hoitaa kuntoon, kunhan vain käsittää sen riittävän ajoissa ja ryhtyy toimintaan...

    VastaaPoista
  2. @Rahaneuvos

    Hyviä kommentteja. Kiitoksia niistä! On sen verran pitkä vastaus, että se voisi olla melkein vaikka vieraskirjoitus. Yritän vastata lyhyesti, koska muuten tätä keskustelua ei jakseta seurata.

    Kyse ei ole hieman pidemmällä tähtäimellä pelkästään duunariammatteja vaan jopa tietotyöläisiäkin. Heidänkin on pakko ruvettava saamaan enemmän aikaiseksi, koska heidänkin töitään tullaan automatisoimaan.

    Kaikki vastaantulevat ongelmat ovat myös aina mahdollisuuksia. Ruotsissa ollaan onnistuttu reagoimaan näihin muutoksiin paljon paremmin kuin Suomessa. Siellä kannattamatonta liiketoimintaa ei tueta läheskään niin paljon kuin täällä. Avarakatseisia ja uudistushaluisia ihmisiä tarvitsemme enemmän. Niitä löytyykin paljon start-upeista. Ongelmana on se, että niillä ei ratkaista pulaa töistä. Kuten mm. Supercell niin monet muutkin tuottavat hyvin pienelle ryhmälle isot rahat. Vaikka tietysti veroja tulee niin niitä ei tule riittävästi.

    Asioiden järjesteleminen alkaa olla kohtalonkysymys varsinkin juuri keskiluokalle, koska ilman tätä prosessia he jäävät työttömiksi tai heidän palkkansa laskee suuresti. Todennäköisempää taitaa kuitenkin valitettavasti olla se, että kaikki pitävät omista eduistaan kiinni siihen asti kunnes niistä on PAKKO luopua.

    Poliitikoista sen verran, että sellaista maata ei taida ollakaan missä he eivät pitäisi omista eturyhmistään huolta. Ainoastaan suora demokratia voisi estää tämän.

    Elinikäisen oppimisen välttämättömyys pitäisi saada jotenkin aivopestyä nykynuoriin. En tosin tiedä miten se tehdään. Globaali kilpailu on kuin onkin tosiasia ja se pitää hyväksyä. Ilman hyväksyntää on mahdotonta pärjätä kansakuntana nykymaailmassa. Mahdollisuuksia meillä siihen on, mutta etsikkoaika alkaa loppua. Kuten jo todettua itseensä uskovalla ja avarakatseisella yksilöllä on mahdollisuus pärjätä aina nykymaailmassa.

    Mitä tulee eläkejärjestelmään niin nykynuorten maksamat eläkemaksut tulevat nousemaan vielä selvästi ja saatavat eläkkeet suhteellisesti pienenemään. Missään nimessä ei kannata kuitenkaan jättäytyä pelkästään sen varaan. En sitä itsekään tee kuten blogista on voinut lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työpaikkojen väheneminen on ollut jo pitkään valloillaan oleva trendi. Toiminta tehostuu uuden tekniikan myötä ja samanlaista panostusta ei jokaiselta yhteisön jäseneltä enää tarvita. Muinoin ihmisen lähes koko elämä meni työskennellessä perustarpeiden (ruoka, suoja) tyydyttämisen parissa. Kehityksen myötä Suomessa ei nykyisin tarvitse tehdä mitään, että nämä tarpeet tulevat katetuksi. Tämän myötä vaatimustaso on noussut jatkuvasti, eikä ennen edes kuninkailla ollut näin hyviä oloja, kuin mitä nykyisin normaalilla kansalaisella.

      Tämän kehityksen myötä ihmisellä on yhä enenmmän valinnan varaa sen suhteen, mihin haluaa aikansa käyttää. Tehdäkkö pitkää työviikkoa ja painaa ylitöitä, vaiko toteuttaa itseään harrastusten ja ihmissuhteiden parissa.

      Nykyinen kehitys antaa mahdollisuuden jättäytyä kokonaan pois työelämästä. Itse koen että töiden vähentyminen on pää-asiallisesti positiivinen asia. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin helposti syrjäytyminen, kun vähenevät työt eivät jakaudu tasaisesti, vaan poralisoituvat välillä jopa räikeästi. Ihmisen tulee löytää oma paikkansa maailmassa ja tehdä niitä asioita joista saa mielihyvää.

      Ongelmana on kuitenkin raha. Kun et saa töitä, et saa myöskään rahaa, joka on välttämättömyys nykyajan yhteiskunnassa. Työelämä on kuitenkin muuttunut siten, että töiden tekeminen ei ole enää aikaan tai paikkaan sidottua ja erilaisia työsuhdemuotoja ja mahdollisuuksia on todella paljon (kokoaikatyö, osa-aikainen, erikseen töihin kutsuttava, projektityöt yms.). Tämä antaa periaatteessa mahdollisuuden työn tasaisempaan jakoon, jolloin useampi saisi töitä, mutta jokainen yhteisön jäsen voisi "leppoistaa" elämäänsä, vähentämällä työhön käytettyjä tunteja.

      Tärkein asia on kuitenkin omaisuuden ja sitä kautta kassavirtojen kasaantuminen pienelle prosenttuaaliselle määrälle ihmisiä. Kuten kirjoitit rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tämä on se suuri ongelma joka, tulisi ratkaista! Tuotantovälineiden omistus tulisi saada jaettua tasaisemmin ja kansalaisten keskuuteen tulisi saattaa ajattelumalli kansankapitalismistä. Sillä yhtälö, jossa 1% omistaa kaiken varallisuuden (yritykset, kiinteistöt ym.), alle 50% käyttää kaiken aikansa työntekoon ja loput ovat köyhiä työttömiä, jotka kärsivät ja näkevät nälkää, -ei voi olla toimiva. Varallisuuden kasaantuminen ei ole positiivinen asia edes rikkaille, koska nykymenolla järjestelmän on pakko ennenpitkää romuttua, jos omistus on vain muutamilla ja työpaikat vähenee, ei ole enää ketään, jolla olisi varaa ostaa yritysten tuotteita.

      Sijoittaminen ei täten ole todellakaan ainoastaa rikkaiden harrastus. Näen että sijoittaminen on kansalaisvelvollisuus! Jotta kulttuuriin saataisiin istutettua tälläinen ajattelun siemen, se vaatii suurta asennemuutosta, opiskelua ja kokonaisuuden hahmottamista. Uskon kapitalismiin, enkä todellakaan kannata sosialismiä, sanan varsinaisessa muodossa. Fakta on kuitenkin se, että tasa-arvon ja myönteisenkehityksen jatkuminen edellyttää omistuspohjan laajenemista ja jokaisen kansalaisen taloudellisten taitojen kehittymistä.

      Poista
    2. Varsin erikoista, että paasaat kapitalismista mutta silti haluat jakaa tuotantovälineet kansalle, eli melkoisen marxilaista kommenttia? Otathan myös huomioon sen, että taloudellisen liberalismin periaate jossa julkinen sektori näivetetään olemattomaksi todennäköisesti myös syrjii juuri sitä köyhintä kansanosaa jota haluat puolustaa. Harvoin se rikas 1 prosentti tarvitsee palveluita julkiselta sektorilta, yleensä se on juurikin tuo köyhin osa kansasta. Näillä julkisilla palveluilla tarkoitan sosiaalisia tulonsiirtoja, terveyspalveluja, vanhusten ja vammaisten palveluita, työllisyyspalveluita, yritysten tukia (myös esim. erilaisia starttirahoja myönnetään aloitteleville yrityksille) yms. Julkisen sektorin ei ole tarkoitus estää kapitalismia vaan luoda sellaiset olosuhteet, joissa vapaa markkinatalous yhdessä julkisen politiikan kanssa toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Epävakaa valtio, jossa ei ole laillista hallitusta ja oikeusjärjestystä tai toimivaa infrastruktuuria, ei varmasti ole houkutteleva myöskään yrityksille. Myös osaavan työvoiman rekrytointi voi olla hankalaa näissä olosuhteissa.

      Olet oikeassa, ihmiset on opetettava askel askeleelta pitämään huolta taloudestaan. Ehkä sijoittamisen opettaminen on tässä kohtaa hankalaa, mutta edes 50 e/kk säästöön olisi lupaava alku pikavippien sijaan..

      Poista