Itse olen aina ollut erittäin
kiinnostunut siitä kuinka jotkut ovat jossain asiassa parempia kuin
toiset. Sen seurauksena tulee seurattua näitä mestareita ja luettua
heistä ja heidän menestyksensä ”salaisuuksista”. Tällä
kertaa lukuvuorossa oli David Epsteinin the Sports Gene joka kertoo
geenien vaikutuksesta huippu-urheilijoiden menestykseen. Kyseessä on
erittäin hyvä kirja jonka sisältö on myös itseni kaltaisten
amatöörien helppo ymmärtää. Ehkä kaikkia yksityiskohtia ei
sisällöstä tajua, mutta muuten se on helppolukuinen.
Kun puhutaan harjoittelusta ja sen
vaikutuksista siihen kuinka hyvä jostakin ihmisestä voi jossakin
asiassa tulla sen avulla niin usein viitataan Anders Ericssonin
tutkimukseen, jonka mukaan erinomaisuus vaatii keskimäärin 10000
tuntia päämäärätietoista ja tarkkaan harkittua harjoittelua.
Tämä pitää jossain määrin paikkaansa. Se mikä usein unohdetaan
tästä tutkimuksesta on se, että kyse on vain keskimääräisestä
harjoittelumäärästä eikä siitä, että tähänkin tutkimukseen
osallistuneiden todelliset harjoitusmäärät vaihtelevat erittäin
paljon. Keskiarvo ei siis loppujen lopuksi kerro juuri mitään.
Shakin suurmestareista eli maailman parhaista pelaajista on tehty
tutkimus, jossa saatiin noin 11000 tuntia harjoittelua keskiarvoksi
suurmestarin arvonimeen pääsemiseen. Tässä tutkimuksessa oli
hämmästyttävää se, että vähiten harjoittelua tarvinnut pelaaja
oli käyttänyt noin 3000 tuntia ja eniten harjoitellut jopa 23000
tuntia. Kuten näistä luvuista nähdään niin tämä ei selity
pelkästään harjoittelun laadulla vaan lahjakkuudella on iso
merkitys tässäkin asiassa.
Suuret harjoitusmäärät edesauttavat
menestymään tietyissä asioissa, mutta ilman lahjakkuutta voivat
tunnit yksinkertaisesti loppua ennen aikojaan. Kaikki paljon
kilpailijoita keräävät urheilulajit ovat niitä, joissa pelkkä
harjoittelu ei riitä maailman huipulle mikäli geenit eivät ole
suotuisia. Otetaan tästä asiasta esimerkeiksi yleisurheilun
juoksulajit, joissa tarvitaan tiettyjä ruumiinrakenteita, jotka
ilman tiettyjä geenejä eivät olisi mahdollisia, koska ilman niitä
ei ole mahdollista päästä maailmanhuipulle. Esimerkiksi
kestävyysjuoksussa tarvitaan pienempää pinta-alaa jalkojen
alaosissa. Tämä johtuu siitä, että jalan koskiessa maahan
pienempi pinta-ala vaatii vähemmän energiaa ponnistaakseen ylöspäin
kuin suurempi. Tiedemiehet laskivat, että yksi pauna eli vajaa puoli
kiloa vähemmän painoa jalan alaosissa vähentää energiankulutusta
per kilometri. Käytännössä tämä on ratkaiseva ero mitä tulee
pitkän matkan juoksijoiden menestysmahdollisuuksiin. Mitä taas
tulee pikajuoksuun niin suurin osa nykypikajuoksijoista on
Jamaikalaista alkuperää ja heidän ruumiinrakenne on sellainen,
että heillä on pitkät jalat verrattuna pituuteen sekä kapeammat
lantiot. Tämän lisäksi heillä on paljon nopeita lihaskuituja
kehossaan. Ilman tiettyä ruumiinrakennetta on muissakin lajeissa
mahdotonta pärjätä. Esimerkiksi huippupainonnostajilla on lyhyet
ranteet, jotta he pystyvät nostamaan helpommin raskaat painot ylös.
Kyse ei ole pelkästään erilaisista
tekijöistä ruumiinrakenteissa vaan myös siitä, että toisille
ihmisille riittää pienempi määrä harjoittelua kuin toisille.
Ihmiset ovat erilaisia myös siinä miten harjoittelu tehoaa eli
kaksi ihmistä, jotka harjoittelevat täysin samalla tavalla voivat
saada aivan erilaisia tuloksia. Esimerkiksi pitkän matkan juoksussa
jollekin ihmiselle tarttuu paremmin pitkät lenkit ja toisille
vauhtikestävyysharjoittelu. Meidän tulisi siis harjoitella enemmän
yksilöllisesti mikäli aiommme joskus olla jossakin asiassa
erinomaisia. Kaiken kaikkiaan se tarkoittaa sitä, että me emme voi
olla järjestelmäriippuvaisia eli mennä muiden mukana mikäli
haluamme tulla jossakin asiassa erittäin hyväksi.
Vaikka tämä kirja käsittelikin
lähinnä urheilua niin tiettyjä johtopäätöksiä voi tehdä
muissakin asioissa. Esimerkiksi lähes kaikki ruumiillista
lahjakkuutta vaativat hommat ovat jossakin määrin riippuvaisia
ruumiinrakenteesta. Shakkiesimerkistä voimme tehdä sellaisen
johtopäätöksen, että avaruudellinen hahmotuskyky on ainakin
jossain määrin lahjakkuutta vaativa asia. Shakki vaatii
avaruudellisen kyvyn lisäksi myös loogista ajattelua ja nopeiden
johtopäätösten tekemistä, joten nekin ovat jossain määrin
lahjakkuutta vaativia asioita. Asiat eivät tietystikään ole ihan
niin yksinkertaisia kuin tässä kirjoituksessa kuvaamani seikat.
Jokainen voi myös itse tehdä omat johtopäätöksensä asiasta.
Suosittelen myös kaikkia näistä asioista kiinnostuneita lukemaan
tuon Epsteinin kirjan, joten hyviä lukuhetkiä heille kaikille!
-TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti