Luolamies-syndrooma

Kuvittele itsesi satatuhatta vuotta taaksepäin. Aikaan jolloin olisit ollut savannilla etsimässä ruokaa, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tasaisin väliajoin lähteä sitä hakemaan. Se on ollut sinun ainut mahdollisuus selviytyä. Olet etsinyt ja kerännyt ruokaa aamupäivästä lähtien ja pääset hyville apajille pienen metsikön äärelle. Keräilet marjoja tai muuta syötäväksi kelpaavaa innokkaasti, mutta kuitenkin erittäin selkeästi koko ajan ympäristöäsi tarkkaillen. Seuraavaksi huomaatkin suuren pedon lähestyvän sinua uhkaavasti ja vaistosi venyvät äärimmilleen.

Sinulla on kolme vaihtoehtoa: joko sinä taistelet, piiloudut tai pakenet. Tällä kertaa sinä valitset pakenemisen ja juokset karkuun toivoen ettei peto lähde perääsi tai yleensä edes huomaa olemassaoloasi. Pakenemisen jälkeen pääset taas vähäksi aikaa lepäämään ja sen jälkeen jatkat ravinnon etsimistä. Tämä on sinulle normaalia arkea ja joudut elämään jatkuvasti uhkaavien petojen ympäröimänä. Joskus sinä myös jäät taistelemaan, koska sinulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Sinä elät suhteellisen pienen ihmismäärän kanssa samassa ympäristössä ja tunnet kaikki. Liikut monesti myös muiden ihmisten kanssa jolloin sinulla on paremmat mahdollisuudet taistella petojen kanssa ja siten jopa saada itsellesi tai perheellesi isot määrät ruokaa kerralla. Monesti jopa metsästätte tarkoituksella isoja petoja.

Vaikka tämä kaikki edellämainittu onkin pelkkää kuvitelmaa niin sinun kehollesi se on vielä nykyäänkin arkipäivää. Ihmisen biologia ei ole kehittynyt samaa vauhtia teknisen kehityksen kanssa ja sen vuoksi olemmekin muodostaneet itsellemme ympäristön johon emme ole täysin sopeutuneet. Tämän seurauksena yksilöille muodostuu monenlaisia ongelmia jotka johtavat ennen pitkää suurempiin vaikeuksiin. Tämän vuoksi meidän tulisikin jossain määrin hypätä nykykehityksestä sivuun ja järjestää elämämme enemmän kehollemme ja aivoillemme sopiviksi. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee järjestää enemmän taukoja itsellemme, aikaa ajatella, välillä vetäytyä suojaan jatkuvalta informaatiotykitykseltä ja keskittyä vähempiin, mutta syvällisempiin ihmissuhteisiin. Tätä myötä saamme sitten elämänlaatuamme kasvatettua ja enemmän tuloksia aikaan.

Taukojen arvo on monille hektisessä työelämässä seikkaileville ihmisille hämärtynyt ja monet yrittävätkin keskittyä omaan leipäpuuhunsa vähintään kahdeksan tuntia putkeen. Ajatuksena tämä on erinomainen, mutta ihmisbiologian realiteetit ovat sellaiset ettei niitä voi voittaa vielä moneen tuhanteen vuoteen. Tämä on monissa tutkimuksissa todistettu fakta eikä poikkeuksia juurikaan ole, vaikka kukin itseään sellaisena mahdollisesti pitää. Suomessa on kansainvälisesti pitkät lomat, mutta niitä halutaan lyhentää, koska niiden uskotaan olevan haittana talouskasvulle. En usko työaikojen pidentämisen ja lomien vähentämisen olevan tie onneen. Uskon enemmänkin siihen, että ihmisten työnlaatu paranisi huomattavasti mikäli he pitäisivät taukoja useammin ja kävisivät vaikka ulkona nopeasti haukkaamassa raitista ilmaa. Taukojen ja lomien laatuun tulisi ihmisten myös kiinnittää enemmän huomiota. Varsinkin lomilla ihmisten tulisi välttää altistumista työasioille ja pitää työpuhelimet kiinni, jättää sähköpostinsa lukematta ja keskittyä lomailemaan laadukkaasti ilman turhia häiriöitä. Informaatiotykityksen välttäminen varsinkin lomaillessa on erittäin tärkeää, koska se voi olla ainut hetki sinulle kun on mahdollisuus irtaantua töistä. Varsinkin kiireisille tietotyöläisille irtaantuminen tuottaa suuret hyödyt.

Verkostoituminen on sana jota hyvin monet pitävät nykypäivänä erittäin tärkeänä. Jossain määrin näin onkin, koska kaikki ihmiset ovat kytköksissä toisiinsa jollain tavalla jopa suhteellisen vähäisen ihmisketjun kautta. Tämä on todettu joissakin tutkimuksissa ja on siitä tietysti hyötyäkin, mutta on muistettava, että ihmisen kapasiteetti ihmissuhteiden määrään on vielä ajalta jolloin elimme pienissä ryhmissä ja muut pienemmät ryhmät saattoivat olla jopa vihamielisiä toisten suhteen. Tällöin pieneen määrään ihmisiä oli pakko luottaa ja piirit olivat paljon pienemmät. Nykyajan työelämässä on tietysti pakko olla hyvin suuren ihmismäärän kanssa tekemisissä ja siksi vetäytyminen yksinäisyyteen ei ole mahdollinen. Se mikä on kuitenkin tärkeätä on se, että panostaa niihin muutamiin ihmissuhteisiin jotka itselle todella merkitsevät. Olivat ne puoliso, omat lapset tai jokin muu vastaava. Laatuaika heidän kanssaan on sinulle paljon hyödyllisempää kuin verkostoituminen työelämän ulkopuolella kuuluvalla ajalla. Uusien tuttavuuksien hankkiminen jatkuvalla syötöllä johtaa siihen, että et pysty keskittymään niihin vähäisiin ihmissuhteisiin niin paljon kuin tarvetta olisi. Seurauksena on pahimmassa tapauksessa vieraantuminen kaikista läheisistään ja se on paljon suurempi ongelma kuin verkostoitumisen saavuttamat hyödyt.

Jokaisen meistä tulisi pohtia näitä asioita tasaisin väliajoin, joten miettikää itse miten tämä luolamies-syndrooma vaikuttaa teihin. Jos olette sitä mieltä ettei mitenkään niin te olette 99%:n varmasti väärässä. Vaikka ihmiskunta yhdessä onkin kehittynyt nopeasti niin se ei tarkoita sitä etteivät tietyt lainalaisuudet tuolta kaukaa menneisyydestä vaikuttaisi meihin vielä nykypäivänäkin.

Tässä teille hieman pohdittavaa,

-TT