Aika on ystävämme

Nykyajan vitsaus tuppaa olemaan jatkuva kiire tai ainakin sen tunne. Oma kokemukseni ajankäytöstä on kuitenkin toinen. Minulla on enemmän vapaa-aikaa kuin mitä sille on tarvetta. Sekin on muuten ongelma johon varsinkin monet työttömät tuntuvat törmäävään. Tästä seurauksena on sitten turhautuminen ja vapaa-ajan hukkaaminen mahdollisimman turhiin asioihin. Nykypäivän suurin ongelma ajankäytössä ei kuitenkaan ole varsinaisesti se, että joillakin on liikaa vapaata vaan se ettemme osaa elää hetkessä.

Tulin eilen ruotsinlaivalta ja siellä oli mitä ilmeisimmin jonkinlainen lukion luokkaretki menossa. Hyvin monet meistä ovat varmasti sellaisella olleet mukana. Jotenkin tuollaisilla retkillä asiaan kuuluu itsensä tekeminen hieman vanhemmaksi kuin mitä oikeasti on. Pojat olivat varustautuneet pikkutakeilla ja ruseteilla tai solmioilla ja tytöt yrittivät pukeutua ja meikata itseään hieman normaalia vanhemmiksi. Tämä ilmiö on erittäin normaali eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Olin itsekin aika lailla samanlainen tuossa iässä. Se mikä on minusta olennaisempaa on se, että nuorena aika ei ole ehtinyt vielä toimia kovin paljoa ihmisen hyväksi. Tämä on siinä mielessä väärä johtopäätös, että lähtötaso on ollut vielä erittäin heikko ja suurin osa ajasta on mennyt perusasioiden oppimiseen. Nuorten tulisi keskittyä pysymään nuorina. Vanhentuessa aika tuo lisää ymmärrystä ja järkevyyttä ja kasvu on huomattavasti suurempaa kuin mitä ajan kuluminen. Omien havaintojeni mukaan olen tullut noin kymmenen kertaa viisaammaksi kuin mitä olin silloin, kun ikää oli puolet nykyisestä. Se ei tietystikään allekirjoittaneen tapauksessa ole vielä paljon, mutta kehitystä kuitenkin.

Ajankäyttö on siitä ihmeellinen asia, että vasta vanhempana on minullekin selvinnyt siitä joitakin perustavanlaatuisia asioita. Yksi niistä on se, että käytetty mennyt aika hyödyttää meitä hyvin paljon vielä myöhemminkin. Kun olemme esimerkiksi oppineet ajamaan pyörällä niin osaamme sen vielä seuraavien vuosikymmenienkin ajan. Mennyt ajankäyttömme siis toisin sanoen palvelee meitä hyvin pitkään. Pyörälläajamisen opettelemiseen olemme joutuneet käyttämään keskittymistämme, jotta olemme sen taidon oppineet mikä tarkoittaa nykyhetkessä elämistä.

Se mikä ongelma kiireestä tulee on se ettemme keskity tähän hetkeen riittävän hyvin mikä johtaa siihen ettemme saa ajankäytöstämme riittävää hyötyä. Koska emme ole riittävän keskittyneitä asiaamme tulee se tehtyä puolihuolimattomasti jonka seurauksena tehokkuuskin katoaa. Keskittymällä hetkeen ja tekemällä kaiken mahdollisimman hyvin saamme hyvin suurta hyötyä pienessäkin ajassa. Tuplasti enemmän aikaa käyttäessämme ja tehdessämme puolihuolimattomasti asiat emme pääse läheskään samaan hyötyyn kuin paljon vähemmällä ajalla. Tutkimusten mukaan parhaiten oppii käyttämällä maksimissaan neljä tuntia päivässä. Tätä tosiasiaa karkuun emme pääse, vaikka haluaisimmekin. Tämä neljä tuntiakin on pakko jakaa useampaa osaan mikäli haluaa saada suurimman hyödyn irti.

Aikamme on todellakin ystävämme eikä sen roolia auta missään nimessä vähätellä. Kaikki mulle tässä ja nyt heti asenne on se todellinen ongelma. Ei ymmärretä, että tässä hetkessä tekemämme asiat voivat tuottaa seuraavien vuosikymmenien aikana erittäin suuria tuloksia. Kärsivällisyys on hyve joka on niin helppo unohtaa maailmanmenon nopeutuessa jatkuvasti. Nämä suuret tulokset tulevat käyttämällä nykyhetket tietoisesti hyväksemme. Nykyhetki on se todellinen tilanne, koska tulevaisuudesta emme tiedä emmekä menneisyyttämme voi muuttaa.

Jokaisen täytyy itse oppia arvostamaan nykyhetkeä enemmän. Kiireettömyyttä kannattaa suosia omissa valinnoissaan. Meillä on paljon enemmän aikaa kuin luulemme, koska suurin osa ajasta hukataan turhuuksiin. Tiedän, että monet eivät tätä tietoa koskaan sulata, mutta sille minä en voi yhtään mitään. Me tarvitsemme järkeä ajankäyttöön, jotta elämänlaatumme paranee. Aika ei ole vihollisemme vaan ystävämme.

Nauttikaa sunnuntaistanne!

-TT

Nuoret töissä hautaan saakka?

Onko tilanne todellakin sellainen mitä eräs jonkin veronmaksajien kustantaman (korjatkaa jos olen väärässä) tutkimuslaitoksen johtaja Vartiainen totesi nykynuorten tulevan eläkeiäin olevan 78-vuotta? Tästä ”innostuneena” jouduinkin sitten alkamaan pienessä päässäni miettimään mikä todellinen tilanne on?

Itseasiassa, kun tälläinen kaveri suoltaa suustaan tuollaisen asian niin hiuskarvojen tulisi nousta heti pystyyn. Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen on se, että totuus on ihan helvetin paljon pahempi kuin mitä ilmoitetaan. Tarkoitus on siis aloittaa kansan pehmentäminen pikkuhiljaa siihen ilmoitukseen, että eläkepyramidi on hajoamassa perustaltaan eikä nykynuorille jää senttiäkään siinä vaiheessa, kun eläköityminen koittaa. Toisaalta hieman asiaa pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen ettei valveutuneemmille nuorille tule suurempia ongelmia mikäli vain jaksaa ajatella omilla aivoillaan eikä luota pelkästään yhteiskunnan huolenpitoon vanhuuspäivien varalle. Tämän takia onkin sitten aika esittää hieman yksinkertaista matematiikkaa väitteideni todistukseen. Tämä ei esitä mitään tarkkaa absoluuttista totuutta vaan kertoo aika pitkälti siitä kuinka pahassa kusessa nykynuoret ovat mikäli eivät itse huolehdi tulevaisuudestaan. Käytännössä tämä synkkä tulevaisuus tulee koskemaan suurinta osaa nykynuorista tulevaisuudessa.

Suomessa eläkejärjestelmä on tällä hetkellä siinä tilassa, että eläkevastuista on noin neljännes tällä hetkellä tienattuna mikä käytännössä tarkoittaisi noin kolmen ja puolen prosentin jatkuvaa omaisuuserien reaalista tuottoa neljän vuosikymmenen ajan mikäli rahaa tulisi järjestelmään yhtä paljon koko ajan kuin mitä sieltä otetaan pois. Käytännössä ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että eläkkeelle siirtyvät ikäluokat ovat noin puolitoista kertaa suuremmat kuin työelämään siirtyvät. Esimerkkinä vuonna 1947 syntyi 108 000 lasta ja vuonna 1987 vain 60 000. Jokainen voi sitten laskea päässään sen etten ainakaan ole liioitellut tuota arviota puolitoista kertaa suuremmista ikäluokista. Vaikka otettaisiin huomioon eliniän piteneminen niin silti tuo arvio on varmasti alakanttiin. Käytännössä jo pelkästään nykynuorten eläkemaksut tulevat olemaan siis noin seitsemän prosenttia entisen neljän ja puolen prosentin sijaan. Seitsemän prosenttia ei tunnu paljolta, mutta sen lisäksi pitää vielä laskea verot mukaan kun miettii mitä jää käteen, mutta se onkin sitten jo ihan toinen juttu. Kun otetaan huomioon vielä se ettei Suomen kansantalous todennäköisesti kasva juuri ollenkaan seuraavien parin vuosikymmenen aikana niin yhtälö on täysin mahdoton. Tämä johtuu osittain myös eläköitymisestä ja toinen seikka on se ettei tuottavia investointeja tunnuta tekevän juuri ollenkaan poliitikkojen toimesta. Puhumattakaan siitä mitä Euroalueen yhteisvastuu tulee maksamaan. Käytännössä syömävelkaa on julkisella sektorilla jo muutenkin niin paljon, että ”koskemattomiin” eläkerahoihin tullaan kajoamaan seuraavien vuosikymmenien aikana mikäli ei tunnusteta tosiasioita mikä tarkoittaa julkisen sektorin rakennemuutosta huomattavasti kevyempään suuntaan mikä välttämättömyydessään vähentää radikaalisti kasvumahdollisuuksia ilman tuottavia investointeja.

No mitä sitten tehdä, kun kerran tulevaisuus näyttää nykynuorten osalta hyvinkin paskalta? Pistää pää pensaaseen ja itkeä kohtaloaan? Käytännössä ratkaisu on evoluutio mikä ei tarkoita vahvimpien selviämistä kuten suurin osa luulee vaan sitä, että olosuhteisiin sopeutuminen on avainasemassa vielä enemmän tulevaisuudessa, kun tämä maa kohtaa tuon pakollisen luovan tuhon. En kuitenkaan voi väittää tietäväni varmasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten on pakko varautua vähän kaikkeen mahdolliseen. Tämä tarkoittaa siis sitä ettei sido itseään mihinkään peruuttamattomaan liian pitkäksi aikaa vaan pitää muun muassa asuntolainan koon sellaisena ettei korkojen pompatessa ole heti veden alla. Toinen peruuttamaton idea on sijoittaa PS-tileille jossa rahat on kiinni eläköitymiseen saakka. Valtio, kun saattaa ihan milloin tahansa päättää ettei sen veroetua enää olekaan. Kuten on jo nähty niin näiden ehdot muuttuvat hyvinkin nopeasti.

Vaikka nykynuorten tilanne näyttääkin pahalta niin ei meillä ole suurempaa hätää, sillä maailmankaikkeuden suurin voima (korkoa korolle) on nimenomaan nuorten puolella. Toisin sanoen nuorten on hyvä aloittaa sijoittaminen ja säästäminen riittävän aikaisin, jotta ei tarvitse työskennellä hautaan saakka. Kun nuorena aloittaa niin ei edes tarvitse läheskään yhtä suuria rahasummia kuin vanhempana. Yhdysvaltain osakemarkkinoiden keskimääräinen reaalituotto on esimerkiksi ollut seitsemän prosenttia vuosittain mikä tarkoittaa pääoman kaksinkertaistamista kymmenessä vuodessa. Kun laskee korkoa korolle tuhannen Euron sijoitukselle niin tuossa neljässäkymmenessä vuodessa se onkin jo tuottanut noin kuusitoistatuhatta Euroa. Jos taas aloittaa vasta 45-vuotiaana niin samalla tuhannella Eurolla ei ole tehnyt kuin neljä tuhatta tuolla seitsemän prosentin tuotolla. Kaiken kaikkiaan jo pienemmätkin rahasummat kasvavat hyvin suuriksi pidemmällä aikavälillä, mutta se vaatii kokonaan uutta tapaa ajatella raha-asioitaan ja jättää ”kaikki mulle heti” meininki muille ihmisille. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty ja olen itsekin nuorempana siihen sortunut. Olen käyttänyt tässä tuhatta Euroa sen takia, että on helpompi hahmottaa nuo tuotot. En usko sen olevan välttämättä juuri se rahasumma mitä nykynuoren tarvitsee sijoittaa vuodessa. Myös keskimääräinen sijoitustuotto saattaa olla ihan jotain muuta kuin mainitsemani seitsemän prosenttia mikä on nykynäkymillä aika järkyttävän hyvä saavutus. On myös huomioitava se, että julkiset eläkeyhtiöt eivät käytännössä voi sijoittaa esimerkiksi osakkeisiin läheskään samaa osaa pääomastaan kuin omaan salkkuunsa sijoittavat nuoret mikä automaattisesti vähentää tuotto-odotusta. Sen takia tuo keskimääräinen seitsemän prosenttia on ihan eri asia kuin eläkeyhtiöiltä vaadittava kolmen ja puolen prosentin tuotto.

Jos nyt sitten haluaa typistää neuvot nykynuorille lyhyesti mitä tulee omaan eläkkeeseen niin ne on seuraavat:

Aloita nuorena säästäminen ja sijoittaminen niin aika on puolellasi. Ei välttämättä kannata vain seurata laumaa vaan miettiä itselleen paras vaihtoehto ja toimia sen mukaan. Kärsimällisyys on hyve joka niin monelta puuttuu. Laumasieluisuuden hyväksikäyttämisestä voi saada lisätuloja: Aika monet bloggaajat tienaavat elantoansa eri teemoilla (en minä tällä blogilla) ja nuoria ”kiinnostavat” asiat kuten muoti on mahdollista hyödyntää lisätulojen tienaamiseen. Yksi bloggaaja ilmoitti pitävänsä Big Brother blogia mitä pidän erinomaisena ideana. En tosin siksi, että sitä itse seuraisin vaan se on erittäin hyvä esimerkki ”kaikki mulle heti” logiikasta. Ongelmaksi saattaa vain muodostua kilpailun kovuus tässä tapauksessa. Tärkeintä on kuitenkin avoin mieli ja sopeutumiskyky elämän eri käänteissä ja eläkkeiden tienaaminen tulee olemaan varmasti tärkeämpää tulevaisuudessa kuin mitä se on tällä hetkellä. Synkistely ei auta ketään, joten päät pystyyn ja tuumasta toimeen!

- TT