Aika on ystävämme

Nykyajan vitsaus tuppaa olemaan jatkuva kiire tai ainakin sen tunne. Oma kokemukseni ajankäytöstä on kuitenkin toinen. Minulla on enemmän vapaa-aikaa kuin mitä sille on tarvetta. Sekin on muuten ongelma johon varsinkin monet työttömät tuntuvat törmäävään. Tästä seurauksena on sitten turhautuminen ja vapaa-ajan hukkaaminen mahdollisimman turhiin asioihin. Nykypäivän suurin ongelma ajankäytössä ei kuitenkaan ole varsinaisesti se, että joillakin on liikaa vapaata vaan se ettemme osaa elää hetkessä.

Tulin eilen ruotsinlaivalta ja siellä oli mitä ilmeisimmin jonkinlainen lukion luokkaretki menossa. Hyvin monet meistä ovat varmasti sellaisella olleet mukana. Jotenkin tuollaisilla retkillä asiaan kuuluu itsensä tekeminen hieman vanhemmaksi kuin mitä oikeasti on. Pojat olivat varustautuneet pikkutakeilla ja ruseteilla tai solmioilla ja tytöt yrittivät pukeutua ja meikata itseään hieman normaalia vanhemmiksi. Tämä ilmiö on erittäin normaali eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Olin itsekin aika lailla samanlainen tuossa iässä. Se mikä on minusta olennaisempaa on se, että nuorena aika ei ole ehtinyt vielä toimia kovin paljoa ihmisen hyväksi. Tämä on siinä mielessä väärä johtopäätös, että lähtötaso on ollut vielä erittäin heikko ja suurin osa ajasta on mennyt perusasioiden oppimiseen. Nuorten tulisi keskittyä pysymään nuorina. Vanhentuessa aika tuo lisää ymmärrystä ja järkevyyttä ja kasvu on huomattavasti suurempaa kuin mitä ajan kuluminen. Omien havaintojeni mukaan olen tullut noin kymmenen kertaa viisaammaksi kuin mitä olin silloin, kun ikää oli puolet nykyisestä. Se ei tietystikään allekirjoittaneen tapauksessa ole vielä paljon, mutta kehitystä kuitenkin.

Ajankäyttö on siitä ihmeellinen asia, että vasta vanhempana on minullekin selvinnyt siitä joitakin perustavanlaatuisia asioita. Yksi niistä on se, että käytetty mennyt aika hyödyttää meitä hyvin paljon vielä myöhemminkin. Kun olemme esimerkiksi oppineet ajamaan pyörällä niin osaamme sen vielä seuraavien vuosikymmenienkin ajan. Mennyt ajankäyttömme siis toisin sanoen palvelee meitä hyvin pitkään. Pyörälläajamisen opettelemiseen olemme joutuneet käyttämään keskittymistämme, jotta olemme sen taidon oppineet mikä tarkoittaa nykyhetkessä elämistä.

Se mikä ongelma kiireestä tulee on se ettemme keskity tähän hetkeen riittävän hyvin mikä johtaa siihen ettemme saa ajankäytöstämme riittävää hyötyä. Koska emme ole riittävän keskittyneitä asiaamme tulee se tehtyä puolihuolimattomasti jonka seurauksena tehokkuuskin katoaa. Keskittymällä hetkeen ja tekemällä kaiken mahdollisimman hyvin saamme hyvin suurta hyötyä pienessäkin ajassa. Tuplasti enemmän aikaa käyttäessämme ja tehdessämme puolihuolimattomasti asiat emme pääse läheskään samaan hyötyyn kuin paljon vähemmällä ajalla. Tutkimusten mukaan parhaiten oppii käyttämällä maksimissaan neljä tuntia päivässä. Tätä tosiasiaa karkuun emme pääse, vaikka haluaisimmekin. Tämä neljä tuntiakin on pakko jakaa useampaa osaan mikäli haluaa saada suurimman hyödyn irti.

Aikamme on todellakin ystävämme eikä sen roolia auta missään nimessä vähätellä. Kaikki mulle tässä ja nyt heti asenne on se todellinen ongelma. Ei ymmärretä, että tässä hetkessä tekemämme asiat voivat tuottaa seuraavien vuosikymmenien aikana erittäin suuria tuloksia. Kärsivällisyys on hyve joka on niin helppo unohtaa maailmanmenon nopeutuessa jatkuvasti. Nämä suuret tulokset tulevat käyttämällä nykyhetket tietoisesti hyväksemme. Nykyhetki on se todellinen tilanne, koska tulevaisuudesta emme tiedä emmekä menneisyyttämme voi muuttaa.

Jokaisen täytyy itse oppia arvostamaan nykyhetkeä enemmän. Kiireettömyyttä kannattaa suosia omissa valinnoissaan. Meillä on paljon enemmän aikaa kuin luulemme, koska suurin osa ajasta hukataan turhuuksiin. Tiedän, että monet eivät tätä tietoa koskaan sulata, mutta sille minä en voi yhtään mitään. Me tarvitsemme järkeä ajankäyttöön, jotta elämänlaatumme paranee. Aika ei ole vihollisemme vaan ystävämme.

Nauttikaa sunnuntaistanne!

-TT