Rytmitä elämäsi

Lähes kaikessa on oma rytminsä

Jos mietitään maailmaa, luonnonihmeitä ja ihmisten elintoimintoja niin on helppo huomata kaikella olevan oma rytminsä joka on jonkinlaisessa aaltoliikkeessä jossa on huippuja, pohjia ja aika niiden välillä. Hengitämme sisään ja ulos aika lailla samalla rytmillä, sydämemme pumppaa verta, jne. Myös luonnossa vuodenajat vaihtelevat, aallot lyövät rantaan, vesi nousee ylös ja alas, vuodenajat vaihtelevat, jne. Tästä huolimatta suurin osa meistä yrittää tehdä asioita koko ajan täysillä lepäämällä mahdollisimman vähän. Kuitenkin fysiologiamme ja henkiset voimavaramme tarvitsevat myös lepoa ja taukoa asioista.

Fysiologia ja aivotoimintamme toimivat eri rytmissä kuin maailma.

Rytmittämällä elämäämme meidän on mahdollista saada paljon enemmän siitä irti. Tämä silti unohtuu lähes meiltä kaikilta, koska koemme olevamme niin kiireisiä ettei meillä ole aikaa levätä. Tämä jatkuvan tekemisen tuoma hyöty on kuitenkin meidän itsellemme luoma illuusio joka ei perustu missään nimessä mihinkään tieteellisiin tosiasioihin vaan pikemminkin maailman nopeutumiseen. En ole perehtynyt niin tarkasti syihin, jotta alkaisin niitä sen tarkemmin analysoimaan. Ainut asia mikä on tässä selvä on se etteivät aivomme ole pysyneet vauhdissa mukana. Niiden kehitys on tuhansia vuosia perässä tai ainakin niiden kapasiteetin hyödyntäminen. Myös ihmisen fysiologia on aika lailla nykymaailmaa perässä. Meidän ruumiimme ja aivomme tarvitsevat taukoja paljon enemmän kuin mitä pidämme mikä johtaa tehottomuuteen pidemmällä aikavälillä. Ihmiset voivat puskea töitä useita päiviä, kuukausia tai vuosia putkeen, mutta silloin seurauksena on ylirasitus joka vähentää kokonaistulosta huomattavasti. Rajansa kaikella, jopa työnteolla. Tämä ei tietystikään koske ainoastaan työntekoa vaan muitakin tekemiämme asioita.

Rytmittäminen hankaloituu muiden ihmisten ollessa mukana kuvioissa

Elämän jaksottaminen eri rytmien mukaan ei ole se yksinkertaisin asia johtuen ainakin siitä, että aika harva ihminen päättää itse täysin omasta elämästään. Muiden huomioonottaminen tekee asioista paljon vaikeampia. Jos nyt sitten mietitään missä ajanjaksoissa elämää tulisi rytmittää niin jokaisen tulisi luoda oma päivä- viikko- ja vuosirytminsä. Kuukausittaista rytmiä ei mielestäni tarvitse luoda, koska kyseinen ajanjakso ei muodosta suurempia muutoksia luonnonluomissa olosuhteissa.

Päivärytmi

Päivärytmi tulisi luoda siten, että riittävä unensaanti on tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen asia. Pidemmän päälle unenpuute luo suurimmat ongelmat ja vähentää eniten tehokkuutta eri elämän osa-alueilla. Nukkumisen lisäksi päivärytmissä olennainen asia on riittävä taukojen pito. Joissakin tutkimuksissa on todettu ihmisen olevan tehokkaimmillaan maksimissaan puolitoista tuntia putkeen ilman taukoa. Tämä on todettu mm. Anders Ericssonin tutkimuksessa, jossa hän tutki kuinka hyvin huippuviulistit pystyivät harjoittelemaan maksimaalisella suorituskyvyllä ja miten he oppivat eniten. Tutkimuksen johtopäätöksistä yksi oli se, että tunti harjoittelua levänneenä ja keskittyneenä tuotti parempia tuloksia kuin neljä tuntia väsyneenä ja ajatukset harhailevana. Nämä olivat ammattilaisviulisteja ja se tarkoittaa sitä, että lisäämällä työaikaa ilman riittävää lepoa itseasiassa heikentää työntekijän kokonaissuoritusta. Pitämällä taukoja ja lepäämällä sopivin väliajoin työaikanasi pystyt siis toisin sanoen nostamaan tuottavuuttasi vaikka tuntimääräsi laskisivatkin. Voit lukea lisää asiasta mm.täältä

Viikkorytmi

Viikkorytmiä suunnitellessa on myös muistettava riittävä lepo. Vaativimmat hommat tulisi suorittaa ensimmäisten kolmen työpäivän aikana joista suorituskyky on suurimmillaan toisena. Ensimmäisestä päivästä, kun menee osa käynnistysvaiheeseen. Jos oletamme normaalin viikkorytmin sisältävän maanantaista perjantaihin työpäivät niin torstaina ja perjantaina tulisi tehdä hommia jotka eivät vaadi samanlaista panostusta ja keskittymistä työntekoon kuin maanantaista keskiviikkoon. Viikonloput tulisi sitten pyhittää levolle. Valitettavasti hyvin useat ihmiset väsyvät viikonloppuriennoissa vielä enemmän kuin työviikolla. Tämä näkyy pidemmällä aikavälillä uupumisena. Jos jollakin on mahdollista valita työpäivänsä niin kolme päivää töitä ja kaksi päivää lepoa työrytmi olisi paras vaihtoehto. Tämä ei ole kuitenkaan monille vaihtoehto, joten kannattaa miettiä henkilökohtaisesti mikä on itselle parasta.

Vuosirytmi

Vuosirytmi on Suomessa varsin ongelmallinen, koska meillä on suuret vaihtelut vuodenaikojen suhteen. Talvella on pimeää ja kylmää ja kesällä valoisaa ja hyvällä tuurilla priimasää. Näiden välimallit myös näkyvät hyvin selvästi toisin kuin monissa muissa maailmankolkissa. Kesällä olemme fysiologisesti parhaimmillamme, mutta silloin on myös normaalisti eniten lomaa. Silloin kun pitäisi saada nukuttua talven univelkoja pois on luontoäiti järjestänyt meille vaikeuksia nukkua valoisuuden vuoksi. Mikäli on mahdollista niin kannattaa pimeimpänä aikana lähteä edes vähäksi aikaa valoisaan ja lämpimään ja muistaa levätä siellä riittävästi. Pimeimpinä vuodenaikoina on myös nukuttava enemmän. Tämä tapahtuu jokseenkin automaattisesti, mutta on pidettävä erityisen hyvää huolta unenlaadustaan. Paras vaihtoehto sen vahtimiseen on päihteiden kuten alkoholin käyttöä. Myös kahvinjuontia tulisi vähentää.

Oman elämänrytmin suunnittelu on yksilöllinen asia ja se mikä sopii minulle ei sovi välttämättä minulle. Kuitenkin tietyt periaatteet kuten riittävä lepo ja elämänrytmin syklisyys eivät ole pelkästään yksilöstä kiinni vaan faktaa joka koskee niin huippuunsa viritettyjä yksilöitä kuin meitä tavallisia pulliaisiakin. Jos haluat saada itsestäsi enemmän irti niin nämä asiat kannattaa ottaa tarkasti huomioon rytmittäessään elämäänsä omien mieltymysten, tarpeiden ja suorituskykynsä mukaan. Suosittelen kokeilemaan mm. tuota riittävien taukojen pitämistä, jotta elämänlaatu paranee ja sen myötä voi jopa jollakin myös elintaso parantua, mutta ennen kaikkea kysymys on elämänlaadun nostamisesta.

Tässä nopea katsaus elämän rytmittämiseen. Palaan asiaan vielä todennäköisesti ensi viikolla.

-TT

Nuoret töissä hautaan saakka?

Onko tilanne todellakin sellainen mitä eräs jonkin veronmaksajien kustantaman (korjatkaa jos olen väärässä) tutkimuslaitoksen johtaja Vartiainen totesi nykynuorten tulevan eläkeiäin olevan 78-vuotta? Tästä ”innostuneena” jouduinkin sitten alkamaan pienessä päässäni miettimään mikä todellinen tilanne on?

Itseasiassa, kun tälläinen kaveri suoltaa suustaan tuollaisen asian niin hiuskarvojen tulisi nousta heti pystyyn. Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen on se, että totuus on ihan helvetin paljon pahempi kuin mitä ilmoitetaan. Tarkoitus on siis aloittaa kansan pehmentäminen pikkuhiljaa siihen ilmoitukseen, että eläkepyramidi on hajoamassa perustaltaan eikä nykynuorille jää senttiäkään siinä vaiheessa, kun eläköityminen koittaa. Toisaalta hieman asiaa pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen ettei valveutuneemmille nuorille tule suurempia ongelmia mikäli vain jaksaa ajatella omilla aivoillaan eikä luota pelkästään yhteiskunnan huolenpitoon vanhuuspäivien varalle. Tämän takia onkin sitten aika esittää hieman yksinkertaista matematiikkaa väitteideni todistukseen. Tämä ei esitä mitään tarkkaa absoluuttista totuutta vaan kertoo aika pitkälti siitä kuinka pahassa kusessa nykynuoret ovat mikäli eivät itse huolehdi tulevaisuudestaan. Käytännössä tämä synkkä tulevaisuus tulee koskemaan suurinta osaa nykynuorista tulevaisuudessa.

Suomessa eläkejärjestelmä on tällä hetkellä siinä tilassa, että eläkevastuista on noin neljännes tällä hetkellä tienattuna mikä käytännössä tarkoittaisi noin kolmen ja puolen prosentin jatkuvaa omaisuuserien reaalista tuottoa neljän vuosikymmenen ajan mikäli rahaa tulisi järjestelmään yhtä paljon koko ajan kuin mitä sieltä otetaan pois. Käytännössä ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että eläkkeelle siirtyvät ikäluokat ovat noin puolitoista kertaa suuremmat kuin työelämään siirtyvät. Esimerkkinä vuonna 1947 syntyi 108 000 lasta ja vuonna 1987 vain 60 000. Jokainen voi sitten laskea päässään sen etten ainakaan ole liioitellut tuota arviota puolitoista kertaa suuremmista ikäluokista. Vaikka otettaisiin huomioon eliniän piteneminen niin silti tuo arvio on varmasti alakanttiin. Käytännössä jo pelkästään nykynuorten eläkemaksut tulevat olemaan siis noin seitsemän prosenttia entisen neljän ja puolen prosentin sijaan. Seitsemän prosenttia ei tunnu paljolta, mutta sen lisäksi pitää vielä laskea verot mukaan kun miettii mitä jää käteen, mutta se onkin sitten jo ihan toinen juttu. Kun otetaan huomioon vielä se ettei Suomen kansantalous todennäköisesti kasva juuri ollenkaan seuraavien parin vuosikymmenen aikana niin yhtälö on täysin mahdoton. Tämä johtuu osittain myös eläköitymisestä ja toinen seikka on se ettei tuottavia investointeja tunnuta tekevän juuri ollenkaan poliitikkojen toimesta. Puhumattakaan siitä mitä Euroalueen yhteisvastuu tulee maksamaan. Käytännössä syömävelkaa on julkisella sektorilla jo muutenkin niin paljon, että ”koskemattomiin” eläkerahoihin tullaan kajoamaan seuraavien vuosikymmenien aikana mikäli ei tunnusteta tosiasioita mikä tarkoittaa julkisen sektorin rakennemuutosta huomattavasti kevyempään suuntaan mikä välttämättömyydessään vähentää radikaalisti kasvumahdollisuuksia ilman tuottavia investointeja.

No mitä sitten tehdä, kun kerran tulevaisuus näyttää nykynuorten osalta hyvinkin paskalta? Pistää pää pensaaseen ja itkeä kohtaloaan? Käytännössä ratkaisu on evoluutio mikä ei tarkoita vahvimpien selviämistä kuten suurin osa luulee vaan sitä, että olosuhteisiin sopeutuminen on avainasemassa vielä enemmän tulevaisuudessa, kun tämä maa kohtaa tuon pakollisen luovan tuhon. En kuitenkaan voi väittää tietäväni varmasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten on pakko varautua vähän kaikkeen mahdolliseen. Tämä tarkoittaa siis sitä ettei sido itseään mihinkään peruuttamattomaan liian pitkäksi aikaa vaan pitää muun muassa asuntolainan koon sellaisena ettei korkojen pompatessa ole heti veden alla. Toinen peruuttamaton idea on sijoittaa PS-tileille jossa rahat on kiinni eläköitymiseen saakka. Valtio, kun saattaa ihan milloin tahansa päättää ettei sen veroetua enää olekaan. Kuten on jo nähty niin näiden ehdot muuttuvat hyvinkin nopeasti.

Vaikka nykynuorten tilanne näyttääkin pahalta niin ei meillä ole suurempaa hätää, sillä maailmankaikkeuden suurin voima (korkoa korolle) on nimenomaan nuorten puolella. Toisin sanoen nuorten on hyvä aloittaa sijoittaminen ja säästäminen riittävän aikaisin, jotta ei tarvitse työskennellä hautaan saakka. Kun nuorena aloittaa niin ei edes tarvitse läheskään yhtä suuria rahasummia kuin vanhempana. Yhdysvaltain osakemarkkinoiden keskimääräinen reaalituotto on esimerkiksi ollut seitsemän prosenttia vuosittain mikä tarkoittaa pääoman kaksinkertaistamista kymmenessä vuodessa. Kun laskee korkoa korolle tuhannen Euron sijoitukselle niin tuossa neljässäkymmenessä vuodessa se onkin jo tuottanut noin kuusitoistatuhatta Euroa. Jos taas aloittaa vasta 45-vuotiaana niin samalla tuhannella Eurolla ei ole tehnyt kuin neljä tuhatta tuolla seitsemän prosentin tuotolla. Kaiken kaikkiaan jo pienemmätkin rahasummat kasvavat hyvin suuriksi pidemmällä aikavälillä, mutta se vaatii kokonaan uutta tapaa ajatella raha-asioitaan ja jättää ”kaikki mulle heti” meininki muille ihmisille. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty ja olen itsekin nuorempana siihen sortunut. Olen käyttänyt tässä tuhatta Euroa sen takia, että on helpompi hahmottaa nuo tuotot. En usko sen olevan välttämättä juuri se rahasumma mitä nykynuoren tarvitsee sijoittaa vuodessa. Myös keskimääräinen sijoitustuotto saattaa olla ihan jotain muuta kuin mainitsemani seitsemän prosenttia mikä on nykynäkymillä aika järkyttävän hyvä saavutus. On myös huomioitava se, että julkiset eläkeyhtiöt eivät käytännössä voi sijoittaa esimerkiksi osakkeisiin läheskään samaa osaa pääomastaan kuin omaan salkkuunsa sijoittavat nuoret mikä automaattisesti vähentää tuotto-odotusta. Sen takia tuo keskimääräinen seitsemän prosenttia on ihan eri asia kuin eläkeyhtiöiltä vaadittava kolmen ja puolen prosentin tuotto.

Jos nyt sitten haluaa typistää neuvot nykynuorille lyhyesti mitä tulee omaan eläkkeeseen niin ne on seuraavat:

Aloita nuorena säästäminen ja sijoittaminen niin aika on puolellasi. Ei välttämättä kannata vain seurata laumaa vaan miettiä itselleen paras vaihtoehto ja toimia sen mukaan. Kärsimällisyys on hyve joka niin monelta puuttuu. Laumasieluisuuden hyväksikäyttämisestä voi saada lisätuloja: Aika monet bloggaajat tienaavat elantoansa eri teemoilla (en minä tällä blogilla) ja nuoria ”kiinnostavat” asiat kuten muoti on mahdollista hyödyntää lisätulojen tienaamiseen. Yksi bloggaaja ilmoitti pitävänsä Big Brother blogia mitä pidän erinomaisena ideana. En tosin siksi, että sitä itse seuraisin vaan se on erittäin hyvä esimerkki ”kaikki mulle heti” logiikasta. Ongelmaksi saattaa vain muodostua kilpailun kovuus tässä tapauksessa. Tärkeintä on kuitenkin avoin mieli ja sopeutumiskyky elämän eri käänteissä ja eläkkeiden tienaaminen tulee olemaan varmasti tärkeämpää tulevaisuudessa kuin mitä se on tällä hetkellä. Synkistely ei auta ketään, joten päät pystyyn ja tuumasta toimeen!

- TT