Hyvistä rahankäyttötavoista

Paljon puhutaan vararahastoista, sivutuloista ja monista muista asioista, kun puhutaan rahankäytöstä. Nämä kaikki asiat ovat toki tärkeitä välineitä ja niiden ymmärtäminen on hyödyllinen asia. Kaikki nämä asiat ovat kuitenkin hyödyllisiä vasta siinä vaiheessa, kun ihminen on omaksunut hyvät rahankäyttötavat. Ne siis ovat seurauksia hyvistä rahankäyttötavoista. Hyvät rahankäyttötavat tarkoittavat käytännössä ensisijaisesti sitä, että ihminen käyttää järkevästi rahojaan. Tärkein asia on onnistua pitämään menonsa tuloja pienempinä pidemmillä aikaväleillä eli jatkuvan ylijäämän tuottaminen.

Tämä jatkuvan ylijäämän tuottaminen ei tarkoita sitä ettei aina välillä voisi tulla hetkiä jolloin rahaa menee enemmän kuin tulee. Se miten tähän ylijäämään pääsee ei ole niin oleellinen asia kunhan se on itselle moraalisesti hyväksyttävä ja laillinen viranomaisten näkökulmasta. Me olemme yksilöitä, joten jokaisen on hoidettava asiat omalla tavallaan. Tässä kirjoituksessa käyn lyhyesti läpi hyviä rahankäyttötapoja. Lyhyesti siksi, että muuten kirjoituksesta tulee aivan liian pitkä. Näiden käyttämisen tarkoitus on tuottaa ylijäämää pidemmällä tähtäimellä. En ole sitä mieltä, että jokaisen lukijan tulisi käyttää niitä kaikkia. Se olisi tietysti unelmatilanne, mutta ei ehkä kaikille mahdollinen. Hyvät rahankäyttötavat sisältävät ainakin joitakin seuraavista asioista:

Maksa itsellesi ensin: Sinä olet rahojesi tärkein henkilö ja paras ystävä. Sen vuoksi sinun tulisi tuloistasi siirtää heti ainakin jonkinlainen osa turvaan tililtäsi jonne tulosi saapuvat.

Pidä huolta maksuvalmiudestasi: Sinulla tulisi olla aina käytössäsi hieman enemmän rahaa kuin tarvitset juuri sillä hetkellä. Toisin sanoen sinulla pitäisi olla ylimääräistä rahaa aina helposti käyttöönotettavissa. Se voi tarkoittaa ylimääräistä rahaa käyttötilillä tai luottokorttia. Tätä maksuvalmiutta tarvitaan ylimääräisten menojen iskiessä. Määrä on yksilöllinen asia.

Käytä itsellesi sopivaa maksutapaa: Käteinen, pankki- tai luottokortti ovat maksutapoja joita jokainen voi harkita omien tarpeidensa mukaan. Niille joilla on vaikeuksia pitää menonsa kurissa suosittelen käteistä. Pankkikorttia voivat käyttää ne joilla ei ole vaikeuksia hallita rahankäyttöään ja luottokortit sopivat lähinnä vain rikkaille.

Pidä kiinteät kustannukset matalina: Pitämällä kiinteät kustannukset matalina on helppo sopeutua taloudellisen tilanteen nopeisiin muutoksiin. Vaihtuvia kustannuksia on helppo säädellä nopeallakin aikavälillä, kun taas kiinteitä on lähes mahdotonta saada nopeasti säädettyä.

Kerää merkittävä osa rahoista etukäteen isompia ostoksia tehdessäsi: Jos et ole säästänyt isompia hankintojasi varten yhtään rahaa etukäteen niin sinulla ei ole niihin oikeasti varaa. Älä siis osta mitään kalliimpaa ilman etukäteissäästämistä.

Sijoita vain ylimääräisiä rahojasi: Sijoitusten teko on aina jossain määrin riskipeliä, joten sellaisia rahoja joita ei ole varaa menettää ei niihin kannata laittaa. Täysin varmaa sijoitusta ei ole olemassakaan, vaikka joku sitä sinulle väittäisi.

Tee ainoastaan sellaisia hankintoja joiden arvo ylittää niiden kustannukset: ”Hinta on se minkä maksat, arvo on se mitä saat”. Kun ostat jotain niin sen tuoman hyödyn tulee ylittää kustannukset hankinnan koko elinajalta.

Pidä velkamääräsi kohtuullisena: Itselleen liian suuren lainan ottaminen on varmin tapa saada henkilökohtainen konkurssi aikaan. Jokaisen on syytä joka kerta harkita tarkkaan mahdollisuuksiaan maksaa lainansa takaisin. Tämä tarkoittaa tarkkoja laskutoimituksia ennen velan ottamista. 

 

Maksa laskusi ajallaan: Tämä viimeinen tapa on tietysti monille itsestäänselvyys. Kaikki laskut tulisi mielellään siirtää suoraveloitukseen tai e-laskuiksi, jotta ne otettaisiin automaattisesti pois tililtä. Mikäli näin ei asiat ole niin silloin sinun tulee hoitaa maksusi itse eräpäivien välittömässä läheisyydessä. Tämä tarkoittaa eräpäivä +- pari arkipäivää riippuen siitä kuinka hanakasti yritykset niitä perivät. Parin päivän myöhästyminen on monesti vielä ”ilmaista” huvia.

Tässä näitä hyviä rahankäyttötapoja olikin suhteellisen paljon. Vaikka suurimman osan pitäisi olla itsestäänselvyyksiä niin silti niiden mainitseminen on varmasti monille hyödyksi. Mitä hyviä rahankäyttötapoja unohdin?

Eipä mulla muuta,

-TT

Mitä yhteistä on ämpäreillä, mikroaaltouuneilla ja bonus-korteilla?

Oikea vastaus ei tällä kertaa ole se, että näitä kaikkia saa samasta paikasta. Mehän olemme taas viime viikkoina saaneet lukea siitä kuinka ihmiset ovat jonottaneet tunteja saadakseen ämpäreitä ja mikroaaltouuneja ilmaiseksi tai olemattomaan Euron hintaan. Tarkoitus ei myöskään ole haukkua niitä ihmisiä jotka näitä ovat jonottaneet vaan miettiä mitä tämä kaikki oikeasti tarkoittaa. Jos joku ihmettelee miksi bonus-kortit ovat laitettu mukaan samaan pakettiin niin kerrottakoon, että asiakas maksaa AINA jollakin tavalla saamansa edut ja bonus-kortit edustavat tätä totuutta varmasti eniten.

Eli toisin sanoen mikään ei tule ilmaiseksi tässä maailmassa. Vaikka jokin asia saattaa olla nimellisesti ilmainen niin sitä se ei käytännössä ole. Olen itsekin odotellut pari tuntia juuri avattavan kaupan jonossa rinkkaa jonka ostamisessa säästin noin sata Euroa. Käytännössä kulutin aikaani tähän sadan Euron säästöön kolmisen tuntia kun lasketaan matkat jonottamaan. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että voimme laskea yhden tunnin olevan noin kolmenkymmenen Euron arvoinen tässä tapauksessa. Onko se paljon vai vähän on yksilöllinen asia. Minusta tämä ”diili” oli järkevän ja typerän käytöksen rajamailla. Yksi suuri syy siihen oli myös se, että ennen kauppaan lähtöä minulla ei käynyt mielessäkään se vaihtoehto, että joutuisin jonottamaan niin pitkään. Toisin sanoen minut yllätettiin housut kintuissa ja se oli minun oma vikani. Vielä jonottaessanikin mietin sitä kannattaako lähteä menemään kesken kaiken vai ei. Yksi iso syy tähän jonoon jäämiseen oli se, että minulla oli tarve saada ostettua rinkka ennen lähtöäni itä-Eurooppaan.

Kun me saamme joitakin etuja kuten ”ilmaista” kurssitusta tai muuta vastaavaa niin me maksamme jollakin tavalla. Niitä tapoja on monenlaisia kuten aikamme hukkaaminen jota pidän suurimpana kuluna mitä voi tulla. Käytettyä aikaa emme saa koskaan takaisin ja jonottaminen on ajantuhlausta pahimmillaan, koska harva meistä saa mitään hyötyä seistessään jonossa. Tämän lisäksi joskus jonottamillamme asioilla voi olla suurempiakin käyttökustannuksia ja ne tulisi myös ottaa huomioon. Esimerkiksi mikroaaltouunit ja rinkat vaativat tilaa varastointiin ja se tulisi ottaa mukaan mikäli haluaa miettiä jonottamisen todellisia kustannuksia. Joissakin tapauksissa ihmiset joutuvat myös laskemaan mukaan vaihtoehtoiskustannukset, koska jonottaminen voi olla työajasta pois. Tämän lisäksi me saatamme jonottaa sellaista tavaraa joka on meille vahingollista ihan vain sen takia, että sitä kutsutaan ilmaiseksi. Jos vielä mennään äärimmäisyyksiin niin jotkut voivat hamuta ilmaiseksi jotain sellaista josta ei edes pidä. Itselleni tällaista roskaa edustaa mm. erään virvoitusjuomayrityksen jakamaa ”kevytvaihtoehtoa” joka on pahaa kuin perkele ja olen sitä joskus kerran jonottanutkin, mutta toista kertaa tuskin teen saman virheen.

Mennään sitten kanta-asiakaskortteihin: s-mafian ja k-mafian kanta-asiakaskortit ovat ne yleisimmät käytössä olevat kortit. Nehän ovat tunnettuja siitä, että keskittämällä ostonsa juuri edellämainittujen ketjujen liikkeisiin saa niistä bonusta ehkä kerran kuussa tai vuodessa. Koska en omista kumpaakaan korttia niin en ole varma siitä kuinka usein niitä bonuksia tippuu. Tosiasiat ovat sellaisia, että asiakkaat maksavat ne kaikki bonuksensa kalliimpien ostoksien myötä todennäköisesti moneen kertaan. Kanta-asiakaskortit ovat hyvää liiketoimintaa yrityksille, koska ne saavat ihmiset keskittämään ostoksiaan tarpeettomasti samoihin liikkeisiin. Mitä enemmän asiakkaat kerääntyvät samoihin liikkeisiin sitä varmemmin niillä on varaa pidemmällä tähtäimellä nostaa hintojaan kilpailun vähentyessä. Vaikka markkinatalous on keskimäärin hyvä asia niin meidän on myös muistettava se tosiasia, että siinä pyritään aina monopoleihin, koska ne takaavat suurimmat voitot. S-mafia ja k-mafia edustavat tätä kehitystä pahimmillaan. Suomessa on jo sijaintinsa ja harvaanasutun pinta-alansa vuoksi vähän kilpailua eikä sen väheneminen ole missään nimessä hyväksi.

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa ja ilmainen voi tulla vielä kalliimmaksi kannattaa pitää mielessä seuraavan kerran, kun lähtee jonottamaan jotakin. Näitä asioita kannattaa mielestäni välillä miettiä ennen kuin säntää muiden mukana jonoon. On tietysti inhimillistä välillä erehtyä, mutta virheiden toistaminen ei ole järkevää. Tässä vähän miettimistä sunnuntain ratoksi.

-TT

6. Askel mieti tavaroiden todellisia kustannuksia

Moro vaan kaikille!

Olemme nyt päässeet jo kuudenteen osaan ja toivottavasti olette saaneet otettua kaikki viisi ensimmäistä askeltanne. Jokaisen on syytä muistaa omavastuu. Te olette yksin vastuussa siitä miten rahojanne käytätte ja mitä niiden eteen teette. Voin antaa vain parhaani mukaan neuvoja joita te joko hyödynnätte tai ette. Mikäli joku edellisistä on jäänyt välistä niin seuraavilla linkeillä pääset niitä katsomaan:

1.Askel

2.Askel

3.Askel

4. Askel

5.Askel

Tämä kuudes askel on suhteellisen yksinkertainen toimenpide, mutta se ei vähennä sen tärkeyttä. Koska tavaroiden kustannukset eivät rajoitu pelkästään ostohetkellä maksettuun hintaan niin on syytä miettiä mitä muita kustannuksia niistä syntyy. Otetaan nyt esimerkiksi auto jonka todelliset kustannukset eivät todellakaan lopu maksettuun hintaan. Tämän lisäksi niiden huolto maksaa hunajaa, ne tarvitsevat myös kulkeakseen jotain. En käy kaikkia ylimääräisiä kuluja, mutta totean vain, että auton säilyttäminen vaatii myös monille tilaa joka maksaa hunajaa esimerkiksi Helsingin keskustassa.

Sinun tehtäväsi on miettiä jonkun tavarasi kaikkia kustannuksia ja kirjata ne ylös. Tämän jälkeen kannattaa sitten miettiä onko kyseessä todellisen hintansa väärti ostos vai ei. Mikäli et muista ostohintaa niin se ei ole kaikista oleellisin asia vaan yritä arvioida mielessäsi kuinka suuri osa tavaran kustannuksista tulee muusta kuin ostohetkestä. Valitse ensin yksi tavara oli se sitten mikä tahansa ja mieti sitä. Tämän askeleen voi toistaa niin monta kertaa kuin tuntee tarpeelliseksi. Yksi on kuitenkin vähimmäisvaatimus. Parasta olisi, kun pystyisi luomaan ajattelumallin, jossa miettisi aina tavaran kaikkia kustannuksia ja vertaisi sitä tavaran itselleen tuottamaan arvoon. Oikeiden ajattelumallien luominen on avainasia mitä tulee taloudelliseen hyvinvointiin ja vaurauteen.

Ensi viikollakin mennään kustannuksien perässä, mutta eri perspektiivistä katsottuna.

-TT