Kotipörssissämme on osavuosikatsausten julkaisukausi täydessä vauhdissa ja tarkoitus olisi tässä hieman kirjoitella omia ajatuksia siitä mitä tähän mennessä on tapahtunut. Kuten yleensä olen aina maininnut niin kyseessä on vain yhden ihmisen mielipiteitä eivätkä ne varmastikaan edusta mitään absoluuttista totuutta. Kuitenkin on aina ihan hyvä kuulla muitakin ihmisiä, sillä yleensä niitä lukiessa ja kuunnellessa saattaa itsekin oppia jotain, vaikka olisikin eri mieltä asioista.
Perusperiaatehan on yleensä se, että hyvä yritys yllättää positiivisesti ja huono yritys negatiivisesti. Tämä ei kuitenkaan pidä sataprosenttisesti paikkaansa vaan poikkeukset tietysti vahvistavat säännön. Yleisilmeenä voisin kuitenkin pitää sitä, että vielä ei yritysten näkymissä hirveästi ole Euroopan talouskasvun hidastumisen vaikutusta, sillä hyvin harva yritys vielä näkee suurempia hidastumisen merkkejä. Tämä ei kuitenkaan ole hirveän suuri tae loppuvuoden hyvästä kehityksestä, sillä pahimmassa tapauksessa tulee seinä hyvin nopeasti vastaan ja talouskasvu muuttuu äkkiä hyvinkin negatiiviseen suuntaan. On tietysti hyvä ettei vielä tälläisiä pahempia näkymiä vielä ole, mutta tietysti niihin kannattaa myös sijoittajana varautua eli toisin sanoen aina kannattaa pitää käteistä ostomahdollisuuksia varten. Se mikä hieman muutaman yrityksen tuloskunnossa epäilyttää on katteiden lasku, mutta tämä saattaa johtua siitä, että tehostusvaraa liiketoiminnassa on hyvin vähän.
Jos nyt sitten mennään propagandaosuuteen niin mielestäni omassa pörssissämme on 5-10 hyvää yritystä ja loput eivät mielestäni täytä laatuvaatimuksia joita sijoittajan pitäisi hakea mikäli aikoo toimia pidemmällä tähtäimellä. Itse pidän Konetta ja Nokian Renkaita oman kotipörssimme selkeästi laadultaan parhaimpina yrityksinä, mutta tämä siis näkyy myös pörssikursseissa ja näiden yritysten ostaminen sopivaan hintaan on hyvin vaikeaa. Näiden jälkeen seuraavana tulee mielestäni Sampo. Muita laadultaan a-luokkaa olevia yrityksiä ovat mielestäni Outotec, Konecranes, Wärtsilä, UPM, YIT, Vacon ja PKC Group. Tietysti on myönnettävä etten seuraa läheskään kaikkia kotipörssimme yrityksiä, joten on varmasti todennäköistä etten tullut maininneeksi kaikkia laatuyrityksiä. Joidenkin yritysten kohdalla on taas myönnettävä, että nämä saattavat olla hyvinkin lähellä noita edellä mainittuja. Näistä ensimmäisenä tulevat mieleen Fortum, Okmetic, Metso ja Teleste. Laatuyritykset ovat yleensä edellä verrokkejaan selvästi. Tästä hyvänä esimerkkinä on UPM joka on energiaomavarainen, kun taas Stora Enso onnistui myymään energiantuotantonsa menneisyydessä ja kärsii tästä typeryydestä vieläkin.
Jos nyt sitten katsotaan vähän enemmän ja tarkemmin sitä mitä yritykset ovat osavuosikatsauksissaan kertoneet niin Konehan ilmoitti jopa näkymien hienoisista parantumisista mikä on loistava saavutus nykyisessä tilanteessa. Tosin tässä tapauksessa kasvu tulee Aasiasta joka on ihan eri taloustilanteessa kuin länsimaat. Omasta mielestäni suurin yllätys oli Konecranesin tulosparannus, sillä aika monet konepajat kuten lähin verrokki Cargotec ovat aiheuttaneet jonkinlaisen tulospettymyksen. Myös Huhtamäki ja Uponor onnistuivat selkeästi odottamaani paremmin. Itse en välttämättä pidä kaikkia odotuksia huonompia tuloksia pettymyksinä, sillä huonolaatuisten yritysten tapana onkin pettää odotukset. Jos nyt sitten miettii näitä huonolaatuisia yrityksiä niin tällä hetkellä on sen verran pakko sanoa, että nykyään entinen jalokivemme Nokia kuuluu tällä hetkellä näiden huonolaatuisten yritysten joukkoon kuten elintarviketeollisuutemme pörssiyritykset ehkä Raisiota lukuunottamatta, mutta tätä en ole juurikaan seurannut. Kaiken kaikkiaan sopivilla muutoksilla on mahdollisuus tehdä huonoistakin yrityksistä hyviä, mutta monesti se vaatii huomattavan radikaaleja ratkaisuja. Myös a-luokan yrityksistä voi tulla huonoja mikäli nousee pissa niin sanotusti päähän eikä olla valmiita muuttumaan ajan mukana. Tällä tavalla kävi Nokialle enkä ennusta sen nousua ennen kuin vanha johto on saatu pois kokonaan. Tällä hetkellä siellä on vielä sellaisia turhakkeita kuin Esko Aho josta ei yritykselle ole mitään hyötyä.
Yhtenä hyvinkin mielenkiintoisena uutisena joka ilmeni osavuosikatsauksista oli Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin siirtyminen Aasiaan ainakin vuodeksi. Virallinen selitys on olla lähempänä pääasiakkaita ja kasvumarkkinoita, mutta tuskinpa tämä siirtyminen jää väliaikaiseksi ja uskon myös mm. Suomen veronkorotusten ja solidaarisuusveron vaikuttaneen asiaan. Saas nähdä kauan menee, kun muut suomalaisten pörssiyritysten johtajat tekevät samoin. Tämä on tietysti hyvä asia yrityksille mikäli sille on tarvetta, mutta rakkaalle kotimaallemme tämä tulee olemaan hieman pidemmällä tähtäyksellä huono asia.
Palailen varmasti jossain vaiheessa uusiin kommentteihin osavuosikatsauksista kunhan niitä taas on lisää julkaistu. Toukokuun puolivälin jälkeen julkaisen taas TT:n listan ja samalla vertaan sitä Balancen marraskuussa julkaistuun vastaavaan listaan. En ole näitä vielä katsonut, joten saas nähdä miten siinä on käynyt. Eipä muuta tällä kertaa.
- TT
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Vältä sijoittajien pahimmat mokat ja nosta huomattavasti omia tuottojasi!
Kaikki tekevät virheitä, mutta aika pitkälti oma menestyminen siojittajana riippuu siitä, että onnistuu välttämään pahimmat virheet, jotka saattavat johtaa rahavaikeuksiin. Tässä kirjoituksessa olisi tarkoitus esitellä muutamat pahimmat mokat lyhyesti.
1. Päätösten tekeminen ilman mitään faktatietoa.
Älä usko ”asiantuntijoita” tai kavereita jotka antavat ”varman” vinkin hyvästä yrityksestä. Tämä on varma tapa mennä perse edellä puuhun, vaikka hyvällä tuurilla tuleekin hyvätuottoinen sijoitus. Seuraavalla kerralla voikin sitten tulla turpiin vielä enemmän kuin mitä ensimmäinen vinkki on tuottanut ja panoskin saattaa kasvaa sietämättömäksi. Sijoituspäätökset tulisi aina tehdä huolellisesti tutkien yritysten todellista tuloksentekokykyä.
2. Ostaminen negatiivisen tulosvaroituksen jälkeen, kun kerran saa ”halvalla”
Itse olen jo muutamaan otteeseen selvinnyt ilman suurempia tappioita myymällä negatiivisen tulosvaroituksen antaneen yhtiön osakkeet ennen suurempia tappioita. Tällä reagoinnilla olen mm. myynyt Elcoteqin osakkeet voitolla. Kyseinen yritys menikin sitten myöhemmin konkurssiin. Ilman merkkejä paremmasta on turha ruveta ostamaan yrityksen osakkeita, sillä negatiiviset uutiset yleensä kertaantuvat vielä myöhemmässäkin vaiheessa.
3. Osakkeen ostaminen yksittäisen osingon perusteella
Tämä tapa saattaa johtaa siihen, että osinkojen irrotessa alkaakin huonosti pärjäävän yrityksen jyrkempi alamäki. Monesti yritysten johto puolustaa osakkeensa hintaa jakamalla suuremman osingon kuin mihin sillä on oikeastaan edellytykset. Yksittäisen osingon jakaminen saattaa myös johtua siitä, että yrityksen pääomistaja haluaa repiä mahdollisimman suuren tuoton johtuen omista eduistaan. Yksittäisen osingon sijaan on parempi keskittyä yrityksen kykyyn maksaa hyvää osinkoa pidemmällä aikavälillä ja keskittyä siihen kuinka osinko on pidemmällä aikavälillä kehittynyt. Osingon irtoaminen saattaa johtaa hyvinkin nopeaan osakkeen hinnan nopeaan laskuun ilman parempia tulevaisuuden näkymiä.
4. Usko, Toivo, Rakkaus
Nämä kaikki kolme substantiivia voi pistää samaan kategoriaan, sillä ne ovat vain eri tunneskaaloja. Joskus monet ihmiset vaan tuppaavat luottamaan tunneperäisesti johonkin omistamaansa yritykseen ilman mitään suurempia perusteita. Näiden yritysten osakekurssien laskiessa tunnesiteet pysyvät niin vahvoina ettei ihminen usko faktoihin vaan luottaa vielä sokeasti siihen, että yrityksen asiat ovat vielä jossain vaiheessa kunnossa ja osakkeet alkavat nousta. Pitäisin tästä hyvänä esimerkkinä meille niin rakkaan Nokian osaketta jossa monet roikkuvat hamaan tappiin saakka, vaikka tappioita on tullut ja kehitys menee koko ajan huonompaan suuntaan. Myös lauman seuraaminen menee tähän samaan kategoriaan, sillä monet yleensä heräävät ostamaan jotain tiettyä osaketta liian myöhään tämän hinnan ollessa jo tapissa. Lauman seuraamisen sijaan olisi parempi ostaa tiettyä osaketta jo ennen muita. Tämä tietysti vaatii aika paljon omaa työtä, mutta on myös sen arvoista.
5. Voittajaosakkeiden myynti liian aikaisin ja häviäjien liian myöhään
Yleensä osakkeiden hinnat nousevat ylemmäs kuin mitään kukin odottaa ja sama pätee myös toiseenkin suuntaan. Periaatteessa häviöt pitää ottaa hyvinkin nopeasti, vaikka monet ammattilaiset neuvovatkin ettei koskaan pidä myydä. Yleensä osakkeiden hinnat menevät alaspäin vauhdilla ja tämä muutos johtuu yleensä siitä, että yrityksen tuloksentekomahdollisuudet ovat huonontuneet eikä tälle kehitykselle yleensä näy ihan heti loppua. Osakkeen hinnan laskiessa 25% on nousun oltava 33%, 33% laskua vastaa 50%:n nousu ja mikäli kurssi laskee puoleen niin sen täytyy jo tuplaantua jotta pääsisi omilleen. Mitä taas tulee ns. voittajaosakkeisiin niin voittoja pitäisi tietysti juoksuttaa niin pitkään kuin mahdollista eikä tietyn nousuprosentin jälkeen kuten 50%:n vielä kannata myydä.
6. Epärealistiset tuotto-odotukset
Tähän kategoriaan menee aika pitkälti aloittelevien sijoittajien käyttäytyminen. Monet odottavat rikastuvansa hyvinkin nopeasti sijoittamisella ja pistävät rahansa sellaisiin osakkeisiin, osto- ja myyntioptioihin ja muihin johdannaisiin joista eivät mitään ymmärrä. Pidemmän aikavälin keskimääräiset reaalituotot ovat 5-10%. Robert Shillerin kirjassa puhuttiin muistaakseni 7%:sta Yhdysvaltain osakemarkkinoilla. Näistä epärealistisista tuotto-odotuksista voisin mainita erään kaverin joka blogissaan odotti 50%:n vuosituottoa ja ilmoitti ettei ehdi tai ole kiinnostunut edes perehtymään osakesijoittamiseen. Kyseinen kaveri ilmoitti huhtikuun alussa sijoittaneensa Nokiaan ja Talvivaaraan, joten taitaa 50%:n vuosituotto aika helvetin kaukana tältä vuodelta.
Tässä näitä muutamia pahoja mokia nyt on mitä tulee osakesijoittamiseen. Tuleeko teille muita pahoja töppäyksiä mieleen?
- TT
1. Päätösten tekeminen ilman mitään faktatietoa.
Älä usko ”asiantuntijoita” tai kavereita jotka antavat ”varman” vinkin hyvästä yrityksestä. Tämä on varma tapa mennä perse edellä puuhun, vaikka hyvällä tuurilla tuleekin hyvätuottoinen sijoitus. Seuraavalla kerralla voikin sitten tulla turpiin vielä enemmän kuin mitä ensimmäinen vinkki on tuottanut ja panoskin saattaa kasvaa sietämättömäksi. Sijoituspäätökset tulisi aina tehdä huolellisesti tutkien yritysten todellista tuloksentekokykyä.
2. Ostaminen negatiivisen tulosvaroituksen jälkeen, kun kerran saa ”halvalla”
Itse olen jo muutamaan otteeseen selvinnyt ilman suurempia tappioita myymällä negatiivisen tulosvaroituksen antaneen yhtiön osakkeet ennen suurempia tappioita. Tällä reagoinnilla olen mm. myynyt Elcoteqin osakkeet voitolla. Kyseinen yritys menikin sitten myöhemmin konkurssiin. Ilman merkkejä paremmasta on turha ruveta ostamaan yrityksen osakkeita, sillä negatiiviset uutiset yleensä kertaantuvat vielä myöhemmässäkin vaiheessa.
3. Osakkeen ostaminen yksittäisen osingon perusteella
Tämä tapa saattaa johtaa siihen, että osinkojen irrotessa alkaakin huonosti pärjäävän yrityksen jyrkempi alamäki. Monesti yritysten johto puolustaa osakkeensa hintaa jakamalla suuremman osingon kuin mihin sillä on oikeastaan edellytykset. Yksittäisen osingon jakaminen saattaa myös johtua siitä, että yrityksen pääomistaja haluaa repiä mahdollisimman suuren tuoton johtuen omista eduistaan. Yksittäisen osingon sijaan on parempi keskittyä yrityksen kykyyn maksaa hyvää osinkoa pidemmällä aikavälillä ja keskittyä siihen kuinka osinko on pidemmällä aikavälillä kehittynyt. Osingon irtoaminen saattaa johtaa hyvinkin nopeaan osakkeen hinnan nopeaan laskuun ilman parempia tulevaisuuden näkymiä.
4. Usko, Toivo, Rakkaus
Nämä kaikki kolme substantiivia voi pistää samaan kategoriaan, sillä ne ovat vain eri tunneskaaloja. Joskus monet ihmiset vaan tuppaavat luottamaan tunneperäisesti johonkin omistamaansa yritykseen ilman mitään suurempia perusteita. Näiden yritysten osakekurssien laskiessa tunnesiteet pysyvät niin vahvoina ettei ihminen usko faktoihin vaan luottaa vielä sokeasti siihen, että yrityksen asiat ovat vielä jossain vaiheessa kunnossa ja osakkeet alkavat nousta. Pitäisin tästä hyvänä esimerkkinä meille niin rakkaan Nokian osaketta jossa monet roikkuvat hamaan tappiin saakka, vaikka tappioita on tullut ja kehitys menee koko ajan huonompaan suuntaan. Myös lauman seuraaminen menee tähän samaan kategoriaan, sillä monet yleensä heräävät ostamaan jotain tiettyä osaketta liian myöhään tämän hinnan ollessa jo tapissa. Lauman seuraamisen sijaan olisi parempi ostaa tiettyä osaketta jo ennen muita. Tämä tietysti vaatii aika paljon omaa työtä, mutta on myös sen arvoista.
5. Voittajaosakkeiden myynti liian aikaisin ja häviäjien liian myöhään
Yleensä osakkeiden hinnat nousevat ylemmäs kuin mitään kukin odottaa ja sama pätee myös toiseenkin suuntaan. Periaatteessa häviöt pitää ottaa hyvinkin nopeasti, vaikka monet ammattilaiset neuvovatkin ettei koskaan pidä myydä. Yleensä osakkeiden hinnat menevät alaspäin vauhdilla ja tämä muutos johtuu yleensä siitä, että yrityksen tuloksentekomahdollisuudet ovat huonontuneet eikä tälle kehitykselle yleensä näy ihan heti loppua. Osakkeen hinnan laskiessa 25% on nousun oltava 33%, 33% laskua vastaa 50%:n nousu ja mikäli kurssi laskee puoleen niin sen täytyy jo tuplaantua jotta pääsisi omilleen. Mitä taas tulee ns. voittajaosakkeisiin niin voittoja pitäisi tietysti juoksuttaa niin pitkään kuin mahdollista eikä tietyn nousuprosentin jälkeen kuten 50%:n vielä kannata myydä.
6. Epärealistiset tuotto-odotukset
Tähän kategoriaan menee aika pitkälti aloittelevien sijoittajien käyttäytyminen. Monet odottavat rikastuvansa hyvinkin nopeasti sijoittamisella ja pistävät rahansa sellaisiin osakkeisiin, osto- ja myyntioptioihin ja muihin johdannaisiin joista eivät mitään ymmärrä. Pidemmän aikavälin keskimääräiset reaalituotot ovat 5-10%. Robert Shillerin kirjassa puhuttiin muistaakseni 7%:sta Yhdysvaltain osakemarkkinoilla. Näistä epärealistisista tuotto-odotuksista voisin mainita erään kaverin joka blogissaan odotti 50%:n vuosituottoa ja ilmoitti ettei ehdi tai ole kiinnostunut edes perehtymään osakesijoittamiseen. Kyseinen kaveri ilmoitti huhtikuun alussa sijoittaneensa Nokiaan ja Talvivaaraan, joten taitaa 50%:n vuosituotto aika helvetin kaukana tältä vuodelta.
Tässä näitä muutamia pahoja mokia nyt on mitä tulee osakesijoittamiseen. Tuleeko teille muita pahoja töppäyksiä mieleen?
- TT
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Piensijoittajat vs "ammattilaiset" (osakerahastot)
”Ei markkinoita voi voittaa” Tämä toteamus on melkein kaikkien mielessä jotka vähänkään osakemarkkinoita seuraavat. Tämä tietysti pitää paikkansakin suurimmalle osalle meistä enkä itsekään välttämättä ole poikkeus tähän toteamukseen. Kuitenkin meillä piensijoittajilla on monia etuja verrattuna niihin jotka huomattavasti isompia rahasummia liikuttelevat työkseen. Näiden etujen lisäksi piensijoittajat myös kärsivät koostaan monin eri tavoin ja näistä eduista ja haitoista ajattelin kirjoitella tällä kertaa. Jotta pääsisimme tavallaan siihen mitä haen tällä kirjoituksella niin unohtakaa nyt sitten saman tien osakerahastojen kulut asiakkaille, sillä tällä kertaa on kyse pelkästään siitä voiko piensijoittaja pärjätä suurempia resursseja vastaan.
Jos nyt sitten lähdemme ensin pohtimaan niitä etuja joita piensijoittajalla on verrattuna isompiin pelureihin niin suurin hyöty meille pikkusinteille on nimenomaan kokomme. Jos esimerkiksi vertaamme osto- ja myyntitilanteita niin osakkeen arvon määrittelyn jälkeen pystymme päätöstä tehdessämme monesti odottelemaan hyvinkin pitkään, kun taas esimerkiksi osakerahastoilla kestää riittävän määrän ostaminen ja myyminen huomattavasti pidempään varsinkin pienivaihtoisemmilla osakkeilla. Jos mietimme esimerkiksi omistamani PKC Groupin osakkeita niin niiden vaihto on kymmeniä tuhansia päivässä. Mikäli osakerahastot haluavat näitä ostaa tai myydä niin riittävän määrän hankkimiseen ja niistä luopumiseen saattaa mennä viikkoja, kun taas piensijoittajalla ei todennäköisesti kestä päivää kauempaa. Tämän osto- ja myyntiruljanssin seurauksena myös osakkeen hinta nousee tai laskee selvästi. Tietysti yksittäisen kaupan kulut ovat suursijoittajille paljon pienemmät, mutta kyllä kauppojen määrä sitten vähentää tätä eroa.
Jos taas ottaa huomioon jonkin suurivaihtoisen osakkeen niin siinä tapauksessa piensijoittajalla ei tälläistä samaa hyötyä ole. Toinen asia mikä liittyy tähän on se, että jotkut tekijät voivat olla markkinoilla niin isoja ettei pienet ja potentiaaliset yritykset välttämättä mahdu heidän sijoitusportfolioon jo senkään takia, että pienten yritysten hinnat nousisivat liian suuriksi ennen kuin suuret kalat pystyisivät ostamaan riittävän suuren osan suoraan markkinoilta. Varsinkin osakerahastojen ongelmana pidän sitä että nämä joutuvat kuitenkin hoitamaan sijoituksensa niin sanotusti ”omistajien” käskystä eli mikäli osakerahastoista asiakkaat ottavat rahansa pois joutuvat nämä niin sanotusti kaatamaan sijoituksensa laitaan eli myymään siitä huolimatta olisiko tämä oikea ratkaisu vai ei.
Piensijoittajalla on myös selkeästi hyötyä siitä ettei hänellä ole samanlaisia rajoituksia kuten esimerkiksi osakerahastoilla jotka eivät voi omistaa yhtä osaketta tietääkseni lakipykälien mukaan 10 prosenttia enempää kokonaisarvostaan. Tämä pykälä käytännössä pakottaa osakerahaston omistamaan vähintään kymmentä eri osaketta, mutta käytännössä huomattavasti useampaa mikä taas tietysti periaatteessa parantaa hajautusta, mutta taas laskee mahdollista tuottoa. Jos taas otetaan huomioon varsinkin rahoitusteoria niin hajautus samalla vähentää riskiä ja tämähän perustuu tietääkseni volatiliteettiin eli osakkeiden hintojen heilumiseen. Itse en kuitenkaan ole ihan täysin samaa mieltä vaan mielestäni suurempi riski on ostaa yritystä sen todellista arvoa suuremmalla hinnalla. Tietysti arvon määrittämiseen ”ammattilaisilla” on monesti tietoa ja taitoa piensijoittajaa enemmän, mutta toisaalta arvon määritys ei vaadi samanlaista älykkyyttä kuin esimerkiksi vaikka teoreettinen fysiikka. Paras tapa suojautua riskeiltä on mielestäni ostaa osakkeitta silloin, kun on olemassa riittävä turvamarginaali osakkeen lasketun arvon ja hinnan välillä. Osakkeen tarkkaa arvoa ei nimittäin pysty laskemaan edes ammattilaiset vaan aina voi tulla joitain odottamattomia tapahtumia, jotka muuttavat sen.
Se missä piensijoittaja häviää selkeästi ammattilaisille on se ettei meillä tavallisilla tallaajilla ole juurikaan mahdollisuuksia päästä yritysten johdon puheille. Tämä antaa mielestäni selkeän edun ammattilaisille, sillä kuitenkin johdolla on parhain käsitys siitä mikä yrityksen nykyinen ja lähitulevaisuuden tilanne on. Isommilla pelureilla on myös amatöörejä paremmat mahdollisuudet seurata suurempaa osaa yrityksistä kuin meillä piensijoittajilla. Jos heillä on tietokannassaan useita satoja tai tuhansia yrityksiä niin meillä pienemmillä kaloilla ei näitä voi kovin monia kymmeniä olla mikäli haluamme tehdä päätöksemme riittävin tiedoin. Itse seuraan noin viittäkymmentä yritystä ja talletan osavuosikatsauksista saadut tiedot omaan tietokantaani. Tästä esimerkkinä TT:n lista jonka julkistan jokaisen osavuotiskatsausrumban jälkeen.
Huomauttaisin vielä tässä vaiheessa, että kuten olen jo maininnutkin niin indeksirahastot ovat paras ratkaisu tavalliselle sijoittajalle eikä tässä kirjoituksessa ole kyse niiden sopivasta unohtamisesta vaan lähinnä siirtää huomio siihen voiko piensijoittaja piestä ”ammattilaiset” heidän omassa pelissään? Itselleni tämä osakesijoittaminen on kuitenkin myös peliä eikä pelkästään tapa saada tienattua rahaa taloudellista riippumattomuutta varten joka taas on allekirjoittaneen tavoite tulevien vuosikymmenien aikana. Mikäli haluaa piestä niin sanotut ammattilaiset tässä touhussa niin samoja pelisääntöjä ei voi käyttää vaan yrittää hyödyntää omia vahvuuksiaan ja tällä tavalla peitota vastustajansa. Tällä hetkellä katsoisin tavoitteekseni saada prosentin ylituotto markkinoihin nähden pidemmällä aikavälillä ja onnistumisesta on vielä paha sanoa mitään.
Näillä mennään mitä on.
- TT
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Howe ja Strauss osa 3: Arkkityypit ja 4. käännös
Moi kaikille.
Sori että on kestänyt kirjoittamisessa, mutta viimeisen viikon aikana on ollut aika paljon kiireitä. Olin viikonloppuna kaverini polttareissa länsi-Suomessa ja siellä ei ollut oikein intoa kirjoitella. Alkuviikko menikin sitten toipuessa ja tänään keskiviikkona sainkin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni sen verran, että aloitin kirjoittamisen.
Kriisin aikana ”profeetat”siirtyvät vanhuusikään. Heistä tulee enemmänkin hengellisiä johtajia kuin aktiivisia senioreita jotka hyväksyvät oman fyysisen heikkoutensa ja keskittyvät enemmänkin henkisten neuvojen antamiseen nuoremmille. Profeetat tulevat myös korostamaan fyysistä heikkouttaan ja antavat tälle suuren kunnian kriisin aikana. Tämä tarkoittaa mm. julkisen uskonnollisen saarnaamisen selkeää lisääntymistä. Tämä henkisten arvojen herääminen on selkeästi vahvempaa naisten keskuudessa kuin ikääntyvien miesten. Eläköityminen tulee kriisin aikana merkitsemään enemmänkin ikääntymistä ja vanhojen ihmisten viisauden tuomaa statusta mikä tulee taas näkymään siinä, että he tulevat haastamaan nuoremmat sukupolvet varsinkin spirituaalisesti ja vaativat heiltä henkistä hyvyyttä enemmän kuin taloudellista apua.
Näiden vanhuusikään tulevien profeettojen on syytä varautua siihen, että heidän taloudellisia etuuksiaan tullaan kaventamaan varsinkin nuorempien sukupolvien puolesta, sillä kyse ei pelkästään ole tämän sukupolven ikäluokkien henkilömäärästä vaan siitä etteivät nämä vanhuusikään tulleet suuret ikäluokat ole joutuneet todistamaan juurikaan taloudellista kurjuutta oman vanhuusikänsä aikana. Tämä ei tietystikään ole ihan täysin totta Suomessa, mutta monissa muissa länsimaissa tämä on ollut toisin. Nykyajan yhdistyneessä Euroopassa tosin myös Suomenkin on osa toimia maksajan roolissa, vaikka olemmekin jo saaneet osamme taloudellisista ongelmista 90-luvulla. Tämä tulee myös näkymään siinä, että suuret ikäluokat joutuvat tinkimään kulutustavoistaan, sillä pienemmät ikäluokat eivät vain yksinkertaisesti pysty näitä maksamaan. Tämän ikävän tosiasian huomatessaan keskittyvät profeetat sitten hoitamaan yksin omat talousongelmansa mikä tulee näkymään heidän työskentelynään vielä vanhoillakin päivillään.
”Paimentolaiset” viettävät keski-ikäänsä kriisin ollessa päällä. Paimentolaiset ovat se arkkityyppi joka kärsii kriisin ajasta eniten ja varsinkin taloudellisesti. Kuitenkin paimentolaiset ovat yleensä se arkkityyppi joka on ollut kriisin aikana siitä vastuussa, että saadaanko kriisille aikaiseksi hyvä vai huono ratkaisu. He kokevat ristiriitoja omien etujensa ja sosiaalisesti hyväksyttyjen päätösten välillä. Paimentolaiset ovat varsinkin teknillisesti omaa luokkaansa ja tulevat muuttamaan maailmaa tällä tavalla. He myös keskittyvät kriisin aikana ensisijaisesti selviytymiseen omien etujensa ajamisen sijasta. Nämä ikäluokat tulevat olemaan varsinkin siitä vastuussa, että kriisin ajan epäjärjestyneet ja omia etujaan ajaneet tulevat huolehtimaan yhteisestä hyvästä, jotta pahin kriisi saadaan ratkaistuksi. Nämä ikäluokat saattavat myös todeta, että nykyistä yhteiskuntajärjestystä ei kannata säilyttää vaan luoda kokonaan uusi ja parempi.
Talousasioissakin paimentolaiset tulevat ajamaan ennen kaikkea yhteistä etua huolimatta siitä, että he joutuvatkin sitten maksamaan keskimääräisesti suurimman osan tästä kriisinhoidosta. Kriisin aikana paimentolaisista tulee joustavia työntekijöitä jotka vaihtavat työpaikkojaan ja elintapojaan hyvinkin nopeasti mikäli tarve niin vaatii. Tyypillinen menestystarina on yrittäjä joka tunnetaan teknologisesta nerokkuudestaan, joustavuudestaan ja oveluudestaan. Epäonnistujat taas ovat uhkapelureita jotka eivät osaa luovuttaa vaan jatkavat yrittämistään yhä uudelleen. Kriisinajan keski-ikäiset ovat osallistuneet edellisen aikakauden buumiin liian myöhään ja ovat hävinneet suuren osan rahoistaan jo ennen kriisiaikoja.
Kriisin nuorien aikuisien eli ”sankareiden” arkkityyppi tulee edustamaan yhteistyökykyä parhaimmillaan. He keskittyvät tekemään kaiken isommissa joukoissa kuin vanhemmat kriisinajan sukupolvet, vaikka vanhemmat sukupolvet uskovatkin heidän olevan lähinnä omaa etuaan tavoittelevia ja muista sukupolvista välittämättömiä nuoria aikuisia. He uskovat suurimmaksi osaksi joukkovoiman hyötyihin ja karsastavat itsekästä ajattelua ja he tulevat lyömään selkeästi vanhempien sukupolvien odotukset. Näiden ikäluokkien ollessa täysikäisiä saattaa tulla aikaan myös monia suurempia ongelmia näiden yhteistyön keskittyessä mahdolliseen väkivaltaiseen ongelmanratkaisuun. Myös yhtenäinen pukeutuminen ja kollektiivinen käytös on aina lisääntynyt kriisiaikana kuten nähtiin mm. 1930- ja 1940-lukujen Saksassa. Sotien syttyessä tämä sukupolvi ei yhtään epäröi niihin osallistumista vaan uskoo väkivaltaisenkin ratkaisun olevan hyvä niin vaadittaessa.
Työntekijöinä he ovat ilo työnantajilleen taitojensa, työntekomoraalinsa ja uskollisuutensa myötä. He vahvistavat myös ammattiliittojen roolia ja työn tuottavuus tulee selkeästi nousemaan heidän siirtyessä työelämään mikä on tietysti suuri hyöty yhteiskunnalle varsinkin suurten ikäluokkien siirtyessä pois työelämästä. He tulevat myös pitämään huolen siitä, että tuloerot tulevat pienenemään selkeästi.
”artistit” eivät juurikaan ole täysi-ikäisiä kriisin ollessa päällä. Kriisinajan lapset ovat kaikista suojelluimpia ja heidän turvallisuudestaan pidetään huolta hyvinkin tarkasti. He tulevat olemaan kriisistä kärsivien perheiden pieniä apulaisia ja mahdollisesti viettävät ainakin jonkin aikaa lapsuudestaan pommisuojissa joissa he tarkkailevat ympäristöään peläten. Monet heistä myös menettävät vanhempansa ja joutuvat sen takia myös tutustumaan elämän varjopuoliin hyvinkin aikaisin. Heitä suojellaan jo liiallisuuksiin asti mikä johtuu siitä etteivät ”paimentolaiset” ole saaneet samanlaista suojelusta lapsuudessaan ja he korvaavat sen sitten ”artisteille” heidän lapsuudessaan.
Jos nyt sitten tehtäisiin jonkinlainen yhteenveto tästä koko jutusta niin huomattavaa on se, että Howe ja Strauss kirjoittivat kirjansa vuonna 1997 eikä silloin ollut vielä tietoa mistään kriisistä. Kuitenkin aika monet kirjassa kerrotuista jutuista saa ainakin allekirjoittaneen tarkastelemaan maailmaa hieman toisella tavalla kuin aiemmin. Voi tietysti olla hyvinkin mahdollista, että kyseessä on vain allekirjoittaneen tulkinta asiaan. Mitäs mieltä te olette asiasta? Onko ajankuva Howen ja Straussin kuvaileman kriisin ajan mukainen vai ihan jotain muuta? Tämä isompi kuva vaikuttaa ainakin rahojen sijoittamiseen, sillä mikäli kyseessä on kriisi niin sijoitusten tuotot ovat ainakin seuraavan vuosikymmenen aikana hyvinkin pienet.
Näettekö myös mahdollisesti itsenne kuvailluiden arkkityyppien mukaisina vai ihan erilaisina? Itse ainakin samaistuin kirjassa kuvattuun ”paimentolaiseen”.
Tässäpä kirjoitukseni tällä kertaa. Ensi kerralla kirjoitan ihan jostain muusta.
- TT
Sori että on kestänyt kirjoittamisessa, mutta viimeisen viikon aikana on ollut aika paljon kiireitä. Olin viikonloppuna kaverini polttareissa länsi-Suomessa ja siellä ei ollut oikein intoa kirjoitella. Alkuviikko menikin sitten toipuessa ja tänään keskiviikkona sainkin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni sen verran, että aloitin kirjoittamisen.
Kriisin aikana ”profeetat”siirtyvät vanhuusikään. Heistä tulee enemmänkin hengellisiä johtajia kuin aktiivisia senioreita jotka hyväksyvät oman fyysisen heikkoutensa ja keskittyvät enemmänkin henkisten neuvojen antamiseen nuoremmille. Profeetat tulevat myös korostamaan fyysistä heikkouttaan ja antavat tälle suuren kunnian kriisin aikana. Tämä tarkoittaa mm. julkisen uskonnollisen saarnaamisen selkeää lisääntymistä. Tämä henkisten arvojen herääminen on selkeästi vahvempaa naisten keskuudessa kuin ikääntyvien miesten. Eläköityminen tulee kriisin aikana merkitsemään enemmänkin ikääntymistä ja vanhojen ihmisten viisauden tuomaa statusta mikä tulee taas näkymään siinä, että he tulevat haastamaan nuoremmat sukupolvet varsinkin spirituaalisesti ja vaativat heiltä henkistä hyvyyttä enemmän kuin taloudellista apua.
Näiden vanhuusikään tulevien profeettojen on syytä varautua siihen, että heidän taloudellisia etuuksiaan tullaan kaventamaan varsinkin nuorempien sukupolvien puolesta, sillä kyse ei pelkästään ole tämän sukupolven ikäluokkien henkilömäärästä vaan siitä etteivät nämä vanhuusikään tulleet suuret ikäluokat ole joutuneet todistamaan juurikaan taloudellista kurjuutta oman vanhuusikänsä aikana. Tämä ei tietystikään ole ihan täysin totta Suomessa, mutta monissa muissa länsimaissa tämä on ollut toisin. Nykyajan yhdistyneessä Euroopassa tosin myös Suomenkin on osa toimia maksajan roolissa, vaikka olemmekin jo saaneet osamme taloudellisista ongelmista 90-luvulla. Tämä tulee myös näkymään siinä, että suuret ikäluokat joutuvat tinkimään kulutustavoistaan, sillä pienemmät ikäluokat eivät vain yksinkertaisesti pysty näitä maksamaan. Tämän ikävän tosiasian huomatessaan keskittyvät profeetat sitten hoitamaan yksin omat talousongelmansa mikä tulee näkymään heidän työskentelynään vielä vanhoillakin päivillään.
”Paimentolaiset” viettävät keski-ikäänsä kriisin ollessa päällä. Paimentolaiset ovat se arkkityyppi joka kärsii kriisin ajasta eniten ja varsinkin taloudellisesti. Kuitenkin paimentolaiset ovat yleensä se arkkityyppi joka on ollut kriisin aikana siitä vastuussa, että saadaanko kriisille aikaiseksi hyvä vai huono ratkaisu. He kokevat ristiriitoja omien etujensa ja sosiaalisesti hyväksyttyjen päätösten välillä. Paimentolaiset ovat varsinkin teknillisesti omaa luokkaansa ja tulevat muuttamaan maailmaa tällä tavalla. He myös keskittyvät kriisin aikana ensisijaisesti selviytymiseen omien etujensa ajamisen sijasta. Nämä ikäluokat tulevat olemaan varsinkin siitä vastuussa, että kriisin ajan epäjärjestyneet ja omia etujaan ajaneet tulevat huolehtimaan yhteisestä hyvästä, jotta pahin kriisi saadaan ratkaistuksi. Nämä ikäluokat saattavat myös todeta, että nykyistä yhteiskuntajärjestystä ei kannata säilyttää vaan luoda kokonaan uusi ja parempi.
Talousasioissakin paimentolaiset tulevat ajamaan ennen kaikkea yhteistä etua huolimatta siitä, että he joutuvatkin sitten maksamaan keskimääräisesti suurimman osan tästä kriisinhoidosta. Kriisin aikana paimentolaisista tulee joustavia työntekijöitä jotka vaihtavat työpaikkojaan ja elintapojaan hyvinkin nopeasti mikäli tarve niin vaatii. Tyypillinen menestystarina on yrittäjä joka tunnetaan teknologisesta nerokkuudestaan, joustavuudestaan ja oveluudestaan. Epäonnistujat taas ovat uhkapelureita jotka eivät osaa luovuttaa vaan jatkavat yrittämistään yhä uudelleen. Kriisinajan keski-ikäiset ovat osallistuneet edellisen aikakauden buumiin liian myöhään ja ovat hävinneet suuren osan rahoistaan jo ennen kriisiaikoja.
Kriisin nuorien aikuisien eli ”sankareiden” arkkityyppi tulee edustamaan yhteistyökykyä parhaimmillaan. He keskittyvät tekemään kaiken isommissa joukoissa kuin vanhemmat kriisinajan sukupolvet, vaikka vanhemmat sukupolvet uskovatkin heidän olevan lähinnä omaa etuaan tavoittelevia ja muista sukupolvista välittämättömiä nuoria aikuisia. He uskovat suurimmaksi osaksi joukkovoiman hyötyihin ja karsastavat itsekästä ajattelua ja he tulevat lyömään selkeästi vanhempien sukupolvien odotukset. Näiden ikäluokkien ollessa täysikäisiä saattaa tulla aikaan myös monia suurempia ongelmia näiden yhteistyön keskittyessä mahdolliseen väkivaltaiseen ongelmanratkaisuun. Myös yhtenäinen pukeutuminen ja kollektiivinen käytös on aina lisääntynyt kriisiaikana kuten nähtiin mm. 1930- ja 1940-lukujen Saksassa. Sotien syttyessä tämä sukupolvi ei yhtään epäröi niihin osallistumista vaan uskoo väkivaltaisenkin ratkaisun olevan hyvä niin vaadittaessa.
Työntekijöinä he ovat ilo työnantajilleen taitojensa, työntekomoraalinsa ja uskollisuutensa myötä. He vahvistavat myös ammattiliittojen roolia ja työn tuottavuus tulee selkeästi nousemaan heidän siirtyessä työelämään mikä on tietysti suuri hyöty yhteiskunnalle varsinkin suurten ikäluokkien siirtyessä pois työelämästä. He tulevat myös pitämään huolen siitä, että tuloerot tulevat pienenemään selkeästi.
”artistit” eivät juurikaan ole täysi-ikäisiä kriisin ollessa päällä. Kriisinajan lapset ovat kaikista suojelluimpia ja heidän turvallisuudestaan pidetään huolta hyvinkin tarkasti. He tulevat olemaan kriisistä kärsivien perheiden pieniä apulaisia ja mahdollisesti viettävät ainakin jonkin aikaa lapsuudestaan pommisuojissa joissa he tarkkailevat ympäristöään peläten. Monet heistä myös menettävät vanhempansa ja joutuvat sen takia myös tutustumaan elämän varjopuoliin hyvinkin aikaisin. Heitä suojellaan jo liiallisuuksiin asti mikä johtuu siitä etteivät ”paimentolaiset” ole saaneet samanlaista suojelusta lapsuudessaan ja he korvaavat sen sitten ”artisteille” heidän lapsuudessaan.
Jos nyt sitten tehtäisiin jonkinlainen yhteenveto tästä koko jutusta niin huomattavaa on se, että Howe ja Strauss kirjoittivat kirjansa vuonna 1997 eikä silloin ollut vielä tietoa mistään kriisistä. Kuitenkin aika monet kirjassa kerrotuista jutuista saa ainakin allekirjoittaneen tarkastelemaan maailmaa hieman toisella tavalla kuin aiemmin. Voi tietysti olla hyvinkin mahdollista, että kyseessä on vain allekirjoittaneen tulkinta asiaan. Mitäs mieltä te olette asiasta? Onko ajankuva Howen ja Straussin kuvaileman kriisin ajan mukainen vai ihan jotain muuta? Tämä isompi kuva vaikuttaa ainakin rahojen sijoittamiseen, sillä mikäli kyseessä on kriisi niin sijoitusten tuotot ovat ainakin seuraavan vuosikymmenen aikana hyvinkin pienet.
Näettekö myös mahdollisesti itsenne kuvailluiden arkkityyppien mukaisina vai ihan erilaisina? Itse ainakin samaistuin kirjassa kuvattuun ”paimentolaiseen”.
Tässäpä kirjoitukseni tällä kertaa. Ensi kerralla kirjoitan ihan jostain muusta.
- TT
torstai 12. huhtikuuta 2012
Pitkät syklit Neil ja Howe, osa 2. Neljäs käännös: Kriisi ja sen rakenne
Kuten edellisessä kirjoituksessani lupasin niin tarkoitus on jatkaa Howen ja Straussin ajatuksia sykleistä ja koska mielestäni elämme neljättä ”käännöstä” eli kriisiä niin tarkoituksena on hahmotella sitä mitä lähitulevaisuudessa mahdollisesti tulee tapahtumaan ja mitä se tulee mahdollisesti tarkoittamaan sekä kansakuntien, että yksittäisten ihmisten kohdalla. Mikäli ette ole lukeneet edellistä kirjoitustani niin suosittelen sen lukemaan ennen tätä kirjoitusta, sillä se kertoo mistä tässä jutussa on oikeastaan kyse.
Kriisikausi kulkee suunnilleen seuraavalla tavalla:
Aikakausi alkaa katalyytillä. Viime kerralla se oli pörssiromahdus 1929. Tälläinen pelottava tapahtuma saa yleensä aikaan muutoksen ihmisten mielialoissa
Kun muutos on käynnistetty yhteiskunta saavuttaa aikaan muutoksen joka yhdistää ja uudelleen aktivoi siviilielämän
Uudelleenaktivoitu yhteiskunta menee kohti kliimaksia eli hetkeä joka vahvistaa vanhan järjestyksen häviämisen ja uuden järjestyksen syntymisen.
Kliimaksi huipentaa ratkaisun joka erottaa voittajat häviäjistä. Ratkaisee isot kysymykset ja tuottaa uuden järjestyksen. Tämä uusi järjestys voi olla joko hyvä tai huono asia yhteiskunnalle. Hyvästä asiasta tulee mieleeni 2. maailmansodan loppuratkaisu. Huonona ratkaisuna tulkitsisin kommunistien voiton Venäjällä 1920-luvun alussa. (Tämä viimeinen on oma tulkintani siitä missä itänaapurissamme ollaan menossa eli siellä kriisikausi loppui viimeksi mielestäni 1990-luvun alussa.
Kriisikausi kestää yleensä 15-25 vuotta riippuen vähän tilanteesta. Muutoksen käynnistyminen alkaa yleensä yhdestä viiteen vuoteen katalyytin tapahtumisesta. Kliimaksi yleensä tapahtuu 1-5 vuotta ennen aikakauden loppumista. Kaikki yhtäkkiset tapahtumat eivät aiheuta suoraa muutosta ja näiden tunnistaminen on hyvin vaikeaa, sillä yksittäiset tapahtumat eivät ole läheskään niin olennaisia kuin se miten yhteiskunta niihin suhtautuu. Jotkut pitävät 2007-vuoden finanssikriisiä kriisin katalyyttina, mutta yhtä hyvin se voi olla jokin toinen tapahtuma kuten esim.terrori-isku WTC-torneihin. Kyseessä voi olla myös monien tapahtumien sarja, joten tarkkaa määrittelyä kriisin alkamisesta on mahdoton löytää sillä aikakaudella kun se on alkanut.
Kun muutos on käynnistynyt yhteiskunta määrittelee itsensä uudelleen sen ajan mukaan joka on menossa. Ihmiset alkavat yhä enemmän kiinnittämään huomiota instituutioiden vahvistamiseen ja alkavat hylkimään niitä jotka eivät suostu hyväksymään ryhmäpainetta vaan uskovat entistä enemmän omaan itseensä. Tämä saattaa näkyä rikkaiden paheksumisena ja heidän omaisuutensa tuhoamisena. Ihmisten tavat alkavat taas muistuttamaan enemmän vanhoja ja kulttuuria hyväksikäytetään jotta vahvistettaisiin hyväksyttävää käytöstä.
Siviilielämän mahdollistaessa kansalaisten hyveet uudet uhkat ja niihin reagoiminen saa vallan. Ongelmien väheksymisen sijaan niitä liioitellaan rankasti. Ongelmia kiihdytetään sen sijaan, että niihin luotettaisiin ratkaisuja. Instituutiot valjastetaan yhteiskunnan selviytymiseen johtajien toimesta. Sosiaalisten ongelmien ratkaisuun tehdään yksinkertaisia, mutta hyvin vaativia ratkaisuja. Kriisin aikana ongelmien ratkaisut ovat huonosti suunniteltuja eivätkä välttämättä toimi halutulla tavalla luoden vaan suurempia ongelmia. Kriisien aikana johtaminen on surkeata, mutta kansalaiset silti luottavat johtajiinsa ilman mitään suurempaa henkilökohtaista kriittistä ajattelua. Kuulostaako tämä viimeinen mahdollisesti tutulta? Itselleni tulee ainakin heti mieleen Euron kriisi.
Ihmisten yksityiselämä muuttuu samanlaiseksi kuin mikä on yleinen kuvitelma ihmisten hyveistä eikä sooloilua sallita vaan näitä yksinajattelijoita aletaan sortaa ja heitä mahdollisesti myös rangaistaan omaehtoisesta käytöksestä. Perheen rooli yhteiskunnassa kasvaa huomattavasti ja sosiaalinen ajatusten jakaminen saa uusia ulottuvuuksia. Tästä sosiaalisesta jakamisesta tulee heti mieleen mm. Facebook ja Twitter. Yhteistyö tapahtuu selviytymisen ei reiluuden perusteella eli todennäköisesti jotkut ihmiset joutuvat uhraamaan yhteisen hyvän vuoksi huomattavan paljon enemmän kuin toiset. Tämä saattaa johtaa työnteon jakautumiseen iän ja sukupuolen mukaan mikä on tietysti aika normaalia varsinkin sodissa. Lapsia suojellaan ennen aikuisia ja myös naisia suojellaan ennen miehiä. Mitä taas tulee ennen kriisiaikaa tehtyihin lupauksiin kuten eläkemaksuihin niin kriisiä ratkaistaessa niillä ei tule olemaan minkäänlaista arvoa.
Kriisin ratkaisua lähestyttäessä kansan rooli on vahvimmillaan.Yksityisen raivon muuttuessa kansan kollektiiviseksi raivoksi. Tämä kansan kollektiivinen raivo kohdistuu myös monesti ulkomaalaisiin ja johtaa myös protektionismin kasvuun. Sotien todennäköisyys kasvaa huomattavasti ja niitä taistellaan loppuun saakka. Myös sisällissotien ja vallankumousten riski on suurimmillaan. Poliittiset johtajat arvioivat vihollisia yhä enemmän moraalisin perustein, luopuakseen kompromisseista, saadakseen suuret ponnistelut aikaiseksi kotirintamilla, jotta saataisiin luotua ennennäkemättömät sotilaalliset resurssit, jotta voitaisiin saada aikaan mahdollisimman suurta tuhoa vastaleirissä sodan loppumista varten. Kriisin ratkaisu on ihmishistorian vastine todellisille luonnonmullistuksille kuten pyörremyrskyille ja tsunameille. Tämä tuho saa sitten aikaan yhteiskunnan suuren muutoksen joka saattaa olla hyvä tai huono asia. Se voi myös olla molempia. Muutoksen suunta on kuitenkin täysin näkymättömissä vielä edellisen aikakauden eli purkautumisen (unraveling) aikana.
Seuraavaksi pari arvausta mahdollisista kliimakseista:
Euroopan Unionin hajoaminen sisällissodan kautta. Tämä tapahtuma tulee mahdollisesti Euroopan Unionin muuttuessa liittovaltioksi ilman kaikkien jäsenvaltioiden suostumista. Tämän seurauksena jotkut maat ajautuvat sotilaalliseen konfliktiin niiden maiden kanssa jotka ajavat tätä liittovaltiota Euroopan hallintomalliksi. Toinen vaihtoehto tähän sisällissotaan on se, että Euroopan Unioni alkaa muuttumaan Neuvostoliiton kaltaiseksi totalitaariseksi hallinnoksi joka ei suvaitse toisinajattelijoita. Tämä sisällissota saatetaankin sitten käydä enemmän elektronisena sodankäyntinä erilaisten hakkeriryhmien ja EU:n hallinnon välillä. En tiedä kuinka todennäköisenä tälläistä kehitystä voidaan pitää, mutta tietysti viime aikoina ovat erilaiset tietomurrot levinneet ympäri maailmaa. Vaikka monet pitävät tällä hetkellä elektronista sodankäyntiä tulevaisuuden asiana niin mm. Iranin ydinvoimalaa vahingoittanut Stuxnet-virus aiheutti tuhoa. Nykypäivän hakkerit voisivat saada onnistuessaan hyvinkin suurta tuhoa aikaan. Myös Yhdysvalloissa näkisin kehityksen menevän tällä hetkellä koko ajan enemmän ihmisoikeuksien väheneisen suuntaan ja samanlaista kehitystä on varmaan silläkin puolella Atlanttia näkyvissä. Tällä hetkellä ei ole kyllä hirveästi näkyvissä mitään valtioiden välisiä konflikteja lukuunottamatta lähi-itää, joten en usko ainakaan mitenkään laajamittaiseen sotaan seuraavan vuosikymmenen aikana. En tosin ole tässä asiassa mikään asiantuntija vaan vedän näitä arvauksia lähinnä perstuntumalla. Oma rajoittunut mielikuvitukseni ei juuri tällä hetkellä keksi muita konflikteja jotka voisivat olla kovin tuhoisia länsimaille. Tuleeko teille muita mieleen?
Tässä tämän aiheen pohdinta. Seuraavassa kirjoituksessa keskityn siihen mitä kriisiaika merkitsee eri arkkityypeille.
- TT
Kriisikausi kulkee suunnilleen seuraavalla tavalla:
Aikakausi alkaa katalyytillä. Viime kerralla se oli pörssiromahdus 1929. Tälläinen pelottava tapahtuma saa yleensä aikaan muutoksen ihmisten mielialoissa
Kun muutos on käynnistetty yhteiskunta saavuttaa aikaan muutoksen joka yhdistää ja uudelleen aktivoi siviilielämän
Uudelleenaktivoitu yhteiskunta menee kohti kliimaksia eli hetkeä joka vahvistaa vanhan järjestyksen häviämisen ja uuden järjestyksen syntymisen.
Kliimaksi huipentaa ratkaisun joka erottaa voittajat häviäjistä. Ratkaisee isot kysymykset ja tuottaa uuden järjestyksen. Tämä uusi järjestys voi olla joko hyvä tai huono asia yhteiskunnalle. Hyvästä asiasta tulee mieleeni 2. maailmansodan loppuratkaisu. Huonona ratkaisuna tulkitsisin kommunistien voiton Venäjällä 1920-luvun alussa. (Tämä viimeinen on oma tulkintani siitä missä itänaapurissamme ollaan menossa eli siellä kriisikausi loppui viimeksi mielestäni 1990-luvun alussa.
Kriisikausi kestää yleensä 15-25 vuotta riippuen vähän tilanteesta. Muutoksen käynnistyminen alkaa yleensä yhdestä viiteen vuoteen katalyytin tapahtumisesta. Kliimaksi yleensä tapahtuu 1-5 vuotta ennen aikakauden loppumista. Kaikki yhtäkkiset tapahtumat eivät aiheuta suoraa muutosta ja näiden tunnistaminen on hyvin vaikeaa, sillä yksittäiset tapahtumat eivät ole läheskään niin olennaisia kuin se miten yhteiskunta niihin suhtautuu. Jotkut pitävät 2007-vuoden finanssikriisiä kriisin katalyyttina, mutta yhtä hyvin se voi olla jokin toinen tapahtuma kuten esim.terrori-isku WTC-torneihin. Kyseessä voi olla myös monien tapahtumien sarja, joten tarkkaa määrittelyä kriisin alkamisesta on mahdoton löytää sillä aikakaudella kun se on alkanut.
Kun muutos on käynnistynyt yhteiskunta määrittelee itsensä uudelleen sen ajan mukaan joka on menossa. Ihmiset alkavat yhä enemmän kiinnittämään huomiota instituutioiden vahvistamiseen ja alkavat hylkimään niitä jotka eivät suostu hyväksymään ryhmäpainetta vaan uskovat entistä enemmän omaan itseensä. Tämä saattaa näkyä rikkaiden paheksumisena ja heidän omaisuutensa tuhoamisena. Ihmisten tavat alkavat taas muistuttamaan enemmän vanhoja ja kulttuuria hyväksikäytetään jotta vahvistettaisiin hyväksyttävää käytöstä.
Siviilielämän mahdollistaessa kansalaisten hyveet uudet uhkat ja niihin reagoiminen saa vallan. Ongelmien väheksymisen sijaan niitä liioitellaan rankasti. Ongelmia kiihdytetään sen sijaan, että niihin luotettaisiin ratkaisuja. Instituutiot valjastetaan yhteiskunnan selviytymiseen johtajien toimesta. Sosiaalisten ongelmien ratkaisuun tehdään yksinkertaisia, mutta hyvin vaativia ratkaisuja. Kriisin aikana ongelmien ratkaisut ovat huonosti suunniteltuja eivätkä välttämättä toimi halutulla tavalla luoden vaan suurempia ongelmia. Kriisien aikana johtaminen on surkeata, mutta kansalaiset silti luottavat johtajiinsa ilman mitään suurempaa henkilökohtaista kriittistä ajattelua. Kuulostaako tämä viimeinen mahdollisesti tutulta? Itselleni tulee ainakin heti mieleen Euron kriisi.
Ihmisten yksityiselämä muuttuu samanlaiseksi kuin mikä on yleinen kuvitelma ihmisten hyveistä eikä sooloilua sallita vaan näitä yksinajattelijoita aletaan sortaa ja heitä mahdollisesti myös rangaistaan omaehtoisesta käytöksestä. Perheen rooli yhteiskunnassa kasvaa huomattavasti ja sosiaalinen ajatusten jakaminen saa uusia ulottuvuuksia. Tästä sosiaalisesta jakamisesta tulee heti mieleen mm. Facebook ja Twitter. Yhteistyö tapahtuu selviytymisen ei reiluuden perusteella eli todennäköisesti jotkut ihmiset joutuvat uhraamaan yhteisen hyvän vuoksi huomattavan paljon enemmän kuin toiset. Tämä saattaa johtaa työnteon jakautumiseen iän ja sukupuolen mukaan mikä on tietysti aika normaalia varsinkin sodissa. Lapsia suojellaan ennen aikuisia ja myös naisia suojellaan ennen miehiä. Mitä taas tulee ennen kriisiaikaa tehtyihin lupauksiin kuten eläkemaksuihin niin kriisiä ratkaistaessa niillä ei tule olemaan minkäänlaista arvoa.
Kriisin ratkaisua lähestyttäessä kansan rooli on vahvimmillaan.Yksityisen raivon muuttuessa kansan kollektiiviseksi raivoksi. Tämä kansan kollektiivinen raivo kohdistuu myös monesti ulkomaalaisiin ja johtaa myös protektionismin kasvuun. Sotien todennäköisyys kasvaa huomattavasti ja niitä taistellaan loppuun saakka. Myös sisällissotien ja vallankumousten riski on suurimmillaan. Poliittiset johtajat arvioivat vihollisia yhä enemmän moraalisin perustein, luopuakseen kompromisseista, saadakseen suuret ponnistelut aikaiseksi kotirintamilla, jotta saataisiin luotua ennennäkemättömät sotilaalliset resurssit, jotta voitaisiin saada aikaan mahdollisimman suurta tuhoa vastaleirissä sodan loppumista varten. Kriisin ratkaisu on ihmishistorian vastine todellisille luonnonmullistuksille kuten pyörremyrskyille ja tsunameille. Tämä tuho saa sitten aikaan yhteiskunnan suuren muutoksen joka saattaa olla hyvä tai huono asia. Se voi myös olla molempia. Muutoksen suunta on kuitenkin täysin näkymättömissä vielä edellisen aikakauden eli purkautumisen (unraveling) aikana.
Seuraavaksi pari arvausta mahdollisista kliimakseista:
Euroopan Unionin hajoaminen sisällissodan kautta. Tämä tapahtuma tulee mahdollisesti Euroopan Unionin muuttuessa liittovaltioksi ilman kaikkien jäsenvaltioiden suostumista. Tämän seurauksena jotkut maat ajautuvat sotilaalliseen konfliktiin niiden maiden kanssa jotka ajavat tätä liittovaltiota Euroopan hallintomalliksi. Toinen vaihtoehto tähän sisällissotaan on se, että Euroopan Unioni alkaa muuttumaan Neuvostoliiton kaltaiseksi totalitaariseksi hallinnoksi joka ei suvaitse toisinajattelijoita. Tämä sisällissota saatetaankin sitten käydä enemmän elektronisena sodankäyntinä erilaisten hakkeriryhmien ja EU:n hallinnon välillä. En tiedä kuinka todennäköisenä tälläistä kehitystä voidaan pitää, mutta tietysti viime aikoina ovat erilaiset tietomurrot levinneet ympäri maailmaa. Vaikka monet pitävät tällä hetkellä elektronista sodankäyntiä tulevaisuuden asiana niin mm. Iranin ydinvoimalaa vahingoittanut Stuxnet-virus aiheutti tuhoa. Nykypäivän hakkerit voisivat saada onnistuessaan hyvinkin suurta tuhoa aikaan. Myös Yhdysvalloissa näkisin kehityksen menevän tällä hetkellä koko ajan enemmän ihmisoikeuksien väheneisen suuntaan ja samanlaista kehitystä on varmaan silläkin puolella Atlanttia näkyvissä. Tällä hetkellä ei ole kyllä hirveästi näkyvissä mitään valtioiden välisiä konflikteja lukuunottamatta lähi-itää, joten en usko ainakaan mitenkään laajamittaiseen sotaan seuraavan vuosikymmenen aikana. En tosin ole tässä asiassa mikään asiantuntija vaan vedän näitä arvauksia lähinnä perstuntumalla. Oma rajoittunut mielikuvitukseni ei juuri tällä hetkellä keksi muita konflikteja jotka voisivat olla kovin tuhoisia länsimaille. Tuleeko teille muita mieleen?
Tässä tämän aiheen pohdinta. Seuraavassa kirjoituksessa keskityn siihen mitä kriisiaika merkitsee eri arkkityypeille.
- TT
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Pitkät syklit, Howe ja Strauss osa yksi, perusteet.
Elikkäs kirjoittelin tuossa muistaakseni viime viikolla pitkistä sykleistä ja silloin puhuin lähinnä Kondratieffin vuodenajoista. Tällä viikolla taas olisi tarkoitus käsitellä amerikkalaisten William Straussin ja Neil Howen tutkimuksen eri sukupolvista jotka monien muiden tutkijoiden mukaan ovat lähinnä lineaarisia, mutta heidän mukaansa kyse on kuitenkin vain noin ihmisiän kestävistä sykleistä jotka voidaan jakaa neljään eri osaan ja näissä sykleissä eri vaiheissa olevaan neljään eri ihmistyyppiin. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä lyhyesti läpi nämä eri ajat sekä ihmisten arkkityypit. Huomioitavaa tässä kehityksessä on Howen ja Straussin mukaan se että nämä aikakaudet ja ihmistyypit tulevat esille aina samassa järjestyksessä vaikka joitakin poikkeuksia on vuosisatojen saatossa tapahtunutkin. Ensimmäisessä kirjoituksessa on tarkoitus kertoa mistä on kyse ja toisessa kirjoituksessa on tarkoitus käsitellä nykyistä aikakauttamme ja mitä nämä Howen ja Straussin syklit tarkoittavat sen osalta. Nämä syklit saattavat poiketa maanosittain, mutta länsimaat kulkevat aika pitkälti kuitenkin samaan tahtiin.
Howe ja Strauss kutsuvat eri aikakausia eri nimillä ja he kutsuvat näitä neljää eri aikakautta käännöksiksi. Olen yrittänyt kääntää näitä nimityksiä Suomeksi, mutta koska kyseessä ei ole mitenkään yksiselitteiset asiat niin käännökseni saattavat olla surkeita, mutta yrittäkää kestää.
1. Aikakausi on huippu (High). Aikakausi jolloin instituutiot vahvistuvat ja yksilöllisyys heikentyy. Tänä aikakautena uusi hallinto vahvistuu ja vanhat hajoavat. Edellinen ”huippu” länsimaissa oli toisen maailmansodan jälkeiset noin pari vuosikymmentä länsimaissa.
2. Aikakausi on herätys (Awakening) Herätys on hengellisen heräämisen aika. Tämä aikakausi oli länsimaissa 60-luvun puolestavälistä 80-luvun alkuun
3. Aikakausi on purkautuminen (Unraveling). Masentunut aikakausi jolloin yksilöllisyys vahvistuu ja insituutioiden rooli yhteiskunnassa heikentyy. Jos jollakulla on parempi käännös tuolle sanalle niin olisin siitä hyvin kiitollinen. Tämä aikakausi alkoi 80-luvun alussa ja mitä ilmeisemmin loppui finanssikriisiin vuosille 2007-2009.
4. Aikakausi on Kriisi(Crisis). joka on mitä ilmeisemmin juuri nyt menossa ja jatkuu jonnekin 2020-luvulle. Edellinen kriisi koettiin 1929-vuoden pörssiromahduksesta toisen maailmansodan loppuun kestäneellä ajanjaksolla.
Howen ja Straussin ihmistyypit ovat seuraavat:
1. Sankarit (Heroes). Sankarit ovat normaalisti olleet lapsina hyvinkin suojeltuja, mutta joutuvat aikuisikään tullessaan keskelle kriisiä ja joutuvat osallistumaan tämän ratkaisemiseen monesti myös väkivaltaisesti. Kriisin tultua ratkaisuun tämä sukupolvi siirtyy vahvistamaan instituutioita keski-iässään. Heidän tullessa vanhuksiksi he yleensä kokevat henkisen heräämisen nuorten luodessa heille tämän.
2. Taiteilijat. (Artists) Taiteilijat ovat kriisinajan lapsia. Koska edellisen sukupolven hoivaaminen on ollut maksimaalista taiteilijat saavat vähemmän huolenpitoa vanhemmiltaan. Taiteilijat ovat hyvin varovaisia riskinottajia ja toimivat aika pitkälti kollektiivisesti. Taiteilijoista hyvä esimerkki on lähiöihin muuttaneet nuoret vanhemmat jotka menivät naimisiin hyvin nuorina. Keski-iässä he kokevat heräämisen ja vanhuksiksi tullessa he ovat hyvin aktiivisia ja kerääntyvät omiin eläkkeelle oleviin yhteisöihinsä.
3. Profeetat (Prophets). Profeetat viettävät lapsuutensa kriisinjälkeisenä aikana. Tästä sukupolvesta viimeisin esimerkki on suuret ikäluokat. He tulevat aikuisiksi kulttuurillisten mullistusten aikana. He tulevat keski-ikään moralisteina ja hyvin arvopakkomielteisinä ja he ohjaavat kansakunnat sosiaalisiin tai poliittisiin kriiseihin tullessaan vanhuksiksi.
4. Paimentolaiset (Nomads) Tämä sukupolvi kärsii lapsina siitä ettei heille ole annettu riittävästi rakkautta eikä rajoja. He huomaavat jo nuorina etteivät voi luottaa instituutioihin heidän etujensa valvojina ja tulevat aikuisiksi individualisteina. He ovat myös realisteja ja pragmaatikkoja. Viimeisin sukupolvi syntyi 60- ja 70-luvuilla. Itse olen tämän sukupolven kasvatti ja tunnistan itseni hyvinkin Straussin ja Howen kuvauksista. Tällä sukupolvella on myös tapana huolehtia lapsistaan hyvinkin paljon ja pysyvät monesti kotona heitä kasvattamassa ja tarjoamassa turvaa jota he eivät itse ole kokeneet saavansa.
Koska kyseessä ei ole mikään ihan lyhytselitteinen asia ja pitäisin tärkeänä pystyä miettimään tarkemmin mitä tämä nykyinen sykli mahdollisesti tarkoittaa tulevina vuosikymmeninä niin tarkoitus olisi seuraavassa kirjoituksessa mennä yksityiskohtaisemmin erityisesti neljänteen käännökseen ja mahdollisesti meneillä olevaan kriisiajanjaksoon. Täytyy kuitenkin muistaa, että koska kyseessä on aikakausi joka kestää noin pari vuosikymmentä niin kannattaa huomioida se ettei tämä nykyinen tilanne vielä monessa mielessä vaikuta kriisiltä eikä tulevaisuutta ole missään nimessä helppo ennustaa, joten tuskinpa kukaan tietää mitä tässä vielä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Lähin vertailukohde länsimaailmalle taitaa olla edellinen kriisiaika joka alkoi myös pörssiromahduksesta vuodelta 1929 ja jatkui toisen maailmansodan loppuun saakka. Itse pidän kuitenkin nykyistä aikakautta hyvinkin samanlaisena kuin Howen ja Straussin kuvaamaa aikakautta. Palaan tähän tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa.
Onko teillä mielipiteitä asiasta? Tämä lyhyt kirjoitus tuskin herättää vielä syvempiä tuntoja. Onko joku teistä muuten lukenut Howen ja Straussin kirjan sykleistä?
- TT
Howe ja Strauss kutsuvat eri aikakausia eri nimillä ja he kutsuvat näitä neljää eri aikakautta käännöksiksi. Olen yrittänyt kääntää näitä nimityksiä Suomeksi, mutta koska kyseessä ei ole mitenkään yksiselitteiset asiat niin käännökseni saattavat olla surkeita, mutta yrittäkää kestää.
1. Aikakausi on huippu (High). Aikakausi jolloin instituutiot vahvistuvat ja yksilöllisyys heikentyy. Tänä aikakautena uusi hallinto vahvistuu ja vanhat hajoavat. Edellinen ”huippu” länsimaissa oli toisen maailmansodan jälkeiset noin pari vuosikymmentä länsimaissa.
2. Aikakausi on herätys (Awakening) Herätys on hengellisen heräämisen aika. Tämä aikakausi oli länsimaissa 60-luvun puolestavälistä 80-luvun alkuun
3. Aikakausi on purkautuminen (Unraveling). Masentunut aikakausi jolloin yksilöllisyys vahvistuu ja insituutioiden rooli yhteiskunnassa heikentyy. Jos jollakulla on parempi käännös tuolle sanalle niin olisin siitä hyvin kiitollinen. Tämä aikakausi alkoi 80-luvun alussa ja mitä ilmeisemmin loppui finanssikriisiin vuosille 2007-2009.
4. Aikakausi on Kriisi(Crisis). joka on mitä ilmeisemmin juuri nyt menossa ja jatkuu jonnekin 2020-luvulle. Edellinen kriisi koettiin 1929-vuoden pörssiromahduksesta toisen maailmansodan loppuun kestäneellä ajanjaksolla.
Howen ja Straussin ihmistyypit ovat seuraavat:
1. Sankarit (Heroes). Sankarit ovat normaalisti olleet lapsina hyvinkin suojeltuja, mutta joutuvat aikuisikään tullessaan keskelle kriisiä ja joutuvat osallistumaan tämän ratkaisemiseen monesti myös väkivaltaisesti. Kriisin tultua ratkaisuun tämä sukupolvi siirtyy vahvistamaan instituutioita keski-iässään. Heidän tullessa vanhuksiksi he yleensä kokevat henkisen heräämisen nuorten luodessa heille tämän.
2. Taiteilijat. (Artists) Taiteilijat ovat kriisinajan lapsia. Koska edellisen sukupolven hoivaaminen on ollut maksimaalista taiteilijat saavat vähemmän huolenpitoa vanhemmiltaan. Taiteilijat ovat hyvin varovaisia riskinottajia ja toimivat aika pitkälti kollektiivisesti. Taiteilijoista hyvä esimerkki on lähiöihin muuttaneet nuoret vanhemmat jotka menivät naimisiin hyvin nuorina. Keski-iässä he kokevat heräämisen ja vanhuksiksi tullessa he ovat hyvin aktiivisia ja kerääntyvät omiin eläkkeelle oleviin yhteisöihinsä.
3. Profeetat (Prophets). Profeetat viettävät lapsuutensa kriisinjälkeisenä aikana. Tästä sukupolvesta viimeisin esimerkki on suuret ikäluokat. He tulevat aikuisiksi kulttuurillisten mullistusten aikana. He tulevat keski-ikään moralisteina ja hyvin arvopakkomielteisinä ja he ohjaavat kansakunnat sosiaalisiin tai poliittisiin kriiseihin tullessaan vanhuksiksi.
4. Paimentolaiset (Nomads) Tämä sukupolvi kärsii lapsina siitä ettei heille ole annettu riittävästi rakkautta eikä rajoja. He huomaavat jo nuorina etteivät voi luottaa instituutioihin heidän etujensa valvojina ja tulevat aikuisiksi individualisteina. He ovat myös realisteja ja pragmaatikkoja. Viimeisin sukupolvi syntyi 60- ja 70-luvuilla. Itse olen tämän sukupolven kasvatti ja tunnistan itseni hyvinkin Straussin ja Howen kuvauksista. Tällä sukupolvella on myös tapana huolehtia lapsistaan hyvinkin paljon ja pysyvät monesti kotona heitä kasvattamassa ja tarjoamassa turvaa jota he eivät itse ole kokeneet saavansa.
Koska kyseessä ei ole mikään ihan lyhytselitteinen asia ja pitäisin tärkeänä pystyä miettimään tarkemmin mitä tämä nykyinen sykli mahdollisesti tarkoittaa tulevina vuosikymmeninä niin tarkoitus olisi seuraavassa kirjoituksessa mennä yksityiskohtaisemmin erityisesti neljänteen käännökseen ja mahdollisesti meneillä olevaan kriisiajanjaksoon. Täytyy kuitenkin muistaa, että koska kyseessä on aikakausi joka kestää noin pari vuosikymmentä niin kannattaa huomioida se ettei tämä nykyinen tilanne vielä monessa mielessä vaikuta kriisiltä eikä tulevaisuutta ole missään nimessä helppo ennustaa, joten tuskinpa kukaan tietää mitä tässä vielä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Lähin vertailukohde länsimaailmalle taitaa olla edellinen kriisiaika joka alkoi myös pörssiromahduksesta vuodelta 1929 ja jatkui toisen maailmansodan loppuun saakka. Itse pidän kuitenkin nykyistä aikakautta hyvinkin samanlaisena kuin Howen ja Straussin kuvaamaa aikakautta. Palaan tähän tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa.
Onko teillä mielipiteitä asiasta? Tämä lyhyt kirjoitus tuskin herättää vielä syvempiä tuntoja. Onko joku teistä muuten lukenut Howen ja Straussin kirjan sykleistä?
- TT
torstai 5. huhtikuuta 2012
Kone-Analyysi
Analyysiharjoitukset jatkuvat ja tällä kertaa vuorossa on yksi Helsingin pörssin parhaimmista yhtiöistä Kone Oyj.
Kone Oyj tuottaa hissejä, liukuportaita ja automaattisia rakennusten ovia sekä näiden huoltoa että modernisointia. Yritys on toiminut jo yli vuosisadan ja laajentuu koko ajan. Koneen hissejä ja liukuportaita on ympäri maailmaa.
Liikevaihdon kehitys vuodesta 2005 lähtien. (Milj. €) Aiemmat vuodet eivät ole vertailukelpoisia johtuen Cargotecin irtautumisesta.
2005, 3242
2006, 3600
2007, 4079
2008, 4603
2009, 4744
2010, 4987
2011, 5225
Keskimääräinen kasvu noin 7.1% seitsemän vuoden ajalta. Kone ennustaa vuodelle 2012 8-13 %:n kasvua liikevaihtoon.
Konsernin liiketoiminta jakautuu seuraavalla tavalla:
Uudet laitteet: 46%
Huolto: 37%
Modernisointi: 17%
Liikevaihdon maantieteellinen jakauma:
EMEA 55% (58%)
Amerikka 18% (21%)
Aasia 27% (21%)
Huomattavaa liikevaihon maantieteellisessä jakaumassa on Aasian nopea kasvu ja tämä tulee myös jatkumaan tulevina vuosina. Tämä johtuu suuresta megatrendistä kaupungistumisesta joka on vahvimmillaan nimenomaan juuri Kiinassa ja muissa Aasian kehittyvissä maissa.
Tuloksesta ja sen mahdollisesta kehityksestä:
Huollon ja modernisoinnin osuus yrityksen tuloksesta on suurempi kuin uusien laitteiden myynti ja yritys on myös pyrkinyt tätä toimintaa kasvattamaan vuosien varrella.
Osakekohtaisen tuloksen kehitys:
2005, 0.87€
2006, 1.86€
2007, 0.72€
2008, 1.66€
2009, 1.84€
2010, 2.10€
2011, 2.52€
AVG, 1.67€
Keskimääräinen osakekohtaisen tuloksen nousu on näinä seitsemänä vuotena ollut 7.4% joka on aika lailla linjassa yrityksen liikevaihdon kasvun kanssa. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että yrityksen kasvu on ollut hyvinkin tervettä. Worst Case Scenario yrityksen vuotuiseen osakekohtaiseen tulokseen on arvioni mukaan noin 1.00 Euroa johtuen yrityksen vahvasta huolto- ja modernisointiliiketoiminnasta. Pidän tuota arviota hyvin lyhytaikaisena tilanteena johtuen yrityksen historiallisista tuotoista huonoina aikoina.
Osinkohistoria:
2005, 0.50€
2006, 0.50€
2007, 0.65€
2008, 0.65€
2009, 1.30€
2010, 0.90€
2011, 1.40€*
AVG, 0.84€
Keskimääräinen viimeisen seitsemän vuoden osinkojen kasvu on 15.8%. Pidän tätä erinomaisena saavutuksena, mutta toisaalta herää tietysti kysymys siitä kuinka realistista on odottaa osinkojen kasvavan samaa vauhtia lähivuosina ottaen huomioon yrityksen tuloksen nousseen samaan aikaan seitsemällä prosentilla vuodessa. Toisaalta yrityksen omavaraisuusaste on myös noussut noiden seitsemän vuoden aikana 31.2%:sta 54%:iin, joten osinkoja maksaessa yritys ei ole tinkinyt vakavaraisuudestaan.
Lyhyt SWOT-analyysi Koneesta:
Strengths:
Kaupungistumisen megatrendi tukee jatkossakin Koneen yritystoimintaa huomattavasti. Yritys on myös oman pääoman tuotoltaan yksi parhaista Suomen pörssin yrityksistä ja viimeisen seitsemän viime vuoden aikana keskimääräinen ROE on ollut noin 33.3% ja huonoimmillaankin 15.6% ja tämä oli heti Cargotecin irroittamisen jälkeen vuonna 2005. Muuten ollaankin oltu reilusti yli 20%:n. Koneen ollessa perheyhtiö sillä on paljon näyttöä omistajien etujen valvonnasta Hyvänä pidän myös huollon ja modernisoinnin osuutta liikevaihdosta, sillä se osa yrityksen liikevaihdosta tuottaa hyvää katetta myös huonoina aikoina. Myös yrityksen johtoa pidän vahvuutena, sillä toimitusjohtaja Matti Alahuhta toimi aikaisemmin Nokian Jorma Ollilan ”Dream Teamin” jäsenenä yrityksen kunnian vuosina.
Weaknesses:
Heikkouksia on vaikea löytää yritykselle, mutta ehkä ensimmäisenä tulee mieleen vallan keskittyminen Antti Herlinille joka omistaa a-osakkeista yli 60 prosenttia. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole esimerkkejä väärinkäytöksistä jotka olisivat vaikuttaneet muihin osakkeenomistajiin negatiivisesti vallan keskittymisestä johtuen sen jälkeen kun Cargotec irtautui.
Opportunities:
Yrityksen suurimpana mahdollisuutena pidän Aasian liikevaihdon ja markkinaosuuksien kasvattamisen. Myös yrityksen kassa antaa hyvät mahdollisuudet laajentua lisää ja toivon erityisesti panostusta huolto- ja modernisointibisnekseen, jossa on paremmat katteet kuin uusien laitteiden myynnissä. Jossain määrin näen myös tilapäisen investointien vähentymisen hyvänä asiana Koneelle, sllä se mahdollistaisi ylimääräisten varojen käytön yrityksen toimintaedellytysten parantamiseen ja pitempiaikaiseen kasvuun.
Threats:
Suurimpina uhkina voidaan pitää Kiinan mahdollisia levottomuuksia johtuen maan talouden kasvun romahtamisesta. Tämä saattaa myös saada Kiinan kommunistisen puolueen takavarikoimaan ulkomaisten yritysten omaisuutta pidemmällä aikavälillä. Tällä hetkellä pidän tälläistä kehitystä kuitenkin aika epätodennäköisenä. Toinen uhka tulee mahdollisesta omien osakkeiden ostosta liian kalliilla hinnalla kuten Nokia aikoinaan teki. Koneen johtoryhmä on nimittäin saanut valtuutuksen yhtiökokoukselta ostaa omia osakkeitaan 10 prosenttia pääomasta. Liian kalliilla ostetut osakkeet nimittäin heikentävät yrityksen mahdollisuuksia voittaa markkinaosuuksia investointitaantuman iskiessä.
Koneen johtoporras:
Johtoporrasta pidän yrityksen vahvuutena kuten jo aikaisemmin mainitsinkin. Toimitusjohtaja Alahuhta ja suurin omistaja sekä hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin ovat näyttöjä antaneet jo hyvin pitkän aikaa ja ne näytöt osaamisesta ovat hyvin vahvat. Uskon näiden kahden hoitavan suurimman osan strategian kehittämisestä YIT:n entisen toimitusjohtajan Hanhisen lisäksi, joten en pidä muiden jäsenten mainitsemista tai heidän rooliaan mitenkään olennaisena asiana yrityksen menestyksessä.
Loppusanat:
Kone on Helsingin pörssin yhtiöistä selkeästi kolmen parhaan joukossa ja taistelee Nokian Renkaiden kanssa mielestäni selkeästi parhaan yrityksen tittelistä. Koneen osakkeiden hintataso on ollut haastava käytännössä jo monta edellistä vuotta ja sen osakkeiden ostamista sopivalla hinnalla saa odotella pitkään ja ilman huonoja aikoja ei niitä meinaa saada riittävällä turvamarginaalilla ostettua. Suosittelen kuitenkin jokaista harkitsemaan yrityksen osakkeiden ostoa mikäli haastavaan hinnoitteluun tulee jonain päivänä muutos.
Tällä hetkellä yrityksen osakekurssi on 40 Euroa mikä saattaa monesta tuntua kalliilta, mutta laatu maksaa aina. Itse pelailen sen verran pienillä rahasummilla etten tällä hetkellä pidä Konetta houkuttelevana kohteena. Kuitenkin pidän Koneen osakkeen arvoa aika lähellä nykyistä pörssikurssia johtuen yrityksen jatkuvasta tasaisesta tuloksen, liikevaihdon ja osingon kasvusta johtuen. Oma arvioni on 35-38 Euroa. Itse pidän Koneen osaketta ehdottomasti ostettavana noin 30 Euron hinnalla mikä tarkoittaa noin 25%:n laskua yrityksen pörssikurssiin. En toisaalta usko saavani sitä tuolla hinnalla ostettua, mutta mikäli se siihen hintaan laskee niin ajattelin sitä kyllä ostaa mikäli käteisvaroja vain tuolloin on.
Kiitoksia mielenkiinnosta mikäli jaksoit lukea analyysin kokonaan ja edelleen huomauttaisin ettei nämä omat analyysini ole sijoitussuosituksia kenelläkään muulle kuin allekirjoittaneelle.
- TT
Kone Oyj tuottaa hissejä, liukuportaita ja automaattisia rakennusten ovia sekä näiden huoltoa että modernisointia. Yritys on toiminut jo yli vuosisadan ja laajentuu koko ajan. Koneen hissejä ja liukuportaita on ympäri maailmaa.
Liikevaihdon kehitys vuodesta 2005 lähtien. (Milj. €) Aiemmat vuodet eivät ole vertailukelpoisia johtuen Cargotecin irtautumisesta.
2005, 3242
2006, 3600
2007, 4079
2008, 4603
2009, 4744
2010, 4987
2011, 5225
Keskimääräinen kasvu noin 7.1% seitsemän vuoden ajalta. Kone ennustaa vuodelle 2012 8-13 %:n kasvua liikevaihtoon.
Konsernin liiketoiminta jakautuu seuraavalla tavalla:
Uudet laitteet: 46%
Huolto: 37%
Modernisointi: 17%
Liikevaihdon maantieteellinen jakauma:
EMEA 55% (58%)
Amerikka 18% (21%)
Aasia 27% (21%)
Huomattavaa liikevaihon maantieteellisessä jakaumassa on Aasian nopea kasvu ja tämä tulee myös jatkumaan tulevina vuosina. Tämä johtuu suuresta megatrendistä kaupungistumisesta joka on vahvimmillaan nimenomaan juuri Kiinassa ja muissa Aasian kehittyvissä maissa.
Tuloksesta ja sen mahdollisesta kehityksestä:
Huollon ja modernisoinnin osuus yrityksen tuloksesta on suurempi kuin uusien laitteiden myynti ja yritys on myös pyrkinyt tätä toimintaa kasvattamaan vuosien varrella.
Osakekohtaisen tuloksen kehitys:
2005, 0.87€
2006, 1.86€
2007, 0.72€
2008, 1.66€
2009, 1.84€
2010, 2.10€
2011, 2.52€
AVG, 1.67€
Keskimääräinen osakekohtaisen tuloksen nousu on näinä seitsemänä vuotena ollut 7.4% joka on aika lailla linjassa yrityksen liikevaihdon kasvun kanssa. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että yrityksen kasvu on ollut hyvinkin tervettä. Worst Case Scenario yrityksen vuotuiseen osakekohtaiseen tulokseen on arvioni mukaan noin 1.00 Euroa johtuen yrityksen vahvasta huolto- ja modernisointiliiketoiminnasta. Pidän tuota arviota hyvin lyhytaikaisena tilanteena johtuen yrityksen historiallisista tuotoista huonoina aikoina.
Osinkohistoria:
2005, 0.50€
2006, 0.50€
2007, 0.65€
2008, 0.65€
2009, 1.30€
2010, 0.90€
2011, 1.40€*
AVG, 0.84€
Keskimääräinen viimeisen seitsemän vuoden osinkojen kasvu on 15.8%. Pidän tätä erinomaisena saavutuksena, mutta toisaalta herää tietysti kysymys siitä kuinka realistista on odottaa osinkojen kasvavan samaa vauhtia lähivuosina ottaen huomioon yrityksen tuloksen nousseen samaan aikaan seitsemällä prosentilla vuodessa. Toisaalta yrityksen omavaraisuusaste on myös noussut noiden seitsemän vuoden aikana 31.2%:sta 54%:iin, joten osinkoja maksaessa yritys ei ole tinkinyt vakavaraisuudestaan.
Lyhyt SWOT-analyysi Koneesta:
Strengths:
Kaupungistumisen megatrendi tukee jatkossakin Koneen yritystoimintaa huomattavasti. Yritys on myös oman pääoman tuotoltaan yksi parhaista Suomen pörssin yrityksistä ja viimeisen seitsemän viime vuoden aikana keskimääräinen ROE on ollut noin 33.3% ja huonoimmillaankin 15.6% ja tämä oli heti Cargotecin irroittamisen jälkeen vuonna 2005. Muuten ollaankin oltu reilusti yli 20%:n. Koneen ollessa perheyhtiö sillä on paljon näyttöä omistajien etujen valvonnasta Hyvänä pidän myös huollon ja modernisoinnin osuutta liikevaihdosta, sillä se osa yrityksen liikevaihdosta tuottaa hyvää katetta myös huonoina aikoina. Myös yrityksen johtoa pidän vahvuutena, sillä toimitusjohtaja Matti Alahuhta toimi aikaisemmin Nokian Jorma Ollilan ”Dream Teamin” jäsenenä yrityksen kunnian vuosina.
Weaknesses:
Heikkouksia on vaikea löytää yritykselle, mutta ehkä ensimmäisenä tulee mieleen vallan keskittyminen Antti Herlinille joka omistaa a-osakkeista yli 60 prosenttia. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole esimerkkejä väärinkäytöksistä jotka olisivat vaikuttaneet muihin osakkeenomistajiin negatiivisesti vallan keskittymisestä johtuen sen jälkeen kun Cargotec irtautui.
Opportunities:
Yrityksen suurimpana mahdollisuutena pidän Aasian liikevaihdon ja markkinaosuuksien kasvattamisen. Myös yrityksen kassa antaa hyvät mahdollisuudet laajentua lisää ja toivon erityisesti panostusta huolto- ja modernisointibisnekseen, jossa on paremmat katteet kuin uusien laitteiden myynnissä. Jossain määrin näen myös tilapäisen investointien vähentymisen hyvänä asiana Koneelle, sllä se mahdollistaisi ylimääräisten varojen käytön yrityksen toimintaedellytysten parantamiseen ja pitempiaikaiseen kasvuun.
Threats:
Suurimpina uhkina voidaan pitää Kiinan mahdollisia levottomuuksia johtuen maan talouden kasvun romahtamisesta. Tämä saattaa myös saada Kiinan kommunistisen puolueen takavarikoimaan ulkomaisten yritysten omaisuutta pidemmällä aikavälillä. Tällä hetkellä pidän tälläistä kehitystä kuitenkin aika epätodennäköisenä. Toinen uhka tulee mahdollisesta omien osakkeiden ostosta liian kalliilla hinnalla kuten Nokia aikoinaan teki. Koneen johtoryhmä on nimittäin saanut valtuutuksen yhtiökokoukselta ostaa omia osakkeitaan 10 prosenttia pääomasta. Liian kalliilla ostetut osakkeet nimittäin heikentävät yrityksen mahdollisuuksia voittaa markkinaosuuksia investointitaantuman iskiessä.
Koneen johtoporras:
Johtoporrasta pidän yrityksen vahvuutena kuten jo aikaisemmin mainitsinkin. Toimitusjohtaja Alahuhta ja suurin omistaja sekä hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin ovat näyttöjä antaneet jo hyvin pitkän aikaa ja ne näytöt osaamisesta ovat hyvin vahvat. Uskon näiden kahden hoitavan suurimman osan strategian kehittämisestä YIT:n entisen toimitusjohtajan Hanhisen lisäksi, joten en pidä muiden jäsenten mainitsemista tai heidän rooliaan mitenkään olennaisena asiana yrityksen menestyksessä.
Loppusanat:
Kone on Helsingin pörssin yhtiöistä selkeästi kolmen parhaan joukossa ja taistelee Nokian Renkaiden kanssa mielestäni selkeästi parhaan yrityksen tittelistä. Koneen osakkeiden hintataso on ollut haastava käytännössä jo monta edellistä vuotta ja sen osakkeiden ostamista sopivalla hinnalla saa odotella pitkään ja ilman huonoja aikoja ei niitä meinaa saada riittävällä turvamarginaalilla ostettua. Suosittelen kuitenkin jokaista harkitsemaan yrityksen osakkeiden ostoa mikäli haastavaan hinnoitteluun tulee jonain päivänä muutos.
Tällä hetkellä yrityksen osakekurssi on 40 Euroa mikä saattaa monesta tuntua kalliilta, mutta laatu maksaa aina. Itse pelailen sen verran pienillä rahasummilla etten tällä hetkellä pidä Konetta houkuttelevana kohteena. Kuitenkin pidän Koneen osakkeen arvoa aika lähellä nykyistä pörssikurssia johtuen yrityksen jatkuvasta tasaisesta tuloksen, liikevaihdon ja osingon kasvusta johtuen. Oma arvioni on 35-38 Euroa. Itse pidän Koneen osaketta ehdottomasti ostettavana noin 30 Euron hinnalla mikä tarkoittaa noin 25%:n laskua yrityksen pörssikurssiin. En toisaalta usko saavani sitä tuolla hinnalla ostettua, mutta mikäli se siihen hintaan laskee niin ajattelin sitä kyllä ostaa mikäli käteisvaroja vain tuolloin on.
Kiitoksia mielenkiinnosta mikäli jaksoit lukea analyysin kokonaan ja edelleen huomauttaisin ettei nämä omat analyysini ole sijoitussuosituksia kenelläkään muulle kuin allekirjoittaneelle.
- TT
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Maaliskuu 2012 Cash 710€ Salkku +8.6% Yhteensä 7580€
Maaliskuussa tuli yksi aikakausi päätökseen, kun allekirjoittanut pelasi todennäköisesti viimeiset alasarjapelinsä sählyssä. Noi viimoset kikkailut menivät nyt aika pitkälti saman kaavan mukaan kuin aiemmatkin, mutta ei niistä sen enempää. Olen kuitenkin aika tyytyväinen siihen, että lopetan tässä vaiheessa, kun alkaa tuntua jo siltä ettei reenaamatta pärjää niin ei viitsi pyöriä siellä muiden jaloissa. Yhdet reenit vuodessa ei nyt vaan riitä enää varsinkaan tässä iässä. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta nyt tuntuu aika kaukaselta ajatukselta palailla takaisin noihin touhuihin. Suurin syy ei kuitenkaan ehkä ole se ettei pärjää riittävän hyvin vaan se ettei oikein palaudu kunnolla ja ”työ” on sen verran fyysistä talvisin, että on vaan pakko karsia urheilua hieman. Maaliskuu oli muutenkin aika pitkälti vain taistelua turnausväsymystä vastaan, mutta kyllä se siitä. Hieman varsinkin kuun lopussa alkoi väsyttämään. Pääsiäisen aikana pääseekin sitten kunnolla rentoutumaan ja lepäämään.
Menopuolella ei maaliskuussa tullut minkäänlaisia yllätyksiä vaan kaikki menoerät pysyivät budjeteissaan. Samaa ei tosin voi sitten sanoa huhtikuusta, sillä monet menot näyttäisivät kerääntyvän juuri huhtikuuhun. Tosin monet tulevat huhtikuun menot eivät tosin koske juuri samaa kuukautta vaan kyse on siitä, että eräät touko- ja kesäkuun menot tulevat maksettavaksi jo etukäteen eikä niistä tarvitse sitten enää huolehtia. Näitä menoja ovat mm. lentolippujen ostaminen kesäkuun loppuun pohjois-Espanjaan ja kesäkuun lomamatkaan asti kestävä matkakortti. Myös bestmanin homman kulut tulevat mahdollisesti maksettavaksi jo huhtikuun puolella. Näiden menojen lisäksi on tarkoitus vielä ostaa Gore-Tex lenkkarit kesää varten. Näiden hankkimiseen olen budjetoinut rahat jo huhtikuulle, mutta saas nähdä saanko niitä vielä silloin ostettua. Muita ihmeellisiä menoja ei sitten pitäisi enää ollakaan ja toivotaan, että niiltä vältytään. Arvioisin huhtikuun menojen olevan suurimmat koko vuonna riippuen tietysti hieman kesäkuusta jolloin lähden pohjois-Espanjaan.
Tulopuolella maaliskuu oli ihan kohtalainen, vaikka ihan lopussa alkoi turnausväsymys olla sitä luokkaa, että oli pakko levätä muutama ylimäärinen päivä ja tienasin osittain sen takia pari sataa Euroa vähemmän kuin viime vuonna. Onneksi pienemmät menot kompensoivat tätä, joten ylijäämä taisi olla samaa luokkaa kuin viime vuonna. Toisaalta taas huhtikuusta ei voi puhua pienten menojen kuukautena tänä vuonna eikä tulotkaan kyllä ainakaan kasva viime vuodesta vaan epäilisin heiton olevan noin 100 Euroa alaspäin viime vuoteen verrattuna. Toisaalta uskoisin loppuvuonna olevan enemmän tuloja kuin nyt alussa, joten en ole hirveästi huolissani, vaikka alkuvuodesta jäänkin hieman jälkeen.
Osakekaupat ovat tällä hetkellä jäissä johtuen juuri siitä ettei sopivan hintaista ostettavaa tunnu löytävän kotipörssistämme enkä ole viel hirveästi perehtynyt muihin pörsseihin, sillä uskoisin itselläni olevan etulyöntiasema ulkomaalaisiin suursijoittajiin verrattuna juuri kotipörssissämme. Tällä hetkellä ei vaan ostettavaa löydy, joten pitää sitten vaan odotella rauhassa kyseistä hetkeä. PKC Groupin yhtiökokous on 4.4 ja menen sinne katsomaan uutta toimitusjohtajaa. Siitä kokouksesta ehkä kirjoittelen joskus myöhemmin. Tällä hetkellä näyttää hyvälle, mutta kyse on vasta alkumetreistä ja mielelläni voisin ostaa lisää mikäli saisin yrityksen osakkeita sopuhintaan, mutta tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista. Joku tietysti puhuu hajautuksesta ja ymmärrän pointin, mutta minä en pidä sitä niinkään olellisena kuin monet muut, sillä mikäli jonkun yrityksen osakkeet ovat mielestäni halvat niin voin ostaa niitä lisää mikäli muita ostokohteita ei löydy. En kuitenkaan ole sitä mieltä ettei kannata hajauttaa ollenkaan vaan kohtuullisena kohteiden määränä pidän viidestä kymmeneen eri yritystä riippuen sijoitettavasta rahamäärästä, mutta alle sadantuhannen Euron rahamäärillä edellämainittu määrä on hyvä. En tosin tiedä löytyykö kotipörssistämme noin monta hyvää sijoituskohdetta samalla kertaa.
Tässä tämän hetken kuulemiset. Palataan asiaan piakkoin.
- TT
Menopuolella ei maaliskuussa tullut minkäänlaisia yllätyksiä vaan kaikki menoerät pysyivät budjeteissaan. Samaa ei tosin voi sitten sanoa huhtikuusta, sillä monet menot näyttäisivät kerääntyvän juuri huhtikuuhun. Tosin monet tulevat huhtikuun menot eivät tosin koske juuri samaa kuukautta vaan kyse on siitä, että eräät touko- ja kesäkuun menot tulevat maksettavaksi jo etukäteen eikä niistä tarvitse sitten enää huolehtia. Näitä menoja ovat mm. lentolippujen ostaminen kesäkuun loppuun pohjois-Espanjaan ja kesäkuun lomamatkaan asti kestävä matkakortti. Myös bestmanin homman kulut tulevat mahdollisesti maksettavaksi jo huhtikuun puolella. Näiden menojen lisäksi on tarkoitus vielä ostaa Gore-Tex lenkkarit kesää varten. Näiden hankkimiseen olen budjetoinut rahat jo huhtikuulle, mutta saas nähdä saanko niitä vielä silloin ostettua. Muita ihmeellisiä menoja ei sitten pitäisi enää ollakaan ja toivotaan, että niiltä vältytään. Arvioisin huhtikuun menojen olevan suurimmat koko vuonna riippuen tietysti hieman kesäkuusta jolloin lähden pohjois-Espanjaan.
Tulopuolella maaliskuu oli ihan kohtalainen, vaikka ihan lopussa alkoi turnausväsymys olla sitä luokkaa, että oli pakko levätä muutama ylimäärinen päivä ja tienasin osittain sen takia pari sataa Euroa vähemmän kuin viime vuonna. Onneksi pienemmät menot kompensoivat tätä, joten ylijäämä taisi olla samaa luokkaa kuin viime vuonna. Toisaalta taas huhtikuusta ei voi puhua pienten menojen kuukautena tänä vuonna eikä tulotkaan kyllä ainakaan kasva viime vuodesta vaan epäilisin heiton olevan noin 100 Euroa alaspäin viime vuoteen verrattuna. Toisaalta uskoisin loppuvuonna olevan enemmän tuloja kuin nyt alussa, joten en ole hirveästi huolissani, vaikka alkuvuodesta jäänkin hieman jälkeen.
Osakekaupat ovat tällä hetkellä jäissä johtuen juuri siitä ettei sopivan hintaista ostettavaa tunnu löytävän kotipörssistämme enkä ole viel hirveästi perehtynyt muihin pörsseihin, sillä uskoisin itselläni olevan etulyöntiasema ulkomaalaisiin suursijoittajiin verrattuna juuri kotipörssissämme. Tällä hetkellä ei vaan ostettavaa löydy, joten pitää sitten vaan odotella rauhassa kyseistä hetkeä. PKC Groupin yhtiökokous on 4.4 ja menen sinne katsomaan uutta toimitusjohtajaa. Siitä kokouksesta ehkä kirjoittelen joskus myöhemmin. Tällä hetkellä näyttää hyvälle, mutta kyse on vasta alkumetreistä ja mielelläni voisin ostaa lisää mikäli saisin yrityksen osakkeita sopuhintaan, mutta tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista. Joku tietysti puhuu hajautuksesta ja ymmärrän pointin, mutta minä en pidä sitä niinkään olellisena kuin monet muut, sillä mikäli jonkun yrityksen osakkeet ovat mielestäni halvat niin voin ostaa niitä lisää mikäli muita ostokohteita ei löydy. En kuitenkaan ole sitä mieltä ettei kannata hajauttaa ollenkaan vaan kohtuullisena kohteiden määränä pidän viidestä kymmeneen eri yritystä riippuen sijoitettavasta rahamäärästä, mutta alle sadantuhannen Euron rahamäärillä edellämainittu määrä on hyvä. En tosin tiedä löytyykö kotipörssistämme noin monta hyvää sijoituskohdetta samalla kertaa.
Tässä tämän hetken kuulemiset. Palataan asiaan piakkoin.
- TT
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)