Kuten edellisessä kirjoituksessani lupasin niin tarkoitus on jatkaa Howen ja Straussin ajatuksia sykleistä ja koska mielestäni elämme neljättä ”käännöstä” eli kriisiä niin tarkoituksena on hahmotella sitä mitä lähitulevaisuudessa mahdollisesti tulee tapahtumaan ja mitä se tulee mahdollisesti tarkoittamaan sekä kansakuntien, että yksittäisten ihmisten kohdalla. Mikäli ette ole lukeneet edellistä kirjoitustani niin suosittelen sen lukemaan ennen tätä kirjoitusta, sillä se kertoo mistä tässä jutussa on oikeastaan kyse.
Kriisikausi kulkee suunnilleen seuraavalla tavalla:
Aikakausi alkaa katalyytillä. Viime kerralla se oli pörssiromahdus 1929. Tälläinen pelottava tapahtuma saa yleensä aikaan muutoksen ihmisten mielialoissa
Kun muutos on käynnistetty yhteiskunta saavuttaa aikaan muutoksen joka yhdistää ja uudelleen aktivoi siviilielämän
Uudelleenaktivoitu yhteiskunta menee kohti kliimaksia eli hetkeä joka vahvistaa vanhan järjestyksen häviämisen ja uuden järjestyksen syntymisen.
Kliimaksi huipentaa ratkaisun joka erottaa voittajat häviäjistä. Ratkaisee isot kysymykset ja tuottaa uuden järjestyksen. Tämä uusi järjestys voi olla joko hyvä tai huono asia yhteiskunnalle. Hyvästä asiasta tulee mieleeni 2. maailmansodan loppuratkaisu. Huonona ratkaisuna tulkitsisin kommunistien voiton Venäjällä 1920-luvun alussa. (Tämä viimeinen on oma tulkintani siitä missä itänaapurissamme ollaan menossa eli siellä kriisikausi loppui viimeksi mielestäni 1990-luvun alussa.
Kriisikausi kestää yleensä 15-25 vuotta riippuen vähän tilanteesta. Muutoksen käynnistyminen alkaa yleensä yhdestä viiteen vuoteen katalyytin tapahtumisesta. Kliimaksi yleensä tapahtuu 1-5 vuotta ennen aikakauden loppumista. Kaikki yhtäkkiset tapahtumat eivät aiheuta suoraa muutosta ja näiden tunnistaminen on hyvin vaikeaa, sillä yksittäiset tapahtumat eivät ole läheskään niin olennaisia kuin se miten yhteiskunta niihin suhtautuu. Jotkut pitävät 2007-vuoden finanssikriisiä kriisin katalyyttina, mutta yhtä hyvin se voi olla jokin toinen tapahtuma kuten esim.terrori-isku WTC-torneihin. Kyseessä voi olla myös monien tapahtumien sarja, joten tarkkaa määrittelyä kriisin alkamisesta on mahdoton löytää sillä aikakaudella kun se on alkanut.
Kun muutos on käynnistynyt yhteiskunta määrittelee itsensä uudelleen sen ajan mukaan joka on menossa. Ihmiset alkavat yhä enemmän kiinnittämään huomiota instituutioiden vahvistamiseen ja alkavat hylkimään niitä jotka eivät suostu hyväksymään ryhmäpainetta vaan uskovat entistä enemmän omaan itseensä. Tämä saattaa näkyä rikkaiden paheksumisena ja heidän omaisuutensa tuhoamisena. Ihmisten tavat alkavat taas muistuttamaan enemmän vanhoja ja kulttuuria hyväksikäytetään jotta vahvistettaisiin hyväksyttävää käytöstä.
Siviilielämän mahdollistaessa kansalaisten hyveet uudet uhkat ja niihin reagoiminen saa vallan. Ongelmien väheksymisen sijaan niitä liioitellaan rankasti. Ongelmia kiihdytetään sen sijaan, että niihin luotettaisiin ratkaisuja. Instituutiot valjastetaan yhteiskunnan selviytymiseen johtajien toimesta. Sosiaalisten ongelmien ratkaisuun tehdään yksinkertaisia, mutta hyvin vaativia ratkaisuja. Kriisin aikana ongelmien ratkaisut ovat huonosti suunniteltuja eivätkä välttämättä toimi halutulla tavalla luoden vaan suurempia ongelmia. Kriisien aikana johtaminen on surkeata, mutta kansalaiset silti luottavat johtajiinsa ilman mitään suurempaa henkilökohtaista kriittistä ajattelua. Kuulostaako tämä viimeinen mahdollisesti tutulta? Itselleni tulee ainakin heti mieleen Euron kriisi.
Ihmisten yksityiselämä muuttuu samanlaiseksi kuin mikä on yleinen kuvitelma ihmisten hyveistä eikä sooloilua sallita vaan näitä yksinajattelijoita aletaan sortaa ja heitä mahdollisesti myös rangaistaan omaehtoisesta käytöksestä. Perheen rooli yhteiskunnassa kasvaa huomattavasti ja sosiaalinen ajatusten jakaminen saa uusia ulottuvuuksia. Tästä sosiaalisesta jakamisesta tulee heti mieleen mm. Facebook ja Twitter. Yhteistyö tapahtuu selviytymisen ei reiluuden perusteella eli todennäköisesti jotkut ihmiset joutuvat uhraamaan yhteisen hyvän vuoksi huomattavan paljon enemmän kuin toiset. Tämä saattaa johtaa työnteon jakautumiseen iän ja sukupuolen mukaan mikä on tietysti aika normaalia varsinkin sodissa. Lapsia suojellaan ennen aikuisia ja myös naisia suojellaan ennen miehiä. Mitä taas tulee ennen kriisiaikaa tehtyihin lupauksiin kuten eläkemaksuihin niin kriisiä ratkaistaessa niillä ei tule olemaan minkäänlaista arvoa.
Kriisin ratkaisua lähestyttäessä kansan rooli on vahvimmillaan.Yksityisen raivon muuttuessa kansan kollektiiviseksi raivoksi. Tämä kansan kollektiivinen raivo kohdistuu myös monesti ulkomaalaisiin ja johtaa myös protektionismin kasvuun. Sotien todennäköisyys kasvaa huomattavasti ja niitä taistellaan loppuun saakka. Myös sisällissotien ja vallankumousten riski on suurimmillaan. Poliittiset johtajat arvioivat vihollisia yhä enemmän moraalisin perustein, luopuakseen kompromisseista, saadakseen suuret ponnistelut aikaiseksi kotirintamilla, jotta saataisiin luotua ennennäkemättömät sotilaalliset resurssit, jotta voitaisiin saada aikaan mahdollisimman suurta tuhoa vastaleirissä sodan loppumista varten. Kriisin ratkaisu on ihmishistorian vastine todellisille luonnonmullistuksille kuten pyörremyrskyille ja tsunameille. Tämä tuho saa sitten aikaan yhteiskunnan suuren muutoksen joka saattaa olla hyvä tai huono asia. Se voi myös olla molempia. Muutoksen suunta on kuitenkin täysin näkymättömissä vielä edellisen aikakauden eli purkautumisen (unraveling) aikana.
Seuraavaksi pari arvausta mahdollisista kliimakseista:
Euroopan Unionin hajoaminen sisällissodan kautta. Tämä tapahtuma tulee mahdollisesti Euroopan Unionin muuttuessa liittovaltioksi ilman kaikkien jäsenvaltioiden suostumista. Tämän seurauksena jotkut maat ajautuvat sotilaalliseen konfliktiin niiden maiden kanssa jotka ajavat tätä liittovaltiota Euroopan hallintomalliksi. Toinen vaihtoehto tähän sisällissotaan on se, että Euroopan Unioni alkaa muuttumaan Neuvostoliiton kaltaiseksi totalitaariseksi hallinnoksi joka ei suvaitse toisinajattelijoita. Tämä sisällissota saatetaankin sitten käydä enemmän elektronisena sodankäyntinä erilaisten hakkeriryhmien ja EU:n hallinnon välillä. En tiedä kuinka todennäköisenä tälläistä kehitystä voidaan pitää, mutta tietysti viime aikoina ovat erilaiset tietomurrot levinneet ympäri maailmaa. Vaikka monet pitävät tällä hetkellä elektronista sodankäyntiä tulevaisuuden asiana niin mm. Iranin ydinvoimalaa vahingoittanut Stuxnet-virus aiheutti tuhoa. Nykypäivän hakkerit voisivat saada onnistuessaan hyvinkin suurta tuhoa aikaan. Myös Yhdysvalloissa näkisin kehityksen menevän tällä hetkellä koko ajan enemmän ihmisoikeuksien väheneisen suuntaan ja samanlaista kehitystä on varmaan silläkin puolella Atlanttia näkyvissä. Tällä hetkellä ei ole kyllä hirveästi näkyvissä mitään valtioiden välisiä konflikteja lukuunottamatta lähi-itää, joten en usko ainakaan mitenkään laajamittaiseen sotaan seuraavan vuosikymmenen aikana. En tosin ole tässä asiassa mikään asiantuntija vaan vedän näitä arvauksia lähinnä perstuntumalla. Oma rajoittunut mielikuvitukseni ei juuri tällä hetkellä keksi muita konflikteja jotka voisivat olla kovin tuhoisia länsimaille. Tuleeko teille muita mieleen?
Tässä tämän aiheen pohdinta. Seuraavassa kirjoituksessa keskityn siihen mitä kriisiaika merkitsee eri arkkityypeille.
- TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti