Moi kaikille.
Sori että on kestänyt kirjoittamisessa, mutta viimeisen viikon aikana on ollut aika paljon kiireitä. Olin viikonloppuna kaverini polttareissa länsi-Suomessa ja siellä ei ollut oikein intoa kirjoitella. Alkuviikko menikin sitten toipuessa ja tänään keskiviikkona sainkin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni sen verran, että aloitin kirjoittamisen.
Kriisin aikana ”profeetat”siirtyvät vanhuusikään. Heistä tulee enemmänkin hengellisiä johtajia kuin aktiivisia senioreita jotka hyväksyvät oman fyysisen heikkoutensa ja keskittyvät enemmänkin henkisten neuvojen antamiseen nuoremmille. Profeetat tulevat myös korostamaan fyysistä heikkouttaan ja antavat tälle suuren kunnian kriisin aikana. Tämä tarkoittaa mm. julkisen uskonnollisen saarnaamisen selkeää lisääntymistä. Tämä henkisten arvojen herääminen on selkeästi vahvempaa naisten keskuudessa kuin ikääntyvien miesten. Eläköityminen tulee kriisin aikana merkitsemään enemmänkin ikääntymistä ja vanhojen ihmisten viisauden tuomaa statusta mikä tulee taas näkymään siinä, että he tulevat haastamaan nuoremmat sukupolvet varsinkin spirituaalisesti ja vaativat heiltä henkistä hyvyyttä enemmän kuin taloudellista apua.
Näiden vanhuusikään tulevien profeettojen on syytä varautua siihen, että heidän taloudellisia etuuksiaan tullaan kaventamaan varsinkin nuorempien sukupolvien puolesta, sillä kyse ei pelkästään ole tämän sukupolven ikäluokkien henkilömäärästä vaan siitä etteivät nämä vanhuusikään tulleet suuret ikäluokat ole joutuneet todistamaan juurikaan taloudellista kurjuutta oman vanhuusikänsä aikana. Tämä ei tietystikään ole ihan täysin totta Suomessa, mutta monissa muissa länsimaissa tämä on ollut toisin. Nykyajan yhdistyneessä Euroopassa tosin myös Suomenkin on osa toimia maksajan roolissa, vaikka olemmekin jo saaneet osamme taloudellisista ongelmista 90-luvulla. Tämä tulee myös näkymään siinä, että suuret ikäluokat joutuvat tinkimään kulutustavoistaan, sillä pienemmät ikäluokat eivät vain yksinkertaisesti pysty näitä maksamaan. Tämän ikävän tosiasian huomatessaan keskittyvät profeetat sitten hoitamaan yksin omat talousongelmansa mikä tulee näkymään heidän työskentelynään vielä vanhoillakin päivillään.
”Paimentolaiset” viettävät keski-ikäänsä kriisin ollessa päällä. Paimentolaiset ovat se arkkityyppi joka kärsii kriisin ajasta eniten ja varsinkin taloudellisesti. Kuitenkin paimentolaiset ovat yleensä se arkkityyppi joka on ollut kriisin aikana siitä vastuussa, että saadaanko kriisille aikaiseksi hyvä vai huono ratkaisu. He kokevat ristiriitoja omien etujensa ja sosiaalisesti hyväksyttyjen päätösten välillä. Paimentolaiset ovat varsinkin teknillisesti omaa luokkaansa ja tulevat muuttamaan maailmaa tällä tavalla. He myös keskittyvät kriisin aikana ensisijaisesti selviytymiseen omien etujensa ajamisen sijasta. Nämä ikäluokat tulevat olemaan varsinkin siitä vastuussa, että kriisin ajan epäjärjestyneet ja omia etujaan ajaneet tulevat huolehtimaan yhteisestä hyvästä, jotta pahin kriisi saadaan ratkaistuksi. Nämä ikäluokat saattavat myös todeta, että nykyistä yhteiskuntajärjestystä ei kannata säilyttää vaan luoda kokonaan uusi ja parempi.
Talousasioissakin paimentolaiset tulevat ajamaan ennen kaikkea yhteistä etua huolimatta siitä, että he joutuvatkin sitten maksamaan keskimääräisesti suurimman osan tästä kriisinhoidosta. Kriisin aikana paimentolaisista tulee joustavia työntekijöitä jotka vaihtavat työpaikkojaan ja elintapojaan hyvinkin nopeasti mikäli tarve niin vaatii. Tyypillinen menestystarina on yrittäjä joka tunnetaan teknologisesta nerokkuudestaan, joustavuudestaan ja oveluudestaan. Epäonnistujat taas ovat uhkapelureita jotka eivät osaa luovuttaa vaan jatkavat yrittämistään yhä uudelleen. Kriisinajan keski-ikäiset ovat osallistuneet edellisen aikakauden buumiin liian myöhään ja ovat hävinneet suuren osan rahoistaan jo ennen kriisiaikoja.
Kriisin nuorien aikuisien eli ”sankareiden” arkkityyppi tulee edustamaan yhteistyökykyä parhaimmillaan. He keskittyvät tekemään kaiken isommissa joukoissa kuin vanhemmat kriisinajan sukupolvet, vaikka vanhemmat sukupolvet uskovatkin heidän olevan lähinnä omaa etuaan tavoittelevia ja muista sukupolvista välittämättömiä nuoria aikuisia. He uskovat suurimmaksi osaksi joukkovoiman hyötyihin ja karsastavat itsekästä ajattelua ja he tulevat lyömään selkeästi vanhempien sukupolvien odotukset. Näiden ikäluokkien ollessa täysikäisiä saattaa tulla aikaan myös monia suurempia ongelmia näiden yhteistyön keskittyessä mahdolliseen väkivaltaiseen ongelmanratkaisuun. Myös yhtenäinen pukeutuminen ja kollektiivinen käytös on aina lisääntynyt kriisiaikana kuten nähtiin mm. 1930- ja 1940-lukujen Saksassa. Sotien syttyessä tämä sukupolvi ei yhtään epäröi niihin osallistumista vaan uskoo väkivaltaisenkin ratkaisun olevan hyvä niin vaadittaessa.
Työntekijöinä he ovat ilo työnantajilleen taitojensa, työntekomoraalinsa ja uskollisuutensa myötä. He vahvistavat myös ammattiliittojen roolia ja työn tuottavuus tulee selkeästi nousemaan heidän siirtyessä työelämään mikä on tietysti suuri hyöty yhteiskunnalle varsinkin suurten ikäluokkien siirtyessä pois työelämästä. He tulevat myös pitämään huolen siitä, että tuloerot tulevat pienenemään selkeästi.
”artistit” eivät juurikaan ole täysi-ikäisiä kriisin ollessa päällä. Kriisinajan lapset ovat kaikista suojelluimpia ja heidän turvallisuudestaan pidetään huolta hyvinkin tarkasti. He tulevat olemaan kriisistä kärsivien perheiden pieniä apulaisia ja mahdollisesti viettävät ainakin jonkin aikaa lapsuudestaan pommisuojissa joissa he tarkkailevat ympäristöään peläten. Monet heistä myös menettävät vanhempansa ja joutuvat sen takia myös tutustumaan elämän varjopuoliin hyvinkin aikaisin. Heitä suojellaan jo liiallisuuksiin asti mikä johtuu siitä etteivät ”paimentolaiset” ole saaneet samanlaista suojelusta lapsuudessaan ja he korvaavat sen sitten ”artisteille” heidän lapsuudessaan.
Jos nyt sitten tehtäisiin jonkinlainen yhteenveto tästä koko jutusta niin huomattavaa on se, että Howe ja Strauss kirjoittivat kirjansa vuonna 1997 eikä silloin ollut vielä tietoa mistään kriisistä. Kuitenkin aika monet kirjassa kerrotuista jutuista saa ainakin allekirjoittaneen tarkastelemaan maailmaa hieman toisella tavalla kuin aiemmin. Voi tietysti olla hyvinkin mahdollista, että kyseessä on vain allekirjoittaneen tulkinta asiaan. Mitäs mieltä te olette asiasta? Onko ajankuva Howen ja Straussin kuvaileman kriisin ajan mukainen vai ihan jotain muuta? Tämä isompi kuva vaikuttaa ainakin rahojen sijoittamiseen, sillä mikäli kyseessä on kriisi niin sijoitusten tuotot ovat ainakin seuraavan vuosikymmenen aikana hyvinkin pienet.
Näettekö myös mahdollisesti itsenne kuvailluiden arkkityyppien mukaisina vai ihan erilaisina? Itse ainakin samaistuin kirjassa kuvattuun ”paimentolaiseen”.
Tässäpä kirjoitukseni tällä kertaa. Ensi kerralla kirjoitan ihan jostain muusta.
- TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti