Piensijoittajat vs "ammattilaiset" (osakerahastot)

”Ei markkinoita voi voittaa” Tämä toteamus on melkein kaikkien mielessä jotka vähänkään osakemarkkinoita seuraavat. Tämä tietysti pitää paikkansakin suurimmalle osalle meistä enkä itsekään välttämättä ole poikkeus tähän toteamukseen. Kuitenkin meillä piensijoittajilla on monia etuja verrattuna niihin jotka huomattavasti isompia rahasummia liikuttelevat työkseen. Näiden etujen lisäksi piensijoittajat myös kärsivät koostaan monin eri tavoin ja näistä eduista ja haitoista ajattelin kirjoitella tällä kertaa. Jotta pääsisimme tavallaan siihen mitä haen tällä kirjoituksella niin unohtakaa nyt sitten saman tien osakerahastojen kulut asiakkaille, sillä tällä kertaa on kyse pelkästään siitä voiko piensijoittaja pärjätä suurempia resursseja vastaan. Jos nyt sitten lähdemme ensin pohtimaan niitä etuja joita piensijoittajalla on verrattuna isompiin pelureihin niin suurin hyöty meille pikkusinteille on nimenomaan kokomme. Jos esimerkiksi vertaamme osto- ja myyntitilanteita niin osakkeen arvon määrittelyn jälkeen pystymme päätöstä tehdessämme monesti odottelemaan hyvinkin pitkään, kun taas esimerkiksi osakerahastoilla kestää riittävän määrän ostaminen ja myyminen huomattavasti pidempään varsinkin pienivaihtoisemmilla osakkeilla. Jos mietimme esimerkiksi omistamani PKC Groupin osakkeita niin niiden vaihto on kymmeniä tuhansia päivässä. Mikäli osakerahastot haluavat näitä ostaa tai myydä niin riittävän määrän hankkimiseen ja niistä luopumiseen saattaa mennä viikkoja, kun taas piensijoittajalla ei todennäköisesti kestä päivää kauempaa. Tämän osto- ja myyntiruljanssin seurauksena myös osakkeen hinta nousee tai laskee selvästi. Tietysti yksittäisen kaupan kulut ovat suursijoittajille paljon pienemmät, mutta kyllä kauppojen määrä sitten vähentää tätä eroa. Jos taas ottaa huomioon jonkin suurivaihtoisen osakkeen niin siinä tapauksessa piensijoittajalla ei tälläistä samaa hyötyä ole. Toinen asia mikä liittyy tähän on se, että jotkut tekijät voivat olla markkinoilla niin isoja ettei pienet ja potentiaaliset yritykset välttämättä mahdu heidän sijoitusportfolioon jo senkään takia, että pienten yritysten hinnat nousisivat liian suuriksi ennen kuin suuret kalat pystyisivät ostamaan riittävän suuren osan suoraan markkinoilta. Varsinkin osakerahastojen ongelmana pidän sitä että nämä joutuvat kuitenkin hoitamaan sijoituksensa niin sanotusti ”omistajien” käskystä eli mikäli osakerahastoista asiakkaat ottavat rahansa pois joutuvat nämä niin sanotusti kaatamaan sijoituksensa laitaan eli myymään siitä huolimatta olisiko tämä oikea ratkaisu vai ei. Piensijoittajalla on myös selkeästi hyötyä siitä ettei hänellä ole samanlaisia rajoituksia kuten esimerkiksi osakerahastoilla jotka eivät voi omistaa yhtä osaketta tietääkseni lakipykälien mukaan 10 prosenttia enempää kokonaisarvostaan. Tämä pykälä käytännössä pakottaa osakerahaston omistamaan vähintään kymmentä eri osaketta, mutta käytännössä huomattavasti useampaa mikä taas tietysti periaatteessa parantaa hajautusta, mutta taas laskee mahdollista tuottoa. Jos taas otetaan huomioon varsinkin rahoitusteoria niin hajautus samalla vähentää riskiä ja tämähän perustuu tietääkseni volatiliteettiin eli osakkeiden hintojen heilumiseen. Itse en kuitenkaan ole ihan täysin samaa mieltä vaan mielestäni suurempi riski on ostaa yritystä sen todellista arvoa suuremmalla hinnalla. Tietysti arvon määrittämiseen ”ammattilaisilla” on monesti tietoa ja taitoa piensijoittajaa enemmän, mutta toisaalta arvon määritys ei vaadi samanlaista älykkyyttä kuin esimerkiksi vaikka teoreettinen fysiikka. Paras tapa suojautua riskeiltä on mielestäni ostaa osakkeitta silloin, kun on olemassa riittävä turvamarginaali osakkeen lasketun arvon ja hinnan välillä. Osakkeen tarkkaa arvoa ei nimittäin pysty laskemaan edes ammattilaiset vaan aina voi tulla joitain odottamattomia tapahtumia, jotka muuttavat sen. Se missä piensijoittaja häviää selkeästi ammattilaisille on se ettei meillä tavallisilla tallaajilla ole juurikaan mahdollisuuksia päästä yritysten johdon puheille. Tämä antaa mielestäni selkeän edun ammattilaisille, sillä kuitenkin johdolla on parhain käsitys siitä mikä yrityksen nykyinen ja lähitulevaisuuden tilanne on. Isommilla pelureilla on myös amatöörejä paremmat mahdollisuudet seurata suurempaa osaa yrityksistä kuin meillä piensijoittajilla. Jos heillä on tietokannassaan useita satoja tai tuhansia yrityksiä niin meillä pienemmillä kaloilla ei näitä voi kovin monia kymmeniä olla mikäli haluamme tehdä päätöksemme riittävin tiedoin. Itse seuraan noin viittäkymmentä yritystä ja talletan osavuosikatsauksista saadut tiedot omaan tietokantaani. Tästä esimerkkinä TT:n lista jonka julkistan jokaisen osavuotiskatsausrumban jälkeen. Huomauttaisin vielä tässä vaiheessa, että kuten olen jo maininnutkin niin indeksirahastot ovat paras ratkaisu tavalliselle sijoittajalle eikä tässä kirjoituksessa ole kyse niiden sopivasta unohtamisesta vaan lähinnä siirtää huomio siihen voiko piensijoittaja piestä ”ammattilaiset” heidän omassa pelissään? Itselleni tämä osakesijoittaminen on kuitenkin myös peliä eikä pelkästään tapa saada tienattua rahaa taloudellista riippumattomuutta varten joka taas on allekirjoittaneen tavoite tulevien vuosikymmenien aikana. Mikäli haluaa piestä niin sanotut ammattilaiset tässä touhussa niin samoja pelisääntöjä ei voi käyttää vaan yrittää hyödyntää omia vahvuuksiaan ja tällä tavalla peitota vastustajansa. Tällä hetkellä katsoisin tavoitteekseni saada prosentin ylituotto markkinoihin nähden pidemmällä aikavälillä ja onnistumisesta on vielä paha sanoa mitään. Näillä mennään mitä on. - TT