Howe ja Strauss osa 3: Arkkityypit ja 4. käännös

Moi kaikille.

Sori että on kestänyt kirjoittamisessa, mutta viimeisen viikon aikana on ollut aika paljon kiireitä. Olin viikonloppuna kaverini polttareissa länsi-Suomessa ja siellä ei ollut oikein intoa kirjoitella. Alkuviikko menikin sitten toipuessa ja tänään keskiviikkona sainkin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni sen verran, että aloitin kirjoittamisen.

Kriisin aikana ”profeetat”siirtyvät vanhuusikään. Heistä tulee enemmänkin hengellisiä johtajia kuin aktiivisia senioreita jotka hyväksyvät oman fyysisen heikkoutensa ja keskittyvät enemmänkin henkisten neuvojen antamiseen nuoremmille. Profeetat tulevat myös korostamaan fyysistä heikkouttaan ja antavat tälle suuren kunnian kriisin aikana. Tämä tarkoittaa mm. julkisen uskonnollisen saarnaamisen selkeää lisääntymistä. Tämä henkisten arvojen herääminen on selkeästi vahvempaa naisten keskuudessa kuin ikääntyvien miesten. Eläköityminen tulee kriisin aikana merkitsemään enemmänkin ikääntymistä ja vanhojen ihmisten viisauden tuomaa statusta mikä tulee taas näkymään siinä, että he tulevat haastamaan nuoremmat sukupolvet varsinkin spirituaalisesti ja vaativat heiltä henkistä hyvyyttä enemmän kuin taloudellista apua.

Näiden vanhuusikään tulevien profeettojen on syytä varautua siihen, että heidän taloudellisia etuuksiaan tullaan kaventamaan varsinkin nuorempien sukupolvien puolesta, sillä kyse ei pelkästään ole tämän sukupolven ikäluokkien henkilömäärästä vaan siitä etteivät nämä vanhuusikään tulleet suuret ikäluokat ole joutuneet todistamaan juurikaan taloudellista kurjuutta oman vanhuusikänsä aikana. Tämä ei tietystikään ole ihan täysin totta Suomessa, mutta monissa muissa länsimaissa tämä on ollut toisin. Nykyajan yhdistyneessä Euroopassa tosin myös Suomenkin on osa toimia maksajan roolissa, vaikka olemmekin jo saaneet osamme taloudellisista ongelmista 90-luvulla. Tämä tulee myös näkymään siinä, että suuret ikäluokat joutuvat tinkimään kulutustavoistaan, sillä pienemmät ikäluokat eivät vain yksinkertaisesti pysty näitä maksamaan. Tämän ikävän tosiasian huomatessaan keskittyvät profeetat sitten hoitamaan yksin omat talousongelmansa mikä tulee näkymään heidän työskentelynään vielä vanhoillakin päivillään.

”Paimentolaiset” viettävät keski-ikäänsä kriisin ollessa päällä. Paimentolaiset ovat se arkkityyppi joka kärsii kriisin ajasta eniten ja varsinkin taloudellisesti. Kuitenkin paimentolaiset ovat yleensä se arkkityyppi joka on ollut kriisin aikana siitä vastuussa, että saadaanko kriisille aikaiseksi hyvä vai huono ratkaisu. He kokevat ristiriitoja omien etujensa ja sosiaalisesti hyväksyttyjen päätösten välillä. Paimentolaiset ovat varsinkin teknillisesti omaa luokkaansa ja tulevat muuttamaan maailmaa tällä tavalla. He myös keskittyvät kriisin aikana ensisijaisesti selviytymiseen omien etujensa ajamisen sijasta. Nämä ikäluokat tulevat olemaan varsinkin siitä vastuussa, että kriisin ajan epäjärjestyneet ja omia etujaan ajaneet tulevat huolehtimaan yhteisestä hyvästä, jotta pahin kriisi saadaan ratkaistuksi. Nämä ikäluokat saattavat myös todeta, että nykyistä yhteiskuntajärjestystä ei kannata säilyttää vaan luoda kokonaan uusi ja parempi.

Talousasioissakin paimentolaiset tulevat ajamaan ennen kaikkea yhteistä etua huolimatta siitä, että he joutuvatkin sitten maksamaan keskimääräisesti suurimman osan tästä kriisinhoidosta. Kriisin aikana paimentolaisista tulee joustavia työntekijöitä jotka vaihtavat työpaikkojaan ja elintapojaan hyvinkin nopeasti mikäli tarve niin vaatii. Tyypillinen menestystarina on yrittäjä joka tunnetaan teknologisesta nerokkuudestaan, joustavuudestaan ja oveluudestaan. Epäonnistujat taas ovat uhkapelureita jotka eivät osaa luovuttaa vaan jatkavat yrittämistään yhä uudelleen. Kriisinajan keski-ikäiset ovat osallistuneet edellisen aikakauden buumiin liian myöhään ja ovat hävinneet suuren osan rahoistaan jo ennen kriisiaikoja.

Kriisin nuorien aikuisien eli ”sankareiden” arkkityyppi tulee edustamaan yhteistyökykyä parhaimmillaan. He keskittyvät tekemään kaiken isommissa joukoissa kuin vanhemmat kriisinajan sukupolvet, vaikka vanhemmat sukupolvet uskovatkin heidän olevan lähinnä omaa etuaan tavoittelevia ja muista sukupolvista välittämättömiä nuoria aikuisia. He uskovat suurimmaksi osaksi joukkovoiman hyötyihin ja karsastavat itsekästä ajattelua ja he tulevat lyömään selkeästi vanhempien sukupolvien odotukset. Näiden ikäluokkien ollessa täysikäisiä saattaa tulla aikaan myös monia suurempia ongelmia näiden yhteistyön keskittyessä mahdolliseen väkivaltaiseen ongelmanratkaisuun. Myös yhtenäinen pukeutuminen ja kollektiivinen käytös on aina lisääntynyt kriisiaikana kuten nähtiin mm. 1930- ja 1940-lukujen Saksassa. Sotien syttyessä tämä sukupolvi ei yhtään epäröi niihin osallistumista vaan uskoo väkivaltaisenkin ratkaisun olevan hyvä niin vaadittaessa.

Työntekijöinä he ovat ilo työnantajilleen taitojensa, työntekomoraalinsa ja uskollisuutensa myötä. He vahvistavat myös ammattiliittojen roolia ja työn tuottavuus tulee selkeästi nousemaan heidän siirtyessä työelämään mikä on tietysti suuri hyöty yhteiskunnalle varsinkin suurten ikäluokkien siirtyessä pois työelämästä. He tulevat myös pitämään huolen siitä, että tuloerot tulevat pienenemään selkeästi.

”artistit” eivät juurikaan ole täysi-ikäisiä kriisin ollessa päällä. Kriisinajan lapset ovat kaikista suojelluimpia ja heidän turvallisuudestaan pidetään huolta hyvinkin tarkasti. He tulevat olemaan kriisistä kärsivien perheiden pieniä apulaisia ja mahdollisesti viettävät ainakin jonkin aikaa lapsuudestaan pommisuojissa joissa he tarkkailevat ympäristöään peläten. Monet heistä myös menettävät vanhempansa ja joutuvat sen takia myös tutustumaan elämän varjopuoliin hyvinkin aikaisin. Heitä suojellaan jo liiallisuuksiin asti mikä johtuu siitä etteivät ”paimentolaiset” ole saaneet samanlaista suojelusta lapsuudessaan ja he korvaavat sen sitten ”artisteille” heidän lapsuudessaan.

Jos nyt sitten tehtäisiin jonkinlainen yhteenveto tästä koko jutusta niin huomattavaa on se, että Howe ja Strauss kirjoittivat kirjansa vuonna 1997 eikä silloin ollut vielä tietoa mistään kriisistä. Kuitenkin aika monet kirjassa kerrotuista jutuista saa ainakin allekirjoittaneen tarkastelemaan maailmaa hieman toisella tavalla kuin aiemmin. Voi tietysti olla hyvinkin mahdollista, että kyseessä on vain allekirjoittaneen tulkinta asiaan. Mitäs mieltä te olette asiasta? Onko ajankuva Howen ja Straussin kuvaileman kriisin ajan mukainen vai ihan jotain muuta? Tämä isompi kuva vaikuttaa ainakin rahojen sijoittamiseen, sillä mikäli kyseessä on kriisi niin sijoitusten tuotot ovat ainakin seuraavan vuosikymmenen aikana hyvinkin pienet.

Näettekö myös mahdollisesti itsenne kuvailluiden arkkityyppien mukaisina vai ihan erilaisina? Itse ainakin samaistuin kirjassa kuvattuun ”paimentolaiseen”.

Tässäpä kirjoitukseni tällä kertaa. Ensi kerralla kirjoitan ihan jostain muusta.

- TT

Pitkät syklit Neil ja Howe, osa 2. Neljäs käännös: Kriisi ja sen rakenne

Kuten edellisessä kirjoituksessani lupasin niin tarkoitus on jatkaa Howen ja Straussin ajatuksia sykleistä ja koska mielestäni elämme neljättä ”käännöstä” eli kriisiä niin tarkoituksena on hahmotella sitä mitä lähitulevaisuudessa mahdollisesti tulee tapahtumaan ja mitä se tulee mahdollisesti tarkoittamaan sekä kansakuntien, että yksittäisten ihmisten kohdalla. Mikäli ette ole lukeneet edellistä kirjoitustani niin suosittelen sen lukemaan ennen tätä kirjoitusta, sillä se kertoo mistä tässä jutussa on oikeastaan kyse.

Kriisikausi kulkee suunnilleen seuraavalla tavalla:

Aikakausi alkaa katalyytillä. Viime kerralla se oli pörssiromahdus 1929. Tälläinen pelottava tapahtuma saa yleensä aikaan muutoksen ihmisten mielialoissa
Kun muutos on käynnistetty yhteiskunta saavuttaa aikaan muutoksen joka yhdistää ja uudelleen aktivoi siviilielämän
Uudelleenaktivoitu yhteiskunta menee kohti kliimaksia eli hetkeä joka vahvistaa vanhan järjestyksen häviämisen ja uuden järjestyksen syntymisen.
Kliimaksi huipentaa ratkaisun joka erottaa voittajat häviäjistä. Ratkaisee isot kysymykset ja tuottaa uuden järjestyksen. Tämä uusi järjestys voi olla joko hyvä tai huono asia yhteiskunnalle. Hyvästä asiasta tulee mieleeni 2. maailmansodan loppuratkaisu. Huonona ratkaisuna tulkitsisin kommunistien voiton Venäjällä 1920-luvun alussa. (Tämä viimeinen on oma tulkintani siitä missä itänaapurissamme ollaan menossa eli siellä kriisikausi loppui viimeksi mielestäni 1990-luvun alussa.

Kriisikausi kestää yleensä 15-25 vuotta riippuen vähän tilanteesta. Muutoksen käynnistyminen alkaa yleensä yhdestä viiteen vuoteen katalyytin tapahtumisesta. Kliimaksi yleensä tapahtuu 1-5 vuotta ennen aikakauden loppumista. Kaikki yhtäkkiset tapahtumat eivät aiheuta suoraa muutosta ja näiden tunnistaminen on hyvin vaikeaa, sillä yksittäiset tapahtumat eivät ole läheskään niin olennaisia kuin se miten yhteiskunta niihin suhtautuu. Jotkut pitävät 2007-vuoden finanssikriisiä kriisin katalyyttina, mutta yhtä hyvin se voi olla jokin toinen tapahtuma kuten esim.terrori-isku WTC-torneihin. Kyseessä voi olla myös monien tapahtumien sarja, joten tarkkaa määrittelyä kriisin alkamisesta on mahdoton löytää sillä aikakaudella kun se on alkanut.

Kun muutos on käynnistynyt yhteiskunta määrittelee itsensä uudelleen sen ajan mukaan joka on menossa. Ihmiset alkavat yhä enemmän kiinnittämään huomiota instituutioiden vahvistamiseen ja alkavat hylkimään niitä jotka eivät suostu hyväksymään ryhmäpainetta vaan uskovat entistä enemmän omaan itseensä. Tämä saattaa näkyä rikkaiden paheksumisena ja heidän omaisuutensa tuhoamisena. Ihmisten tavat alkavat taas muistuttamaan enemmän vanhoja ja kulttuuria hyväksikäytetään jotta vahvistettaisiin hyväksyttävää käytöstä.

Siviilielämän mahdollistaessa kansalaisten hyveet uudet uhkat ja niihin reagoiminen saa vallan. Ongelmien väheksymisen sijaan niitä liioitellaan rankasti. Ongelmia kiihdytetään sen sijaan, että niihin luotettaisiin ratkaisuja. Instituutiot valjastetaan yhteiskunnan selviytymiseen johtajien toimesta. Sosiaalisten ongelmien ratkaisuun tehdään yksinkertaisia, mutta hyvin vaativia ratkaisuja. Kriisin aikana ongelmien ratkaisut ovat huonosti suunniteltuja eivätkä välttämättä toimi halutulla tavalla luoden vaan suurempia ongelmia. Kriisien aikana johtaminen on surkeata, mutta kansalaiset silti luottavat johtajiinsa ilman mitään suurempaa henkilökohtaista kriittistä ajattelua. Kuulostaako tämä viimeinen mahdollisesti tutulta? Itselleni tulee ainakin heti mieleen Euron kriisi.

Ihmisten yksityiselämä muuttuu samanlaiseksi kuin mikä on yleinen kuvitelma ihmisten hyveistä eikä sooloilua sallita vaan näitä yksinajattelijoita aletaan sortaa ja heitä mahdollisesti myös rangaistaan omaehtoisesta käytöksestä. Perheen rooli yhteiskunnassa kasvaa huomattavasti ja sosiaalinen ajatusten jakaminen saa uusia ulottuvuuksia. Tästä sosiaalisesta jakamisesta tulee heti mieleen mm. Facebook ja Twitter. Yhteistyö tapahtuu selviytymisen ei reiluuden perusteella eli todennäköisesti jotkut ihmiset joutuvat uhraamaan yhteisen hyvän vuoksi huomattavan paljon enemmän kuin toiset. Tämä saattaa johtaa työnteon jakautumiseen iän ja sukupuolen mukaan mikä on tietysti aika normaalia varsinkin sodissa. Lapsia suojellaan ennen aikuisia ja myös naisia suojellaan ennen miehiä. Mitä taas tulee ennen kriisiaikaa tehtyihin lupauksiin kuten eläkemaksuihin niin kriisiä ratkaistaessa niillä ei tule olemaan minkäänlaista arvoa.

Kriisin ratkaisua lähestyttäessä kansan rooli on vahvimmillaan.Yksityisen raivon muuttuessa kansan kollektiiviseksi raivoksi. Tämä kansan kollektiivinen raivo kohdistuu myös monesti ulkomaalaisiin ja johtaa myös protektionismin kasvuun. Sotien todennäköisyys kasvaa huomattavasti ja niitä taistellaan loppuun saakka. Myös sisällissotien ja vallankumousten riski on suurimmillaan. Poliittiset johtajat arvioivat vihollisia yhä enemmän moraalisin perustein, luopuakseen kompromisseista, saadakseen suuret ponnistelut aikaiseksi kotirintamilla, jotta saataisiin luotua ennennäkemättömät sotilaalliset resurssit, jotta voitaisiin saada aikaan mahdollisimman suurta tuhoa vastaleirissä sodan loppumista varten. Kriisin ratkaisu on ihmishistorian vastine todellisille luonnonmullistuksille kuten pyörremyrskyille ja tsunameille. Tämä tuho saa sitten aikaan yhteiskunnan suuren muutoksen joka saattaa olla hyvä tai huono asia. Se voi myös olla molempia. Muutoksen suunta on kuitenkin täysin näkymättömissä vielä edellisen aikakauden eli purkautumisen (unraveling) aikana.

Seuraavaksi pari arvausta mahdollisista kliimakseista:

Euroopan Unionin hajoaminen sisällissodan kautta. Tämä tapahtuma tulee mahdollisesti Euroopan Unionin muuttuessa liittovaltioksi ilman kaikkien jäsenvaltioiden suostumista. Tämän seurauksena jotkut maat ajautuvat sotilaalliseen konfliktiin niiden maiden kanssa jotka ajavat tätä liittovaltiota Euroopan hallintomalliksi. Toinen vaihtoehto tähän sisällissotaan on se, että Euroopan Unioni alkaa muuttumaan Neuvostoliiton kaltaiseksi totalitaariseksi hallinnoksi joka ei suvaitse toisinajattelijoita. Tämä sisällissota saatetaankin sitten käydä enemmän elektronisena sodankäyntinä erilaisten hakkeriryhmien ja EU:n hallinnon välillä. En tiedä kuinka todennäköisenä tälläistä kehitystä voidaan pitää, mutta tietysti viime aikoina ovat erilaiset tietomurrot levinneet ympäri maailmaa. Vaikka monet pitävät tällä hetkellä elektronista sodankäyntiä tulevaisuuden asiana niin mm. Iranin ydinvoimalaa vahingoittanut Stuxnet-virus aiheutti tuhoa. Nykypäivän hakkerit voisivat saada onnistuessaan hyvinkin suurta tuhoa aikaan. Myös Yhdysvalloissa näkisin kehityksen menevän tällä hetkellä koko ajan enemmän ihmisoikeuksien väheneisen suuntaan ja samanlaista kehitystä on varmaan silläkin puolella Atlanttia näkyvissä. Tällä hetkellä ei ole kyllä hirveästi näkyvissä mitään valtioiden välisiä konflikteja lukuunottamatta lähi-itää, joten en usko ainakaan mitenkään laajamittaiseen sotaan seuraavan vuosikymmenen aikana. En tosin ole tässä asiassa mikään asiantuntija vaan vedän näitä arvauksia lähinnä perstuntumalla. Oma rajoittunut mielikuvitukseni ei juuri tällä hetkellä keksi muita konflikteja jotka voisivat olla kovin tuhoisia länsimaille. Tuleeko teille muita mieleen?

Tässä tämän aiheen pohdinta. Seuraavassa kirjoituksessa keskityn siihen mitä kriisiaika merkitsee eri arkkityypeille.

- TT

Pitkät syklit, Howe ja Strauss osa yksi, perusteet.

Elikkäs kirjoittelin tuossa muistaakseni viime viikolla pitkistä sykleistä ja silloin puhuin lähinnä Kondratieffin vuodenajoista. Tällä viikolla taas olisi tarkoitus käsitellä amerikkalaisten William Straussin ja Neil Howen tutkimuksen eri sukupolvista jotka monien muiden tutkijoiden mukaan ovat lähinnä lineaarisia, mutta heidän mukaansa kyse on kuitenkin vain noin ihmisiän kestävistä sykleistä jotka voidaan jakaa neljään eri osaan ja näissä sykleissä eri vaiheissa olevaan neljään eri ihmistyyppiin. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä lyhyesti läpi nämä eri ajat sekä ihmisten arkkityypit. Huomioitavaa tässä kehityksessä on Howen ja Straussin mukaan se että nämä aikakaudet ja ihmistyypit tulevat esille aina samassa järjestyksessä vaikka joitakin poikkeuksia on vuosisatojen saatossa tapahtunutkin. Ensimmäisessä kirjoituksessa on tarkoitus kertoa mistä on kyse ja toisessa kirjoituksessa on tarkoitus käsitellä nykyistä aikakauttamme ja mitä nämä Howen ja Straussin syklit tarkoittavat sen osalta. Nämä syklit saattavat poiketa maanosittain, mutta länsimaat kulkevat aika pitkälti kuitenkin samaan tahtiin.

Howe ja Strauss kutsuvat eri aikakausia eri nimillä ja he kutsuvat näitä neljää eri aikakautta käännöksiksi. Olen yrittänyt kääntää näitä nimityksiä Suomeksi, mutta koska kyseessä ei ole mitenkään yksiselitteiset asiat niin käännökseni saattavat olla surkeita, mutta yrittäkää kestää.

1. Aikakausi on huippu (High). Aikakausi jolloin instituutiot vahvistuvat ja yksilöllisyys heikentyy. Tänä aikakautena uusi hallinto vahvistuu ja vanhat hajoavat. Edellinen ”huippu” länsimaissa oli toisen maailmansodan jälkeiset noin pari vuosikymmentä länsimaissa.
2. Aikakausi on herätys (Awakening) Herätys on hengellisen heräämisen aika. Tämä aikakausi oli länsimaissa 60-luvun puolestavälistä 80-luvun alkuun
3. Aikakausi on purkautuminen (Unraveling). Masentunut aikakausi jolloin yksilöllisyys vahvistuu ja insituutioiden rooli yhteiskunnassa heikentyy. Jos jollakulla on parempi käännös tuolle sanalle niin olisin siitä hyvin kiitollinen. Tämä aikakausi alkoi 80-luvun alussa ja mitä ilmeisemmin loppui finanssikriisiin vuosille 2007-2009.
4. Aikakausi on Kriisi(Crisis). joka on mitä ilmeisemmin juuri nyt menossa ja jatkuu jonnekin 2020-luvulle. Edellinen kriisi koettiin 1929-vuoden pörssiromahduksesta toisen maailmansodan loppuun kestäneellä ajanjaksolla.

Howen ja Straussin ihmistyypit ovat seuraavat:

1. Sankarit (Heroes). Sankarit ovat normaalisti olleet lapsina hyvinkin suojeltuja, mutta joutuvat aikuisikään tullessaan keskelle kriisiä ja joutuvat osallistumaan tämän ratkaisemiseen monesti myös väkivaltaisesti. Kriisin tultua ratkaisuun tämä sukupolvi siirtyy vahvistamaan instituutioita keski-iässään. Heidän tullessa vanhuksiksi he yleensä kokevat henkisen heräämisen nuorten luodessa heille tämän.
2. Taiteilijat. (Artists) Taiteilijat ovat kriisinajan lapsia. Koska edellisen sukupolven hoivaaminen on ollut maksimaalista taiteilijat saavat vähemmän huolenpitoa vanhemmiltaan. Taiteilijat ovat hyvin varovaisia riskinottajia ja toimivat aika pitkälti kollektiivisesti. Taiteilijoista hyvä esimerkki on lähiöihin muuttaneet nuoret vanhemmat jotka menivät naimisiin hyvin nuorina. Keski-iässä he kokevat heräämisen ja vanhuksiksi tullessa he ovat hyvin aktiivisia ja kerääntyvät omiin eläkkeelle oleviin yhteisöihinsä.
3. Profeetat (Prophets). Profeetat viettävät lapsuutensa kriisinjälkeisenä aikana. Tästä sukupolvesta viimeisin esimerkki on suuret ikäluokat. He tulevat aikuisiksi kulttuurillisten mullistusten aikana. He tulevat keski-ikään moralisteina ja hyvin arvopakkomielteisinä ja he ohjaavat kansakunnat sosiaalisiin tai poliittisiin kriiseihin tullessaan vanhuksiksi.
4. Paimentolaiset (Nomads) Tämä sukupolvi kärsii lapsina siitä ettei heille ole annettu riittävästi rakkautta eikä rajoja. He huomaavat jo nuorina etteivät voi luottaa instituutioihin heidän etujensa valvojina ja tulevat aikuisiksi individualisteina. He ovat myös realisteja ja pragmaatikkoja. Viimeisin sukupolvi syntyi 60- ja 70-luvuilla. Itse olen tämän sukupolven kasvatti ja tunnistan itseni hyvinkin Straussin ja Howen kuvauksista. Tällä sukupolvella on myös tapana huolehtia lapsistaan hyvinkin paljon ja pysyvät monesti kotona heitä kasvattamassa ja tarjoamassa turvaa jota he eivät itse ole kokeneet saavansa.

Koska kyseessä ei ole mikään ihan lyhytselitteinen asia ja pitäisin tärkeänä pystyä miettimään tarkemmin mitä tämä nykyinen sykli mahdollisesti tarkoittaa tulevina vuosikymmeninä niin tarkoitus olisi seuraavassa kirjoituksessa mennä yksityiskohtaisemmin erityisesti neljänteen käännökseen ja mahdollisesti meneillä olevaan kriisiajanjaksoon. Täytyy kuitenkin muistaa, että koska kyseessä on aikakausi joka kestää noin pari vuosikymmentä niin kannattaa huomioida se ettei tämä nykyinen tilanne vielä monessa mielessä vaikuta kriisiltä eikä tulevaisuutta ole missään nimessä helppo ennustaa, joten tuskinpa kukaan tietää mitä tässä vielä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Lähin vertailukohde länsimaailmalle taitaa olla edellinen kriisiaika joka alkoi myös pörssiromahduksesta vuodelta 1929 ja jatkui toisen maailmansodan loppuun saakka. Itse pidän kuitenkin nykyistä aikakautta hyvinkin samanlaisena kuin Howen ja Straussin kuvaamaa aikakautta. Palaan tähän tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa.


Onko teillä mielipiteitä asiasta? Tämä lyhyt kirjoitus tuskin herättää vielä syvempiä tuntoja. Onko joku teistä muuten lukenut Howen ja Straussin kirjan sykleistä?

- TT