Sisäinen sosialistini on taas herännyt

Sosialismi on hyvin kaunis ajatus, mutta ihmiseläimen luonto nyt vaan tuppaa olemaan sellainen, että tämä kaunis ajatus on mahdoton toteuttaa. Tämän takia loppujen lopuksi sosialismikin liippaa hyvin läheltä kapitalismia, koska molemmissa lopputulos on sellainen, että harvalla ihmisellä on hyvin paljon kaikkea ja muilla on sitten hyvin paljon vähemmän. Oma sisäinen sosialistini on herännyt johtuen Fortumin aikeista myydä sähköverkkoliiketoiminnan pois. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa pörssiyrityksen näkökulmasta, koska ideana on saada pääomalle parempaa tuottoa kuin mitä tällä hetkellä siitä irtoaa. Sen saaminen ei tietystikään ole itsestään selvää. Kuitenkin sähköverkko on niin tärkeää infraa ettei sitä missään nimessä pidä myydä sille joka siitä eniten suostuu maksamaan vaan ainut mahdollisuus on mielestäni pitää omistus maamme sisäpuolella.

Tällä hetkellähän sähkönsiirtoliiketoiminta on hyvin säädeltyä eli siinä on kahdeksan prosentin vuotuinen tuotto säädetty tämän ylläpitäjälle joka siis tässä tapauksessa on Fortum. Koska kyseessä on palvelu jota ilman ei voida pärjätä voidaan mielestäni kyseenalaistaa tämäkin tuottovaatimus. Toisaalta on aina muistettava ettei Fortum ole enää kokonaan valtion omistama mikä tarkoittaa nykyaikaisen kapitalismin kannalta sitä, että jonkinlaista voittoa on tultava tästäkin toiminnosta. Tällä hetkellähän me emme varsinaisesti tiedä kenelle tätä tuottoautomaattia ollaan myymässä, joten sitä ei voi automaattisesti pitää pahana asiana. Kaikista parhain vaihtoehto mielestäni olisi myynti suomalaisille eläkerahastoille joiden keskimääräinen tuotto taitaa olla neljän prosentin luokkaa. Koska tämän liiketoiminnan hinta on ainakin ensiarvioiden mukaan viitisen miljardia niin käytännössä siihen tarvitsee monta eri rahastoa joille kyseinen toiminto myytäisiin. Mikäli kyseessä on myynti joillekin kansainvälisille pankkiireille tai joillekin suuremmille rahastoille niin en kyllä valitettavasti näe siinä mitään järkeä ellei kauppasumma ole paljon tuota viittä miljardia enemmän. Silloinkin myynti on mielestäni hyvin kyseenalainen. Jos nyt sitten mietitään mihin Fortum aikoo rahansa käyttää niin sitä voi vain arvata. Muutama arvaus tietysti on jo markkinoillakin kuten mahdollinen Fennovoima-osakkuus ja Ranskan vesivoimaloiden ostomahdollisuuksiin. Pääasia on kuitenkin sijoittaminen paremmalla tuotolla kuin mitä tuosta myytävästä liiketoiminnasta saadaan. Fortumin osakkeenomistajalle kuten minulle tärkeintä on tietysti mahdollisimman suuri tuotto, mutta tällä kertaa ei ole tarkoitus sitä pohtia sen tarkemmin.

Pääpointtini ehkä kuitenkin on se suurempi kuva ettei Suomen valtio ole ikinä osannut myydä suurinta osaa omaisuudestaan oikeaan hintaan vaan kaikki lähtee melkein aina liian halvalla. En tiedä mistä tämä typeryys näissä asioissa oikein syntyy, mutta niin siinä vaan tuppaa yleensä käymään. Menneiltä vuosilta on hyvin paljon esimerkkejä näistä typeryyksistä. Esimerkiksi silloinen valtion suuromistamana yhtiö Kemira onnistui myymään lannoiteyhtiönsä Kemira Growhow:n sadallaviidelläkymmenellä miljoonalla Eurolla. Jo pelkästään Soklin kaivoksen fosfaattivarat taitavat olla usean miljardin arvoiset ja ne ovat nyt menneet. Näiden arvosta ei tietystikään ollut suomalaisilla silloin tarkempaa tietoa, koska muuten niitä ei olisi myyty. Entinen Soneramme on täysin samanlainen case, jossa ensin ostettiin monella miljardilla ilmaa ja sitten myytiin halvalla osa ruotsalaisille. Tässä kaupassa otettiin takkiin taas turhan paljon. Muitakin tapauksia varmasti löytyy, sillä tässä ei ole kuin murto-osa näistä tunaroinneista.

Ongelmana valtion omistusosuuksissa on se ikävä tosiasia ettei valtio-omisteiset yritykset ole läheskään niin kannattavia kuin ne voisivat olla ja pahimmillaan sitten ostetaan hyvin monella miljardilla ilmaa radiotaajuuksien muodossa tai jotain muuta lähes arvotonta ja onnistutaan myymään kaikki arvokas omaisuus pilkkahintaan. Ehkä kaikista surullisin valtionyhtiö on ollut viime vuosikymmenten aikana Outokumpu joka on onnistunut myymään hyvin paljon kannattavaa liiketoimintaansa puoli-ilmaisiksi. Tästä esimerkkinä ovat Bolidenin ostama liiketoiminta Harjavallasta ja Outotecin siirto pörssiin. Molemmat liiketoiminnat ovat miljardien arvoisia ja Outokumpu sai vaan jämät myynneistään. Tästä monet ovatkin tehneet sellaisen johtopäätöksen, että kun valtionyhtiö myy tai valtio myy yrityksen kannattaa aina ostaa, koska hinta on lähestulkoon aina liian pieni jonka me veronmaksajat saaamme. Toisaalta myös poliittiset motiivit saattavat sotkea niiden yritysten toimintaa, jossa valtio on merkittävänä omistajana kuten saatiin viimeksi nähdä Metson lisäosingon torppaamisena. Puuttumista osingonjakoon pidän kuitenkin hyvin pienenä ongelmana verrattuna muuhun päätöksentekoon puuttumisena.

Sisäinen sosialistini sanoo, että monet eri liiketoiminta-alat tulisi olla julkisessa omistuksessa kuten pohjavedet, energiayhtiöt ja monet muut perusinfran tuottajat. Toisaalta kapitalistini taas sanoo ettei poliittisille toimijoille kannata antaa minkäänlaista valtaa, koska ne eivät sitä osaa käyttää koko kansaa hyödyttävästi vaan sen sijaan nämä tunarit suhmuroivat eturyhmilleen kaikenlaista valtaa jota niille ei saisi antaa. Kapitalistini myös sanoo, että valtion toimiessa osaomistajana yrityksissä se myös tuottaa yhteistä hyvää enemmän kuin, jos kaikki yhteisesti omistamamme yritykset olisi yksityistetty ja sitä kautta saamme verojen lisäksi muita tuottoja. Tämä sitten nostaa sitä kuuluisaa jakovaraa enemmän kuin näiden omistusten myynti pilkkahintaan. Tämän asian suhteen on ainakin allekirjoittaneella hyvin ristiriitaiset tunteet ja ne saattavat hieman vaihdellakin riippuen asioiden yksityiskohdista. Mites teillä muilla? Minkä verran valtiolla olisi hyvä olla omistuksia yrityksissä? Onko parempi ettei omisteta mitään vai mahdollisimman paljon?

Siinä pohtimista viikonlopuksi tai sitten vasta myöhäisemmälle ajankohdalle.

- TT

Palkka-ale? Ma en ollenka ymmarra

Mun täytyy kyllä tunnustaa etten mä oikeastaan ymmärrä kokonaan tätä keskustelua, jossa mietitään onko meidän presidenttimme näyttämä esimerkkimme moraalisesti oikeaa ja kenen pitää palkkojaan laskea ja miten paljon pitäisi tämän aleen olla? Kylmä faktahan nyt vaan tuppaa olemaan se, että me emme maailmanmarkkinoillamme nykyisellä kilpailukyvyllämme pärjää riittävän hyvin. Tämän takia markkinatalous tulee siirtämään palkat ennen pitkää oikealle tasolle. Jos nyt kuitenkin jonkinlainen mielipide tulee esittää niin here we go.

Rakennemuutos, rakennemuutos, rakennemuutos. Jos jollekin vielä jäi epäselväksi mistä on kyse niin tällä hetkellä Suomi on menossa nykyaikaisella rakennemuutoksellaan suoraa tietä uudeksi Kreikaksi, sillä kylmä fakta on se, että julkisen sektorin työpaikat lisääntyvät koko ajan yksityisen sektorin työpaikkojen vähentyessä. Toisaalta voidaan sanoa, että ihmisten vanhetessa tarvitaan lisää tekijöitä hoitamaan vanhuksia. Ja sitten kysymys julkisen sektorin työntekijöille: Oletteko te oikeasti huomanneet, että näitä tekijöitä olisi lisätty vai pikemminkin vähennetty? En tarkoita tekijöillä kaikkia työntekijöitä vaan niitä jotka ihan oikeasti tekevät eivätkä vain keksi tekemistä ja perusta erilaisia työryhmiä tai lisää paperitöitä? Kaikki tämä julkisen sektorin paisuttaminen vaikuttaa epäsuorasti työpaikkojemme kilpailukykyyn, koska lisääntyvien verojen ja maksujen myötä eläminen tulee jatkuvasti kalliimmaksi mikä taas pakottaa yksityisen sektorin palkansaajien vaatimaan korotuksia, jotta he pystyvät elättämään itsensä.

Tässä oravanpyörässä alkaa pää nyt vihdoinkin tulla vetävän käteen eikä loppua näy ennen kuin tämä kehitys katkaistaan ja tosiasiat hyväksytään mikä tarkoittaa joko julkisen sektorin työpaikkojen radikaalia vähentämistä tai sitten samaa operaatiota palkkojen pienentämisen suhteen. Tätä ei kuitenkaan voi tehdä kertaheitolla vaan siten ettei sopeutumisesta tulee liian vaikeaa. Oma arvioni on kuitenkin se ettei enää voi odottaa vaan aloittaa toimenpiteet jo tänä vuonna. Oma ehdotukseni on laskea palkkoja julkisella sektorilla joka vuosi viitisen prosenttia 4-6:n vuoden ajan. Mitä taas tulee julkisen sektorin pahimpiin syöttöporsaisiin eli niihin joilla ovat palkat yli 5000€/kk niin heidän palkkojaan voisi heti laskea enemmänkin eli 30-40%. Julkisen sektorin palkanalennusten kanssa ei sitten voi kyllä tehdä minkäänlaisia veronkorotuksia vaan varsinkin pakollisia veroja kuten kiinteistö- ja energiaveroja on laskettava. Tämä ei tietystikään riitä vaan kun taloudellinen tilanne paranee niin verojen laskua on jatkettava. Jos joku luulee ettei tämä palkkojen pienentäminen ei ole välttämätöntä niin voi mielestäni ihan rauhassa odottaa sen 3-5 vuotta kunnes IMF ja muut ulkopuoliset tulevat päättämään palkoista julkisella sektorilla tässä maassa. Sen jälkeen tämä sopeutus tulee tapahtumaan yhdellä kertaa ja silloin ihmiset kärsivät vielä pahemmin. En luule ettei palkkojen laskemisella ole negatiivisia kerrannaisvaikutuksia lyhyellä tähtäimellä, mutta en näe muita vaihtoehtoja, kun talouskasvua on turha odotella vielä hyvin pitkään täällä Euroopassa.

Mitä taas tulee yksityisen sektorin palkanalennuksiin niin antaa markkinatalouden ratkaista ne ilman minkäänlaista keskusjohtoista väliintuloa. Viime vuosina nämä niin sanotut raamisopimukset ovat tuottaneet vain ja ainoastaan työttömyyttä yksityiselle sektorille. Pidän huomattavan paljon tärkeämpänä paikallista sopimista kuin kaikkia koskevia työmarkkinaratkaisuja, koska toisissa työpaikoissa on varaa nostaa palkkoja ja toisissa taas niitä pitäisi laskea selvästi, jotta yritykset voisivat pitää työntekijänsä ”sorvien ääressä” heidän poispotkimisensa sijaan. Koska joukkoja johdetaan nimenomaan edestäpäin niin johtajien esimerkki palkkojen laskussa yksityisellä sektorilla on mielestäni kannatettavaa, sillä on vaikea vaatia muita luopumaan ”saavutetuista” eduistaan mikäli ei luovu omistaan. Kansantaloudellisestihan tällä johtajien palkkojen laskemisella ei ole minkäänlaista vaikutusta eikä edes heidän verojen nostollaan, sillä tälle vuodelle tullut niin sanottu solidaarisuusvero tuottaa laskujen mukaan muutamia kymmeniä miljoonia Euroja.

Mitä taas tulee yksittäisiin työntekijöihin niin julkisen sektorin työntekijöiden olisi syytä muistaa, että yksityisen sektorin yritysten työntekijät maksavat teidän palkat omilla ylijäämillään aika pitkälti halusitte sitä tai ette. Jos tämä fakta vituttaa niin kannattaa siten pyrkiä suosiolla yksityiselle sektorille töihin. Mitä taas tulee yksittäisiin ihmisiin ja palkanalennuksiin niin mikäli ette pysty tulemaan toimeen hieman pienemmällä palkalla niin vaikka tiedän monen lukijani vetävän herneen nenään niin te jotka ette pysty elämään hieman pienemmällä palkalla niin te elätte juuri TÄLLÄ HETKELLÄ löysässä hirressä joka vain odottaa katkeamistaan. Teillä on tässä tapauksessa kaksi vaihtoehtoa eli joko elää säästävämmin tai hankkia lisätuloja jostakin. Itse pystyn säästämään pienestä palkastani noin 30%, joten keskituloiset pystyvät varmasti tinkimään elintasostaan joka ei ole kestävällä tasolla aivan varmasti.

Tässä avautumiseni tästä ajankohtaisesta asiasta tällä kertaa. Kaikki eriävät mielipiteet ovat tervetulleita.

-TT

”Jykä” ”Meidän on hoidettava Eurokriisi ensin”

Onneksi meidän entinen Euroopan paras valtiovarainministeri ja nykyinen pääministerimme on puikoissa niin meillä ei ole mitään hätää vai onko Jykä sitten itseasiassa kuitenkin enemmän ongelma kuin ratkaisu tähän nykyiseen taloustilanteeseen? Kylmät faktat heti esiin: Vaihtoehtoja on kaksi: meillä on joko täystollo valtiomme tärkeimmällä johtopaikalla tai sitten meillä on kirkkain silmin kusettava epätoivoinen päämies joka yrittää pitää luhistuvaa korttitaloa kasassa niin pitkään kunnes pääsee itse irtautumaan Brysseliin komissaariksi. En tiedä teistä lukijoista, mutta itseäni ainakin asia vituttaa aika rankasti. Kuitenkin on nyt sen verran huomioitava, että pelkkä avautuminen ei tietystikään riitä vaan on jotenkin perusteltava asiaa ja siitä tämä kirjoitus sitten kertookin.

Käytännössä Eurokriisi alkoi jo historian suurimman jenkkien asuntokuplan puhjetessa ja Suomeen vaikutukset alkoivat näkymään viimeistään 2008 jolloin yritysten liikevaihdot alkoivat tippumaan erityisesti vientialoilla. Tämän seurauksena Suomenkin bruttokansantuote tippui reaalisesti kahdeksan prosenttia vuonna 2009. Tällaista pudotusta ei ole kovin montaa kertaa historiassa nähty. Tätä laskua onkin sitten elvytetty kymmenillä miljardeilla Euroilla ja suurin osa näistä Euroista on mennyt julkisten sektorien työtekijöiden palkankorotuksiin ja joitakin miljardeja on käytetty mm. infrastruktuurin parantamiseen. Tämä elvytys on tehty käytännössä lähes kokonaan velaksi jonka maksavat tulevaisuudessa veronmaksajat. Elvytys ei ole käytännössä tuonut minkäänlaista kasvua reaalitalouteen vaan bkt:n nousu on lähinnä velan ottamisesta seuranneita kerrannaisvaikutuksia joita suomalaiset ovatkin sitten voineet juhlia ”vaurauden” kasvamisena vuosien 2010-2012 aikana. Myös tänä vuonna meidän kestävyysvajeemme on kymmenen miljardin Euron luokkaa ja on vain ja ainoastaan pahenemaan päin, vaikka viralliset ennustukset osoittavatkin lähinnä ensi vuonna talouden kasvavan prosentin verran. Ottaen huomioon sen tosiasian, että ensikin vuonna julkisen sektorin palkat tulevat nousemaan voimme nähdä kestävyysvajeemme kasvavan taas muutamalla miljardilla huolimatta ehdotetuista veronkorotuksista.

Nämä julkisten työntekijöiden palkankorotukset ovat täysin kestämättömiä, sillä niiden maksamiseen tullaan taas ottamaan velkaa mikä entisestään kasvattaa tulevien veronmaksajien laskua. Nämä palkankorotukset taas nostavat jälleen kerran mm. kunnallisveroja mikä ei taas voi olla näkymättä tavallisten ihmisten taloudellisessa toimeliaisuudessa, sillä ihmisten käteen jäävät rahamäärät eivät kasva vaan pikemminkin laskevat varsinkin yksityisten sektorien työntekijöiden mahdollisuutta kuluttaa rahojaan. Suomen kansantalouden kannalta kyseessä on kestämätön ratkaisu varsinkin sen takia etteivät veronkorotukset enää nosta verotuloja ollenkaan vaan alkavat pikemminkin vähentyä. Viime vuosina on panostettu erityisesti tavallisten ihmisten kohdalla kulutusveroihin joita ovat bensa- makeis- kiinteistö- arvonlisäverot ja monet muut jotka näkyvät sitten suoraan muussa kulutuksessa. Näistä monista eri veroista on seurannut myös asumiskustannuksien nousu mikä taas on poissa tavallisilta ihmisiltä. Kaikki nämä jo aikaisemmin mainitut toimenpiteet hallituksen suunnalta ovat lisänneet veronmaksajien taakkaa ja tulevat olemaan poissa kulutuksesta myös tulevina vuosina.

Jos nyt sitten mietitään mitä tapahtuisi siinä vaiheessa, kun Eurokriisi saataisiin ratkaistuksi niin on huomattava sellainen pikkuseikka kuten kilpailukyvyn menetys joka heikentää valtiontalouden mahdollisuuksia päästä takaisin kannattavalle kasvu-urulla mikä tarkoittaa sitä ettei enää velkaannuta yhtään enempää vaan saadaan ruveta makselemaan velkoja pois tulevia veronmaksajia varten. Jos nyt verrataan Suomea vaikka Ruotsiin niin myös rakas länsinaapurimme on hyvin vientivetoinen talous ja se on myös ollut lähtötilanteessa aika pitkälti samalla viivalla meidän kanssamme. Kuitenkin se lähestyy lähitulevaisuudessa nettovelattomuutta ja pääsee sitä varmasti hyvin lähelle. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä ettei se siihen tule pääsemään vaan sen talous lähtee myös laskuun kuten lähes kaikkien muidenkin länsimaiden, vaikka päämiesten toivotalkoot muuta sanovatkin.

Eurokriisiä ei saada selvitetyksi vielä vuosiin eikä ole mitään syytä ruveta odottamaan sen ratkaisemista, sillä kotimaamme asiat eivät ole niin hyvällä tolalla etteivät ne tarvitsisi heti toimia. Käytännössä ainut mahdollisuus on isot rakenteelliset muutokset mikä käytännössä tarkoittaa ylisuuren julkisen sektorin selkeää pienentämistä joka ei ole kovin helppo ratkaisu, sillä muutosvastarinta tulee olemaan niin suurta ettei ilman suurempaa lakkoilua siitä tulla selviämään. Toinen vaihtoehto on tietysti odottaa niin pitkään, että maamme tipahtaa talouskurimuksessaan IMF:n syliin joka sitten pakottaa julkisen sektorin leikkauksiin. Järkevintä olisi vähentää julkisen sektorin hallintoa ja laittaa palkat takaisin vuoden 2007 tasolle. Tämä tietysti tuottaisi kerrannaisvaikutuksineen suuremman loven bruttokansantuotteeseen kuin kymmenisen miljardia, mutta on myös muistettava näiden kerrannaisvaikutuksien toimivan molempiin suuntiin vai olenko vain yksin ainoastaan tätä mieltä? Tämän lisäksi helpoin tapa nostaa taloudellista toimeliaisuutta olisi vähentää ihmisten verorasitusta mikä kannattaisi tehdä vähentämällä ainakin tuloveroja. Jotta pystyisimme houkuttelemaan Suomeen ulkomaalaisia investointeja olisi myös vähennettävä yritysverotusta. Tähän rahat saataisiin pienentämällä yritystukien määrää samalla rahasummalla mikä myös vähentäisi kilpailukyvyttömien yritysten määrää.

Itse en usko hallituksemme ryhtyvän minkäänlaisiin konkreettisiin toimiin nykytilanteessa, joten pientä puuhastelua tulemme varmasti näkemään, mutta sellaisia ratkaisuja joilla olisi merkitystä tuskin tulemme näkemään. Tämän seurauksena suosittelisin etenkin julkisen sektorin työntekijöitä miettimään miten pärjäätte selkeästi pienemmällä palkkauksella tulevaisuudessa ja yksityisen sektorin työtekijöiden kannattaa huolehtia omasta kilpailukyvystään nykymaailmassa. Kaiken kaikkiaan elämme mielenkiintoisia aikoja ja ne ihmiset jotka hoitavat hyvin asiansa tulevat pärjäämään entistä paremmin tulevaisuudessa. Ei muuta kuin pää pystyyn ja kohtia uusia menestyksiä!

- TT