Paluu menneisyyteen

 Kaikille tekee välillä hyvää seurata omaa track recordiaan, jotta huomaa kuinka pahasti on ollut väärässä tai kuinka hyvin on ollut oikeassa. Itseasiassa kuuluin tätä blogia kirjoittaessani vuosia ensimmäiseen ryhmään lähes kaikessa, mutta sinä aikana kun tätä kirjoittelin niin luulin olevani oikeassa. Toivottavasti olen jotain oppinut. Yksi menneisyyteen katsomisen haittapuolia on huomata oma yksisilmäisyytensä. Yksi jännä asia on taas kuinka talousasiat eivät ole vuosikymmenessä menneet Suomessa parempaan suuntaan. Kuvittelemme olevamme rikkaampia kuin mitä todellisuudessa. Tämä koskee ihmisten mielikuvia valtiosta, kunnista ja omista taloustilanteistaan.

Omien talousasioideni hoito on onnistunut huonosti. Velkaa ei ole, mutta eipä merkittävää muuta omaisuutta asunnon puolikkaan lisäksi. Oma huippuhetkeni oli 2014 alkuvuonna. Sen jälkeen asiat ovat menneet huonompaan suuntaan. Korona-aika on ollut pahin, mutta toistaiseksi olen selvinnyt ilman yhteiskunnan tukea. En sitä aio hakeakaan mikäli en sairastu vakavasti. Voi tosin olla, että tähän tulee muutos mikäli koronarajoitukset jatkuvat pitkälle syksyyn. Tällä hetkellä tilanne ei siltä, näytä mutta virusmuunnokset voivat muuttaa tilanteen. Tämän kappaleen jälkeen en tule ottamaan kantaa talouteeni mitenkään. Se on ehkä vähiten oleellinen asia mitä voi lukea, vaikka monet voivat olla eri mieltä.

Yksi itsestäänselvä asia näin jälkeenpäin on ollut, että pitkäikäiset tieteisiin perustuvat totuudet ovat paljon käyttökelpoisempia kuin mielipiteet. Tätä ei blogiani ja mielipiteitäni lukemalla välttämättä huomaa, mutta se on minun mokani. Nämä totuudet eivät kaikki ole oikeassa tai edes sinnepäin. Parhaiten väärät totuudet näkyvät mm. taloustieteissä. Esimerkkejä näistä ovat mm. täysin rationaaliset yksilöt, joiden piirteitä ovat tehokkaiden markkinoiden ja oikeassaolevien ihmisjoukkojen oletukset, keskuspankkien uus-klassiset talousmallit, joissa finanssikriisien todennäköisyydet ovat käytännössä nollia, jne. Näistä ehkä karsein on tehokkaiden markkinoiden oletus, jonka rahoitusmarkkinat ovat käytännössä osoittaneet 99.9%:n varmuudella vääriksi. Kukaan itseään kunnioittava tieteentekijä ei voi pitää sitä oikeana. Jopa minä pystyn todistamaan sen vääräksi, koska väitteet normaalijakaumasta pörssikurssien liikkeissä eivät ole lähelläkään oikeata. Seuraavassa lyhyt kokoelma osumia ja huteja vuosien varrelta. Vaikka osumia on lueteltu useampia niin huteja on paljon enemmän. Omia epäonnistumisia on vaikeampi luetella kuin onnistumisia.

Osumia

Osumia on paljon vähemmän kuin huteja. Nekin ovat lähinnä tulleet vähintäänkin keskipitkän aikavälin osumia eli noin vuosikymmenen mittaisia. Kaikki ennustukset lähivuosille sen sijaan menivät pieleen.

17.8.2011 ”Oma arvioni on joko 20:n vuoden olematon kasvu tai noin 30%:in lasku elintasossa muutamassa vuodessa joko hintojen noustessa tai palkkojen laskiessa...” Ensimmäinen vaihtoehto näyttää todennäköisesti oikealta, koska takana on jo yksi menetetty vuosikymmen. Samaan syssyyn on todettava, että olin lähes aina väärässä lyhyen aikavälin talousnäkymiä arvatessa. Jälkeenpäin on helpompi todeta, että pitkän aikavälin, esimerkiksi vuosikymmenen talouskehitystä on helpompi ennustaa kunhan ei yritä ennustaa sitä prosentin kymmenysten tarkkuudella.

23.3.2012 ”Jostain syystä tulee aina sellainen fiilis, kun hallitus puuhailee budjetin parissa, että se on sama kuin pissais pakkasella lahkeeseen: lämmittää hetken, mutta mitään todellista hyötyä ei tule” (koskee kaikkia hallituksia Suomessa ainakin viimeisen vuosikymmenen ajan)

5.5.2013 ”Suomi taistelee globaalissa kilpailuympäristössä ja kärsimme tappioita paremmin asiansa hoitaville maille. Seurauksena on suhteellisen elintason laskeminen. Jossain vaiheessa pää jää vetävän käteen ja joudumme elämään sillä elintasolla mikä meille kuuluu.” Jälkimmäinen ei vielä ole toteutunut, mutta ensimmäinen on tähän asti. Vielä koittaa sekin aika, kun tosiasiat tunnustetaan. En tiedä kuinka pitkään siihen menee.

Huteja

Suurin hutini on varmasti ollut se, että en ymmärtänyt tuolloin yhtään kuinka pitkälle keskuspankit ovat olleet valmiita menemään. Tämä on suoraan heijastunut osakkeiden hintoihin. Jokin kaunis päivä olen varmaan oikeassa romahduksen tullessa, mutta voin olla helposti väärässä vielä vuosikymmenen tai sitten vääjäämätön tapahtuu. Huomion arvoinen juttu on, että en ole löytänyt ainoatakaan esimerkkiä taloushistoriasta missä liiallinen velkaantuminen olisi onnistuneesti ratkaistu lisävelalla. Samaa mieltä on myös Ray Dalio.

Suurin osa eri omaisuusluokkiin liittyvistä hintaennustuksista ovat osuneet päin sitä itseään. Osakeanalyysinikin ovat olleet tämän blogin aikana heikomman ymmärryksen tuotoksia, joissa ei ole keskitytty yhtään tulevien kassavirtojen nykyarvoihin vaan lähinnä arvioimaan menneisyyden perusteella osakkeiden arvoa. SWOT-analyysit ovat olleet parempia kyhäelmiä, mutta eivät nekään ole nerokkaita.

Täyshuti 12.10.2011. ”Pörssissä seuraavan viiden vuoden aikana noin 80%:n lasku vuoden 2008 huippulukemista”

Täyshuti osat 2 ja 3 28.11.2011 ”Ennustan Italian lähtevän eurosta vapaaehtoisesti ja Kreikan savustamalla”, Kiinan kuplan puhkeaminen vuonna 2012”

Tässähän näitä osumia ja huteja sitten tulikin. Lisää voi jokainen lukea selaamalla blogin arkistoa. Eipä muuta,

-TT