Ruoan hintasodasta

Viime päivät olemme saaneet lukea joka tuutista ruoan hinnanalennuksista. Asia ainakin herättää minussa tunteita, tyytyväisyydestä epäuskoisuuteen. Olen tietysti iloinen, että hinnat laskevat jonkin verran, mutta suuriin riemunkiljahduksiin en silti tämän kehityksen myötä ryhtyisi. Suurin syy tähän on se, että asiaa tarkemmin ajatellessa huomaa ettei hinnanalennukset ole niin iso asia kuin rummutetaan.

Hintoja lasketaan kauppojen, ei asiakkaiden vuoksi

Surkuhupaisinta tässä asiassa on edelleen se kuinka S- ja K-mafioiden ja sen saksalaisen vaihtoehdon puhuvat päät puhuvat roskaa sen minkä ehtivät. Kun nämä puhuvat päät kertovat, että ”haluamme tarjota asiakkaillemme edullista ruokaa” tulee se kääntää todelliseen muotoonsa: ”Me haluamme maksimoida voittomme ja sen takia joudumme laskemaan ruoan hintaa, koska muutkin ovat niin tehneet ja koska asiakkaamme ovat muuttuneet hintatietoisemmiksi.” Kaikki puheet hinnanlaskusta asiakkaiden hyvinvoinnin vuoksi on niin suurta valetta ettei voi muuta kuin ihailla sitä tapaa kuinka nämä puhuvat päät pystyvät valehtelemaan niin, että korvat heiluu. En silti lähde moralisoimaan tätä valehtelua, koska liikeyritysten perimmäinen tarkoitus on tehdä omistajilleen niin paljon voittoa kuin mahdollista tiettyjen rajoitusten, kuten erilaisten lakien muodostaessa reunaehdot toiminnalle. Markkinataloudessa muut toimijat asiakkaiden kanssa pitävät huolen siitä ettei yksittäinen toimija pysty nyhtämään asiakkailta kohtuuttomasti rahaa. Markkinatalous on alkanut toimimaan suomalaisessa vähittäiskaupassa vasta viime vuosina. Se ei vieläkään muuten toimi hyvin.

Halvennettujen hintojen lähtötasot korkeita

Kun alamme hieman innostumaan alentuneista ruokien hinnoista, tulee meidän muistaa miltä tasolta olemme lähteneet. Suomessa ruokakauppa on ollut lukuunottamatta ihan viimeisiä vuosia käytännössä täysin kahden isomman toimijan hallussa. Toki pienempiäkin toimijoita on ollut, mutta niillä ei ole juuri ollut merkitystä elintarvikkeiden hintoihin. Käytännössä S- ja K-mafiat ovat saaneet nyhtää suomalaisten kuluttajien selkänahkaa pitkän ajan. Edes Lidlin tulo ei ole juuri vaikuttanut hintoihin ennen viimeisiä vuosia. Tästä hyvä esimerkki siitä oli, kun ruoan maailmanmarkkinahinnat laskivat niin hinnat eivät laskeneet tippaakaan vaan nousivat. Käytännössä nykyiset hinnanalennukset ovat vasta askel kohti sitä tilannetta, jolloin elintarvikkeita myyvät yritykset alkavat tehdä kohtuullisia voittoja ilman kuluttajien riistämistä. Näitä nykyisiäkin hinnanalennuksia voi vielä pitää lähinnä kosmeettisina, koska ne koskevat vain pientä osaa kunkin kaupan koko valikoimasta. Esimerkiksi Prisman alentaessa parinsadan eri tuotteen hintoja, jää jäljelle vielä tuhannet tuotteet joiden hintaa ei laskettu. Meidän on syytä muistaa, että vieläkin hinnat ovat liian korkealla lähinnä siitä syystä ettei markkinatalous vieläkään toimi hyvin kuluttajan hyväksi. Ei siis pidä kovin paljon juhlia tätä asiaa, koska asiakkaita riistetään vieläkin liikaa.

Elintarvikemyynti on kiinteistöbisnestä

Lopuksi on ehkä syytä miettiä sitä, että puhuttaessa elintarvikkeiden myynnistä ei puhuta liiketoiminnasta joka on eniten riippuvainen hinnoista vaan liiketilojen paikoista. Liiketilojen paikat määräytyvät ennen kaikkea kaavoituksen kautta. Suomessa tämä on tarkoittanut sitä, että paikallisilla virkamiehillä on eniten mahdollisuuksia vaikuttaa siihen missä mikäkin kauppaketju tuotteensa myy. Vasta viime vuosina on työ- ja elinkeinoministeriö parantanut myös Lidlin mahdollisuuksia saada hyviä kauppapaikkoja siirtämällä Alkoja Lidlin kauppojen yhteyteen. Tätä ennen ne ovat menneet lähinnä S- ja K-kauppojen kylkeen. Tämä on parantanut sekä Lidlin että kuluttajien asemaa. Paras tapa laskea ruoan hintaa on itseasiassa kilpailevien kauppojen sijoittaminen mahdollisimman lähelle toisiaan. Itse olen huomannut tämän omassa elämässäni, koska nykyään kaupassa käydessäni S-marketti ja Lidl ovat lähes vierekkäin. Tämä pakottaa pitämään molemmissa hinnat paremmin kurissa.

Jotta markkinatalous toimisi vielä paremmin pitäisi meidän jotenkin saada houkuteltua vielä ainakin yksi kauppaketju lisää Suomeen. Se mikä kansainvälinen yritys olisi kyseessä on minulle loppujen lopuksi ihan samantekevää. Tulevaisuudessa voi käydä niin, että elintarvikkeiden verkkokauppa yleistyy ja silloin vanhat säännöt eivät enää päde. Kiinteistöbisnes muuttuu toimitusketjujen taisteluksi. Tästä asiasta minulla ei tosin ole kuin hämärä kuva, joten en voi siitä oikeastaan enempää sanoa. Kehitys ei varmaan ole hirveän nopeaa, mutta pidän todennäköisyyttä korkeana sen suhteen, että näin tulee tapahtumaan. Tässä nopeat ajatukseni elintarvikkeiden hinnoista.

-TT