sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Varo ”tyhjiä” pukuja

”tyhjä puku” on Ainakin Nassim Talebin (Black Swahn, Fooled by randomness kirjoittaja) luoma käsite jota hän myös kutsuu ”Neuvosto-Harwardilaiseksi” syndroomaksi, kun on kyse akateemisesta koulutuksesta. Tämän oireyhtymän edustajia ovat mm. erilaiset ”asiantuntijat” joista yhtenä parhaimpana esimerkkinä hän pitää erästä kilpailukyky-gurua joka oli aikaisemmin epäonnistunut kansantaloustieteen professori josta tuli maailmankuulu myydessään muiden keksimiä ajatuksia ominaan. Tässä kirjoituksessani on tarkoitus käydä läpi omia ajatuksiani tästä konseptista.

Nämä tyhjät puvut voivat käytännössä omata aivan minkä tahansa statuksen tahansa aina ministereistä Nobel-voittajiin ja mitä enemmän heitä arvostetaan sitä vaarallisempia he loppujen lopuksi ovat. Yhdysvaltain asuntokriisin aikoihin nobel-voittaja Joseph Stiglitz oli tutkinut Fannie Maeta ja Freddie Macia ja todennut näiden todennäköisyyden mennä konkurssiin nollaksi. Me kaikki tiedämme mitä sitten tapahtui. Tosin myöhemmin Stiglitz oli myös todennut ennustaneensa konkurssit jo ennen näiden tapahtumista. ”asiantuntijoilla” tuppaa olemaan myös hyvin valikoiva muisti sen suhteen mitä ovat tehneet. Onneksi Internetin aikakaudella on helppo myös narauttaa nämä niin sanotut arvostetut ”tyhjät puvut” jotka palkitaan heidän ollessa täysin väärässä. Tämän Neuvosto-Harwardilaisen syndrooman yksi tunnusmerkeistä on se, että nämä paskiaiset ovat niin hyvin verkottuneita ettei heitä ikinä rangaista omista mokistaan. Tämä aika lailla edesauttaa suurempien katastrofien syntyä. Nobel-voittajat ovat hyvin pieni osa tätä samaa syndroomaa ja tähän samaan tyhjien pukujen kategoriaan voidaan aivan rauhassa lisätä myös poliitikot, pankkiirit, suuryritysten johtajat ja monet akateemiset tutkijat. Myös blogistit voidaan rauhassa lisätä tähän samaan pseudo-asiantuntijoiden listaan. Voitte puolestani lisätä tähän listaan myös allekirjoittaneen mikäli olette sitä mieltä etten tiedä asioista yhtään mitään. Tämä saattaa yhtä hyvin olla niin oikea ”diagnoosi” kuin vääräkin ja antaa tulevaisuuden näyttää miten asiat ovat. Täytyy kuitenkin muistaa etteivät kaikki aikaisemmin mainittujen ryhmien edustajat ole tyhjiä pukuja, joten ei pidä kuitenkaan yleistää.

Näiden neuvosto-harwardilaisten ja tyhjien pukujen selkein tuntomerkki on itseasiassa se etteivät he itse tee niin kuin puhuvat eli esimerkiksi eivät sijoita niihin yrityksiin joiden pörssikurssit he arvioivat arvoaan matalammiksi. Myös sosialistit kalliiden autojen ratissa tai takapenkeillä kuuluvat tähän turhimusten joukkoon tai ne yritysjohtajat jotka eivät laske omia palkkojaan vaatiessaan työläisten tekevän niin. Myös ne suurten yritysten johtajat, jotka eivät ole valmiita omistamaan merkittävää määrää niiden yritysten osakkeita joissa työskentelevät. Yhteistä näille tyhjille puvuille myös on tosiaan se etteivät heidän tarvitse ottaa vastuuta teoistaan tai puheistaan eivätkä he ole tätä vapaaehtoisesti valmiita tekemään. Ainakin Brasiliassa pankinjohtajat joutuvat myös vastaamaan omalla omaisuudellaan mikäli tekevät tyhmiä päätöksiä luotonannossa mikä tietysti ehkäisee hyvin holtittomia temppuja. Tyhjät puvut myös monesti pitävät eniten meteliä omista ansioistaan, vaikka siihen ei olisikaan aihetta.

Näistä niin sanotuista ”asiantuntijoiden” tekemistä pseudo-analyyseista voidaan ottaa esimerkkinä entisen Lontoo-Cityn analyytikon Geraint Andersonin cityboy-kirjasta esimerkki tehdä analyysia osakkeesta: Aloitetaan hommat takaperin eli toisin sanoen otetaan arvo jonka halutaan yleensä olevan positiivinen noin 10-20% suurempi arvo kuin osakkeen pörssikurssi ja analysoidaan yritystä niin, että päästään tuohon etukäteen otettuun arvoon muuttamalla kassavirtamallia sen mukaan. Tässä vaiheessa yleensä kannattaa sitten muistaa kysyä analyytikoilta ovatko he itse sijoittaneet tähän yritykseen ja millä hinnalla, sillä puhua voi mitä tahansa, mutta teot ratkaisevat puheiden arvon. En ota sen tarkemmin kantaa siihen mikä on todennäköisyys sille, että analyytikkojen suositushinnat ovat tehty tällä menetelmällä, mutta jos käytte vaikka katsomassa joidenkin pankkiiriliikkeiden suosituksia niin aika harva niistä eroaa tuon jo edellämainitun 20% nykyisestä osakekurssista. Tämä tuloksien etukäteen tietäminen kuuluu myös hyvin monesti poliitikkojen ja monien muiden julkisella sektorilla työskentelevien riskittömässä työpaikassa olevien tilaamiin tutkimuksiin. Poliitikot ja muut viranhaltijat ovat itseasiassa vielä paremmassa asemassa mitä tulee omiin mokiin, sillä heitähän ei munauksistaan joudu itse kärsimään vaan kaikki vahinko menee suoraan veronmaksajien piikkiin.

Kaiken kaikkiaan on muistettava olla hyvin tarkkana, kun joku korkean statuksen omaava ”asiantuntija” esittää omaa mielipidettään totuutena. Ja vielä tarkempana kannattaa olla mikäli tällä korkean statuksen omaavalla henkilöllä ei ole mitään hävittävää vaan pelkästään voitettavaa.

Tässä tämä ”aivopesu” tällä kertaa.

-TT

7 kommenttia:

  1. Hyviä pointteja. Kaikilla on aina oma agenda, ja erityisesti finanssitoimialalla se on järjestäen taloudellinen. Eipä nuo kommentaattorit yleensä pelkästään yhteisen hyvän asialla ole.

    VastaaPoista
  2. @Laiska sijoittaja Ongelmana näin pienenä ihmisenä on se ettei ole välttämättä resursseja tutkia näitä motiiveja. Toinen ongelma on se ettei pienellä ihmisellä ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen miten näiden "tyhjien pukujen" päätökset vaikuttavat paitsi muuttamalla toiseen maahan.

    VastaaPoista
  3. Hyvä huomio.

    Suomessa tunnetaan myös syndrooma, jonka mukaan "miestä pitää pystyssä vain hänen liivipukunsa". Siinä on kyse jo varttuneemman herran resignaatiosta, ote alkaa livetä.

    Myös Kinski kuuluisi tyhjien pukujen kategoriaan osaamisen osalta, joskin pikkutakki pullottaa ihan muusta syystä.

    95% ammattisijoittajista häviää indeksille Marko Erolan mukaan. Pitäisikö siitä tehdä joitain johtopäätöksiä? Ohessa linkki kalvoihin:

    https://docs.google.com/viewer?url=http%3A%2F%2Fwww.arvopaperi.fi%2Fmultimedia%2Farchive%2F00050%2FMarko_Erola_50771a.pdf

    VastaaPoista
  4. Kuka lasketaan ammattilaiseksi olisi ehkä kysymykseni tässä tapauksessa? Jos 95% ammattilaisista häviää indeksille niin kuka sitten itseasiassa voittaa ne? Tämä luku ei voi pitää paikkaansa koska sitten käytännössä 5-10% sijoittajista veisi kaikki voitot. Puhutaanko tässä yhdeydessä aktiivisista sijoittajista vai kaikista? Itselläni on ainakin enemmän kysymyksiä tämän suhteen kuin vastauksia. Oma arvioni tässä tapauksessa on se, että ammattilaiset vain tekevät liikaa kauppaa ja häviävät kulujen takia kuten Erolakin kirjassaan muistaakseni mainitsee. Tässäkin tapauksessa siis vähemmän on enemmän :D

    VastaaPoista
  5. Korjataan sen verran, että 5-10 prosenttia veisi kaikki voitot, jotka ylittävät keskimäärisen tuoton.

    VastaaPoista
  6. Melkein missä tahansa kilpailullisessa pelissä (pörssi, pokeri, todnäk myös yritykset) suhdeluku on tuo kuvailemasi kaltainen. Suuri enemmistö häviää. Kun olen sen kuuluisan verhon taakse vilkaissut, isojakin ratkaisuja tehdään aika stetson-menetelmällä, usein toki valheellisesti analyyttiseen tarkastelun kestävään muotoon puettuna.

    Kuvio toimi pitkään korkeiden nimellistuottojen aikana ja toimii vieläkin monella sektorilla. Jos markkina tuottaa 10% vuodessa, joukkoon mahtuu paljon porukkaa, joka pysyy hengissä, vaikka itse tuottaisi negatiivista lisäarvoa.

    Toinen pointti: se, että ei pärjää tuossa kilpailussa, ei tarkoita, etteikö olisi jostain jotain järkevää sanottavaakin. Esimerkiksi yritysanalyytikko voi tehdä ihan järkeviä havaintoja jonkun firman velkaisuudesta tai katteiden piilohupenemisesta ja markkinaosuuden pienenemisestä, mutta siitä on melkoisen pitkä matka globaalibingossa pärjäämiseen. Eli vaikka "asiantuntija" ei pärjäisi bingossa, se ei ole riittävä ehto sille, etteikö sitä kannattaisi kuunnella.

    VastaaPoista
  7. @Moreliver. Ongelmana ei olekaan pärjääminen vaan se, että onko tällä niin sanotulla asiantuntijalla omat rahat kyseessä vai onko riski ulkoistettu kuulijalle. Kun itsekin teen analyyseja tänne niin mikäli en ole itse valmis sijoittamaan osakekurssien tippuessa siihen hintaan johon itse arvotan yrityksen niin sitten substanssi on aika lailla olematon. En sitä sano ettei kannata kuunnella, mutta suositushinnat on syytä unohtaa ilman suosittelijan omaa rahallista panosta.

    VastaaPoista