sunnuntai 20. tammikuuta 2013

tuhansien murheellisten laulujen maa

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin niin lähdin käymään etelä-Helsingissä ja olin tällä kertaa käytännössä selvin päin mikä oli tietysti allekirjoittaneelle uusi kokemus. Tämä kirjoitus siis kertoo alkoholista. Koska varmasti monet lukijat ovat saaneet jo tarpeekseen tästä aiheesta suosittelen heitä odottamaan uutta kirjoitusta joka tulee varmaan maanantai-iltana tai tiistaina aamupäivällä. Kuitenkin kyseessä on jossain määrin uutta asiaa, joten Suomi on sen verran vapaa maa, että voitte lukea ihan rauhassa mikäli siltä tuntuu.

Tosiaankin vietin perjantain ja lauantain välisen yön ja yhteensä melkein kokonaisen vuorokauden ”porauslautalla” joka oli tietysti suhteellisen hyvin silmiä avaava kokemus, kun sen tekee käytännössä selvin päin. Reissulla maistoin hieman punaviiniä mikä tässä tapauksessa oli muovimukin pohjasta sentin verran ja erään kauniimman sukupuolen drinksua, mutta siinä kaikki Vaikka tulenkin dokaamista varmasti moralisoimaan tässä tekstistä niin täytyy kuitenkin tunnustaa ettei siihen oikein olisi varaa. Varsinkin perjantain ja lauantain välisen yön meno oli suhteellisen mielenkiintoista, sillä aika monet ihmiset olivat siellä yksinkertaisesti liian jurrissa mikä ei kyllä allekirjoittaneellekaan ole yhtään tuntematon olotila. Se mikä itseäni jonkin verran ihmetytti se ettei kukaan tuntunut juurikaan välittävän sammuneista ja heitä oli enemmän kuin mitä olin aikaisemmin huomioinut mikä johtuu siitä etten yleensä ole hirveän tiedostavassa tilassa kyseisillä reissuilla. Voin ihan rehellisesti sanoa, etä laivalla voi olla kivaa myös selvin päin, mutta se riippuu hyvin paljon seurasta ja sen valinta on hyvin tärkeää. Sopivan seuran löytäminen voi taas olla hyvin vaikeaa, sillä lähinnä ihmiset dokaavat humaltuakseen eikä se välttämättä olisi huono asia, mutta kun se optimikänni kestää vain hyvin lyhyen aikaa, koska sen saapumista on aika lailla mahdotonta arvioida. Tämä optimikänni-konsepti on erään seurueemme jäsenen ainakin jonkinlainen pohdinta siitä mikä olisi optimaalinen olotila olla humalassa. Se on silloin, kun ihminen on hurmaavimmillaan hyvin sosiaalinen, iloinen ja kuitenkin osaa vielä kontrolloida käytöstään sen verran ettei aiheuta pahennusta ympäristössään. Harmi vain ettei tämän olotilan stabilisointi onnistu ainakaan sen seurueen jäsenillä, jotka olivat mukana lähdöstä saakka. Itselläni pahin idioottivaihde on yleensä jo silloin, kun tapaan tietyn porukan ekaa kertaa olin sitten juonut pisaraakaan tai en. Tämäkään reissu ei ollut poikkeus, joten pahimmat höyryt tuli jo päästettyä ennen laivaan menoa ratikassa ja sitä odottaessa. Huolimatta muitten ihmisten jurreista tuolla laivareissulla viihdyin siellä oikein hyvin mikä tosin saattoi johtua siitä, että oli myös naisseuraa jonkin verran tarjolla. Siitä ei sen enempää. Laivojen bänditkin ovat suhteellisen viihdyttäviä selvinkin päin, joten sekin on plussaa :D

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta ihmiset eivät dokaisi niin järjettömästi? Tähänkin kysymykseen vastaus löytyy jokaisella peilistä. Siihen ei mitkään meidän kielto- ja säännöstelypolitiikat auta valtionviranomaisten taholta paskan vertaa vaan ainoastaan läheiset ihmiset voivat mikrotasolla yrittää auttaa näitä ihmisiä joille dokaaminen on jonkin ongelman seuraus. Ihmisillä on erilaisia tekosyitä omalle alkoholinkäytölleen kuten työpaineet, työttömyys, huono parisuhde ja riittämätön itsetunto. On naurettavaa syyttää muita ihmisiä omasta alkoholinkäytöstä, sillä se on vain itsestä kiinni. Tämä on yllättävän yleistä enkä sitä oikein ymmärrä. Toisaalta muiden syyttäminen on asiassa kuin asiassa normaali tapa kieltää omat mokansa. Oma käyttöni on tällä hetkellä hyvällä tolalla jota voi myös pitää jonkinlaisena pienenä ihmeenä. Kun pystyin noin hyvin kontrolloimaan sitä tuossa seilaavassa alkoholihelvetissä seurassa, jossa sitä jatkuvasti tyrkytettiin niin on vaikea enää kuvitella tilannetta, jossa en siitä pystyisi kieltäytymään mikäli niin haluisin. Jonkin verran näen siinä kyllä kehitettävää vielä tuntemattomien seurassa, mutta olen kuitenkin helvetin ylpeä itsestäni juuri tällä hetkellä kyseisen asian suhteen.

Omiin ”ongelmiini” ratkaisuksi esitettiin naisen etsimistä mikä kuulostaa ainakin tällä hetkellä aika absurdilta varsinkaan, kun en koe sinkkuuttani minään ongelmana tällä hetkellä. Parisuhteista sen verran, että tiedän niiden olevan sekä onnettomia että onnellisia riippuen tilanteesta. Kuitenkin pidän sulana hulluutena ruveta parisuhteeseen, jos on itse selkeästi onneton. Se tulee vain päättymään katastrofiin ennemmin tai myöhemmin ja pahimmassa tapauksessa tekee toisen onnellisen ihmisen vain onnettomaksi ennen sitä vääjäämätöntä lopputulemaa. Itselläni ongelmat pitempiaikaisen parisuhteen luomisessa ovat aika syvällä ja niiden parantamiseen ei ole olemassa oikotietä. Parisuhteeseen ryhtyminen nykytilanteessa olisi vähän perse edellä puuhun menemistä, sillä ei siitä oikein mitään tulisi. Markkina-arvoni naisten suhteen koen suhteellisen hyväksi eikä itsetuntoni ole mitenkään maissa kuten joillakin toisilla. Sosiaalisten taitojen puute taas vaikeuttaa tutustumista paremmin vastakkaiseen sukupuoleen. Näiden kehittäminen muuten auttaa monessakin muussa asiassa, joten täytynee yrittää harjotella niitä taas vähän lisää. Alkoholinkäyttö tietysti lisää jonkin verran uskoa omiin sosiaalisiin kykyihin, mutta sehän on vain harhaa. Se ei tosin ole kyllä allekirjoittanutta juuri koskaan auttanut enkä sitä ole sen takia käyttänytkään.

Alkoholinkäyttö nyt ei kuitenkaan ole kaikille ihmisille negatiivinen asia, joten mielestäni siitä voi myös nauttia kohtuudella mikäli siihen vain itse pystyy. Itse en ainakaan tällä hetkellä sitä voi niin ajatella, joten parempi olla sitten kokonaan ilman. Ilman viinaakin voi olla hauskaa muutenkin kuin tekemällä sitä mikä itsestä on parasta viihdettä. Itselleni tämä paras viihde on urheilu ja siitäkin olen ollut ”lomilla” erinäköisten syiden takia. Kuitenkin on näkyvissä valoa tunnelin päässä, joten enköhän senkin suhteen pääse pikkuhiljaa taas normaalitilaan.

Mikäli jaksoitte lukea vuodatukseni tänne niin kiitos ja anteeksi! Seuraavina päivinä palataan taas normijuttuihin.

- TT

2 kommenttia:

  1. Virkistävä postaus! Onnea jatkossa. Vaan ei ihmisen ole hyvä olla yksin. Tämä vain vihjeeksi.

    VastaaPoista
  2. @Kinski. Kiitoksia kehuista. Tiedän varsin hyvin ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Olen nähnyt sen valitettavan läheltä, mutta asiat ovat onneksi nykyään paremmin sen suhteen.

    Olen erinäköisistä syistä hyvin sitoutumiskammoinen, joten sen takia ei se parisuhteeseen ryhtyminenkään ole helppo asia. Näiden asioiden tiedostaminen on vienyt hyvin pitkään, mutta eteenpäin on menty. Eikä se ole ratkaisu ongelmiin kuten joihinkin niihin jotka johtavat sitten ryyppäämiseen.

    VastaaPoista