perjantai 5. lokakuuta 2012

Norvestian keskustelutilaisuus: Mitä suomalainen voisi tehdä Eurokriisin keskellä.?

Olin eilen kyseisessä keskustelutilaisuudessa ja pidin tapahtumaa ihan mielenkiintoisena. En ole ihan varma miksi sain kutsun kyseiseen tilaisuuteen, mutta otin sen ihan mielelläni vastaan. Tapahtuma kesti noin tunnin ja se koostui lähinnä paneelikeskustelusta, jossa osanottajina olivat seuraavat henkilöt: Puheenjohtajana J.T Berqvist (Norvestian hallituksen puheenjohtaja) Mika Pantzar (kuluttajatutkimuskeskuksesta), Sari Lounasmeri pörssisäätiön toimitusjohtaja, Roger Wessmann (Nordean pääanalyytikko) ja Vesa Puttonen (Helsingin Kauppakorkeakoulusta). Yleisönä minä ja noin kolmisenkymmentä muuta henkilöä joista en tunnistanut ketään. Ilmeisesti myös muutamia taloustoimittajia oli paikalla.

Ensin oli Puttosen alustus asiaan ja sitten keskustelu jatkui panelistien kesken. Mitä tulee sitten itse keskusteluun niin itselleni jäi sellainen mielikuva, että Puttonen hallitsi keskustelua selkeästi ja muut sitten lähinnä vikisivät. Vastaukset itse Eurokriisiin ja tavallisten suomalaisten tapoihin vaikuttaa olivat aika lailla erilaisia. Pantzar oli sitä mieltä ettei tarvitse tehdä mitään vaan jatkaa samalla tavalla kuin aina ennenkin. Lounasmeri oli sitä mieltä, että pitää muistaa hajautus. Wessmanin puheet menivät aika lailla ohi, sillä en meinannut kuulla hänen ääntään. Puttonen taas oli sitä mieltä ettei meillä ole mitään pelättävää, koska rahamme eivät oikeastaan ole millään lailla kiinni esimerkiksi kreikkalaisessa liiketoiminnassa ja muutenkin suurin osa rahoistamme on kiinni ihan muualla kuin pörssissä.

Muista aiheista ehkä vahvimmin esillä oli se miksi hyvin harva suomalaisista luottaa rahastoyhtiöihin ja näiden työntekijöiden toimiin eli suurin osa ei usko siihen, että nämä ajaisi asiakkaan etua. Tätä mm. Puttonen piti hyvin hämmästyttävänä, sillä hän ei tunne yhtään sellaista toimijaa joka ei tätä olisi tehnyt. Perusteluna hän käytti sitä, että mikäli näin ei tapahdu niin salkunhoitaja saa kenkää mikä on mielestäni aika hyvä pointti. Pantzar taas toi esiin mm. vanhusten huijaamisen eläkesäästövakuutuksissa näiden sisältäessä sellaisen pykälän että kuoleman sattuessa tämä koko sopimus raukeaa. Puttonen myös hieman ihmetteli sijoitusbarometrin tulosta jossa noin 40% 25-35-vuotiaista on ruvennut harkitsemaan sijoittamista pankin tätä suositellessa. Allekirjoittaneella on oma teoria tähän ja ajattelin sen tässä jakaa: Vastaus tähän ristiriitaan on informaatiotulva. Suurin osa tästä internjet-sukupolvesta ottaa uutisensa netistä ja ne ovat poikkeuksetta hyvin lyhyitä purskeita joista ihmiset saavat vain korkeintaan muutaman impulssin, jotka aivot vastaanottavat. Suurin osa näistä uutisista on negatiivisia mikä vaikuttaa ihmisten mielikuviin. Kuitenkin pankkiin mennessä yleensä siellä haetaan hattu kourassa lainaa ja silloin ollaan ”suojassa” näiltä kaikilta lyhyiltä impulsseilta kun jutellaan pankin edustajan kanssa. Silloin yleensä ollaan huomattavan paljon vastaanottavaisempia, kun pankin edustaja tarjoaa myös mahdollisuutta sijoittamiseen pankin omien palveluiden kautta. Tämän keskustelun seurauksena asia jää paljon paremmin mieleen kuin lyhyinä uutisina netistä.

Olen pari juttua nyt lukenut valtavirran medioista ja kumpikaan ei ole maininnut olennaisinta viestiä meille nuorille tärkeästä asiasta eli eläkkeistä. Hyvin harvat meistä nuorista uskovat saavansa sijoitusbarometrin mukaan eläkettä. Sijoitusbarometrin mukaan tämä luku on 45% 25-35-vuotiaista. Kun nykyään eläkkeen määrä on 60% palkkasummasta niin Puttonen ilmoitti, että me nykynuoret tulemme saamaan nykyrahoituksella 30% mikäli talous siirtyy kasvu-uralle. Käytännössä tämä luku kannattaa meidän jokaisen nuoren pistää mieleen, sillä se on käytännössä maksimi eläköitymisiässä ilman omaa aktiivisuutta säästämisessä ja sijoittamisessa. Tietysti monet nykynuoret tulevat perimään vanhemmiltaan omaisuutta, mutta ne joille se on vain kaukainen haave tarvitsevat kyllä herätyksen tähän asiaan. Ei auta asiasta valittaa vaan alkaa heti toimimaan. Säästäminen on sitä vaivattomampaa mitä aikaisemmin aloittaa.

Puttosen sanat ”Suomi on itkijöiden maa” on kyllä harvinaisen oikeassa ja siitä seuraa jonkinlainen halvaantuminen päätöksenteossa mikä johtaa vaikeuksiin pidemmällä aikavälillä. Toisaalta joskus on myös parempi olla tekemättä yhtään mitään. Puttonen myös mainitsi sen ettei niitä hyviä sijoitusideoita tule kovin usein vaan ehkä vain kerran vuodessa, joten jo senkin takia kysymys ”mihin nyt kannattaa sijoittaa?” on hyvin kyseenalainen tai jopa vahingollinen. Kaiken kaikkiaan en muutenkaan hirveästi luottaisi mihinkään vinkkeihin vaan muistaisin, että kaikkien ihmisten todellinen tilanne on aina yksilöllinen ja oman tilanteensa tietää aina parhaiten itse paitsi valehdellessaan itselleen joka on mielestäni yleisempää kuin monet ajattelevatkaan. Mainittakoon vielä se, että kun Puttonen mainitsi ettei Kreikka vaikuta mihinkään, kun sijoittaa muualle niin olin eri mieltä, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen tässä monimutkaisessa maailmassa. Siihen en sitten tällä kertaa ota kantaa miten Kreikka muualle vaikuttaa.

Kaiken kaikkiaan pidin tilaisuutta ihan mielenkiintoisena ja ainakin itse sain irti eniten juuri Puttosen mielipiteistä joista en juurikaan ollut tietoinen ennen tilaisuutta. Se mikä jäi vähän harmittamaan oli tilaisuuden loppuminen käytännössä paneelin jälkeen, vaikka hieman ehdinkin jutella muidenkin osallistujien kanssa joista suurin osa oli kyllä järjestävän tahon henkilökuntaa. Tietysti ihmiset ovat kiireisiä, joten kyllä sen toisaalta ymmärtää. Seuraava yleisötilaisuus jossa on allekirjoittaneella taas mahdollisuus kuunnella ”viisaita” on mitä ilmeisemmin sijoitusmessut marraskuussa. Suurin osa jutuista menee tietysti aina suoraan korvasta korvaan, mutta aina tarttuu jotain hyvää asiaa. Toivottavasti saitte tästä kirjoituksesta jotain muutakin irti kuin mitä valtamediat ovat kirjoittaneet.

Hyvää viikonloppua!

-TT

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti