Reppu ja Reissumies

Normibloggauksesta poiketen keskityn tällä kertaa enemmän henkilökohtaisiin tapahtumiin ja vielä tarkemmin lomareissuuni. Tällä kertaa olikin vuorossa taas jälleen kerran Espanja ja vielä tarkemmin sanottuna Barcelona. Tässä reissussa vietin noin kymmenen päivää ja tämä kirjoitus on kyllä aika puhtaasti matkakertomus, vaikka siinä saattaakin olla jotain mainintaa rahasta tai vähemmän on enemmän konseptista. Tämän kirjoituksen lisäksi aion myös avata sanaisen arkkuni Espanjasta ja miten kyseisen maan tilanteen itse näen, mutta sen kirjoituksen taidan hoitaa pois päiväjärjestyksestä myöhemmin tällä viikolla.

Kuten otsikosta näkee niin lähdin todellakin tuolle vajaan kymmenen päivän reissulle pelkän ”koulurepun” kanssa ja vaikka ajatus pienestä matkakassista on ainakin naisille täysin mahdoton niin olen sen huomannut kaikista kätevimmäksi tavaksi raahata mukana matkatavaroitaan. Tietysti on asiassa huonot puolensakin kuten nestemäisten tuliaisten pakollinen ostaminen vasta lentokentältä mikä nostaa näiden hintaa. En tässä nyt sen enempää ala jaarittelemaan vaan suoraan reissuuni. Elikkäs käytännössä starttasin 20. päivä aamupäivällä auringonpaisteessa kohti lentokenttää julkisilla tavaten sattumalta erään kaverini bussipysäkin kulmilla ja puhuimme paskaa jonkin aikaa kunnes aloin sitten ihmtellä jonkin ajan kuluttua miksi bussia ei näy jonka jälkeen tajusin katsoa pysäkin aikatauluja ja huomasinkin sitten komiasti bussin vaihtaneenkin kulkureittiään kesäaikatauluihin siirryttäessä ja kesäaikataulujen ollessa kyseessä lähtöväli oli yksi tunti. Crash and burn voisi joku todeta tässä vaiheessa. Onneksi allekirjoittaneella oli kuitenkin plan b valmiina ja otin toisen bussin josta jouduin sitten myöhemmin vaihtamaan lentokentälle menevään. Mikä on sitten tarinan opetus? Sopeudu, sopeudu, sopeudu. Ikinä ei nimittäin kannata asioitaan jättää yhden valttikortin varaan vaan on parempi olla valmiina muuttamaan suunnitelmiaan tarpeen vaatiessa.

Lentoni taisikin lähteä suunnilleen ajalleen ja välilasku olikin Dusseldorfissa jossa nautin Jurgen Klinsmannin maalintekotaitojen jälkeen parhaasta Saksasta tulleesta asiasta eli Weissbieristä joka oli mielestäni kohtuuhintainen ollen noin vitosen. Tätä nautintoa jaoinkin sitten osan aikaa Irlannista tulleen herrasmiehen kanssa joka kertoili aivovuodon olevan hyvinkin akuutti asia maassa nuorten suunnatessa maihin jotka antavat mahdollisuuden lupaavampaan tulevaisuuteen. Pienilaatuisena yllätyksenä kuulin, että Australia on suosituin maa nuorten keskuudessa, mutta olen ollut siinä uskomuksessa ettei sinne ole kovin helppo muuttaa edes hyvin kouluttautuneena. Ilmeisesti maiden kuuluminen brittiläiseen kansanyhteisöön saattaa liittyä tähän jotenkin? Jatkolento barcelonaan oli ajallaan ja johtuen pienestä repustani pääsin sitten samaa vauhtia suoraan lentokentältä lähtevään junaan odottamatta matkalaukkua. Tämä on yksi hyvä puoli pelkän repun kanssa matkustaessa. Tämän jälkeen odottelinkin ex-kämppikseni töistä pääsyä käymällä mm. mäkkärissä joka on paikallisen mittapuun mukaan aika kallis vaihtoehto syömiselle. Ex-kämppikseni sitten ilmoittelikin lähtevänsä pariksi viikoksi Ranskaan lomalle, joten parin yön jälkeen jouduin siirtymään hostelliin mikä ei ollut yhtään paha asia. Kämppikseni luukusta voisi oikeastaan mainita kyseessä olleen suhteellisen tilavan yksiön ja vuokra oli nelisensataa kuussa mikä on kohtuullinen ja suomalaisen mittapuun mukaan jopa halpa ottaen huomioon vaikka pk-seudun vuokrat. Kämppä muuten sijaitsee ihan Camp Noun vieressä ja terassilta näkyi toisen puolen katsomot. Pienenä kuriositeettina mainittakoon infran olevan aika selkeästi huonompi kuin Suomessa. Nettipiuhakin mm. tuli suoraan kylppärin läpi. Mainittakoon kämppikseni luona viipymisestä vielä sen verran, että kämppiksen tullessa siestalta lounastamaan vedettiin siinä sitten pari bisseä ruoan kanssa ja sen jälkeen takasin töihin. Ei taitais Suomessa kaveri olla kovin pitkään töissä noin aterioiden. Ottaen huomioon kaverin duunin optikkona niin en kyllä pidä tuota syntinä ottaen huomioon erilaisen kulttuurin.

Hostellini olikin sitten hyvin lähellä pääkallopaikkoja eli kävelymatkan päässä la Ramblasta ja keskustan ostoshelveteistä. Hostellini oli mielestäni kohtalaisen viihtyisä ja sisälsi ”ilmaisen” aamiaisen joka oli ihan normisetti eli käytännössä kyseessä oli muroja, leipää, kahvia, maitoa, mehuja, jne. Tällä saikin sitten startattua päivänsä kohtalaisen mukavasti. Hostellin hyvänä puolena oli myös se ettei sinne paistanut suoraan aurinko juuri ollenkaan mikä on varsinkin kesällä välimeren rannalla monesti kullanarvoinen asia. Tästä huolimatta viimeisinä päivinä oli sisälläkin helvetin lämmin iltaisin. Hostelli sisälti myös sisäpihalla olevan puutarhan, jossa oli ihan kiva viettää iltoja muiden hostellivieraiden seurassa. Nämä vieraat olivat myös aika laajalti ympäri maailmaa mikä on tietysti kiva asia mikäli on vähänkin sosiaalisempi ihminen. Muilta hostellivierailta oppii myös aika paljon muista maista ja kulttuureista ja kuulee mielenkiintoisia tarinoita. Tällä kertaa yksi australialaistyttö kertoi muuttaneensa toiselle puolelle maapalloa Kanadaan vain ja ainoastaan sen takia, että voisi harrastaa lumilautailua. Tätä jouduin hieman ihmettelemään ottaen huomioon sen ettei ausseissa ole lunta, mutta hän vain kertoi kokeilleensa lautailua Jaappanissa matkaillessaan. Itselläni ei kyllä ”kivet” riittäisi tuollaiseen elämänmuutokseen, joten hattua on pakko nostaa tuosta vedosta. Muitakin mielenkiintoisia tarinoita löytyy, mutta ehkäpä se ei ole niin olennainen asia tässä kertomuksessa.

Ensimmäisenä viikonloppuna olikin sitten vuorossa paikallinen ”juhannus” jota vietetään muistaakseni Johannes Kastajan vuoksi. En ota sen enempää kantaa syihin, mutta käytännössä lähestulkoon koko kaupunki viettää yönsä rannalla. Itsekään en ollut poikkeus muiden hostellivieraiden kanssa vaan olimme paikallisten mukana yönvietossa. Periaatteessahan ihmiset tekevät tulet rannalle ja jotkut rantabaarit huudattavat musiikkia. Tämän lisäksi paikalliset räjäyttelevät ilotulitteita ja innokkaimpia tuntuivat olevan kaikista pienimät eli noin viisivuotiaat jotka aloittavat paukuttelemisen perheidensä kanssa. Jostain syystä aika monet seurueestamme säikkyivät meteliä, vaikka allekirjoittaneesta siinä ei ollut mitään ihmeellisempää. Oli ihan hyvää vaihtelua kyllä perisuomalaiseen ”nyt perkele dokataan” juhannukseen viettää yö eri tavalla nauttien menosta ihan muutaman olusen voimalla eikä tarvinnut seuraavana päivänä elpyä darrassakaan. Seuraavana päivänä oli muutenkin lomani ”älä tee mitään” päivä ja käytännössä makailin hostellini sohvalla ja omalla sängylläni koko päivän kuunnellen raadiota ja chillaillen. Hostellin työntekijöillä ja muilla vierailla oli hieman epäuskoiset ilmeet nähdessään allekirjoittaneen röhnöttävän monet tunnit samassa paikassa muiden mennessä edes ja takas. Loppujen lopuksi jouduin sen verran venymään, että lähdin katsomaan Italia-Englanti peliä paikalliseen turistibaariin, jossa sainkin sitten ihmetellä brittien ja italialaisten reaktioita pelin kulkuun. Vaikka kyseessä oli kuolettavan tylsä matsi niin pilkkukisan seuraaminen kyseisessä paikassa oli kyllä hauskaa. Lopputuloksestakin selvitiin ilman suurempia purkauksia.

Viimeiset neljä päivää sitten otinkin iisisti välillä käyden rannalla, katsoen fudiksen välieriä ja katsoen bisneksen tekoa rannalla. Pakistanilaiset, intialaiset sekä afrikkalaiset kiertivätkin myyden olutta, muita juomia sekä joitakin palveluita joita olivat mm. rastojen teko naisille. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että ei voi muuta kuin ihailla kavereiden työmoraalia, vaikka osin saattaa kyseessä olla selviytymisen elinehto. Täytyy kyllä sanoa ettei lomalla välttämättä kannata suunnitella hirveästi ohjelmaa, sillä sitten ei mielestäni ehdi rentoutumaan kovin hyvin. Allekirjoittaneesta on hullua olla edes suurempia suunnitelmia seuraavalle päivälle. Better go with flow. Aina sitä kuitenkin jotain tuli keksittyä ja seurusteltua muiden hostellivieraiden kanssa. Oli matkassa muutama suomalaistyttökin, mutta enpä hirveän paljon heidän seuraansa tuppautunut, kun on parempi mielestäni pitää kielitaitoaan yllä puhumalla joko tässä tapauksessa Lontoota tai Espanjaa. Mielestäni on myös hyvin epäkohteliasta puhua sellaista kieltä jota muut eivät ymmärrä. Tätä näkee kyllä tapahtuvan hyvinkin usein maailmalla ja itsekin tulee siihen välillä sorruttua. Mitään suurempaa dramatiikkaa tai muuta ihmeellistä ei reissullani tapahtunut kuten ei yleensäkään. Ainoat ”tappiot” tulivat pyyhkeen ja boksereiden muodossa, mutta niitä ei voi pitää kovin mullistavina menetyksinä.

Näin sinkkumiehenä on vielä tähän loppuun pakosti mainittava se tosiasia, että suomalaismiesten markkina-arvo on aika korkealla tuolla maailmalla varsinkin mikäli sattuu vielä puhumaan edes Lontoota. Tämän markkina-arvon romahduttaminen on tosin aika helppoa hankkimalla turhan suuret promillet seurustellessaan muiden ihmisten kanssa. Ihan omalta kohdaltani voin sanoa, että maailmalla reissatessa tulee oltua enemmän naisten kanssa tekemisisissä viikossa kuin Suomessa vuodessa. Samanlaisen huomion on tehnyt myös eräs norjalaiskaveri, joten en ole varmastikaan mikään poikkeustapaus täällä pohjoismaissa. Jos nyt sitten mennään vielä hieman omiin naisjuttuihin tuolla reissussa niin kait niistä voisi jotain kirjoittaakin. Periaatteessahan on loppujen lopuksi kyse kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta ja tämä tietysti tarkoittaa sitä, että on molemminpuolista vetovoimaa ja sitä ei tietystikään voi aina voi olla kahden ihmisen kesken. Omien kokemusteni ja varmasti monien muidenkin tämä molemminpuolinen kiinnostus on itseasiassa aika harvinaista ja senkin voi erottaa siihen, että onko kyseessä pelkkää fyysistä kiinnostusta vai liittyykö siihen myös henkistä puolta sillä ainakin suurin osa heteromiehistä voi omata vain tuota ensimmäistä. Käytännössä noin paristakymmenestä naisesta joiden kanssa olin reissulla tekemisissä oli pari kiinnostavaa, mutta näiden kanssa en sitten ehtinytkään olla kovin kauaa tekemisissä ja kuten kaverini varmaan tietävät niin lyhyt aika ei tunnu riittävän edes nimen selville saamiseen allekirjoittaneelle. Toinen oli brasilialaistyttö joka matkusteli ympäri Eurooppaa ja oli hostellissamme vain yhden yön ennen lähtöään. Hänen kanssaan meni yksi ilta puhuessa ”paskaa”. Toinen oli espanjalaisnainen joka oli matkalla Puolaan Tanskan kautta ja hän sattui istumaan vieressäni lennollani köpikseen. Aika vähän jäi näistä kohtaamisista kerrottavaa jälkipolville kuten arvata saattaa. Loppuun vielä tähän liittyvä mietelause joka koskee allekirjoittaneen toimia naisten suhteen. Yrittämättä ei laiteta!

Tässä tämä tarina. Jatkoa seuraa jossain välissä, mutta tuskin ihan samasta asiasta.

- TT