Kirjoittamalla lisätuloja, mistä ideat?

Jos joku haaveilee lisätuloista kirjoittamalla niin on syytä ehkä miettiä mistä saa ideoita omiin kirjoitusprojekteihinsa. Todettakoon nyt heti ettei hyväkään idea vielä välttämättä kanna pitkälle mikäli siitä ei ole kukaan kiinnostunut. Tarkoitus on tällä kertaa keskittyä enemmän siihen mistä lähteistä ideoita kirjoitusprojekteihin tulee kuin mitkä ideat mahdollisesti ovat kannattavia. Tämä asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin miltä se kuulostaa, koska harvoin kyseessä on hirveän tietoinen prosessi. Monet ovat esimerkiksi kysyneet, mistä sain idean kirjaani, mutta suoralta kädeltä en ole osannut tähän vastausta antaa.

Ideoita voi saada monesta eri lähteestä. Tämä on mielestäni enemmän sääntö kuin poikkeus, koska ideat tulevat suurimmaksi osaksi ainakin allekirjoittaneelle itsestään. Myös paikat joissa ideat tulevat vaihtelevat julkisista kulkuvälineistä metsiin. Joskus ideat ovat kyllä ihan suoraan kopioitu joiltakin muilta. Tällöin on syytä panostaa siihen ettei näkökulma tiettyyn asiaan ole täysin yhtäläinen verrattuna lähteeseen. Ideoiden ottaminen muilta ei mielestäni ole huono asia edes sille ihmiselle, jonka alkuperäinen idea on kyseessä. Monesti jopa alkuperäisen idean keksijä voi saada omaa ideaa parantavia ärsykkeitä.

Mistä sitten näitä lähteitä löytää? Oma näkemykseni tähän asiaan on se, että jokaisen kannattaa niin sanotusti altistua mahdollisimman monelle ja erilaiselle ärsykkeelle. Ei siis kannata keskittyä ainoastaan itseään kiinnostaviin asioihin tai näkökulmiin ja hylätä kaikki muut sen takia etteivät ne sovi omaan maailmankuvaan. Oma näkemykseni on se, että vaikka on helppoa olla ainoastaan samaa mieltä muiden kanssa niin se on jopa vahingollista. Tässä asiassa vähemmän ei ole enemmän. Vastakohdat saattavat stimuloida hyviinkin ideoihin. Esimerkiksi insinöörien kannattaisi välillä keskittyä näkemään asiat humanistien näkökulmista, vaikka tämä monelle insinöörille kuulostaakin äärimmäiseltä vääräuskoisuudelta. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia kuin mitä ihmiset kuvittelevat.

Vaikka etsiikin muita lähteitä ja altistuu niiden tuottamille ärsykkeille niin silti on parempi kirjoittaa sellaisista asioista, jotka kiinnostavat itseään. Tämä siitä syystä, että on hirveän vaikeaa motivoitua kirjoittamaan muista asioista. Mitä isommasta projektista on kyse sitä varmemmin jossain vaiheessa iskee motivaationpuute, joka lopettaa helpommin sellaiset projektit joihin ei ole sataprosenttisesti motivoitunut. Valitettava tosiasia on se, että luomisen tuska iskee pakosti välillä meihin jokaiseen. Siltä ei voi välttyä, vaikka kuinka siihen pyrkisikin. Jatkuvasti stimuloivaa ympäristöäkin on mahdoton ylläpitää jatkuvasti. Jos esimerkiksi miettii pidemmän kirjan kirjoittamista niin on käytännössä lähes pakko kirjoittaa sellaisesta aihepiiristä joka itseään kiinnostaa. Siitä huolimatta huonoilta hetkiltä ei välty.

Voiko ideoita pakottaa esiin? Vastaukseksi kelpaa sekä kyllä että ei. Jossain määrin ideoita voi pakottaa keskittymällä esimerkiksi ideointiin kynän ja paperin kanssa jossakin itseään stimuloivassa ympäristössä. Tämä idealihaksen kehittäminen ei takaa hyviä ideoita, mutta saattaa jossain määrin lisätä niiden keksimisen todennäköisyyttä. Itse suosin kahviloita, jotka sijaitsevat paikoissa, joissa on paljon ihmisiä. Toisille esimerkiksi metsässä käveleminen tai järven rannalla istuminen voivat olla stimuloivia ympäristöjä. Jotkin tieteelliset tutkimukset ovat tulleet siihen tulokseen, että metsässä voi tosiaan saada enemmän luovia ajatuksia kuin monissa muissa paikoissa. Oman kokemukseni mukaan ideoita ei voi kuitenkaan saada väkipakolla esiin juuri tiettynä hetkenä, koska ne yleensä tippuvat jostain itsestään. Yksi tapa tuottaa parempia ideoita on yhdistää kaksi kohtalaista ideaa yhdeksi hyväksi ideaksi. Tämä niin sanottu ”ideaseksi” tuottaa keskimäärin hieman parempia ideoita. Aika monet ideat ovat yksittäisinä aika lailla turhia. Suurin osa ideoista on huonoja. Tätä tosiasiaa ei pääse millään pakoon.

Ideointiprosessia voi toki käyttää myös muihinkin asioihin kuin kirjoittamiseen, joten kannattaa ajatella asiaa laajemmin kuin mitä tässä kirjoituksessa on käyty läpi. Jos sinulla on jotain vinkkejä muille kuinka löytää hyviä ideoita kirjoittamiseen tai muihin luovuutta vaativiin asioihin niin toivottavasti jaat ne kanssamme.

-TT

Idealihas

Kirjoitin vähän aika sitten normaalista ”kirjailijaelämästäni” täällä Puolassa ja siinä kävin läpi lähinnä kirjoitusprosessia. Silloin muistaakseni lupasin kirjoittaa myöhemmin ideointiprosessista ja tämä kirjoitus kertoo siitä. Ideointiprosessi ei kuitenkaan koske pelkästään kirjoittamista vaan sitä pitää harrastaa myös muun elämän ollessa kyseessä.

Meillä jokaisella on oma ”idealihaksemme” jota jokainen rasittaa eri tavalla. Toisilla idealihas on lähinnä piilossa ja toisilla taas jatkuvassa käytössä. Mikäli lihasta ei rasita se surkastuu. Tämä pätee myös idealihakseemme. Tämä fakta on helppo unohtaa, koska ideat yleensä vain tuppaavat putkahtamaan jostain. Itselleni nämä ideat tuppaavat tulemaan päähäni ilman seuraa. Silti useimmiten muita ihmisiä on lähistöllä. Ideat eivät myöskään tule niin helposti pakottamalla. Tästä huolimatta idealihastaan voi rasittaa tarkoituksella. Minä teen sen raahautumalla paikkaan, jossa on paljon muita ihmisiä. Paikka on yleensä sellainen, jossa ei ole pakko kommunikoida kenenkään kanssa mikäli ei itse halua. Täällä Varsovassa se on yksi kahvila johon vetäydyn muistivihkoni seuraan. Kahvila on erään ostoskeskuksen vilkkaimmassa kohdassa, joten omaa idealihastani stimuloivaa ärsykettä tulee joka suunnasta. Tällä hetkellä alan olla siinä tilanteessa, että ideoita ei synny samassa paikassa enää niin hyvin, joten minun on mitä ilmeisimmin pakko vaihtaa maisemaa ainakin vähäksi aikaa. Saa nähdä tehoaako se vai ei.

Suurin osa näistä ideointihetkistä on tuonut uusia otsikkoja blogieni kirjoittamiseen ja myös pieniä sisältömietteitä niihin. Yleensä yksi ideointihetki kestää tunnista puoleentoista ja sinä aikana uusia ideoita voi tulla ihan mitä tahansa viiden ja kahdenkymmenen väliltä. Kuten arvata saattaa niin suurin osa ideoista on paskoja. Se on tosiasia joka on pakko hyväksyä. Se ei ole minulle kuitenkaan mikään ongelma, koska joskus paskat ideat ovat niitä parhaita. Tai jos ei paskat niin ainakin kaikista järjettömimmät. Joskus on tarkoitus vain miettiäkin paskoja ideoita. Sekin on ihan hyvä tapa rasittaa idealihasta, koska se ei oikeastaan välitä laadusta. Se kuinka monta ideaa toteuttaa onkin jo sitten toinen asia. Jotta en pelkästään vain kerro miten olen idealihasta rasittanut niin laitan tähän nyt yhden ideointikerran aikana tulleita typeriä ideoita. En viitsi ideoita tulevia blogiotsikoitani tai kirjoituksia varten julkaista, koska kaikkia en tule toteuttamaan. Seuraavassa lista muutamista typeristä ideoista:

-     Idioottimatkat, jossa otetaan joku pahaa aavistamaton ummikko kavereitteni ja minun matkaan jonnekin ulkomaille.

-     Kielimuuri experience, raahataan joku ihminen keskelle ei mitään jossa muut ihmiset eivät puhu yhtään samaa kieltä. Esim tyyliin rantaruotsalainen savoon

-     Markkinaennustaja/kommentaattorisimulaatio. Selitetään rahoistusmarkkinoiden liikkeitä uskottavan oloisesti tietämättä asioista mitään. Esim jossakin blogissa.

-     nykytaidesimulaatio, jossa kerätään kaikkea mahdollista paskaa ja tehdään siitä performanssitaidetta kiasman edustalla

-     Järjestä oma roast

-     Älä ota yhtään kuvaa rakennuksista matkaillessasi, tämä pitää itse toteuttaa, koska jälkeenpäin sitä kuitenkin aina miettii, että mikäs paska tääkin hökkeli oikein on?

-     Reaaliaikainen tekstiviestipalvelu selvittämään ovatko, junat lentokoneet tai bussit aikataulussa. Yksi tekstiviesti ja siihen vastaus takaisin. On taidettu tosin tehdä jo?

-     Omat minifestarit

-    Todelliset sokkotreffit, päivä vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman mahdollisuutta nähdä häntä.

-     Keksi oma nimikkosämpylä

Kuten listasta näkee niin suurin osa listan vaihtoehdoista on typeriä. Tossa oli vain puolet ideoista yhden kerran aikana. Eiköhän toi lista ollut jo ihan riittävän pitkä yhteen kirjoitukseen. Joskus ideoita tulee aivan solkenaan, mutta se riippuu päivästä ja hetkestä. Keskimäärin yksi kymmenestä ideasta on toteuttamiskelpoinen. Tämä on tosin oma arvioni. Oman luovan puolen rasittaminen on siitä hyvä asia, että sillä ei ole samanlaisia estoja kuin sillä järkevällä puolella. Jos sillä olisi estoja niin suurin osa noista ideoista olisi jäänyt kirjaamatta. Joskus ideoita voi myös yhdistää, jotta niistä tulee parempia. En tosin tiedä löytyykö yllämainituista ideoista hyviä yhdistelmiä. Ehkä kaksi ensimmäistä olisi mahdollista yhdistää.. Tarkoitus oli vähän demonstroida ideointiprosessia. Mikäli joku lukijoista tuntuu sellaista tarvitsevan niin voi ihan rauhassa ottaa parhaat palat prosessistani ja muokata omansa itsensä näköiseksi.

On hyvin tärkeää rasittaa omaa idealihastaan tasaisin väliajoin.  Tämä tulisi tehdä edes kerran viikossa, mutta mieluummin useammin. Aikaa siihen ei tarvitse välttämättä käyttää viittä minuuttia enempää kunhan saa jotakin kirjattua. Tämän prosessin lisäksi on hyvä pitää jonkinlaisia muistiinpanovälineitä jatkuvasti mukanaan, koska ideoita voi syntyä ihan missä vaan. Ne on myös helppo unohtaa suhteellisen nopeasti mikäli niitä ei kirjaa ylös. Minulle on käynyt niin lukemattomia kertoja ja monesti kotiin päästyä ideat ovat jo unohtuneet. Tämä on valitettavaa, koska monesti voi olla ihan helvetin hyvä fiilis juuri idean ponnahtaessa päähän.

Onkos teillä lukijoilla omaa ideointiprosessia? Jos on niin millainen se on? Jos ei ole niin miksi ei? Se on hyödyllinen kaikille, koska meillä jokaisella on oma luova puolemme. Jopa insinööreillä :D

Hyvää viikonjatkoa!

-TT