Idealihas

Kirjoitin vähän aika sitten normaalista ”kirjailijaelämästäni” täällä Puolassa ja siinä kävin läpi lähinnä kirjoitusprosessia. Silloin muistaakseni lupasin kirjoittaa myöhemmin ideointiprosessista ja tämä kirjoitus kertoo siitä. Ideointiprosessi ei kuitenkaan koske pelkästään kirjoittamista vaan sitä pitää harrastaa myös muun elämän ollessa kyseessä.

Meillä jokaisella on oma ”idealihaksemme” jota jokainen rasittaa eri tavalla. Toisilla idealihas on lähinnä piilossa ja toisilla taas jatkuvassa käytössä. Mikäli lihasta ei rasita se surkastuu. Tämä pätee myös idealihakseemme. Tämä fakta on helppo unohtaa, koska ideat yleensä vain tuppaavat putkahtamaan jostain. Itselleni nämä ideat tuppaavat tulemaan päähäni ilman seuraa. Silti useimmiten muita ihmisiä on lähistöllä. Ideat eivät myöskään tule niin helposti pakottamalla. Tästä huolimatta idealihastaan voi rasittaa tarkoituksella. Minä teen sen raahautumalla paikkaan, jossa on paljon muita ihmisiä. Paikka on yleensä sellainen, jossa ei ole pakko kommunikoida kenenkään kanssa mikäli ei itse halua. Täällä Varsovassa se on yksi kahvila johon vetäydyn muistivihkoni seuraan. Kahvila on erään ostoskeskuksen vilkkaimmassa kohdassa, joten omaa idealihastani stimuloivaa ärsykettä tulee joka suunnasta. Tällä hetkellä alan olla siinä tilanteessa, että ideoita ei synny samassa paikassa enää niin hyvin, joten minun on mitä ilmeisimmin pakko vaihtaa maisemaa ainakin vähäksi aikaa. Saa nähdä tehoaako se vai ei.

Suurin osa näistä ideointihetkistä on tuonut uusia otsikkoja blogieni kirjoittamiseen ja myös pieniä sisältömietteitä niihin. Yleensä yksi ideointihetki kestää tunnista puoleentoista ja sinä aikana uusia ideoita voi tulla ihan mitä tahansa viiden ja kahdenkymmenen väliltä. Kuten arvata saattaa niin suurin osa ideoista on paskoja. Se on tosiasia joka on pakko hyväksyä. Se ei ole minulle kuitenkaan mikään ongelma, koska joskus paskat ideat ovat niitä parhaita. Tai jos ei paskat niin ainakin kaikista järjettömimmät. Joskus on tarkoitus vain miettiäkin paskoja ideoita. Sekin on ihan hyvä tapa rasittaa idealihasta, koska se ei oikeastaan välitä laadusta. Se kuinka monta ideaa toteuttaa onkin jo sitten toinen asia. Jotta en pelkästään vain kerro miten olen idealihasta rasittanut niin laitan tähän nyt yhden ideointikerran aikana tulleita typeriä ideoita. En viitsi ideoita tulevia blogiotsikoitani tai kirjoituksia varten julkaista, koska kaikkia en tule toteuttamaan. Seuraavassa lista muutamista typeristä ideoista:

-     Idioottimatkat, jossa otetaan joku pahaa aavistamaton ummikko kavereitteni ja minun matkaan jonnekin ulkomaille.

-     Kielimuuri experience, raahataan joku ihminen keskelle ei mitään jossa muut ihmiset eivät puhu yhtään samaa kieltä. Esim tyyliin rantaruotsalainen savoon

-     Markkinaennustaja/kommentaattorisimulaatio. Selitetään rahoistusmarkkinoiden liikkeitä uskottavan oloisesti tietämättä asioista mitään. Esim jossakin blogissa.

-     nykytaidesimulaatio, jossa kerätään kaikkea mahdollista paskaa ja tehdään siitä performanssitaidetta kiasman edustalla

-     Järjestä oma roast

-     Älä ota yhtään kuvaa rakennuksista matkaillessasi, tämä pitää itse toteuttaa, koska jälkeenpäin sitä kuitenkin aina miettii, että mikäs paska tääkin hökkeli oikein on?

-     Reaaliaikainen tekstiviestipalvelu selvittämään ovatko, junat lentokoneet tai bussit aikataulussa. Yksi tekstiviesti ja siihen vastaus takaisin. On taidettu tosin tehdä jo?

-     Omat minifestarit

-    Todelliset sokkotreffit, päivä vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman mahdollisuutta nähdä häntä.

-     Keksi oma nimikkosämpylä

Kuten listasta näkee niin suurin osa listan vaihtoehdoista on typeriä. Tossa oli vain puolet ideoista yhden kerran aikana. Eiköhän toi lista ollut jo ihan riittävän pitkä yhteen kirjoitukseen. Joskus ideoita tulee aivan solkenaan, mutta se riippuu päivästä ja hetkestä. Keskimäärin yksi kymmenestä ideasta on toteuttamiskelpoinen. Tämä on tosin oma arvioni. Oman luovan puolen rasittaminen on siitä hyvä asia, että sillä ei ole samanlaisia estoja kuin sillä järkevällä puolella. Jos sillä olisi estoja niin suurin osa noista ideoista olisi jäänyt kirjaamatta. Joskus ideoita voi myös yhdistää, jotta niistä tulee parempia. En tosin tiedä löytyykö yllämainituista ideoista hyviä yhdistelmiä. Ehkä kaksi ensimmäistä olisi mahdollista yhdistää.. Tarkoitus oli vähän demonstroida ideointiprosessia. Mikäli joku lukijoista tuntuu sellaista tarvitsevan niin voi ihan rauhassa ottaa parhaat palat prosessistani ja muokata omansa itsensä näköiseksi.

On hyvin tärkeää rasittaa omaa idealihastaan tasaisin väliajoin.  Tämä tulisi tehdä edes kerran viikossa, mutta mieluummin useammin. Aikaa siihen ei tarvitse välttämättä käyttää viittä minuuttia enempää kunhan saa jotakin kirjattua. Tämän prosessin lisäksi on hyvä pitää jonkinlaisia muistiinpanovälineitä jatkuvasti mukanaan, koska ideoita voi syntyä ihan missä vaan. Ne on myös helppo unohtaa suhteellisen nopeasti mikäli niitä ei kirjaa ylös. Minulle on käynyt niin lukemattomia kertoja ja monesti kotiin päästyä ideat ovat jo unohtuneet. Tämä on valitettavaa, koska monesti voi olla ihan helvetin hyvä fiilis juuri idean ponnahtaessa päähän.

Onkos teillä lukijoilla omaa ideointiprosessia? Jos on niin millainen se on? Jos ei ole niin miksi ei? Se on hyödyllinen kaikille, koska meillä jokaisella on oma luova puolemme. Jopa insinööreillä :D

Hyvää viikonjatkoa!

-TT