Me usein keskitymme ainoastaan
nykypäivään ja ajankohtaisiin asioihin. Samalla meiltä jää
huomaamatta hyvin paljon asioita, koska emme vertaa nykypäivää
aikoihin jolloin asiat olivat aika lailla samanlaiset, vaikka
maapallolla onkin menty paljon eteenpäin. Kun keskitymme suppeasti
nykyhetkeen jää meiltä monesti huomaamatta suurempi kuva.
Nykyhetken ongelmat tuntuvat silloin ylitsepääsemättömiltä,
mutta kun katsoo ajassa taaksepäin huomaa helposti kuinka hyvin
meillä asiat ovatkaan. Historiaan vilkaistessaan on myös helppo
huomata kuinka monet asiat näyttävät samoilta kuin ennenkin.
Lueskelin tossa mennäviikolla kirjaa
joka kertoi 1950-luvun Englannista. Tässä kirjassa tutustuttiin
kätilöiden maailmaan ja yleisesti ottaen 50-luvun elämään.
Silloin suuri osa ihmisistä asui länsimaissakin suhteellisen
alkukantaisissa yhteisöissä. Hyvin monet joutuivat elämään
täiden, luteiden ja monien muiden epämääräisten elukoiden
kanssa. Tämän lisäksi puhtaan veden tuleminen oli harvinaista.
Vauvoistakin jäi silloin henkiin ainoastaan nelisenkymmentä
prosenttia komplikaatioiden tappaessa äitejäkin tasaiseen tahtiin.
Tätä kirjaa lukiessa tuli erittäin hyvin selväksi kuinka
onnekkaita me olemme saadessamme elää nykypäivänä. Kaikki oli
siihen aikaan niin helvetin paljon vaikeampaa, että minusta on aivan
turhaa alkaa valittamaan siitä, että nyt meillä menee huonosti.
Todellisuudessa me olemme ihan helvetin onnekkaita.
Tiedän, että monet ihmiset ovat
masentuneet, koska ovat sitä mieltä ettei hyviä aikoja tulee enää
moneen vuoteen tähän maahan. Silti on helvetin typerää masentua
siitä, että bruttokansantuote tulee tippumaan selkeästi
lähivuosina. Tämä tulee johtamaan myös pahoinvoinnin
lisääntymiseen mikä ei ole hyvä asia. Se miksi useampi voi pahoin
johtuu siitä, että ihminen vertaa tilannettaan aina hyviin
aikoihin. Kun menettää jotakin on se suurempi isku kuin se nautinto
siitä, että saa jotakin. Se mitä tekee silloin, kun asiat menevät
huonoon suuntaan ratkaisee paljon. Fakta on se, että elämä lyö
meitä kaikkia turpiin aina välillä ja se miten siihen suhtautuu on
sitten itsestä kiinni. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos
halvaantuu ja joutuu pyörätuoliin tai makaa aivovammaisena
sairaalapedissä lopun elämäänsä. 99 prosenttia ongelmista on
ratkaistavissa. Jos haluaa ryypätä itsensä sellaiseen kuntoon
ettei enää tunne muuta kuin seuraavan huikan ottamisen ilon niin se
on kyllä enemmän itsestä kuin yhteiskunnasta kiinni. Suomessa
työttömyyskään ei ole hirveän tuhoisa tilanne. Sitä samaa ei
voi sanoa monista muista maista, joissa ei ole sosiaalista
apuverkkoa.
Historian tuntemisen hyödyt ovat
paremmat kuin keskimäärin ajatellaan. Sitä opiskelemalla voi myös
jossain määrin nähdä tulevaan. Ei sitä opiskelemalla voi nähdä
suoraan tulevaisuuteen, mutta jonkinlaisen kuvan voi saada siihen
mitä on luvassa. Ihmiskunta toimii aika lailla sykleissä ja nyt
alamme olla siinä tilanteessa, jossa nähdään jonkinlaisia isompia
myllerryksiä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ne eivät
valitettavasti ole sellaisia joita lyhyellä aikavälillä voidaan
pitää suotavina. Tulemme näkemään jonkinlaisen
järjestelmänmuutoksen joka johtaa taisteluihin ainakin joissain
länsimaissa. Tulemme todennäköisesti näkemään taistelun
totalitarismin ja vapaamman ajattelun välillä. Tämän on tosin
vain minun tilannearvioni asiasta ja olen mitä todennäköisimmin
väärässä tässäkin asiassa.
En tiedä kuuluuko Suomi länsimaihin,
koska ainakin aiemmin syklimme olivat lähempänä itäblokkia.
EU:hun liittyminen on saattanut siirtää syklejä, mutta tästä
minulla ei ole varmuutta. Eikä minulla riitä asiantuntemus
muutenkaan tarkempaan tilanneanalyysiin. Varmaa on ainoastaan
epävarmuus. Minusta on lähestulkoon varmaa se, että jotkut
länsimaat tulevat joko hajoamaan tai valtaamaan lisäalueita. En
myöskään ole varma onko rakkaalla itänaapurillamme
tulevaisuudessa mitään osaa tai arpaa tulevaan kriisiin. Tällä
hetkellä se näyttää todennäköisemmältä, mutta en löisi sen
puolesta vetoa. Toisaalta on vaikea nähdä minkäänlaista suurempaa
asevarustelua tapahtuneen muualla kuin Venäjällä tai Kiinassa, jos
unohdetaan purkkala. Rähinöiden alkuun siis tulee menemään vielä
pitkään. Tietysti toinen vaihtoehto on se, että sota käydään
elektronisesti. En tiedä missä mennään, mutta tiedätkö sinä?
Jos teistä tuntuu siltä, että olette
lukeneet samasta asiasta aiemminkin niin olette todennäköisesti
oikeassa. Kertaus on tosin opintojen äiti eikä tee pahaa
kenellekään. Seuraava kirjoitus on kesäkuun kuukausikatsaus.
-TT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti